Aihearkisto: Sokeriton elämä

Oletko ruokariippuvainen?

Väitin jo syksymmällä epäsuosituissa mielipiteissäni, että ruokariippuvuus on todellinen ja vaikea riippuvuus. Eilen löysin tuoreimmasta Yhteishyvästä (6/2016) jutun otsikolla ”Ruokariippuvuus on uusi ilmiö”. Lähes sama teksti löytyy netistä otsikolla Syötkö vaikkei ole nälkä? Saatat kärsiä ruokariippuvuudesta.

kakkupala

Ensimmäiseksi on iloittava siitä, että asioista vihdoin puhutaan niiden oikeilla nimillä; ehkä emme pian enää törmää suklaata, leivoksia ja sipsejä ahmiviin SOKERIriippuvaisiin yhtä usein kuin ennen nyt kun meillä on kuvaavampi termi. Mistä ruokariippuvuudessa sitten on kyse?

Yhteishyvä kiteyttää ilmiön näin:

Ruokariippuvuudesta on alettu puhua vasta viime aikoina. Ruoasta riippuvainen voi syödä tavallista ruokaa suuria määriä tai olla koukussa johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen, kuten suklaaseen.

Käsi nappaa suklaapatukan kaupan kassajonossa kuin huomaamatta. Vaikka ihminen on kuinka päättänyt, ettei tällä kertaa osta herkkuja, aivot puuttuvat peliin. Jo pelkän patukan näkeminen käynnistää niiden mielihyväkoneiston.

Moni ohittaa suklaan ilman reaktion häivääkään, mutta makeaan koukuttuneen aivot ovat oppineet saamaan suklaasta mielihyvämyrskyn. Riippuvuus ei ole syntynyt ensimmäisestä suklaapalasta vaan pikkuhiljaa. Aivoihin on piirtynyt muistijälkiä, jotka uskottelevat, ettei ihminen pärjää ilman suklaata.

suklaata-hakkaamassa

Ennen kaikkea ruokariippuvainen ei enää hallitse syömisiään, vaikka tietää, miten tulisi syödä ja mitkä ruoat ovat terveellisiä. Ihmisellä voi olla ruokariippuvuus, jos hän

  • tuntee pakkoa syödä silloinkin, kun ei ole nälkä
  • väittää syöneensä vähemmän tai eri ruokia kuin todellisuudessa söi
  • odottaa pääsevänsä syömään tai ahmimaan yksin tai muilta salassa
  • on päättänyt muuttaa ruokailutottumuksiaan, mutta epäonnistunut siinä
  • syö tukahduttaakseen tunteensa ja ongelmansa

Oma näkemykseni on, että mikä tahansa häiriökäyttäytyminen on helpompi muuttaa, jos todella ymmärtää, mistä omassa ongelmassa on kyse. Uskon, että moni ruokariippuvuudesta kärsivä on leimannut itsensä sokeririippuvaiseksi ja tehnyt sitten muutamia toimia ongelman ratkaisemiseksi: hän on jättänyt sokerin niin pitkälti kuin on pystynyt. Ruokavaliosta voi kuitenkin vain harvoin pelkästään poistaa ruokia, ja niinpä poistettujen ruokien tilalle keksitään uusia. Sokeristen herkkujen tilalle on saattanut tulla vaikkapa ”sokerittomia” raakaherkkuja, jotka ovat lähes aina energiatiheitä mm. kuivattujen hedelmien ja kookosöljyn vuoksi. Koska ihmisellä todellisuudessa oli ja on yhä ruokariippuvuus, yksistään sokerin jättäminen ei luonnollisestikaan auta. Pahimmillaan omat lempiherkut saatetaan korvata huomattavasti kaloripitoisemmilla ”terveellisillä” herkuilla, ja välillä erilaisissa lehdissäkin näkyy otsikoita, kuten ”Kyllä, myös terveellisiä herkkuja ja superfoodeja voi syödä liikaa”. No niinpä! Kun ydinongelmana on ylensyönti, ihminen keksii erittäin helposti tapoja syödä liikaa ilman sokeriakin tai mitä tahansa muuta yksittäistä ruoka-ainetta.

sipsit

Yhteishyvä onneksi tarjoaa yllättävänkin lempeitä ohjeita ruokariippuvuuden selättämiseen:

Hae tietoa ja tukea. Kun saa puhua omasta syömisestään, pääsee häpeästä ja syyllisyydestä eroon. Esimerkiksi Ruoka ja riippuvuus -projekti jakaa tietoa, tarjoaa vertaisryhmiä sekä järjestää seminaareja. Lue lisää: ruokariippuvuus.fi.

