Avainsana-arkisto: työpaikat

Hedelmällistä työnhakua

Nyt on keksitty oiva keino työllistää laiskimmatkin työttömät. Ja tämähän keino tepsii! Tässä kirjoituksessa aion toimia esimerkkinä ja näyttää, miten ihanteellisesti hallituksen ehdottamat muutokset työllistäisivät kaltaiseni hakijan.

Helsingin Sanomista löytyi 4.5.2017 alla näkyvä artikkeli, jossa kerrotaan uudesta, työllisyyttä lisäävästä lakiesityksestä.

Muutokset ja ehdotukset pähkinänkuoressa:

  • työnhakijan pitää tehdä keskimäärin yksi työhakemus viikossa eli 12 työhakemusta kolmessa kuukaudessa
  • työnhakijan on ilmoitettava itsestään ja raportoitava edistymisestään sähköisesti vähintään kerran viikossa

Ongelmat:

  • työnhakija saa nykyistäkin vähemmän palvelua työvoimaviranomaisilta
  • työnhausta tulee entistä byrokraattisempaa
  • näennäishakemuksia tulee pakostakin paljon, koska vähänkään sopivia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole riittävästi haettavana kaikille
  • työnantajat eivät välttämättä halua valtaisaa määrää hakemuksia, mikä voi vähentää heidän haluaan rekrytoida työvoimaviranomaisten kautta
  • mahdollinen lopputulos: hirviömäisen suuri määrä työttömiä hakee työpaikkoja, joita on tarjolla aiempaakin vähemmän

Leikitään, että lakiesitys hyväksyttäisiin ja ehdotuksista tulisi siten todellisuutta. Miltä oma tilanteeni näyttäisi, jos olisin työtön? Koska olen nyt kielialan freelancer, jolla on toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän töitä, työpaikkojen hakeminen ja työ- ja elinkeinopalvelut (TE) ovat minulle kovin tuttuja. TE-palveluiden piiriin kuuluu mm. EURES, jonka kautta hain ja sain työpaikan Irlannista. Sopivien työpaikkailmoitusten löytäminen on kuitenkin valitettavan harvinaista. Hyvänä esimerkkinä siitä toimii TE-palveluiden Työpaikkavahti, joka tarjoaa minulle järjestäen töitä, joihin minulla tai juuri kenelläkään muulla suomalaisella ei ole pätevyyttä.

Voi, miten voisin osata valita näin monesta hyvästä vaihtoehdosta! Miten päättää, hakisinko soranin, lingalan vai georgian tulkiksi? Ai niin, eihän minun tarvitse päättää mitään, vaan haen pakosta soranin tulkiksi tällä viikolla, lingalan tulkiksi ensi viikolla ja niin edelleen. Huolimatta siitä, että minulla ei ole lainkaan osaamista noissa kielissä. Työnhaku ei ole koskaan ollut yhtä hedelmällistä.

Lakiesityksessä ei selvästi haluta hyväksyä sitä tosiasiaa, että tietyillä aloilla mitään työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole juuri koskaan edes haettavana saati saatavana. Jos työllisyyttä oikeasti haluttaisiin parantaa, tietyt koulutusohjelmat esim. yliopistoissa olisi lopetettava kokonaan, jotta valmistuvien määrä ei olisi niin valtava haettaviin työpaikkoihin nähden. Muuten en näe mitään ongelmaa siinä, että työttömiä yritetään aktivoida ja että heidän halutaan ottavan enemmän vastuuta työnhausta ja omasta työllistymisestä. Itse kirjoittaisin mielelläni yhden hakemuksen viikossa, ja joskus enemmänkin, mikäli haettavia työpaikkoja löytyisi.

Mitä Työpaikkavahtiin tulee, olen yrittänyt ruksia tulkkien työt kokonaan pois omalta listaltani, mutta se ei ole onnistunut. Lisäksi olen toki hakenut töitä oman alani ulkopuolelta, kuten myyjäksi suklaakauppaan (minulla kun on kokemusta suklaan tekemisestä), mutta työnantajilla ei tunnu olevan mitään kiinnostusta palkata maistereita myyjiksi, siivoojiksi tms., mikä on täysin ymmärrettävää, koska paljon sopivampiakin hakijoita löytyy – ja heitäkin usein liiaksi.

