Avainsana-arkisto: Rainbow

Viikunarakkautta

Tämä kirjoitus on odottanut julkaisua viime syksystä lähtien. Vihdoin blogini suosituin teksti Taatelirakkautta saa arvoisensa kaverin; olen nimittäin kovin mieltynyt myös viikunoihin.

viikuna

Taatelitekstini on pitkälti kertomus täydellisten taateleiden löytämisestä. Minusta on yhä helppo ymmärtää, miksi tein taateleiden kohdalla tuollaisen makumatkan; niissä on niin paljon eroja, että niitä on pakko maistella monia löytääkseen tuoreen toffeemaiset ja supermakeat herkut kuivien känttyjen joukosta. En käsitellyt tekstissä taateleiden ravinnollista puolta, koska ideana oli löytää parhaat taatelit sekä sellaisina syötäviksi että leivontaan kelpaaviksi sokerin tilalle.

Koen, että viikunoissa erot eivät ole yhtä isoja kuin taateleiden kohdalla, ja tekemäni ”testin” kaikkia viikunoita voisikin ostaa uudelleen. Joukosta erottuu kuitenkin omat suosikkini. Kuivattu viikuna on ravinteikkaampi ja vähäkalorisempi kuin kuivattu taateli. Merkittävintä viikunassa on sen korkea kalsiumpitoisuus, mistä etenkin vegaanit voivat hyötyä. Kun rasvattomassa maidossa on 121,0 mg kalsiumia sadassa grammassa, kuivattujen viikunoiden kohdalla vastaava luku on 162,0 mg/100 g (lähde: Fineli). Maitoa on totta kai paljon helpompi ja nopeampi nauttia reiluja määriä kuin viikunoita, mutta kalsiumin määrä viikunoissa on silti huima, mitä ei monilta hedelmiltä osaisi odottaa.

viikunat 2

Vertailen alla muutamia peruskaupoista ostamiani kuivattuja viikunoita.

Rainbow Pehmeät viikunat 200 g

  • 2,49 €/pussi (12,45 €/kg) Prisma
  • Alkuperämaa: Turkki

Rainbow’n viikunat ovat hinta-laatusuhteeltaan oikein hyviä viikunoita, eli makeita ja meheviä. Yllätyin näistä iloisesti, sillä minähän jouduin lyttäämään vastaavan merkin taatelit sekä taatelitekstissäni että vielä erikseen kirjoituksessani S-ryhmän vastaus Rainbow’n taateleiden huonontumiseen. Viikunat ovat onneksi aivan toisesta maailmasta, ja myös pakkausdesign on hurjasti kauniimpi. Pehmeät viikunat sopivat hyvin myös leipomuksiin, koska niistä ei jää jämäköitä kuoria taikinoihin ja vastaaviin.

Urtekram Pieni viikuna 350 g

  • 3,59 €/pussi (10,26 €/kg) Prisma
  • Alkuperämaa: Espanja

Pidin näistä ensin oikeinkin paljon; valkoinen jauhe viikunoiden päällä on kuin tomusokeria, joka tekee ensimausta makean. Todellisuudessa jauhe on riisijauhoa, jota käytetään, jotta viikunat eivät tartu toisiinsa. Jossain vaiheessa pureskelua viikuna ei enää maistu yhtä makealle, ja aivan viimeiseksi suuhun jäävässä massassa ei ole enää makua jäljellä siten kuin kilpailijoissa. Yllättävästi viikunat ovat edullisempia kuin Rainbow’n viikunat, mutta niin kuin sanottu, myös maku jää lopulta toiseksi. Näillä on kuitenkin paikkansa viikunoista tykkäävän elämässä. Yhtenä päivänä söin muutaman pikkuviikunan aamupalaksi; en kelpuuttaisi makeampia viikunoita päivän ensimmäiselle aterialle, koska en halua aloittaa runsasta makean syömistä sentään ihan aamusta.

Pirkka Luomu Pehmeä viikuna 200 g

  • 3,25 €/pussi (16,25 €/kg) K-supermarket
  • Alkuperämaa: Turkki

Pirkka-merkillä on myös halvempia, ei luomulaatuisia kuivattuja viikunoita, mutta omalla kauppareissullani löysin vain luomuvaihtoehdon. Hinta on odotetusti kalliimpi kuin Rainbow’lla, mutta makukin on vielä aavistuksen mehevämpi. Jos korkeampi hinta ei haittaa, kannattaa valita Pirkka, mutta jos pennosista on pulaa, Rainbow’n viikunat ovat äärimmäisen lähellä Pirkan luomuviikunoita. Voi olla, että sokkotestissä en erottaisi niitä toisistaan, varsinkin kun viikunoissa on eroja myös yksilötasolla yhden pussin sisällä, ts. jokainen viikuna ei ole ihan yhtä makea, samankokoinen tai edes saman kypsyinen, joista viimeisellä on eniten vaikutusta makuun.

