Avainsana-arkisto: tärkkelys

Talon ja blogin uudet tuulet

Yli kuukauden jouduin odottamaan tätä näkyä:

Sähkökaapelia ollaan vihdoin kaivamassa maahan, ja muutkin kauan seisoneet hommat ovat jatkuneet tontilla. Tällä viikolla taloon tulee viimeinkin sähköt! Vedenkin kanssa on tapahtunut edistystä; en jaksanut viime kirjoituksessani korostaa, että talosta uupui täydellisesti myös vesiliittymä. Sillä ei ollut niin väliä, koska sähkö on lämmityksen takia tässä vaiheessa niin paljon tärkeämpi keksintö. Vesiputket ja sähkökaapeli tulevat osittain samaan uraan siten, että vesiputket kulkevat paljon syvemmällä maassa sähkökaapelin alla. Niinpä se, että sähkötöissä ollaan pitkällä, tarkoittaa samalla myös sitä, että iso osa vesiputkista on jo asennettu ja peitetty. (Viime kesänä oli vielä epäselvää, saadaanko vesi kaivosta vai putkista. Sittemmin on selvinnyt, ettei kukaan alueen asukas käytä kaivovettä korkeiden radonpitoisuuksien vuoksi, vaan vesi saadaan kunnallistekniikan kautta. Viemäröintiä ei kuitenkaan ole, ja siksi meille tuleekin pakastava vessa.)

Taloprojektille kuuluu siis hyvää, vaikka hukkaan mennyt kuukausi olikin niin tuskaista aikaa. Veikkaan, että pääsen muuttamaan taloon parin kolmen viikon päästä, optimisti kun pohjimmiltani kuitenkin olen!

Huomaa talon putsattu päätyseinä. Se oli kuljetuksen jäljiltä teiltä roiskuneen kuran peitossa, mutta puhdistettuna hohtaa nyt valkoisuuttaan.

Huomaa talon putsattu päätyseinä. Se oli kuljetuksen jäljiltä teiltä roiskuneen kuran peitossa, mutta puhdistettuna hohtaa nyt valkoisuuttaan.

Tällä välin haluan kirjoittaa siitä, mitä olen ajatellut tehdä blogille nyt kun sen semi-lopetuspäätöksestä on kulunut jo yli puolitoista kuukautta.

En ole koskaan aiemmin kirjoittanut blogia näin harvakseltaan kuin viimeisen kuukauden aikana. Tänä aikana olen ehtinyt rauhassa pohtia kaikkea blogiin, kirjoittamiseen ja omaan elämääni liittyvää. Moni asia on selkiytynyt, ja olen tehnyt enimmäkseen positiivisia huomioita.

Ainakin tällaisia huomioita:

  • Blogillani menee paljon paremmin kuin olen antanut itseni ja muiden ymmärtää. Blogin jo olemassa olevaa sisältöä luetaan niin paljon, että lukijamäärät eivät ole viime viikkoina laskeneet juuri ollenkaan, vaikka julkaisin vain kaksi uutta tekstiä.
  • Se, että blogilla menee hyvin, on tässä vaiheessa bloggaajan uraani äärimmäisen tärkeää: en halua tehdä enää tuntiakaan turhaa työtä blogin parissa, ja kun vanhoja(kin) tekstejä luetaan paljon, on varmaa, ettei työni ole ollut turhaa.
  • Kuinka paljon on ”paljon”, sen määrittelee kukin itse. Jos puhutaan numeroista, oman blogini kohdalla se luku on kuusinumeroinen. Olisinko onnellisempi, jos liikuttaisiinkin miljoonissa tai vastaavasti blogi saisi satojatuhansia klikkauksia paljon aiempaa lyhyemmässä ajassa? En. Ottaen huomioon, mitä asioita olen tietoisesti tehnyt ”väärin” blogissani (kerron tästä lisää alla), nykyinen saldo on varsin mittava.
  • Blogi on jo nyt tuonut minulle enemmän mahdollisuuksia kuin olen tajunnut itselleni myöntää. Ne monet mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole tuntuneet mahdollisuuksilta, koska en ole ollut niistä riittävän kiinnostunut.
Kutsuja, kutsuja, kutsuja.

