Avainsana-arkisto: terveellinen

Vegaaniset Snickers-patukat

Sain vihdoin aikaiseksi tehdä jotain, mikä on ollut tehtävälistalla jo pari vuotta. Tein vegaanisia Snickers-patukoita.

Pelkäsin, että patukat edustaisivat täydellisesti tämän päivän ”terveys”herkkua: niiden tekemiseen kuluisi loputtomasti aikaa, raaka-aineet olisivat kalliita (ja mahdollisesti ulkomaisia superfoodeja), ja kun kaikki olisi lopulta valmista, myös maku olisi kökkö eikä vetäisi vertoja alkuperäiselle, tässä tapauksessa siis aidolle Snickers-patukalle. Niinpä olisi paljon helpompaa, järkevämpää ja ajallisesti ja taloudellisesti kannattavampaa mennä kauppaan ostamaan Snickers-patukoita kuin väsätä omatekoisia. Koska kaupan patukat eivät kuitenkaan ole vegaanisia, halusin kokeilla reseptiä.

Onneksi pelkoni osoittautui täysin vääräksi. Patukoista tuli huippuherkullisia kaikkien niitä maistaneiden mielestä! Yhdellä YouTube-videolla sanottiin, että juuri tällä reseptillä tehdyt patukat maistuvat pakastimesta otettuina täsmälleen samalta kuin Snickers-jäätelöpatukat. Ennen patukoiden maistamista pidin väitettä suurimpana valheena, mitä olen kuullut raakaherkuista pitkään aikaan. Maistamisen jälkeen kuitenkin tiesin, että väite on täyttä totta. Minullekin tuli mausta heti ensimmäisenä mieleen Snickers-jäätelöpatukka, jollaista en ole maistanut vuosiin mutta jonka maun selvästi näemmä muistin.

Jouduin soveltamaan reseptiä hieman, koska en löytänyt suurestakaan marketista mantelivoita. Kirjoitan kuitenkin alle alkuperäisen reseptin, joka on Detoxinista-blogista. Desien tilalla on käytetty ”kuppeja”, ja itse käytin mittana muumimukia, johon kuvittelin maitovaran, sillä silloin mitta on juuri oikea. (Olen todennut muumimukin käytön paljon vaivattomammaksi ja toimivammaksi kuin kuppien muuntamisen desilitroiksi, mitoista kun yleensä tulee täysin epämääräisiä, esim. 1 ja 1/6 dl tai 1,77441177 dl jauhoja yms.)

Vegaaniset Snickers-patukat (12 kpl)

nougatkerros:

  • 1/2 kuppia mantelivoita
  • 2 rkl vaahterasiirappia
  • 1 rkl kookosjauhoa

toffeekerros:

  • 12 isohkoa taatelia (noin 3/4 kuppia)
  • 1/3 kuppia vettä
  • ripaus suolaa
  • 1/2 tl vaniljauutetta
  • 1 rkl sulatettua kookosöljyä

toffeen päälle:

  • 1/4 kuppia maapähkinöitä tai muita pähkinöitä
  • mitä vain vegaanista suklaata kuorrutteeksi

  • Sekoita nougatkerroksen aineet keskenään. Painele massa leivinpaperoidun vuoan pohjalle tai muotoile se muutoin leivinpaperia apuna käyttäen sen malliseksi, että saat myöhemmin leikattua siitä 12 patukkaa. Laita massa pakastimeen jähmettymään.
  • Yhdistä toffeekerroksen aineet ja sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa.
    Ota nougatkerros pakastimesta ja levitä toffee tasaisesti sen päälle.
  • Painele maapähkinät toffeekerrokseen. Laita tekele pakastimeen ainakin viideksi tunniksi. Pakastamisen jälkeen leikkaa tekele niin, että saat 12 patukkaa.
  • Sulata haluamasi suklaa ja kasta patukat siinä. Patukat voi pyöritellä suklaassa kokonaan tai sitten voi kuorruttaa pelkästään päällisen. Laita patukat pakastimeen jähmettymään ainakin vartiksi.
  • Säilytä patukoita pakastimessa ja tarjoa välittömästi pakastimesta ottamisen jälkeen. Patukat pehmenevät ja sulavat huoneenlämmössä nopeasti.

