Vesivahingon syy selvisi – yllätyimme iloisesti!

Aiemmin tällä viikolla pääsimme vihdoin tutkimaan talon yläpohjaa eli sisä- ja ulkokaton välistä tilaa. Sieltä jos mistä paljastuisi, mikä aiheutti katon vesivahingon.

Kattopaneelit olimme irrottaneet jo edellisellä viikolla, missä olikin kova työ kaikkien koolaukseen jäävien ja pihdeillä irrotettavien niittien takia. Olin merkinnyt tussilla vain ne paneelit, jotka olivat kärsineet kosteudesta, mutta paneelien luonteesta eli ympäriponttauksesta johtuen myös kaikki pituussuunnassa olevat moitteettomat paneelit repeytyivät purkamisen yhteydessä. Niinpä jouduin ostamaan 40 uutta paneelia, vaikka kosteudesta vaurioituneita paneeleja oli vain 15.

Yleensäkin paneelit ovat tarkoituksella niin heppoisia puuhun ja lautoihin nähden, että ne eivät säily purkamisen jälkeen käyttökelpoisina mistään kohdasta. Lisäksi ympäriponttaus luonnollisesti menetetään, jos paneeleja sahataan. Rahallisesti 40 paneelin hankinta ei tullut kalliiksi (maksoin niistä alle 150 euroa), mutta oli toki harmi, että myös alun perin moitteettomat paneelit kelpasivat purkamisen jälkeen vain jätteeksi.

Kun paneelit oli poistettu, saatoimme repiä höyrynsulun eli vahvan muovin auki teippauksen kohdalta juuri siitä, mistä vesi oli valunut lattialle noroina. Olimme moneen kertaan ehtineet spekuloida, mistä vuoto voisi johtua, ja vaihtoehtoja oli kaksi.

1. Parempi vaihtoehto oli se, että vesivahinko olisi kondensaation syytä. Kondensaatio johtuu puutteellisesta eristyksestä. Jotta kosteus voisi olla kondensaatiosta johtuvaa, vuotokohdan yläpuolella pitäisi kulkea ilmastointiputki.

2. Pahempi vaihtoehto oli se, että vuoto tulisi sittenkin ulkokaton puolelta. Se tarkoittaisi, että korjattavaa olisi mahdollisesti enemmän ja että talo olisi heikommin rakennettu kuin olimme olettaneet. Lisäksi edellisen vaihtoehdon eli kondensaation kohdalla oli se riski, että myös muut katolla kulkevat putket olisivat puutteellisesti eristetyt. Sillä miksi eristää muut putket hyvin, mutta jättää yksi eristämättä?

Jännityksen ja pienoisen huolen vallassa menimme kukin vuorollamme tutkimaan yläpohjaa heti kun eristysvillat oli saatu sieltä kokonaisina pois.

Mies ja isä tutkivat yläpohjaa ensimmäiseksi eivätkä nähneet siellä mitään epäilyttävää ampiaispesiä lukuun ottamatta. Pesätkin paljastuivat pian vanhoiksi, koska niiden ympärillä ei ollut pienintäkään liikettä tai pörinää. Kaikki näytti kuulemma hyvältä, vuotokohtaa lähelläkään ei kulkenut minkäänlaisia putkia, ja kaiken lisäksi putket oli kiitettävän paksusti eristetty. Kondensaatioteorian saattoi siis hylätä. Vesikatto se kuulemma vasta hyvältä näyttikin alapuolelta katsottuna, eli vuoto ei missään nimessä ollut tullut myöskään ulkokaton läpi.

Sinällään tuo kaikki kuulosti oikein mahtavalta, mutta koska tiesimme vesivahingon todeksi, minua ei vielä tässä vaiheessa lohduttanut se, että yläpohja näytti niin hyvältä. Täytyihän vaurion aiheuttaja löytää, jotta jotain voi korjata niin ettei tapaus enää toistu.

Tuli minun vuoroni kiivetä jakkaralle ja tunkea pääni yläpohjaan. Ensimmäiseksi tunsin hurjan vedon – talomme tuulettuva yläpohja todella on tuulettuva! Mitä parempi tuuletus, sitä huonommin homeet kasvavat, ja tuulettuva rakenne on aina suositellumpi kuin (liiaksi) tilkitty tila. Yläpohja tuntuikin kovin raikkaalta, ei ollenkaan pölyiseltä ja tunkkaiselta niin kuin olin kuvitellut vierailtuani muutamissa muiden talojen yläpohjissa. Kun olin kiivennyt ylös asti, saatoin katsella rauhassa ympärilleni ja ottaa kuvia. Mitään ei tosiaan näkynyt paitsi paksusti eristettyjä putkia ja ampiaispesiä. Liesituulettimen putken päällä oli peräti jonkinlainen kaksoiseristys, eli näin paksun eristeen alla myös toisenlaisen, vaahtomuovimaisen eristeen.

