Onnistunut elämäntapamuutos: laihduin 26 cm (+ 3 vinkkiä)

Kävin tällä viikolla siskoni kanssa kävelylenkillä. Kävelytreffit alkoivat niin, että kuljimme vastakkaisista suunnista toisiamme kohti, ja kun vihdoin olimme jutteluetäisyydellä, siskoni sanoi, ettei ollut tunnistaa minua, koska näytin ”niin pitkältä”.

Siskolla on hyvä näkö, ja minulla oli pipoa myöten päällä täsmälleen samat ulkoiluvaatteet ja kengät kuin kahdella edelliselläkin kerralla, joina olimme nähneet toisemme tänä talvena ulkoilun merkeissä. Mistä siis mahtoi olla kyse eli miksi näytin pidemmältä kuin ennen?

En ole siitä vielä kenellekään paitsi miehelle ehtinyt kertoa, joten kerrotaan nyt täällä blogissa. Syynä on pysyvä elämäntapamuutos, jonka aloitin tammikuussa.

Näytän pidemmältä, koska olen hoikistunut. Kahdessa kuukaudessa vyötäröltäni on karissut peräti 8 cm, kummastakin reidestä 4 cm, lantiolta 4 cm ja rintojen kohdalta 6 cm.

Rintojen sentit eivät onneksi ole lähteneet kupeista, vaan selkäläskeistä. Myös kasvot ovat kaventuneet. Olin jo valmiiksi liikunnallinen, mutta olen tehnyt korostetusti lihaskuntotreenejä varmistaakseni, että menetän läskiä, en lihasta.

elamantapamuutos - vatsa ennen-jalkeen
Ensimmäinen kuva otettu 30.1.2021 (aloitin elämäntapamuutoksen 11.1.), toinen kuva otettu 13.3.2021. Vyö on mekosta, jonka koko on 36.

Luonnollisesti olen tuloksista mielissäni. Vielä vuodenvaihteessa olin henkisesti hukassa, pidin miehen sanoja lainatakseni ”viikkoja kestäviä suklaakuureja” eikä oikein mikään jaksanut innostaa. Kaamos ja koronatilanne eivät varmasti auttaneet nekään.

Nyt olen kuin eri ihminen, kevyempi, iloinen ja energinen. Olen saanut taas elämästä kiinni. Nukun ja palaudun hyvin. Saan paljon aikaiseksi.

Keventymisvauhdin ei ollut tarkoitus olla näin nopea, mutta olen saanut ajan kulumaan niin hyvin kaikenlaisen puuhastelun parissa, että syöminen on vähentynyt osittain kuin itsestään.

Miksi kaipasin elämäntapamuutosta?

Tammikuussa kirjoitin ystävälleni näin:

Oma oloni oli jotenkin ankea viime vuoden lopussa ja tämän vuoden alussa, ja tuttu tyhjyys, mitä aika ajoin tunnen, puski pintaan. Tykkäisin, että vuodenvaihteessa olisi selvät pasmat tiettyjen asioiden suhteen, joitain suunnitelmia, edes joitain toiveita, mutta jos/kun mitään noista ei ole, sitä väkisinkin tuntee olevansa eksyksissä.

Olen ajatellut pyhittää tämän vuoden sellaisten asioiden lempeälle metsästykselle, joista voisin jollain tavalla aidosti pitää. Yritän löytää mitä tahansa sellaista tekemistä, josta voisin tykätä. En kuitenkaan väkisin ala tehdä mitään, mikä ei yhtään huvita, mutta yritän luoda sellaiset olosuhteet, että jaksaisin kiinnostua aiheesta X sitten kun se vihdoin eteen sattuu. Niihin olosuhteisiin kuuluu mm. se, että nousee sängystä eikä vain makaa sohvalla koko päivää YouTubeä katsellen.

Ei kannata odottaa, että jotain kivaa alkaa tapahtua täysin ilman omaa panosta ja työntekoa. Mutta kun tarttuu toimeen, silloin on vain realistista odottaa tuloksia ja jonkinlaista vastakaikua omalle vaivannäölle.

