Avainsana-arkisto: toffee

Viikunarakkautta

Tämä kirjoitus on odottanut julkaisua viime syksystä lähtien. Vihdoin blogini suosituin teksti Taatelirakkautta saa arvoisensa kaverin; olen nimittäin kovin mieltynyt myös viikunoihin.

viikuna

Taatelitekstini on pitkälti kertomus täydellisten taateleiden löytämisestä. Minusta on yhä helppo ymmärtää, miksi tein taateleiden kohdalla tuollaisen makumatkan; niissä on niin paljon eroja, että niitä on pakko maistella monia löytääkseen tuoreen toffeemaiset ja supermakeat herkut kuivien känttyjen joukosta. En käsitellyt tekstissä taateleiden ravinnollista puolta, koska ideana oli löytää parhaat taatelit sekä sellaisina syötäviksi että leivontaan kelpaaviksi sokerin tilalle.

Koen, että viikunoissa erot eivät ole yhtä isoja kuin taateleiden kohdalla, ja tekemäni ”testin” kaikkia viikunoita voisikin ostaa uudelleen. Joukosta erottuu kuitenkin omat suosikkini. Kuivattu viikuna on ravinteikkaampi ja vähäkalorisempi kuin kuivattu taateli. Merkittävintä viikunassa on sen korkea kalsiumpitoisuus, mistä etenkin vegaanit voivat hyötyä. Kun rasvattomassa maidossa on 121,0 mg kalsiumia sadassa grammassa, kuivattujen viikunoiden kohdalla vastaava luku on 162,0 mg/100 g (lähde: Fineli). Maitoa on totta kai paljon helpompi ja nopeampi nauttia reiluja määriä kuin viikunoita, mutta kalsiumin määrä viikunoissa on silti huima, mitä ei monilta hedelmiltä osaisi odottaa.

viikunat 2

Vertailen alla muutamia peruskaupoista ostamiani kuivattuja viikunoita.

Rainbow Pehmeät viikunat 200 g

  • 2,49 €/pussi (12,45 €/kg) Prisma
  • Alkuperämaa: Turkki

Rainbow’n viikunat ovat hinta-laatusuhteeltaan oikein hyviä viikunoita, eli makeita ja meheviä. Yllätyin näistä iloisesti, sillä minähän jouduin lyttäämään vastaavan merkin taatelit sekä taatelitekstissäni että vielä erikseen kirjoituksessani S-ryhmän vastaus Rainbow’n taateleiden huonontumiseen. Viikunat ovat onneksi aivan toisesta maailmasta, ja myös pakkausdesign on hurjasti kauniimpi. Pehmeät viikunat sopivat hyvin myös leipomuksiin, koska niistä ei jää jämäköitä kuoria taikinoihin ja vastaaviin.

Urtekram Pieni viikuna 350 g

  • 3,59 €/pussi (10,26 €/kg) Prisma
  • Alkuperämaa: Espanja

Pidin näistä ensin oikeinkin paljon; valkoinen jauhe viikunoiden päällä on kuin tomusokeria, joka tekee ensimausta makean. Todellisuudessa jauhe on riisijauhoa, jota käytetään, jotta viikunat eivät tartu toisiinsa. Jossain vaiheessa pureskelua viikuna ei enää maistu yhtä makealle, ja aivan viimeiseksi suuhun jäävässä massassa ei ole enää makua jäljellä siten kuin kilpailijoissa. Yllättävästi viikunat ovat edullisempia kuin Rainbow’n viikunat, mutta niin kuin sanottu, myös maku jää lopulta toiseksi. Näillä on kuitenkin paikkansa viikunoista tykkäävän elämässä. Yhtenä päivänä söin muutaman pikkuviikunan aamupalaksi; en kelpuuttaisi makeampia viikunoita päivän ensimmäiselle aterialle, koska en halua aloittaa runsasta makean syömistä sentään ihan aamusta.

Pirkka Luomu Pehmeä viikuna 200 g

  • 3,25 €/pussi (16,25 €/kg) K-supermarket
  • Alkuperämaa: Turkki

Pirkka-merkillä on myös halvempia, ei luomulaatuisia kuivattuja viikunoita, mutta omalla kauppareissullani löysin vain luomuvaihtoehdon. Hinta on odotetusti kalliimpi kuin Rainbow’lla, mutta makukin on vielä aavistuksen mehevämpi. Jos korkeampi hinta ei haittaa, kannattaa valita Pirkka, mutta jos pennosista on pulaa, Rainbow’n viikunat ovat äärimmäisen lähellä Pirkan luomuviikunoita. Voi olla, että sokkotestissä en erottaisi niitä toisistaan, varsinkin kun viikunoissa on eroja myös yksilötasolla yhden pussin sisällä, ts. jokainen viikuna ei ole ihan yhtä makea, samankokoinen tai edes saman kypsyinen, joista viimeisellä on eniten vaikutusta makuun.