Itse käytin mantelivoin tilalla maapähkinävoita, vaahterasiirapin tilalla agavesiirappia ja vaniljauutteen tilalla vaniljasokeria. Suklaaksi valikoitui Pandan tumma suklaa (lista vegaanisista suklaista). Käytin tuoreita taateleita toffeekerroksessa lähinnä siksi, että muut taatelit olisivat liotettuinakin olleet liian jämäköitä kodinkoneilleni.

Käyttämässäni reseptissä nämä patukat markkinoidaan perinteisten Snickers-patukoiden terveellisenä versiona. Minusta se osoittaa, miten väkisin väännetty terveellisyyden määritelmä tänä päivänä herkästi on. Tuleeko mistä tahansa terveellistä vain siksi, ettei siinä ole valkoista sokeria ja valkoista jauhoa eli vehnää? Näissä patukoissa kun kuitenkin on taateleita (joiden sokeripitoisuus on luonnostaan hyvin korkea), juoksevaa makeuttajaa (siis lisää sokeria) ja roppakaupalla rasvaa pähkinöiden ja kookoksen muodossa.

Kunpa ihmiset luottaisivat oman suunsa tekemään arvioon ennemmin kuin aivopesuun. Kun jokin ruoka maistuu makealta ja rasvaiselta, silloin siinä todennäköisesti myös on sokeria ja rasvaa muodossa tai toisessa. Moni tietää, ettei sokerinen ja rasvainen herkku ole kovinkaan terveellinen. Miksi kuviteltua terveellisyyttä pitää ylipäänsäkään lähteä hakemaan jälkiruoista? Itse luokittelisin terveellisiksi jälkiruoiksi esim. hedelmäsalaatin ja marjakiisselin, joissa ei ole lainkaan rasvaa eikä lisättyä sokeria. Tällaiset jälkiruoat voivat myös olla vähän tylsiä juuri siksi, että ne ovat niin terveellisiä.

Toivoin, että Snickers-patukoista tulisi aidosti maistuvia, niiden tekemiseenkin kun menee odotusaikoineen monen monta tuntia. Olisin ollut pettynyt, jos tuloksena olisi ollut mauton terveyspatukka. Oma tavoitteeni oli tehdä vegaanisia patukoita, jotka ovat maultaan ja koostumukseltaan mahdollisimman lähellä aitoja Snickers-patukoita. Juuri siihen lopputulokseen tällä reseptillä onneksi pääsee, eivätkä mitkään valheelliset väitteet terveellisyydestä muuta sitä ilahduttavaa tosiasiaa.

Kun terveellinen ruoka ei kiinnosta – Oodi epäterveelliselle ruoalle!

Mitä tässä turhaa kiertelemään ja kaartelemaan? Minua ei ole melkein kahteen vuoteen kiinnostanut erityisen terveellinen syöminen. Se on kummaa monestakin syystä juuri minun kohdallani.

Tasan kaksi vuotta sitten lähdin Irlantiin töihin kolmeksi kuukaudeksi. Siellä söin ihmeenkin terveellisesti: valmistin lähes kaikki ateriani itse perusraaka-aineista kuten linsseistä, perunoista ja kasviksista, enkä syönyt paljonkaan herkkuja, valmisruokia tai muutakaan kovin prosessoitua. Söin myös liian niukasti ja liikuin älyttömästi. Pelkkää työmatkakävelyä kertyi 10 tuntia joka ikinen viikko! Olin laihimmillani pitkään aikaan, ja sen huomasivat ainakin myös mies ja vielä silloin elossa ollut äitini. Olin ottanut vaa’an varta vasten mukaan Irlantiin, jottei pelottava USA:n episodi toistuisi (lihoin silloin 11 kiloa kolmessa kuukaudessa), ja valvoin joka viikko painoani. Se pysyikin alhaisissa lukemissa koko Irlannissa olemiseni ajan.

