Avainsana-arkisto: sokeriton

Sokerittomuus vs. vegaanisuus – kumpi on rajoittavampaa?

sokeri ja suklaa

Olen kirjoittanut blogissa sekä sokerittomuudesta että vegaanisuudesta. Tajusin, että asettamalla ne vastakkain pystyn kertomaan aika yllättävistäkin havainnoista. Moni tuttavani on kysynyt, kuinka vaikeaksi olen kokenut vegaanisen ruokavalion noudattamisen ja tiedustellut, kaipaanko monenlaisia herkkuja, joita en enää voi syödä. Samaan aikaan sokeriton elämä -kirjoituksiani luetaan säännöllisesti. Sokerittomuus kiinnostaa monia, vegaanisuus ei niinkään. Vegaanisuus on kovassa nousussa, jos esim. YouTubeen olisi luottaminen, mutta minusta vegaanisuuden laajuutta on hyvä mitata sillä, mitä näkee kaikkien syövän ympärillään ja esim. sillä, kuinka hyvin ravintoloista ja kahviloista löytyy vegaanisia ruokia ja aterioita. Toinen tapa on valita iso tuotemerkki (esim. Fazer) ja ottaa selvää, kuinka monia vegaanisia tuotteita kyseinen firma valmistaa. Luvut eivät ole järin häävejä vegaanisuuden hyväksi.

Sokerittomuus ja vegaanisuus muodostavat epätavallisen vertailuparin, koska monet sokeria välttelevät alkavat vältellä myös viljoja ja syövät vain entistä korostetummin eläinkunnan tuotteita. Kaikki edellä mainittu on kaukana vegaanisuudesta, jossa viljat ovat avainasemassa ja sokeri on sallittua eläintuotteiden ollessa kokonaan poissa menusta. Koska minä noudatin sokeritonta elämää muutaman kuukauden ajan viime vuonna ja olen sittemmin ryhtynyt vegaaniksi, pystyn vertailemaan näitä ruokavalioita ja kenties tarjoamaan uuden näkökulman jollekin terveystietoiselle ihmiselle, jolle sokerittomuus ei ole toimiva vaihtoehto.

sokeri

Sokeriton ruokavalio käytännössä

Ihmiset kokeilevat sokerittomuutta voidakseen paremmin, ollakseen energisempiä ja ehkä myös laihtuakseen. Sokeri nähdään niin epäterveellisenä, että jos omasta ruokavaliosta ollaan valmiita jättämään jotain pois, se aine on todennäköisesti juuri sokeri. Sokeri ei ole mitään terveysruokaa, jolloin sokeriton elämä terveysvalintana on totta kai perusteltu. Jos siis pystyt elämään ilman mitään lisättyä sokeria, niin hienoa! Sokeriton elämä on kuitenkin niin rajoittava valinta, että se ei välttämättä sovi monellekaan. Sokerihiirille se ei ole uutinen eikä mikään, mutta sokerittomuus voi olla hyvin rajoittavaa jopa jonkun sellaisen kohdalla, joka ei muutenkaan niin välitä makeista herkuista. Niin kuin moni tietää, lähes kaikissa suolaisissakin elintarvikkeissa on sokeria, eli joku, joka ei miellä syövänsä juuri mitään makeaa, saattaa silti saada aimo annoksen sokeria joka päivä.

Minun kohdallani sokeriton elämä ei lopulta enää toiminut, koska mikään ei motivoinut minua olemaan syömättä sokeria. En vain enää keksinyt, miksi sokeri, jota olin syyttänyt suurin piirtein kaikkien ongelmieni syyksi, olisi niin huono aine kuin oli väitetty. Huomasin myös, että koko konsepti ”sokeriton elämä” on valheellinen, jos/kun käyttää esim. mitä vain juoksevaa makeuttajaa, eli kun pelkät hedelmät eivät riitä makeuden tuojiksi.

