Avainsana-arkisto: Tahko

Lohtua loskan keskelle

Tänään ikkunasta paistoi lohduton näky: yhä työmaavaiheessa oleva pihani – vai pitäisikö sanoa mutakasa – paljastui ihanan paksun lumikerroksen alta. Järvikin tuntui sulaneen yhdessä yössä, vaikka ei se toki kunnolla jäässä ollutkaan. Silti on outoa, että vielä tiistaiaamuna kävin juoksulenkillä 17 pakkasasteessa, ja tänään oltiin jo reilusti plussan puolella.

Minulla on vielä esittelemättä menneen Tahkon-reissun kauneimmat maisemat, ja ajattelin niiden mahdollisesti lohduttavan muitakin kuin minua, paikallisissa metsissä kun oli niin taianomainen tunnelma. Ja lunta todella piisasi toisin kuin nyt!

Talvinen satumetsä löytyi Pisan luonnonsuojelualueelta. Reitti käsittää nousun Pisan huipulla olevaan näköalatorniin ja sitten laskun samaa reittiä alas. Kesällä reittivaihtoehtoja on useampia, mutta nyt talvella olimme onnellisia jo pelkästään siitä, että jotkut muut olivat kulkeneet reitin ennen meitä, sillä ilman muiden lumijälkiä emme ehkä olisi löytäneet perille.

Reitti huipulle oli uskomattoman kaunis. Itse en välttämättä koskaan ole nähnyt vastaavaa, ja poikaystävän siskokin joutui miettimään, milloin viimeksi oli nähnyt jotain yhtä upeaa, vaikka on kokenut Lapin-matkaaja.

Jyrkimmissä kohdissa oli kaiteet, mutta ne olivat lumen takia niin matalalla, että niistä ei helposti saanut otetta.

Tässä olemmekin jo huipulla. Huipulle eli näköalatornille oli matkaa vain 1,4 km, mutta lumikinoksissa nousuun meni kuitenkin aikaa. Huipulla myös tuuli sen verran, että emme viipyneet siellä kovin kauaa. Haluamani kuvat ehdin silti ottaa.

Tykkylumi painoi puut kasaan sekä pysty- että vaakasuunnassa. Mahdollisesti vaarallista kulkijoille ja kallista sähköyhtiöille, mutta niin lumoavan näköistä!

Yllätykseksemme lähes yhtä kaunista oli myös Tahkon huipuilla, kun viimeisenä Tahkon-päivänä lähdimme sellaiselle maisemaladulle, joka ei vielä tammikuussa ole hiihtokunnossa.

Maisemareitillä jouduimme tarpomaan paljon enemmän kuin Pisan-reitillä, ja lumi oli paikoin raskaan upottavaa.

Puuraukat olivat kovilla kaikesta lumen painosta. Maisema”ladulla” oli ennätyksellisen reilusti kaatuneita puita, ja juuri siksi se ei ollutkaan hiihtokäytössä. Kun olimme rämpineet tarpeeksi monta tuntia, laskeuduimme moottorikelkoille tarkoitettua reittiä takaisin maantielle ja siitä kotimökkiin. Sesonkiaikana moottorikelkkareitillä kulkeminen olisi isompi rikos, mutta nyt moisella ei ollut juuri merkitystä. Koko Tahkolla oli hyvin rauhallista.

Nyt ihana matka on pelkkä muisto vain, mutta reissu toi valtavasti piristystä arkeen ja lisäsi henkisten voimavarojeni määrää. Huomasin päivän pidentyneen sillä välin, kun olimme poissa. Loskasta huolimatta elämme jo nyt miellyttävämpiä aikoja kuin marras-joulukuussa, ja suunta on koko ajan parempaan päin!

Suussani muhi kavala tulehdus

Olen vastikään selvinnyt helvetillisimmästä koskaan kokemastani hammassärkyepisodista. Särky oli sellaista, joka nosti vedet silmiin ja pakotti minut polvilleen rukoilemaan jumalia, joihin en usko. Pelastava enkelini löytyi Kuopiosta julkisen hammashoidon puolelta.

