Avainsana-arkisto: talo

Aina kannattaa valittaa! (Tapaus VS-Harja Oy)

No ei varmastikaan aina, mutta ainakin silloin kun sille on aihetta, valittamisesta voi seurata paljon hyvää. Kirjaimellisesti paljon.

Kerroin vajaa kuukausi sitten harjastani, jonka harjakset katkeilivat ennätystahdissa. Lähetin asiasta palautetta VS-Harja Oy:lle, ja sain rikkoontuneen harjan tilalle kuusi uutta harjaa!

Sain kaksi katuharjaa, yhden mattoharjan, kaksi astianpesuharjaa ja yhden juuriharjan. Väreiltään harjakset ovat kaikissa joko valkoisia, punaisia, sinisiä tai ruskeita. Ne ovat piristäviä värejä entisen mustaharjaksisen harjan tilalle.

Uudet harjat miellyttävät, mutta mitä kummaa entiselle tapahtui? Reklamaatiossani ihmettelin entisen harjan nopeaa kulumista eli harjasten totaalista katkeamista, ja kyseenalaistin kotimaisen laadun. Samalla kuitenkin kirjoitin, että uskoin oman harjani olevan yksittäistapaus sen sijaan, että se kertoisi laajemmin VS-Harja Oy:n tuotteista tai yleensäkään kotimaisesta laadusta.

VS-Harja Oy vastasi reklamaatiooni. Saamani kohtelias ja kattava vastaus sisälsi kiinnostavaa tietoa syystä, miksi vanhalle harjalleni kävi niin kuin kävi:

Kiitokset palautteestasi ja pahoittelut kohdallesi sattuneesta viallisesta tuotteesta. Toteutimme tällä katuharjalla VS 362/250 laajan kampanjan jälleenmyyjämme kanssa. Tuotteessa käytetyssä harjasmateriaalissa on valitettavasti ilmennyt jonkin verran laatupoikkeamia, joka aiheuttaa harjasten katkeamisen jo lyhyen käytön jälkeen. Nämä poikkeamat ovat siinä suhteessa hankalia, että ne eivät tule ilmi tuotannossa tapahtuvassa laadunvalvonnassa, missä jokainen valmistuva harja tarkastetaan tekijän toimesta.

Laatu on meille erittäin tärkeä arvo kaikessa tekemisessämme, joten vastaamme ehdottomasti kaikista reklamaatioista jotka meille tulevat, niin myös tästä. Haluaisimme toimittaa sinulle uuden tuotteen rikkoutuneen tilalle.

Lisäksi vastauksessa oli asiaa myös kotimaisuudesta ja oikeudesta käyttää Avainlippua VS-Harjan tuotteissa. Avainlipusta kerrotaan yleisesti seuraavaa:

Avainlippu voidaan myöntää Suomessa valmistetulle tuotteelle tai Suomessa tuotetulle palvelulle. Lisäksi tuotteen tai palvelun kotimaisuusasteen on oltava vähintään 50 prosenttia. Keskimäärin Avainlippu-tuotteiden kotimaisuusaste on yli 80 prosenttia. (Lähde: suomalainentyo.fi)

Hyvin mielenkiintoista tuokin. Olen jo kauan kiinnittänyt huomiota mm. Design from Finland -merkkeihin, joilla yritetään luoda illuusiota kotimaisesta tuotteesta mutta jotka auttamatta vihjaavat, ettei kyseisellä merkillä varustettuja tuotteita ole tehty Suomessa. Avainlippu puolestaan kuvastaa Suomessa tuotettuja palveluja ja Suomessa tehtyjä tuotteita, jotka myös työllistävät Suomessa.

Luotan siihen, että uudet harjani kestävät vanhaa paremmin, vanhassa kun kerran oli viheliäinen laatupoikkeama harjasmateriaalissa. Se muistuttaa, millaisia riskejä yritykset joutuvat ottamaan: vaikka omassa tehtaassa tehtäisiin kaikki oikein laadunvalvontaa myöten, se ei auta, jos itse materiaali ei ole 100-prosenttista priimaa 100 prosenttia ajasta. Olen itsekin menossa tehdastyöhön ensi kesäksi firmaan, jossa olin aikoja sitten monta vuotta töissä. Sielläkin työ ja suuri osa raaka-aineista ovat kotimaisia, mutta raaka-aineiden laatuun vaikuttavat lukuisat seikat niin sääolosuhteista yleiseen saatavuuteen. Ymmärrettävää yhtä kaikki.

