Viime aikoina moni asia elämässäni ei ole mennyt siten kuin olisin halunnut.
Olen tehnyt kovasti töitä tiettyjen asioiden eteen, mutta toivotut tulokset ovat jääneet uupumaan. Olen panostanut ja raatanut, mutta palannut silti lopulta kotiin aina tyhjin käsin. Sellainen on väkisinkin lannistavaa.
Epäonnistumisten jälkeen ei auta kuin yrittää vielä kovemmin. Tehdä vielä enemmän. Lopulta voimat kuitenkin ehtyvät ja jäljelle jää ties kuinka piesty ihmisressukka, jota kukaan tai mikään ei pysty auttamaan.
Silloin ihminen herkimmin hakee lohtua erilaisista nautinnoista ja viihteestä. Ällöttävän päivän päätteeksi mikään ei helpota oloa niin kuin X, Y ja Z, olkoot ne vaikka perhepizza, pullo viiniä ja viisi jaksoa jotain Netflix-sarjaa. Tai vaikka videopelejä, pornoa ja tupakkaa. Minua henkilökohtaisesti lohduttavat eniten makeat herkut, YouTube-videot ja samojen biisien kuunteleminen liian kovalla volyymilla.
Silloin kun elämä murjoo tavallista jykevämmin, moni automaattisesti kääntyy korostetun paljon omien lempinautintojen ja lempiviihteen pariin. Ensin se tuntuu ihanalta, saada nyt takuuvarmaa lohtua edes jostain kaiken kurjuuden keskelle. Jossain vaiheessa viihteen ja nautintoaineiden kuluttaminen voi kuitenkin kasvaa sen verran suureksi, että ne eivät enää tuo sellaista helpotusta kuin aiemmin.
Ne menettävät hohdokkuutensa ja jättävät lopulta vain pahan olon. Herkut eivät enää maistu yhtä taivaallisilta kuin ennen eivätkä videot inspiroi tai viihdytä, koska niidenkin katselu on ollut liiallista. Silti niitä kuluttaa siten kuin ennenkin, vaikka olo on kurja ja vain pahenee entisestään.
Kun ihminen on saavuttanut yllä kuvatun olotilan, mikään vähänkään kunnollisempi tai viisaampi tekeminen ei juurikaan jaksa enää kiinnostaa. Se johtuu siitä, että ihminen on jo pitkään saanut dopamiininsa vääristä lähteistä. Kirjoitin siitä tyhjentävästi tekstissä Miksi mikään ei kiinnosta? Nyt selvisi syy!
Yllä linkkaamassani tekstissä annan selvät ohjeet siihen, miten viihteen ja nautintojen imusta saa pyristeltyä pois. Jos elämän suunta kuitenkin on hukassa tai motivaatiota ei löydy mihinkään tai jos muuten vain kaipaa tiukkaa ja nopeaa keinoa katkaista viihteen ja nautintojen kierre edes hetkeksi, vain yhden päivän mittainen dopamiinipaasto voi houkuttaa.
Dopamiinipaasto (kesto 24 h)
Dopamiinipaaston tehtävä on tyhjentää mieli ja keho kaikesta moskasta, jota viihteen ja nautintojen suurkuluttaminen aiheuttaa. Kaiken moskan tilalle luvataan mielen selkeyttä, uutta suuntaa elämässä (tai paluuta sille hyvälle linjalle, jolla ihminen oli ennen kuin upposi viihteeseen) ja lisääntynyttä motivaatiota. Paasto kestää yhden vuorokauden (heräämisestä nukkumaanmenoon + yöunet). Paaston on tarkoitus olla niin tehokas, että sen suurimpiakaan faneja ei suositella paastoamaan kuin korkeintaan muutamana päivänä vuodessa.
Dopamiinipaaston säännöt
Listataan ensin asiat, joita paastopäivään EI kuulu. Niitä ovat
- ruoka
- puhelin, tabletti, tietokone
- netti (ei somea eikä mitään muutakaan)
- tv
- videot kaikissa muodoissa ja kanavissa
- musiikki
- nautintoaineet (kofeiini, alkoholi, tupakka, huumeet)
- (video)pelit
- kavereiden näkeminen
- puhuminen (Voi olla liian vaikeaa perheelliselle. Suurimmat pälätykset voi kuitenkin siirtää toiseen päivään.)