Olin onnellinen Suomeen palaamisesta, eikä edes pieni osa minusta olisi halunnut jäädä Irlantiin. Suomeen tuleminen ei silti sekään ollut täydellistä, ja tiesin sen etukäteen. Tiesin palaavani samaan elämään, josta lähdin, mutta vain entistä kurjempaan. Äidin elämän loppulaskenta oli alkanut. Tiesin, että syksyni kuluisi äitiä pyörätuolissa sairaalan käytävillä kärräten ja sitä jännittäen, onnistuisivatko pleuranesteen imemiset hänen keuhkoistaan vai tukehtuisiko hän elävältä.

Ennen surullista syksyä oli kuitenkin luvassa kesälomamatka Sloveniaan. Siellä oli aivan ihanaa, ja muistelemme kaikin päin onnistunutta matkaa aina lämmöllä. Yksi asia siellä kuitenkin ihmetytti minua: minulla oli hurja makeanhimo, joka ei tuntunut helpolla sammuvan. Muistan etenkin, miten valtavasti söin suklaata, vaikka oli heinäkuu. Yleensähän sanotaan, että kesällä tekee kevyempiä ja raikkaampia herkkuja mieli ennemmin kuin raskasta ja tuhtia suklaata. Monina päivinä söin pari levyä eli lähemmäs puoli kiloa suklaata, eikä se tehnyt edes tiukkaa eikä minulle tullut paha olo. Olisin syönyt enemmänkin, ellei suklaa olisi tietyssä vaiheessa iltaa usein loppunut. Lihoin tietysti moisen syömisen seurauksena, mutta se ei haitannut, koska olin päässyt kuihtumaan liiaksi Irlannissa. Palasin siis entisiin mittoihini, ja syksyn tultua ruokahaluni ja painoni olivat tasaantuneet.

Nyt jälkikäteen on helppo tajuta, mistä heinäkuinen ylensyöminen johtui: liian vähäistä syömistä seuraa aina reilumman syömisen kausi, ja mitä kauemmin on syönyt liian vähän, sitä suuremmaksi syömishimo kasvaa, kun kropalle vihdoin antaa ruokaa. Siksi onkin viisainta syödä aina tarpeeksi.

Syksy ja talvi tulivat. Tammikuussa 2017 äiti kuoli raa’an kamppailun riuduttamana. Oli helpottavaa huomata, että niin surullinen kuin olinkin, en missään vaiheessa ratkennut lohtusyömiseen. En myöskään vähentänyt normaaleja syömisiäni. Toisin sanoen äidin sairaus ja lopulta kuolema eivät vaikuttaneet syömisiini, vaikka menneisyydessä olen käyttänyt nimenomaan ruokaa milloin lohdukkeena, milloin turruttamaan ahdistusta.

Kun äidin kuolemasta oli jo jonkin verran aikaa, muistelin monia ihania kasvisruokia, joita hänellä oli ollut tapana kokata. Monista niistä on kuvia blogissakin, mikä todella tuo muistot mieleen. Muistelin myös niitä yksinkertaisia mutta kuitenkin hyvänmakuisia ja ravitsevia ruokia, joita itse tein Irlannissa. En ollut syönyt mitään sellaista kuukausiin. En ollut aikoihin keittänyt edes perunoita, mitä tein ennen yhtenään. Yritin herätellä itseäni kokkaamaan edes silloin tällöin ja syömään terveellisemmin, mutta ei siitä mitään tullut. Se ei lopulta tuntunut riittävän tärkeältä, jotta olisin jaksanut muuttaa käyttäytymistäni.

