Avainsana-arkisto: vegaani

Vegaaniset Snickers-patukat

Sain vihdoin aikaiseksi tehdä jotain, mikä on ollut tehtävälistalla jo pari vuotta. Tein vegaanisia Snickers-patukoita.

Pelkäsin, että patukat edustaisivat täydellisesti tämän päivän ”terveys”herkkua: niiden tekemiseen kuluisi loputtomasti aikaa, raaka-aineet olisivat kalliita (ja mahdollisesti ulkomaisia superfoodeja), ja kun kaikki olisi lopulta valmista, myös maku olisi kökkö eikä vetäisi vertoja alkuperäiselle, tässä tapauksessa siis aidolle Snickers-patukalle. Niinpä olisi paljon helpompaa, järkevämpää ja ajallisesti ja taloudellisesti kannattavampaa mennä kauppaan ostamaan Snickers-patukoita kuin väsätä omatekoisia. Koska kaupan patukat eivät kuitenkaan ole vegaanisia, halusin kokeilla reseptiä.

Onneksi pelkoni osoittautui täysin vääräksi. Patukoista tuli huippuherkullisia kaikkien niitä maistaneiden mielestä! Yhdellä YouTube-videolla sanottiin, että juuri tällä reseptillä tehdyt patukat maistuvat pakastimesta otettuina täsmälleen samalta kuin Snickers-jäätelöpatukat. Ennen patukoiden maistamista pidin väitettä suurimpana valheena, mitä olen kuullut raakaherkuista pitkään aikaan. Maistamisen jälkeen kuitenkin tiesin, että väite on täyttä totta. Minullekin tuli mausta heti ensimmäisenä mieleen Snickers-jäätelöpatukka, jollaista en ole maistanut vuosiin mutta jonka maun selvästi näemmä muistin.

Jouduin soveltamaan reseptiä hieman, koska en löytänyt suurestakaan marketista mantelivoita. Kirjoitan kuitenkin alle alkuperäisen reseptin, joka on Detoxinista-blogista. Desien tilalla on käytetty ”kuppeja”, ja itse käytin mittana muumimukia, johon kuvittelin maitovaran, sillä silloin mitta on juuri oikea. (Olen todennut muumimukin käytön paljon vaivattomammaksi ja toimivammaksi kuin kuppien muuntamisen desilitroiksi, mitoista kun yleensä tulee täysin epämääräisiä, esim. 1 ja 1/6 dl tai 1,77441177 dl jauhoja yms.)

Vegaaniset Snickers-patukat (12 kpl)

nougatkerros:

  • 1/2 kuppia mantelivoita
  • 2 rkl vaahterasiirappia
  • 1 rkl kookosjauhoa

toffeekerros:

  • 12 isohkoa taatelia (noin 3/4 kuppia)
  • 1/3 kuppia vettä
  • ripaus suolaa
  • 1/2 tl vaniljauutetta
  • 1 rkl sulatettua kookosöljyä

toffeen päälle:

  • 1/4 kuppia maapähkinöitä tai muita pähkinöitä
  • mitä vain vegaanista suklaata kuorrutteeksi

  • Sekoita nougatkerroksen aineet keskenään. Painele massa leivinpaperoidun vuoan pohjalle tai muotoile se muutoin leivinpaperia apuna käyttäen sen malliseksi, että saat myöhemmin leikattua siitä 12 patukkaa. Laita massa pakastimeen jähmettymään.
  • Yhdistä toffeekerroksen aineet ja sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa.
    Ota nougatkerros pakastimesta ja levitä toffee tasaisesti sen päälle.
  • Painele maapähkinät toffeekerrokseen. Laita tekele pakastimeen ainakin viideksi tunniksi. Pakastamisen jälkeen leikkaa tekele niin, että saat 12 patukkaa.
  • Sulata haluamasi suklaa ja kasta patukat siinä. Patukat voi pyöritellä suklaassa kokonaan tai sitten voi kuorruttaa pelkästään päällisen. Laita patukat pakastimeen jähmettymään ainakin vartiksi.
  • Säilytä patukoita pakastimessa ja tarjoa välittömästi pakastimesta ottamisen jälkeen. Patukat pehmenevät ja sulavat huoneenlämmössä nopeasti.

Itse käytin mantelivoin tilalla maapähkinävoita, vaahterasiirapin tilalla agavesiirappia ja vaniljauutteen tilalla vaniljasokeria. Suklaaksi valikoitui Pandan tumma suklaa (lista vegaanisista suklaista). Käytin tuoreita taateleita toffeekerroksessa lähinnä siksi, että muut taatelit olisivat liotettuinakin olleet liian jämäköitä kodinkoneilleni.

