Aihearkisto: USA

Nopeaa lihomista ja painonvaihtelua

Sain idean tähän kirjoitukseen ulkomaalaiselta ystävältäni, jonka kanssa tutustuimme vuonna 2008 Kalliovuorilla ja jonka kanssa yhteys katkesi jo vuosia sitten. Hänhän kirjoitti minulle tänä syksynä aivan yllättäen, ja uskokaa tai älkää, niin hän on nyt Suomessa! Näimme jo kertaalleen Helsingin keskustassa, ja näemme vielä uudestaan, kunhan hän palaa tänne pohjoisemmasta Suomesta.

Kun olimme halanneet ja ihmetelleet jälleennäkemistä jonkin aikaa, ystäväni sanoi, että en näytä samalta kuin kesällä 2008. Olen kuulemma nyt hoikempi, ja hän odotti muistojensa perusteella pulleampaa minua. No shit. Lihoin sinä kesänä 11 kiloa. Muistan yhä niin elävästi, miten tärisin vaa’alla karmean totuuden selvittyä. Lihomiseni oli niin nopeaa, että sen kesäiset kaverini eivät tunnu tietävän tai muistavan, että olin kesän alussa merkittävästi hoikempi.

kasvot

Edellä linkkaamassani lihomistekstissä pidin vielä blogiani anonyymisti, joten leikkasin silloin kaikista kuvista kasvot pois. Nimenomaan kasvot kuitenkin kertovat paljon lihomisista ja laihtumisista. Yllä näkyy, miten reilussa kolmessa kuukaudessa lihomani 11 kiloa näkyy pyöristyneissä kasvoissa. Olin entiselläni vuonna 2009, ja kollaasin viimeisessä kuvassa vuodelta 2010 olen vielä pari kiloa alkuperäistä lähtötilannetta laihempi (eli 14 kiloa kevyempi kuin kesän 2008 lopussa).

Nyt Suomessa olevan ystäväni mukaan tuossa vuoden 2010 kuvassa ei ole minä laisinkaan. Hän sanoi, että näytän ihan oudolta ja ettei hän olisi tunnistanut minua sen perusteella. Toki 14 kilon ero näkyy enemmän kuin selvästi kokoisessani ihmisessä, mutta onneksi itse sentään tunnistan itseni!

painonvaihtelua

Yllä painoeroa on noin 13 kiloa. Lukema tuntuu valtavalta, eikä ero ehkä näytä ihan niin suurelta, vaikka olenkin joka paikasta silminnähden paksumpi vasemmassa kuvassa. Onneksi painoni on pysynyt melko vakaana jo vuosikaudet.

paino-pysynyt-vakaana

Yllä olevien kuvien välissä on lähemmäs kuusi vuotta, mutta minulla on niissä sama takki yllä! Painan kummassakin suurin piirtein saman verran.

Ihailen ihmisiä, joille omalla painolla ei ole paljoakaan merkitystä. Ei minullekaan merkitse mitään vaa’an lukema itsessään, mutta se olo, mikä minulla oli painavampana… sen kyllä muistan häirinneen. Vatsamakkarat tuntuivat olevan tiellä varsinkin urheillessa, ja olo oli kauttaaltaan raskas ja tukala normaaliin tilaani verrattuna. Ulkonäöllisesti tilanne ei välttämättä ollut kovinkaan paha, vaikka itse vierastankin runsaampaa itseäni.

2008-2016

En enää ällöty loppukesän 2008 kuvista aivan samoin kuin ennen, mutta kyllä nykyinen tilanne silti miellyttää hurjasti enemmän!

Tussumiestä pakoon metsään

Muistaako kukaan kuuluisaa Audi-mies Esko Kiesiä, joka vertasi naisia autoihin? Hän oli vielä vuonna 2009 Audin myyntijohtaja, ja kertoi silloin Anna-lehdelle mm. tällaisia asioita:

Autoja on olemassa moniin eri käyttötarkoituksiin niin kuin naisiakin. Auton ulkonäkö viimeistellään jousituksella ja pyörillä – naisen nilkat ja kengät ovat minulle tärkeitä, ja nainen menettää usein muotonsa, jos hänellä on alle seitsemän senttimetrin korot.

Kiesi lisäsi vielä tämän:

Kun nainen kieltäytyy silittämästä ja siivoamasta, voisi karrikoidusti sanoa, että suhde vetelee viimeisiään.

Kyseisestä Anna-lehden jutusta syntyi kohu, jonka seurauksena Kiesi joutui eroamaan tehtävästään. Sitä ennen hän yritti kuitata kaiken sanomansa vitsiksi, mutta hän sai niin paljon kritiikkiä naisten esineellistämisestä ja vanhanaikaisten sukupuoliroolien tuomisesta nykypäivään, että sai häipyä työstään. Audi myöhemmin vakuutti, että Kiesin mielipiteet eivät edustaneet firman arvoja, mutta Audin maine koki silti kovan kolhun. (Lähde: Yle)

Näin siis Suomessa.

