Aihearkisto: Säästövinkit

Pihasaunan rakentaminen

Viime kesän suurin aikasyöppö palkkatyön lisäksi oli ehdottomasti netistä tilaamani pihasaunan kokoaminen ja rakentaminen.

Saunan rakentamiseen kaikkine työvaiheineen meni tuskastuttavan kauan aikaa, eikä vammoiltakaan säästytty. Kattoa tehdessäni jalkaani tuli vika, jollaisen olemassaolosta en ollut aiemmin edes tiennyt (siitä lisää alempana). Oli kuitenkin tärkeää, että sauna rakennettiin kokonaan itse, sillä pihasaunan teettäminen muilla on aivan älyttömän kallista (siitäkin lisää alempana).

Esittelen alla koko projektin etenemisen alusta loppuun, mutta sitä ennen kerron, miksi ylipäänsä halusimme uuden saunan ja miten päädyimme valitsemaamme malliin.

Taloomme ei kuulu saunaa, ja koska tontilla on hurjasti tilaa, pihasauna oli kelpo vaihtoehto. Lisäksi pidin ajatuksesta, että saunan lämmittämiseen tarkoitetut polttopuut, risut ja kaarnat löytyisivät aina omalta tontilta. Tontilla oli jo ennestään kaksikin saunaa, toinen kenties 1950-luvulta ja toinen 10-20 vuotta nuorempi sauna, mutta vuosikymmenten käyttämättömyyden vuoksi ne olivat huonossa kunnossa.

Toisessa oli aivan mätä lattia, toisessa puolestaan oli seinässä aukkoja ja ikkunalasitkin tippuneet. En saanut itseäni innostumaan kummankaan remontoimisesta, vaikka kuinka yritin herätellä remonttihalujani ja vaikka remontoin edellisessä asunnossani reippaasti niin katot kuin lattiankin. Luulenkin, että vanhojen saunojen remontointi ei lopulta kiinnostanut minua siksi, että ne eivät olleet lainkaan samalla tavalla pelastettavissa kuin edellisen kotini pinnat. Vanhat saunat eivät onneksi nekään mene hukkaan, sillä niitä käytetään jo nyt mm. puu- ja pihavajoina. Vein juuri valtavan säkillisen lehtiä toisen saunan pukuhuoneeseen lähelle kompostoreita, sillä käytän lehtiä kuivikkeena.

Kuinka paljon pihasauna maksaa?

Syvennyin uusien pihasaunojen maailmaan netissä ja valitsin lopulta meille sopivimman. Perinteiset pihasaunat ovat markkinoiden edullisimpia siinä missä modernimmat saunat voivat maksaa helposti yli 10 000 euroa. Siitä päästäänkin yhteen tärkeään seikkaan pihasaunaa valittaessa: hinnat, joilla pihasaunoja kaupitellaan, eivät ole saunojen lopullisia hintoja, vaan voivat olla jopa kolminkertaiset.

Taloussanomien artikkelissa Luulit hinnaksi 7 000 euroa – maksoit kolminkertaisesti kerrotaan, että

Lopulta nettisivuilla mainostetun 7 000 euron saunamökin hinnaksi muodostuu noin 17 500–24 500 euroa, kun kaikki työ teetetään ostopalveluina.

Jutussa ilmenee sama tosiasia, minkä itsekin huomasin saunamökkejä vertaillessani: 7 000 eurolla saa pelkän puuosatoimituksen, eli hintaan ei sisälly kiuasta, piippua, vesisäiliötä, toisinaan ei lauteitakaan, katetta eli ulkokattomateriaaleja, perustusmateriaaleja eikä välttämättä kuljetustakaan, mikä sekin maksaa halvimmillaan monta sataa euroa. Itsekin yritin ostaa yhden 2 500 euroa maksavan saunan, mutta koska hintaan ei tosiaan kuulunut puoliakaan pakollisista varusteista, hinta nousi kevyesti 5 000 euroon.

Lopulta löysin noin 3 000 eurolla sellaisen pukuhuoneella varustetun saunan, jonka hintaan kuului myös ulkokattomateriaalit, lauteet ja ilmainen kotiinkuljetus. Myös hirsi oli paksumpaa kuin monissa muissa malleissa, mikä tekee saunasta vahvemman ja eristävämmän. Kiuasta, piippua ja vesisäiliötä diiliin ei kuulunut, mutta meillä olikin aikomuksena kunnostaa toisen vanhan saunamme kiuas ja piippu, ja hyvässä kunnossa säilynyt vesisäiliö meiltä jo löytyikin. Niinpä tein tilauksen. Neuvottelin hinnasta vielä muutaman kympin pois, koska olin tilannut samasta nettikaupasta tuhansien eurojen edestä tavaraa viime vuoden syksynä.

