Aihearkisto: Työelämä ja raha

Tilanne on nyt tämä

Kuluneen kesän aikana olen blogannut äärimmäisen vähän, vähiten koskaan koko blogin historiassa.

Kuva: Ian Espinosa

Kuva: Ian Espinosa

Merkittävin syy siihen löytyy töistä – kohta jo neljän kuukauden ajan minulla on tavallaan ollut kaksi työtä, toinen palkallinen ja toinen palkaton mutta sitäkin kuormittavampi täällä tontilla. Kun muuttaa reilusti yli hehtaarin kokoiselle tontille, joka on kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja jota ei ole hoidettu 15 vuoteen, täällä ei selviä ”pihatöistä” lehtiä haravoimalla ja ruohoa leikkaamalla, vaan hommat alkavat kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta. Toisinaan jo pelkästään kulkuväylän luominen johonkin paikkaan, esim. kompostoreille, on monen päivän rankka ja hikinen projekti. Yhä olen lohdutellut itseäni sillä, että joka kesä ei tule olemaan samanlainen, koska monia tehtyjä töitä ei tarvitse tehdä uudelleen, mutta olen silti ehtinyt kyllästyä loputtomaan työmäärään monet kerrat tänä kesänä.

Sanon suoraan, että jos omakotitaloelämä isolla tontilla maaseudulla olisi tällaista joka kesä, tämä ei välttämättä olisi minua varten. En kaipaa ikuista työleiriä ympärilleni, vaan haluan ehtiä myös rauhoittumaan ja vain olemaan ja ihmettelemään. En ole ihminen, joka ei osaa olla aloillaan ja jonka on siten aina tehtävä jotain. Jotkut sanovat, että omakotitaloasujan on aina oltava samalla myös remontoija, nikkaroija ja viherpeukalo. Väitteen ei kuitenkaan tarvitse pitää paikkaansa. Meidänkään pikku talo ei vaadi meiltä paljon mitään, ja nykyaikana monet tontitkin ovat niin pieniä, ettei niillä edes ole tarpeeksi hääräämistilaa todelliselle viherpeukalolle. Meidän tontilla asiat ovat toisin. Useita alueita ei saa edes viikatteella siistimmiksi, koska maa heinien alla on niin epätasainen, myllätty ja toisinaan urainen traktorin renkaista. Juuri siksi rakensinkin kompostoreille oikein kunnon tien maanpeittokankaineen ja sepeleineen. Työ sentään nopeutui, kun tuore aviomies oli yhtenä päivänä auttamassa juuri siinä hommassa. Silti sekin oli vain yksi lukuisista projekteista, joita täällä on piisannut.

Syksyn kynnyksellä paljon on onneksi jo tehtynä, ja reissaamista vaativaa palkkatyötäkin on enää jäljellä vain vajaat kolme viikkoa. Koska kirjoitushaluja löytyy, olen jo odottanut varovaisella innolla mahdollisuutta ehtiä bloggaamaan useammin.

Romahdus helmikuussa 2018

Syitä vähään bloggaamiseen on silti ollut muitakin kuin edellä mainitsemani työt.

Helmikuussa kerroin, että löysin blogistani jauhelihamainoksen hyvin näkyvältä paikalta, ja kyllästyin muutenkin WordPressin aggressiivisemmaksi käyneeseen mainontaan. Niinpä ostin oman domainin (tarkoittaa kansankielellä yhtä kuin omaa, siistimpää blogiosoitetta), sillä siten pääsin eroon mainoksista.

Muutokseen sisältyi jännityselementti, sillä WordPressin väitteet oman domainin vaikutuksesta blogin kävijämääriin erosivat villisti monien yksityishenkilöiden väitteistä ja uskomuksista. WordPressin mukaan oma domain toisi ENEMMÄN kävijöitä kuin ennen, koska Google suosii hakutuloksissaan maksullisia domaineja ilmaisten tunnusten sijaan. Toiset kuitenkin arvelivat, että osoitteenmuutoksen myötä blogi ikään kuin katoaa pitkäksi ajaksi netistä ja että Googlella kestää jopa puoli vuotta päivittää blogin tiedot niin, että blogi ja sen postaukset löytyvät yhtä helposti kuin ennenkin.