Käyttämässäni reseptissä nämä patukat markkinoidaan perinteisten Snickers-patukoiden terveellisenä versiona. Minusta se osoittaa, miten väkisin väännetty terveellisyyden määritelmä tänä päivänä herkästi on. Tuleeko mistä tahansa terveellistä vain siksi, ettei siinä ole valkoista sokeria ja valkoista jauhoa eli vehnää? Näissä patukoissa kun kuitenkin on taateleita (joiden sokeripitoisuus on luonnostaan hyvin korkea), juoksevaa makeuttajaa (siis lisää sokeria) ja roppakaupalla rasvaa pähkinöiden ja kookoksen muodossa.

Kunpa ihmiset luottaisivat oman suunsa tekemään arvioon ennemmin kuin aivopesuun. Kun jokin ruoka maistuu makealta ja rasvaiselta, silloin siinä todennäköisesti myös on sokeria ja rasvaa muodossa tai toisessa. Moni tietää, ettei sokerinen ja rasvainen herkku ole kovinkaan terveellinen. Miksi kuviteltua terveellisyyttä pitää ylipäänsäkään lähteä hakemaan jälkiruoista? Itse luokittelisin terveellisiksi jälkiruoiksi esim. hedelmäsalaatin ja marjakiisselin, joissa ei ole lainkaan rasvaa eikä lisättyä sokeria. Tällaiset jälkiruoat voivat myös olla vähän tylsiä juuri siksi, että ne ovat niin terveellisiä.

Toivoin, että Snickers-patukoista tulisi aidosti maistuvia, niiden tekemiseenkin kun menee odotusaikoineen monen monta tuntia. Olisin ollut pettynyt, jos tuloksena olisi ollut mauton terveyspatukka. Oma tavoitteeni oli tehdä vegaanisia patukoita, jotka ovat maultaan ja koostumukseltaan mahdollisimman lähellä aitoja Snickers-patukoita. Juuri siihen lopputulokseen tällä reseptillä onneksi pääsee, eivätkä mitkään valheelliset väitteet terveellisyydestä muuta sitä ilahduttavaa tosiasiaa.

Vegaanista lihansyöjäksi: lihonut 30 kiloa yhdessä vuodessa

Olen seurannut mielenkiinnolla yhtä viihdyttävää mutta samalla surullista ilmiötä, joka voi motivoida monia syömään terveellisemmin ja jopa laihtumaan, jos sille on tarvetta.

Tätä tapausta voi käyttää varoittavana esimerkkinä, joka muistuttaa, miksi ihmisen ei kannata syödä ihan mitä huvittaa ja juuri niin paljon kuin haluaa. Seuraukset ovat niin ikävät, että niiden näkeminen saa salaatin ja kuntosalin yhdistelmän kuulostamaan houkuttelevammalta kuin koskaan aiemmin.

Ennen-kuva marraskuulta 2016, jälkeen-kuva maaliskuulta 2018. Lähteet: https://www.youtube.com/watch?v=1XT1VEoZioo ja https://www.youtube.com/watch?v=X7MbJoDExv8

Tämäkin tarina alkaa YouTubesta, jonka takuuvarmasti kiinnostavin ex-vegaani on amerikkalainen Nikocado Avocado -nimellä videoita julkaiseva 25-vuotias mies. Hänen erikoisalaansa ovat syömisvideot, joissa mennään herkuttelun ja mässäilyn tai joidenkin mielestä selvän ahmimisen puolelle. Nikocado ehti olla viisi vuotta vegaani, kunnes siirtyi takaisin lihansyöjäksi vuoden 2017 alussa. Nyt hän on ollut kaikkiruokainen reilun vuoden ajan, ja on lihonut noin 30 kiloa. Hän on järkyttänyt ja naurattanut monia lihomisvideoillaan, joista paras löytyy alta.

Moni reagoi videoon tekemällä sille vastineen. Alla on niistä loistavin ja ehdottomasti huvittavin. Se osoittaa yksiselitteisesti, mistä Nikocadon hämmästelemä lihominen johtuu.

Sittemmin Nikocado on lihonut näkyvästi lisää. Videoillaan hän syö valtavia määriä roskaruokaa. Hän ei ole makeiden herkkujen ystävä, vaan listaa suosikeikseen nuudelit, pizzat, hampurilaiset, ranskalaiset, juustossa uitetut ruoat ja vastaavat. Hän harrasti syömistä kameran edessä myös vegaanina, mutta pysyi vielä silloin varsin hoikkana.