Mitä tapahtuu Yhdysvalloissa, jossa kuuluisa tussumies latelee alatyylisiä kommenttejaan, haluaa lakkauttaa julkisen terveydenhuollon ja rakentaa muurin Meksikon vastaiselle rajalle, valehtelee sen minkä ehtii, eikä tiedä politiikasta juuri mitään? Hänet äänestetään presidentiksi! Maailman vaikutusvaltaisimmaksi henkilöksi.

Audi on sitä paitsi vain osa yritystä, jonka lailliseen toimintaan kansalla ei välttämättä tarvitsisi olla paljon sanomista. USA taas on kokonainen maa, jonka hallitsijaksi enemmistö äänestäjistä päätti valita ensiluokkaisen ja arvaamattoman sovinistin. Suomessa häntä ei olisi koskaan huolittu edes ehdokkaaksi, saati äänestetty voittoon. Hänet olisi buuattu lavalta ja hän olisi saanut ansionsa mukaan paljon vähemmästäkin niin kuin Audi-mies aikoinaan.

Olen kerrassaan järkyttynyt. Hillaryn voiton kun piti olla niin varma, ettei asiassa ollut mitään miettimistä. Niin väittivät kaikki gallupit ja mediatalot. Koska Hillary ei suinkaan ollut tykätty hänkään, hän tarvitsi vastenmielisen ehdokkaan vastaansa, jotta hän voisi voittaa. Mutta edes se ei toiminut!

Onneksi Eurooppa ja Suomi tukivat Hillarya minkä vain kyselyn mukaan. Kun Trumpin voitto alkoi näyttää yhä todennäköisemmältä, pettymys näkyi jopa Ylen uutisreporttereiden ja asiantuntijavieraiden kasvoissa ja kuului heidän huokauksissaan, vaikka normaalisti heiltä voitaisiin odottaa tuntuvampaa puolueettomuutta.

Olin ajatellut, että jos Trump voittaa, niin USA on sen silloin ansainnut. Mitäs äänestitte niin typerästi? Mutta eihän se niin tietenkään mene, kun vajaa puoli kansaa ei voisi sietää koko miehen mokomaa. Hillaryn kannattajien itkiessä ja pelätessä tulevaa en voi olla surematta heidän puolestaan. Niinpä lähetän paljon tsemppimieltä kaikille onnettomille amerikkalaisille ja kaikille muillekin, jotka joutuvat nyt elämään suuressa epäuskossa. Ainahan on toivoa, että Trump ei pystykään toteuttamaan monia uhkauksiaan ja joutuu nyt väkisinkin perehtymään asioihin, joista hän ei tiedä ja jotka häntä eivät missään vaiheessa ole kiinnostaneetkaan.

Tällaisena päivänä muistaa olla erityisen onnellinen Suomesta. Tästä todistetustikin maailman parhaasta maasta, jossa emme katso sormien läpi edes Audi-miehen latinkeja, vaarallisemmista törkymaakareista puhumattakaan.

helsinki-9-11

Kävellessäni tänään postikorttimaisessa kotimetsässä Helsingin laitamilla tuli mieleen, että Trumpin valinnalla tuskin on paljoakaan merkitystä Suomen kannalta, sanokoot asiantuntijat mitä tahansa. On vaikea nähdä hänen vaikutusvaltansa ulottuvan tänne tuiskuisen maiseman ja pöllyävän lumen keskelle. Kenen alapäätä hän tulisi syrjäiseen Suomeen kourimaan? Ei minun ainakaan.

Kunpa kaikki muutkin olisivat yhtä onnekkaita.

Näihin maihin olen hakenut töihin

Olen vuosien varrella hakenut moniin eri maihin töihin. Pääasiallisesti olen hakenut vain maihin, joihin oikeastikin olisin ollut valmis lähtemään. Iän karttuessa ja elämäntilanteen muuttumisen myötä halukkuus ja valmius eri maihin muuttamiseen on kuitenkin karissut. Miten niin, juurihan olit Irlannissa. -No niinpäs muuten olinkin! Yleisesti ottaen silti huomaan, että ulkomaan paikkoja tulee haettua paljon aiempaa harvemmin, ja Irlanti-kokemus osoitti, kuinka tarkkaan asioita kannattaa harkita.

Aloin muistella, mihin kaikkiin eri maihin olen hakenut töihin. Suomi on niin itsestäänselvä, että jätetään se suosiolla listasta pois. Käyn alla läpi kaikki muut maat satunnaisessa järjestyksessä.

yhdysvaltain-lippu

1. USA

Olen hakenut USA:han töihin monta kertaa. Ensimmäisellä kerralla tärppäsi, ja lähdin kesätöihin keskelle metsää matkamuistomyymälään.