Vaikka muutos kaiken tiedon valossa huolestutti minua, tiesin silti, että oman domainin ostaminen oli oikea ratkaisu. Lupasin kirjoittaa jossain vaiheessa siitä, mitä uusi domain teki blogilleni, ja useampi bloggaaja ilmoittikin olevansa aiheesta kiinnostunut.

Mitä siis kävi? No tämä:

Osoitteenmuutos astui voimaan yhdessä yössä, ja blogin kävijämäärä puolittui heti seuraavasta päivästä alkaen. Blogillani ei ollut aikoihin ollut yhtä vähän lukijoita. Tilanne jäi pysyväksi, eli ei suinkaan ollut kyse päivästä tai parista. Päätin ottaa WordPressin asiakaspalveluun yhteyttä ja kirjoitin sinne alla näkyvän viestin.

Hi! I recently upgraded to a Personal Plan and also got a new domain (mielekasmiellekartta.com instead of mielekasmiellekartta.wordpress.com). After the change, I now get much less traffic (roughly 50 percent less) through Google. My question is how long does it take to get back to the numbers I was used to getting?

I remember WordPress advertizing Personal Plan by saying something like ’Take your blog to a whole new level and get your site more visibility’. I hope there is a truth to those promises.

Sieltä vastattiin:

It takes about 4-6 weeks for Google to index your new domain.
Also, your previous subdomain links were clicked many times on Google, so they ranked a bit higher before.
However, eventually when Google indexes the domain and site, then your blog posts should rank a bit higher, because of the custom domain.

Sieltä siis lupailtiin, että tilanne normalisoituisi mahdollisesti jo kuukauden kuluttua, ja lopulta blogini alkaisi saada vielä aiempaakin enemmän näkyvyyttä. Oli myös lohdullista, että WordPress tunnisti, miten paljon juttuni olivat aiemmin saaneet klikkauksia Googlen kautta.

Kuudessa viikossa kävijämäärät alkoivat nousta, mutta silti oltiin yhä kaukana siitä tasosta, jolla blogi oli ollut ennen muutosta. On helppo testata, mitä tämä kaikki kertomani tarkoittaa käytännössä. Ei tarvitse kuin valita mikä tahansa suositumpi postaukseni ja tarkastaa, miten se sijoittuu Google-hauissa samoilla hakusanoilla kuin ennen. Esim. taatelitekstini oli niin luettu, että ennen osoitteenmuutosta Google rankkasi sen ensimmäisten hakutulosten joukkoon vaikka minkälaisilla taateleihin liittyvillä hakusanoilla ja jopa niinkin lavealla ja yksinkertaisella hakusanalla kuin pelkkä taateli. Kun nyt kirjoitan Googleen taateli, omaa postaustani ei näy mailla eikä halmeilla.

Otetaan vielä yksi esimerkki tilastojen kera. Viisi tarpeetonta ja kallista trendiruokaa + kunnolliset vaihtoehdot niille on yksi blogini suosituimmista jutuista. Alla olevasta kaaviosta näkyy, miten sitä luettiin reilusti kasvavissa määrin, kunnes tilastot romahtivat helmikuun lopussa osoitteenmuutoksen välittömässä yhteydessä. Kaaviosta näkyy myös se, kuinka kauan kävijämäärien paluu entiselle tasolle on kestänyt. Juuri sen puoli vuotta, niin kuin pelottavimmat arviot ennustivat!

Moni kaiketi ymmärtää sanomattakin, miten hirveää on menettää se asema, jonka on monen vuoden työllä saavuttanut. On melko mahdotonta motivoida itseään kirjoittamaan, kun blogi on lähestulkoon kadonnut netistä, ja pitäisi aloittaa uudelleen lähtöruudusta.

Huhtikuussa olin tympääntynein blogiin pitkään aikaan, ja päätinkin, että tämä oli nyt tässä. Karvatekstistä tulisi viimeiseni. Viittasinkin lopettamiseen niin hienovaraisesti, ettei kukaan sitä voisi tajuta kuin vasta jälkikäteen, minun jo kadottua tyhjyyteen. Sain tyydytystä siitä, että vain lähtisin kertomatta siitä kenellekään. Miksi kertoa lähdöstä, kun ei se ketään kuitenkaan oikeasti kiinnosta? Annoin blogille hirveästi itsestäni, ajastani ja jaksamisestani kolmen ja puolen vuoden ajan, ja minkä ihmeen tähden?