Saunan materiaalit saapuivat pihallemme hyvin pakattuna pakettina viime keväänä juuri sopivasti viimeistenkin lumien sulettua. Rakentamisen isäni ja minä aloitimme kesäkuussa. Koko sauna on meidän kahden käsialaa.

Pihasaunan rakentaminen alkaa

Homma alkoi tietysti perustuksista. Niistä vastasin kokonaan itse. Betoniharkot eivät kuuluneet toimitukseen, mutta ovat hyvin edullisia ostaa erikseen mistä tahansa rautakaupasta.

En ollut koskaan ennen tehnyt minkäänlaisia perustuksia, mutta tiesin, että niitä tehdessä tärkein työkalu on vatupassi. Ideana on, että perustuksesta tulee ehdottoman tasainen. Valitsemani rakennuspaikka ei ole tasainen, vaan viettää reilusti alas, mikä on hyvä asia veden valumisen kannalta. Samainen kaltevuus toi kuitenkin omat haasteensa perustuksen luomiseen, mutta onnistuin siinä silti. Aikaa, tarkkuutta ja vatupassin jatkuvaa käyttöä vaadittiin. Toki oli myös fyysisesti raskasta siirrellä betoniharkkoja ja kärrätä koko alue täyteen soraa, mutta olen tottunut pakertaja.

Betoniharkkojen alla on soraa. Soran alla on maanpeittokangas ja paljon syvemmällä sen alla on ammattilaisen tekemä salaoja. Salaojan ansiosta vesi ei vahingossakaan jää mihinkään lillumaan. Vedestä puhuttaessa en tarkoita vain saunan vähäisiä vesiä, vaan juuri tässä kohtaa tonttia virtasi jo ennestään sulamis- ja sadevesien takia.

Yllä näkyvät kyllästetyt, vihreät perustuspuut ja sen verran saunaa kuin ehdimme isäni kanssa kokoamaan yhden päivän aikana. Hirsien pinoaminen oikeassa järjestyksessä päällekkäin on koko rakennusprosessin nopein osa, ja siksi voikin vaikuttaa, että ”koottavan” saunan saa kasaan yllättävänkin nopeasti. Kokoaminen on kuitenkin vain yksi osa prosessia, ja sen jälkeen saunasta puuttuu vielä kaikkea oleellista, kuten kaikki lattia- ja kattopinnat. Niitä ei koota, vaan materiaalit mitataan, sahataan, naulataan ja/tai ruuvataan. On silti sanottava, että seinien kokoaminen oli kohtuullisen helppoa, mukavaa ja tyydyttävää, sillä konkreettista tulosta näytti syntyvän niin ripeästi. Kokoaminen nopeutui entisestään seinien yläpäässä, koska seinämateriaalit alkoivat käydä vähiin, eli niiden joukosta oli vaivattomampaa löytää aina oikea hirsi.

Koitti taas uusi työpäivä saunan parissa. Saimme kaikki seinähirret paikoilleen. Lisäksi haimme jo valmiiksi meillä olevaa kivivillaa eristeeksi saunahuoneen sisäkaton ja ulkokaton väliin. Yllä näkyy sauna edestä, alla takaa.

Alla saunassa on jo ruuvattuna ulkokattopuut, mikä tarkoittaa, että saunahuoneeseen on tehty sisäkatto ja väliin on laitettu eristettä. Isä vastasi kaikista kattopuista. Saunan sisäkatto suositeltiin tehtäväksi ennen ulkokattoa, jotta eristeet olisi helppo asetella sisäkaton päälle ulkoa päin. Joka tapauksessa saunan sisäkatto oli pakko rakentaa alhaalta päin, mikä on raskasta ja hidasta. Juuri silloin sitä viimeistään huomasi, että saunan kokoaminen oli ollut helpohkoa ja nopeaa, mikään muu välttämättä ei olisi.

Isä työn touhussa.

Pihasaunan ulkokaton rakentaminen

Sitten päästään yhteen jännimmistä vaiheista: ulkokaton rakentamiseen. Jostain syytä minulle tuli tunne, että minun pitäisi rakentaa se kokonaan itse. Ajattelin, että se homma voisi sopia minulle, vaikka en minkäänlaisia ulkokattoja ollutkaan aiemmin rakentanut. Isäni rakensi pitkälti yksin kaikki kattopinnat, koska niihin tarvittiin mm. akkuporakonetta ja sirkkeliä, jotka häneltä löytyvät. Ehkä minä siis tekisin yksin ulkokaton, koska bitumista tehdyt kattopalat vaativat tarkkaa leikkaamista ja asettelua, ei sähkökäyttöisiä koneita. Ulkokaton tekeminen on täyttä käsityötä.

