Avainsana-arkisto: työ

Tienaa ja menesty tekemällä omaa juttuasi

Kuulostaako ajatus oman intohimon toteuttamisesta ja sillä tienaamisesta houkuttelevalta? Kyllästyttääkö perinteinen työelämä, joka rajoittaa liiaksi ja jossa ei useinkaan pysty seuraamaan omia, ammatillisia unelmiaan?

Itsensä työllistäminen joko yrittäjänä tai jotenkin muuten on kautta aikojen kiinnostanut tiettyjä ihmisiä, nykyään varmasti vielä suurempaa ihmisjoukkoa työelämän ollessa niin epävakaata pätkätöineen ja vuokratyöpaikkoineen. Monia kiehtoo se, että saisi itse määrätä omat työaikansa ja lomien pituudet. Kaikkein upeinta itsensä työllistämisessä lienee kuitenkin päästä tekemään haluamiaan asioita nyt eikä vasta eläkkeellä.

Miten tuon kaiken sitten voi saavuttaa?

On olemassa kirja, joka lupaa näyttää, miten tuossa kaikessa onnistutaan. Teoksen nimi on Sopeutumattomat – tee intohimostasi tai osaamisestasi menestystarina (2017).

Kirjaa tarjottiin minulle blogin kautta julkaisusyksynä, mutta sitä ei koskaan pyynnöistäni huolimatta lähetetty. Vajaa vuosi myöhemmin kirjan toinen kirjoittaja Timo Hyväri kuitenkin lähetti sen minulle itse ja arveli kustantamolla olleen vaikeuksia omistajanvaihdoksen takia juuri silloin kun Sopeutumattomat julkaistiin. Sain joka tapauksessa kirjan käsiini ja aloin lukea sitä suurin odotuksin. Ajattelin kuuluvani täydellisesti kirjan kohderyhmään, sillä olen harjoittanut pienimuotoista yritystoimintaa ja kirjoittanut blogiinkin yrittäjämäisestä työnteosta, joka ei ole riippuvaista perinteisestä työpaikasta: 8 syytä olla hankkimatta työpaikkaa.

Itsetuntemuksella ja tekemisellä kohti menestystä

Sopeutumattomat jakaantuu kolmeen eri osioon: ensimmäisessä paneudutaan syvällisesti siihen, mitä ihminen oikeasti haluaa tehdä. Osiossa esitetään runsaasti kysymyksiä, joihin vastaamalla omista unelmista alkaa saada selkoa. Lukijaa rohkaistaan koko ajan kyseenalaistamaan yhteiskunnan normit, muiden odotukset, omat pelot ja luulot ja varsinkin tekosyyt, sillä niitähän riittää loputtomiin. Kirjan ensimmäinen osio lieneekin sitä mahtavampaa luettavaa, mitä enemmän pihalla on omien unelmien ja intohimojen kanssa.

Kirjan toinen osio näyttää, miten omia unelmia ja ideoita voi kokeilla käytännössä. Toimeen tarttumisen tärkeyttä painotetaan, mikä onkin oleellista, sillä loistavimmistakaan ideoista ei koskaan seuraa mitään, jos tekeminen jää puolitiehen. Mukana on myös lukuisia tapauskertomuksia eli tarinoita esimerkillisistä ihmisistä, jotka ovat lähteneet etsimään ja toteuttamaan omaa juttuaan. Lisäksi osiossa korostetaan, ettei menestys suinkaan ole helppoa tai varmaa, vaan epäonnistuminen on hyvinkin tavallista ja monesti jopa välttämätöntä oppimisen kannalta.

Kolmannessa osiossa saa vinkkejä muun muassa siihen, onko yrittäjyys ainoa vaihtoehto itsensä työllistäjälle ja onko pelkän oman jutun varaan jättäytyminen mahdollista, ts. voiko aiemmat työt ja/tai tulonlähteet jättää pysyvästi taakse. Myös asiakkaiden hankkimisen haasteisiin pureudutaan.

