Avainsana-arkisto: ruokavalio

Maailman paras ruokavalio

Vastaani tuli varsin virkistävää ruokavalioihin liittyvää informaatiota.

miksei-lihaa

alkuperainen-ruokavalio

Nykyinen ruokavalion muutos, joka on johtanut liikalihavuuteen, on tehnyt tyhjäksi vuosituhansien kehityksen. […] Menneisyydestä löytyisi vastaus tulevaisuuden ongelmiin.

Lähde: Tiededokumentti: Paras ruokavalio, jakso 1. Suomennos: Anni Koskenniemi

Yle Areenasta löytyy kaksiosainen dokumenttisarja nimeltään Paras ruokavalio. Siinä käydään läpi 50 eri ruokavaliota maailmalta, ja listataan ne parhausjärjestykseen. Laskelmiin ovat vaikuttaneet ainakin seuraavat seikat: millaisia rasvoja maissa syödään, kuinka suurta alkoholinkulutus on, kuinka paljon lihavuutta esiintyy, mikä on ruokavalion yhteys eri syöpiin, ja kuinka pitkään maissa eletään. Jaksot löytyvät alla olevien linkkien takaa.

Intoilin sarjasta varsinkin nähtyäni ensimmäisen jakson, jossa esitellään 30 huonointa ruokavaliota. Toinen osa ei ollut yhtä hyvä ja objektiivinen, eivätkä siinä esitetyt tiedot ole yhteneväisiä monissa muissa lähteissä esitettyjen tietojen kanssa. Se voi tosin johtua siitä, että jossain maassa esim. eletään hieman lyhyemmän aikaa kuin muualla, mutta syöpiä esiintyy paljon vähemmän kuin jossain länsimaassa. Silloin maa ei ole elinajanodotteen suhteen kärkisijoilla, mutta syöpien vähyyden suhteen on. Niinpä eri tekijöitä voi olla vaikea suhteuttaa toisiinsa.

murot

Samasta syystä esim. USA ja Meksiko, joissa on eniten lihavia ihmisiä, eivät kuitenkaan ole listan viimeisiä, koska tyypin 2 diabeteskuolleisuus on vielä korkeampi Marshallinsaarilla. Toisin sanoen tietyn maan tai kansan sijoitukseen vaikuttaa moni tekijä. Katsojan näkökulmasta lienee viisainta poimia parhaat puolet kaikista eri ruokavalioista, mutta tarkkana pitää olla. Esim. Kreikan (Välimeren) ruokavalio esitetään taas totta kai hyvässä valossa, kun todellisuudessa ainakaan joiltain pikkusaarilta ei kovasti yrittämälläkään saa mitään välimerellistä, niin kuin järkytyksekseni lomallamme huomasin. Lisäksi kreetalaiset kuuluvat maailman lihavimpiin ihmisiin (tätä ei sarjassa kerrota). Jos siis haluaa dokumentin perusteella alkaa syödä kreikkalaisittain, niin käytännössä se tarkoittaisi reilua punaisen lihan lisäämistä ruokavalioon, vaikka se ei tietenkään ole dokumentin sanoma.

hoikkuus

Jaksojen perusteella voidaan sanoa, että parhaissa ruokavalioissa syödään paljon kasviksia, palkokasveja, hedelmiä, pähkinöitä, täysjyväviljoja ja kalaa. Samaisissa ruokavalioissa syödään punaista lihaa joko vähän tai ei ollenkaan. Einekset, muut valmisruoat ja yleensäkin pitkälle jalostetut ruoat kuuluvat huonoihin ruokavalioihin. Pohjoismaat pärjäävät vertailussa hyvin. Siis kaikki muut Pohjoismaat paitsi Suomi! Se tuntui mielestäni ensin uskomattomalta ja hurjan epäreilulta, varsinkin kun ohjelmassa hehkutetaan ruisleipää useamman kerran. Ilmeisesti Suomessa kuitenkin käytetään enemmän fruktoosisiirappia kuin muissa (Pohjois)maissa, mikä lienee huonontaneen Suomen sijoitusta. (Luonnollisestikaan 50 maan joukkoon ei mahdu kaikkia maailman eri maita.)