Eat&Joyn viikuna.

Eat&Joyn viikuna.

Sallinen viikuna 250 g

  • 1,90 €/paketti (7,60 €/kg) Kärkkäinen
  • Alkuperämaa: ei ilmoiteta

Sallisen viikunat ovat yksiä lemppareitani! En tiedä, mikä niissä on, mutta ne ovat vielä parempia kuin yllä mainitut Rainbow ja Pirkka. Makeus ja mehevyys ovat totta kai ominaisia myös Sallisen viikunoille, mutta niissä on lisäksi erityistä sitkaisuutta, joka tekee niistä muita herkullisempia. Uskomatonta, että ne ovat vieläpä testin halvimpia viikunoita! Pidän myös paketin omaperäisestä patukkamuodosta. Itse en löydä Sallisen viikunoita lainkaan niin usein kuin haluaisin, ja syön siksi muitakin viikunoita. (Ne tuntuvat usein olevan loppu sellaisistakin kaupoista, joissa tiedän niitä yleensä myytävän.)

Urtekram Aurinkokuivattu viikuna 300 g

  • 5,70 €/pussi (19,00 €/kg) Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Alkuperämaa: Turkki

Koska tämä kirjoitus on odottanut kauan julkaisuaan, Urtekramin aurinkokuivattujen viikunoiden syömisestä on minulla jo aikaa, mutta muistan niiden olevan todella hyviä. Aurinkokuivaus tekee viikunoiden pinnasta jämäkän hyvällä tavalla, ja näillä saakin mukavaa vaihtelua perinteisten pehmeiden viikunoiden maailmaan. Myös hinta on ainakin menneisyydessä ollut matalampi S-ryhmän kaupoissa, mutta en ole varma tuotteen nykyisestä saatavuudesta esim. Prismassa.

viikunat 4

Eat&Joy Maatilatorin viikunat

  • Irtotuote (12,90 €/kg) Vantaan Jumbon Prisma
  • Alkuperämaa: ei ilmoiteta

Nämä viikunat ovat aivan kärkikastia, ja myös kovin erilaisia kuin muut: kovia, ihmeen maistuvia ja vaativat purukalustolta voimaa. Pinta on sitkeällä tavalla kova, mikä johtaa väistämättä hitaampaan syömiseen. Hieman kovempi pinta tai jopa kauttaaltaan kovempi viikuna käy paremmin karkista kuin pehmeät viikunat. Pelkästään kovuus ei kuitenkaan ole se, mikä tekee Eat&Joyn viikunoista huippuja, vaan taustalla piilee myös paljon muuta. Yritys kertoo tuovansa ”luomuna ja Reiluna kauppana ne tuotteet, jotka eivät kasva tai joita ei tuoteta Suomessa”. Myös hinta on hyvin kohtuullinen näin erilaisen herkullisille viikunoille. Koska viikunat otetaan pussiin itse, kannattaa välttää tummia yksilöitä; en ole varma, missä vaiheessa niiden kypsyminen on, mutta ne maistuvat suorastaan niin kamalilta, että ne voi joutua sylkäisemään pois. Vaalean toffeen väriset viikunat ovat parhaita Eat&Joylta.

Koska Eat&Joy oli minulle täysin vieras tuttavuus ennen viikunoita, ihmetyin nähdessäni yrityksen nettisivut, joissa korostuu heti ensisilmäyksellä eläinperäiset ruoat. Sivuilla mainitaan myös biodynaaminen viljely, mikä ei ainakaan oikein harjoitettuna ole vegaanista. En siis voi olla enää yhtä innoissani viikunoista kuin olin aiemmin, ja joku vegaanipoliisi voisikin sanoa, etteivät Eat&Joyn viikunat ole vegaanisia. En tiedä, ovatko juuri viikunat biodynaamisen viljelyn tulosta vai eivät.

Eat&Joyn viikuna. Ihan kuin piirakkapala, jossa on täytettä.

Eat&Joyn viikuna. Ihan kuin piirakkapala, jossa on täytettä.