Miltä pakosta tehtävä näennäishakemus näyttää? Oma vastaukseni yllä näkyvään työpaikkailmoitukseen voisi näyttää seuraavanlaiselta:

Inarinsaamen kääntäjänä toimiminen on kutsumukseni. Koen, että juuri minulla voisi olla paljon annettavaa yhdistyksellenne: olen käynyt pohjoisessa tasan kerran 17 vuotta sitten yläasteen leirikoulun yhteydessä, enkä osaa sanaakaan inarinsaamea. Olen kuitenkin nopea oppimaan! Tunnen vahvasti, että käännöskokemukseni ja -koulutukseni (ks. CV) voisi kompensoida inarinsaamen osaamiseni täydellistä puutetta. Poroista en tiedä mitään muuta kuin sen, etten syö niitä. Työvälineet löytyvät, etätyö kiinnostaa kovasti, ja voisin aloittaa hetimmiten.

Vastausta innolla odottaen

X X

Näihin maihin olen hakenut töihin

Olen vuosien varrella hakenut moniin eri maihin töihin. Pääasiallisesti olen hakenut vain maihin, joihin oikeastikin olisin ollut valmis lähtemään. Iän karttuessa ja elämäntilanteen muuttumisen myötä halukkuus ja valmius eri maihin muuttamiseen on kuitenkin karissut. Miten niin, juurihan olit Irlannissa. -No niinpäs muuten olinkin! Yleisesti ottaen silti huomaan, että ulkomaan paikkoja tulee haettua paljon aiempaa harvemmin, ja Irlanti-kokemus osoitti, kuinka tarkkaan asioita kannattaa harkita.

Aloin muistella, mihin kaikkiin eri maihin olen hakenut töihin. Suomi on niin itsestäänselvä, että jätetään se suosiolla listasta pois. Käyn alla läpi kaikki muut maat satunnaisessa järjestyksessä.

yhdysvaltain-lippu

1. USA

Olen hakenut USA:han töihin monta kertaa. Ensimmäisellä kerralla tärppäsi, ja lähdin kesätöihin keskelle metsää matkamuistomyymälään.

Hakiessani seuraavana vuonna New Yorkiin yhteyshenkilöksi kesätyöhön tulijoille pääsin haastatteluun, mutta en saanut paikkaa. Sain kohteliaaksi vastaukseksi sen, että firma ei voinutkaan palkata väkeä niin paljon kuin aiemmin luultiin, ja koska itse hain paikkaa hakuajan lopussa, firmalla oli jo riittävä määrä työntekijöitä. Vastauksessa saattoi olla jotain perääkin, mutta itse koin, että naishaastattelija oli päättänyt heti haastattelun alussa, että en saisi paikkaa. Hänen haastattelutyylinsä oli kovin aggressiivinen, ja hän käänsi kaikki vastaukseni niin, että kysymyksiin ei voinut vastata ”oikein”. Hän kysyi, kumpi sopii minulle paremmin, lämmin vai kylmä, ja kun kerroin, että pidän lämmöstä, mutta suomalaisena olen tottunut myös kylmään, hän selitti, että New York on liian kuuma paikka minulle kesäisin.

Näiden lisäksi hain USA:han vielä muutaman kerran vain havaitakseni, ettei maa hyväksy muualta kuin USA:sta tulevien, viisumien omaavien ihmisten hakemuksia, vaikka töihin haettiin äidinkielenään suomea puhuvia henkilöitä.

2. Malta

Hain kahdesti sisällöntuotto- ja käännöshommia. Ensimmäisellä kerralla mitään vastausta ei kuulunut, toisella kerralla sain soiton paikasta Irlannissa. Uusi työ ei liittynyt mitenkään hakemaani, eikä puhelimen päässä oleva nainen suostunut kertomaan edes työstä maksettavan palkan määrää. Hän vain toisteli sitä, kuinka tärkeää minun oli olla varma halukkuudestani lähteä Irlantiin, ennen kuin hän laittaisi hakemukseni eteenpäin. Tuhannen taalan kysymys: Miksi firma haki sisällöntuottajaa Maltalle, jos tarvetta olikin asiakasneuvojalle Irlantiin?