Katsoin YouTubesta pari videota bitumipaanujen asennuksesta, jotta en vahingossakaan alkaisi liimata paloja väärin ja naulata niitä huopanauloilla vääristä kohdista tuhoten siten koko katon ja samalla saunan. Työ lähti onneksi rullaamaan niin hyvin, että olin pian luottavainen kykyjeni suhteen.

Olin aivan haltioitunut saavuttamastani lopputuloksesta, joka on kuin kenen tahansa ammattilaisen tekemä, täydellinen katto! Jopa katonharjasta tuli mallikelpoinen (se näkyy parhaiten alempana savupiippukuvien yhteydessä).

Mutta kaikki se, mitä tuo jälki vaati… huh! Tein kattoa kaksi pitkää päivää. Helle teki kattopaanuista liimoineen pahimmillaan sulavaa mössöä, joka alkoi tarttua joka paikkaan ja sotata mielettömästi. Onneksi vain yksi kattopaanu tuhoutui täysin joutuessani repimään sen irti liian pehmenemisen vuoksi. Keksin nopeasti tavan estää muiden paanujen pehmenemisen: peitin katolla minua odottavat, käyttämättömät paanut isolla valkoisella styroksipalalla, joka sattui lojumaan pihallamme olevassa rakennusjätekasassa. Se esti mustien paanujen pahimman kuumenemisen auringonpaisteessa. Lisäksi pyrin ajoittamaan työni iltapäiviksi ja illoiksi, jolloin pahin paahde oli mennyt ohi.

Sivujuonne: saunan katon rakentaminen vammauttaa minut

Katto on pinta-alaltaan suuri, sillä se kattaa saunan, pukuhuoneen ja terassin. Niinpä ulkokaton tekeminen tuntui etenevän hitaasti, vaikka tulosta koko ajan syntyikin. Jouduin joka tapauksessa olemaan niin pitkiä aikoja jalkoja ja nilkkoja venyttävissä ja rasittavissa asennoissa, että toisena työpäivänä jalkani yhtäkkiä muljahti katolla ollessani. Sana muljahdus todella kuvaa sitä, mitä tapahtui, sillä ilman mitään kipua tai muutakaan tuntemusta vasen jalkani vain yhtäkkiä petti allani ja huomasin sen olevan poissa pelistä. Jalassa ei ollut tuntoa eikä se tarjonnut minulle lainkaan pitoa, minkä vuoksi en voinut laskea sen varaan painoa.

Tämän jälkeen minulla meni ikuisuus päästä katolta alas hakemaan lisää paanuja. En voinut astua jalalla tikkaille, mutta toisaalta en varsinkaan voinut tukea itseäni sillä jalalla kattoa vasten! Vapisin kauttaaltaan tavoitellessani lötköjalalla tikapuiden tikasta, joka oli sitä paitsi aivan liian matalalla. (Minulla oli liian lyhyet tikkaat käytössä, vaikka varastossa olisi ollut kunnollinen rakennusteline, jonka viime syksynä ostin. Typerä minä!) Pahinta oli, että vaikka pääsisinkin katolta alas, minun olisi vielä palattava sinne, sillä työhän oli yhä kesken.

Lopulta pääsin katolta alas. Kävely tuntui oudolta ja erilaiselta kuin ennen, mutta en ajatellut sitä sen enempää. Olin keskittynyt saattamaan katon rakentamisen päätökseen. Onnistuin pääsemään takaisin katolle viimeisten puuttuvien kattopaanujen kanssa. Jouduin olemaan vielä varovaisempi kuin ennen ja tasapainottamaan itseni eri lailla, jotta en tippunut, sillä jalasta ei tosiaan ollut pitelemään minua katolla.

Voi että olin onnellinen, kun olin mitannut, leikannut, liimannut ja naulannut viimeiset palat katon harjalla! Katto oli nyt kokonaan valmis ja hieno kuin mikä. En ollut aikoihin uurastanut minkään täysin uuden asian eteen niin kovasti. Pudotin kaikki työkalut katolta alas ja onnistuin itsekin kapuamaan sieltä vapisten alas vielä viimeisen kerran. Oli ihanaa tietää, että olin selvinnyt eikä minun tarvitsisi kiivetä katolle enää koskaan, varsinkaan samoilla liian lyhyillä tikkailla!