Eat&Joyn viikuna.

Eat&Joyn viikuna.

Sallinen viikuna 250 g

  • 1,90 €/paketti (7,60 €/kg) Kärkkäinen
  • Alkuperämaa: ei ilmoiteta

Sallisen viikunat ovat yksiä lemppareitani! En tiedä, mikä niissä on, mutta ne ovat vielä parempia kuin yllä mainitut Rainbow ja Pirkka. Makeus ja mehevyys ovat totta kai ominaisia myös Sallisen viikunoille, mutta niissä on lisäksi erityistä sitkaisuutta, joka tekee niistä muita herkullisempia. Uskomatonta, että ne ovat vieläpä testin halvimpia viikunoita! Pidän myös paketin omaperäisestä patukkamuodosta. Itse en löydä Sallisen viikunoita lainkaan niin usein kuin haluaisin, ja syön siksi muitakin viikunoita. (Ne tuntuvat usein olevan loppu sellaisistakin kaupoista, joissa tiedän niitä yleensä myytävän.)

Urtekram Aurinkokuivattu viikuna 300 g

  • 5,70 €/pussi (19,00 €/kg) Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Alkuperämaa: Turkki

Koska tämä kirjoitus on odottanut kauan julkaisuaan, Urtekramin aurinkokuivattujen viikunoiden syömisestä on minulla jo aikaa, mutta muistan niiden olevan todella hyviä. Aurinkokuivaus tekee viikunoiden pinnasta jämäkän hyvällä tavalla, ja näillä saakin mukavaa vaihtelua perinteisten pehmeiden viikunoiden maailmaan. Myös hinta on ainakin menneisyydessä ollut matalampi S-ryhmän kaupoissa, mutta en ole varma tuotteen nykyisestä saatavuudesta esim. Prismassa.

viikunat 4

Eat&Joy Maatilatorin viikunat

  • Irtotuote (12,90 €/kg) Vantaan Jumbon Prisma
  • Alkuperämaa: ei ilmoiteta

Nämä viikunat ovat aivan kärkikastia, ja myös kovin erilaisia kuin muut: kovia, ihmeen maistuvia ja vaativat purukalustolta voimaa. Pinta on sitkeällä tavalla kova, mikä johtaa väistämättä hitaampaan syömiseen. Hieman kovempi pinta tai jopa kauttaaltaan kovempi viikuna käy paremmin karkista kuin pehmeät viikunat. Pelkästään kovuus ei kuitenkaan ole se, mikä tekee Eat&Joyn viikunoista huippuja, vaan taustalla piilee myös paljon muuta. Yritys kertoo tuovansa ”luomuna ja Reiluna kauppana ne tuotteet, jotka eivät kasva tai joita ei tuoteta Suomessa”. Myös hinta on hyvin kohtuullinen näin erilaisen herkullisille viikunoille. Koska viikunat otetaan pussiin itse, kannattaa välttää tummia yksilöitä; en ole varma, missä vaiheessa niiden kypsyminen on, mutta ne maistuvat suorastaan niin kamalilta, että ne voi joutua sylkäisemään pois. Vaalean toffeen väriset viikunat ovat parhaita Eat&Joylta.

Koska Eat&Joy oli minulle täysin vieras tuttavuus ennen viikunoita, ihmetyin nähdessäni yrityksen nettisivut, joissa korostuu heti ensisilmäyksellä eläinperäiset ruoat. Sivuilla mainitaan myös biodynaaminen viljely, mikä ei ainakaan oikein harjoitettuna ole vegaanista. En siis voi olla enää yhtä innoissani viikunoista kuin olin aiemmin, ja joku vegaanipoliisi voisikin sanoa, etteivät Eat&Joyn viikunat ole vegaanisia. En tiedä, ovatko juuri viikunat biodynaamisen viljelyn tulosta vai eivät.

Eat&Joyn viikuna. Ihan kuin piirakkapala, jossa on täytettä.

Eat&Joyn viikuna. Ihan kuin piirakkapala, jossa on täytettä.