Käytännössä sokeriton elämä tarkoittaa paljon kokkaamista (ja leipomista), ja valtaosa kaupan elintarvikkeista pitää jättää hyllyyn. Sosiaalisissa tilanteissa ja kyläillessä mitään syötävää ei välttämättä löydy (varsinkaan jos ei syö viljaakaan, eli suolaisetkaan leipomukset eivät käy). Kokatessa huomaa jo alkumetreillä, että mausteseokset on tehtävä itse valmiiden liemikuutioiden käytön sijaan, koska niissä on sokeria. Kokkaaminen voi myös hidastua reseptistä riippuen, koska mm. monia valmiskastikkeita ei voi käyttää niiden sisältämän sokerin vuoksi. Jos haluaa syödä makeita herkkuja, niiden on oltava pelkästään hedelmillä makeutettuja (raaka)herkkuja. Mitä huomaamme? Jättämällä pois vain sokerin (ja viljat) oma ruokavalio rajautuu melkoisesti. Kuinka monelle tällainen ruokavalio on realistinen loppuelämäksi?

sokeriteksti

Vegaaninen ruokavalio käytännössä

Vegaanista ruokavaliota pidetään tavallisesti hyvin rajoittavana. Vegaani ei syö lihaa, kalaa, kananmunia ja maitotuotteita eli perinteisimpinä pidettyjä eläinkunnan tuotteita, muttei myöskään näistä tehtyjä ruokia kuten juustoa ja voita. Kun tuotteiden ainesosia tutkitaan vielä tarkemmin, vastaan tulee liivatteet, eläinperäiset väriaineet ja mehiläistuotteet. Edellä mainitut sulkevat pois valtaosan kauppojen karkkihyllyjen valikoimasta. Vegaani jättää ruokavaliostaan pois valtavan määrän ruokia, kun sokeritonta elämää viettävä jättää vain sokerin. On siis aivan selvää, että vegaaninen ruokavalio on tiukempi ja rajoittavampi, eikö niin? Ei, sillä asia on aivan päinvastoin!

Otetaan muutamia esimerkkejä:

Kaupan karkkihylly

  • Vegaanille valikoimissa on useita laatuja salmiakkia, lakuja, hedelmäkarkkeja, pastilleja ja lähes kaikki tummat suklaat.
  • Sokerittomuutta noudattavalle valikoimissa on laksatiivisia vaikutuksia aiheuttavia makeutusaineilla maustettuja karkkeja ja suklaita. Valikoima on hyvin pieni ja esim. itselleni ei olisi mahdollinen muutenkaan, koska saan jo parista suupalasta sellaisen ripulin, jonka takia joutuu kiireesti juoksemaan vessaan monta kertaa päivässä. (Huomiona, että esim. CocoVin välipalapatukat eivät käy karkeista, vaikka parantavatkin valikoimaa.)

Jäätelöallas

  • Vegaanille löytyy kaura-, riisi- ja soijapohjaisia jäätelöitä ja paljon mehujäitä.
  • Sokerittomuutta noudattavalle löytyy maksimissaan muutama eri merkin sokeriton jäätelö, joka takaa ensin kovan turvotuksen ja myöhemmin ripulin. Ksylitolilla makeutetulla proteiinijäätelöllä on yhtä lailla laksatiivinen vaikutus.

Keksi-, pipari-, vohveli- ja pullahyllyt

  • Vegaani löytää kaikkia näitä, ja erityisesti keksivalikoima on laaja.
  • Sokerittomuutta noudattavalle kaupan valikoimista ei löydy (juuri) mitään. Jos jotain olisikin, laksatiivisuudesta ei tunnu pääsevän mihinkään.

sokeri ja mansikat

Yhteenveto

Jos joku ei halua muutenkaan koskaan syödä jäätelöä, karkkeja, keksejä tms., niin sehän on vain upeaa. Mutta koska sokeri ei rajoitu vain näihin elintarvikkeisiin, rajoitukset ulottuvat laajasti myös ruoanlaiton puolelle. Lisäksi useimmat ihmiset haluavat syödä herkkuja ja kaikenlaista muutakin ilman rajoituksia. Kaikkia ei myöskään kiinnosta kokkaaminen, ja sokeria vältellessä ruoanlaitto voi olla entistäkin aikaa vievempää.