3. Saudi-Arabia

Olin valmistunut humanististen tieteiden kandidaatiksi ja joutunut hakemaan Suomesta lähinnä vain huonopalkkaisia töitä. Saudeista löytyi mahtavapalkkainen työ, josta ei olisi vähennetty verojakaan, ja diiliin kuului mm. asuminen, terveydenhuolto ja useampi lento Suomeen ja takaisin. Työnimike oli English language instructor, ja varmistin koulutukseni riittävyyden työpaikkailmoituksen yhteyshenkilöltä. Lähetettyäni hakemuksen tutustuin Saudi-Arabiaan paremmin. Luin abaya-kaavuista, joita naisten tulee pitää, uskonnollisesta poliisista, joka ei päästänyt teinityttöjä ulos palavasta koulusta, jotta heitä ei olisi nähty pakenemassa ilman kaapujaan (lopputuloksena tytöt kuolivat), naisten ajokiellosta (ainoana maailmassa)… Ennen kuin ehdin ajatella lisää, sain jo vastauksen, ettei minulla ollut riittävästi työkokemusta. Ei ollut abayan aika ainakaan vielä tuolloin.

Näkymä työpaikkani katolta USA:ssa.

Näkymä työpaikkani katolta USA:ssa.

4. Kanada

Kanada olisi itselleni huippukiinnostava maa, mutta hakemani homma löytyi ranskankielisestä Kanadasta, jossa ei osata kunnolla (eikä halutakaan osata) englantia, mikä olisi ollut minulle aika ikävää. Hain kielitestaajan hommia, läpäisin kaikki testit, ja mitään töitä ei sitten ollutkaan tarjota, vaikka ilmoituksessa sanottiin ”we are in urgent need of Finnish linguistic testers”.

5. Viro

Tästä kokemuksesta olenkin jo kirjoittanut oman juttunsa: Töihin Viroon? Tätä Helsingin Sanomat ei kerro työnhakijalle. Jostain syystä juttu on yksi blogini luetuimpia.

6. Norja

Hain ihanan näköisiin vuorimaisemiin matkamuistomyymälään turisteja palvelemaan aika pian USA-pestini jälkeen, minulla kun oli niin tuoretta kokemusta juuri samasta hommasta. Paikasta ei koskaan vastattu mitään, ja uskon, että homma kaatui norjan kielen osaamattomuuteen. Norjan tai edes ruotsin osaamisesta ei kylläkään puhuttu ilmoituksessa mitään.

7. Irlanti

Tällä kertaa todella hain Irlantiin, ja pääsin. The rest is history.

Talo, jossa asuin Irlannissa.

Talo, jossa asuin Irlannissa.

***

Irlannin jälkeen en ole vielä hakenut mitään uusia ulkomaiden töitä. En kuitenkaan ole sulkenut niitä täysin pois, vaikka ulkomaille ei juuri nyt olekaan kova hinku mennä töihin. Minua ei varmaan koskaan lakkaa ihmetyttämästä se, millaisia vitsejä niin monet hakukokemukseni ovat olleet, niin kuin kirjoituksestakin käy ilmi. Onneksi toisessa vaakakupissa on kunnon työt, joita Irlanti edustaa. Kunnon työ ei silti tarkoita yhtä kuin mielekäs työ, mutta se on jo kokonaan oma aiheensa!

”Valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun. Hakijoita oli 277, joista yksi valittiin.”

Olen melko tyytyväinen nykyiseen työtilanteeseeni. Saan vaikuttaa rajattomasti siihen, mitä teen ja kuinka paljon, mihin suostun ja mihin en. Osassa hommia saan luoda juuri mitä haluan ja kulkea mihin tahansa suuntaan. Teen itsenäistä työtä, johon kenelläkään muulla ei juurikaan ole sanomista. Käännöshommien kohdalla on lisäksi joskus niin, että tietty firma ei voisi kommentoida käännöstäni edes halutessaan, sillä kukaan siellä ei osaa suomea.