Koska ympärilläni ja ulkokatossa ei ollut jälkeäkään minkäänlaisesta vesivahingosta, päätin etsiä jälkiä lähempää eli juuri siitä, mistä nousimme ja katsoimme yläpohjaan. Löysinkin ainoat pienet vuotojäljet tekemämme aukon suulta. Lopulta oli pakko hyväksyä, että jäljet tulivat kuin tyhjästä, eikä mikään yläpohjassa tai katossa ollut rikki.

Se ei silti suinkaan tarkoittanut, että selvitystyö olisi loppunut siihen. Jokin vesivahingon aiheutti, ja kun se tapahtui kerran, se voi tapahtua uudelleen, mikäli mitään ei muuteta.

Tässä vaiheessa pähkäilyä olimme varmoja, että kosteus on alkujaan lähtöisin lumesta. Löysimme vesivahingon hiihtolomamme jälkeen, ja niihin aikoihin Suomen etelässä oli ensin satanut valtavasti lunta, minkä jälkeen sää lauhtui ja lumi suli ennätysvauhdilla. Meillä on siitä normaalia tarkemmat muistikuvat, sillä mm. miehen sisko vastasi lomaterveisiini 6.2.2019 kirjoittamalla, että ”täällä tulee edelleen lunta, viime yönä varmaan taas n. 10 cm”.

Lunta oli paljon jo silloin, kun lähdimme matkalle. Vain 10 päivää sen jälkeen eli paluupäivänämme meidät otti vastaan yllättävän harmaa Suomi – näky ihmetytti erityisesti, koska kaikki läheiseni olivat raportoineet runsaista lumisateista. Isä vahvisti palattuamme, että lumisateiden jälkeen sää oli jo monen monta päivää ollut reilusti plussan puolella.

Enää oli olemassa vain yksi taho, joka ei ole minua ennenkään pettänyt ja joka voisi tietää puolueettomasti, mistä vesivahingossa oli kyse. Sen tahon nimi on tietysti Google, ja kun kirjoitin sinne lumen sataminen yläpohjaan, se korjasi sen muotoon lumen sulaminen yläpohjaan, ja heti ensimmäinen halutulos täsmäsi täydellisesti meidän tapaukseen. Yksinkertaisesti on kyse lumen haitallisesta tunkeutumista yläpohjaan. Kyseinen FISEn artikkeli kuvaa meidän kattoamme 100-prosenttisesti kaikilta osin, joten minun tekisi mieli lainata koko teksti tähän kauttaaltaan, mutta koska artikkelin voi käydä tutkimassa selittävine kuvineen yllä olevasta linkistä, liitän alle valikoituja lainauksia artikkelista.

*

Lumi pääsi tunkeutumaan haitallisesti yläpohjaan räystään tuuletusraon kautta. Nopeaa lumen sulamista seurasi sulamisveden kulkeutuminen rakenteeseen, mikä tuli esille huoneen puolella katon vuotojälkenä (kuva 1).

*

Yläpohjarakenteen tuuletus on järjestetty normaalisti niin, että tuuletusilman mukana yläpohjaan pääsee kulkeutumaan säästä riippuen myös hieman sadevettä tai lunta. Tästä ei saa kuitenkaan aiheutua haittaa. Yleensä vähäinen määrä lunta ehtii haihtua aiheuttamatta vauriota.

*

Usein yläpohjan tuuletus järjestetään räystään kapean raon kautta. Yläpohjan suurempi ilmatila pudottaa ilmavirtauksen nopeutta ja ilmavirtauksen mukana kulkeutuva kevyt pakkaslumi laskeutuu lämmöneristeen päälle reuna-alueelle. Ideaalisesti toimiessaan lumi sublimoituu (eli muuttuu kiinteästä suoraan kaasuksi) eristeen päältä yläpohjan läpi kulkeutuvan lämmön vaikutuksesta, ja näin muodostunut vesihöyry kulkeutuu tuuletusilman mukana ulkoilmaan. Sään nopean lämpenemisen seurauksena sublimoitumista ei ehdi tapahtua ja lumi sulaa vedeksi, jolloin se voi tunkeutua rakenteen sisälle.

*

Lumen vähäinen tunkeutuminen yläpohjaan on hyvin yleistä.

*

Kastumisen oltua lyhytaikaista vaurio on lähinnä esteettinen. Räystään korjauksen jälkeen sisäpuoliset pintavauriot voidaan korjata poistamalla vaurioitunut pinnoite ja käsittelemällä korjattu kohta ympäristöään vastaavaksi.

*

Olin niin tyytyväinen, kun olin löytänyt yllä näkyvän selvityksen. Se on meidän tapauksessa niin paikkansa pitävä kuin vain voi olla, ja artikkelin loistavat kuvat havainnollistavat asiaa entisestään. Lukiessani artikkelia pidemmälle toivoin koko ajan, että siitä selviäisi myös se, miten lumen liiallisen pääsyn yläpohjaan voi estää niin, ettei tuulettuvuutta menetetä. Ideana ei suinkaan ole peittää räystään tuuletusrakoa, sillä niin kuin yllä jo kirjoitin, tuulettuvuus on tärkeää ja aina suositellumpi kuin tuulettumaton rakenne. Onnekseni artikkelissa kerrotaan myös, miten tilanne korjataan.