En aio kirjoittaa tässä postauksessa juuri ollenkaan ruoasta tai liikunnasta, mutta olen tunnistanut, minkälainen syömiskäyttäytyminen johti ennen-kuvien osoittamaan tilanteeseen. Minulle ruoka ei ollut ruokaa eikä polttoainetta eikä aina edes nautintoa, vaan käytin ruokaa vetelöittävänä, turruttavana aineena. Kun söin itseni täyteen ja ylikin, se tuuditti minut houreiseen kotoiluun ja määräsi loppupäivän ohjelman: liian täytenä ei pysty lähtemään lenkille, ei jaksa tehdä mitään muutakaan, eivätkä mitkään vaatteetkaan mahdu päälle, jolloin on vielä helpompi jäädä kotiin.

Mutta minä tosiaan tein täyskäännöksen eli elämäntapamuutoksen!

elamantapamuutos - vatsa ennen-jalkeen 2
Nyt vyö menee kevyesti kiinni ja jää väljäksikin!

Nykyään päiväni täyttyvät liikunnalla, luovalla tekemisellä, siivoamisella, pian uudella palkkatyöllä (jes!), suunnitellummalla syömisellä ja laatuajalla miehen ja toisinaan muiden läheisten kanssa.

Miten aloittaa elämäntapamuutos?

Yleensä tämän tekstin kaltaisissa kirjoituksissa keskitytään treeni- ja ruokavalio-ohjeisiin ja etenkin niiden myymiseen.

Ohjeet ovat aina samat: mittaa lähtötasosi, aseta tarkkoja tavoitteita, suunnittele syömiset ja treenit etukäteen, ole kärsivällinen ja armollinen, palkitse kaikki onnistumisesi millä tahansa muulla paitsi ruoalla, pidä itsesi ruodussa myös viikonloppuisin, etene askel kerrallaan äläkä tee liian montaa muutosta samanaikaisesti.

Minua nuo ohjeet eivät vakuuta, ja uskon, että moni keksisi nuo itsekin vähintään prosessin jo alettua. Monilta ihmisiltä ei puutu tietoa, vaan motivaatiota ja jotain sitäkin suurempaa. Pidän Terve.fi-sivuston elämäntapamuutosta käsittelevästä jutusta, sillä siinä puhutaan pysyvästä muutoksesta ja korostetaan motivaation ja todellisten tunteiden merkitystä.

Vinkkejä elämäntapamuutokseen

1. Pohdi antaumuksella, miksi haluat tehdä elämäntapamuutoksen

Valtaosa yli 30-vuotiaista suomalaisista on nykyään ylipainoisia tai lihavia. Siksi ei ole mikään ihme, että niin moni haluaisi laihtua. Se halu ei kuitenkaan usein riitä. Halun muutokseen tulee olla niin voimakas, että se voittaa halun elää nykyisellä tavalla. Toisin sanoen sinun täytyy haluta muutosta ENEMMÄN kuin haluat syödä herkkuja ja lorvia. Ja sen halun tulee olla pitkäkestoinen tai elämänmittainen, sillä hetkellinen halu ei taaskaan riitä.

2. Ovatko keksimäsi syyt riittävän hyviä, vahvoja ja motivoivia?

Jos ei, muutos ei tule onnistumaan. Myös motivaatio prosessin aikana tulee laskemaan, oikeastaan motivaatiolla pääsee vain alkuun. Viikon tai kahden kuluttua elämäntapamuutoksen aloittamisesta on todennäköistä, että motivaatio on laskenut tuntuvasti tai tippunut kokonaan nollaan, koska tuloksia ei vielä näy, ja aivan liian moni kaipaa nopeita ja epärealistisia tuloksia.

Jos ei luovuta, ja saa hieman myöhemmin kaipaamiaan tuloksia, silloin motivaatio taas herää, mutta koko matkaa ei kannata odottaa kulkevansa motivaation voimin. Juuri siksi ihmisellä pitää koko ajan olla kirkkaana mielessään se avaintekijä, joka kantaa koko matkan. Jos sellaista avaintekijää ei ole, silloin aika ei välttämättä ole otollinen elämäntapamuutokselle.

