Aihearkisto: Matkailu

Hävyttömän edullisesti etelään

Ostin viikko sitten niin edullisen matkan etelään, että pelkäsin tulleeni huijatuksi. Oikeastaan epäilen sitä vähän vieläkin, mutta on kai pakko uskoa, että huhtikuussa matkailu maksaa vain murto-osan ”normaalimmasta” tasosta.

Kirjoitin vuosi sitten tekstin Edullisesti etelänmatkalle, jossa näytin, miten paljon voi säästää varaamalla lennot ja hotellin itse. Silloin viikon pakettimatka Mallorcalle olisi maksanut 650 euroa yhdeltä henkilöltä. Varaamalla lennot ja hotellin itse maksoimme 11 päivän reissusta vain 429 euroa henkilöä kohden, ja hotellikin oli tasokkaampi.

Tuon menestyksekkään kokemuksen perusteella osasin odottaa edullisia hintoja myös nyt. Loppukevät on yleisestikin mainio ajankohta etelänmatkalle lukuisista syistä:

  • päivät voivat olla lämpimiä, juuri sopivia suomalaiseen makuun
  • hinnat ovat edulliset
  • turisteja ei juurikaan ole, eli jopa turismin pilaamissa kohteissa, kuten juurikin Mallorcalla, pystyy nauttimaan olostaan ja luonnosta rauhassa
  • kasvillisuus ei ole auringon käristämää, vaan ympäristössä vallitsee raikkaus ja vehreys

Vuosi sitten teimme Mallorcalta päiväretken sen sisarsaarelle Menorcalle. Paikka hurmasi meidät tunnelmallaan ja kaikista turkoosimmalla vedellä, mitä olemme koskaan nähneet. Lisäksi olimme lukeneet vaellusreitti Camí de Cavallsista, joka ympäröi koko saaren, ja sehän jos mikä on kahden patikoitsijan mieleen. Päätimme jo silloin, että matkaamme joskus varta vasten Menorcalle.

Se ”joskus” koittaa jo muutaman viikon päästä, eli Menorcan-reissu on nyt buukattu!

Uskomattomampaa kuin itse matka on kuitenkin hinta, jolla sen sain. Kestoltaan 11 päivän reissun hinnaksi tuli 368 euroa henkilöä kohden! Voiko se edes olla mahdollista?

Todellisuudessa huijauksen epäilemiselle ei ole syytä, koska käytin matkan varaamiseen samoja turvallisia lähteitä kuin aina ennenkin eli Momondoa, Trivagoa ja Bonuswaytä, mutta diili kuulostaa silti liian hienolta ollakseen totta. Jossain vaiheessa epäilin, että olisin ostanut jotkin lennot vain yhdelle ihmiselle kahden sijaan, mutta olen sittemmin vielä tarkastanut, että kaikki on ostettu sekä miehelle että minulle.

Kokonaisuudessaan ostoni koostuvat Norwegianin lennoista Helsingistä Mallorcalle ja takaisin ja Iberian lennoista Mallorcalta Menorcalle ja takaisin. Menorcalla meitä odottaa huoneistohotelli, joka on saanut loistavat pisteet kävijöiltään. Etenkin hotellin sijaintia, siisteyttä ja rauhallisuutta on kehuttu. Hotellihuone on isompi kuin taloni, ja siinä on kaikki kaipaamamme keittiövarusteet ja parveke. Merinäköalaa tai muutakaan vastaavaa upeutta ei ole luvassa, eli liekö sitten näkymien puute hotellin edullisuuden syy.

Bonuswayn avulla säästin noin 20 euroa ylimääräistä rahaa. En vielä vähentänyt summaa yllä esittämästäni matkan hinnasta, eli Bonuswayn ansiosta pääsemme reissuun vielä tuotakin hintaa edullisemmin! Jos haluaa tutustua Bonuswayn ideaan tarkemmin, olen kertonut siitä täällä, ja havainnollistanut, miten helppoa ilmaisen rahan tekeminen on kirjoituksessa Matkasuunnitelmia.