Sokeriton elämä saattaa olla niin rajoittavaa, että elämä muuttuu ilottomaksi. Terveellinen syöminen saattaa muuttua mahdottomaksi siinä vaiheessa, kun ei enää pysty olemaan ilman sokeria. Kun jokin ruokavalio on liian tiukka noudatettavaksi loppuelämän ajan, ihminen herkästi luovuttaa ja palaa vanhoihin syömistottumuksiinsa. Sokeritonta elämää eläessä voi tuntua siltä, että on koko ajan dieetillä. Kuka jaksaa sellaista? Koska itse tiedän nyt varmaksi sen, että sokerittomuus on rajoittavampaa kuin vegaanisuus, koin tehtäväkseni osoittaa, että jälkimmäinen voi olla mahtava elämäntapa muillekin kuin minulle.

Jos sokerittomuus tuntuu mahdottomalta, mutta terveelliset valinnat kiinnostavat, mikset kokeilisi vegaanista syömistä jonkin aikaa? Saatat yllättyä siitä, kuinka sallivaa se on. Vegaanisuus rajaa herkkujen määrää reilusti, mutta silti valtavasti vähemmän kuin sokerittomuus. Saat siis yhä mahdollisesti syödä lempiherkkujasi kuitenkin niin, että ylensyömisen mahdollisuus on paljon pienempi kuin sekasyöjälle, joka voi tyhjentää koko kaupan. Lopuksi kaikkein tärkein pointti: eläinkunnan tuotteet ovat paljon epäterveellisempiä kuin sokeri, joten mikset luopuisi niistä ruoista, jotka on sadoissa tieteellisissä tutkimuksissa todistettu haitallisiksi ihmiselle sen sijaan, että luovut sokerista, joka ei ole läheskään yhtä paha aine ja joka tekee elämästä herkullista ja siten elämisen arvoista?

12 (osin ristiriitaista) väitettä steviasta

Lupasin perehtyä steviaan glukoosi vs. fruktoosi -kirjoituksessani. Sitä perehtymistä on kuitenkin saatu odottaa, koska kaikki keskustelu stevian ympärillä on niin epäselvää. Miksi piitata ollenkaan koko aineesta? Siksi, koska se voisi luonnollisena kasvikunnan makeuttajana kiinnostaa monia, jotka haluavat joko välttää sokeria, laihtua ja/tai elää yleensäkin terveellisemmin. Täysin keinotekoisia kalorittomia makeuttajia on ollut olemassa ja laajassa käytössä jo kauan, mutta niitä ei yleisesti pidetä terveellisinä ja jo hyvin pienet määrät aiheuttavat laksatiivisia vaikutuksia (kiinteissä ruoissa, ei niinkään juomissa). Lisäksi useat lähteet väittävät, että keinotekoiset makeuttajat eivät tyydytä ihmisen makeanhimoa, jolloin makeaa/aitoa sokeria haetaan muualta, eli lopulta syödään enemmän. Steviaa kaupataan vaihtoehdoksi nimenomaan keinotekoisille makeutusaineille ja sokerille.

Mikä on oma lähtötilanteeni stevian kanssa ennen tekemääni selvitystä? Tämän jutun kuvituksena on sellaisia steviapaketteja, joita itse olen käyttänyt. Ne on hankittu kauan sitten, enkä ole enää aikoihin käyttänyt niitä. Lähinnä ne jäivät raakaleivonnan takia, koska siinä tarvitaan useimmiten juoksevia makeuttajia, mutta en myöskään koskaan pitänyt stevian kitkerästä jälkimausta. Se ei siis ajanut asiaansa makeuden tuojana. Olen kuitenkin valmis antamaan stevialle uuden mahdollisuuden, jos se tutkimuksen valossa vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta sokerille.

stevia   stevia 2

12 (osin ristiriitaista) väitettä steviasta

1. Stevioiden sukuun kuuluu lukuisia kasveja. Makeutusaineena tunnettu stevia (stevioliglykosidit) tulee makeasteviasta eli Stevia rebaudiana -nimisestä kasvista. Steviaa viljellään mm. Paraguayssa, Brasiliassa, Kiinassa, Japanissa ja Thaimaassa.