Itseäni suretti eniten Meksikon tilanne. Siellä syödään ja juodaan Yhdysvalloista tuotua moskaa ja varsinkin sokerilimuja, joilla pikkulapset mädännyttävät hampaansa. Meksikon alkuperäiseen ruokavalioon kuuluu vain kasviperäistä ravintoa, ja se käykin täydelliseksi esimerkiksi John McDougallin suosittelemasta tärkkelysruokavaliosta (lainaus postauksen alussa kuvaa nimenomaan Meksikon tilannetta).

Meksikon alkuperäisen ruokavalion lisäksi pidän itse kovasti Etiopian ”maaseutu”ruokavaliosta.

kasviksia-ja-kuitua

Kuitupitoisella kasvisruokavaliolla on omat maailmankuulut terveysvaikutuksensa:

paksusuolensyopa

Kun jäte poistuu ruoansulatuselimistöstä nopeasti, paksusuolen syövän riski pienenee.

Lähde: Tiededokumentti: Paras ruokavalio, jakso 1. Suomennos: Anni Koskenniemi

Kasvisruoka viipyy suolistossa vain hetken, kun taas liha helpostikin tukkii suoliston useiksi päiviksi.

Sarjaa voi ehdottomasti suositella, mutta tiettyihin asioihin kannattaa silti suhtautua varauksella. Esimerkiksi ranskalaista ruokavaliota kehutaan, vaikka se sisältää valtavasti eläinperäistä rasvaa. Väitetään, että ranskalaiset eivät syö oikeastaan ollenkaan höttöhiilihydraatteja. Todellisuudessa tunnemme kuitenkin paremmin kuin hyvin ranskanleivän, patongit ja croissantit. Siispä ranskalaiset jos ketkä syövät nimenomaan valkoisia jauhoja. Hoikkuus vähentää monien tautien riskiä, ja ranskalaiset ovat hoikempia kuin monet muut eurooppalaiset. He kuitenkin syövät usein ruokia, joita ei yleensä pidetä terveellisinä. Onneksi jopa sarjassa ehdotetaan, että hoikkuus ja sen tuoma terveys johtuvat pitkälti siitä, että ranskalaiset syövät hitaasti ja vain pieniä annoksia, eivätkä he napostele aterioiden välissä. Silloin voi helpommin syödä lähes mitä tahansa ilman kummempia terveyshaittoja. Fiksuinta toki silti olisi sisällyttää ruokavalioonsa mahdollisimman paljon terveellistä, ravinteikasta ruokaa ennemmin kuin keskittyä siihen, kuinka paljon epäterveellistä ruokaa voi syödä sairastumatta vakavasti.

Viisi tarpeetonta ja kallista trendiruokaa + kunnolliset vaihtoehdot niille

Elämme trendikkäitä aikoja, varsinkin kun puhutaan syömisestä, erilaisista ruokavalioista ja siitä, mikä on terveellistä syötävää. Trendikäs syöminen on kuitenkin ennen kaikkea kallista, ja siten tuottoisa bisnes monille yrityksille, eikä trendiruoka välttämättä tarjoa mitään terveydellisiä etuja tavalliseen ruokaan verrattuna. Tietyt trendiruoat voikin nähdä lähinnä vain statussymbolina, sillä keskivertokansalaisella ei ole varaa ostaa niitä säännöllisesti. Ja vaikka olisikin, rahan haaskaaminen trendiruokiin on tavattoman typerää. Olen itse mennyt ansaan ja ostanut menneisyydessä älyttömän (pitäisikö kiertelemättä sanoa sairaan) kalliita trendiruokia, mutta tulin lopulta järkiini. Pystyn nyt hiukan viisaampana listaamaan kaikkein pahimmat ja kalleimmat trendiruoat, joita ilman kaikki voivat mielestäni elää.

viisi tarpeetonta ja kallista trendiruokaa

1. vaniljajauhe/vaniljauute vs. vaniljasokeri

Tänä päivänä vaniljaa vaativissa resepteissä lukee useimmiten joko vaniljajauhe tai vaniljauute. Niissä on pelkästään aitoa vaniljaa joko sellaisenaan tai alkoholiin sekoitettuna. Ne ovat suhteessa niin hinnakkaita, että niitä ei taatusti edes saataisi kaupaksi, ellei sokeri olisi trendikkäästi pannassa juuri nyt. 100-prosenttinen aito vanilja kuulostaa kuitenkin todella houkuttelevalta, mutta kun…