Kutsuja, kutsuja, kutsuja.

  • Kerroin aiemmin saavani paljon kutsuja erilaisiin tapahtumiin blogin ansiosta. Monet niistä ovat terveyteen ja liikuntaan liittyviä, ja minut kutsutaan niihin terveystoimittajan asemassa. Jollekulle muulle se voisi olla kunnia ja unelmien täyttymys: päästä terveystoimittajien joukkoon, kun olen jo valmiiksi kielialan ihminen, joka on omasta mielenkiinnostaan kirjoittanut muinoin paljon terveydestä. Kun kävisin useissa terveysalan tapahtumissa ja kirjoittaisin niistä laadukkaasti, ties mitä se poikisi. Onhan blogi poikinut jo tähän mennessä vaikka mitä.
  • Tästä päästäänkin taas uuteen tärkeään huomioon: kuinka kiinnostunut ylipäänsä yhä olen terveydestä ja haluanko enää kirjoittaa siitä? Milloin viimeksi olen kirjoittanut mitään terveyteen liittyvää? Miten taloprojekti liittyy terveyteen? Kerron heti, että minua ei enää kiinnosta tietyt terveyteen liittyvät aiheet, kuten aivan älyttömyyksiin mennyt keskustelu eri ruokavalioista ja niiden paremmuusjärjestyksestä. Hetken ajattelinkin, että minun on karistettava terveysblogin viimeisetkin rippeet blogini kuvauksesta, kategorioista ym., mutta se hetki ei kestänyt kauaa. Terveys tai sen menettäminen kulkee ihmisen matkassa koko elämän. Minua kiinnostaa nykyään etenkin sisäinen terveys eli henkinen hyvinvointi. Uskon vahvasti (ja tiede sanoo samaa), että monet sairaudet lieventyvät/häviävät, kun ihminen hoitaa ennen kaikkea sisintään. Kun hoitaa sisintä, hoitaa samalla myös ulompia kerroksia. Niinpä haluan kirjoittaa vielä paljon terveydestä, ja arvelen, että uudessa kodissa myös oma (mielen)terveyteni tulee kukoistamaan tavalla, jolla se ei aiemmassa elämässäni koskaan pystynyt. Siksi jopa sellainen asia kuin talo, joka itsessään ei liity mitenkään terveyteen, voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen terveyteen, vireystilaan ja koko elämään.

Muutamia asioita olen tehnyt tietoisesti ja tahallani ”väärin” blogin kohdalla. Olen rikkonut tiettyjä bloggausohjeita isosti ja alusta alkaen. Kun lukee melkein mitä tahansa blogioppaita (englanniksi), niissä korostetaan varsinkin näitä kahta asiaa:

1. Älä missään nimessä kirjoita kasvottomana ja anonyyminä. Väitetään, että anonyyminä kirjoittajan on miltei mahdotonta vakuuttaa ketään (saati myydä mitään, puhuttiin sitten ajatuksista, tuotteista tai palveluista), koska kirjoittaja voi olla kuka tahansa ja piiloutua tekaistun roolin taakse. Toisaalta myös nimiä ja kasvoja voidaan käyttää väärin kirjoittajan ollessa kokonaan toinen henkilö: moni lienee kuullut tapauksesta, jossa blogia kirjoittava syyrialaislesbonainen paljastui amerikkalaiseksi heteromieheksi. Blogin kuvissa esiintynyt nainen oli kroatialainen, eikä liittynyt Syyriaan tai koko tapaukseen mitenkään. Niinpä nimille ja kasvoille ei tule antaa liikaa arvoa. Suomessa nimet eivät onneksi muutenkaan ole niin tärkeitä, mikä on hyvä asia. Itse esiinnyin blogissa hyvin pitkään kasvottomana, ja tulin esiin pikkuhiljaa neljäsosa kasvoja kerrallaan. Oma nimettömyyteni puolestaan on pitkälti erään käräjäoikeustarinan tulosta.