3. Jos keksimäsi syyt ovat sinulle oikeat ja tärkeät, ja pääset prosessissa alkuun, keskitä matkan varrella mahdollisimman paljon huomiota kaikkeen muuhun kuin ruokaan ja liikuntaan.

Kukkakaalin syönti ja päivittäinen jumppamatolla äheltäminen käyvät nopeasti tylsiksi, niistä ei ole elämän täyttäjiksi eikä autuuden tuojiksi. Mutta niihin voi tottua ja niitä voi myös kaivata. Liikkuminen ja terveellisesti syöminen on paljon helpompaa ja mukavampaa, kun elämässäsi on treenien ja aterioiden välissä kaikkea muuta antoisaa ja merkityksellistä, ei pelkkää ruokaan ja liikuntaan liittyvää sisältöä.

Jos elämästäsi puuttuu sellaista sisältöä, voit löytää vinkkejä teksteistä Miksi mikään ei kiinnosta? Nyt selvisi syy ja Tylsistyttääkö? 10 syytä aloittaa (uusi) harrastus.

Miten itse onnistuin elämäntapamuutoksessa?

Aivan ensimmäiseksi sanon, että oma prosessini on vielä kesken, ja voin esitellä lopullisempia tuloksia tulevana kesänä. Ja koska puhumme elämäntapamuutoksesta, vanhaan ei ole koskaan paluuta. En onneksi vaihtaisi nykyistä oloani ja mielentilaani vanhaan mistään hinnasta.

Itse tein juuri niin kuin olin ystävälleni kirjoittanut eli aloin täyttää elämääni asioilla, joista pidän. Olen aina pitänyt liikunnasta, mutta vähentänyt sitä joskus erilaisten rasitusvammojen takia. Nyt löysin kuitenkin tavan liikkua jopa 2-3 tuntia joka päivä ilman vammoja. Yhdistelen onnistuneesti etenkin kävelyä, crosstrainertreenejä ja yläkropan lihaskuntotreenejä.

Aloitin myös asuntomme, miehen entisen poikamiesboksin, systemaattisen siivoamisen, järjestämisen ja kuuraamisen. Se on tarjonnut minulle työtä ja ajankulua päiväkausiksi, ja vieläkin kaappien kätköissä on ties mitä rojua. En useinkaan tule syöneeksi siivouksen lomassa, varsinkin koska joudun pitämään maskia pölyisimpiä paikkoja putsatessani. (Ilman maskia saan voimakkaita allergiakohtauksia pöllähtävästä pölystä ja edesmenneen kissan karvoista.)

Asuntoa on myös ollut kiva sisustaa sen jälkeen, kun olen toimillani saanut sen tilavammaksi ja puhtaammaksi. Olen sisustanut vain sellaisilla huonekaluilla, matoilla ym., jotka minulla oli ennestään, mitään uutta ei ole hankittu.

Kun on tottunut syömään liikaa, mikä tahansa syömisen ja vetelyyden korvaava toiminta on tervetullutta. Minulle kämpän siivoaminen on toiminut yhtenä merkittävimmistä korvaajista.

Historiallinen hetki: sain kirjahyllyn viimeisen hyllyn siivottua. Kävin koko kirjahyllyn läpi hylly kerrallaan, mihin meni kolme viikonloppua. Saavuttamani lopputulos ei olisi mahdollinen ilman lukemattomia reissuja roskiskatoksen paperinkeräyslaatikoille.

Niin paljon kuin rakastankin herkkuja ja niin usein kuin olenkin kääntynyt niiden puoleen lähimenneisyydessä, minulle on tärkeämpää saada vuosien takainen, itselleni normaali ja kevyempi olotila takaisin kuin syödä ja napostella pitkin päivää yli tarpeen. Sallin muutoin itselleni kaikki herkut, mikä onkin yksi onnistumiseni kulmakivi, mutta syön niitä paljon vähemmän kuin ennen ja säästän ne pääosin iltaan, minkä olen ennenkin havainnut toimivaksi.