Totesin, että blogi oli koko ajan pohjimmiltaan ollut minulle väärä kanava tehdä yhtään mitään: itseäni ällöttää monien blogien pinnallisuus, kaupallisuus, itsensä myyminen 20 euron tuotetta vastaan, ja ihmeellinen kiiltokuvaelämän esittäminen, jonka suurin ongelma on sen helvetinmoinen tylsyys. En koskaan tule käsittämään, miten niin monet ihmiset jaksavat katsella kauniita kuvia ja lukea niiden välistä tyhjää pälä pälää ja jäkä jäkää. Ymmärtäisin viihteellisyyden, kepeyden ja hauskuuden, mutta kuolettavan tylsyyden imua en todellakaan tajua. Eikö Anna-Leena Härkönenkin kirjoittanut jo Häräntappoaseessa, että suurin piirtein kaiken muun voi antaa anteeksi mutta tylsyyttä ei?

Tuollaisia ajatuksia minulla siis oli huhtikuussa. Sitten Kodin Kuvalehti otti minuun yhteyttä haluten tehdä talosta ja minusta jutun. Haastattelu kiinnosti, ja halusin nähdä, mitä siitä seuraisi.

Siitä seurasi paljon kävijöitä, näkyvyyttä ja keskustelua. Huomasin monen olevan kiinnostunut asioista, joita olen tehnyt ja joista olen blogannut. Minua haluttiin haastatella myös mm. Helsingin Sanomiin ja Osuuspankin asiakaslehteen. Vastasin pyyntöihin kieltävästi. Haastattelut olisivat vieneet energiaani, mutta luultavimmin antaneet minulle hyvin vähän.

Vaikka Kodin Kuvalehden tuoma näkyvyys oli hienoa ja kaivattua, se korosti samalla yhtä blogien ikävää piirrettä. Suuret kävijämäärät eivät tuo ”menestystä” tai ”palkkaa”, jos/kun en myy mitään tuotetta tai palvelua. Sillä ei oikeasti ole mitään väliä, lukeeko jonkin juttuni 10 ihmistä vai 100 000 ihmistä, jos he kaikki lukemisen jälkeen vain poistuvat blogistani, ja siinä se. Jos puolestaan olisin kirjoittanut esim. kaljuuntumisesta ja myisin sivullani kaljuuntumista estävää ja sitä parantavaa eliksiiriä, jota hehkuttaisin suureen ääneen ja jota väittäisin käyttäneeni oman leijonanharjani kasvattamiseen, saisin tuntuvasti myyntituloja, vaikka vain pienikin osa niistä 100 000 kävijästä ostaisi tuotteen. Silloin kävijämäärillä todella on väliä, minun tapauksessani kuitenkaan ei.

Lähtökohtani blogin perustamiselle ei koskaan ollut rikastuminen, mutta niin kuin olen ennenkin kertonut, olen aina toivonut pääseväni blogilla johonkin, saavuttavani sillä jotain. Epätietoisuus siitä, mitä se ”jotain” voisi olla, on mielestäni sallittua ja mukavaakin, sillä emmehän me ihmiset useinkaan tiedä, mitä hienoa elämässä voi joskus tapahtua. Miksi rajoittaa mahdollisuuksiaan omalla rajatulla ajattelullaan, mieli kun ei pysty kuvittelemaan kaikkea sitä upeaa, mitä elämä saattaa tuoda tullessaan.

Mitä seuraavaksi?

Niin, se on mielenkiintoinen kysymys, johon ei kuitenkaan ole millintarkkaa vastausta.

Nyt kun blogin kävijämäärät monin osin vaikuttavat palanneen entiselle tasolle ja sen ylikin ottaen huomioon, etten ole kirjoittanut mitään pitkiin aikoihin, saatan innostua kirjoittamaan useammin. Olisihan se sääli ostaa oma domain ja lopettaa bloggaaminen kokonaan pian sen jälkeen. Lisäksi tuntuu, että tietty joukko minulle tuntemattomia ihmisiä jostain syystä tykkää lukea juttujani, mikä on melkoisen liikuttavaa.

Ainakin parit talokirjoitukset aion tänne kyhertää, ja ehkä muutaman sanan voisi häistäkin ynähtää, rouvasihmisiä kun tässä nyt ollaan.

