Talofirman lupaukset

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi kirjoittanut talosta. Niinpä kerron viimein, miten neuvottelut talofirman kanssa ovat edenneet.

Olin ajatellut odottaa, että talossa todella tehtäisiin korjauksia ennen kuin kirjoittaisin talofirman lupauksista. Korjausprojekti on kuitenkin koko ajan lykkääntynyt tuonnemmaksi ja lykkääntyy yhä, joten turha minun on omia kirjoituksiani viivytellä vain siksi, ettei talofirman toimesta tapahdu mitään. Kerrottavaa kun kuitenkin on.

Minun olisi kannattanut kirjoittaa taloasioista jo aiemmin syksyllä, sillä tietyt lukijat ovat varmasti odottaneet talokuulumisia. Kodin Kuvalehti nimittäin julkaisi keväisen juttunsa minusta ja talosta uudestaan Facebook-sivullaan lokakuussa, mikä näkyi blogini tilastoissa tuhansina klikkauksina ja muutamina uusina seuraajina. Minitalossa asuminen selvästi yhä kiinnostaa ihmisiä, sillä juttu oli nyt syksylläkin Kodin Kuvalehden suosituin.

Kiitoksia taas Kodin Kuvalehdelle ja tervetuloa, uudet lukijat!

Mennään heti suoraan asiaan. Viimeisin talofirman lupauksiin liittyvä kirjoitukseni on tämän vuoden helmikuulta. Silloin, putkien jäätymisen yhteydessä, sain vihdoin yhteyden päällikkötason ihmiseen, jolla ylipäänsä oli valtuuksia tehdä lupauksia. Jo silloin tulin levollisemmaksi taloasioissa, sillä puutteet luvattiin korjata. Minulle oli tärkeää, ettei firma yrittänyt pakoilla vastuutaan mm. minulle myydyn lattialämmityksen suhteen.

Tuolloin helmikuussa minulle luvattiin, että korjaukset tehtäisiin keväällä. No, kevät tuli ja meni. En enää edes muista, minkä vuoksi töitä ei silloin tehty, olen nimittäin niin tottunut siihen, että hommia ei tehdä ajallaan. Otin talofirmaan kuitenkin yhteyttä taas kesällä, ja samainen päällikkö, jonka kanssa olin keväälläkin jutellut, ilmoitti halustaan tulla käymään meillä. No sehän sopi, ja treffit sovittiin heinäkuulle.

Päällikkö tuli kylään sovitusti ja ryömi jopa talon alle sokkeliin paikkoja tutkimaan. Olin itsekin käynyt talon alla ja pitänyt näkemääni jälkeä siistinä ja laadukkaasti tehtynä. Päällikkö oli samaa mieltä. Havaintomme viittasivat siihen, ettei talon suurin ongelma eli lattian kylmyys johtuisi mistään alapohjaan liittyvästä, vaan vika olisi jossain muualla, mahdollisesti lattian ja seinien liitoskohdassa.

Päällikkö viipyi luonamme hyvän tovin, otti valokuvia korjauskohteista ja tuntui siten kirjaavan monia asioita ylös. Hänen puheensa kuulostivat täydellisiltä: kaikki tultaisiin korjaamaan ja vieläpä laajalla skaalalla. Se tarkoittaa sitä, että esim. yhdestä kohtaa revennyt tapettiliuska korjataan asentamalla seinään kokonaan uusi tapetti, mikäli paikallisempi korjaaminen ei tuo siistiä lopputulosta.

Kylpyhuoneen lattialämmityksestä ei tarvinnut tapella, sillä päällikkö myönsi, että talo on myyty minulle lattialämmityksen kera. Hän arveli, että lattialämmitys oli alun perin jätetty asentamatta puhtaasti kiireen takia. Talo piti saada näytille tiettyyn määräaikaan mennessä, ja siihen riitti moni kakku päältä kaunis -mentaliteetin mukainen toteutus. Voi vain aprikoida, mitä kaikkea muutakin taloon on jätetty tekemättä pelkän kiireen takia. Kun kerran lämmityspiuhoja ei asennettu, niin asennettiinko lain vaatimaa vedeneristystäkään? Jos ei, se olisi valtava rakennusvirhe, mistä kärsisi koko talo. Tosin asiaa on turha spekuloida, sillä lattia tullaan purkamaan ja tekemään kokonaan uudestaan uusilla laatoilla. Silloin viimeistään selviää, miten lattia on tehty. Siitäkin puhuimme, että voimme joutua valitsemaan eri laattoja, tapetteja yms., jos markkinoilla ei enää ole juuri samoja kuin talossamme nyt on.