2. Valitse blogillesi tietty aihealue tai teema, ja kirjoita vain siitä. Jos kirjoittaa mistä sattuu, lukijoiden on vaikea hahmottaa, mistä koko blogissa on kyse. Sellaisessa sekamelskassa blogi menettää lukijoita ja blogin kasvu tyrehtyy. Tämä väite pitää ehdottomasti paikkansa. Niin monta kertaa olen itsekin huomannut, että blogini saa uusia tilaajia välittömästi esim. jonkin laihdutusjutun jälkeen, ja kun en sitten enää kirjoitakaan laihduttamisesta, menetän juuri samat tilaajat, ja toki syystä. Minun blogissani rasvaiset ja viljattomat raakakakut muuttuvat hetkessä päinvastaisiksi, eli rasvattomiksi ja täysjyvävehnäisiksi tärkkelysleipomuksiksi (!), ja laihdutusjuttujen tilalle tulee yhtäkkiä monen kuukauden ajan Irlanti-kuulumisia ja myöhemmin taloprojekti. Mitään näistä asioista en ole osannut ennustaa. Olen aina tiennyt, että ideaalitapauksessa blogia pidetään juuri tietystä aiheesta, mutta tiesin aina myös sen, että omalla kohdallani sellainen ei koskaan olisi toiminut. Jos en olisi vapaa kirjoittamaan mistä tahansa, mitään blogia ei olisi ikinä syntynyt. Jätin siis huomiotta myös tämän bloggausohjeen, vaikka olikin selvää, että blogi kärsii siitä. Kärsimys on kuitenkin pienempi paha kuin se, ettei olisi ollenkaan olemassa!

Johtopäätös

Elämää ja omia mielenkiinnon kohteita ei tule rajoittaa. Itse tartun aina täysillä kaikkeen, mistä innostun, koska en tiedä, kuinka kauan saankaan odottaa seuraavaa innostumista. Olen kertonut huipuista ja laskuista, joista olotilani usein koostuu, enkä välillä innostu kuukausikaupalla mistään (uudesta).

Ei rajoja, ei kontrollia, ei tietoa tulevasta, paljon epävarmuutta, avoimia kysymyksiä, heittäytymistä. Sellaista pitkälti haluan elämän olevan, ja se näkyy myös blogissa. En tiedä, mihin blogi on menossa. En ole koskaan tiennyt, ja niin se tulee olemaan vastaisuudessakin. Epätietoisuus on rikkautta.

Maailman paras ruokavalio

Vastaani tuli varsin virkistävää ruokavalioihin liittyvää informaatiota.

miksei-lihaa

alkuperainen-ruokavalio

Nykyinen ruokavalion muutos, joka on johtanut liikalihavuuteen, on tehnyt tyhjäksi vuosituhansien kehityksen. […] Menneisyydestä löytyisi vastaus tulevaisuuden ongelmiin.

Lähde: Tiededokumentti: Paras ruokavalio, jakso 1. Suomennos: Anni Koskenniemi

Yle Areenasta löytyy kaksiosainen dokumenttisarja nimeltään Paras ruokavalio. Siinä käydään läpi 50 eri ruokavaliota maailmalta, ja listataan ne parhausjärjestykseen. Laskelmiin ovat vaikuttaneet ainakin seuraavat seikat: millaisia rasvoja maissa syödään, kuinka suurta alkoholinkulutus on, kuinka paljon lihavuutta esiintyy, mikä on ruokavalion yhteys eri syöpiin, ja kuinka pitkään maissa eletään. Jaksot löytyvät alla olevien linkkien takaa.