Kirja on pitkälti kerrottu minä-muodossa niin, ettei lukija useinkaan tiedä, kumman kirjoittajan ääni on kyseessä. Niinpä onkin virkistävää, että kolmannen osion päätteeksi kumpikin on kirjoittanut itsestään ja taustoistaan pienen kuvauksen. Timo Hyväri on kurkottanut haasteellisista lähtökohdista ja löytänyt kiinnostuksen kohteensa valmentamisen, myynnin ja yrittämisen maailmasta. Joona Luostarinen puolestaan auttaa asiantuntijoita tekemään kannattavaa liiketoimintaa. Hän myös kertoo pelanneensa nettipokeria ja kustantaneensa sillä elämisensä opiskeluaikoina. Huh, siihen ei ihan jokainen kykenekään, mutta jos taidot riittävät, on toki hienoa voida pelata netistä löytyvien suorien live-turnausten avulla vaikka omalta kotisohvalta ja juuri silloin kun itse haluaa. Kummastakin kirjoittajasta saa sellaisen kuvan, että monenlaista on kokeiltu, ja kaikista omimmat jutut on lopulta löydetty monen mutkan kautta.

Hyödyllisiä poimintoja kirjasta

  • Omia unelmia toteuttaakseen ei välttämättä tarvitse olla kovinkaan koulutettu eikä nauttia koulunkäynnistä.
  • Kannattaa löytää mentori, joka on itseä fiksumpi ja kokeneempi, sillä häneltä saa väkisinkin hyviä neuvoja ja aivopähkinöitä purtavaksi.
  • ”Miksi on niin vaikea tietää, mitä haluaa? Onhan se vaikeaa, kun ei meitä kannusteta siihen mitenkään. Kaiken lisäksi meidät ”koulutetaan” juuri päinvastaiseen. Meidät koulutetaan olemaan tarkkoja sen suhteen, mitä muut haluavat meistä. Ei siihen, mitä me haluamme itseltämme.” (lainaus sivulta 37)
  • Markkinoinnin ja tuotteistamisen ei tarvitse olla kallista riskipeliä, sillä monia ideoita voi testata ja tehdä niihin muutoksia sen mukaan, mikä toimii ja mikä ei. Esimerkiksi personal trainerina voi luoda erilaisia liikuntaohjelmia ja testata niitä asiakkaiden keskuudessa liikuntakeskuksessa, jossa on jo valmiiksi töissä. Jos saadut tulokset miellyttävät, eli kurssi kiinnostaa asiakkaita, samaa kurssia voi alkaa myydä laajemmin netissä.
  • Vaikka virheiden tekemistä ei tule pelätä, kaikkia niitä ei tarvitse tehdä itse. Muita tarkkailemalla voi oppia heidän virheistään, jolloin niitä ei tarvitse itse toistaa.
  • Kärsivällisyyttä todella tarvitaan. Yritystoiminnan rullaavaksi ja kannattavaksi saaminen vie toisinaan kolmekin vuotta. Se on lopulta kuitenkin pieni hinta siitä, että saa tehdä työkseen sitä, mitä todella haluaa.

Kenelle?

Tulin automaattisesti verranneeksi Sopeutumattomat-kirjaa teokseen Unelmahommissa (2017), joka kertoo, miten oman unelman voi muuttaa mieluisaksi ja kannattavaksi työksi. Siinä missä Unelmahommissa on kattava, inspiroiva, yksityiskohtainen ja myös kielellisesti ansiokas kirja, Sopeutumattomat on rajatumpi, ytimekkäämpi ja tyyliltään raaempi. Unelmahommissa kuvaa väkisinkin enemmän naisten maailmaa ja blogeja, Sopeutumattomat puolestaan miesten maailmaa ja suoraviivaisempaa yrittäjyyttä. On lukijasta kiinni, mitä on etsimässä ja kuinka yksityiskohtaista tietoa kaipaa.

Vau!

Kylläpä oli mukava palata häämatkalta kotiin tällaiseen näkymään.