Aika pitkäänkin äidin kuoleman jälkeen luulin, että minua ei enää kiinnosta terveellinen ruoka, koska sellainen ei pelastanut äitiäkään. Hänhän todella satsasi ruokavalioonsa, jotta syöpä ei olisi päässyt mylläämään, mutta syöpä kuitenkin levisi lopulta nopeasti. Äidin kuolemasta on kuitenkin jo reilu vuosi aikaa, ja tulevana kesänä tulee kuluneeksi kaksi vuotta siitä, kun palasin Irlannista. Tähän päivään mennessä minua ei ole koskaan paluuni jälkeen kiinnostanut erityisen terveellinen syöminen. Vielä jokin aika sitten odottelin, josko terveellisen syömisen ilosanoma saavuttaisi taas minunkin korvani, minä kun olen menneisyydessä ollut lukuisina eri kertoina hyvin kiinnostunut ravinnosta. Mutta ei. Olen päättänyt hyväksyä, että terveellinen ruoka ja terveellinen syöminen eivät erityisesti enää kiinnosta minua.

Ennen kuin kukaan ehtii ymmärtää väärin, oikaistaan heti muutamia mahdollisia väärinkäsityksiä.

Terveellisen syömisen sanoma on viety liian pitkälle

Yksi pääargumenteistani on, että terveellisen syömisen puolesta puhuminen on viety niin pitkälle, että siitä voi tulla epäterveellistä. Terveys kun on niin paljon muutakin kuin sitä, mitä ihminen syö. Terveys koostuu ainakin fyysisestä terveydestä ja vähintään yhtä paljon ellei jopa enemmän mielenterveydestä, joka niin monella nykyään järkkyykin. Kysymys kuuluu, tekeekö terveellinen ruoka aina automaattisesti hyvää myös mielenterveydelle?

Nykyaikana ei voi enää välttyä kuulemasta erilaisia ”totuuksia” terveellisestä ruoasta. Enää ruoka ei ole pelkästään ruokaa, vaan se on kaikki kaikessa. Se näkyy mm. seuraavissa ajatuksissa:

  • Itseään kunnioittava ihminen syö terveellisesti.
  • Kun ihminen on tarpeeksi tietoinen, hän ei edes halua syödä mitään epäterveellistä.

Epäterveellisesti syövä ihminen ei siis enää ole vain epäterveellisesti syövä ihminen, vaan edellä mainittujen väitteiden mukaan hän samalla myös halveksii itseään ja on tiedostamaton! Olen itsekin saattanut kirjoittaa blogissa tuollaista silloin kun olen referoinut muiden teoksia.

Milloin terveellisestä syömisestä tulee epäterveellistä?

Kun itse alan syödä terveellisesti ja satsata terveellisempiin aterioihin, ei mene kauaa, kun alan ajatella ruokaa lähes koko ajan. Näen ruoasta unia joka yö, ja muistan ne erittäin tarkasti aamulla. Niissä on usein jokin houkutus. Saatan jopa sortua syömään donitsin ja miettiä, että pilasin lopullisesti hyvin menneen terveellisen syömisen kauteni. Kun herättyäni tajuan, etten oikeasti syönytkään donitsia, olen helpottunut ja tyytyväinen. Pian elän yksipuolista elämää, jonka ainoat onnistumisen tunteet tulevat niistä lukuisista kieltäytymisistä, joita jokaiseen päivään kuuluu kymmeniä, kun sanon erilaisille epäterveellisille ruoille ei. Tällainen voi toimia kohdallani viikon tai kaksikin. Sen jälkeen en enää jaksa. Nina Sarellin sanoin: ”[R]uuasta ei ole elämän tarkoitukseksi, vaikka se olisi kuinka terveellistä. Ruoka on vain ruokaa.” Allekirjoitan tuon täysin.

Toisin sanoen olen onnellisempi, ja voin paljon paremmin henkisesti, kun jokapäiväisiin syömisiini kuuluu myös epäterveellistä ruokaa.