Kun hän oli vegaani, hän ei pelkästään syönyt vegaanisesti, vaan hän oli myös aktivisti, jonka YouTube-kanava koostui pitkälti opetuksellisista, dokumentaarisista videoista, joissa kerrottiin eläinten arjesta tuotanto-oloissa ja lihansyönnin vaikutuksesta koko maapalloon. Hänellä oli silloin noin 20 000 seuraajaa YouTubessa, mikä ei ole paljon amerikkalaiselle (englanninkielinen sisältö pystyy tavoittamaan tuhannesti enemmän katsojia ja kuulijoita kuin esim. suomenkielinen). Hänen kanavansa ei myöskään juurikaan kasvanut, kukaan ei pitänyt häntä minään eikä varsinkaan mieltänyt häntä kilpailijaksi sisällöntuotannossa.

Nyt hänellä on yli puoli miljoonaa seuraajaa, ja hänen kanavansa kasvaa räjähdysmäisesti koko ajan. Hän on yksi suosituimmista amerikkalaisista mukbang-tubettajista. Termi mukbang tulee Etelä-Koreasta ja tarkoittaa syömisen kuvaamista (netti)yleisölle. Englanniksi mukbang käännetään useimmiten muotoon eating show. Mukbangin alkuperäinen idea on voida syödä ”yhdessä” jonkun kanssa ruudun välityksellä, vaikka todellisuudessa onkin yksin. Ruokaseurana toimii siis videon tekijä, jonka kanssa voi joskus myös chattailla syömisen aikana.

Toiset eivät katso mukbang-videoita ruokaseuran vuoksi, vaan siksi, että ne motivoivat heitä kuntoilemaan ja syömään fiksusti. He eivät halua, että heille käy yhtä kurjasti kuin esim. Nikocado Avocadolle, jonka lihomiselle ei näy loppua. Nikocado saa usein kommentteja, joissa katsoja kertoo laihtuneensa tuntuvasti Nikocadon käänteisen esimerkin innoittamana ja treenaavansa aina katsoessaan hänen videoitaan.

Toisten mielestä Nikocado tekee hallaa veganismille, kannustaa muitakin jättämään veganismin ja levittää siitä väärää tietoa mm. pelottelemalla terveysriskeillä, vaikka itse syö erittäin epäterveellisesti ja kärsii erilaisista terveysongelmista nykyisen ruokavalionsa takia.

Toisten mielestä hän taas toimii upeana mainoksena vegaaniselle ruokavaliolle, koska hänen ennen ja jälkeen -kuvansa ovat niin paljonpuhuvia. Hoikkana vegaanina hän oli paljon paremman ja terveemmän näköinen kuin nykyään. Henkisesti hän tuntui tasapainoisemmalta ja kypsältä ikäisekseen, ja äänikin oli miehekkäämpi. Nykyään hän on usein niin pöhöttynyt, että silmätkin tuntuvat toisinaan jäävän osittain turvotuksen alle piiloon. Moni pitää häntä lapsellisena, koska hän valittaa ja vollottaa milloin mistäkin draamalliseen sävyyn. Se kaikki voi tosin olla show’ta, sillä hän todella on havainnut, millainen sisältö netissä myy. Hän on ennen kaikkea taitava esiintyjä, joka tienaa elantonsa ruokkimalla omaa syömishäiriötään.

Menestyksen varjopuolia ovat nopea lihominen ja roskaruoan tuomat terveysongelmat, niin psyykkiset kuin fyysisetkin. Ne ovat monelle juuri niitä syitä, miksi hänen videoitaan katsotaan. Se, että hän ahmii itsensä muodottomaksi, motivoi muita lisäämällä heidän itsekurin määrää.

Jos veikkaa, että mukbang-videot voisivat motivoida itseä tsemppaamaan, Nikocado todennäköisesti onnistuu muiden innostamisessa parhaiten. Hän on mässäilyssään ja videoiden toteutuksessa aivan omaa luokkaansa.

Lopuksi kerron lyhyesti parista huomiosta, joita olen tehnyt veganismista osittain Nikocadon herättämänä.

Veganismi on monelle, etenkin eettisistä ja/tai ekologisista syistä vegaaniksi ryhtyvälle ideologia ja identiteetin osa. On kiehtovaa ja pelottavaa, että ihminen voi siirtyä yhdestä ääripäästä toiseen yhdessä yössä. Varsinkaan nuorena tuollainen käytös ei kuitenkaan ole epätavallisia.