Etnisten kauppojen viikunat

  • Hinnat vaihtelevat, eivätkä ole ainakaan paljon kalliimpia kuin peruskaupoissa
  • Alkuperämaa: Useimmiten Turkki

Maultaan yhtä makeita ja meheviä kuin peruskauppojen pehmeät viikunat. Koska maussa ja koostumuksessa ei juurikaan ole eroja muihin pehmeisiin viikunoihin verrattuna, ostoperusteena voisi todennäköisimmin olla jonkin etnisen kaupan läheisyys ja viikunoiden edullisempi hinta. Jos nuo kriteerit eivät täyty, etnisten kauppojen viikunat eivät välttämättä tarjoa yhtään sen upeampia makuelämyksiä kuin tavallisten kauppojen viikunat.

viikunat

Jos viikunoista tykkää, ei voi mennä pahasti vikaan, vaikka valitsisi minkä tahansa kaupasta löytämänsä pussin. Joitain eroja toki on, mutta etenkin pehmeät viikunat ovat merkistä riippumatta hyvin samanlaisia.

Loppuun pieni bonustieto. Opin vastikään yhdestä Avaran luonnon jaksosta, että viikunapuut ovat loiskasveja, jotka tappavat lopulta isäntäkasvit varastamalla niiden ravinnon.

Usein viikunapuun juuret kasvavat toisen puun ympärille ja lopulta tukahduttavat sen. […] Isäntäpuulle loiskasvi on kuitenkin tappava. Siksi se tunnetaan nimellä kuristajaviikuna. (Lähde: Avara luonto: Thaimaan kaunis luonto, jakso 1)

Riistoa siis tapahtuu tehotuotannon ja työelämän lisäksi myös kasvikunnassa.

Helppo punaviinimarjapiirakka (vegaaninen)

punaviinimarjapiirakka

Ihanaa syksyä kaikille! Minähän olin huolissani pärjäämisestäni syksymmällä, jos kesä olisi jäänyt tänä vuonna kokonaan väliin, mutta elokuun lämpimät ja kauniit päivät paikkasivat alkukesän surkeita säitä loistavasti. Nyt olen täysin valmis sateisiin ja lyheneviin päiviin. Onneksi ennen niitä on mahdollista kokea alkusyksyn raikkaus ja upeus mm. metsälenkkien ja marjanpoiminnan muodossa.

Blogin tilastot kertovat, että helpoille piirakkaresepteille on tasaista kysyntää. Olen aiemmin jakanut helpon mansikka-vaniljapiirakan ja helpon mustikkapiirakan ohjeet. Kaikkein vaivattominta on tietysti tehdä aina sama pohjataikina ja vain käyttää eri marjoja, mutta sellainen käy nopeasti tylsäksi. Siksi postaamissani piirakkaohjeissa on kaikissa eri idea, toteutus ja eri raaka-aineita, vaikka piirakat ovatkin helppotekoisia ja syntyvät vähistä aineista. Tämänkertaisessa reseptissä taikinaa laitetaan myös marjojen päälle, ja ohje sopii erityisesti happamille marjoille reilumman makeutuksen vuoksi; jos haluaa käyttää esim. vadelmia tai muita makeita marjoja, makeutusta voi vähentää. Ohje on ruotsalaisesta Allas-viikkolehdestä (30/2014) tärkkelysfilosofiaan sopivaksi muokattuna. Alkuperäinen ohje on kylläkin vegaaninen, mutta siinä on paljon rasvaa, sokeria ja valkoista vehnäjauhoa.

punaviinimarjapiirakka 3

Taikina

  • 3 dl jauhoa (esim. puolet valkoista ja puolet täysjyvävehnäjauhoa)
  • 4 1/2 dl kaurahiutaleita
  • 1 dl kookospalmusokeria
  • 2 maustemitallista suolaa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 3/4 dl haluamaasi siirappia (esim. vaahterasta)
  • 1/2 dl rypsiöljyä tai hedelmäsosetta
  • 1 1/4 dl vettä