Intoilin sarjasta varsinkin nähtyäni ensimmäisen jakson, jossa esitellään 30 huonointa ruokavaliota. Toinen osa ei ollut yhtä hyvä ja objektiivinen, eivätkä siinä esitetyt tiedot ole yhteneväisiä monissa muissa lähteissä esitettyjen tietojen kanssa. Se voi tosin johtua siitä, että jossain maassa esim. eletään hieman lyhyemmän aikaa kuin muualla, mutta syöpiä esiintyy paljon vähemmän kuin jossain länsimaassa. Silloin maa ei ole elinajanodotteen suhteen kärkisijoilla, mutta syöpien vähyyden suhteen on. Niinpä eri tekijöitä voi olla vaikea suhteuttaa toisiinsa.

murot

Samasta syystä esim. USA ja Meksiko, joissa on eniten lihavia ihmisiä, eivät kuitenkaan ole listan viimeisiä, koska tyypin 2 diabeteskuolleisuus on vielä korkeampi Marshallinsaarilla. Toisin sanoen tietyn maan tai kansan sijoitukseen vaikuttaa moni tekijä. Katsojan näkökulmasta lienee viisainta poimia parhaat puolet kaikista eri ruokavalioista, mutta tarkkana pitää olla. Esim. Kreikan (Välimeren) ruokavalio esitetään taas totta kai hyvässä valossa, kun todellisuudessa ainakaan joiltain pikkusaarilta ei kovasti yrittämälläkään saa mitään välimerellistä, niin kuin järkytyksekseni lomallamme huomasin. Lisäksi kreetalaiset kuuluvat maailman lihavimpiin ihmisiin (tätä ei sarjassa kerrota). Jos siis haluaa dokumentin perusteella alkaa syödä kreikkalaisittain, niin käytännössä se tarkoittaisi reilua punaisen lihan lisäämistä ruokavalioon, vaikka se ei tietenkään ole dokumentin sanoma.

hoikkuus

Jaksojen perusteella voidaan sanoa, että parhaissa ruokavalioissa syödään paljon kasviksia, palkokasveja, hedelmiä, pähkinöitä, täysjyväviljoja ja kalaa. Samaisissa ruokavalioissa syödään punaista lihaa joko vähän tai ei ollenkaan. Einekset, muut valmisruoat ja yleensäkin pitkälle jalostetut ruoat kuuluvat huonoihin ruokavalioihin. Pohjoismaat pärjäävät vertailussa hyvin. Siis kaikki muut Pohjoismaat paitsi Suomi! Se tuntui mielestäni ensin uskomattomalta ja hurjan epäreilulta, varsinkin kun ohjelmassa hehkutetaan ruisleipää useamman kerran. Ilmeisesti Suomessa kuitenkin käytetään enemmän fruktoosisiirappia kuin muissa (Pohjois)maissa, mikä lienee huonontaneen Suomen sijoitusta. (Luonnollisestikaan 50 maan joukkoon ei mahdu kaikkia maailman eri maita.)

Itseäni suretti eniten Meksikon tilanne. Siellä syödään ja juodaan Yhdysvalloista tuotua moskaa ja varsinkin sokerilimuja, joilla pikkulapset mädännyttävät hampaansa. Meksikon alkuperäiseen ruokavalioon kuuluu vain kasviperäistä ravintoa, ja se käykin täydelliseksi esimerkiksi John McDougallin suosittelemasta tärkkelysruokavaliosta (lainaus postauksen alussa kuvaa nimenomaan Meksikon tilannetta).

Meksikon alkuperäisen ruokavalion lisäksi pidän itse kovasti Etiopian ”maaseutu”ruokavaliosta.

kasviksia-ja-kuitua

Kuitupitoisella kasvisruokavaliolla on omat maailmankuulut terveysvaikutuksensa:

paksusuolensyopa

Kun jäte poistuu ruoansulatuselimistöstä nopeasti, paksusuolen syövän riski pienenee.

Lähde: Tiededokumentti: Paras ruokavalio, jakso 1. Suomennos: Anni Koskenniemi

Kasvisruoka viipyy suolistossa vain hetken, kun taas liha helpostikin tukkii suoliston useiksi päiviksi.