Nyt kiitän VS-Harja Oy:tä saamastani paketista ja menen testaamaan uusia harjojani. Tartun ensimmäiseksi herkulliseen punaiseen.

Tänne paistuu! – Kun talo muuttui kylmästä kuumaksi ja muuta ihanaa

En tajunnutkaan, miten paljon elämäni muuttuisi, kun muutin kerrostalosta Helsingistä omakotitaloon maaseudulle järven rannalle.

Kuluva talvihan on ollut talossa niin kylmä lattioiden osalta, että viimeksi vesiputketkin jäätyivät. Nyt siitä on jo viisi viikkoa, ja tänä aikana tilanne onkin ehtinyt kääntyä päälaelleen: minulla on jo useampana päivänä ollut talossa 26 astetta lämpöä aamupäivään mennessä, vaikka ilmalämpöpumppu ja patterit ovat pois päältä! Minulle 26 astetta on niin paljon, että muutun ärtyisäksi. Siinä vain on jotain nurinkurista, että jo maaliskuussa Suomessa hikoilee omassa kodissaan, vaikka istuisi paikallaan pelkät alusvaatteet päällä.

Aihetta valittamiselle ei kuitenkaan ole, ja aurinko ja lämpöhän ovat lopulta upeita asioita. Olen vain niin tottumaton kumpaankin: asuin entisessä, poikkeuksellisen pimeässä ja siten myös viileässä asunnossani yli 10 vuotta, ja niinpä auringon tuoma lämpö omassa kodissa on minun maailmassani sellaista eksotiikkaa, jota tavataan vain tropiikissa.

En muista, mainitsinko tätä aiemmissa teksteissäni, joissa kerroin asunnon myynnistä, mutta entisen asuntoni ensinäyttöön tuli neljä ihmistä, joista yksi kääntyi pois jo ovella, koska asunto oli niin pimeä. Pimeys johtui tiheästä ja korkeasta mäntyjen keskittymästä, jolle ei ollut vuosikymmeniin (tai koskaan?) tehty mitään ja joka peitti kaikki näkymät. Pimeys alkoi häiritä minua vasta viimeisinä vuosina kämpässä asuessani, ja olin itsekin kovasti valon perään niin kuin se mahdollinen ostaja, joka kaikkosi jo ovella.

Nyt olen äärivaloisassa ja lämpimässä talossa, jossa joudun pitämään aurinkolaseja päässä! Korkeiden lämpötilojen lisäksi talossa on tosiaan ollut viime aikoina niin kirkasta, että olen joko pitänyt säleitä osittain kiinni tai sitten turvautunut aurinkolaseihin. Talon julkisivu osoittaa etelään, ja voin vain kuvitella, millaiseksi saunaksi talo muuttuu kesällä. Tuuletuskin lienee silloin vaikeampaa kaikkien paarmojen ja hyttysten takia. Tällä hetkellä talo tuulettuu hetkessä ja tehokkaasti, 10 minuutin tuuletuksella lämpötila tippuu 22 asteeseen, vaikka alkaakin taas nousta heti ovien sulkemisen jälkeen.

Hikoiluttavista lämmöistä huolimatta olen viihtynyt talossa tajuttoman hyvin! Olen kovin onnellinen. Epäilen, että se puoli ei ole tullut esille blogissa, koska olen pakostakin joutunut keskittymään negatiiviseen: talofirma on vielä tässä vaiheessa velvollinen korjaamaan kaikki löydetyt viat, ja koska niitä ilmeni talven mittaan enemmän kuin osasin odottaa, olen joutunut pitämään niistä kirjaa ja taltioimaan ne mahdollisimman tarkasti. Olen kuitenkin saanut lupauksen, että kaikki puutteet tullaan korjaamaan, joten koen vihdoin voivani keskittyä kaikkeen suloiseen, mitä elämällä on täällä tarjota.