*

Korjauksessa voidaan käyttää kolmea periaatetta:

1. Ensimmäinen vaihtoehto on asentaa tuuletusväliin tiheäsilmäinen verkko (silmäväliltään 3 mm kuumasinkitty hyönteisverkko). Lumen iskeytyessä verkon lankoihin sen vauhti hidastuu ja lumi kerääntyy pääosin verkon etupuolelle ja siten ulkoseinälinjan ulkopuolelle. Verkko tulee tarkastaa ja puhdistaa ajoittain, ettei se tukkeudu.
2. Toinen keino on ohjata ilma yläpohjaan mutkittelevan reitin kautta, jolloin muutetaan suoraa ilmavirtausta esteillä ja vastapellillä.
3. Kolmantena keinona on muodostaa räystäälle riittävän suuri kammio, jossa ilmavirtauksen nopeus laskee. Tällöin lumi ei tunkeudu niin voimakkaasti yläpohjaan, vaan laskeutuu alaspäin. Tämä kammio on tehtävä ulkoseinän ulkopinnan ulkopuolelle.

*

Korjausehdotuksista ensimmäinen on mitä mainioin, sillä olin jo ostanut jyrsijäverkon ja sen asentamiseen tarkoitetut välineet ennen koko artikkelin lukemista ja katon avaamista! Viime talvena hiiret nimittäin äkkäsivät talomme ensi kertaa, ja olin tulla hulluksi niiden juostessa kattopaneelien yllä iltaisin ja öisin.

Lue myös: Hiiriverkon asentaminen

Luin silloin aiheesta paljon, ja jyrsijät paljastuivat hyvin tavallisiksi pientalojen rakenteissa jopa pääkaupunkiseudulla puhumattakaan maaseudusta. Erilaisten jyrsijöiden pääsemisen rakenteisiin voi pysäyttää vain verkoilla tai vastaavilla esteillä. Päätin jo silloin asentaa verkot heti seuraavana vuonna, jotta sama rumba ei enää toistuisi. Pimeä alkutalvi ei ollut hyvä aika verkkojen asennukseen, joten piti vain sietää katossa kipittäviä kutsumattomia vieraita lohduttaen itseään sillä ajatuksella, että niiden vierailu on ensimmäinen ja samalla viimeinen.

Kattoasioista luettuani selvisi, että hankkimani jyrsijäverkot auttavat samalla estämään lumen haitallisen tunkeutumisen yläpohjaan! Sanonta kaksi kärpästä yhdellä iskulla on harvoin tuntunut yhtä osuvalta kuin nyt. Lisäksi voimme harkita räystään tuuletusrakoon jonkinlaista kapeaa listaa nimenomaan katoksen puolelle, mikäli tuuletusrako yhä tuntuu liian ammottavalta. On kuitenkin mahdollista, että pelkkä verkko ajaa asiansa.

Yleisesti olemme todella iloisia siitä, että tunnemme nyt talomme paremmin (emme sentään läpikotaisin, kaikkia pintoja kun ei ole tarkoitus hajottaa) ja että talo paljastui katon osalta laadukkaasti rakennetuksi. Se viittaa siihen, että talo on muualtakin paremmin rakennettu kuin miltä meistä on välillä tuntunut. Paneeleissakin oli tuplakiinnitys siihen nähden, mitä voi pitää enemmän kuin riittävänä, eli monet asiat talossa on jaksettu rakentaa kunnolla.

Tokikaan vesivahinkoa ei olisi saanut tapahtua, mutta se olisi myös ollut helposti vältettävissä hieman erilaisilla ratkaisuilla tai talon erilaisella sijainnilla. Talohan sijaitsee avoimella ja tuulisella paikalla, lisäksi terassin valokate tuo lumen hyvin lähelle räystään tuuletusrakoa ja jopa kiinni siihen. Katos ei kuitenkaan ollut omaa keksintöäni, vaan monissa nykytaloissa on vastaava katos, joka aivan samalla tavalla tuo lumen lähelle räystästä odottamaan sopivia tuulia yläpohjaan tunkeutuakseen.

Eikä yksikään talotoimittaja voi Suomessa ajatella, että ”meidän talot sopivat vain tuulettomille alueille, joilla ei tunneta sääolosuhteiden nopeita vaihteluita eikä lumi- ja vesisadetta”. Myynnit jäisivät tuollaisella filosofialla niin olemattomiksi, että on paljon kannattavampaa rakentaa säänkestäviä taloja. Usein siinä toki onnistutaan, mutta meidän pikkutalo onkin lajinsa pioneeri ja prototyyppi, joka joutuu käymään kovan koulun. Onneksi sillä on meidät, jotka eivät koskaan jätä sitä pulaan!