2. Stevia on 200 – 300 kertaa makeampaa kuin sokeri, eli sitä tarvitaan huomattavasti vähemmän kuin sokeria tietyn makeuden saavuttamiseksi.

3. Euroopan komissio hyväksyi stevian käytön makeutusaineena vasta v. 2011. Myös USA:ssa stevia on välillä kielletty makeutusaineena, välillä sallittu. Lisäksi on kiistelty siitä, onko stevia lisäaine vai makeutusaine.

4. Stevian ”virallinen” käyttöhistoria on varsin lyhyt; Japanissa steviaa on käytetty v. 1970 alkaen. Eri lähteiden mukaan se on kuitenkin ollut yleisessä käytössä jo satojen vuosien ajan niissä maissa, joissa sitä kasvaa.

5. Steviaa ei suositella syötäväksi paljonkaan, minkä vuoksi siihen sekoitetaan muita makeutusaineita. Joidenkin lähteiden mukaan stevian joukkoon sekoitetaan muita aineita tasoittamaan sen kitkeryyttä (joka johtuu steviosideista). Myöskään saantisuosituksista ei tarvitse silloin välittää, kun stevian sekaan sotketaan muita aineita, eli yhtiöt saavat vapaat kädet sekoittaa tuotteisiinsa mitä haluavat.

6. Stevia ei aiheuta laksatiivisia vaikutuksia.

7. Stevia ei olekaan millään lailla luonnollinen makeutusaine, vaan sisältää kemikaaleja, ja aineen luonnollisuudesta on tapeltu oikeudessa asti.

8. Stevia ei nosta verensokeria ja onkin siksi hyvä vaihtoehto diabeetikoille.

9. Stevia ei reikiinnytä hampaita (mutta ei myöskään estä reikiintymistä ksylitolin lailla).

10. Mitään varsinaisia terveysvaikutuksia kasvilla ei väitetä olevan, vaan sitä markkinoidaan vähäkalorisena/kalorittomana ja glukoosittomana vaihtoehtona sokerille. Täällä sanotaan tosin, että ”tehdyissä tutkimuksissa on saatu alustavia viitteitä stevioliglykosidien myönteisistä vaikutuksista kohonneeseen verenpaineeseen”.

11. Steviaa on tavallaan tutkittu paljonkin, mutta pitkäkestoisia ja laajoja tutkimuksia ei ole tehty tarpeeksi. Tutkimustulokset ovat myös olleet ristiriitaisia, mutta kaikki tutkimukset eivät ole olleet yhtä luotettavia. Luotettavimpina pidetyissä tutkimuksissa stevian ei ole havaittu aiheuttavan ihmiselle mitään haittaa.

12. Tiedoksi tärkkelyssarjaa seuraaville: John McDougallin mukaan stevia on hyvä vaihtoehto sokerille. Muistutuksena vielä, että hän ei aseta sokeriakaan pannaan monista syistä, joita käsitellään tärkkelyssarjassa myöhemmin.

stevia 3

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että steviaa voi käyttää ihan niin kuin mitä vain makeuttajaa: niitä kun ei yleensäkään suositella syötäväksi paljon. Käytännössä ”stevia” ei kuitenkaan välttämättä ole steviaa eli stevioliglykosideja, vaan useissa ”stevialla” makeutetuissa tuotteissa on hämmästyttävän vähän steviaa lopun ollessa ties mitä. Yllä olevasta kuvasta näkyy, että steviana myytävässä tuotteessa on huikeat 99,15 prosenttia erytritolia (sokerialkoholi) ja vaivaiset 0,7 prosenttia stevioliglykosideja! (Harhaanjohtavaa mainontaa pahimmillaan.) Tällöin myös väite laksatiivisen vaikutuksen puuttumisesta kumoutuu, ja moni saakin stevialla makeutetuista tuotteista hurjat vatsanväänteet johtuen siitä, että tuote on oikeasti makeutettu pääosin esim. maltitolilla tai muilla sokerialkoholeilla. Erilaiset ekokaupat myyvät 100-prosenttisia steviajauheita (lisäksi on steviatippoja ja -uutteita, joissa on makeutuksena ainoastaan stevioliglykosideja), eli niitä ostamalla pitäisi saada sitä mitä haluaa ja välttyä laksatiivisilta vaikutuksilta, mutta pelkän stevian maku on monen suuhun liian kitkerä.

