Karvanpoisto teipillä – onnistuu! DIY-karvanpoistoliuskat

Sain päähänpiston kokeilla karvanpoistoa aivan tavallisella teipillä – ja se kokeiluhan kannatti! Kaiken lisäksi netissä ei ole paljon asiaa karvanpoistosta teipillä edes englanniksi, joten tämä kirjoitus tulee varmasti tarpeeseen.

DIY- eli tee se itse -karvanpoistoliuskat syntyvät todellakin pelkästä teipistä. Kaikki teipit eivät kuitenkaan toimi yhtä hyvin, mutta minä olen koekaniinina testannut useampia, ja niinpä kerron ja näytän, mikä toimii parhaiten.

Niin kuin yllä näkyy, karvat todella lähtevät teipillä irti. Esittelen alla lisää tuloksia. Sitä ennen haluan kuitenkin kertoa, miten olen yleensä huolehtinut karvanpoistosta ja mikä sai minut tarttumaan teippiin.

Ennen teippikokeilua olin aina höylännyt eli sheivannut kaikki ihokarvat, mitkä olen halunnut poistaa. Muista karvanpoistomenetelmistä minulla ei juurikaan ollut kokemusta: vahausta tai sokerointia en ole kokeillut koskaan, ja vuosia sitten kokeilemani karvanpoistovaahdot eivät jaksaneet poistaa läheskään kaikkia karvoja, ja karvat sitä paitsi alkoivat kasvaa saman tien takaisin juuri niin kuin sheivauksenkin jälkeen. Epilaattoria kokeilin aikoinaan pari kertaa ennen kuin myin sen pois. Se ei toiminut kohdallani lainkaan toivotusti, ja sisäänkasvaneita karvoja tuli enemmän kuin olin osannut ennakkoon edes kuvitella. Mitään pysyvämpiä karvanpoistomenetelmiä kuten laseria en ole koskaan edes harkinnut.

Sheivaaminen eli karvojen ajaminen toimi minulla loistavasti vuosikaudet enkä kokenut hommaa kamalaksi riesaksi. Viimeisen vuoden sisällä jokin on kuitenkin muuttunut, sillä ihoni ei enää siedä sheivaamista. Se on sikäli hyvin jännää, sillä sheivaamista pidetään yhtenä hellävaraisimmista karvanpoistomenetelmistä siinä missä karvojen nyppiminen juurineen tavalla tai toisella on paljon kivuliaampaa.

Oma ihoni menee nykyään kananlihalle, kun alan sheivata, ja sen takia iho haavautuu ajelun seurauksena, eivätkä kaikki karvat leikkaannu tyvestä, koska iho on ajeluhetkellä epätasainen. Mitkään käsittelyt, lämpötilat tai voiteet eivät poista kananlihaa, koska nykyään ihoni yksinkertaisesti inhoaa sheivaamista. Alla on kuva ajellusta säärestä viime kesältä.

Vastikään sheivattu sääri elokuussa 2017.

Vastikään sheivattu sääri elokuussa 2017.

Koska sheivaus ei siis enää toimi ja innosta, sain neronleimauksen tarttua teippiin.

Moni mieltää ilmastointiteipin yhdeksi tehokkaimmista teipeistä, ja netistä löytyykin yksi teksti, jossa ilmastointiteippiä testattiin karvanpoistomielessä: Ilmastointiteippi täyttää 75 vuotta – Pasi testasi, saako jesarilla poistettua myös säärikarvat. Jutussa esiteltyä tulosta pidetään onnistuneena, ja koekaniini Pasi iloitsi myös siitä, että ilmastointiteipin repäisy ei tuntunut missään.

Niinpä itsekin odotin paljon nimenomaan ilmastointiteipiltä. Kävi kuitenkin niin, että se pärjäsi testissäni kaikkein huonoiten! Niin huonosti, etten viitsinyt edes ottaa kuvaa teipistä, johon ei ollut tarttunut kuin pari karvaa. Repäisy ei minustakaan tuntunut miltään, ja sille löytyy myös looginen syy: mitä vähemmän karvoja teippi irrottaa, sitä vähemmän repäisy tuntuu.

Itse sain parhaat tulokset kaksipuolisella valkoisella teipillä, jota tämän kirjoituksen kuvituksessa näkyy eniten. Kyseinen teippi on mattoteippiä.

Teipin alalaidassa näkyy parhaiten, että karvat ovat irronneet juurineen.

Kuvan alalaidassa näkyy parhaiten, että karvat ovat irronneet juurineen.