Minun on useimpina päivinä helppo syödä vähemmän kuin ennen, koska söin ennen liikaa. Liikaa syöminen puolestaan teki minut väsähtäneeksi, jolloin en jaksanut tehdä mitään. Silloin kun kalenteriini sattui ennen osumaan monta menoa tai tehtävää samalle päivälle, murehdin jo etukäteen, miten ihmeessä tulisin selviytymään päivästä. Nyt aivan sama määrä tehtävää ei saa minua tolaltani, vaan saan kaiken tehtyä, minkä päälle jää vielä monta tuntia vapaa-aikaa. Lisääntynyt energia todella näkyy ja tuntuu, mikä kannustaa jatkamaan elämäntapamuutosta.

Minua motivoi paluu omaksi itsekseni. Moni ei välttämättä uskoisi, että kun olin tuon kokoinen kuin ennen-kuvissa, kengätkin oli työläämpi pukea, enkä taipunut tiettyihin jumppa-asentoihin, en notkeuden puutteen takia, vaan siksi, että vatsamakkarat olivat tiellä.

Minusta tuntuu siltä kuin otsatukasta luovuttuani: silloin tuntui, että olin piilotellut otsatukan takana, kun nyt puolestaan tuntuu, että piilottelin vielä hetki sitten läskien takana. En halua enää piilotella. Olen vihdoin valmis alkamaan taas elää täysillä.

Lue myös: Elämäntapamuutos etenee (laihduin 38 cm!)

4 vastausta artikkeliin “Onnistunut elämäntapamuutos: laihduin 26 cm (+ 3 vinkkiä)

  1. Hieno muutos ja hyvää pohdintaa. Niin täyttä totta kaikki. Mä pistin viime keväänä poikki ”nyt on viikonloppu, pitää ostaa jotain hyvää”-putken. Nytkin ostan karkkeja / jätskiä / sipsejä, mutta huomattavasti harvemmin ja vähemmän kuin ennen. Ja yritän ajoittaa ne sattumanvaraisesti niin, ettei ne olisi ”palkinto” esim. alkavasta viikonlopusta / lomasta.

    Onnea myös uudesta työpaikasta!

    Tykkää

    1. Kiitos, Menninkäinen! Oikein hyvältä kuulostaa tuo sinunkin mallisi, ja se on ilmeisesti toiminutkin toivotusti. On aina kiinnostavaa kuulla muiden elämäntapamuutoksista tai vähänkään vastaavista päätöksistä, ja toisinaan myös nähdä, milloin kenelläkin tulevat rajat vastaan. Jotkut ottavat itseään niskasta kiinni jo vain muutaman herkuttelupäivän jälkeen siinä missä toisilla jää herkutteluputki päälle kuukausiksi tai vuosiksi (kuten minullakin ennen!).

      Kiitos hurjasti onnitteluista työn suhteen! Saamani työpaikka on nimittäin hyvin todennäköisesti arvokkain ja erityisin, jonka olen koskaan saanut, ja olen ollut haltioissani siitä päivästä alkaen, kun kuulin, että juuri minut valittiin. Kirjoitan aiheesta oman tekstinsä, kunhan olen ollut töissä muutaman viikon. :)

      Tykkää

  2. Mukava kuulla (lukea) sinusta pitkästä aikaa! Ja vielä noin kivan aiheen tiimoilta kuin elämäntapamuutos. Hieno saavutus ja juurikin noin, ettei kiellä itseltään niitä herkkujakaan täysin. Pitäähän elämästä myös nauttia.

    Tykkää

    1. Kiitos, Vivi! On hurjan mukava kuulla sinustakin. :) Silloin kun olen kauan poissa blogista, muitakaan blogeja ei tule paljon seurattua, mutta olen aina silloin tällöin käynyt lukemassa seikkailuistasi, koiran hoitamisesta ja korona-ajan elämästä Teneriffalla. Toivottavasti nykytilanteesi homminensa kaikkinensa on miellyttävä!

      Elämäntapamuutos tosiaan on kiva aihe, etenkin silloin kun siinä onnistuu. ;-) Kun syyt muutoksen haluamiseen ovat vahvat ja oikeat, ja ihminen löytää itselleen sopivan tavan ja raamit muutoksen toteuttamiseen, silloin urakassa voi hyvinkin onnistua!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s