Hakiessani seuraavana vuonna New Yorkiin yhteyshenkilöksi kesätyöhön tulijoille pääsin haastatteluun, mutta en saanut paikkaa. Sain kohteliaaksi vastaukseksi sen, että firma ei voinutkaan palkata väkeä niin paljon kuin aiemmin luultiin, ja koska itse hain paikkaa hakuajan lopussa, firmalla oli jo riittävä määrä työntekijöitä. Vastauksessa saattoi olla jotain perääkin, mutta itse koin, että naishaastattelija oli päättänyt heti haastattelun alussa, että en saisi paikkaa. Hänen haastattelutyylinsä oli kovin aggressiivinen, ja hän käänsi kaikki vastaukseni niin, että kysymyksiin ei voinut vastata ”oikein”. Hän kysyi, kumpi sopii minulle paremmin, lämmin vai kylmä, ja kun kerroin, että pidän lämmöstä, mutta suomalaisena olen tottunut myös kylmään, hän selitti, että New York on liian kuuma paikka minulle kesäisin.

Näiden lisäksi hain USA:han vielä muutaman kerran vain havaitakseni, ettei maa hyväksy muualta kuin USA:sta tulevien, viisumien omaavien ihmisten hakemuksia, vaikka töihin haettiin äidinkielenään suomea puhuvia henkilöitä.

2. Malta

Hain kahdesti sisällöntuotto- ja käännöshommia. Ensimmäisellä kerralla mitään vastausta ei kuulunut, toisella kerralla sain soiton paikasta Irlannissa. Uusi työ ei liittynyt mitenkään hakemaani, eikä puhelimen päässä oleva nainen suostunut kertomaan edes työstä maksettavan palkan määrää. Hän vain toisteli sitä, kuinka tärkeää minun oli olla varma halukkuudestani lähteä Irlantiin, ennen kuin hän laittaisi hakemukseni eteenpäin. Tuhannen taalan kysymys: Miksi firma haki sisällöntuottajaa Maltalle, jos tarvetta olikin asiakasneuvojalle Irlantiin?

3. Saudi-Arabia

Olin valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi ja joutunut hakemaan Suomesta lähinnä vain huonopalkkaisia töitä. Saudeista löytyi mahtavapalkkainen työ, josta ei olisi vähennetty verojakaan, ja diiliin kuului mm. asuminen, terveydenhuolto ja useampi lento Suomeen ja takaisin. Työnimike oli English language instructor, ja varmistin koulutukseni riittävyyden työpaikkailmoituksen yhteyshenkilöltä. Lähetettyäni hakemuksen tutustuin Saudi-Arabiaan paremmin. Luin abaya-kaavuista, joita naisten tulee pitää, uskonnollisesta poliisista, joka ei päästänyt teinityttöjä ulos palavasta koulusta, jotta heitä ei olisi nähty pakenemassa ilman kaapujaan (lopputuloksena tytöt kuolivat), naisten ajokiellosta (ainoana maailmassa)… Ennen kuin ehdin ajatella lisää, sain jo vastauksen, ettei minulla ollut riittävästi työkokemusta. Ei ollut abayan aika ainakaan vielä tuolloin.

Näkymä työpaikkani katolta USA:ssa.

Näkymä työpaikkani katolta USA:ssa.

4. Kanada

Kanada olisi itselleni huippukiinnostava maa, mutta hakemani homma löytyi ranskankielisestä Kanadasta, jossa ei osata kunnolla (eikä halutakaan osata) englantia, mikä olisi ollut minulle aika ikävää. Hain kielitestaajan hommia, läpäisin kaikki testit, ja mitään töitä ei sitten ollutkaan tarjota, vaikka ilmoituksessa sanottiin ”we are in urgent need of Finnish linguistic testers”.

5. Viro

Tästä kokemuksesta olenkin jo kirjoittanut oman juttunsa: Töihin Viroon? Tätä Helsingin Sanomat ei kerro työnhakijalle. Jostain syystä juttu on yksi blogini luetuimpia.

6. Norja

Hain ihanan näköisiin vuorimaisemiin matkamuistomyymälään turisteja palvelemaan aika pian USA-pestini jälkeen, minulla kun oli niin tuoretta kokemusta juuri samasta hommasta. Paikasta ei koskaan vastattu mitään, ja uskon, että homma kaatui norjan kielen osaamattomuuteen. Norjan tai edes ruotsin osaamisesta ei kylläkään puhuttu ilmoituksessa mitään.

7. Irlanti

Tällä kertaa todella hain Irlantiin, ja pääsin. The rest is history.

Talo, jossa asuin Irlannissa.

Talo, jossa asuin Irlannissa.

***

Irlannin jälkeen en ole vielä hakenut mitään uusia ulkomaiden töitä. En kuitenkaan ole sulkenut niitä täysin pois, vaikka ulkomaille ei juuri nyt olekaan kova hinku mennä töihin. Minua ei varmaan koskaan lakkaa ihmetyttämästä se, millaisia vitsejä niin monet hakukokemukseni ovat olleet, niin kuin kirjoituksestakin käy ilmi. Onneksi toisessa vaakakupissa on kunnon työt, joita Irlanti edustaa. Kunnon työ ei silti tarkoita yhtä kuin mielekäs työ, mutta se on jo kokonaan oma aiheensa!