- seksi, itsetyydytys
- lukeminen (sekä fiktio että tietokirjallisuus)
Nämä asiat sen sijaan kuuluvat paastoon:
- veden juonti
- ulkoilu
- kevyt liikunta
- KIRJOITTAMINEN
- meditaatio (vapaaehtoista, paaston vaikutus ei perustu meditaatioon eli sen voi halutessaan jättää pois)
Joku voi ihmetellä, miksi kukaan vapaaehtoisesti viettäisi edes yhtä päivää elämästään noin. Totuus kuitenkin on, että tällainen lyhyt shokkiterapia vetoaa tiettyihin ihmisiin ja toisiin taas ei. Toiset näkevät heti, mikä paaston idea on ja miksi se voi olla toimiva keino päästä eroon niistä viimeaikaisista tavoista, joihin on juuttunut mutta joissa ei halua olla kiinni.
Miten dopamiinipaasto toimii?
Jos päivän mittainen dopamiinipaasto kiinnostaa, mitä sitten on odotettavissa ja miten se toimii? Entä mitä kirjoittamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä?
Paasto lisää tuotteliaisuutta ja eliminoi kaikki mahdolliset häiriötekijät, jotka seisovat haaveiden ja unelmien tiellä. Paasto estää itsensä palkitsemisen juuri silloin kun palkitsemiselle ei ole aihetta. On eri asia palkita itsensä jollain mukavalla esim. suursiivouksen tehtyään kuin sohvalla löhöilyn päätteeksi. Moni palkitsee itseään jatkuvasti, vaikka ei ole tehnyt mitään palkintojen ansaitsemiseksi.
Dopamiinipaaston suurin hyöty on se, että se pakottaa kohtaamaan ongelmat ja kaiken mielensisäisen tuskan. Paaston aikana ei ole mahdollista lähteä tupakalle tai mennä nettiin ongelmia pakoon, vaikka olisi kuinka surullinen, turhautunut tai ahdistunut. Paastopäivänä ongelmia ei voi haudata viihteeseen ja nautintoihin.
Pohjimmiltaan on kyse siitä, että viihde ja nautinnot eivät pysty auttamaan ihmistä, vaikka ne niin lohduttavilta joskus tuntuvatkin. Kun tuntee itsensä esim. yksinäiseksi tai torjutuksi tai kantaa sisällään häpeää, ne tunteet eivät luonnollisestikaan poistu dopamiinipiikeillä, kuten herkkujen syömisellä ja pelaamisella. Muutos vaatii tunteiden käsittelyä ja usein konkreettisia toimia.
Kirjoittaminen dopamiinipaaston aikana
Dopamiinipaastopäivänä kuuluu kirjoittaa mieluiten useampi tunti ja niin paljon kuin suinkin pystyy. Kirjoittaminen järjestää ja selkiyttää ajatuksia. Ihminen näkee silloin kirkkaammin, mistä hänen ongelmansa johtuvat. Kun syyt ovat tiedossa, ratkaisujen löytyminen helpottuu merkittävästi.
Muutama tunti kirjoittamista voi tavallisena päivänä kuulostaa paljolta varsinkin sellaiselle, joka ei yleensä kirjoita, mutta paastopäivänä kirjoittamiselle pitäisi löytyä reilusti ja helposti aikaa. On vain tervetullutta saada jotain kehittävää tekemistä niin monen muun asian ollessa kiellettyä.
Kun kirjoittaa, voi vastata esimerkiksi alta löytyviin tai vastaaviin kysymyksiin tai kirjoittaa suoraan siitä, mikä mieltä painaa. Löysin hyviä kysymyksiä Me Naisten artikkelista ”Suunta hukassa? 19 kysymystä, jotka auttavat tekemään elämästäsi itsesi näköistä” (artikkeli on sittemmin arkistoitu näkymättömiin), ja kopioin ne sellaisinaan alle.