Muistutan, että Bonusway tarjoaa blogini lukijoille 10 euroa ostosrahaa ensimmäisestä ostosta, ja palveluun voi liittyä tästä linkistä. (Huom! Linkin on oltava juuri tuo 10 euroa saadakseen, eli pelkkä Bonuswayn etusivulta liittyminen ei tuo asiakkaalle ylimääräistä ostosrahaa. Myös blogin sivupalkista löytyy oikealla linkillä varustettu banneri.)

Menorcan-matkan odottaminen tuntuu ihanalta, helmikuinen Madeiran-reissu kun oli aivan liian lyhyt makuumme. Madeira on kohde, johon valmis pakettimatka on usein paras vaihtoehto, koska reittilennoin sinne kestää helposti yli 20 tuntia, ja välilaskujakin on herkästi jopa kaksi. Myöskään hinnoissa ei säästä, eli ainoa syy reittilentojen varaamiseen olisi se, että kohteessa saisi olla kauemmin kuin viikon, mutta vähemmän kuin kaksi viikkoa (miehen työn takia kaksi kokonaista viikkoa ei aina järjesty, ja pakettimatkat ovat viikon tai kahden pituisia). Kun arvokkaat lomapäivät kuluisivat kahteen yli 20 tunnin lentopäivään, reittilennoissa ei ole mitään järkeä sellaisessa tapauksessa. Menorcan tapaisiin kohteisiin reittilentojen varaaminen itse onneksi kannattaa, ja niinpä kestoksikin saadaan juuri täydellinen 11 päivää ja 10 yötä. Ja vielä mitä puhuttelevimmalla hinnalla!

Blogi uudistuu + Madeiran vaarallisin levada

Olen päättänyt uudistaa blogiani. Sain siihen sysäyksen hirvittävistä jauhelihamainoksista, joilla WordPress rumentaa kaikki tekstini niin aatteellisesti kuin ulkoisestikin.

Valotan alla, millaisia uudistuksia olen hahmotellut tekeväni, kunhan pääsen blogin kimppuun ensi viikolla. Voi olla, että moni ei kiinnitä uudistuksiin lainkaan huomiota, mutta kerron niistä lyhyesti, jotta halukkaat löytävät blogin jatkossakin, mikäli osoitteenmuutoksessa menisi jokin pieleen.

Blogin kehittäminen on aihe, joka on pyörinyt mielessäni kaikkien bloggaajavuosieni ajan, mutta nyt täällä Madeiralla olen kypsytellyt uudistusideoita aktiivisesti koko viikon. Voi kuulostaa ikävältä, että loma kuluu blogipulmia miettiessä, mutta minusta se ollut vain mukavaa. Patikoidessa mieli on sekä levännyt että työstänyt asioita. Kun olemme eksyneet reitiltä polkujen kadottua tyystin ja metsäpalojen tuhottua viimeisetkin maamerkit, vasta silloin blogi on jäänyt mielen perukoille. Selviytyminen on aina mennyt muun edelle.

Curral das Freiras - Nunnienlaakso

Curral das Freiras – Nunnien laakso

Yksi päivävaellus, jonka aikana ei tullut ajateltua liikaa blogia, löytyy Santa Quiterian ja Curral das Freirasin (Nunnien laakson) väliltä. Kyseessä on Madeiran vaarallisin levadakävely Levada do Curral. Pentti Korpelan kirjoittama opas Madeira – patikoitsijan paratiisi: reittejä helpoista vaativiin (2010) kuvaa reittiä näin:

Reitti soveltuu vain varmajalkaisille ja korkeisiin paikkoihin tottuneille. […] Levada kulkee pääosin jyrkillä metsärinteillä, mutta ylittää ajoittain pystysuoria pudotuksia kalliojyrkänteillä. Reitille on viime vuosina lisätty suojakaiteita, mutta silti moni jyrkänne on vielä ilman niitä.

Tämän kirjoituksen kuvituksena on otoksia tuolta jännittävältä vaellukselta.

Mennään sitten blogiuudistuksiin.