Tarkista ruokarytmisi. Syö riittävän usein ja tarpeeksi. Epäsäännöllinen syöminen laukaisee ahmintaa.

Lopeta laihduttaminen ja pane mieluummin ruokavalion perusasiat kuntoon. Painontarkkailuun liittyy usein syklisyyttä: ensin laihdutetaan tiukasti ja sitten syödään kaksin käsin.

Jätä kokonaan pois tuotteet, joita ahmit. Ruokariippuvaisen voi olla mahdotonta syödä esimerkiksi suklaata kohtuudella.

Mielestäni ohjeet osoittavat, että ruokariippuvuus on kunnolla tunnistettu vaikeaksi ongelmaksi, jolloin älyttömiä neuvoja, kuten ”vastusta herkkuhimoa 15 minuuttia, niin se katoaa itsestään” ei tarvitse antaa. Lempeät ohjeet on helppo ymmärtää, sillä lopulta vain ja ainoastaan sellaiset ohjeet toimivat. Rakkaudella on edettävä tässäkin asiassa.

Jos haluaa testata, onko itsellä ruokariippuvuus, netistä löytyy kaksikin siihen tarkoitettua testiä, joista ensimmäinen on lyhyempi ja toinen kattavampi:

Sokeririippuvuutta ei ole olemassa

Mitä minä edellä, sitä Helsingin Sanomat perässä.

Kirjoitin nelisen viikkoa sitten jutun Lue tämä, jos luulet olevasi sokeriaddikti, sokeririippuvainen, sokerihiiri tai koukussa sokeriin. Kirjoituksessa osoitin, miten tiedostamatonta ja valheellista on diagnosoida itsensä sokeririippuvaiseksi, vaikka ei himoitse eikä siten syö pelkkää sokeria, vaan erilaisia makeita herkkuja, joissa on sokerin lisäksi (tai jopa sokeria enemmän) esimerkiksi rasvaa, jauhoja ja kaakaota.

Juuri sopivasti eilisestä (3.11.2016) Hesarista löytyi juttu Sokeri ei aiheuta riippuvuutta.

sokeri-ei-aiheuta-riippuvuutta

On hienoa, että sama totuus tulee nyt ravitsemustieteen professorin suusta. Hieman hälyttävää puolestaan on se, että Hesarin jutussa on muutamia kohtia, jotka ovat asiasisällöltään kuin suoria kopioita omasta kirjoituksestani. Alla esimerkkejä:

Minä: Mitä tapahtuu, kun jollekin ilmiölle [makeanhimolle] annetaan väärä nimi [sokeririippuvuus], ja sitä nimeä aletaan hokea yleisesti ja niin laajasti, ettei kukaan enää hoksaa yksinkertaista totuutta?

Hesari: Sokeririippuvuus on iso harha, urbaanilegenda.

Minä: Sokeri ei ole yhtä kuin suklaa, jäätelö, keksit ja kakku. Sokeri on sokeria. Miksi henkilö, joka kutsuu itseään sokeriaddiktiksi, sokeririippuvaiseksi tai sokerihiireksi, ei mene hakemaan kaapistaan sokeripakettia ja syö 100-prosenttista sokeria?

Hesari: ”Ei myöskään ole näyttöä siitä, että ihmiset haluaisivat juuri sokeria. Sen sijaan he haluavat makeita tuotteita. Harva hamuaa valkoista sokeria tai sokeripaloja, vaan ihmiset haluavat karkkia, limua tai muuta makeaa. Ihmiset himoavat itselleen mieluisia makeita tuotteita tai ruokia, eivät sokeria sinänsä.”

Minä: Tiedän siis todellakin sen tunteen, kun herkut ottavat vallan. Se tunne on ehdottoman todellinen ja vaikea käsitellä, mutta se ei ole sokeririippuvuutta, ellei sitten todellakin himoitse ja syö pelkkää 100-prosenttista sokeria.