Itsensä myymisen jalo taito – Näin myyt itsesi ja saat, mitä haluat

Ällöttääkö sinuakin aina, kun puhutaan itsensä myymisestä? Nykyaikana itsensä myymisen käsite on niin tuttu kaikille, että kukaan ei enää yhdistä sitä huoraamiseen, mikä lienee ollut käsitteen ainoa merkitys vielä vuosikymmeniä sitten. Nykyään meidän pitää jatkuvasti myydä itseämme niin työ- kuin treffimarkkinoillakin.

Osa itsensä myymisestä onneksi tapahtuu toisinaan kuin itsestään: joku viehättyy ulkonäöstämme tai rakastuu nauruumme, ja uskaltaa lähestyä meitä. Kohtaaminen voi olla mieluisa, eikä sen eteen tarvinnut tehdä mitään muuta kuin olla oma itsensä ja odottaa passiivisena toisen aloitetta.

Useimpiin tilanteisiin moinen passiivisuus ei kuitenkaan enää tänä päivänä sovi. Jos mielii saada jotain, sen eteen joutuu todennäköisimmin näkemään vaivaa. Harmillisesti edes se, että näkee vaivaa asioiden eteen, ei suinkaan aina tuo toivottuja tuloksia. Silti kannattaa yrittää, ja toiset lähestymistavat toimivat muutenkin paremmin kuin toiset.

Itse onnistuin hetki sitten myymään itseni eräälle ammattibloggaajalle, joka pyörittää bloginsa ohessa yritystä ja jolla on tuhansia seuraajia ja asiakkaita. Halusin myydä osaamistani hänelle, koska kiinnostuin hänen tarjoamistaan palveluista ja tuotteista. Näytän teille nyt kokonaisuudessaan, miten onnistuin myymään itseni.

Lähetin löytämälleni ammattibloggaajalle alla olevan sähköpostin.

Otsikko: Tarjoan sinulle ilmaista kielenhuoltoa blogiisi

Hei X,

Löysin blogisi ja ihastuin teksteihisi. Olen lukenut monia vastaavanlaisia tekstejä englanniksi, mutta suomeksi samasta aihepiiristä ei juurikaan löydy kunnollista sisältöä. Siksi sinun blogisi erottuukin edukseen!

Otan sinuun yhteyttä kielenhuollollisissa asioissa. Olen kielialan ammattilainen kieliparissa englanti-suomi. Huomasin, että muuten laadukkaasti ja kiinnostavasti kirjoitetuissa teksteissäsi on järjestäen virheitä lauseenvastikkeiden pilkutuksen kanssa. Myös numeroita käytettäessä pilkutus on poskellaan. Veikkaan, että luet paljon englanninkielisiä tekstejä ja saat vaikutteita niistä, sillä havaitsemani virheet ovat virheitä nimenomaan suomen kielessä, eivät englannissa. Tällä ilmiöllä on kielitieteessä oma nimikin: interference. Toisen kielen rakenteet tulevat sotkemaan toista kieltä, johon samaiset rakenteet eivät istu.

Minua lukuisat pilkkuvirheet häiritsivät niin paljon, että normaalitapauksessa olisin joutunut miettimään tuotteiden ostamista erityisen tarkkaan. Pilkkuvirheet saivat minut miettimään, kuinka hyvää myytävä materiaali voi olla, tuotteet kun kuitenkin ovat tekstin muodossa nekin. Koska tekstisi muutoin viestivät, että käytät niiden luomiseen ja hiomiseen aikaa, minusta sinun kannattaisi oppia pari helppoa sääntöä, joiden avulla teksteistäsi tulee entistä parempia ja saat ajan mittaan varmasti lisää asiakkaita.

Ehdotan, että kävisin jonkin riittävän pitkän tekstisi kokonaan läpi, ja korjaisin kaikki siitä löytyvät virheet perusteluineen. Lähettäisin raportin sitten sinulle. Teksti voisi olla jokin sinun valitsemasi tai sitten voisin itse valita jonkin, mistä löysin viittaamiani lauseenvastikevirheitä erityisen paljon. Ehdotukseni eivät koskisi yksilöllistä tyyliäsi ja sanavalintojasi, vaan kielenhuollollisia seikkoja, jotka eivät ole mielipideasioita.

Vastapalvelukseksi haluaisin jonkin kurssisi/oppaasi. Niitä näkyi olevan niin monia, että miettisin vielä, mikä olisi paras juuri minulle, mikäli olet kiinnostunut tällaisesta vaihtokaupasta.