Joudun maksamaan siitä, että saan häiritsevät mainokset pois blogista. Koska saan samalla rahalla myös ammattimaisemman, kauniimman ja helpommin muistettavan verkkotunnuksen eli osoitteen blogilleni, minun kannattaa ottaa se, eli poistaa nykyisestä osoitteesta sana wordpress. Niinpä blogin uudesta osoitteesta on näillä näkymin tulossa mielekasmiellekartta.com. Myös vanhan osoitteen pitäisi automaattisesti kääntyä uuteen, mutta näistä ei koskaan tiedä. Yritän tehdä kaiken oikein niillä tietoteknisillä taidoilla, mitä humanistinen koulutus ja itseopiskelu ovat minulle suoneet.

Olen myös vihdoin keksinyt yhden yhtenäisemmän teeman, joka kuvaa isoa osaa luomastani sisällöstä. Se on self improvement, suomeksi useimmiten itsensä kehittäminen. Termi kuvastaa jo nyt monia artikkeleitani, mutta tulevaisuudessa saatan vielä tietoisemmin keskittyä aiheeseen. Itsensä kehittäminen liittyy olennaisesti myös terveyteen, ja terveyspuolella minua kiinnostaakin nykyään enemmän mm. henkinen hyvinvointi kuin se, saako pellavansiemenistä liikaa syanidia ja kadmiumia. En halua olla terveyspoliisi enkä kuunnella ketään muuta sellaista!

Lisäksi saatan tehdä (pieniä) muutoksia blogin ulkoasuun. Mistään valtavista muutoksista ei kuitenkaan ole kyse, sillä arvotan blogin luettavuuden ja ns. klassisen mallin niin korkealle, että en halua alkaa kikkailla millään kauniilla mutta epäkäytännöllisillä blogipohjilla.

Jossain vaiheessa aion kirjoittaa siitä, seurasiko blogiuudistuksesta mitään hyvää tai pahaa, kuten lukijamäärien lisääntymistä tai vähentymistä. Se voi kiinnostaa ainakin muita bloggaajia, jotka ovat joskus harkinneet oman domainin ostamista.

Nähdään siis pian uudistuneessa blogissa seksileluarvioineen kaikkineen!

Levadareitti kulkee kalliojyrkänteellä kuvan keskipaikkeilla.

Levadareitti kulkee kalliojyrkänteellä kuvan keskipaikkeilla.

Vaelluksen päätepiste eli Nunnienlaakso, Curral das Freiras

Vaelluksen päätepiste Curral das Freiras eli Nunnien laakso.

Miltä tuntuu olla pilvessä?

En ole koskaan miettinyt vastausta otsikon kysymykseen. Ei ole ollut tarvetta eikä kiinnostusta.

Eilisen päivävaelluksen jälkeen tiedän kuitenkin vastauksen. Pilvessä oleminen on varsin ikävää. Muualla paistaa aurinko, mutta itse on pilvessä eikä näe mitään. Pilvi peittää kaikki näkymät ja hautaa kaiken alleen.

Kun on pilvessä, ei pysty kokemaan asioiden todellista luontoa. Mikään ei näyttäydy sellaisena kuin se oikeasti on.

Jouduimme ahkeroimaan toden teolla, jottemme enää olisi pilvessä, vaan pääsisimme siitä pois. Mieleen tuli kysymys: minne pilvestä voi matkata? Jos/kun ei enää halua olla pilvessä, mikä on seuraava vaihe? Täytyykö vain palata tripiltään pettyneenä kotiin vai voisiko pilvessä olosta seurata jotain hyvää? Eilinen vaellus toi vastauksen noihinkin kysymyksiin: ehdottomasti parasta ja ikimuistoisinta on päästä pilven YLÄPUOLELLE. Katsokaa vaikka:

Kyllä tuon eteen kannatti rehkiä, vaikka se koville ottikin.

Lempiharrastuksemme Madeiralla(kin) on patikointi. Mieliopuskirjamme, jota ilman emme tänne tule, on Pentti Korpelan Madeira – patikoitsijan paratiisi: reittejä helpoista vaativiin (2010). Kirjassa on yli 40 vaellusreittiä, joista olemme kulkeneet eri reissuillamme yhteensä jo lähes 30. Eilinen oli yksi niistä, ja sijoittui Boca da Corridan huipuille.