Vegaaninen syöminen on erittäin marginaalista nykyäänkin, vaikka kaupoista saatavan vegemuonan perusteella voisi päätellä aivan muuta. Monet syövät vegaanista ruokaa enemmän kuin ennen, mutta vain harvat ovat täysvegaaneja. Valtaosa vegaaneiksi ryhtyvistä lopettaa ennemmin tai myöhemmin ja palaa kaikkiruokaisuuteen. Suomessa arvellaan olevan yksi prosentti kasvissyöjiä, ja myös maailmanlaajuisesti vegaanien kohdalla puhutaan usein prosentista tai maksimissaan kahdesta.

Vegaanisella sisällöllä ei pärjää bisnesmaailmassa lainkaan siten kuin perinteisemmällä sisällöllä, olkoon sitten kyse ruoasta, kasviperäisistä tuotteista puhumattakaan valistusvideoista, joita on raastavaa katsoa. Nikocadosta(kin) tuli suosittu vasta kun hän alkoi syödä lähes kaikkien rakastamaa ei-vegaanista roskaruokaa.

Harmi, ettei rahallinen menestys kuitenkaan aina tarkoita samaa kuin henkilökohtainen menestys. Ollako ennemmin rikas, ylipainoinen ja sairas matkalla lihavuuteen vai köyhä, hoikka ja terve matkalla tuntemattomaan?

Pakomahdollisuus

Tähän mennessä yksi ikävimmistä puolista maalla asumisessa ilman autoa on ollut se, että sieltä ei helpolla pääse pois. Voi tuntua, että on jumissa tai pahimmillaan vankina, koska reipaskaan kulkija ei pääse jalan sellaisia kilometrejä, mitä autolla taittaa tuosta vain. Oikeastaan jumissa olemisen ei tarvitse edes johtua autottomuudesta, sillä enhän ennenkään liikkunut autolla, vaan käytin julkisia pidempiin matkoihin. Siitä päästäänkin avainprobleemiin nimenomaan maalla: julkisen liikenteen verkosto voi olla pääkaupungin vastaavaan tottuneelle erittäin kehno tai lähes olematon.

Mainittakoon, että ensisijaisesti en toki halua paeta talosta ja tontilta, vaan päinvastoin odotan, että saisin pian olla siellä päiväkausia rauhassa ilman pihalla häärääviä työmiehiä ja -koneita. (Talo on niin korkealla, että terassilta on reilu putoamisvaara sekä etelään että itään. Mahdollinen putoaminen on estettävä joko kaitein tai jollain muulla ratkaisulla. En halunnut kaiteita sulkemaan avointa tunnelmaa, joten tontille on nyt roudattu kymmeniä kuormia peltomaata, jolla pihaa muokataan ja muotoillaan sellaiseksi, että terasseilta ei enää voi pudota.) Jos en kuitenkaan käytännössä pääse talolta mihinkään vähän kauemmas talviaikaan, jolloin en pyöräile, olo voi käydä tukalaksi.

Niinpä iloni oli suuri, kun aivan vahingossa löysimme lisää bussivuoroja, jotka ajavat uuden kotikuntani läpi! Tuollainen vahinko oli mahdollinen, koska jostain kumman syystä Google Maps näyttää sellaisia Matkahuollon bussivuoroja, joita ei löydy Matkahuollon omilta sivuilta (!), mutta sieltä taas löytyy sellaisia bussivuoroja, joita Google Maps ei listaa eikä tunne ollenkaan. Kaiken tämän seurauksena käytettäväni on ainakin triplasti enemmän busseja kuin olin aiemmin luullut. Ne bussit mahdollistavat lempipaikkaani Porvooseen menemisen ja takaisin tulemisen muulloinkin kuin vain aikaisin aamulla ja iltapäivällä. Asun nyt huomattavasti lähempänä Porvoota kuin ennen, mutta en suinkaan kävelymatkan päässä.

Tartuimme heti mahdollisuuteen, ja kävimme miehen kanssa Porvoossa pari päivää sitten joulumieltä hakemassa. Tarkoitus oli kävellä siellä täällä kaupunkia ihaillen, syödä hyvin ja tehdä muutamia ostoksia.

Yhdessä välissä kävimme Rossossa syömässä vegaanipizzat. Herkkua oli!

Vaikka oma taloni onkin pieni kaksio, Vanhassa Porvoossa myytävät yksiöt olivat houkuttavan kodikkaita.

Mahdollisesti kännipäissään kiipeävästä joulupukista piti toki ottaa kuva.

Illalla jouluvalot pääsivät oikeuksiinsa.

Yritys päästä maaseutua pakoon onnistui, ja päivä vastasi odotuksia mitä miellyttävimmällä tavalla. On helpottavaa tietää, että maalta pääsee jatkossakin pois helpommin kuin vielä hetki sitten luulin. Kotiin on ihana palata, kun käy välillä muualla.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivottaa kaikille iloista joulua!