  • Vaniljajauhe (Urtekram) 330,00 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Vaniljauute (Steenbergs) 165,00 €/litra, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Vaniljasokeri (Dansukker) 8,18 €/kg, Prisma

eri vaniljat

Kun myös vaniljasokerissa on aitoa vaniljaa, ja se on huomattavasti riittoisampaa ja paremman makuista kuin lähes 322 euroa kalliimpi serkkunsa kilohinnaltaan, en näe vaniljajauheen ostamiselle moniakaan perusteita. Tuolla säästöllähän lähtee jo matkalle! Tai ostaa vuosien kuluessa pikku pirtin maalta.

Omassa keittiössäni vaniljauute ja -jauhe kuluivat todella nopeasti, ja mikä pahinta, en saanut tekeleisiin kaipaamaani vaniljan makua. Käytin uutetta ja jauhetta ensisijaisesti raakaleivonnassa, jossa leipomuksia luonnollisestikaan ei paisteta, eli vaniljan olisi pitänyt maistua erityisen voimakkaasti. Usein en silti maistanut sitä juuri ollenkaan. Vaniljasokeri puolestaan tuoksuu huumaavan hyvälle ja tuo leipomuksiin oikean vaniljan maun.

2. kaneli vs. ceyloninkaneli

Kun lopulta sain suuren hehkutuksen houkuttelemana käsiini ceyloninkanelia, joka on usein loppu nettikaupoista, pettymys oli makutestin jälkeen tuntuva. Ceyloninkaneli on vakiinnuttanut asemansa kumariinittomana (eli siten myrkyttömänä), ja lempeämpänä ja makeampana kuin tavallinen kaneli (kassia- tai burmankaneli), jota väitetään kitkeräksi myrkyllisyyden lisäksi. Kuulostaa ihanteelliselta: ceyloninkanelista saa kaikki kanelin hyvät puolet ilman huonoja. Mutta ei. Ceyloninkaneli on hyvin mautonta kaimaansa nähden. Jos pitää kanelista, ceylonista ei saa sitä makua, aromia ja vahvuutta, mihin on tottunut. Ceylon voi olla ok jonain muuna mausteena, mutta ei käy kanelista. Siitä ei mielellään maksaisi enempää kuin tavallisesta kanelista, koska se on niin aneemista. Hinnaltaan ceyloninkaneli on kuitenkin varsin verevää.

  • Ceyloninkaneli (Urtekram) 52,31 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Kaneli (Meira) 17,06 €/kg, Prisma

Lue myös: Myrkytön kaneli on mauton kaneli?

kanelit

3. kookosöljy vs. muut öljyt

Kookosöljyä voi hyvin käyttää, jos erityisesti pitää sen mausta, mutta terveellisyyden tai edullisuuden takia sitä ei kannata käyttää. Se on tyydyttynyttä rasvaa, joka on onnistuneesti saanut terveystuotteen leiman.

  • Kookosöljy (CocoVi) 30,00 €/litra, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Paisto- ja friteerausöljy (Rainbow) 2,48 €/litra, Prisma
  • Ekstra-neitsytoliiviöljy (Pons) 8,50 €/litra, Prisma

Lue myös: Hittituote kookosöljy on kasvirasvoista epäterveellisin

4. erilaiset superfoodit, eksoottiset marjat/marjajauheet

Niputan tässä kategoriassa yhteen kaiken maailman lucumat, macat, spirulinat, acait ja baobabit. Jo nimet kertovat, etteivät juuri nuo ruoat välttämättä ole fiksuimpia valintoja suomalaiselle. Suomessa kasvaa paljon hyviä juureksia ja antioksidanttipitoisia marjoja, jolloin ulkomaalaisten superfoodien kova hinta, huikaiseva hiilijalanjälki ja toisinaan mitätön maku panevat miettimään, miksi emme syö lähimaastomme superruokia.