Millainen suhde sinulla on steviaan? Tiesitkö kaiken esittämäni tiedon steviasta vai opitko jotain uutta? Kiinnostuitko steviasta vai aiotko päinvastoin vähentää sen käyttöä?

Lähteet: Makeutusaine Stevia on mainettaan pahempi – aspartaamiakin voi annostella huolettomammin

The Truth About Stevia—The So-called ”Healthy” Alternative Sweetener

Sugar: Adding Pleasure to the Satisfaction of Starches

Questions & Answers about Stevia

Ravitsemusterapeutin näkemys

Stevia – Wikipedia

Ekolo

Suklaakiisseliä ja kauratoffeeta – millaisia herkkuja tärkkelysfilosofiassa voi syödä?

Olen saanut aikaiseksi tehdä muutamaa tärkkelysfilosofian mukaista jälkiruokaa/herkkua, ja jaan resepteistä nyt kaksi. Kaikki ohjeet ovat siis vegaanisia ja useimmiten vähärasvaisia tai lähes rasvattomia. Poikkeuksena on sellaiset itsessään rasvaiset ruoat, jotka ovat pieninä määrinä sallittuja tärkkelysfilosofiassa. Niitä ovat esim. avokado ja maapähkinävoi. Rasvaisten ruokien kohdalla on se idea, että rasvaa ei syödä erillään varsinaisesta ruoasta, niin että esim. oliivien sijaan syödään oliiviöljyä ja avokadojen sijaan avokadoöljyä, vaan rasva tulee luonnostaan ruoan mukana.

Ohjeet eivät ole sokerittomia. Joissain ohjeissa, kuten kauratoffeessa, ei perinteistä sokeria ole, mutta niin kuin kirjoitin täällä, juoksevat makeuttajat ovat kaikin puolin sokeria aivan niin kuin kiinteä sokeri. Koska en käytä keinotekoisia makeuttajia enkä steviaa tai vastaavaa, ja makeat herkut on luonnollisesti saatava jollain keinolla makeiksi, vastauksena on aina sokeri jossain muodossa. Tärkkelysfilosofiassa sokeri ei suinkaan ole mikään terveysruoka, mutta se ei ole samalla lailla haitallinen aine kuten esim. rasvat ja eläinkunnan tuotteet. Ja koska tärkkelysfilosofian mukaisissa jälkiruoissa on tärkkelystä, ne eivät ole pelkästään neutraaleja tai huonoja valintoja, vaan herkun mukana tulee myös hyviä aineita (tärkkelyksen lisäksi esim. hedelmiä, marjoja tai jopa kasviksia mm. porkkanakakun kohdalla). Sokeria ei välttämättä muutenkaan käytetä paljon, mutta herkkujen tulee totta kai maistua.

Suklaakiisseliohjeen nappasin Valiolta, ja muokkasin sen vegaaniseksi, ja kauratoffeeohje on Joanna Soh’lta.

suklaakiisseli

Suklaakiisseli

  • 4 dl kauramaitoa
  • 2 rkl maissijauhoa
  • 1/4 dl kaakaojauhetta
  • n. 2 – 3 rkl sokeria
  • 1/2 tl vaniljauutetta tai -jauhetta
  1. Mittaa paksupohjaiseen teräskattilaan tai teflonkattilaan kauramaito, maissijauhot sekä kaakaojauhe-sokeriseos.
  2. Kuumenna koko ajan sekoittaen. Anna kiehua 5 – 7 min. Lisää vanilja. (Tarkista makeus, lisää sokeria halutessasi.)
  3. Nosta kattila altaaseen kylmään veteen. Sekoittele ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi. Näin tehden kiisseli ei kuoretu.
  4. Tarjoa esim. kaurapohjaisen vaniljakastikkeen kanssa.