Päällikön käytyä luonamme suunnitelmana oli tehdä korjaukset kahdessa osassa: ensin korjattaisiin kaikki muu kylpyhuoneen lattia mukaan lukien, sitten erikseen muut lattiapinnat tai lattioiden ja seinien liitoskohdat tai mikä ikinä lattioiden kylmyyden aiheuttaakaan. Päällikkö oli oma-aloitteinen ideoinnissaan, ja hän ehdottikin, että lattian lämpötiloja mitattaisiin eri kohdista, jotta pahimmat ”vuotokohdat” selviäisivät ja niiden kautta päästäisiin koko ongelman ytimeen. Jos mikään ei auttaisi, lopulta kaikkien lattioiden alle asennettaisiin lämmityspiuhat. Se veisi kuitenkin älyttömästi sähköä, etenkin kun lattiassa on nyt jokin rakenteellinen vika. Jos lattiaan asennettaisiin lämmityspiuhat tekemättä muita korjauksia, ongelma vain peitettäisiin. Lattialämpötilan kun tulee olla vähintään 17-18 astetta normaalilämpöisessä huoneessa ilman erillistä lattialämmitystä, ja meillähän lattia on pahimmillaan yli 10 astetta kylmempi.

Suunnitelma kuitenkin muuttui niin, että kaikki korjaukset tehtäisiinkin yhdellä kertaa, ja niihin menisi viikko tai kaksi aikaa. Vielä heinä-elokuussa korjauksia kaavailtiin syyskuulle. Ajoitus kuulosti sopivaakin sopivammalta, sillä olisimme silloin häämatkalla. Jo ennen matkaa kuitenkin selvisi, ettei firma ehtisikään hommiin syyskuussa, joten työt siirrettiin loka-marraskuuhun.

Marraskuussa selvisi, että kaksi firman työnjohdossa ollutta työntekijää on irtisanoutunut. Juuri heidän piti tulla saattamaan meidänkin taloprojekti päätökseen. Firma kuulemma etsi nyt uutta tekijää Etelä-Suomen alueelle. Kaikki tämä kuulosti tietysti taas yhdeltä tekosyyltä, mutta kun menin tarkastamaan avoimet työpaikat, havaitsin firman todella etsivän kuvaukseen sopivaa henkilöä. Paikka oli vastikään tullut hakuun, eli heti oli varmaa, että vaikka firma löytäisikin ensi yrittämällä hyvän tyypin, meille luvatut korjaukset viivästyisivät taas.

Tämä viimeisin käänne panee pohtimaan monenlaisia asioita. Mitä kertoo yhdestä Suomen luotetuimmasta talofirmasta se, että sieltä irtisanoutuu ihmisiä melko tiuhaan tahtiin? Muistutan, että myös alkuperäinen talomyyjä, jonka kanssa tein kaupat talosta, lopetti työnsä firmassa viime vuoden syksynä. Toisin sanoen kaikki ihmiset, joihin vielä vuosi sitten olin yhteydessä taloasioissa, ovat lopettaneet firmassa. On mahdotonta sanoa, onko vika firmassa vai rakennusalassa yleensä vai liekö kaikki vain puhdasta sattumaa.

Päällikkö kirjoitti, että meidän taloprojekti on prioriteettilistalla ensimmäisten joukossa ja saatetaan siksi antaa heti ensimmäiseksi hommaksi uudelle työnjohtajalle. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia: hyvää olisi toki se, että hommat pian tosiaan tehtäisiin, mutta huonoa mahdollisesti se, että uudella työntekijällä ei välttämättä ole mitään kokemusta firmasta. Tosin ei tarvitsekaan olla, jos työkokemusta ja osaamista löytyy muuta kautta.

Ei tässä mahda kuin vain odottaa ja toivoa parasta. Jos kaikki lupaukset piakkoin konkretisoituvat teoiksi, tässä voi vielä käydä hyvin. Osaan kuitenkin menneisiin kokemuksiini viitaten arvata, millaisia selityksiä kohta taas saan firmalta: pian on liian kylmä siihen, että korjauksia voitaisiin tehdä, sen jälkeen puolestaan tulee liian kuuma, ja niinpä koskaan ei ole sopiva hetki!

Aion julkaista blogissa yksityiskohtaisen listan kaikista korjauskohteista valokuvineen sitten kun korjauksia vihdoin tullaan tekemään. Tässä vaiheessa olisi vain masentavaa listailla puutteita pilkuntarkasti, ja joutua sitten elämään niiden kanssa ties kuinka monta kuukautta tai vuotta (!) vain siksi, että niitä ei tulla hyvän sään aikana korjaamaan.