Hesari: Tämä [se, että sokeririippuvuutta ei ole olemassa] ei silti Fogelholmin mukaan tarkoita, että sokerista olisi helppo päästä eroon, jos sattuu kovasti pitämään makeista ruuista.

Minä: Kaiken tuon tutkimuksen, omien mieltymysten ja evoluution tuloksena hyväksyn nykyään sen, että pidän paljon makeista herkuista.

Hesari: Mieltymys makeaan on Fogelholmin mukaan ilmeisesti ainakin osin evoluution sanelema. […] Toki makumieltymyksetkin vaihtelevat. Jotkut pitävät makeasta muita enemmän.

Sattumaa vai suunnitelmallista kopiointia? Ei tuo nyt plagioinnista käy, mutta kyllä Helsingin Sanomat mielestäni saisi olla omaperäisempi tai vähintään ilmoittaa lähteen, josta alkuperäinen idea on napattu (eli minun blogini!). Kirjoitan tämän toki pitkälti kieli poskessa, mutta tuntuu silti hassulta, että yhtäläisyyksiä on noin monta.

Loppuun vielä mielipidekirjoitus Helsingin Sanomista (2.11.2016). Kirjoitus on hyvä muistutus siitä, että pelkkään sokeriin keskittyminen on ”pulmallista”, koska syömme liikaa niin monia paljon epäterveellisempiä aineita, kuten tyydyttyneitä eläinrasvoja. Sokerista on turha hakea syntipukkia kaikkiin mahdollisiin terveysongelmiin.

syomme-liikaa-suolaa-rasvaa-ja-sokeria

Lue tämä, jos luulet olevasi sokeriaddikti, sokeririippuvainen, sokerihiiri tai koukussa sokeriin

Mitä tapahtuu, kun jollekin ilmiölle annetaan väärä nimi, ja sitä nimeä aletaan hokea yleisesti ja niin laajasti, ettei kukaan enää hoksaa yksinkertaista totuutta?

Siitä seuraa paljon sekaannusta, väärinymmärryksiä, pahaa oloa, ja jotkin tahot hyötyvät siitä rahallisesti myymällä esim. kirjoja kyseisestä ilmiöstä.

Niin kuin kirjoituksen otsikkokin antaa ymmärtää, kyseessä on ilmiö nimeltään sokeririippuvuus. Se on tänä päivänä kovin tavallisena pidetty ilmiö, josta moni on kuullut, eikä siinä ole mitään ihmeellistä tai uutta. Ilmiö on helppo ”uskoa” todeksi, koska niin moni kokee siitä kärsivänsä. Tuhannen taalan kysymys kuitenkin kuuluu: miksi alkoholista riippuvaisen henkilön on pakko saada alkoholia, ja heroiiniriippuvaisen on pakko saada juuri heroiinia, mutta SOKERIriippuvaisen on saatava esim. suklaata, jäätelöä, keksejä ja kakkua? Sekaannus on niin suuri, että väännän tämän vielä rautalangasta: alkoholi = alkoholi, heroiini = heroiini, ja sokeri = suklaa, jäätelö, keksit ja kakku. Muuten hyvä, mutta viimeinen yhtälö ei toimi.

Onko tämä sokeria?

Onko tämä sokeria?

Sokeri ei ole yhtä kuin suklaa, jäätelö, keksit ja kakku. Sokeri on sokeria. Miksi henkilö, joka kutsuu itseään sokeriaddiktiksi, sokeririippuvaiseksi tai sokerihiireksi, ei mene hakemaan kaapistaan sokeripakettia ja syö 100-prosenttista sokeria? Miksi hän syö suklaata ja leipomuksia, joissa on valtavasti rasvaa, ja sanoo itseään sokeririippuvaiseksi? Mistä hän tietää, että kaiken syypää on sokeri? Ei mistään, koska niin ei ole. Jos ihminen haluaa sokeria, hän myös silloin syö pelkkää sokeria eikä halua sokerinsa kyljessä kaikkea ylimääräistä, kuten rasvaa, jauhoja, kaakaota, mausteita ja lisäaineita.