ARVOT
1. Arvostatko itseäsi? Jos et, miksi?
2. Mikä on sinulle elämässä tärkeää ja arvokasta?
3. Elätkö arvojesi mukaisesti?
4. Mistä haluaisit, että sinut muistetaan?
AJANKÄYTTÖ
5. Mihin haluat käyttää aikasi?
6. Jos kuolisit nyt, olisitko tyytyväinen siihen, miten olet käyttänyt viimeiset puoli vuotta elämästäsi?
7. Millaisten asioiden eteen olet valmis näkemään vaivaa?
ONNELLISUUS
8. Mikä tekee sinut onnelliseksi?
9. Mitkä asiat tuovat sinulle hyvää oloa?
10. Mitkä asiat elämässäsi ovat jo nyt hyvin?
11. Mikä innostaa ja inspiroi juuri nyt – ja miten sen tunteen voisi säilyttää?
IHMISSUHTEET
12. Toteutatko jonkun toisen laatimaa reittisuunnitelmaa vai omaasi?
13. Millainen haluaisit olla äitinä/tyttärenä/puolisona/ystävänä…?
TULEVAISUUS
14. Jos kaikki olisi mahdollista, mitä tekisit?
15. Mikä saa sinut innostumaan?
16. Millaisia asioita haluat saavuttaa elämässäsi?
17. Mitä olet valmis tekemään tavoitteidesi saavuttamiseksi?
18. Miltä näyttäisi paras mahdollinen, oman näköinen elämäsi?
19. Mistä unelmoit?
Usein tällaisiin kysymyksiin ei jaksa keskittyä tarvittavaa aikaa, mutta yhden päivän kestävällä dopamiinipaastolla se onnistuu. Muista vielä seuraavat ohjeet:
- Kirjoita ilman sensuuria. Vastauksia ei tarvitse koskaan jakaa muiden kanssa ellei halua.
- Suorastaan oksenna kaikki ulos tekstin muodossa, jos siltä tuntuu. Paastopäivän aikana tehtävä kirjoittaminen on terapiakirjoittamista puhtaimmillaan, tekstin ei siis kuulu olla julkaisukelpoista, vaan mitä tahansa, mikä auttaa juuri sinua.
Dopamiinipaaston lähde: How To GET Your Life Back Together – Dopamine Fast
*
Itse aion kokeilla paastoa ensi viikolla. Olen kovasti sen tarpeessa enkä usko voivani hävitä sillä mitään. Ruoan suhteen paastoaminen hieman harmittaa mahdollisen päänsäryn vuoksi, mutta ymmärrän hyvin, miksi ruoan pois jättäminen on paastossa tärkeää eritoten sellaiselle, joka normaalisti lohduttaa itseään ruoan avulla.
Mielekäs miellekartta 
Mielenkiintoista… ja toisaalta loogista. Mehän todellakin vain peitämme pahaa / sekavaa oloa syömällä, pelaamalla, somettamalla jne. Mä en ehkä pystyis moiseen, enkä tarkoita somen osalta, vaan esim. kirjoittamisen ja puhumattomuuden osalta. Ehkä joku vapaapäivä, kun mies on pitkään töissä. Mutta laskettaisiinko koirille puhuminen? Tosin vaakana pohdin tuollaisia filosofisempia kysymyksiä useinkin päässäni; vaikkapa juuri koirien kanssa lenkillä tai pyöräillessä töihin tai sieltä kotiin. Ehkä jutun juoni kuitenkin on omistautua kokonaan pohdinnalle.
TykkääTykkää
Kiva, että aloit heti pohtia, mikä sinulle olisi helppoa ja vastaavasti vaikeaa dopamiinipaastossa. Sanoisin, että jos paasto noin muuten kiinnostaa, voit varmasti toteuttaa sen ja silti jutella koirille ja vähän miehellekin. ;) Itsekään en aio kokonaan hiljentyä, yhdessä miehen kanssa kun sentään asutaan. Kerron hänelle kuitenkin, missä mennään, niin ei tarvitse ainakaan kilpaa jutella juuri sinä päivänä.
Itsekin pohdin jatkuvasti kaikkea, ja introverttinä (sinulla ja minullahan on sama persoonallisuustyyppikin eli INFJ!) olen usein ajatuksissani ja pääni sisässä. Silti kulutan paljon viihdettä ja peitän turhautumisen milloin milläkin nautinnolla, koska se on kaikista helpointa ja niin automaattistakin. Tekee kyllä hyvää saada sille kaikelle äkillinen stoppi ja kalibroida arvot uudelleen!
TykkääTykkää
Itse jouduin pysähtymään kesken arjen, kun fyysinen kunto petti. Pitkittynyt stressi ilmoitti itsestään särkyneen sydämen diagnoosilla.
Dopamiinipaaston kaltainen tuli toteutettua ihan pakosta, kun ei kyennyt edes nettiä selaamaan.
Ainoastaan kirjoittaminen uupui. Sekin oksetti ajatuksena, vaikka sitä oma mieli tyrkytti ihan itsestään. Luontainen keino yleensäkin, mutta jää vain kaiken muun keskellä tekemättä.