  • Lucumajauhe (CocoVi) 61,67 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Spirulinajauhe (Hyvä olo) 145,00 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Kotimainen mustikka 0,00 €/kg, keruupaikkana koko Suomi. Tiesitkö, että 90 prosenttia Suomen mustikoista, puolukoista ja hilloista jää poimimatta joka vuosi? (Lähde: Kaleva)

superruoat

5. erilaiset ”terveys”patukat

Trendimaailmassa patukoiden hinta on jälleen kerran valtava, mutta maku onneton. Ajatus luonnollisesta patukasta ilman lisättyä sokeria, jauhoja, säilöntäaineita ja vastaavia on sinänsä hieno. Jos kuitenkin haluaa taateleita ja pähkinöitä, joista monet terveyspatukat koostuvat, silloin paljon edullisempi ja maukkaampi vaihtoehto on pakata laukkuun juuri niitä taateleita ja pähkinöitä patukan sijasta. Jos taas haluaa makeamman patukan, joka käy paremmin oikeasta herkusta, kalliita ”terveys”patukoita ei voi silloin harkitakaan.

  • CocoVi Supersnack -patukat 66,67 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Elovena välipalakeksit 9,83 €/kg, Prisma
  • Nestle Fitness Täysjyväpatukka mansikka 16,24 €/kg, Prisma

cocovi-patukat

***

Toivotan lukijoille herkullisempaa, edullisempaa ja epämuodikkaampaa elämää!

Päivitetty 21.2.2018: Superfoodeista puhuttaessa muutettu kohta ”Kotimainen mustikka (Pakkasmarja) 6,45 €/kg, Prisma” muotoon ”Kotimainen mustikka 0,00 €/kg, keruupaikkana koko Suomi” lukijapalautteen innoittamana.

”Vegaaniruokavalio on inhottavan mauton” – Missä on ihmisten argumentointitaito?

Tammikuussa veganismi on näkynyt mediassa tavallista enemmän mm. Vegaaniliiton järjestämän vegaanihaasteen johdosta. Samaten Ylen Perjantai-sarjassa juteltiin vastikään eläinten oikeuksista, tappamisesta ja syömisestä. Nyt riittäisi valinnanvaraa kirjoitusaiheissa; voisin ottaa kantaa esim. eri julkkisten ja toimittajien vegaanikokeiluihin ja kannustaa heitä jatkamaan tammikuun jälkeenkin. Mutta kukin tekee omat päätöksensä, ja on yksi aihe, joka vaatii eniten puuttumista. Se on veganismia vastaan argumentointi. Ensiksikin voi kysyä, miksi hyökätä veganismia vastaan alkujaankaan, mutta jos niin päättää jostain syystä tehdä, niin miksi argumentit ovat järjestäen naurettavia, harhaanjohtavia tai jopa valheellisia? Miksi argumentoida, jos ei tunne asiaa tai se ei edes kiinnosta? Eikö siten tee hallaa itselleen ja maineelleen? Ainakin veganismi itsessään kärsii puolivillaisista väitteistä, mutta onneksi niillä ei onnistuta sumuttamaan kaikkia.

Käsittelen tässä kirjoituksessa kahta esimerkkitapausta, joista varsinkin ensimmäisessä näkyy argumenttien kehnous ja toisessa havaitaan, miten ihmisiä johdetaan harhaan ontuvan argumentoinnin ja faktojen pimittämisen avulla.

Inhottavan mauton vegaaniruoka

Ensimmäiseksi puutun YleX:n artikkeliin, jossa haastatellaan kirjailija Joonas Konstigia: Veganismi on uskonnon kaltainen aate, jonka kannattajat haluavat erottua taviksista, väittää tämä ex-kasvissyöjä.

Alla on lainauksia artikkelista. Jokaista lainausta seuraa oma kommenttini asiaan.

  • ”Vegaaniruokavalio on inhottavan mauton.”

Kaikki makuaineet (sokeri, suola, mausteet, yrtit, sinappi ym.) ovat vegaanisia. Vastaavasti esim. maustamaton liha ei maistu miltään.

  • ”Vegaani säästää ehkä yhden sian teurastamiselta elämänsä aikana, mutta ei juuri enempää.”