Vain sietämätön hammassärky paikoin varjosti muuten niin onnistunutta Tahkon-reissuamme. Pahimmat särkykohtaukset olivat niin hirvittäviä, että jälkikäteen ajateltuna on todellinen ihme, etteivät ne vaikuttaneet lomaamme enemmänkin. Kohtausten aikana särki niin, että taju meinasi lähteä. Kun pahin kohtauksen vaihe meni ohi, naamani kuumotti punaisena ja olin aivan puhki. Särky säteili myös korvaan ja ohimoon.

Yksi vasemmalla ylhäällä oleva poskihampaani alkoi särkeä kesällä 2016, ja sitä porattiin ja paikattiin saman vuoden elokuussa. Hammas särki ajoittain yhä, joskus pahemminkin, mutta sitten saattoi mennä parikin kuukautta ilman pahempia särkyjä. Kylmät juomat ja kylmä ilma saivat hampaan kylläkin vihlomaan lähes aina, joskus pahastikin. Kävin vuosittaisessa hampaiden tarkastuksessa vasta tovi sitten eli lokakuussa 2017, ja sain silloin puhtaat paperit. Hampaat olivat kuulemma terveet, ja viisaudenhampaatkin lääkärin sanoja lainaten ”vau”-kunnossa. Kerroin vuonna 2016 paikatusta hampaasta ja sen vihlonnasta, ja niinpä lääkäri otti vielä röntgenkuvat, puhalteli hampaan suuntaan ilmaa ja koputteli sitä, ja totesi paikan varsin siistiksi. Koska itse hampaaseen ei niinkään sattunut, vaan ien reagoi ilmaan vihlomalla, lääkäri suositteli minulle vihloville hampaille tarkoitettua hammastahnaa.

Hammasta alkoi särkeä jonkin verran juuri ennen Tahkon-matkaa, mutta särky katosi kuitenkin välillä tuntikausiksi, eikä ollut liian voimakasta, kun taas jatkui. Päätin, että hammasta on kyllä pakko päästä taas näyttämään lääkärille, mutta tietysti vasta matkan jälkeen. Otinkin jo tällä viikolla yhteyttä uuden kotikuntani hammashuoltoon ja kyselin, voisinko päästä heti reissun jälkeen hoitoon. Särkyaikoja ei kuitenkaan jaeta etukäteen, ja kunnan vastaava hammaslääkäri muistutti, että voisin yrittää päästä särkypäivystykseen jossain muualla Suomessa matkamme aikana. Kun kipu sitten yltyi mahdottomaksi, tajusin Kuopion olevan paras vaihtoehto: ajaisimme etelämmäs joka tapauksessa Kuopion kautta, ja googlaus paljasti, että siellä jaetaan kiireellisiä hammashoitoaikoja. Pelkäsin silti, etten ulkopaikkakuntalaisena saisi aikaa, mutta samalla tiesin, että särkyjeni perusteella minun jos kenen pitäisi saada aika.

Kylläpä olin helpottunut, kun aika järjestyi! Edellisenä yönä olin herännyt särkyyn monta kertaa, eikä vahvoistakaan särkylääkkeistä ollut ollut missään vaiheessa pienintäkään apua. Jo se lohdutti minua valtavasti, että sain vastaanottoajan ja että sitä kautta saisin pian apua. Olin kärsinyt pahimmista kipukohtauksista, jotka kestivät noin vartin kerrallaan, jo monena päivänä, ja tiettyinä päivinä en selvinnyt vain yhdellä kohtauksella, vaan niitä ehti olla useampi.

Oma toiveeni oli, että hammas suurin piirtein revittäisiin pois. Kivut olivat sitä luokkaa, että hammas tuntui huutavan minulle: ”Millä sinut saa tajuamaan, että haluan ulos täältä!” Epäilin, että lääkäri ei kuitenkaan suostuisi poistamaan hammasta, vaan sen väitettäisiin taaskin olevan priimakunnossa. Päätin ehdottaa, että vanha paikka avattaisiin ensin ja arvioitaisiin tilanne, ja jos mitään ei silti selviäisi, hammas voitaisiin minun puolestani repiä irti. Tiesin, että en kestäisi enää päivääkään hampaan kanssa, jos sille ei tehtäisi varsinaisesti mitään. Olin laittanut kaiken toivoni Kuopion varaan.

