Elämäntapamuutos etenee (laihduin 38 cm!)

Aloitin elämäntapamuutoksen viime tammikuussa, mistä kirjoitin pari kuukautta myöhemmin blogiin jutun Onnistunut elämäntapamuutos: laihduin 26 cm (+ 3 vinkkiä).

Lupasin tuolloin esitellä lopullisempia tuloksia kesemmällä. Aika oli kuitenkin tiukilla kesälomatuurausten takia, joten kerron aiheesta nyt.

Tärkein ja kiinnostavin tieto on toki se, sainko pidettyä menetetyt sentit poissa tai jopa hoikistumaan lisää; laihtumistahti oli viime keväänä nimittäin tarkoittamattani sen verran vilkas, että samaiset sentit olisi ollut helppo hankkia ennätysajassa takaisin. Se ei olisi vaatinut kuin paluun vanhaan, niin pian myös vartalo olisi kertonut samasta vanhasta mutta vain kuuluisien korkojen kera.

Olen kuitenkin pysynyt uudella polulla! Tunsin jo viimeksi, että elämäntapamuutos on tullut jäädäkseen (eihän se muuten mikään elämäntapamuutos olisikaan, vaan pelkkä dieetti muiden joukossa, jonka lopetettuaan paisuisi takaisin entisiin mittoihinsa).

Viime maaliskuun jälkeen vyötäröltä on karissut 3 cm (yht. 11 cm), kummastakin reidestä 2 cm (yht. 6 cm/reisi), lantiolta 2 cm (yht. 6 cm) ja rintojen kohdalta 3 cm (yht. 9 cm) (taaskin pääosin selkäläskeistä, ei niinkään kupeista). Kaiken kaikkiaan olen siis 38 senttiä kapoisempi kuin viime tammikuussa!

Olen tuloksiin hurjan tyytyväinen, ja kaikki läskien tuomat harmitukset ovat taakse jäänyttä elämää (esim. ylimääräinen rasittuminen lenkeillä, suurempi kuormitus jaloille, kaikkien vaatteiden kiristävyys/pieneksi jääminen ja se, etten taipunut tiettyihin venytyksiin vain siksi, että massat olivat tiellä). Henkinen hyvinvointi on aivan toista luokkaa kuin viime vuonna, mikä olikin yksi päätavoitteistani (kerroin tästä aiheesta viimeksi enemmän).

En missään vaiheessa tavoitellut mitään keinotekoisia mittoja, joihin minun tulisi päästä, vaan halusin nähdä, millaisiin mittoihin kehoni luonnollisesti asettuisi. Ja se tuntuu asettuneen juuri näihin mittoihin, joissa nyt olen. En siis tavoittele enää yhdenkään sentin menetystä, vaan jatkan tällä samalla linjalla, jolla olen koko ajan ollut.

Tämän kokoisena saan syödä, mitä haluan ja milloin haluan ilman, että mittani olisivat nousu- tai laskusuunnassa, ja juuri se kertoo, että olen set pointissani (biologisessa ihannepainossa) tai ainakin hyvin lähellä sitä.

Miten elämäntapamuutos onnistui?

Oman elämäntapamuutokseni takana on yhdistelmä asioita, joita olen kokeillut ja joista olen kirjoittanut ennenkin. Pyörää ei siis välttämättä tarvitse keksiä uudelleen, mikä voi olla lohduttava tieto muille elämäntapamuutosta kaipaaville!

Listaan alle neljä asiaa, joiden avulla onnistuin.

1. Kiinnostava, merkityksellinen tekeminen

Oman kokemukseni mukaan elämäntapamuutos ei voi onnistua, jos elämässä ei ole tarpeeksi mielenkiintoista ja merkityksellistä sisältöä. Itse täyttäisin yhä aiemmin kokemiani tylsyyttä ja tyhjyyttä ylensyömisellä, ellen olisi korvannut noita olotiloja ja hetkiä kaikella muulla, kuten mielekkäällä työllä ja harrastuksilla.

Lue esim.

• Miksi mikään ei kiinnosta? Nyt selvisi syy!
• Tylsistyttääkö? 10 syytä aloittaa (uusi) harrastus

2. 16:8-pätkäpaasto

Kirjoitin muutama vuosi sitten useamman postauksen pätkäpaaston 5:2-versiosta, kuten tekstin 5:2-dieetti: Aloitin pätkäpaaston yli kuukausi sitten. Olin silloin kokeillut sitä jo vuosia aiemmin ja ihastunut sen moniin puoliin, mutta pysyväksi ratkaisuksi siitä ei ollut, vaikka se oli ollut toiveeni.

En koskaan silloin enkä myöhemminkään tuntenut vetoa paljon suositumpaan 16:8-malliin, jossa siis ollaan syömättä joka päivä 16 tunnin ajan ja ajoitetaan päivän syömiset kahdeksan tunnin sisään (ateriat voi syödä aamu-, päivä- tai iltapainotteisesti, kunhan syömätön kausi kestää 16 tuntia).