Keskivertosuomalainen syö vuodessa 77 kiloa lihaa, josta sianlihan osuus on 35 kiloa. Suomessa siat teurastetaan keskimäärin 86 kilon painoisina, eli vegaani säästää pelkällä omalla toiminnallaan yhden sian vajaassa kahdessa ja puolessa vuodessa. Ilmeisesti Konstigin maailmassa vegaanin elämä ei kestä edes kolmea vuotta.

  • ”Kun liha on kaupassa halpaa ja jokaisen saatavilla, joukosta voi erottautua edukseen olemalla se, joka jättää nakkipaketin ostamatta.”

Tämä on yksi parhaimmista argumenteista. Niin monet kerrat olen minäkin leveillyt kavereilleni sillä, että kaikista mahdollisista tuotteista jätin ostamatta juuri nakkipaketin tai lihan yleensäkin. Konstig kertoo artikkelissa pitävänsä veganismia trendinä. Paljon veganismia trendikkäämpää on esim. vähähiilihydraattinen tai sokeriton ruokavalio, joten jos haluaa ”erottautua edukseen”, kannattaa jättää ostamatta esim. leipä tai karkkipussi. Liha ei myöskään ole halpaa verrattuna moniin kasviperäisiin ruokiin, kuten perunoihin, kasviksiin ja papuihin eli vegaanin perusruokiin.

  • ”Konstig oli kasvissyöjä seitsemän vuoden ajan. Hän jätti siis lautaseltaan pois lihan, mutta jatkoi kalan, maitotuotteiden ja kananmunien syömistä. Vegaanin eli kaikista eläinperäisistä ruoista kieltäytyvän ihmisen ruokavalio tuntui liian vaikealta.”

Jutussa siis haastatellaan ihmistä, joka ei koskaan ole ollut vegaani. Kukas olisikaan osuvampi henkilö kertomaan meille totuuksia veganismista kuin hän?

  • ”Lopullinen stoppi kasvissyönnille tuli 25-vuotiaana. Siitä oli tullut pelkkä tapa, ja Konstigin palo eläinten oikeuksiin oli sammunut.”

On itsestäänselvää, että mistä tahansa tavasta syödä tulee tapa. Kun hyvästä asiasta tulee tapa, se on vain hyvä asia. Paljastavinta on tuo, että eläinten oikeudet eivät enää kiinnostaneet häntä siten kuin ennen. Ihminen voi vapaasti jättää kasvissyönnin ja alkaa taas syödä lihaa, mutta joillekin se ei riitä, vaan lisäksi on alettava esittää onnettomia argumentteja veganismia vastaan. Miksi tehdä niin? Onko se hyvää mainosta Konstigille? Auttaako provosointi kirjojen myynnissä? Konstigilta on nimittäin ilmestymässä tänä keväänä tietokirja nimeltään Pyhä ruoka – Mitä oikein saa syödä? Ironista ja ihaninta kirjassa on se, että vaikka Konstig kuinka mollaa veganismia, hän on kuitenkin kuvittanut kirjansa kannen kuuluisan vegaanilääkärin kirjan innoittamana:

perunakannet

Sillä hei, olisihan hän voinut haluta kanteen vaikka sen nakkipaketin, mutta ei, kaikista maailman ruoista hän valitsi juuri perunan. Toivoa siis vielä on!

”Metsästys on kivaa, koska niin saan olla iskän kanssa”

Seuraavaksi käsittelen Ylen Perjantai-sarjan tuoreimmassa jaksossa esitettyjä väitteitä. Ohjelma löytyy Areenasta vielä kuukauden ajan, ja siinä keskustellaan eläinten oikeuksista, tappamisesta ja syömisestä.

Ohjelman sisältö pähkinänkuoressa: Jaksossa haastatellaan Suomen Eläinoikeuspuolueen puheenjohtaja Saana-Maria Majatietä ja kansanedustaja-maanviljelijä Anne Kalmaria. Majatie luonnollisesti ajaa eläinten asiaa, lihansyöjä-Kalmaria ne eivät juurikaan kiinnosta. Ohjelmassa halutaan tutustua mm. siihen, millaista eläimen tappaminen on, ja siksi katsojille esitetään lyhyt ”dokumentti”, jossa teinityttö metsästää isänsä kanssa, ja on ampunut ensimmäisen vasansa 11-vuotiaana. Niin pienen tytön kerrotaan herättäneen metsästyspiireissä ihmetystä. Isä on tyttärestään hyvin ylpeä. Tyttö kertoo metsästyksen olevan kiva harrastus, koska hän saa näin tekemällä viettää aikaa isänsä kanssa.