Lisäksi kokeilin kaikkia muita vähänkin leveämpiä teippejä mitä löysin omista ja sukulaisten varastoista, mukaan lukien eri firmojen mainosteippejä. Tulokset niillä eivät olleet olemattomia, mutta mattoteippi vei kirkkaasti voiton.

Teippi karvanpoistomenetelmänä on mainio monesta syystä: se on paljon edullisempi kuin monet muut menetelmät, ja omalla kohdallani se on myös hellävaraisempi kuin sheivaaminen, ja sileä lopputulos kestää viikkoja, mikä on valtava etu ajelemiseen nähden.

Teippi repäistään vastakarvaan. Pelkäsin ensimmäistä repäisyä, mutta kipua oli paljon vähemmän kuin olin kuvitellut. Iho ei myöskään jäänyt punoittamaan pitkäksi ajaksi eikä se kihelmöinyt tai reagoinut muutenkaan. Oma ihoni voi näkyvästi paremmin teippikäsittelyn jälkeen kuin sheivaamisen jälkeen, ja ihosta tuli ennenkokemattoman sileä. Tuntui, ettei iho olisi tarvinnut edes mitään (rauhoittavaa) voidetta käsittelyn jälkeen, mutta rasvasin sääret silti kosteusvoiteella.

Aivan täydellinen karvanpoistomenetelmä teippaus ei siltikään valitettavasti ole, sillä vaikka suurin osa karvoista irtoaa juurineen, ihan kaikki eivät. Alla näkyy muutoin jo viikon sileänä pysynyttä säären ihoa, mutta muutama karva puskee läpi, koska ne eivät irronneet juurineen.

Menetelmä jää silti käyttöön, sillä tulokset ovat paljon hämmästyttävämmät kuin osasin odottaa. Olisi ihanaa päästä sheivailusta eroon. Kaikista ihaninta toki olisi, jos voisi lakata poistamasta karvoja kokonaan. Miesten ei tarvitse silottaa kehoaan, ja parrankin kohdalla he saavat valita, ajavatko partansa vai eivät, muotoilevatko siitä haluamansalaisen, vai peittävätkö sillä kaksoisleuan tms. ilman, että heidän valintojaan kauhistellaan. Naisen ajamattomat sääret (ja muut karvaiset paikat) puolestaan ovat automaattisesti hirviömäisen kauheat; se on kuin yleinen totuus, jota kukaan ei kyseenalaista. Minusta olisi mahtavaa olla tuollaisen ajattelun yläpuolella, mutta en ole. Ajatus mekosta tai hameesta ja karvaisista sääristä niiden kanssa tuntuu mahdottomalta.

Uskon silti, että kun erakoidun tarpeeksi (mikä on helppoa nykyisellä asuinseudullani), ja jään vielä aiempaa enemmän yksin (minulla on jo nyt hyvin pienet piirit), jonkin ajan kuluttua sillä ei enää ole mitään väliä, miltä sääreni näyttävät. Tuota aikaa odotellessa aion kuitenkin vielä käyttää hyväksi havaitsemaani teippimenetelmää!

Vegaaniset Snickers-patukat

Sain vihdoin aikaiseksi tehdä jotain, mikä on ollut tehtävälistalla jo pari vuotta. Tein vegaanisia Snickers-patukoita.

Pelkäsin, että patukat edustaisivat täydellisesti tämän päivän ”terveys”herkkua: niiden tekemiseen kuluisi loputtomasti aikaa, raaka-aineet olisivat kalliita (ja mahdollisesti ulkomaisia superfoodeja), ja kun kaikki olisi lopulta valmista, myös maku olisi kökkö eikä vetäisi vertoja alkuperäiselle, tässä tapauksessa siis aidolle Snickers-patukalle. Niinpä olisi paljon helpompaa, järkevämpää ja ajallisesti ja taloudellisesti kannattavampaa mennä kauppaan ostamaan Snickers-patukoita kuin väsätä omatekoisia. Koska kaupan patukat eivät kuitenkaan ole vegaanisia, halusin kokeilla reseptiä.

Onneksi pelkoni osoittautui täysin vääräksi. Patukoista tuli huippuherkullisia kaikkien niitä maistaneiden mielestä! Yhdellä YouTube-videolla sanottiin, että juuri tällä reseptillä tehdyt patukat maistuvat pakastimesta otettuina täsmälleen samalta kuin Snickers-jäätelöpatukat. Ennen patukoiden maistamista pidin väitettä suurimpana valheena, mitä olen kuullut raakaherkuista pitkään aikaan. Maistamisen jälkeen kuitenkin tiesin, että väite on täyttä totta. Minullekin tuli mausta heti ensimmäisenä mieleen Snickers-jäätelöpatukka, jollaista en ole maistanut vuosiin mutta jonka maun selvästi näemmä muistin.