Etnisten kauppojen viikunat

  • Hinnat vaihtelevat, eivätkä ole ainakaan paljon kalliimpia kuin peruskaupoissa
  • Alkuperämaa: Useimmiten Turkki

Maultaan yhtä makeita ja meheviä kuin peruskauppojen pehmeät viikunat. Koska maussa ja koostumuksessa ei juurikaan ole eroja muihin pehmeisiin viikunoihin verrattuna, ostoperusteena voisi todennäköisimmin olla jonkin etnisen kaupan läheisyys ja viikunoiden edullisempi hinta. Jos nuo kriteerit eivät täyty, etnisten kauppojen viikunat eivät välttämättä tarjoa yhtään sen upeampia makuelämyksiä kuin tavallisten kauppojen viikunat.

viikunat

Jos viikunoista tykkää, ei voi mennä pahasti vikaan, vaikka valitsisi minkä tahansa kaupasta löytämänsä pussin. Joitain eroja toki on, mutta etenkin pehmeät viikunat ovat merkistä riippumatta hyvin samanlaisia.

Loppuun pieni bonustieto. Opin vastikään yhdestä Avaran luonnon jaksosta, että viikunapuut ovat loiskasveja, jotka tappavat lopulta isäntäkasvit varastamalla niiden ravinnon.

Usein viikunapuun juuret kasvavat toisen puun ympärille ja lopulta tukahduttavat sen. […] Isäntäpuulle loiskasvi on kuitenkin tappava. Siksi se tunnetaan nimellä kuristajaviikuna. (Lähde: Avara luonto: Thaimaan kaunis luonto, jakso 1)

Riistoa siis tapahtuu tehotuotannon ja työelämän lisäksi myös kasvikunnassa.

S-ryhmän vastaus Rainbow’n taateleiden huonontumiseen

Kirjoitin vähän aikaa sitten taateleista, ja harmittelin sitä, kuinka Rainbow’n taatelit olivat ennen hyviä, mutta muuttuivat pakkausuudistuksen myötä markkinoiden huonoimmiksi. Juttua kommentoi mm. lukijani emma, joka mainitsi myös Rainbow’n purkkiananaksen muuttuneesta makukokemuksesta. Päätin ottaa S-ryhmään yhteyttä taateleiden osalta ja mainitsin myös ananakset. Sainkin vastauksen siihen, miksi taatelit ovat selvästi erilaisia kuin ennen, ja myös ananaksia kommentoitiin. Alla on tuotelaatupäällikön vastaus kokonaisuudessaan.

Paremmat taatelit - Rainbow      uusi pussi

Hei,

Ikävä kuulla, että Rainbow pehmeiden taateleiden laatu on tuottanut pettymyksen. Kyseisen tuotteen on meille valmistanut tunisialaisista taateleista ranskalainen Maitre Prunille jo vuodesta 2012 asti. Viime vuonna pakkausdesign uudistettiin samalla kun pakkausmerkinnät päivitettiin tuoreimman lainsäädännön mukaisiksi.

Kyseiseen tuotteeseen käytetään Declet Nour- lajikkeen taateleita. Valitettavasti raaka-aineen saatavuus Tunisiasta on viimeisen vuoden aikana ollut sen verran epävarmaa, että rinnalle on otettu taateleita myös Algeriasta. Taateleiden alkuperämaa on aina merkitty pakkaukseen parasta ennen -päiväyksen yhteyteen. Laatukriteerit ovat kaikelle raaka-aineelle samat, mutta toki pientä vaihtelua esim. rakenteessa esiintyy alkuperämaan lisäksi myös satokausiolosuhteista riippuen; suhteellisen vähän prosessoiduista luonnontuotteista kun on kyse. Samasta syystä myös säilykeananaksen ominaisuuksissa, kuten happamuudessa ja makeudessa saattaa esiintyä vaihtelua kasvuolosuhteiden mukaan. Toimittajissa tai ananaksen alkuperämaassa (Thaimaa ja Indonesia) ei ole tapahtunut muutoksia viime vuosina.

Kiitos palautteesta, jota otamme mielellämme vastaan. Valvomme tuotteidemme laatua säännöllisesti, minkä lisäksi kuluttajilta saamamme arvokkaan palautteen perusteella pääsemme tarvittaessa jäljille mahdollisesta laatuongelmasta.

