Avainsana-arkisto: Starch Solution

Maailman terveellisin dieetti

Nyt syksyn tullen huomaan blogin tilastoista, että ruokavalio- ja laihdutusaiheisia kirjoituksiani luetaan paljon enemmän kuin kesällä. En muistanut odottaa sitä, vaikka viime vuonna kävi samoin. Erityisesti tärkkelyssarjan tekstejä on luettu, mistä tuli mieleen John McDougallin täysin tuore, syyskuun lopussa julkaistava kirja nimeltään The Healthiest Diet On The Planet.

Kysymisen arvoista on, aionko kirjoittaa kirjasta, noudatanko tärkkelysfilosofiaa eli Starch Solutionia ylipäänsäkään enää, ja mitä tärkkelyssarjalle tapahtui (ts. lopetinko The Starch Solutionista (2012) kirjoittamisen).

Ei, en jättänyt The Starch Solutionista kirjoittamista kesken; käsittelemättä on vain kaksi lukua, joista toinen kertoo lihansyönnin ja muiden eläintuotteiden syömisen vaikutuksista ympäristöön, ja toinen USA:n omista ravitsemussuosituksista ja niiden takana vallitsevista epäkohdista. Kumpikin aihe on minusta kiinnostava ja tärkeä, ja varsinkin ensimmäinen on harvinainen lääkärin kirjoittamassa kirjassa, jossa huomion voisi olettaa kiinnittyvän vain terveyteen, ei ympäristöasioihin. Kumpikaan aihe ei kuitenkaan liity ruokavalioihin, ja aionkin joskus käsitellä ympäristöasiaa omana, itsenäisenä kirjoituksena.

Ja kyllä, pidän tärkkelysfilosofiaa yhä todella toimivana ja erittäin terveellisenä ruokavaliona, ja noudatan sitä toisinaan enemmän, toisinaan vähän vähemmän. En kyttää rasvan määriä niin tarkasti kuin kirjassa suositellaan, koska en ole laihdutuskuurilla, ja syön muutenkin suositeltua enemmän epäterveellisiä herkkuja, ajoittaen ne mieluiten juoksulenkkipäiviin ylimääräistä virtaa antamaan. Syön kuitenkin säännöllisesti paljon perunoita, palkokasveja, riisiä, täysjyväviljoja, kasviksia ja hedelmiä. Tärkkelysfilosofiaan on myös aina houkuttelevaa palata epäterveellisemmin syödyn kauden jälkeen (olkoon kauden kesto mitä tahansa parista päivästä muutamaan viikkoon). Olisi hienoa, jos ihminen osaisi syödä terveellisesti luonnostaan, ilman jonkun muun laatimaa ruokavaliota, mutta käytännössä näemme, että terveellinen syöminen ei sittenkään ole monille helppoa, ja niinpä McDougallin neuvot toimivatkin kiitettävänä ohjenuorana.

Jos painoni on noussut parilla kilolla ja olo on löysistynyt huonomman syömisen seurauksena, olen aina päässyt vanhoihin mittoihini hyvinkin nopeasti vain jättämällä mm. pähkinävoit ja muut ostoherkut hetkeksi pois. Niiden tilalla olen syönyt mielin määrin perunoita, puuroja, papuja, linssejä ja paljon kasviksia, marjoja ja hedelmiä, voinut hyvin, tuntenut oloni kylläiseksi ja energiseksi ja päässyt lihotuista kiloista eroon. Siitä ei toki ollutkaan epäilystä, etteikö tärkkelysfilosofia toimisi painonpudotuksessa, niin kuin allakin näkyy.

Minua voisi kiinnostaa McDougallin uusi kirja, mutta tiedän jo nyt sen olevan hyvin lähellä The Starch Solutionia. McDougall ei ole koskaan lähtenyt kulloistenkin trendidieettien kelkkaan, vaan on kirjoittanut tärkkelyksestä jo 1980-luvulta lähtien. McDougallin omien nettisivujen mukaan uuden kirjan isoin ero vanhempaan on värikuvat suositeltavista ja välteltävistä ruoista, samaten monista resepteistä. Värikuvat sananmukaisesti kyllä värittäisivät McDougallin sanomaa, sillä The Starch Solution on pelkästään mustavalkoinen, eikä siinä ole kuvaa yhdestäkään ruoasta/reseptistä. Teksti on kuitenkin kaikkien veikkausteni mukaan niin samankaltaista, että en nyt ainakaan ennakkoon ole uutta kirjaa vielä tilannut.