Parin päivän kuluessa ehdin myös analysoimaan, mitä jalalleni oli tapahtunut. Nilkkani ei suostunut taipumaan ollenkaan ja jalka oli jäänyt täysin ojennettuun asentoon. En saanut sitä hievahtamaan milliäkään ylöspäin. Tilaani sopi parhaiten kuvaus nilkan nivelsidevammasta, josta Mehiläinen kirjoittaa seuraavaa:

Tavallisin vammatyyppi on nilkan lateraalisten eli ulkosivun nivelsiteiden venyttymä tai repeämä. Vamma luokitellaan kolmeen vaikeusasteeseen.
1. asteessa vain muutamia sidekudossäikeitä venyttyy tai repeää: turvotus tai kipu ovat usein lieviä, potilas kykenee varaamaan jalalle ja palaamaan työhön ja liikuntaharrastukseen nopeasti ilman erityistä hoitoa.
2. asteen vammassa suurempi osa nivelsiteiden säikeistä on vaurioituneita, nilkka voi olla voimakkaasti turvonnut ja erittäin kipeä, eikä jalalle varaaminen onnistu. Lääkärintutkimuksessa todetaan lievä nivelsiteiden löysyys, muttei täydellistä periksiantoa.
3. asteessa joko yksi tai useampi nivelside on kokonaan poikki, silloin nilkka on tutkittaessa lähes ”holtittoman” löysä.

Omassa nilkassani ei ollut missään vaiheessa kipua tai turvotusta, mutta tuo nilkan täydellinen periksianto ja löysyys kuvasivat tilaani osuvasti. Itse pystyin myös kävelemään, mutta sangen hassusti ja korkeita askelia ottaen, sillä normaalin askeleen ottaessani vasen jalkani olisi laahannut maassa ja olisin herkästi kompastunut. Koska mitään kipua ei ollut, päätin vain antaa jalan levätä ja katsoa, mitä tapahtuu. Päättelin, että jalka voisi parantua itsestään, koska sitä äärimmäisen kovasti ja pitkään venyttänyt tilanne oli nyt pysyvästi ohitse.

Jo viikon sisällä nilkka alkoi taipua pikkuisen, joskin oltiin kaukana kyvystä liikuttaa nilkkaa sen koko liikeradalla. Parin viikon kuluttua tilanne oli vielä parempi. Meni kuitenkin vielä monta viikkoa, että nilkka toipui täysin entiselleen, mutta niin kuitenkin tapahtui ilman mitään lääkkeitä tai hoitoja! Kyllä keho on uskomaton kyvyssään parantaa tietynlaisia vaivoja. Ja sekin on uskomatonta, että jalalla, jossa oli sekä plantaarifaskiitti että nilkan nivelsidevamma, pystyi silti kävelemään ja elämään kohtuullisen normaalisti. Kyllä jalat ovat käsittämättömän moniulotteinen lahja ihmiselle. Välillä katson jalattomien ihmisten selviytymistarinoita netistä, ja ajattelen, etten itse pystyisi samaan.

Takaisin pihasaunan rakentamiseen…

Kattotöiden jälkeen oli vuorossa lattiat. Isäni laitteet ja kädet taipuivat niihin parhaiten juuri niin kuin kattopuidenkin kohdalla. Lattioita oli myös paljon helpompi ja turvallisempi tehdä kuin kattoja.

Saunahuoneeseen teimme rakolattian, jotta vesi valuu sieltä vaivatta pois. Lueskelin paljon pihasaunojen eri lattiatyypeistä, joista ränniin kallistuva lattia tuntui tyypillisimmältä. Me emme kuitenkaan sellaista tarvinneet, koska saunaan ”tulee” pelkkä kantovesi, joka saa viimeisimpien ympäristövaatimusten mukaan valua vapaasti maahan, sitä ei siis tarvitse ohjata (erilliseen) viemäriin.

Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu toteaa, että

Termi ”kantovesi” on vakiintunut tarkoittamaan vedenkäyttöä, jossa käytettävä vesi kannetaan ämpärillä käyttökohteeseen, esim. keittiöön tai saunaan. Tällöin käytetyn veden määrä on tyypillisesti vähäinen. ”Muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan johtaa puhdistamatta maahan, jos niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa.” (Ympäristönsuojelulaki 527/2014 155 §).

Jäteveden maahan johtaminen tarkoittaa yleensä kivipesää tai imeytyskuoppaa. Tarkoituksena on saada jätevesi imeytymään maaperään, jottei vesi keräänny lammikoiksi tai valu suoraan vesistöön. Maaperän tulee olla vettä läpäisevää. Jäteveden maahan johtaminen ei ole varsinaisesti jäteveden käsittelyä. Imeytyskuoppa soveltuu lähinnä vähäisten jätevesien (ns. kantovesien) johtamiseen.

Meidän kantovetemme ovat vähäisiä, ja saunan alla on ammattilaisen tekemä kivipesä salaojasorineen kaikkineen. Lisäksi käytämme saunassa vain ekopesuaineita, vaikka säännökset eivät sitä edellytäkään.