Näin jääkarhun

Kuluneen viikon kohokohta oli hetki, jona katselin uivaa jääkarhua niin läheltä, että ilman välissä olevaa lasiseinää olisin voinut koskettaa sitä.

Se oli niin leikkisä ja söpö! En voinut olla haltioitumatta sen energiasta ja elämänilosta.

Vaikka karhu oli valtavan kokoinen jo sekin, se oli mitä ilmeisimmin silti vasta taaperoikäinen iso pentu. Vanhemmat ja isommat karhut nimittäin vain haukottelivat ja loikoilivat rannalla, mutta tätä pienempää huvitti leikkiä pallolla ja myöhemmin uida.

Se tuli niin lähelle meitä kuin pääsi ja yritti napata reppunikin. Ehkä veden alla ei ihan tarkalleen näe, mitkä esineet ovat altaassa ja mitkä sen ulkopuolella.

Karhu oli koko ajan liikkeessä, mutta silti sain siitä kuvia mitä hauskimmissa liikkeissä.

Päivä oli kalsa ja tuulinen, mutta kaikki kylmässä hytiseminen oli jääkarhun näkemisen arvoista.

Vankeudessa eläminen ei sovi monillekaan eläimille, ehkä kaikista vähiten linnuille, mutta tämä karhu selvästi nautti elostaan. Alla sen voi nähdä jopa hymyilevän, mutta yleisesti sen iloisuus ja elämään tyytyväisyys välittyi meille sen kehonkielen ja uteliaisuuden kautta.

Tämän hellyttävän karvapalleron voi tavata Tallinnan eläintarhassa.

Vibraattoreja ja orgasmeja

No niin! Pääsen nyt jakamaan arvioni viimeisimmistä saamistani seksileluista.

Lelujen testaaminen tämän tekstin kirjoittamista varten oli juuri niin hauskaa kuin olin uumoillutkin, ja olenkin täällä osittain vakavasti pohtinut, miksi en koskaan tajunnut ryhtyä esimerkiksi seksilelujen tuote-esittelijäksi. Lukemani ja kuulemani mukaan seksileluista puhuminen saa monet kiusaantuneiksi. Itse en kuulu heihin, vaan leluista puhuminen ja kirjoittaminen tuntuu luontaiselta ja kiinnostavalta.

En kylläkään voi sättiä itseäni liikaa alavalinnoistani, kun en kerran ennen tätä vuotta ollut koskaan kokeillut ensimmäistäkään seksilelua! Parempi onneksi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tuotteen esittely

Mennään sitten suoraan asiaan!

Sain siis arvioitavakseni Sinful-nimisen seksilelunettikaupan oman nimikkotuotteen eli Sinful-joulukalenterin. Siinä on 24 luukkua niin kuin joulukalentereissa perinteisestikin, ja jokaisen luukun takaa löytyy jokin seksilelu tai -tarvike.

Kalenteri on tehty ensisijaisesti pariskunnille, mikä näkyy tiettyjen lelujen tarkoituksessa, kuten alla esittelemässäni penisrenkaassa. Nimensä mukaisesti rengas puetaan miehelle erektiota parantamaan, mutta renkaassa on samalla useampikin klitorista stimuloiva osa, mikä luonnollisestikin palvelee naista.

Kerron alla neljän tietyn luukun sisällöstä, jotta kalenterin yllätyksellisyys ei kärsi. Kalenterin idea vesittyisi, jos paljastaisin kaikkien luukkujen sisällön. Olisin toki itse saanut avata heti kaikki luukut neljän Sinfulin toivoman luukun lisäksi, mutta päätin itsekin avata muut luukut vasta joulukuussa. Niin homma pysyy paljon jännittävämpänä, ja kalenterista saa täyden ilon.

Uskon sitä paitsi, että neljän lelun perusteella pystyy päättelemään paljon koko kalenterista. Tähänastisen kokemukseni mukaan Sinful-lelut ovat tyylikkäitä ja pelkistetyn linjakkaita. Yllättyisin, jos lelujen joukosta löytyisi jotain muuta väriä kuin mattaa mustaa. Laadukkaille leluille on selvästi haluttu yhtenäinen ilme.

Luukkujen sisältö

Siirrytään vihdoin itse leluihin. Mitä kaikkea luukuista toisin sanoen löytyi? Niistä löytyi taskukokoinen vibraattori neljällä vaihtopäällä, höyhenkutitin, penisrengasholkki pupun korvilla ja geishakuulat.