Mitä kaikkea sitten olen puuhaillut täällä kuluvana, pian jo menneenä talvena?

  • Olen treenannut reilusti. Takana on 11 hiihtolenkkiä ja neljä kävelyä järvenjäällä. Sen järven, jonka jäälle kävelen omalta pihaltani. Niin uskomattoman idyllistä, että en jaksa tajuta! Lisäksi olen panostanut raskaisiin käsitreeneihin, lankkutreeniin, joogaan ja tietysti crossailuun. Kahdeksan kilometrin kauppareissut olen tehnyt kävellen. Harkitsin, olisinko ottanut blogiin kuvia kiinteytyneestä kropastani, mitä todella harvoin teen, mutta ajoitus ei ole nyt paras. Kirjoittamieni seksilelutekstien takia blogiini tullaan tällä hetkellä erilaisilta pornosivustoilta, joten pidän paljaan pinnan esittelyn aivan minimissä.

  • Olen saanut ennätysmäärän mustelmia. Mottasin itseäni vahingossa talikon varrella ohimoon ja ladon ovella reiteen. Jos talikko ja lato eivät kerro, että ollaan maaseudulla, niin sitten ei mikään! Lisäksi kaaduin kerran järvenjäällä, ja sain mojovan mustelman polveen. Osaan kuvitella, miten mustelmainen olen kesällä, kun jo nyt talvella useiden vaatekerrosten suojaamana iho sinertää ja liilertää sieltä täältä. Tuleviin kesähäihimme olin ajatellut polvipituista mekkoa täyspitkän sijaan, mutta mustelmien takia olisi ehkä paras pukeutua johonkin koko kropan peittävään kaapuun. Jos onnistun olemaan tyrkkäämättä itseäni lapiolla naamaan, olen tyytyväinen!
  • Olen nähnyt kaksi joutsenta järvenjäällä. Eli taaskin omalla pihalla! Näimme sekä ilmalennot että mahalaskut, ja kuulimme niiden laulun (vai äänen, ei sitä ehkä lauluksi voi sanoa). Lumeen jääneet räpylänjäljet olivat niin hellyttävät! Joutsenet etsivät sulaa vettä eivätkä valitettavasti sitä vielä täältä löytäneet, mutta pian sekin aika koittaa.
Joutsenen räpylänjäljet.

Joutsenen räpylänjäljet.

  • Olen kuunnellut järven tarinointia. Järvi pitää aikamoista mekkalaa näinä päivinä: auringon laskettua jään alta alkaa kuulua ihmeellisiä ”taajuus”ääniä: välillä kuulostaa kuplivalta ja aaltomaiselta, välillä taas kopahtaa ja sitten räksähtää. Sana taajuus kuitenkin kuvastaa parhaiten kuulemiani valasmaisia kumahduksia ja tukahdutettuja loiskahduksia.
  • Olen katsellut aurinkoa ja kuuta.

Olen elämän rutistettavana ja syleiltävänä toisin kuin koskaan aiemmin.

Kotimainen laatu, hoi, missä olet? (Tapaus VS-Harja Oy)

Tämä teksti on samalla blogikirjoitus ja reklamaatio.

Kun muutin uuteen talooni viime syksynä, sain kaupanpäällisenä upouuden varrellisen harjan. Sillä tuli lakaistua pikku roskia pariin kertaan sisällä, koska sähköä ei vielä silloin ollut eikä siten imuriakaan. Marraskuussa 2017 harja pääsi ulkokäyttöön, mihin se on tarkoitettukin.

Harjassa komeileva suomenlippu kiinnitti heti huomioni. Miten mahtavaa, että sentään joitain tuotteita vielä tehdään Suomessa, ajattelin. Suomalainen harja on kiinalaista huomattavasti laadukkaampi, sehän nyt on sanomattakin selvää. Minulle kotimainen harja merkitsi laadun lisäksi sitä, että sen tekeminen työllisti ihmisiä juuri Suomessa, ja heille melko varmasti myös maksettiin työstä muutamia senttejä enemmän palkkaa.