Täyte

  • 500 g (1 litra) punaviinimarjoja
  • 1 rkl perunajauhoja
  • 2 tl vaniljasokeria, -uutetta tai -jauhetta
  1. Sekoita kaikki kuivat aineet huolellisesti keskenään. Lisää siirappi ja muut nesteet (öljy tai hedelmäsose ja vesi) ja sekoita massa ryynimäiseksi taikinaksi.
  2. Painele puolet taikinasta leivinpaperoidun vuoan (halkaisijaltaan n. 26 cm) pohjalle. (Jos käytät leivinpaperia tai silikonivuokaa, vuokaa ei tarvitse voidella.)
  3. Puhdista viinimarjat, sekoita perunajauho niiden sekaan ja lisää vanilja. Asettele marjat kauttaaltaan pohjan päälle. Painele loput taikinasta pieninä nokareina tasaisesti marjojen päälle (älä kaada taikinaa isona kekona keskelle marjoja, sillä se ei levity, vaan marjat vain pyörivät sen alla).
  4. Paista piirakkaa uunin alatasolla 175 asteessa n. puoli tuntia, kunnes pinta on kullanruskea ja marjat kuplivat (jäiset marjat pidentävät paistoaikaa hieman).
  5. Anna piirakan jäähtyä, koristele halutessasi tuoreilla viinimarjoilla ja tarjoile esim. kasvipohjaisen vaniljajäätelön, vaniljakastikkeen tai kaurakerman kanssa.

punaviinimarjapiirakka 2

Vähärasvaisuus/rasvattomuus tuo piirakan kauraiseen taikinaan toffeisen rakenteen ja maun, joka entisestään korostuu kirpeitten marjojen kanssa nautittuna. Piirakka ei jää happamaksi, vaikka sokerin määrää on vähennetty tuntuvasti. Omaan makuuni piirakka on kohtalaisen makea ottaen huomioon happamien marjojen määrän. Punaviinimarjojen väri on niin voimakas, että ellei tietäisi paremmin, sen luulisi olevan keinotekoisilla väriaineilla saavutettu. Marjoissa vain on sitä jotain!

Suklaakiisseliä ja kauratoffeeta – millaisia herkkuja tärkkelysfilosofiassa voi syödä?

Olen saanut aikaiseksi tehdä muutamaa tärkkelysfilosofian mukaista jälkiruokaa/herkkua, ja jaan resepteistä nyt kaksi. Kaikki ohjeet ovat siis vegaanisia ja useimmiten vähärasvaisia tai lähes rasvattomia. Poikkeuksena on sellaiset itsessään rasvaiset ruoat, jotka ovat pieninä määrinä sallittuja tärkkelysfilosofiassa. Niitä ovat esim. avokado ja maapähkinävoi. Rasvaisten ruokien kohdalla on se idea, että rasvaa ei syödä erillään varsinaisesta ruoasta, niin että esim. oliivien sijaan syödään oliiviöljyä ja avokadojen sijaan avokadoöljyä, vaan rasva tulee luonnostaan ruoan mukana.

Ohjeet eivät ole sokerittomia. Joissain ohjeissa, kuten kauratoffeessa, ei perinteistä sokeria ole, mutta niin kuin kirjoitin täällä, juoksevat makeuttajat ovat kaikin puolin sokeria aivan niin kuin kiinteä sokeri. Koska en käytä keinotekoisia makeuttajia enkä steviaa tai vastaavaa, ja makeat herkut on luonnollisesti saatava jollain keinolla makeiksi, vastauksena on aina sokeri jossain muodossa. Tärkkelysfilosofiassa sokeri ei suinkaan ole mikään terveysruoka, mutta se ei ole samalla lailla haitallinen aine kuten esim. rasvat ja eläinkunnan tuotteet. Ja koska tärkkelysfilosofian mukaisissa jälkiruoissa on tärkkelystä, ne eivät ole pelkästään neutraaleja tai huonoja valintoja, vaan herkun mukana tulee myös hyviä aineita (tärkkelyksen lisäksi esim. hedelmiä, marjoja tai jopa kasviksia mm. porkkanakakun kohdalla). Sokeria ei välttämättä muutenkaan käytetä paljon, mutta herkkujen tulee totta kai maistua.

Suklaakiisseliohjeen nappasin Valiolta, ja muokkasin sen vegaaniseksi, ja kauratoffeeohje on Joanna Soh’lta.

suklaakiisseli

Suklaakiisseli

  • 4 dl kauramaitoa
  • 2 rkl maissijauhoa
  • 1/4 dl kaakaojauhetta
  • n. 2 – 3 rkl sokeria
  • 1/2 tl vaniljauutetta tai -jauhetta
  1. Mittaa paksupohjaiseen teräskattilaan tai teflonkattilaan kauramaito, maissijauhot sekä kaakaojauhe-sokeriseos.
  2. Kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna kiehua 5 – 7 min. Lisää vanilja. (Tarkista makeus, lisää sokeria halutessasi.)
  3. Nosta kattila altaaseen kylmään veteen. Sekoittele ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Näin tehden kiisseli ei kuoretu.
  4. Tarjoa esim. kaurapohjaisen vaniljakastikkeen kanssa.