Tyytyväisyydestäni huolimatta katselen silti välillä tai aika useinkin työpaikkailmoituksia. Lähinnä siinä on kyse haaveilusta ja unelmoinnista. Vaikka Suomessa onkin oikein mukavaa, mikään ei estä minua katsomasta, olisiko vaikka Espanjassa jotain kutkuttavan kuuloista työtä tarjolla juuri nyt. Olen huomannut, että omat haaveiluni ja unelmointini kohdistuvat nimenomaan ulkomaiden työpaikkoihin. Ulkomaiden mukana tulee kokonainen uusi maailma, uusi kieli ja kulttuuri, usein myös aurinko ja lämpö, jotka ovat ison osan vuotta kovin eksoottisia Suomessa. Harmillisesti ulkomaiden työpaikkojen mukana tulevat monesti myös hyvin matalat kuukausipalkat, mutta niille on sentään perusteet maiden alhaisen elintason vuoksi, eivätkä palkat estä unelmointia, jolla ei useinkaan ole paljon tekemistä todellisuuden kanssa.

Miksi työpaikoista kannattaa vain haaveilla ja unelmoida sen sijaan, että odottaisi niiltä mitään muuta? Siksi, että totuus näyttää tältä (taulukon saa klikkaamalla suuremmaksi):

mihin kaikkialle olen hakenut

Olen pitänyt kirjaa kaikista hakemistani työpaikoista alkaen keväästä 2013, jona valmistuin. Olen merkinnyt taulukkoon kaikki saamani vastaukset ja hakijoiden määrän aina kun se on ilmoitettu. Poistin kaikkien firmojen nimet, koska en halua mainostaa niistä yhtäkään. Mielestäni taulukko on kovin karua luettavaa, vaikka oma saldoni on ilmeisesti parempi kuin monen muun; mukana on useampi haastattelukutsu, yksi saatu työpaikka ja pääsy freelanceriksi (lisäksi olin parissa firmassa kirjoilla freelancerina jo ennen valmistumista). Mutta nuo hakijoiden määrät ja firmat, jotka eivät vastaa hakemuksiin mitään, huh! Jos ennen sai pelätä kielteistä vastausta, niin nykyään jo se on kaunis teko. Minua on aina ihmetyttänyt, miten tällaisina taloudellisesti huonoina aikoina yhdelläkään firmalla on varaa jättää vastaamatta ihmisille, jotka osoittavat kiinnostusta niitä kohtaan. Rumaa ja ylimielistä toimintaa, mutta ennen kaikkea typerää, sillä työnhakijat ovat vähintään yhtä potentiaalisia asiakkaita ja kuluttajia kuin kaikki muutkin. Kannattaako juuri heidät käännyttää pois?

Niin kammottava kuin työpaikkatodellisuus onkin, olen onnellinen ihminen. Paljon on tapahtunut sitten kevään 2013. Alavalintaani en ole katunut koskaan, mikään ei saa minua syttymään siten kuin kieli ja kirjoittaminen. Ympärilläni on joskus ihmisiä, joille työpaikan saaminen perinteisin keinoin (eli muilta sitä pyytämällä) on kaikki kaikessa, ja he kärsivät ahdistuksesta ja masennuksesta, koska eivät saa työpaikkaa. He eivät pysty näkemään, että voivat itse alkaa tehdä jotain. Kenenkään ei kuulu anella saadakseen tehdä töitä, sellainen ajatushan on ihan hullu! Itse tyydyn toisinaan hieman naiiviinkin unelmointiin, sillä se on itselleni ainut keino ylipäänsä katsoa työpaikkailmoitukset läpi. Sillä kun 277 hakijasta 276 jää pihalle, niin eikö jo se ole kuin jostain unesta? Sellaiseen ei mitenkään voi suhtautua vakavasti.

Mitä tekevät ne 276 ihmistä, jotka eivät tulleet valituiksi? Minä kirjoitan ja käännän. Entä sinä?