Nurmikko oli lähtenyt lupaavammin kasvuun kuin olin uskaltanut toivoa! Ja väriltään se on keväisen vaaleanvihreää, mikä tuo hauskan kontrastin muuten syksyisemmäksi käyvään maisemaan.

Olen niin otettu syksystä, että kotiinpaluun jälkeen olen jo ehtinyt tehdä tattimuhennosta ja kantarellikastiketta. Omena-aiheisten tekeleiden aineet odottavat (jää)kaapissa. Monet kukatkin olivat tontilla vielä niin hienoina, että poimin niistä kimpun.

Ihanan kesäistä väriloistoa vielä syyskuun lopussa luonnon omista antimista! Kimpun taustalla näkyy sielläkin uutta nurmikkoa.

Tie kompostoreille

Alla esittelen vihdoin yhden viime kesän aikaansaannoksistani.

Tonttihan teetti ikävänkin paljon työtä kesällä palkkatyön ohessa, ja näin jälkikäteen ajateltuna tuntuukin, että kesä meni helteestä ja töistä selviytyen. Kesään ei kuulunut varsinaisesti mitään virkistävää tai erilaista, kuten edes yhtä rentouttavaa kaupunkipäivää vaikkapa Vanhassa Porvoossa tai Helsingin keskustassa rauhallisesti kävellen ja kahviloissa poiketen. En myöskään ehtinyt tapaamaan yhtäkään ystävääni muualla kuin häissämme. En blogannut juuri ollenkaan. Toivon, ettei vastaavaa kesää ole koskaan enää luvassa.

Se hyöty kaikesta työnteosta toki nyt on, että saa nauttia työn tuloksista. Kompostoreiden kohdalla se tarkoittaa sitä, että enää ei tarvitse pelätä kompastuvansa matkan varrella, reitti kun oli huippukuoppainen ennen tien rakentamista.

Tein työn suurimmaksi osaksi yksin, mutta lopussa mies auttoi. Tie on tehty tasaamalla maata, päällystämällä se maanpeittokankaalla ja sitten soralla. Sorakerroksen tulee olla melko paksu. Työläintä koko hommasta teki tien pituus, joka on noin 30 metriä.

Moneen kertaan ehdinkin miettiä, tarvitsiko kompostoreita viedä niin kauas, täällä kun olisi riittämiin tilaa lähempänäkin, mutta paikka on muuten toimiva ja sopiva, joten päätin olla siirtämättä kompostoreita. Olinhan pystyttänyt ne sinne jo viime talvena heti muuton jälkeen.

Ennen tien rakentamista maa oli niin epätasainen, että oli helppo astua isoihin kuoppiin ja uriin, koska kaikki heinä ja talvella lumi peittivät ne. Ikävintä olisi ollut kaatua vessajätteitä kuskattaessa, mutta niin ei onneksi ehtinyt tapahtua, vaikka se lähellä joskus olikin. Käymälä-ämpäri on sen verran iso ja painava, että sitä kantaessa ei muutenkaan näe tarkasti, mihin astuu. Nyt kun kompostoreille saa kuljettua kunnollista tietä pitkin, jätteiden vieminen ja vessan tyhjentäminen on paljon mukavampaa ja turvallisempaa.

Lopputulokseen olen hurjan tyytyväinen.

Pian esittelen lopultakin uuden pihasaunamme, jonka rakentaminen vei suurimman osan kesän ”vapaa”päivistä. Ehkä kaikki työ oli kuitenkin sen arvoista, kun nyt syksymmällä ja varsinkin talvella pystyy taas lepäämään. Ja tietysti saunomaan!

Itsensä myymisen jalo taito – Näin myyt itsesi ja saat, mitä haluat

Ällöttääkö sinuakin aina, kun puhutaan itsensä myymisestä? Nykyaikana itsensä myymisen käsite on niin tuttu kaikille, että kukaan ei enää yhdistä sitä huoraamiseen, mikä lienee ollut käsitteen ainoa merkitys vielä vuosikymmeniä sitten. Nykyään meidän pitää jatkuvasti myydä itseämme niin työ- kuin treffimarkkinoillakin.