Ystävällisin terveisin,
Tanja Talvenheimo
Tuotelaatupäällikkö
SOK Marketkaupan ketjuohjaus

***

Oli mukava saada vastaus ja vieläpä näin nopeasti. Harmi vain, ettei tietous tässä asiassa paranna tuotteen laatua, rakennetta tai makua. Minun piti heti tarkistaa, mikä maa omassa taatelipussissani lukee päiväyksen kohdalla (en huomannut sitä aikaisemmin, näin vain Ranskan, missä tuote on valmistettu). Ja Algeriahan siellä lukee! Voih, vihreän pussin taatelit kun olivat tunisialaisia ja herkullisuudessaan täysin vastakohtaisia nykyisille taateleille. Miten taateleita voidaan edes ”valmistaa” Ranskassa, kun ei ole kyse vaikkapa taatelikakusta, joka leivottaisiin Ranskassa algerialaisista taateleista, vaan taateli on jo Algeriassa taateli? Varmasti tarkoitetaan esim. kivien poistamista, pakkaamista ym. mutta silti hassua, kun kuitenkin puhutaan 100-prosenttisesti vain yhdestä luonnontuotteesta, ei siitä tehdystä valmisteesta. Mitäköhän sellaista Tunisiassa on tapahtunut, mikä estää taateleiden saannin/kasvun? Afrikassa asuvat lukijani voisivat tietää, jos olisivat yhtä kiinnostuneita taateleista kuin minä (blogiani on luettu mm. Egyptistä ja Sudanista). Minun kannattaa kuitenkin varmasti varautua siihen, että Afrikasta asti tätä asiaa ei kommentoida!

Kuvien lähde: http://www.rainbow.fi

Taatelirakkautta

Viimeisimmässä sokeriaiheisessa kirjoituksessani pohdin eri makeuttajien terveellisyyttä sokeriin nähden. Tutkimustulokset olivat paljolti ristiriidassa keskenään, mutta siitä kaikki asiantuntijat lienevät samaa mieltä, ettei mikään makeuttaja lopulta ole suoranaisesti terveellinen, vaan lisättyä sokeria kannattaisi syödä mahdollisimman vähän, olkoon se missä muodossa tahansa. (Hunajassa on toki omat hyötynsä, se vaikuttaisi olevan ainut makeuttaja, jolla on antibakteerisia ja anti-inflammatorisia ominaisuuksia.) Mitä sitten kannattaisi syödä, jos ylipäänsä kuitenkin haluaa makeaa? Vastaus on hedelmät. Hedelmissä on luonnostaan paljon makeutta, jota mm. raakaleivonnassa hyödynnetään.

Innostuin aikanaan raakaherkuista juuri siksi, että niitä makeutetaan pitkälti hedelmien avulla, joko tuoreiden tai kuivattujen. Minä haluan syödä makeaa; vaikka joskus onnistuisin jättämään kaiken lisätyn sokerin kokonaan, en tahdo elää ilman makeita herkkuja. En tupakoi, en juo juuri ollenkaan alkoholia, en käytä mitään huumeita enkä syö lihaa. Makea on minun valintani, kävi miten kävi. Koskaan ei tiedä, milloin elämä päättyy, enkä tahdo elää ankeudessa. Voisinhan yhtä hyvin alkaa nunnaksi ja liittyä luostariin, mutta en halua. Haluan nauttia elämän suloista.

Täysin hallitsematon makeansyönti ei kuitenkaan tuo iloa elämään, vaan ahdistusta, harmitusta ja makkaroita vyötärölle. Ahdistuneena on mahdoton voida hyvin ja olla onnellinen. Koska sokerimäärät karkaavat minulla helposti käsistä, minun jos kenen olisi hyvä löytää terveellisiä vaihtoehtoja sokerille makeudesta tinkimättä. Olenkin onnistuneesti tehnyt herkkuja makeuttaen ne vain esim. banaanilla, rusinoilla ja viikunoilla, mutta ehdoton ykkönen makeudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan on taatelit. Niitä voittanutta ei ole.

Taateleissa on hurjasti eroja eri merkkien välillä. Pahimmillaan joku on voinut saada kuvan, ettei pidä taateleista, jos on maistanut kuivia ja pahvisen makuisia taateleita ja jättänyt niiden syönnin siihen. Kunnollinen taateli  on mehevä ja makea, mahdollisesti tahmea ja toffeinen, useimmiten pehmeämpi ennemmin kuin kova.

Taateli on hyvin muuntautuva, eli vaikka ei jostain syystä pitäisi taateleista yksistään, voi kuitenkin pitää erilaisista jälkiruoista, joissa on taatelia. Esim. kakun ei tarvitse maistua erityisen taateliselta, vaikka se olisi makeutettu pelkästään taateleilla. Minua ja monia muita taateleiden maku ei muutenkaan koskaan häiritsisi, koska nehän maistuvat satumaisen hyviltä! Taateleilla on usein paikka raakaleivonnassa joko kakkujen pohjissa, osana täytettä tai erilaisten toffeiden ja karkkien raaka-aineena. Omaan suuhuni parhaat taatelit menevät juurikin toffeesta. Olen testaillut useita eri kauppojen ja merkkien taateleita, ja tehnyt niistä havaintoja. (Alla olevan kuvan saa klikkaamalla isommaksi.)