Sarjaa voi ehdottomasti suositella, mutta tiettyihin asioihin kannattaa silti suhtautua varauksella. Esimerkiksi ranskalaista ruokavaliota kehutaan, vaikka se sisältää valtavasti eläinperäistä rasvaa. Väitetään, että ranskalaiset eivät syö oikeastaan ollenkaan höttöhiilihydraatteja. Todellisuudessa tunnemme kuitenkin paremmin kuin hyvin ranskanleivän, patongit ja croissantit. Siispä ranskalaiset jos ketkä syövät nimenomaan valkoisia jauhoja. Hoikkuus vähentää monien tautien riskiä, ja ranskalaiset ovat hoikempia kuin monet muut eurooppalaiset. He kuitenkin syövät usein ruokia, joita ei yleensä pidetä terveellisinä. Onneksi jopa sarjassa ehdotetaan, että hoikkuus ja sen tuoma terveys johtuvat pitkälti siitä, että ranskalaiset syövät hitaasti ja vain pieniä annoksia, eivätkä he napostele aterioiden välissä. Silloin voi helpommin syödä lähes mitä tahansa ilman kummempia terveyshaittoja. Fiksuinta toki silti olisi sisällyttää ruokavalioonsa mahdollisimman paljon terveellistä, ravinteikasta ruokaa ennemmin kuin keskittyä siihen, kuinka paljon epäterveellistä ruokaa voi syödä sairastumatta vakavasti.

Leivonnaisia kasviksista: Terveellisempi porkkanakakku (vegaaninen)

Kuka tai mikä totesi jo vuonna 1989, että:

Kasvikset tekevät kakuista ja leivistä erityisen meheviä. Rasvan määrä voidaan pitää alhaisena, koska kasviksilla on sama vaikutus.

Lainaus kuulostaa John McDougallin tärkkelysfilosofiaan sopivalta aatteelta, mutta on todellisuudessa teoksesta Pirkan kasviskeittokirja (1989). Samaisesta kirjasta löytyy lupaavan kuuloinen porkkanakakkuohje.

pirkan-porkkanakakku

Porkkanakakku on yksi omia lemppareitani, ja siksi blogista löytyykin jo kaksi, keskenään hyvin erilaista porkkanakakkureseptiä: toinen on raaka ja erikoinen, toinen puolestaan on hieman perinteisempi ja kypsempi, joskin sekin tavallista terveellisempi ja todella herkullinen.

Tähän aikaan vuodesta moni yrittää syödä kevyemmin, ja huomasinkin Pirkan reseptin olevan melko täydellinen juuri nyt. Reseptissä ei ole lainkaan lisättyä rasvaa, eikä sattumoisin edes vehnää tai muitakaan viljoja, joita jotkut haluavat välttää. Olen muokannut reseptiä vain kananmunien osalta, muuten se on suoraan kirjasta. Oma kakkuni näyttää täysin samanlaiselta kuin kirjan kakku, vaikka en käyttänyt munia.

Porkkanakakku (n. 12 palaa)

  • 3 porkkanaa (n. 250 g)
  • 250 g mantelia tai pähkinää
  • 3 rkl perunajauhoja
  • 6 kananmunan verran kananmunankorviketta (luultavasti myös pelkkä perunajauho toimii munien tilalla mainiosti)
  • 2 dl sokeria
  • 1/2 sitruunan mehu ja raastettu kuori
  • 1 tl kanelia

Koristeeksi

  • tomusokeria
  1. Kuori porkkanat ja raasta ne hienoksi. Jauha mantelit tai pähkinät (kuorineen). Sekoita ne perunajauhoihin.
  2. Sekoita kananmunankorvike veteen paketin ohjeen mukaan. Lisää sokeri, porkkanat, mantelit, sitruunan mehu ja -kuori sekä kaneli.
  3. Kaada taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun (irtoreunaiseen) vuokaan. Kypsennä kakku ritilällä uunin alaosassa 175 asteessa n. 50 min.
  4. Anna kakun jäähtyä. Siivilöi pinnalle tomusokeri.

pirkan-porkkanakakku-2

Eikö omasta versiostani tullutkin aika lailla identtinen kirjan kakun kanssa? Tätä helppoa ja maistuvaa ohjetta voi suositella, se on mukava lisä jo jakamieni porkkanakakkureseptien joukkoon!

pirkan-porkkanakakku-3