Koska eletään talvikautta, olen lakaissut harjalla vain lunta, useimmiten kevyttä puuterilunta. Joka kerta harjaa käyttäessäni minua ovat häirinneet siitä irtoavat harjakset. Mustina ne erottuvat hyvin terassin puupintaa ja varsinkin lunta vasten. Aprikoin, että harjaksia varmaan irtoaa alussa muutamia, ja kun harja on ”sisäänajettu”, karvanlähtö vihdoin lakkaa.

Harjaksia on kuitenkin irronnut niin paljon, että humanistinkin matikkapäällä ymmärsin, ettei ”karvanlähtö” voi jatkua samalla tavalla, tai pian harjasta ei ole mitään jäljellä. Terassille jäävät harjakset sain sentään poimittua ja vietyä roskikseen, mutta terassin ulkopuolelle eli hangelle tippuneita harjaksia on turha lähteä kahlaamaan sieltä pois (vaivattomampaa on olla käyttämättä harjaa lainkaan, ja huiskia lumet terassilta pois vaikka lapasella kontaten).

Irtoavat harjakset todella harmittavat, varsinkin kun harja on ollut käytössä vasta vajaat neljä kuukautta. Se näyttääkin vielä aivan uudelta päältäpäin katsottuna.

Tuli vihdoin aika katsoa, miltä harjaosa näyttää. Sitä kun ei koskaan tule nähtyä, ellei sitä varta vasten katso.

Kotimainen laatu tuntui lähinnä pottuilulta, kun käänsin harjan, ja totuus paljastui.

Neljästä harjasrivistä yksi on kulunut kokonaan pois, ja kolmessa muussakin rivissä harjasten totaalinen katkeaminen on alkanut!

Tässä vaiheessa oli aika mennä VS-Harja Oy:n sivuille.

Firman sloganiksi paljastui ”Kotimaista laatua jo vuodesta 1927”. Aikamoinen sattuma, sillä jo ennen sivuille menemistä olin päättänyt otsikoida kirjoitukseni käyttäen ilmaisua kotimainen laatu, sillä juuri se minulla tuli harjasta ensimmäiseksi mieleen viime syksynä – ennen kuin aloin käyttää sitä.

Firma kertoo itsestään seuraavaa:

VS-Harja Oy on valmistanut harjoja jo vuodesta 1927 lähtien. Toimitilamme sijaitsevat Akaassa, Tampereen ja Hämeenlinnan puolessa välissä. Noin 96% liikevaihdostamme on omaa tuotantoa.

Kuulostaa upealta. Toivoisin, että Suomessa olisi paljon nykyistä enemmän vastaavia firmoja ja siten omaa tuotantoa. Suosin kotimaista, jos mahdollista, ja lakkasin ostamasta mm. Arabian muumimukeja heti sen jälkeen, kun tuotanto siirtyi Thaimaahan.

Tuhannen taalan kysymys kuitenkin kuuluu: missä se kotimainen laatu nyt on, VS-Harja Oy? En ole harjaekspertti, mutta voisin vannoa, että omakotitaloasujan käytössä harjan eliniän tulee olla pidempi kuin vajaat neljä kuukautta. Lisäksi tiedän lukemattomia tapauksia, joissa sama harja on palvellut useampaa käyttäjää monen vuoden ajan, joten uskon VS-Harjankin pystyvän parempaan. Toivon oman harjani olevan maanantaikappale ja poikkeus normaalisti laadukkaiden tuotteiden joukossa. Sillä eihän oma harjani voi mitenkään edustaa kotimaista laatua, eihän?

Pyydän VS-Harja Oy:ltä yhteydenottoa julkisesti kommenttien puolella tai sähköpostin välityksellä (mielekas.miellekartta@gmail.com). Mielestäni minun kuuluu saada uusi harja ja mieluusti selitys siihen, miksi harja alkoi hajota tavallisessa käytössä ennätyksellisen nopeasti.

Onko lukijoilla kokemuksia kotimaisista tuotteista, jotka eivät vastaa odotuksia?

Lisätty 5.4.2018: VS-Harja Oy:n vastaus