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Luulin jostain kumman syystä, että sokerin demonisoiminen olisi jo hiukan laantunut uudempien terveystrendien myötä, mutta ei, sillä sokerista halutaan yhä syntipukki kaikkeen. Sain idean tähän kirjoitukseen, kun Blogit.fi-sivustolla silmääni osui otsikko Kun sokeri sairastutti minut. Klikkasin otsikkoa, koska halusin arvioida, onko henkilö todellakin koukussa nimenomaan sokeriin, vai syökö hän juurikin niitä suklaita ja jäätelöitä (ts. ruokia, joiden rasvapitoisuus voi olla jopa suurempi kuin sokeripitoisuus) ja diagnosoi itsellensä sitten sokeririippuvuuden. Halusin myös tietää, oliko kirjoittajan kuvaama sairaus lääkärin diagnosoima vai ei. Ja niinhän minulle selvisi, että kirjoittaja ei suinkaan ole koukussa sokeriin, vaan niihin kuuluisiin suklaisiin, jäätelöön ja leipomuksiin.

Ennen kuin kukaan ehtii loukkaantua tai suuttua, niin tuo edellä linkkaamani postaus voisi hyvin olla minun kirjoitukseni parin vuoden takaa. Kyllä, olin itse yhtä hakoteillä kuin kaikki muutkin herkkusuut. Noudatin sokeritonta elämää, ja minäkin diagnosoin itseni sokeririippuvaiseksi. Tiedän siis todellakin sen tunteen, kun herkut ottavat vallan. Se tunne on ehdottoman todellinen ja vaikea käsitellä, mutta se ei ole sokeririippuvuutta, ellei sitten todellakin himoitse ja syö pelkkää 100-prosenttista sokeria.

Entä tämä?

Entä tämä?

Siltä varalta, että joku on ymmärtänyt väärin, makeat herkut ovat yhä suosikkejani, ja pidän niitä itsekin hyvin koukuttavina. En kuitenkaan enää väitä olevani koukussa sokeriin, vaan mm. sokerin, rasvan ja jauhojen liittoon. En välitä mistään niistä yksinään, aivan niin kuin ei juuri kukaan muukaan, vaan niitä pitää olla juuri oikeassa suhteessa. Tällä ilmiöllä on nimikin: bliss point. Sillä tarkoitetaan mahtavinta makunautintoa, joka tietyllä tuotteella voidaan saavuttaa, kun siinä on juuri oikeassa suhteessa esim. sokeria, rasvaa ja suolaa. Erilaiset ruokajätit käyttävät bliss pointia hyväkseen luomalla mahdollisimman koukuttavia tuotteita, jotta asiakas ostaa niitä yhä uudestaan ja uudestaan.

Jos puhutaan yksistään sokerista, ja sen käyttö arveluttaa terveydellisestä näkökulmasta, niin sokeri ei ole lainkaan niin pahasta kuin yleensä väitetään: Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi, osa 10: Totuus sokerista.

Jos puolestaan insuliinipiikit ja tyypin 2 diabetes huolettavat, niin kannattaa katsoa omaa lihan ja rasvan kulutustaan: Carbs Will Kill You: Response To TED-Ed Video. (Kiinnostavassa ja havainnollistavassa videossa viitataan tieteellisiin tutkimuksiin, jotka löytyvät täältä ja täältä). Toisin sanoen diabetesriski ei pienene sokeria vähentämällä, jos lihan ja rasvan käyttö on säännöllistä saati runsasta ja/tai ihminen on ylipainoinen.

Minulle ei enää ole mysteeri, miksi niin moni meistä haluaa ennemmin syödä kakkua kuin kasviksia. Kaiken tuon tutkimuksen, omien mieltymysten ja evoluution tuloksena hyväksyn nykyään sen, että pidän paljon makeista herkuista. Siis niistä, joissa viimeistään nyt tajuamme olevan paljon kaikkea muutakin kuin sokeria. En ole onnellisempi ilman niitä, enkä voi paremmin fyysisesti enkä varsinkaan psyykkisesti, jos kiellän ne itseltäni. Lenkkikin kulkee aina paremmin, jos olen herkutellut sopivasti. Olen joskus jopa onnistuneesti laihtunut syömällä lähestulkoon pelkkiä herkkuja (enkä paljoakaan mitään muuta), ja ollut onnellisempi kuin tavallisesti.

Vai tämä?

Vai tämä?

Nyt tämä aiemmin valheellisesti itseään sokeririippuvaiseksi kutsunut bliss pointteri lähtee juoksemaan syötyään vegaanisia pullia, lakuja ja mangolastuja.