Alla sauna on saanut jo lauteetkin. Ne tulivat toimituksessa kokonaisina, vain jakkara piti koota itse.

Näyttää jo niin valmiilta, mutta kaikki varsinaiset saunavehkeet, kuten kiuas ja piippu, uupuvat yhä. Seuraavaksi meidän pitikin sahata kattoon reikä piippua varten ja kantaa kiuas sisälle.

Toinen ylpeydenaihe itselleni katon lisäksi on juuri kiuas. Taioin nimittäin vanhasta ruostuneesta kiukaasta tällaisen kaunottaren:

Ero todella on kuin yöllä ja päivällä. (Suosittelen klikkaamaan kuvan isommaksi, mikäli ero ei pienessä kuvassa näy tarpeeksi hyvin.)

Olin kahden vaiheilla siinä, kunnostaako vanha kiuas ja piippu vai ostaako uudet. Vanha kiuas oli aika pahan näköinen, paljon pahemman kuin kuvassa. Kiuas on Harvian ja kuitenkin 2000-luvulta, joten annoin sille mahdollisuuden. Jo pelkkään putsaamiseen ja ruosteen hiomiseen meni paljon aikaa. Kuvassa näette puhdistetun version, mikä selittää, miksi kiuas oli alkujaan vielä pahemman näköinen. Maalasin kiukaan hommaan tarkoitetulla kuumuutta kestävällä maalilla. Vanha kiuas ja siihen sopiva piippu otettiin toisesta tontin vanhasta saunasta, jota sukulaisemme käyttivät hetken aikaa 2000-luvun alkupuolella. Juuri ne sukulaiset olivat ostaneet saunaan uuden kiukaan, edellinenhän olisi ollut kaiketi alkuperäinen.

Kiuaskivet vaihdoin uusiin, mikä oli paitsi fiksua niin lisäsi myös uutuuden vaikutelmaa.

Maalasin myös vanhan, todella vahvaa tekoa olevan piipun samaisella maalilla. Täydensimme piippurakennelmaa muutamilla täysin uusilla osilla, jotta saunasta saatiin äärimmäisen paloturvallinen.

Taustalla näkyvät uudet palonsuojalevyt, joiden alla käytimme vanhempia palonsuojalevyjä. Teimme siis kaksinkertaisen suojauksen, jotta kiukaan suojaetäisyydet saatiin pienimmiksi mahdollisiksi. Saunapiireissä tiedetään, että ilman kunnon suojauksia kiuasvalmistajat neuvovat asentamaan kiukaan suurin piirtein keskelle saunaa puolen metrin suojaetäisyysvaatimuksineen. Myös nämä asiat kartuttavat lopullisen saunan hintaa, sillä palonsuojalevyt on ostettava erikseen, ja niitä todella on pakko käyttää, niin turvallisuuden kuin mukavuudenkin nimissä. Itse käytin noin 100 euroa levyihin, mutta laiska asentaja saa maksaa kiukaan ympärille tulevasta suojaseinästä melkein saman verran kuin itse kiukaasta.

Alla on näkymä katolta. Savupiipunkin kanssa sai painia, mutta asensimme sen yhdessä, ja kunnollinen rakennustelinekin oli tällä kertaa käytössä. Vanha piippu on täyttä rautaa ja nykypiippuja paksumpi, joten jo yksistään sen paino teki asentamisesta haastavaa. Silti piipun paikalleen saaminen oli paljon nopeampaa kuin monet edellä kuvaamani työt.

Ulko-oven ja ikkunan karmeineen asensimme melko loppuvaiheessa, mikä oli kannattavaa, sillä kiuas ja piippu oli helpompi kantaa sisään ilman turhia esteitä. Saunan ovi puolestaan oli pakko asentaa jo rakennusprojektin alkuvaiheessa sen rakenteen vuoksi. Jos ovi olisi unohtunut, sitä ei olisi enää myöhemmin saanut mahtumaan sille tarkoitettuun aukkoon.

Lopuksi vielä muutamia kuvia sisältä.

Oli kyllä mahtavaa ottaa saunassa ensimmäiset löylyt! Kuuman ja kuivan kesän ansiosta keväällä sahaamani polttopuut olivat rutikuivia ja paloivat roihuten. Pian saunassa olikin 80 astetta lämpöä.

Saunaan ei tule vettä niin kuin yllä kerroin. Sinne ei tule myöskään sähköä. Keksin ostaa saunaan kaksi retkilamppua, jotka toimivat paristoin ja kestävät vettä. Niitä ei toki parane tuoda lauteille kuumuuden takia, mutta ne ovatkin omiaan tuomaan valoa ja tunnelmaa lattianrajasta. Alla olevassa kuvassa meillä on käytössä vain toinen lampuista, eli jopa yhdellä saa noin mukavasti valoa. Lamppuhankinta on osoittautunut loistavaksi tarpeisiimme.