Kunhan kerkiät, niin kerro ihmeessä, mitä tuumit ehdotuksestani. Olisi mukava päästä viimeistelemään jokin muutoin hieno tekstisi ja nähdä, että viittaamiani virheitä ei enää löydy tulevista teksteistäsi.

Ystävällisin terveisin

[Etunimi Sukunimi]

Mielekäs miellekartta -blogin kirjoittaja

Lähettämästäni sähköpostista ilmenevät seuraavat asiat:

  • miksi otin yhteyttä
  • motivaationi auttaa
  • Osoitan asiantuntemukseni. Olen tunnistanut bloggaajan ongelman ja arvannut, mistä juuri se ongelma johtuu. Kun tiedän, mistä kiikastaa, osaan myös tarjota ratkaisun.
  • Korostan, miksi havaitsemani kielenhuollolliset ongelmat ovat tärkeitä kyseisen bloggaajan kohdalla: ne saattavat karkottaa mahdollisia asiakkaita. Suomessa on totuttu siihen, että monet asiat tulevat edullisen nettiliittymän mukana ilmaiseksi, jolloin monistakaan digituotteista, valmennuksista ja vastaavista ei olla herkästi valmiita maksamaan. Niinpä jos elantonsa haluaa tienata sellaisia tuotteita ja palveluja tarjoamalla, myytävän materiaalin on paras olla mahdollisimman virheetöntä.
  • Tarjoan hyvää diiliä. Käyttämästäni otsikosta huolimatta tarjoamani kielenhuolto ei ole ilmaista, koska pyydän rahanarvoista vastapalvelusta. Koska pyytämäni tuote kuitenkin on jo olemassa digitaalisessa muodossa, bloggaajalle ei sinällään maksa mitään lähettää tuote minulle netin kautta.

Sain hyvin nopeasti bloggaajalta vastauksen. Siinä hän kertoi olevansa tietoinen mainitsemistani ongelmakohdista, ja ilmoitti tarttuvansa tarjoukseeni ilomielin. Hän myös vahvisti aavistukseni, eli kirjoitti lukevansa säännöllisesti ja paljon englanninkielisiä tekstejä, jotka sekoittavat tietyt kielenhuollolliset ohjeet hänen päässään. Hän antoi minulle vapaat kädet valita sopivan tekstin ja päättää myös aikataulusta. Lähestymistapani oli siis toiminut, ja saatoin ryhtyä hommiin!

Milloin tällainen lähestymistapa puolestaan ei toimi? Toisin sanoen miksi en tarjoa tällaista palvelua suurin piirtein joka toiselle bloggaajalle? Suomessa valtaosa blogeista on harrastelijoiden pitämiä. Monet blogit ovat pitäjien itsensäkin mukaan kuvapainotteisia ja pinnallisia. Kieleen ja teksteihin ei satsata, eikä samaisten blogien vahvuuksiin ylipäänsäkään kuulu toimittaa laadukasta kielellistä sisältöä. Minun on turha tarjota kielenhuollollisia palveluja sellaisten blogien pitäjille. Sellaisilla blogeilla ei myöskään ole mitään tarjottavaa minulle. Kun myy itseään, on sanomattakin selvää, että myy taholle/paikkaan, josta on kiinnostunut.

Toivon, että soveltamalla minun esimerkkiäni moni saa ideoita siihen, miten lähestyä eri alojen ammatti-ihmisiä ja myydä itsensä ja osaamisensa heille. Omassa esimerkissäni on sekin etu, että mitään yrityksiä tai ihmisiä ei tarvitse etsiä väkisin; löysin viittaamani ammattibloggaajan googlaamalla aiheita, joista olen erittäin kiinnostunut. Minulla ei vielä siinä vaiheessa ollut aavistustakaan, että muutaman tunnin ihastuneen lueskelun jälkeen tarjoaisin bloggaajalle palvelujani. Ihanaa, ettei itsensä myymisen tarvitse sittenkään aina olla ällöttävää!

Aina kannattaa valittaa! (Tapaus VS-Harja Oy)

No ei varmastikaan aina, mutta ainakin silloin kun sille on aihetta, valittamisesta voi seurata paljon hyvää. Kirjaimellisesti paljon.