Jouduin soveltamaan reseptiä hieman, koska en löytänyt suurestakaan marketista mantelivoita. Kirjoitan kuitenkin alle alkuperäisen reseptin, joka on Detoxinista-blogista. Desien tilalla on käytetty ”kuppeja”, ja itse käytin mittana muumimukia, johon kuvittelin maitovaran, sillä silloin mitta on juuri oikea. (Olen todennut muumimukin käytön paljon vaivattomammaksi ja toimivammaksi kuin kuppien muuntamisen desilitroiksi, mitoista kun yleensä tulee täysin epämääräisiä, esim. 1 ja 1/6 dl tai 1,77441177 dl jauhoja yms.)

Vegaaniset Snickers-patukat (12 kpl)

nougatkerros:

  • 1/2 kuppia mantelivoita
  • 2 rkl vaahterasiirappia
  • 1 rkl kookosjauhoa

toffeekerros:

  • 12 isohkoa taatelia (noin 3/4 kuppia)
  • 1/3 kuppia vettä
  • ripaus suolaa
  • 1/2 tl vaniljauutetta
  • 1 rkl sulatettua kookosöljyä

toffeen päälle:

  • 1/4 kuppia maapähkinöitä tai muita pähkinöitä
  • mitä vain vegaanista suklaata kuorrutteeksi

  • Sekoita nougatkerroksen aineet keskenään. Painele massa leivinpaperoidun vuoan pohjalle tai muotoile se muutoin leivinpaperia apuna käyttäen sen malliseksi, että saat myöhemmin leikattua siitä 12 patukkaa. Laita massa pakastimeen jähmettymään.
  • Yhdistä toffeekerroksen aineet ja sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa.
    Ota nougatkerros pakastimesta ja levitä toffee tasaisesti sen päälle.
  • Painele maapähkinät toffeekerrokseen. Laita tekele pakastimeen ainakin viideksi tunniksi. Pakastamisen jälkeen leikkaa tekele niin, että saat 12 patukkaa.
  • Sulata haluamasi suklaa ja kasta patukat siinä. Patukat voi pyöritellä suklaassa kokonaan tai sitten voi kuorruttaa pelkästään päällisen. Laita patukat pakastimeen jähmettymään ainakin vartiksi.
  • Säilytä patukoita pakastimessa ja tarjoa välittömästi pakastimesta ottamisen jälkeen. Patukat pehmenevät ja sulavat huoneenlämmössä nopeasti.

Itse käytin mantelivoin tilalla maapähkinävoita, vaahterasiirapin tilalla agavesiirappia ja vaniljauutteen tilalla vaniljasokeria. Suklaaksi valikoitui Pandan tumma suklaa (lista vegaanisista suklaista). Käytin tuoreita taateleita toffeekerroksessa lähinnä siksi, että muut taatelit olisivat liotettuinakin olleet liian jämäköitä kodinkoneilleni.

Käyttämässäni reseptissä nämä patukat markkinoidaan perinteisten Snickers-patukoiden terveellisenä versiona. Minusta se osoittaa, miten väkisin väännetty terveellisyyden määritelmä tänä päivänä herkästi on. Tuleeko mistä tahansa terveellistä vain siksi, ettei siinä ole valkoista sokeria ja valkoista jauhoa eli vehnää? Näissä patukoissa kun kuitenkin on taateleita (joiden sokeripitoisuus on luonnostaan hyvin korkea), juoksevaa makeuttajaa (siis lisää sokeria) ja roppakaupalla rasvaa pähkinöiden ja kookoksen muodossa.

Kunpa ihmiset luottaisivat oman suunsa tekemään arvioon ennemmin kuin aivopesuun. Kun jokin ruoka maistuu makealta ja rasvaiselta, silloin siinä todennäköisesti myös on sokeria ja rasvaa muodossa tai toisessa. Moni tietää, ettei sokerinen ja rasvainen herkku ole kovinkaan terveellinen. Miksi kuviteltua terveellisyyttä pitää ylipäänsäkään lähteä hakemaan jälkiruoista? Itse luokittelisin terveellisiksi jälkiruoiksi esim. hedelmäsalaatin ja marjakiisselin, joissa ei ole lainkaan rasvaa eikä lisättyä sokeria. Tällaiset jälkiruoat voivat myös olla vähän tylsiä juuri siksi, että ne ovat niin terveellisiä.