Tärkkelysruokavalion aikana minun ei ole tehnyt mieli läheskään yhtä paljon makeaa kuin ennen, mutta minulla on ollut muutamia sellaisia mielitekoja, joita en aiemmin ole kokenut. Muun muassa suklaakiisseliä en syönyt ennen juuri koskaan, mutta yksi ilta minulle tuli aivan mieletön himo suklaakiisseliin. En tiennyt ollenkaan, onnistuuko sellaisen teko kauramaidolla, joka on 90-prosenttisesti vettä, mutta oli pakko kokeilla. Lehmänmaidolla nesteen olisi ohjeen mukaan pitänyt alkaa ”kiisselöityä” jo kahdessa minuutissa, mutta minun seokseni oli siinä vaiheessa vielä ihan vetistä. Kun jatkoin sekoittamista, seos alkoi kuin alkoikin kiinteytyä, ja lopputuloksena oli kaikin puolin herkullinen ja hyvin perinteinen suklaakiisseli.

kauratoffee

Kauratoffee

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään mittana yhtä kuppia, ja vaikka myös grammamäärät on laskettu, yksinkertainen ohje muuttuu grammoissa turhan monimutkaiseksi. Niinpä käytin kuppina muumimukia, ja toisella kerralla käytin desilitramittaa. Voit siis valita minkä tahansa mitan, kunhan aineiden suhde on oikea. Kauratoffeesta tulee maistuvaa pelkällä kolmella aineella, mutta halutessaan voi lisätä myös muuta.

  • 1 kuppi kaurahiutaleita
  • 1/2 kuppia maapähkinävoita
  • 1/4 kuppia agavenektaria tai muuta juoksevaa makeuttajaa
  • (1 rkl kaakaojauhetta)
  • (1 rkl auringonkukansiemeniä)
  1. Sulata maapähkinävoi vesihauteessa ja sekoita hyvin agavenektarin kanssa.
  2. Lisää kaurahiutaleet (ja muut aineet) ja sekoita hyvin.
  3. Levitä ja painele massa mille vain alustalle, esim. lautaselle. Leivinpaperia ei tarvita. Laita toffee jääkaappiin kovettumaan ja samoin säilytä jääkaapissa.

Joanna Soh sanoo videolla, että nämä kauratoffeet ovat niin hyviä, että saa todella taistella vastaan, ettei syö kaikkea kerralla. Eikä hän liioittele lainkaan, nämä tosiaan ovat aivan ihania! Kun mies sanoi maistettuaan näitä, että ”Näähän on parempia kuin Reese’s peanut butter cupsit”, huomasin hänen olevan ihan oikeassa. Ja minähän rakastan Reesen maapähkinävoikuppeja, niillä oli avainrooli USA:ssa, jossa lihoin reilusti lyhyessä ajassa. Nyt olen löytänyt niille vegaanisen vaihtoehdon, joka on vieläpä niitä parempi ja terveellisempi! Kauratoffeet ovat parempia kylminä kuin lämpiminä, eli ota ne esiin vasta kun aiot syödä ne.

kauratoffee 2

Loppuun pieni päivitys siitä, miten uuden ruokavalion kanssa on mennyt. Tärkkelysfilosofian noudattaminen on sujunut mallikkaasti ja olo on ollut hyvä. Lenkki on kulkenut, kunhan olen tajunnut syödä riittävästi. Tärkkelys on niin täyttävää, että sitä syö herkästi liian vähän. Esim. kulhollisessa kaurapuuroa on vain 1/3 kiinteää ainetta eli kauraa, ja 2/3 on vettä. Silti en jaksaisi syödä heti puuron päälle mitään muuta, vaan minun on sulateltava sitä ensin. Suoliston toiminta on ollut ihanteellista ja nopeaa, ruoka ei viivy suolistossa pitkään. Laihduin heti alussa 1,5 kiloa, ja se paino on myös pysynyt poissa. Tavoitteeni oli pudottaa 2 – 3 kiloa ja olen jo nyt lähellä sitä. Voin kyllä suositella tätä ruokavaliota kenelle vain. Saa syödä niin paljon kuin haluaa, ruoka tyydyttää sekä henkisen että fyysisen nälän ja olo on energinen ja mitä mainioin. Samalla koko maapallo eläimineen kiittää. Voiko tämän parempaa enää olla?