Nyt elämäntapamuutoksen aikana kuitenkin havaitsin jo varhain keväällä noudattavani juuri tuota 16:8-mallia, mutta luonnostaan ja itsestään! Minulla ei usein aamuisin ole nälkä, ja pystyn keskittymään aivoja kuormittavaan, luovaan ja kielelliseen työhön paremmin ilman ruokataukoja. Aloitan siis päiväni joko palkkatyöllä tai muulla puuhastelulla, liikunnalla tai yleensäkin päivän aikaansaavimmalla osuudella, ja illemmalla sitten rentoudun, nautin ja syön (ja liikun, mikäli en jo päivemmällä liikkunut, tai liikun lisää silloin kun päivään kuuluu useampi treeni).

En laske enkä seuraa tunteja mitenkään orjallisesti, sillä tuo rytmi tosiaan tulee minulle luonnostaan. Noudatan sitä pääsääntöisesti joka päivä, mikä onnistuukin hyvin ja taaskin luonnostaan, mutta on totta kai päiviä, jolloin tapaan ystävän tai käyn jonkun läheisen luona kylässä, ja silloin ruokailu on usein aiemmin. Se ei kuitenkaan lainkaan häiritse kokonaisuutta eikä vaivaa minua. Omaan rytmiin on helppo palata heti seuraavana päivänä.

En muutoin rajoita syömisiä, vaan syön itseni aina kylläiseksi illemmalla eli päivän syöntiaikana. Monet ateriani eivät edes mahdu tavalliselle lautaselle, vaan joudun käyttämään uunikulhoa (!), koska ateriassa saattaa olla esim. pastan ja vegepyöryköiden lisäksi puoli kiloa kasviksia.

Havaitsin jo vuonna 2011, jolloin sain siihenastisen elämäni parhaan oman alan työn, että kun tein kielellistä ja haastavaa työtä kotona, en siis toimistolla, lähdin kiperän paikan tullen jääkaapille tai muille kaapeille naposteltavaa etsimään. Heti kun työ ei rullannut sujuvasti, vaan jäin jumiin, tarvitsin ikään kuin aivoille ruokaa (enkä suinkaan mitään terveellistä tai ravitsevaa).

Naposteltavat eivät tietenkään helpottaneet työtä eivätkä tuoneet kaipaamiani ratkaisuja jumeihin, vaan niihin piti joka tapauksessa palata myöhemmin. Nyt tänä päivänä kun napostelu ei aidostikaan ole edes vaihtoehto työpäivän aikana, mietin ruokaa vasta työpäivän jälkeen, ja olen paljon skarpimpi päivän aikana.

3. Kaloreiden vähentyminen

Elämäntapamuutoksen aikana en ole kertaakaan laskenut kaloreita enkä edes miettinyt niitä toisin kuin joskus menneisyydessä (Uusi ”dieettini”: Maks. 2 000 kaloria päivässä), mutta lopputulos on joka tapauksessa se, että syön vähemmän kaloreita kuin ennen. Kaloreiden vähentyminen on siis keskiössä, laski niitä tai ei.

Tällä asialla on merkitystä lähinnä siksi, että 16:8-paaston idea avautuu. Niinä muutamina kertoina, kun vuosia sitten luin tai katsoin jotain 16:8-aiheista enkä innostunut paastosta lainkaan, sille on selvä syy: kaikissa materiaaleissa puhuttiin vain 8 tunnin ikkunasta syömisille, ja ”time restricted eating” (syömisen rajoittaminen tiettyyn aikaan) saatettiin esittää yhtenä tapana laihtua siinä missä kaloreiden laskeminen on toinen tapa. Todellisuudessa sillä on häviävän vähän väliä hoikistumisen kannalta, syönkö kaikki päivän syömiset 8 tunnin tai esim. 15 tunnin sisällä, jos syön täsmälleen samat ruoat ja määrät!

Sen luulisi olevan itsestään selvää, mutta netistä löytyy lähes yksinomaan sellaista 16:8-aiheista materiaalia, jossa ei kunnolla tehdä selväksi, että paaston vaikutus perustuu vähintään yhden aterian ja esim. välipalan pois jättämiseen joka päivä (siis vähempään syömiseen eli vähempiin kaloreihin kuin ihminen normaalisti söisi). Moni tulee syöneeksi illemmalla vähän runsaammin, mutta aiempien, skipattujen aterioitten ansiosta kalorivajetta on kertynyt sen verran paljon, että illemmalla on varaakin syödä kunnolla.

4. Liikunta

Itse nautin liikunnasta suunnattomasti, ja tehostan sillä painonhallintaa. Elämäntapamuutokseen ei toki tarvitse kuulua reilusti treenejä, mutta itse liikun mielelläni ja syön vastaavasti enemmän. Joku toinen voi haluta valita vähemmän treenejä ja vähemmän aterioita.

*

Nuo siis ovat oman onnistumiseni avaimet! Pääpaino on sanoilla luontevuus ja omat mieltymykset. Esim. pätkäpaaston eri muodot houkuttelevat joitakuita vuodesta toiseen, kun toiset puolestaan tulevat ärtyisiksi hermoraunioiksi, jos heidän säännöllistä ja tasaista ruokarytmiään vähänkään sekoitetaan. Silloin pätkäpaastoista tuskin löytyy apua ylensyömiseen, mutta itsetuntemuksella ja edellisen elämäntapamuutostekstini vinkeillä voi päästä pitkälle!