Terveellinen ruoka ei ole minulle ykkösprioriteetti elämässä, mutta ruokavaliooni kuuluu silti monia terveellisiä elementtejä. Kasvissyönti jo itsessään poistaa ruokavaliostani mm. lihat ja maidon litkimisen. Lisäksi olen tottunut tuunaamaan ateriani kasviksilla ja syömään yltiöterveellisiä palkokasveja. Olenkin tyytyväinen kasvisten kulutukseeni, ja minun tekee luonnostaan nykyään paljon enemmän mieli kasviksia kuin esim. hedelmiä (jotka toki nekin ovat terveellisiä, mutta moni silti syö nimenomaan kasviksia aivan liian vähän). Jos joudun jossain syömään suolaista ruokaa ilman kasviksia, ruoka tuntuu kuivalta ja siltä, että siitä todella puuttuu jotain hyvin olennaista.

Vaikka itse voin sekä fyysisesti että henkisesti paremmin (ja myös paino pysyy tasaisempana) salliessani itselleni toisinaan reilustikin epäterveellistä ruokaa, en tietenkään kannusta ketään toista syömään epäterveellisemmin, jos terveellisempi syöminen kiinnostaa ja tuntuu mielekkäältä. Itse kaipaan nykyään tiettyä pysyvyyttä ja sellaisia toimintamalleja, joista jaksan pitää kiinni vuosikymmeniä. Siksi olen saanut tarpeekseni terveellisemmän syömisen kausista, joista tuntuu lopulta seuraavan enemmän huonoa kuin hyvää mielen täyttyessä ruokaan liittyvistä ajatuksista.

Keiden kannattaa yrittää syödä erityisen terveellisesti?

Lähipiirissäni on tällä hetkellä monta ihmistä, jotka ovat laittaneet ruokavalionsa kokonaan uusiksi heidän saamiensa sairausdiagnoosien takia. Se onkin luonnollista ja jopa toivottavaa: jos sydänkohtauksen saatuaan ja siitä nippa nappa selvittyään ei tee mieli edes yrittää vähentää kolesterolin syömistä, ihmisellä ei välttämättä ole enää kummoisesti elinaikaa jäljellä. Kannustankin läheisiäni syömään terveellisesti, lainaan heille erilaisia terveyskirjoja ja vinkkaan heitä netin hyvistä terveyslähteistä.

Itse kuitenkin aloitin terveystietoisen syömisen, kun ryhdyin dieetille 10-vuotiaana. Kiinnostuin ravinnosta huomattavasti ennen aikojani ja paljon ennen kuin terveellisestä syömisestä tuli trendikästä. Ei ehkä ole ihme, että kiinnostukseni terveellistä ravintoa kohtaan lopahti kohkattuani siitä ensin 20 vuotta.

Kohtuus kaikessa

Liputan varovasti epäterveellisen ruoan puolesta, sillä uskon, että herkkujen kohtuukäyttö tekisi monelle (syömisongelmaiselle) hyvää pitkällä tähtäimellä. Uskon, että liian moni kokee syömisistään huonoa omaatuntoa, vaikka siihen ei olisi aihetta. Luotan siihen, että kukaan ei tulkitse tekstiäni kehotukseksi alkaa ahmia, mässätä ja yleensäkin käyttää ruokaa väärin.

Halusin kirjoittaa tämän tekstin siksikin, että näen tuntuvan ristiriidan meille tuputetun terveysbuumin ja vallitsevan todellisuuden välillä. Mediassa on onnistuttu luomaan sellainen kuva, että terveellinen syöminen on itseisarvo kenelle tahansa itsestään välittävälle ihmiselle. Silloin jostakusta voi tuntua melkein nololta myöntää, että hän syö säännöllisesti myös epäterveellistä ruokaa terveellisen ohella. Samaan aikaan tosielämässä ihmiset kuitenkin jatkavat lihomistaan, ja kauppojen hyllyt notkuvat aina vain isompien ja isompien sipsi- ja karkkipussien painosta. Kuka niitä pusseja ostaa ja syö niiden sisällön? Lähes me kaikki, ainakin silloin tällöin.