Tärkkelysruokavalion aikana minun ei ole tehnyt mieli läheskään yhtä paljon makeaa kuin ennen, mutta minulla on ollut muutamia sellaisia mielitekoja, joita en aiemmin ole kokenut. Muun muassa suklaakiisseliä en syönyt ennen juuri koskaan, mutta yksi ilta minulle tuli aivan mieletön himo suklaakiisseliin. En tiennyt ollenkaan, onnistuuko sellaisen teko kauramaidolla, joka on 90-prosenttisesti vettä, mutta oli pakko kokeilla. Lehmänmaidolla nesteen olisi ohjeen mukaan pitänyt alkaa ”kiisselöityä” jo kahdessa minuutissa, mutta minun seokseni oli siinä vaiheessa vielä ihan vetistä. Kun jatkoin sekoittamista, seos alkoi kuin alkoikin kiinteytyä, ja lopputuloksena oli kaikin puolin herkullinen ja hyvin perinteinen suklaakiisseli.

kauratoffee

Kauratoffee

Alkuperäisessä ohjeessa käytetään mittana yhtä kuppia, ja vaikka myös grammamäärät on laskettu, yksinkertainen ohje muuttuu grammoissa turhan monimutkaiseksi. Niinpä käytin kuppina muumimukia, ja toisella kerralla käytin desilitramittaa. Voit siis valita minkä tahansa mitan, kunhan aineiden suhde on oikea. Kauratoffeesta tulee maistuvaa pelkällä kolmella aineella, mutta halutessaan voi lisätä myös muuta.

  • 1 kuppi kaurahiutaleita
  • 1/2 kuppia maapähkinävoita
  • 1/4 kuppia agavenektaria tai muuta juoksevaa makeuttajaa
  • (1 rkl kaakaojauhetta)
  • (1 rkl auringonkukansiemeniä)
  1. Sulata maapähkinävoi vesihauteessa ja sekoita hyvin agavenektarin kanssa.
  2. Lisää kaurahiutaleet (ja muut aineet) ja sekoita hyvin.
  3. Levitä ja painele massa mille vain alustalle, esim. lautaselle. Leivinpaperia ei tarvita. Laita toffee jääkaappiin kovettumaan ja samoin säilytä jääkaapissa.

Joanna Soh sanoo videolla, että nämä kauratoffeet ovat niin hyviä, että saa todella taistella vastaan, ettei syö kaikkea kerralla. Eikä hän liioittele lainkaan, nämä tosiaan ovat aivan ihania! Kun mies sanoi maistettuaan näitä, että ”Näähän on parempia kuin Reese’s peanut butter cupsit”, huomasin hänen olevan ihan oikeassa. Ja minähän rakastan Reesen maapähkinävoikuppeja, niillä oli avainrooli USA:ssa, jossa lihoin reilusti lyhyessä ajassa. Nyt olen löytänyt niille vegaanisen vaihtoehdon, joka on vieläpä niitä parempi ja terveellisempi! Kauratoffeet ovat parempia kylminä kuin lämpiminä, eli ota ne esiin vasta kun aiot syödä ne.

kauratoffee 2

Loppuun pieni päivitys siitä, miten uuden ruokavalion kanssa on mennyt. Tärkkelysfilosofian noudattaminen on sujunut mallikkaasti ja olo on ollut hyvä. Lenkki on kulkenut, kunhan olen tajunnut syödä riittävästi. Tärkkelys on niin täyttävää, että sitä syö herkästi liian vähän. Esim. kulhollisessa kaurapuuroa on vain 1/3 kiinteää ainetta eli kauraa, ja 2/3 on vettä. Silti en jaksaisi syödä heti puuron päälle mitään muuta, vaan minun on sulateltava sitä ensin. Suoliston toiminta on ollut ihanteellista ja nopeaa, ruoka ei viivy suolistossa pitkään. Laihduin heti alussa 1,5 kiloa, ja se paino on myös pysynyt poissa. Tavoitteeni oli pudottaa 2 – 3 kiloa ja olen jo nyt lähellä sitä. Voin kyllä suositella tätä ruokavaliota kenelle vain. Saa syödä niin paljon kuin haluaa, ruoka tyydyttää sekä henkisen että fyysisen nälän ja olo on energinen ja mitä mainioin. Samalla koko maapallo eläimineen kiittää. Voiko tämän parempaa enää olla?