Aloitetaan viimeksi mainituilla eli geishakuulilla.

Minulla oli geishakuulista sellainen ennakkokäsitys, ettei niitä ensisijaisesti käytetä nautintoon, vaan lantionpohjan lihasten treenaamiseen, jolloin kuulat eivät käy lelusta. Käsitykseni osui oikeaan niin laajan googlailun kuin Sinfulin itsensäkin mukaan. Tiedän, että kuka vain nainen voi hyötyä lantionpohjatreenistä, mutta eniten siitä on hyötyä mm. synnyttäneille naisille.

Minut tunnetaan normaalissa elämässä treeninarkkarina, jonka täytyy jopa häämatkallaan saada nimiinsä maratoniakin raskaampi liikuntasuoritus, mutta seksilelujen kohdalla halusin tällä kertaa vain nauttia, en treenata. Lisäksi osaan jännittää lantionpohjan lihakseni niin tehokkaasti missä ja milloin vain ilman geishakuuliakin, että en ehkä tässä vaiheessa elämää hyödy niistä niin kovasti treenivälineenä. Niinpä päätinkin kokeilla niitä eräänlaisena hassunmallisena dildona. Kuulat eivät kuitenkaan liiku edestakaisin minkään varren tai kangen lailla, kun eihän niistä saa samalla lailla otettakaan. Kuulien päässä on tuollainen nyöri juuri siksi, että ne saa treenin päätteeksi vedettyä vaivatta ulos.

Lopulta tein niin, että annoin kuulien vain olla paikallaan samaan aikaan kun kokeilin taskukokoista vibraattoria. Sain kuulista lisäpotkua, koska sekä sisäisissä että ulkoisissa sukupuolielimissä oli meneillään jotain vipinää. Vaikka itse en käyttänyt geishakuulia treenitarkoituksessa, arvelen niiden olevan juuri optimaaliset niitä kaipaaville: kuulat tuntuvat sopivan painavilta ja kunnollisesti tehdyiltä.

Taskukokoinen vibraattori sen sijaan oli juuri minua varten! En osannut odottaa sitä lainkaan, sillä edellisten seksilelukokeilujen perusteella en kovinkaan pitänyt värinästä, ja vibraattori nimenomaan värisee pariston voimalla. Olin siis syystä skeptinen vibraattorin suhteen, ja ajattelin sen menevän hukkaan juuri minun kohdallani. Kuinka väärässä olinkaan!

Viehätyin eniten tuosta pyöristetystä vaihtopäästä. Ajattelin, että se olisi monikäyttöisin: sillä voisi klitoriksen stimuloinnin lisäksi käydä syvemmälläkin uumenissa. Käytin vibraattorin kanssa liukuvoidetta ohjeiden mukaisesti (kalenterin mukana tulee pari liukuvoidenäytettä). Heti ensisurauksesta tiesin, että olin ollut aivan väärässä värinän suhteen. Se tuntui välittömästi huumaavan ihanalta! Sitä ei halunnut lopettaa ennen finaaliin pääsyä, ja onneksi ei tarvinnutkaan. Ja finaaliin päästyään saattoi heti alkaa uuden pelin.

Tässä vibraattorissa ei ole säätömahdollisuutta. Värinän voimakkuutta pitää siis yrittää säätää omalla tai kumppanin käden painon voimakkuudella. Välillä hellempi kosketus vekottimella tuntui kiihottavimmalta, toisinaan taas kovempikin painaminen tuntui sopivalta.

Minulla oli vibraattorin käytön jälkeen varsin tyydyttynyt olo, mutta paikkoja myös puudutti sen verran, että pariin päivään ei tehnyt mieli laittaa mitään vehkeitä lähellekään alapäätä. En silti usko, että käyttöni olisi ollut liiallista, vaan uskon värinän olevan sen verran voimakasta, että se turrutti tottumattoman käyttäjän. Yritin monta kertaa kääntää värinää pienemmälle siinä tietenkään onnistumatta. Täytyy vain yrittää olla hellempi ja/tai käyttää paristoa, jossa on vähän vähemmän virtaa jäljellä. Muutoin lelu on niin mahtava, että se saa minulta lähes täydet pisteet.

Jokaisen lelun yhteydessä kerrotaan, mikä sen käyttötarkoitus on ja miten tuotteesta saa parhaan hyödyn. Vibraattorin kohdalla kyseinen lappunen näyttää tältä:

Kerrassaan upea lelu!