Kerroin vajaa kuukausi sitten harjastani, jonka harjakset katkeilivat ennätystahdissa. Lähetin asiasta palautetta VS-Harja Oy:lle, ja sain rikkoontuneen harjan tilalle kuusi uutta harjaa!

Sain kaksi katuharjaa, yhden mattoharjan, kaksi astianpesuharjaa ja yhden juuriharjan. Väreiltään harjakset ovat kaikissa joko valkoisia, punaisia, sinisiä tai ruskeita. Ne ovat piristäviä värejä entisen mustaharjaksisen harjan tilalle.

Uudet harjat miellyttävät, mutta mitä kummaa entiselle tapahtui? Reklamaatiossani ihmettelin entisen harjan nopeaa kulumista eli harjasten totaalista katkeamista, ja kyseenalaistin kotimaisen laadun. Samalla kuitenkin kirjoitin, että uskoin oman harjani olevan yksittäistapaus sen sijaan, että se kertoisi laajemmin VS-Harja Oy:n tuotteista tai yleensäkään kotimaisesta laadusta.

VS-Harja Oy vastasi reklamaatiooni. Saamani kohtelias ja kattava vastaus sisälsi kiinnostavaa tietoa syystä, miksi vanhalle harjalleni kävi niin kuin kävi:

Kiitokset palautteestasi ja pahoittelut kohdallesi sattuneesta viallisesta tuotteesta. Toteutimme tällä katuharjalla VS 362/250 laajan kampanjan jälleenmyyjämme kanssa. Tuotteessa käytetyssä harjasmateriaalissa on valitettavasti ilmennyt jonkin verran laatupoikkeamia, joka aiheuttaa harjasten katkeamisen jo lyhyen käytön jälkeen. Nämä poikkeamat ovat siinä suhteessa hankalia, että ne eivät tule ilmi tuotannossa tapahtuvassa laadunvalvonnassa, missä jokainen valmistuva harja tarkastetaan tekijän toimesta.

Laatu on meille erittäin tärkeä arvo kaikessa tekemisessämme, joten vastaamme ehdottomasti kaikista reklamaatioista jotka meille tulevat, niin myös tästä. Haluaisimme toimittaa sinulle uuden tuotteen rikkoutuneen tilalle.

Lisäksi vastauksessa oli asiaa myös kotimaisuudesta ja oikeudesta käyttää Avainlippua VS-Harjan tuotteissa. Avainlipusta kerrotaan yleisesti seuraavaa:

Avainlippu voidaan myöntää Suomessa valmistetulle tuotteelle tai Suomessa tuotetulle palvelulle. Lisäksi tuotteen tai palvelun kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 prosenttia. Keskimäärin Avainlippu-tuotteiden kotimaisuusaste on yli 80 prosenttia. (Lähde: suomalainentyo.fi)

Hyvin mielenkiintoista tuokin. Olen jo kauan kiinnittänyt huomiota mm. Design from Finland -merkkeihin, joilla yritetään luoda illuusiota kotimaisesta tuotteesta mutta jotka auttamatta vihjaavat, ettei kyseisellä merkillä varustettuja tuotteita ole tehty Suomessa. Avainlippu puolestaan kuvastaa Suomessa tuotettuja palveluja ja Suomessa tehtyjä tuotteita, jotka myös työllistävät Suomessa.

Luotan siihen, että uudet harjani kestävät vanhaa paremmin, vanhassa kun kerran oli viheliäinen laatupoikkeama harjasmateriaalissa. Se muistuttaa, millaisia riskejä yritykset joutuvat ottamaan: vaikka omassa tehtaassa tehtäisiin kaikki oikein laadunvalvontaa myöten, se ei auta, jos itse materiaali ei ole 100-prosenttista priimaa 100 prosenttia ajasta. Olen itsekin menossa tehdastyöhön ensi kesäksi firmaan, jossa olin aikoja sitten monta vuotta töissä. Sielläkin työ ja suuri osa raaka-aineista ovat kotimaisia, mutta raaka-aineiden laatuun vaikuttavat lukuisat seikat niin sääolosuhteista yleiseen saatavuuteen. Ymmärrettävää yhtä kaikki.

Nyt kiitän VS-Harja Oy:tä saamastani paketista ja menen testaamaan uusia harjojani. Tartun ensimmäiseksi herkulliseen punaiseen.