Päästessäni vastaanotolle minua oli vastassa nuiva hammaslääkäri, josta todella puuttui kaikki savolainen lupsakkuus, mitä paikallisilta saattoi odottaa. Hän silti kuunteli, kirjasi kertomukseni ylös ja otti vasemmalta puolelta röntgenkuvan. Hän suostui ehdotukseeni eli siihen, että paikka avattaisiin, jotta sen alle nähtäisiin. Vakuutin, että hampaassa todella on jotain pahasti vialla, näki hän sitä tai ei. Röntgenkuvasta hän sanoi, että hampaassa ollut aiemmin paikattu reikä oli melko syvä. Hän ei silti tuntunut tajuavan tilanteen vakavuutta, koska ei edes puuduttanut hammasta kunnolla. Hän aloitti poraamisen, mutta lopetti heti alkuunsa, kun kuuli, miten vaikeroin. Tärisin hoitotuolissa tuskasta kankeana, haukoin henkeäni ja vedet nousivat taas silmiin. Vasta kun pyysin ”maksimimäärän” puudutusta, hän tuikkasi ikeniini pari piikillistä lisää. Hän myönsi, että jos hammas paljastuu tulehtuneeksi, särky ja vihlonta voivat silloin olla hyvin voimakkaat. Vihdoin olin saanut tarpeeksi puudutusainetta, ja lääkäri alkoi avata paikkaa.

”Heti alkoi vuotaa, kun sain paikan pois”, lääkäri sanoi. Sitten hän mumisi jotain jostakin pulpasta. Päätin, että kyselisin lisää, kunhan pääsisin tuolista. ”Tähän laitetaan nyt tällainen lääkepaikka, joka vie säryn. Myöhemmin sitten juurihoitoon tai hampaanpoistoon.”

Sain toimenpiteen jälkeen tulosteen tilanteestani.

D26 kovasti vihlova, vihloo erityisesti bukkaali ja palatinaalipinnoilta, koputus tuntuu hieman. Kylmä ja kuuma aiheuttanut vihlontaa ja nyt viikon ollut jatkuvaa kovaa särkyä, ei puruarkuutta.

Puudutus ja D26 avaus, pulpa vuotava, pulpiittinen. Canasol-huuhtelu, maxitrol+vanu, provit ja irm. Jatkossa juurihoito tai poisto, neuvottu varaamaan aika oman kunnan hammashoitolaan.

Sitten tuli aika kysellä, mitä tietty osa potilaskertomuksesta tarkoitti suomeksi. Pulpiitti tarkoittaa hammasytimen tulehdusta, joka on useimmiten pitkälle edenneen karieksen aiheuttama ja joka on myös yleisin syy hakeutua kiireelliseen hammashoitoon.

Terveyskirjasto kertoo pulpiitista seuraavaa:

Hammasytimen tulehduksen eli pulpiitin taustalla on tavallisesti hoitamaton kariespesäke, josta suun mikrobeita pääsee normaalisti steriilille alueelle. Myös hammasytimen eli pulpan läheisyyteen ulottuva paikka, hampaan lohkeaminen, hiushalkeama hampaassa, hampaan kuluminen tai hammasta kohdannut isku voi olla pulpiitin syynä.

Hampaan ydinontelossa on sidekudosta soluineen sekä runsaasti juurenkärjen kautta tulevia verisuonia ja hermoja. Tulehduksen seurauksena kudokseen syntyy turvotusta, josta aiheutuu painetta hammasluun ympäröimässä ontelossa. Satunnaisen ja lievän ydinkudosta kohdanneen ärsykkeen jälkeen alkava tulehdus voi vielä palautua, mutta pitempään jatkuvana tulehdus aiheuttaa kudoksen menemisen joko osittain tai kokonaan kuolioon.