Haastavat elämän tilanteet, kuten sinulla talon suhteen, rasittavat eivät vain mieltä, vaan myös kehoa. Olemme kuin kerroskiisseli. ;)
Taloasiat täälläkin stressaavat, eri tavoin vain.
Laatu on se mikä itseä raivostuttaa, vaikka talon valmistumisesta on jo vuosia. Koskaan eivät viat tulleet niin korjatuksi, että olisi voinut ihastellen katsoa ja todeta, että hyvä tuli.
Korjausta, firman kanssa sovittelua, ja silti jäi paljon uupumaan. Aikaa kului ja kun talo elää ja tottakai ”kuluu”, huomaa, että missä rakentamisessa mentiin rimaa hipoen ja alta, se näkyy vuosienkin päästä.
Nyt kun laitoimme talon myyntiin, kyllä se hinnassa näkyy ja ostajien kyselyissä, miksi mikäkin jälki on niin tahi näin.
Osassa valintoja satsasimme laatuun mielestämme, mutta ei se tuotteen nimi tai maine välttämättä tuonut hinnasta puhumattakaan sitä, mitä luuli saavansa.
Löysin blogisi ihan sen vuoksi, että olen unelmoinut pienistä neliöistä, useista vaihtoehdoista.
Näin pohjalaisena tuntuu ikävälle, että täälläkin ollaan vajottu myymään ”kuraa”. Pohjalaisuuteen kun mielletään suoraselkäisyys ja rehellisyys.
Toivon, että talofirma todellakin pohtii arvojaan ja sitä, miten esim. talosi kohdalla maine kiirii ympäri maan. Tuskin kassakone kilisee jos myyty tuote on tämän kaltainen!
Hirvittää puolestasi. >3
Toivon, että tässäkin asiassa tulee vielä paremmat päivät ja hetket. Voimia viikkoosi!
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi ja myötätunnosta, Annele! <3 Mukavaa, että taloasiat toivat sinut blogiini. Pohjalainen rehellisyys taitaa tosiaan olla pitkälti poissa nykypäivän rakentamisen laadusta. Kaiken sen perusteella, mitä olen lukenut ja kuullut, enää ei voi luottaa saavansa hyvää taloa, vaan moni tärkeäkin asia tunnutaan tekevän vain sinne päin, mistä totta kai seuraa ongelmia. Sitten niitä vähätellään ja mitään ei meinata tulla korjaamaan, vaikka kuinka valittaisi ja reklamoisi.
Kuvasit elävän tuntuisesti teidän taloprojektianne; noinhan se todella on, että vaikka talo ei pursuisi vakavia virheitä, pinnallisemmatkin virheet voivat silti olla isoja ja häiritseviä. Sitten kun niistä vielä joutuu tappelemaan ilman tyydyttävää tulosta eikä taloa voi ikäänsä nähden myydä sopivalla hinnalla virheiden takia, niin tottahan se raivostuttaa ja stressaa. Ikävää, että teillä kävi noin. Toivon, että saatte talon myytyä edes sellaisella hinnalla, ettei menetys jää liikaa harmittamaan. Toki se silti kismittää ja syystä.
Jännä ja hurja tuo särkyneen sydämen diagnoosi, josta olin ennenkin kuullut. Toivottavasti toivuit siitä täysin entisellesi niin kuin valtaosa taudin saaneista. Nyt on sitten dopamiinipaastonkin kaltainen tila osaltasi koettu.
Omalla kohdallani minäkin jään toivomaan, että talofirma tajuaa pelastaa oman maineensa suostumalla vaatimukseeni. Jospa elämällä olisi pian kerroskiisselin parempia kerroksia tarjottavanaan. :)
Paljon jaksamista teille ja tsemppiä talon myyntiin!
TykkääTykkää
Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta! Ehdottomasti kokeilemisen arvoiselta! Voisin kokeilla tuota, kun menen seuraavan kerran Etelä-Teneriffaan, jossa joudun olemaan yksin. :) Nyt täällä Santa Cruzissa tuo puhumattomuus tuottaisi vaikeuksia. :D Tsemppiä sinulle haasteeseen!
TykkääTykkää
Kiva, että innostuit ja että etelään meneminen voisi mahdollistaa paaston! Normaaliarjessa olisi tosiaan ikävää olla puhumatta kaikkien kavereiden kanssa, saati selittää espanjalaisille, miksi ei yhtäkkiä voi puhua! :D Kiitos tsempeistä ja onnea sinullekin paastoon, mikäli sitä kokeilet!
TykkääTykkää