Blogini tärkkelyskategoria saa joka tapauksessa jatkoa muodossa tai toisessa niin kuin tähänkin asti, koska asia tärkkelyksestä ja vegaanisista ruokavalioista yleensä ei loppunut The Starch Solutioniin.

25 kiloa laihemmaksi tärkkelyksellä

Kevään edetessä blogiini tullaan koko ajan enemmän ja enemmän laihdutusaiheisilla hauilla. Huomaan laihdutuksen, ruokavalioasioiden ja erilaisten bikinidieettien näkyvän vielä laajemmin monissa muissa kuin omassa blogissani. Lukukokemusteni mukaan vähähiilihydraattinen (vhh) ruokavalio tuntuu yhä suosituimmalta ja kiinnostavimmalta monen mielestä: jopa ne, jotka eivät ole sitä koskaan kokeilleet, mutta haluavat nyt aloittaa dieetin tai muuten kokeilla uutta ruokavaliota, tuntuvat kallistuvan eniten juuri Atkins-tyyppisiin ruokavalioihin.

Itse olen kirjoittanut paljon vegaanisesta tärkkelysruokavaliosta, joka on täydellinen vastakohta vhh-ruokavaliolle. Tärkkelysfilosofiassa syödään paljon tärkkelystä, kasviksia, palkokasveja, hedelmiä ja vähän pähkinöitä, luonnollisestikaan ei ollenkaan eläinkunnan tuotteita, ja sokerin sijaan vältellään rasvaa (mikä on erityisen fiksua laihduttajalle). Noiden aineiden puitteissa on myös helppoa leipoa, eli herkkuja ei tarvitse kaihtaa. Vhh-ruokavaliossa puolestaan korostuu erittäin runsas eläinkunnan tuotteiden ja rasvan syöminen tärkkelyksen ollessa tiukasti kiellettyä. Kasvikset onneksi kuuluvat vhh-ruokavalioon.

Jokainen totta kai kokeilee juuri haluamiaan ruokavalioita, ja niin asian tulee ollakin. On silti mukavaa voida tarjota tietoa mahdollisimman laajasti ja eritoten sellaisesta ruokavaliosta, jota ei tunneta lainkaan siten kuin nykyajan kestosuosikkia vhh:ta, sillä maailmanlaajuisesti niin moni on löytänyt elinikäisen avun tärkkelyksestä. Tahdonkin nyt jakaa tunnetuimman tärkkelyksellä laihtuneen YouTube-vegaanin laihdutustulokset. Kyseessä on High Carb Hannah, josta Daily Mail -lehti kirjoitti hiljattain. Olin seurannut Hannahin kanavaa jo kauan ennen Daily Mailin artikkelia, ja olen kovin innoissani siitä, että hänestä (ja vegaanisesta ruokavaliosta) kirjoitettiin asiallinen juttu lehteen. Olen itse pystynyt esittelemään vain parin kilon laihtumista tärkkelysruokavaliolla, koska tiputettavaa ei juurikaan ollut, joten on todellakin paikallaan näyttää, miten reilusti tärkkelyksellä voi laihtua. Hannah on laihtunut nimenomaan John McDougallin Starch Solutionilla eli aivan samalla tärkkelysruokavaliolla, josta olen blogissani niin kovasti kirjoittanut.