Aluksi hampaassa saattaa olla sykkivää särkyä, joka pahenee altistuessaan kuumalle. Särky on pahimmillaan erittäin voimakasta ja säteilevää, jopa niin, että syyllisen hampaan paikantaminen on vaikeaa. Tulehdukseen voi liittyä myös yleisoireita, kuten kuumetta.

Minulla ei ollut kariespesäkettä, vaan syvän reiän takia liian lähelle pulpaa ulottuva paikka. Omissa kudoksissani tulehduksen aiheuttama paine mahtoi olla vielä tavallistakin suurempi, koska tulehtuneen hammasytimen päällä oli tiivis ja iso paikka! Oma hammasytimeni oli vielä kaukana kuolleesta, sillä kuollut hammasydin ei reagoi ärsykkeisiin, jotka puolestaan saivat oman hampaani vihlomaan ja särkemään niin maan perkeleesti. Kahdesti sain pahimman kipukohtauksen saunassa, eli kuuma-altistus todella pani tulehtuneen hampaan kärsimään.

Heti kun kuulin lääkärin sanat vuotavasta pulpasta, lakkasin tärisemästä ja jännittämästä, vaikka en edes tiennyt, mistä oli kyse. Jo se, että jumalattomaan särkyyn löytyi syy ja että sille vihdoin tehtäisiin jotain, sai minut raukeaksi. Olin ja olen yhä niin onnellinen siitä, että kauan jatkunut kamala särky loppui! Nyt kylmäkään ei enää vihlo. Hammaslääkäri kertoi jo sen auttavan merkittävästi, että vuoto putsattiin. Lääkepaikka tuo vielä lisäapua tuleviksi päiviksi tai viikoiksi, eli siihen asti, kunnes pääsen jatkohoitoon.

Noin yleisesti olen toki suruissani siitä, että hampaani ovat näin sököt jo 32-vuotiaana huolellisesta hoidosta huolimatta. Yhtäkään hammastani ei ole vielä koskaan juurihoidettu saati jouduttu poistamaan, eli olen aina aiemmin selvinnyt pinnallisemmalla paikkaamisella. Jo yli vuosikymmenen ajan olen käyttänyt hammashoitoon runsaasti aikaa joka päivä, ja hammaslääkärit aina kehuvatkin, miten hyvin hoidetut hampaani ovat. Käytän hammaslankaakin joka ikinen ilta, ja käyn sillä läpi joka ikisen hammasvälin. Jauhan usein täysksylitolipurkkaa, enkä osta kotiin (happamia) mehuja tai limsoja. Hampaiden kuntoon vaikuttavat toki paljon geenitkin, ja lähteiden mukaan lapsillekin tehtävät juurihoidot tuntuvat melko tavallisilta. Ajatella, että hampaat voivat olla niin pilalla jo lapsena, että juurihoidolle on tarvetta. Minusta kolmekymppinenkin on liian nuori juurihoitoon, eli vielä siinä iässä hampaat eivät saisi olla syvältä vaurioituneet (varsinkaan silloin, kun hammashygieniasta on aina pidetty huolta), ja nyt kuitenkin olen itse niiden kolmekymppisten joukossa. Juuri siksi en voi olla tyytyväinen omaan tilanteeseeni, ja pelkäänkin, että tulevaisuudessa mennään vain huonompaan suuntaan. Tätä menoa minulta puuttuu useampi hammas 40-kymppisenä, ja tarvitsen luultavasti koko suun kattavat tekohampaat 50-kymppisenä.