Kirjan julkaisemisen ja nykyhetken välissä on kuitenkin niin monta vuotta, että reitti oli muuttunut hätkähdyttävän paljon kuvaukseen verrattuna. Meistä tuntui oikeastaan koko ajan, että olimme täysin eri reitillä kuin Korpela kirjassaan. Se johtui pitkälti siitä, että mitään näkymiä, vuorenhuippuja, maamerkkejä tms. ei voinut useinkaan nähdä. Sitä se pilvessä oleminen teettää ja tältä se näyttää:

Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että olimme kummitusmetsässä.

Kun välillä pääsimme hetkeksi pois pilvestä, meille valkeni, että alue oli kärsinyt pahoin metsäpalossa. Maasta puski vasta sen verran vähän uutta kasvua, että arvioimme alueen palaneen kesällä 2017. (Näimme itsekin sauhuavaa metsää rinteillä Funchalista asti kesällä 2012; metsäpalot kesän kuumimpaan ja kuivimpaan aikaan ovat täällä tavallisia.)

Pilvessä oleminen on niin pöhnäistä! Välillä näkyi kapea pala sinistä taivasta ohikiitävän sekunnin ajan, mutta sitten olimme taas pilvessä.

Toisinaan reitti muistutti maisemien muodossa, millaista todellisuutta olisimmekaan voineet elää, ellemme olisi olleet pilvessä.

Kunpa pilvessä oleminen olisi ollut vaelluksen ankeinta antia, mutta ei! Reittiä ei ollut ylläpidetty, ja metsäpalo oli viimeistellyt koko sopan. Merkit, joita oli muutenkin ollut maastossa nihkeästi, hävisivät lopulta kokonaan, eikä polku enää jatkunut mihinkään suuntaan. Palaminen oli käpristänyt puiden oksat niin, että minkäänlaista kulkureittiä ei ollut. Jostain oli kuitenkin mahduttava läpi. Näkymä oli karu ja tukkoinen.

Löydätkö ihmisen alla olevasta kuvasta?

Tuollaisen oksiston läpi meidän täytyi puskea. Takkimme tahriintuivat hiilestä. Pahinta olivat kuitenkin piikkiset oksat, joita kasvoi siellä täällä. Jos niihin sattui jäämään kiinni niin kuin poikaystävä yllä, muutenkin tuskainen ja hidas eteneminen pysähtyi siihen paikkaan. Piikit myös raapivat herkästi ihon rikki jopa housunkankaan läpi. Tässä vaiheessa olimme varmoja siitä, ettemme olleet enää oikealla reitillä, mutta lohdutimme itseämme sillä, ettei oikeaa reittiä ollut muuallakaan. Maasto ei yksinkertaisesti enää ollut lainkaan samanlainen kuin Korpelan aikaan.

Jouduimme ylittämään puroja kohdista, joista niitä ei kuulunut ylittää, ja kiipeämään useiden rautalanka-aitojen yli päästäksemme johonkin, mistä matkaa voisi jatkaa selvä reitti mielessään. Olimme niin keskellä ei mitään, että mieli oli aika matalalla. Vain vankka (Madeiran) patikointikokemuksemme esti meitä menemästä paniikkiin. Kumpikaan ei hätäillyt missään vaiheessa, ja jompikumpi jaksoi aina pitää tsemppimieltä yllä silloin kun toinen oli menettää toivonsa.

Juuri samaan aikaan, kun löysimme ruohotien, joka saattoi olla etsimämme, pääsimme pois pilvestä. Aurinko näyttäytyi vihdoin.

Ruohotiellä jatkaminen paljasti reitin juuri oikeaksi. Vihdoin olimme taas kartalla.

Matka jatkui vielä monen uuvuttavan tunnin ajan pimeässä, eli emme olleet vielä lähelläkään hotelliamme Funchalissa, mutta ainakin reitti oli selvä emmekä olleet enää pilvessä.