Hannah on 165-senttinen ja painoi painavimmillaan 85 kiloa. Hän alkoi noudattaa McDougallin tärkkelysruokavaliota ja söi mm. perunaa, riisiä, pastaa, kauraa, papuja, linssejä, kasviksia ja vähän hedelmiä, ts. juuri sellaista tärkkelysmuonaa, josta olen kirjoittanut. Paino tippui puolen vuoden aikana lähemmäs 20 kiloa, minkä jälkeen vauhti hidastui, koska Hannah alkoi jo olla normaalipainoinen. Vuoden sisällä hän laihtui yhteensä 25 kiloa, ja on juuri nyt sellaisella perunakuurilla, jonka aikana on laihtunut muutaman kilon lisää. Pudotettuja kiloja alkaa olla jo lähemmäs 30. Hannah alkoi vihdoin myös liikkua säännöllisemmin, millä on reilusti vaikutusta kiinteytymiseen ja eri kehonosien muotoon. Omasta mielestäni Hannahin ei tarvitsisikaan enää laihtua, vaan hän voisi muovata kroppaansa liikunnan avulla, jos hän kaipaa vieläkin timmimpää olemusta. Välillä Hannah käytti vain mittanauhaa edistymisensä arvioimiseen, mikä onkin monesti paljon luotettavampi mittaustapa kuin vaa’alle hyppääminen.

Alla olevalla videolla Hannah näyttää vartalonsa painavimmillaan ja 25 kiloa kevyempänä. Videota on katsottu yli miljoona kertaa.

Toivottavasti kaikki tämä innostaa joitakuita antamaan tärkkelykselle mahdollisuuden! Eikö olisi aika mukavaa syödä esim. pizzaa ja pastaa harva se päivä ja laihtua, jos sille on tarvetta?

”Vegaaniruokavalio on inhottavan mauton” – Missä on ihmisten argumentointitaito?

Tammikuussa veganismi on näkynyt mediassa tavallista enemmän mm. Vegaaniliiton järjestämän vegaanihaasteen johdosta. Samaten Ylen Perjantai-sarjassa juteltiin vastikään eläinten oikeuksista, tappamisesta ja syömisestä. Nyt riittäisi valinnanvaraa kirjoitusaiheissa; voisin ottaa kantaa esim. eri julkkisten ja toimittajien vegaanikokeiluihin ja kannustaa heitä jatkamaan tammikuun jälkeenkin. Mutta kukin tekee omat päätöksensä, ja on yksi aihe, joka vaatii eniten puuttumista. Se on veganismia vastaan argumentointi. Ensiksikin voi kysyä, miksi hyökätä veganismia vastaan alkujaankaan, mutta jos niin päättää jostain syystä tehdä, niin miksi argumentit ovat järjestäen naurettavia, harhaanjohtavia tai jopa valheellisia? Miksi argumentoida, jos ei tunne asiaa tai se ei edes kiinnosta? Eikö siten tee hallaa itselleen ja maineelleen? Ainakin veganismi itsessään kärsii puolivillaisista väitteistä, mutta onneksi niillä ei onnistuta sumuttamaan kaikkia.

Käsittelen tässä kirjoituksessa kahta esimerkkitapausta, joista varsinkin ensimmäisessä näkyy argumenttien kehnous ja toisessa havaitaan, miten ihmisiä johdetaan harhaan ontuvan argumentoinnin ja faktojen pimittämisen avulla.

Inhottavan mauton vegaaniruoka

Ensimmäiseksi puutun YleX:n artikkeliin, jossa haastatellaan kirjailija Joonas Konstigia: Veganismi on uskonnon kaltainen aate, jonka kannattajat haluavat erottua taviksista, väittää tämä ex-kasvissyöjä.

Alla on lainauksia artikkelista. Jokaista lainausta seuraa oma kommenttini asiaan.

  • ”Vegaaniruokavalio on inhottavan mauton.”

Kaikki makuaineet (sokeri, suola, mausteet, yrtit, sinappi ym.) ovat vegaanisia. Vastaavasti esim. maustamaton liha ei maistu miltään.

  • ”Vegaani säästää ehkä yhden sian teurastamiselta elämänsä aikana, mutta ei juuri enempää.”

Keskivertosuomalainen syö vuodessa 77 kiloa lihaa, josta sianlihan osuus on 35 kiloa. Suomessa siat teurastetaan keskimäärin 86 kilon painoisina, eli vegaani säästää pelkällä omalla toiminnallaan yhden sian vajaassa kahdessa ja puolessa vuodessa. Ilmeisesti Konstigin maailmassa vegaanin elämä ei kestä edes kolmea vuotta.