Saunan maalaamisesta ja muista pintakäsittelyyn liittyvistä asioista kirjoitan oman tekstinsä.

Ihka ensimmäinen oma saunani! Ja vielä itse tehtynä! Kyllä kansanlaulu Mökin laittaja tiesi, mistä puhui:

Nytpä tahdon olla ma,
Pienen mökin laittaja:
Seinät kun saan valmihiksi,
Toisen pään teen kammariksi,
Päähän toiseen pirttisen,
Sievän, hauskan, puhtoisen.

Sitten vielä rakennan
Tallin, aitan, ometan;
Hyv’ on olla myöskin sauna,
Jossa kylven lauantaina,
Riihi metsän rinnassa,
Nuottakota rannalla.

Karvanpoisto teipillä – onnistuu! DIY-karvanpoistoliuskat

Sain päähänpiston kokeilla karvanpoistoa aivan tavallisella teipillä – ja se kokeiluhan kannatti! Kaiken lisäksi netissä ei ole paljon asiaa karvanpoistosta teipillä edes englanniksi, joten tämä kirjoitus tulee varmasti tarpeeseen.

DIY- eli tee se itse -karvanpoistoliuskat syntyvät todellakin pelkästä teipistä. Kaikki teipit eivät kuitenkaan toimi yhtä hyvin, mutta minä olen koekaniinina testannut useampia, ja niinpä kerron ja näytän, mikä toimii parhaiten.

Niin kuin yllä näkyy, karvat todella lähtevät teipillä irti. Esittelen alla lisää tuloksia. Sitä ennen haluan kuitenkin kertoa, miten olen yleensä huolehtinut karvanpoistosta ja mikä sai minut tarttumaan teippiin.

Ennen teippikokeilua olin aina höylännyt eli sheivannut kaikki ihokarvat, mitkä olen halunnut poistaa. Muista karvanpoistomenetelmistä minulla ei juurikaan ollut kokemusta: vahausta tai sokerointia en ole kokeillut koskaan, ja vuosia sitten kokeilemani karvanpoistovaahdot eivät jaksaneet poistaa läheskään kaikkia karvoja, ja karvat sitä paitsi alkoivat kasvaa saman tien takaisin juuri niin kuin sheivauksenkin jälkeen. Epilaattoria kokeilin aikoinaan pari kertaa ennen kuin myin sen pois. Se ei toiminut kohdallani lainkaan toivotusti, ja sisäänkasvaneita karvoja tuli enemmän kuin olin osannut ennakkoon edes kuvitella. Mitään pysyvämpiä karvanpoistomenetelmiä kuten laseria en ole koskaan edes harkinnut.

Sheivaaminen eli karvojen ajaminen toimi minulla loistavasti vuosikaudet enkä kokenut hommaa kamalaksi riesaksi. Viimeisen vuoden sisällä jokin on kuitenkin muuttunut, sillä ihoni ei enää siedä sheivaamista. Se on sikäli hyvin jännää, sillä sheivaamista pidetään yhtenä hellävaraisimmista karvanpoistomenetelmistä siinä missä karvojen nyppiminen juurineen tavalla tai toisella on paljon kivuliaampaa.

Oma ihoni menee nykyään kananlihalle, kun alan sheivata, ja sen takia iho haavautuu ajelun seurauksena, eivätkä kaikki karvat leikkaannu tyvestä, koska iho on ajeluhetkellä epätasainen. Mitkään käsittelyt, lämpötilat tai voiteet eivät poista kananlihaa, koska nykyään ihoni yksinkertaisesti inhoaa sheivaamista. Alla on kuva ajellusta säärestä viime kesältä.

Vastikään sheivattu sääri elokuussa 2017.

Vastikään sheivattu sääri elokuussa 2017.

Koska sheivaus ei siis enää toimi ja innosta, sain neronleimauksen tarttua teippiin.

Moni mieltää ilmastointiteipin yhdeksi tehokkaimmista teipeistä, ja netistä löytyykin yksi teksti, jossa ilmastointiteippiä testattiin karvanpoistomielessä: Ilmastointiteippi täyttää 75 vuotta – Pasi testasi, saako jesarilla poistettua myös säärikarvat. Jutussa esiteltyä tulosta pidetään onnistuneena, ja koekaniini Pasi iloitsi myös siitä, että ilmastointiteipin repäisy ei tuntunut missään.