Onko terveysbuumi siis tehnyt ihmisistä terveitä, hoikkia, elinvoimaisia ja niin voimaannuttavan tietoisia, että heidän ei koskaan tee mieli epäterveellisiä herkkuja? Ei tosissaan siltä vaikuta. Entä tekeekö terveysbuumi muutenkaan hyvää ihmisten fyysiselle terveydelle, mielenterveydelle ja kukkarolle? (Ihminenhän ei mitenkään voi olla aidosti terve, ellei hän syö kalliita superruokia.) Täytyy sanoa, että odotan kovasti normaalimman syömisen paluuta ja sitä, että terveellinen syöminen trendinä lipuu vihdoin ohitse.

”En saa mitään aikaiseksi” – 10 vinkkiä tuotteliaampaan elämään

Pari viikkoa sitten kirjoitin saamattomuudesta ja siihen liittyvistä negatiivisista ajatuksista. Lupasin myös aloittaa aiheen tiimoilta uuden postaussarjan. Luet sen ensimmäistä osaa juuri nyt. Sarjan nimi on Elämä kuntoon, ja aion kirjoittaa siinä kaikesta, millä koen olevan elämänlaatua aidosti parantava vaikutus. Jokaisessa sarjan osassa haetaan toimivia ratkaisuja johonkin tiettyyn ongelmaan, kuten tänään saamattomuuteen. Käytän kirjoitusteni perustana sellaisia lähteitä, jotka tuntuvat merkityksellisiltä ja jotka todella innostavat, auttavat tai muuten herättävät ajatuksia.

Alla on kymmenen vinkkiä tuotteliaampaan elämään. Haluan korostaa, että tämän kirjoituksen sanoma ei ole se, että koko ajan pitäisi tehdä enemmän ja saada enemmän aikaan; moni elää jo nyt hyvin hektistä ja liian aikataulutettua elämää, ja heille voisikin tehdä hyvää höllentää otetta. Keille kirjoitus sitten on tarkoitettu? Kaikille meille, jotka kärsimme saamattomuudesta, joka voi näkyä juuri tälläkin hetkellä pesemättöminä tiskeinä, likaisina lattioina tai muina tekemättöminä töinä. Meille, jotka löhöämme sohvalla tai roikumme netissä erilaisten hommien odottaessa, ja päivän päätteeksi sätimme itseämme saamattomuudesta.

10-vinkkia-tuotteliaampaan-elamaan

1. Mieti, mikä kaikki rajoittaa sinua. Tiedä, että kaikki rajoitteet ovat itsesi luomia. Pystyt juuri siihen, mihin haluat, kunhan vain toimit.

2. Älä tee montaa asiaa samaan aikaan, vaan keskity kunnolla siihen, mitä kulloinkin teet. On tuotteliaampaa keskittyä vain muutaman asian tekemiseen kerrallaan kuin saada hutiloiden paljon aikaan. Monet kasaavat päiviinsä liikaa tekemistä. Silloin tekemisestä katoaa into, mikä vähentää tuotteliaisuutta merkittävästi.

3. Tarkkaile tapaa, jolla katsot telkkaria. Moni katsoo tv:tä, koska heitä laiskottaa ja väsyttää, mutta tv:n katselu passivoi ihmistä vielä lisää. Oma luovuus ja tuotteliaisuus lisääntyy, kun vähentää tv:n katselua tai jättää sen kokonaan. Vaikka myös tietokoneen käyttö voi olla passivoivaa ruudun tuijottamista, tietokone on myös työväline toisin kuin tv, joka toimii vain materiaalin lähettäjänä. Älä anna tv-ohjelmien ohjelmoida itseäsi.