  • ”Kun liha on kaupassa halpaa ja jokaisen saatavilla, joukosta voi erottautua edukseen olemalla se, joka jättää nakkipaketin ostamatta.”

Tämä on yksi parhaimmista argumenteista. Niin monet kerrat olen minäkin leveillyt kavereilleni sillä, että kaikista mahdollisista tuotteista jätin ostamatta juuri nakkipaketin tai lihan yleensäkin. Konstig kertoo artikkelissa pitävänsä veganismia trendinä. Paljon veganismia trendikkäämpää on esim. vähähiilihydraattinen tai sokeriton ruokavalio, joten jos haluaa ”erottautua edukseen”, kannattaa jättää ostamatta esim. leipä tai karkkipussi. Liha ei myöskään ole halpaa verrattuna moniin kasviperäisiin ruokiin, kuten perunoihin, kasviksiin ja papuihin eli vegaanin perusruokiin.

  • ”Konstig oli kasvissyöjä seitsemän vuoden ajan. Hän jätti siis lautaseltaan pois lihan, mutta jatkoi kalan, maitotuotteiden ja kananmunien syömistä. Vegaanin eli kaikista eläinperäisistä ruoista kieltäytyvän ihmisen ruokavalio tuntui liian vaikealta.”

Jutussa siis haastatellaan ihmistä, joka ei koskaan ole ollut vegaani. Kukas olisikaan osuvampi henkilö kertomaan meille totuuksia veganismista kuin hän?

  • ”Lopullinen stoppi kasvissyönnille tuli 25-vuotiaana. Siitä oli tullut pelkkä tapa, ja Konstigin palo eläinten oikeuksiin oli sammunut.”

On itsestäänselvää, että mistä tahansa tavasta syödä tulee tapa. Kun hyvästä asiasta tulee tapa, se on vain hyvä asia. Paljastavinta on tuo, että eläinten oikeudet eivät enää kiinnostaneet häntä siten kuin ennen. Ihminen voi vapaasti jättää kasvissyönnin ja alkaa taas syödä lihaa, mutta joillekin se ei riitä, vaan lisäksi on alettava esittää onnettomia argumentteja veganismia vastaan. Miksi tehdä niin? Onko se hyvää mainosta Konstigille? Auttaako provosointi kirjojen myynnissä? Konstigilta on nimittäin ilmestymässä tänä keväänä tietokirja nimeltään Pyhä ruoka – Mitä oikein saa syödä? Ironista ja ihaninta kirjassa on se, että vaikka Konstig kuinka mollaa veganismia, hän on kuitenkin kuvittanut kirjansa kannen kuuluisan vegaanilääkärin kirjan innoittamana:

perunakannet

Sillä hei, olisihan hän voinut haluta kanteen vaikka sen nakkipaketin, mutta ei, kaikista maailman ruoista hän valitsi juuri perunan. Toivoa siis vielä on!

”Metsästys on kivaa, koska niin saan olla iskän kanssa”

Seuraavaksi käsittelen Ylen Perjantai-sarjan tuoreimmassa jaksossa esitettyjä väitteitä. Ohjelma löytyy Areenasta vielä kuukauden ajan, ja siinä keskustellaan eläinten oikeuksista, tappamisesta ja syömisestä.

Ohjelman sisältö pähkinänkuoressa: Jaksossa haastatellaan Suomen Eläinoikeuspuolueen puheenjohtaja Saana-Maria Majatietä ja kansanedustaja-maanviljelijä Anne Kalmaria. Majatie luonnollisesti ajaa eläinten asiaa, lihansyöjä-Kalmaria ne eivät juurikaan kiinnosta. Ohjelmassa halutaan tutustua mm. siihen, millaista eläimen tappaminen on, ja siksi katsojille esitetään lyhyt ”dokumentti”, jossa teinityttö metsästää isänsä kanssa, ja on ampunut ensimmäisen vasansa 11-vuotiaana. Niin pienen tytön kerrotaan herättäneen metsästyspiireissä ihmetystä. Isä on tyttärestään hyvin ylpeä. Tyttö kertoo metsästyksen olevan kiva harrastus, koska hän saa näin tekemällä viettää aikaa isänsä kanssa.