Osa itsensä myymisestä onneksi tapahtuu toisinaan kuin itsestään: joku viehättyy ulkonäöstämme tai rakastuu nauruumme, ja uskaltaa lähestyä meitä. Kohtaaminen voi olla mieluisa, eikä sen eteen tarvinnut tehdä mitään muuta kuin olla oma itsensä ja odottaa passiivisena toisen aloitetta.

Useimpiin tilanteisiin moinen passiivisuus ei kuitenkaan enää tänä päivänä sovi. Jos mielii saada jotain, sen eteen joutuu todennäköisimmin näkemään vaivaa. Harmillisesti edes se, että näkee vaivaa asioiden eteen, ei suinkaan aina tuo toivottuja tuloksia. Silti kannattaa yrittää, ja toiset lähestymistavat toimivat muutenkin paremmin kuin toiset.

Itse onnistuin hetki sitten myymään itseni eräälle ammattibloggaajalle, joka pyörittää bloginsa ohessa yritystä ja jolla on tuhansia seuraajia ja asiakkaita. Halusin myydä osaamistani hänelle, koska kiinnostuin hänen tarjoamistaan palveluista ja tuotteista. Näytän teille nyt kokonaisuudessaan, miten onnistuin myymään itseni.

Lähetin löytämälleni ammattibloggaajalle alla olevan sähköpostin.

Otsikko: Tarjoan sinulle ilmaista kielenhuoltoa blogiisi

Hei X,

Löysin blogisi ja ihastuin teksteihisi. Olen lukenut monia vastaavanlaisia tekstejä englanniksi, mutta suomeksi samasta aihepiiristä ei juurikaan löydy kunnollista sisältöä. Siksi sinun blogisi erottuukin edukseen!

Otan sinuun yhteyttä kielenhuollollisissa asioissa. Olen kielialan ammattilainen kieliparissa englanti-suomi. Huomasin, että muuten laadukkaasti ja kiinnostavasti kirjoitetuissa teksteissäsi on järjestäen virheitä lauseenvastikkeiden pilkutuksen kanssa. Myös numeroita käytettäessä pilkutus on poskellaan. Veikkaan, että luet paljon englanninkielisiä tekstejä ja saat vaikutteita niistä, sillä havaitsemani virheet ovat virheitä nimenomaan suomen kielessä, eivät englannissa. Tällä ilmiöllä on kielitieteessä oma nimikin: interference. Toisen kielen rakenteet tulevat sotkemaan toista kieltä, johon samaiset rakenteet eivät istu.

Minua lukuisat pilkkuvirheet häiritsivät niin paljon, että normaalitapauksessa olisin joutunut miettimään tuotteiden ostamista erityisen tarkkaan. Pilkkuvirheet saivat minut miettimään, kuinka hyvää myytävä materiaali voi olla, tuotteet kun kuitenkin ovat tekstin muodossa nekin. Koska tekstisi muutoin viestivät, että käytät niiden luomiseen ja hiomiseen aikaa, minusta sinun kannattaisi oppia pari helppoa sääntöä, joiden avulla teksteistäsi tulee entistä parempia ja saat ajan mittaan varmasti lisää asiakkaita.

Ehdotan, että kävisin jonkin riittävän pitkän tekstisi kokonaan läpi, ja korjaisin kaikki siitä löytyvät virheet perusteluineen. Lähettäisin raportin sitten sinulle. Teksti voisi olla jokin sinun valitsemasi tai sitten voisin itse valita jonkin, mistä löysin viittaamiani lauseenvastikevirheitä erityisen paljon. Ehdotukseni eivät koskisi yksilöllistä tyyliäsi ja sanavalintojasi, vaan kielenhuollollisia seikkoja, jotka eivät ole mielipideasioita.

Vastapalvelukseksi haluaisin jonkin kurssisi/oppaasi. Niitä näkyi olevan niin monia, että miettisin vielä, mikä olisi paras juuri minulle, mikäli olet kiinnostunut tällaisesta vaihtokaupasta.