Netti on pullollaan kirjoituksia mystisistä hammassäryistä, joille ei löydy syytä. Omakin kokemukseni on täydellinen muistutus siitä, että lääkärit näkevät vain hampaiden pinnan, ja röntgenkuvat eivät toisinaan (vai useinkaan?) paljasta edes pahoja tulehduksia. Oma hampaanihan diagnosoitiin terveeksi lokakuussa 2017, ja nytkään lääkäri ei nähnyt tulehdusta kuvasta, vaan tulehdus paljastui vasta paikan avaamisen jälkeen. Koska tilanne oli nyt niin paha kuin oli, ja hammasta särki jo vuonna 2016 myös paikkaamisen jälkeen, tulehdus on muhinut suussani jo hyvin pitkään. Ei olisi pitänyt vain hyväksyä sitä, että yksi hammas vihloo ja oikuttelee, varsinkaan kun hampaani eivät yleisestikään ole herkästi vihlovat. Vasta aivan sietämätön särky pakotti kiireelliseen hoitoon, ja silti sain vaatimalla vaatia kunnollisen puudutuksen ja paikan avaamisen. Painostus kuitenkin palkitsi, ja olen kiitollinen nuivan hammaslääkärin toimista.

Edessä on nyt sitten juurihoitoja, joihin minun pitäisi saada piakkoin aikoja. Poskihampaassa on enemmän juuria kuin etuhampaissa, ja niinpä se vaatiikin vähintään kaksi hoitokertaa, mahdollisesti enemmänkin. Katsotaan, kirjoittelenko hoidoista blogiin vai tyydynkö nyt vain nauttimaan kauan kaivatusta säryttömästä suusta.

Harmaita hiuksia ja jättikaneja

Kyllä minulla oli hauskaa, kun kaksi jättikania hyppäsi omaehtoisesti syliini. Ne ovat niin isoja, ettei syliin olisi enempää mahtunutkaan. Niiden söpöys ja tutustumishalu suorastaan liikuttivat.

Jättikanit ovat Tahko Farmin asukkaita. Farmilla saa kiertää itsekseen ja ruokkia eläimiä sen jälkeen, kun henkilökunta on opastanut, mikä ruoka käy millekin eläimelle ja mitkä eläimet pitävät silittämisestä ja mitkä ei.

Jättikanit ja lampaat olivat suosikkejani. Puput olivat kesyjä ja tekivät innoissaan tuttavuutta. Lampaat menivät raukeiksi ja sulkivat silmänsä, kun niitä silitti ja rapsutti leuan alta. Jos olisinkin vielä lihansyöjä, uskon, ettei lampaanliha enää maistuisi kohtaamisemme jälkeen. Farmilla oli myös pari alpakkaa. Ne tulivat uteliaina kuikuilemaan muonaa, jota syötimme heille ohjeiden mukaan kädestä, mutta ne eivät muuten välittäneet kummemmin ihmiskontaktista. Alpakat liikkuivat Farmin sisätiloissa vapaasti, lampaat puolestaan oleilivat ulkona.

Ollessamme toistamiseen hiihtoladulla sain testata, miltä näyttäisin, jos hiukseni olisivat totaalisemmin harmaat. (Minähän olen harmaantunut 19-vuotiaasta asti, ja vaikka harmaita onkin nykyään reilusti hiusten sisimmissä ja alimmissa kerroksissa, hiukset ovat yhä päältä pitkälti ruskeat. Hiukset myös aina tummenevat talvikaudella ja vaalenevat kesäisin.)

Tuosta jälkimmäisestä kuvasta minulle tulee mieleen joulupukki! Siinä hiukset näyttävät käkkäräisiltä partakarvoilta. En osaa sanoa, miten hyvin näin harmaat ja/tai valkoiset hiukset sopisivat minulle yleisesti, hiusten rakenne kun on melko kaukana omastani, ja seassa on paljon myös ruskeaa. Kuvienottohetkellä pakkasta oli 12 astetta, ja avoimilla paikoilla tuuli tuiversi.

Löysimme muuten aivan ihanan talvisen satumetsän, jollaista en ehkä ole nähnyt koskaan aiemmin. Tykkylumi oli muokannut maisemasta hämmästyttävän kauniin. Jos sille päälle satun, kerron paikasta lisää toisessa kirjoituksessa.

Menimme metsään lumikengät mukanamme, mutta lopulta kulkeminen kävi helpommin ilman niitä. Jos tämä ei käy talvilomasta, niin sitten ei mikään!