Niinpä itsekin odotin paljon nimenomaan ilmastointiteipiltä. Kävi kuitenkin niin, että se pärjäsi testissäni kaikkein huonoiten! Niin huonosti, etten viitsinyt edes ottaa kuvaa teipistä, johon ei ollut tarttunut kuin pari karvaa. Repäisy ei minustakaan tuntunut miltään, ja sille löytyy myös looginen syy: mitä vähemmän karvoja teippi irrottaa, sitä vähemmän repäisy tuntuu.

Itse sain parhaat tulokset kaksipuolisella valkoisella teipillä, jota tämän kirjoituksen kuvituksessa näkyy eniten. Kyseinen teippi on mattoteippiä.

Teipin alalaidassa näkyy parhaiten, että karvat ovat irronneet juurineen.

Kuvan alalaidassa näkyy parhaiten, että karvat ovat irronneet juurineen.

Lisäksi kokeilin kaikkia muita vähänkin leveämpiä teippejä mitä löysin omista ja sukulaisten varastoista, mukaan lukien eri firmojen mainosteippejä. Tulokset niillä eivät olleet olemattomia, mutta mattoteippi vei kirkkaasti voiton.

Teippi karvanpoistomenetelmänä on mainio monesta syystä: se on paljon edullisempi kuin monet muut menetelmät, ja omalla kohdallani se on myös hellävaraisempi kuin sheivaaminen, ja sileä lopputulos kestää viikkoja, mikä on valtava etu ajelemiseen nähden.

Teippi repäistään vastakarvaan. Pelkäsin ensimmäistä repäisyä, mutta kipua oli paljon vähemmän kuin olin kuvitellut. Iho ei myöskään jäänyt punoittamaan pitkäksi ajaksi eikä se kihelmöinyt tai reagoinut muutenkaan. Oma ihoni voi näkyvästi paremmin teippikäsittelyn jälkeen kuin sheivaamisen jälkeen, ja ihosta tuli ennenkokemattoman sileä. Tuntui, ettei iho olisi tarvinnut edes mitään (rauhoittavaa) voidetta käsittelyn jälkeen, mutta rasvasin sääret silti kosteusvoiteella.

Aivan täydellinen karvanpoistomenetelmä teippaus ei siltikään valitettavasti ole, sillä vaikka suurin osa karvoista irtoaa juurineen, ihan kaikki eivät. Alla näkyy muutoin jo viikon sileänä pysynyttä säären ihoa, mutta muutama karva puskee läpi, koska ne eivät irronneet juurineen.

Menetelmä jää silti käyttöön, sillä tulokset ovat paljon hämmästyttävämmät kuin osasin odottaa. Olisi ihanaa päästä sheivailusta eroon. Kaikista ihaninta toki olisi, jos voisi lakata poistamasta karvoja kokonaan. Miesten ei tarvitse silottaa kehoaan, ja parrankin kohdalla he saavat valita, ajavatko partansa vai eivät, muotoilevatko siitä haluamansalaisen, vai peittävätkö sillä kaksoisleuan tms. ilman, että heidän valintojaan kauhistellaan. Naisen ajamattomat sääret (ja muut karvaiset paikat) puolestaan ovat automaattisesti hirviömäisen kauheat; se on kuin yleinen totuus, jota kukaan ei kyseenalaista. Minusta olisi mahtavaa olla tuollaisen ajattelun yläpuolella, mutta en ole. Ajatus mekosta tai hameesta ja karvaisista sääristä niiden kanssa tuntuu mahdottomalta.

Uskon silti, että kun erakoidun tarpeeksi (mikä on helppoa nykyisellä asuinseudullani), ja jään vielä aiempaa enemmän yksin (minulla on jo nyt hyvin pienet piirit), jonkin ajan kuluttua sillä ei enää ole mitään väliä, miltä sääreni näyttävät. Tuota aikaa odotellessa aion kuitenkin vielä käyttää hyväksi havaitsemaani teippimenetelmää!

Hävyttömän edullisesti etelään

Ostin viikko sitten niin edullisen matkan etelään, että pelkäsin tulleeni huijatuksi. Oikeastaan epäilen sitä vähän vieläkin, mutta on kai pakko uskoa, että huhtikuussa matkailu maksaa vain murto-osan ”normaalimmasta” tasosta.

Kirjoitin vuosi sitten tekstin Edullisesti etelänmatkalle, jossa näytin, miten paljon voi säästää varaamalla lennot ja hotellin itse. Silloin viikon pakettimatka Mallorcalle olisi maksanut 650 euroa yhdeltä henkilöltä. Varaamalla lennot ja hotellin itse maksoimme 11 päivän reissusta vain 429 euroa henkilöä kohden, ja hotellikin oli tasokkaampi.