Arviota vailla ovat enää höyhenkutitin ja penisrengasholkki. Höyhenkutitin on hellää ja aistillista hivelemistä varten pitkin vartalon ihoa. Miehen ja minun mielestä kutitin tuntui melko neutraalilta, miellyttävältä totta kai, mutta ei niin hyvältä kuin sormilla hiveleminen, mikäli omat sormet taipuvat hellään kosketukseen. Kaikki eivät suinkaan osaa hivellä toista sensuellisti, ja voisinkin kuvitella kutittimen olevan ihanteellinen kovakouraiselle rakastajalle, jonka sormilta hiveleminen ei luonnistu.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä testasimme penisrengasholkkia, jossa on lisäksi pupunkorvat klitorista stimuloimaan. Holkkiin kuuluu laittaa edellisestä luukusta löytyvä bullet-vibraattori, mutta rengasta voi toki käyttää myös ilman sitä. Me teimme juuri niin, koska halusin avata vain minulle määrätyt luukut. En olisi tiennyt holkkiin tulevasta bullet-vibraattorista mitään, ellei kalenterin mukana tuleva vihkonen olisi paljastanut kuudennen luukun kohdalla, että viidennestä luukusta saa renkaaseen sopivan vibraattorin (kuva vihkosesta löytyy alta).

Penisrenkaan perusidea on pidentää ja mahdollisesti voimistaa erektiota. Kalun on siis ihannetilanteessa tarkoitus pysyä normaaliakin kovempana ja kauemmin kuin ilman rengasta. Testasimme lelua onnistuneesti. Se oli helppo asettaa paikalleen ilman, että väliin olisi jäänyt ihoa tai karvoja. Lelu toimi lupausten mukaisesti. Rengas on niin kireä, että se estää veren pois pääsemisen peniksestä, mistä seuraa normaaliakin voimallisempi stondis.

Miehen mukaan rengas ei purista ikävästi, vaikka ehdottoman kireä onkin. Hänkin koki pientä paikallista puutumista jälkikäteen ihan niin kuin minä taskukokoisen vibraattorin kanssa. Miehen kommentti lelusta oli: ”Ilmankin pärjää, mutta ei se ollut hassumpi.” Itse pidin pupunkorvista, ja odotan innolla bullet-vibraattorin lisäämistä holkkiin, värinä kun nykyään onkin minun juttuni.

Kaiken kaikkiaan lelut ovat olleet vakuuttavia, ja koska 20 luukkua on yhä avaamatta, tiedän kalenterin tuovan meille vielä paljon nautintoa.

Onko kalenteri hintansa väärti?

Puhutaan lopuksi vielä rahasta. Blogiani säännöllisesti lukevat tietävät, että se on minulle tärkeä aihe. Oma ”rikkauteni” perustuu yksinomaan viisaaseen rahankäyttöön ja kaiken turhan kulutuksen karsimiseen. Sinful-joulukalenteri maksaa 99 euroa, ja sen arvon sanotaan olevan 320 euroa. Kuulostaa unelmien ostolta seksileluja haluavalle, mutta voiko noin hyvä diili mitenkään pitää paikkaansa?

Löysin kaikkien avaamieni luukkujen lelut Sinfulin nettikaupasta yksittäin ja sain laskettua niiden yhteishinnan. Jo pelkästään näyttämieni neljän luukun (todellisuudessa viiden, sillä kalenterissa on erotettu toisistaan penisrengasholkki ja siihen kuuluva bullet-vibraattori, jotka myydään verkkokaupassa yhtenä leluna yhden hinnan alla) hinnaksi tulee 52,60 euroa! Kun jo muutamasta luukusta paljastuu yli 50 euron arvosta leluja, rahalleen saa taatusti vastinetta, ja väitetty 320 euron arvo on täysin mahdollinen. Sinful-joulukalenterissa on luonnollisesti Sinful-tuotesarjan tuotteita, joihin ja joiden hintoihin voi tutustua täällä. Tuotesarjaan ei kuulu halpisleluja, jolloin 320 euron arvoon on varsin helppo päästä 24 luukun voimin.

Uskallan siis todella suositella kalenteria myös hinnan puolesta, mikäli seksilelut vähänkään houkuttavat. Kalenteri on samalla hyvä tilaisuus tutustua seksilelujen laajaan skaalaan, erityisesti jos ei oikein tiedä, mistä kaikesta saattaisikaan pitää tai jos kaipaa vaihtelua tai uusia ideoita.