Kunhan kerkiät, niin kerro ihmeessä, mitä tuumit ehdotuksestani. Olisi mukava päästä viimeistelemään jokin muutoin hieno tekstisi ja nähdä, että viittaamiani virheitä ei enää löydy tulevista teksteistäsi.

Ystävällisin terveisin

[Etunimi Sukunimi]

Mielekäs miellekartta -blogin kirjoittaja

Lähettämästäni sähköpostista ilmenevät seuraavat asiat:

  • miksi otin yhteyttä
  • motivaationi auttaa
  • Osoitan asiantuntemukseni. Olen tunnistanut bloggaajan ongelman ja arvannut, mistä juuri se ongelma johtuu. Kun tiedän, mistä kiikastaa, osaan myös tarjota ratkaisun.
  • Korostan, miksi havaitsemani kielenhuollolliset ongelmat ovat tärkeitä kyseisen bloggaajan kohdalla: ne saattavat karkottaa mahdollisia asiakkaita. Suomessa on totuttu siihen, että monet asiat tulevat edullisen nettiliittymän mukana ilmaiseksi, jolloin monistakaan digituotteista, valmennuksista ja vastaavista ei olla herkästi valmiita maksamaan. Niinpä jos elantonsa haluaa tienata sellaisia tuotteita ja palveluja tarjoamalla, myytävän materiaalin on paras olla mahdollisimman virheetöntä.
  • Tarjoan hyvää diiliä. Käyttämästäni otsikosta huolimatta tarjoamani kielenhuolto ei ole ilmaista, koska pyydän rahanarvoista vastapalvelusta. Koska pyytämäni tuote kuitenkin on jo olemassa digitaalisessa muodossa, bloggaajalle ei sinällään maksa mitään lähettää tuote minulle netin kautta.

Sain hyvin nopeasti bloggaajalta vastauksen. Siinä hän kertoi olevansa tietoinen mainitsemistani ongelmakohdista, ja ilmoitti tarttuvansa tarjoukseeni ilomielin. Hän myös vahvisti aavistukseni, eli kirjoitti lukevansa säännöllisesti ja paljon englanninkielisiä tekstejä, jotka sekoittavat tietyt kielenhuollolliset ohjeet hänen päässään. Hän antoi minulle vapaat kädet valita sopivan tekstin ja päättää myös aikataulusta. Lähestymistapani oli siis toiminut, ja saatoin ryhtyä hommiin!

Milloin tällainen lähestymistapa puolestaan ei toimi? Toisin sanoen miksi en tarjoa tällaista palvelua suurin piirtein joka toiselle bloggaajalle? Suomessa valtaosa blogeista on harrastelijoiden pitämiä. Monet blogit ovat pitäjien itsensäkin mukaan kuvapainotteisia ja pinnallisia. Kieleen ja teksteihin ei satsata, eikä samaisten blogien vahvuuksiin ylipäänsäkään kuulu toimittaa laadukasta kielellistä sisältöä. Minun on turha tarjota kielenhuollollisia palveluja sellaisten blogien pitäjille. Sellaisilla blogeilla ei myöskään ole mitään tarjottavaa minulle. Kun myy itseään, on sanomattakin selvää, että myy taholle/paikkaan, josta on kiinnostunut.

Toivon, että soveltamalla minun esimerkkiäni moni saa ideoita siihen, miten lähestyä eri alojen ammatti-ihmisiä ja myydä itsensä ja osaamisensa heille. Omassa esimerkissäni on sekin etu, että mitään yrityksiä tai ihmisiä ei tarvitse etsiä väkisin; löysin viittaamani ammattibloggaajan googlaamalla aiheita, joista olen erittäin kiinnostunut. Minulla ei vielä siinä vaiheessa ollut aavistustakaan, että muutaman tunnin ihastuneen lueskelun jälkeen tarjoaisin bloggaajalle palvelujani. Ihanaa, ettei itsensä myymisen tarvitse sittenkään aina olla ällöttävää!