Tuon menestyksekkään kokemuksen perusteella osasin odottaa edullisia hintoja myös nyt. Loppukevät on yleisestikin mainio ajankohta etelänmatkalle lukuisista syistä:

  • päivät voivat olla lämpimiä, juuri sopivia suomalaiseen makuun
  • hinnat ovat edulliset
  • turisteja ei juurikaan ole, eli jopa turismin pilaamissa kohteissa, kuten juurikin Mallorcalla, pystyy nauttimaan olostaan ja luonnosta rauhassa
  • kasvillisuus ei ole auringon käristämää, vaan ympäristössä vallitsee raikkaus ja vehreys

Vuosi sitten teimme Mallorcalta päiväretken sen sisarsaarelle Menorcalle. Paikka hurmasi meidät tunnelmallaan ja kaikista turkoosimmalla vedellä, mitä olemme koskaan nähneet. Lisäksi olimme lukeneet vaellusreitti Camí de Cavallsista, joka ympäröi koko saaren, ja sehän jos mikä on kahden patikoitsijan mieleen. Päätimme jo silloin, että matkaamme joskus varta vasten Menorcalle.

Se ”joskus” koittaa jo muutaman viikon päästä, eli Menorcan-reissu on nyt buukattu!

Uskomattomampaa kuin itse matka on kuitenkin hinta, jolla sen sain. Kestoltaan 11 päivän reissun hinnaksi tuli 368 euroa henkilöä kohden! Voiko se edes olla mahdollista?

Todellisuudessa huijauksen epäilemiselle ei ole syytä, koska käytin matkan varaamiseen samoja turvallisia lähteitä kuin aina ennenkin eli Momondoa, Trivagoa ja Bonuswaytä, mutta diili kuulostaa silti liian hienolta ollakseen totta. Jossain vaiheessa epäilin, että olisin ostanut jotkin lennot vain yhdelle ihmiselle kahden sijaan, mutta olen sittemmin vielä tarkastanut, että kaikki on ostettu sekä miehelle että minulle.

Kokonaisuudessaan ostoni koostuvat Norwegianin lennoista Helsingistä Mallorcalle ja takaisin ja Iberian lennoista Mallorcalta Menorcalle ja takaisin. Menorcalla meitä odottaa huoneistohotelli, joka on saanut loistavat pisteet kävijöiltään. Etenkin hotellin sijaintia, siisteyttä ja rauhallisuutta on kehuttu. Hotellihuone on isompi kuin taloni, ja siinä on kaikki kaipaamamme keittiövarusteet ja parveke. Merinäköalaa tai muutakaan vastaavaa upeutta ei ole luvassa, eli liekö sitten näkymien puute hotellin edullisuuden syy.

Bonuswayn avulla säästin noin 20 euroa ylimääräistä rahaa. En vielä vähentänyt summaa yllä esittämästäni matkan hinnasta, eli Bonuswayn ansiosta pääsemme reissuun vielä tuotakin hintaa edullisemmin! Jos haluaa tutustua Bonuswayn ideaan tarkemmin, olen kertonut siitä täällä, ja havainnollistanut, miten helppoa ilmaisen rahan tekeminen on kirjoituksessa Matkasuunnitelmia.

Muistutan, että Bonusway tarjoaa blogini lukijoille 10 euroa ostosrahaa ensimmäisestä ostosta, ja palveluun voi liittyä tästä linkistä. (Huom! Linkin on oltava juuri tuo 10 euroa saadakseen, eli pelkkä Bonuswayn etusivulta liittyminen ei tuo asiakkaalle ylimääräistä ostosrahaa. Myös blogin sivupalkista löytyy oikealla linkillä varustettu banneri.)

Menorcan-matkan odottaminen tuntuu ihanalta, helmikuinen Madeiran-reissu kun oli aivan liian lyhyt makuumme. Madeira on kohde, johon valmis pakettimatka on usein paras vaihtoehto, koska reittilennoin sinne kestää helposti yli 20 tuntia, ja välilaskujakin on herkästi jopa kaksi. Myöskään hinnoissa ei säästä, eli ainoa syy reittilentojen varaamiseen olisi se, että kohteessa saisi olla kauemmin kuin viikon, mutta vähemmän kuin kaksi viikkoa (miehen työn takia kaksi kokonaista viikkoa ei aina järjesty, ja pakettimatkat ovat viikon tai kahden pituisia). Kun arvokkaat lomapäivät kuluisivat kahteen yli 20 tunnin lentopäivään, reittilennoissa ei ole mitään järkeä sellaisessa tapauksessa. Menorcan tapaisiin kohteisiin reittilentojen varaaminen itse onneksi kannattaa, ja niinpä kestoksikin saadaan juuri täydellinen 11 päivää ja 10 yötä. Ja vielä mitä puhuttelevimmalla hinnalla!