Mikä kaikki ohjelman esitystavassa mättää?

1. ongelma: Eläinten tappamiseen tutustutaan metsästyksen kautta.

Kun halutaan tutustua eläinten oloihin ja niiden tappamiseen, metsästys ei voisi olla harhaanjohtavampi esimerkki, sillä yli 97 prosenttia suomalaisten syömästä lihasta on (teho)tuotantoeläimiä. Riistan osuus on vain reilut kaksi prosenttia. Kun Suomessakin on vihdoin tunnustettu, että tuotantoeläimet elävät useimmiten hirveissä oloissa, niin miksi eläinten elämää ja tappamista mennään ”dokumentoimaan” luontoon, jossa eläimet saavat elää vapaina ja niille ominaisella tavalla?

Lähde: http://www.lihatiedotus.fi/www/fi/tilastot/lihan_kulutus_suomessa.php. Vuonna 2014 tuotantoeläinten osuus oli 74,6 kg (97,39 %), riistan 1,8 kg (2,35 %) ja elinten 0,2 kg (0,26 %).

Lähde: http://www.lihatiedotus.fi/www/fi/tilastot/lihan_kulutus_suomessa.php. Vuonna 2014 tuotantoeläinten osuus oli 74,6 kg (97,39 %), riistan 1,8 kg (2,35 %) ja elinten 0,2 kg (0,26 %).

2. ongelma: Metsästystä ei voi perustella isän kanssa olemisella.

He voisivat tehdä mitä vain yhdessä. Millaista on lähentyä toisen kanssa tappamalla muita? Syy-seuraussuhde ei toimi, ja kielellisesti olisikin järkevämpää sanoa esim. ”Metsästys on kivaa, koska pidän eläinten tappamisesta ja syömisestä”. Ja niin tyttö myöhemmin sanookin.

3. ongelma: Eläinten ampumista ja tappamista ei näytetä, yllätys yllätys.

Yhdessä kohtauksessa isä ja tytär odottavat mahdollista saalista pellon laidalla, ja seuraavassa kohtauksessa kuollut lintu läiskäistään pöydälle. Itse tappaminen ja varsinainen osuma jätetään näyttämättä. Emme tiedä, mihin lintua osui ja kituiko se. Kun lintu näytetään katsojille vasta siinä vaiheessa, kun se on jo tapettu, se ei luonnollisestikaan herätä samanlaisia ajatuksia kuin elävänä ja kituvana.

4. ongelma: Metsästystä perustellaan sillä, että riistaa on aina ollut pöydässä ja että sitä on aina syöty.

Tässä vedotaan tottumuksiin ja tapoihin. Ne ovat usein yksiä huonoimmista syistä jatkaa jotain toimintaa, sillä ihmisillä on tunnetusti paljon huonoja tapoja. Esim. ”Olen polttanut teinistä asti, joten poltan jatkossakin” tai ”Yhdysvalloissa oli joskus tummaihoisia orjia, niin tulisi olla nytkin”.

5. ongelma: Väitetään, että metsästys ja tappaminen on eläinten hoitamista.

Minä kun luulin, että hoitamisella tarkoitetaan huolenpitoa ja hyvinvoinnin edistämistä. Ehkä ohjelma vain jouduttiin ajan takia katkaisemaan kesken ja virkkeen lopusta unohtui pari olennaista sanaa: ”Metsästys ja tappaminen on eläinten hoitamista pois päiviltä.” Siitä kaikki lienevät samaa mieltä, mutta kysymykseen, onko se oikein, moni ei vielä tiedä vastausta.

***

Mitä opimme? Kauppoihin on tulossa oletettavasti mahtava TIETOkirja, ja Perjantai-ohjelmassa ei aina onnistutakaan asioiden perimmäisen olemuksen etsimisessä niin hyvin kuin ohjelman tekijät toivoivat.