Toivoin, että Snickers-patukoista tulisi aidosti maistuvia, niiden tekemiseenkin kun menee odotusaikoineen monen monta tuntia. Olisin ollut pettynyt, jos tuloksena olisi ollut mauton terveyspatukka. Oma tavoitteeni oli tehdä vegaanisia patukoita, jotka ovat maultaan ja koostumukseltaan mahdollisimman lähellä aitoja Snickers-patukoita. Juuri siihen lopputulokseen tällä reseptillä onneksi pääsee, eivätkä mitkään valheelliset väitteet terveellisyydestä muuta sitä ilahduttavaa tosiasiaa.

Itsensä myymisen jalo taito – Näin myyt itsesi ja saat, mitä haluat

Ällöttääkö sinuakin aina, kun puhutaan itsensä myymisestä? Nykyaikana itsensä myymisen käsite on niin tuttu kaikille, että kukaan ei enää yhdistä sitä huoraamiseen, mikä lienee ollut käsitteen ainoa merkitys vielä vuosikymmeniä sitten. Nykyään meidän pitää jatkuvasti myydä itseämme niin työ- kuin treffimarkkinoillakin.

Osa itsensä myymisestä onneksi tapahtuu toisinaan kuin itsestään: joku viehättyy ulkonäöstämme tai rakastuu nauruumme, ja uskaltaa lähestyä meitä. Kohtaaminen voi olla mieluisa, eikä sen eteen tarvinnut tehdä mitään muuta kuin olla oma itsensä ja odottaa passiivisena toisen aloitetta.

Useimpiin tilanteisiin moinen passiivisuus ei kuitenkaan enää tänä päivänä sovi. Jos mielii saada jotain, sen eteen joutuu todennäköisimmin näkemään vaivaa. Harmillisesti edes se, että näkee vaivaa asioiden eteen, ei suinkaan aina tuo toivottuja tuloksia. Silti kannattaa yrittää, ja toiset lähestymistavat toimivat muutenkin paremmin kuin toiset.

Itse onnistuin hetki sitten myymään itseni eräälle ammattibloggaajalle, joka pyörittää bloginsa ohessa yritystä ja jolla on tuhansia seuraajia ja asiakkaita. Halusin myydä osaamistani hänelle, koska kiinnostuin hänen tarjoamistaan palveluista ja tuotteista. Näytän teille nyt kokonaisuudessaan, miten onnistuin myymään itseni.

Lähetin löytämälleni ammattibloggaajalle alla olevan sähköpostin.

Otsikko: Tarjoan sinulle ilmaista kielenhuoltoa blogiisi

Hei X,

Löysin blogisi ja ihastuin teksteihisi. Olen lukenut monia vastaavanlaisia tekstejä englanniksi, mutta suomeksi samasta aihepiiristä ei juurikaan löydy kunnollista sisältöä. Siksi sinun blogisi erottuukin edukseen!

Otan sinuun yhteyttä kielenhuollollisissa asioissa. Olen kielialan ammattilainen kieliparissa englanti-suomi. Huomasin, että muuten laadukkaasti ja kiinnostavasti kirjoitetuissa teksteissäsi on järjestäen virheitä lauseenvastikkeiden pilkutuksen kanssa. Myös numeroita käytettäessä pilkutus on poskellaan. Veikkaan, että luet paljon englanninkielisiä tekstejä ja saat vaikutteita niistä, sillä havaitsemani virheet ovat virheitä nimenomaan suomen kielessä, eivät englannissa. Tällä ilmiöllä on kielitieteessä oma nimikin: interference. Toisen kielen rakenteet tulevat sotkemaan toista kieltä, johon samaiset rakenteet eivät istu.

Minua lukuisat pilkkuvirheet häiritsivät niin paljon, että normaalitapauksessa olisin joutunut miettimään tuotteiden ostamista erityisen tarkkaan. Pilkkuvirheet saivat minut miettimään, kuinka hyvää myytävä materiaali voi olla, tuotteet kun kuitenkin ovat tekstin muodossa nekin. Koska tekstisi muutoin viestivät, että käytät niiden luomiseen ja hiomiseen aikaa, minusta sinun kannattaisi oppia pari helppoa sääntöä, joiden avulla teksteistäsi tulee entistä parempia ja saat ajan mittaan varmasti lisää asiakkaita.