4. Sulje puhelin. Moni ei voi edes harkita puhelimen sulkemista. Monelle (äly)puhelimesta on tullut kaikki kaikessa, eikä ilman sitä voi mennä edes vessaan. Toiset nukahtavat illalla sänkyyn puhelin kädessä. Sulje puhelin tunniksi ja mene ulos. Mieli alkaa heti kirkastua. Puhelimeen tulee koko ajan ilmoituksia ja erilaisia päivityksiä, mikä ei jatkuvana syöttönä ole terveellistä mielelle. Emme syntyneet puhelin kourassa. Tekee hyvää palata välillä luonnollisempaan tilaan. Mene luontoon, se lataa akkusi tavalla, johon puhelin ei koskaan pysty. Pidä taukoa puhelimestasi, niin alat saada enemmän aikaan.

5. Nuku yöt puhelin sammutettuna. Puhelimen mahdolliset valot, pärinät ja tärinät keskellä yötä ovat häiriötekijöitä, jotka pilaavat yöunet. Unen on oltava syvää ja virkistävää, jos haluaa olla tuottelias seuraavana päivänä.

6. Hankkiudu eroon roinasta ja sotkusta. Siivoa. Sama pätee virtuaalisotkuun, eli esim. turhiksi käyneisiin tiedostoihin, jotka ovat sekaisin tietokoneellasi. Kun siivoaa, tulee tuotteliaammaksi. Milloin viimeksi tuunasit (työ)huonettasi? Omaa huonetta voi muuttaa niin, että tuotteliaisuudesta tulee helpompaa (huoneesta voi tehdä studion esim. maalaamista tai valokuvaamista varten).

7. Tule pois sellaisista sosiaalisen median kanavista, joissa vain katselet muiden näennäistä elämää etkä itse luo mitään. Sosiaalinen media ei itsessään ole hyvä tai paha, vaan työväline, jota kaikki eivät kuitenkaan osaa käyttää oikein ja/tai sopivissa määrin. Tarkkaile, kuinka käytät somea. Jos some ei (koskaan) ole sinulle luomisen tai sisällön tuottamisen paikka, vaan pelkästään kaikenlaisen sisällön kuluttamisen paikka, sen kyttääminen tuskin lisää tuotteliaisuuttasi.

8. Syö terveellisesti. Kaikkia terveellinen syöminen ei kiinnosta, ja se muutenkin tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta tämä on varmaa: syömällä liikaa ja/tai vääränlaisia ruokia voi saada itsensä turvonneeksi ja väsyneeksi, mikä luonnollisestikaan ei lisää tuotteliaisuutta. Syömällä liian vähän puolestaan muuttuu ärtyisäksi. Ruokaostoksia kannattaa myös suunnitella ja ostaa kerralla useamman päivän ruoat; tällöin ei tarvitse jatkuvasti juosta kaupassa, jolloin säästyy aikaa johonkin tuottavampaan.

9. Yksinkertaista asioita. Yksinkertaisuus on sivistyksen korkein muoto. Kun yksinkertaistaa, tulee tuotteliaammaksi. Kysy itseltäsi, miten tehdä asioista vielä yksinkertaisempia (esim. missä vaiheessa lopettaa jonkin työn hiominen). Moni haluaa tehdä asioista monimutkaisempia kuin ne ovatkaan. Joku voi luulla, että mitä enemmän hän käyttää aikaa johonkin asiaan, sitä enemmän hän saa aikaan. Se ei aina pidä paikkaansa. Aika ei ole yhtä kuin tehty työ, eikä monimutkaistamalla ja pidentämällä asioita synny haluttua tulosta.

10. Panosta itsellesi toimivaan vuorokausirytmiin. On todennäköisempää saada enemmän aikaan, kun ei ”nuku päivää pilalle”. Aamulla kuuluva linnunlaulu ilahduttaa ja inspiroi.

Ennen kaikkea tee asioiden tekemisestä hauskaa. Tarkkaile tuntemuksiasi: kun esim. menet töihin, se on hauskaa työnantajallesi, mutta ei välttämättä sinulle. Teemme paljon asioita, joista emme todellisuudessa nauti. Kun tekemisestä alkaa nauttia, tuotteliaisuus lisääntyy kummasti.

Lähde: 10 Secrets to Become the Most Productive Person You Know