Mikä kaikki ohjelman esitystavassa mättää?

1. ongelma: Eläinten tappamiseen tutustutaan metsästyksen kautta.

Kun halutaan tutustua eläinten oloihin ja niiden tappamiseen, metsästys ei voisi olla harhaanjohtavampi esimerkki, sillä yli 97 prosenttia suomalaisten syömästä lihasta on (teho)tuotantoeläimiä. Riistan osuus on vain reilut kaksi prosenttia. Kun Suomessakin on vihdoin tunnustettu, että tuotantoeläimet elävät useimmiten hirveissä oloissa, niin miksi eläinten elämää ja tappamista mennään ”dokumentoimaan” luontoon, jossa eläimet saavat elää vapaina ja niille ominaisella tavalla?

Lähde: http://www.lihatiedotus.fi/www/fi/tilastot/lihan_kulutus_suomessa.php. Vuonna 2014 tuotantoeläinten osuus oli 74,6 kg (97,39 %), riistan 1,8 kg (2,35 %) ja elinten 0,2 kg (0,26 %).

Lähde: http://www.lihatiedotus.fi/www/fi/tilastot/lihan_kulutus_suomessa.php. Vuonna 2014 tuotantoeläinten osuus oli 74,6 kg (97,39 %), riistan 1,8 kg (2,35 %) ja elinten 0,2 kg (0,26 %).

2. ongelma: Metsästystä ei voi perustella isän kanssa olemisella.

He voisivat tehdä mitä vain yhdessä. Millaista on lähentyä toisen kanssa tappamalla muita? Syy-seuraussuhde ei toimi, ja kielellisesti olisikin järkevämpää sanoa esim. ”Metsästys on kivaa, koska pidän eläinten tappamisesta ja syömisestä”. Ja niin tyttö myöhemmin sanookin.

3. ongelma: Eläinten ampumista ja tappamista ei näytetä, yllätys yllätys.

Yhdessä kohtauksessa isä ja tytär odottavat mahdollista saalista pellon laidalla, ja seuraavassa kohtauksessa kuollut lintu läiskäistään pöydälle. Itse tappaminen ja varsinainen osuma jätetään näyttämättä. Emme tiedä, mihin lintua osui ja kituiko se. Kun lintu näytetään katsojille vasta siinä vaiheessa, kun se on jo tapettu, se ei luonnollisestikaan herätä samanlaisia ajatuksia kuin elävänä ja kituvana.

4. ongelma: Metsästystä perustellaan sillä, että riistaa on aina ollut pöydässä ja että sitä on aina syöty.

Tässä vedotaan tottumuksiin ja tapoihin. Ne ovat usein yksiä huonoimmista syistä jatkaa jotain toimintaa, sillä ihmisillä on tunnetusti paljon huonoja tapoja. Esim. ”Olen polttanut teinistä asti, joten poltan jatkossakin” tai ”Yhdysvalloissa oli joskus tummaihoisia orjia, niin tulisi olla nytkin”.

5. ongelma: Väitetään, että metsästys ja tappaminen on eläinten hoitamista.

Minä kun luulin, että hoitamisella tarkoitetaan huolenpitoa ja hyvinvoinnin edistämistä. Ehkä ohjelma vain jouduttiin ajan takia katkaisemaan kesken ja virkkeen lopusta unohtui pari olennaista sanaa: ”Metsästys ja tappaminen on eläinten hoitamista pois päiviltä.” Siitä kaikki lienevät samaa mieltä, mutta kysymykseen, onko se oikein, moni ei vielä tiedä vastausta.

***

Mitä opimme? Kauppoihin on tulossa oletettavasti mahtava TIETOkirja, ja Perjantai-ohjelmassa ei aina onnistutakaan asioiden perimmäisen olemuksen etsimisessä niin hyvin kuin ohjelman tekijät toivoivat.