Ehdotan, että kävisin jonkin riittävän pitkän tekstisi kokonaan läpi, ja korjaisin kaikki siitä löytyvät virheet perusteluineen. Lähettäisin raportin sitten sinulle. Teksti voisi olla jokin sinun valitsemasi tai sitten voisin itse valita jonkin, mistä löysin viittaamiani lauseenvastikevirheitä erityisen paljon. Ehdotukseni eivät koskisi yksilöllistä tyyliäsi ja sanavalintojasi, vaan kielenhuollollisia seikkoja, jotka eivät ole mielipideasioita.

Vastapalvelukseksi haluaisin jonkin kurssisi/oppaasi. Niitä näkyi olevan niin monia, että miettisin vielä, mikä olisi paras juuri minulle, mikäli olet kiinnostunut tällaisesta vaihtokaupasta.

Kunhan kerkiät, niin kerro ihmeessä, mitä tuumit ehdotuksestani. Olisi mukava päästä viimeistelemään jokin muutoin hieno tekstisi ja nähdä, että viittaamiani virheitä ei enää löydy tulevista teksteistäsi.

Ystävällisin terveisin

[Etunimi Sukunimi]

Mielekäs miellekartta -blogin kirjoittaja

Lähettämästäni sähköpostista ilmenevät seuraavat asiat:

  • miksi otin yhteyttä
  • motivaationi auttaa
  • Osoitan asiantuntemukseni. Olen tunnistanut bloggaajan ongelman ja arvannut, mistä juuri se ongelma johtuu. Kun tiedän, mistä kiikastaa, osaan myös tarjota ratkaisun.
  • Korostan, miksi havaitsemani kielenhuollolliset ongelmat ovat tärkeitä kyseisen bloggaajan kohdalla: ne saattavat karkottaa mahdollisia asiakkaita. Suomessa on totuttu siihen, että monet asiat tulevat edullisen nettiliittymän mukana ilmaiseksi, jolloin monistakaan digituotteista, valmennuksista ja vastaavista ei olla herkästi valmiita maksamaan. Niinpä jos elantonsa haluaa tienata sellaisia tuotteita ja palveluja tarjoamalla, myytävän materiaalin on paras olla mahdollisimman virheetöntä.
  • Tarjoan hyvää diiliä. Käyttämästäni otsikosta huolimatta tarjoamani kielenhuolto ei ole ilmaista, koska pyydän rahanarvoista vastapalvelusta. Koska pyytämäni tuote kuitenkin on jo olemassa digitaalisessa muodossa, bloggaajalle ei sinällään maksa mitään lähettää tuote minulle netin kautta.

Sain hyvin nopeasti bloggaajalta vastauksen. Siinä hän kertoi olevansa tietoinen mainitsemistani ongelmakohdista, ja ilmoitti tarttuvansa tarjoukseeni ilomielin. Hän myös vahvisti aavistukseni, eli kirjoitti lukevansa säännöllisesti ja paljon englanninkielisiä tekstejä, jotka sekoittavat tietyt kielenhuollolliset ohjeet hänen päässään. Hän antoi minulle vapaat kädet valita sopivan tekstin ja päättää myös aikataulusta. Lähestymistapani oli siis toiminut, ja saatoin ryhtyä hommiin!

Milloin tällainen lähestymistapa puolestaan ei toimi? Toisin sanoen miksi en tarjoa tällaista palvelua suurin piirtein joka toiselle bloggaajalle? Suomessa valtaosa blogeista on harrastelijoiden pitämiä. Monet blogit ovat pitäjien itsensäkin mukaan kuvapainotteisia ja pinnallisia. Kieleen ja teksteihin ei satsata, eikä samaisten blogien vahvuuksiin ylipäänsäkään kuulu toimittaa laadukasta kielellistä sisältöä. Minun on turha tarjota kielenhuollollisia palveluja sellaisten blogien pitäjille. Sellaisilla blogeilla ei myöskään ole mitään tarjottavaa minulle. Kun myy itseään, on sanomattakin selvää, että myy taholle/paikkaan, josta on kiinnostunut.

Toivon, että soveltamalla minun esimerkkiäni moni saa ideoita siihen, miten lähestyä eri alojen ammatti-ihmisiä ja myydä itsensä ja osaamisensa heille. Omassa esimerkissäni on sekin etu, että mitään yrityksiä tai ihmisiä ei tarvitse etsiä väkisin; löysin viittaamani ammattibloggaajan googlaamalla aiheita, joista olen erittäin kiinnostunut. Minulla ei vielä siinä vaiheessa ollut aavistustakaan, että muutaman tunnin ihastuneen lueskelun jälkeen tarjoaisin bloggaajalle palvelujani. Ihanaa, ettei itsensä myymisen tarvitse sittenkään aina olla ällöttävää!