Aloitin taateleiden reilumman syömisen ja niiden käyttämisen leivonnassa Rainbow’n kuivatuista, pehmeistä taateleista. Pussi oli vielä silloin kirkkaanvihreä (alla vasemmalla):

Taatelit olivat vielä silloin oikein hyviä. Lähes jokainen pussin yksilö oli mehevä ja makea, ja hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Nämä sopivat sekä naposteltaviksi että leivontaan. Kun pussit uudistettiin tuollaisiin liiloihin (yllä oikealla), myös valmistajan tai lajikkeen on täytynyt muuttua, sillä uudet taatelit eivät pärjää edeltäjilleen millään tasolla. Ne ovat kuivia ja mauttomia, häpeäksi taateleille. En ymmärrä, miten niin hyvästä tuotteesta saatettiin siirtyä tähän.

Rainbow’n taatelimuutos on suurimpia ruokapettymyksiä pitkään aikaan, ja uudet taatelit ovat huonoimpia mitä tiedän. Tietenkään asiasta ei edes kerrottu missään, vaan tuotetta myydään samalla nimellä, vaikka pussin sisältö on 100-prosenttisesti erilainen kuin ennen. Mielestäni myöskään pakkausdesign ei mennyt paremmaksi, vaan vihreä pussi kuvansa kanssa on kauniimpi kuin valju liila. Jos joku Rainbow’lta joskus lukee tätä (sieltä luettiin: S-ryhmän vastaus Rainbow’n taateleiden huonontumiseen), pyydän ystävällisesti ilmoittamaan, koska palaatte hyviin taateleihin. Minunlaiseeni kuluttajaan olisi kannattanut satsata, ostin vihreitä pusseja usein kolme tai neljä viikossa. Kokeilin uusia taateleita useamman pussin verran, ja aina ne ovat olleet yhtä mitäänsanomattomia. Uusien taateleiden valmistusmaa on Algeria, joka ei ilmeisesti ole olosuhteiltaan paras taateleiden viljelyyn.

Kun olin todennut, että Rainbow’n taateleiden ja minun suhteeni oli ohi, oli aika keksiä jotain muuta. Silloin kokeilin Pirkan pehmeitä taateleita (valmistusmaa Turkki). Ne eivät olleet ihan yhtä hyviä kuin Rainbow’n vanhat taatelit, mutta ne olivat kuitenkin lähellä niitä. Niinpä jouduin käymään eri kaupassa vain taateleiden takia, eli ostin muut ruuat S-ryhmän kaupoista, ja pelkät taatelit K-ryhmän kaupoista. Olihan se hassua, mutta ne ovat vakavia asioita nämä taatelit.

Täydellisten taateleiden etsintä jatkui. Suhtauduin aika skeptisesti oranssiin Western Pitted Dates -pakettiin, johon useissa eri maissa viljeltyjä taateleita on puristettu kovaksi möhkäleeksi, siksi massa näyttää niin epämääräiseltä kuvassa yllä. Taatelimassassa ei kuitenkaan ole mitään lisä- tai säilöntäaineita. Kun maistoin massaa, oli pakko tarkistaa paketista, oliko siihen lisätty sokeria, niin makealta se maistui. Ei ollut. Kaiken kaikkiaan ihan kelpo tuote, mutta saattaa maistua jonkun suuhun enemmän pelkältä sokerilta kuin taatelilta.

Kun tuoreet taatelit tulivat kauppojen hedelmäosastoille, ihastuin niihin täysin. Hamstrasin monta laatikkoa tuoreita taateleita jääkaappiin, jossa niille luvataan vuoden säilyvyys. Todellisuudessa laatikoissa myytävät tuoreet taatelit ovat puolituoreita, koska täysin tuore taateli on vielä puhtaasti hedelmän näköinen ja kovuinen. Lähes kaikki tuoreet taatelit, joita minulla on, ovat erilaisista pakkauksistaan huolimatta samalta valmistajalta RM Importilta (Juicy Dates -paketit kuvassa yllä). Ainoa poikkeus on alla näkyvä Fontana, joka on oma merkkinsä. Valmistusmaa jokaisessa on kuitenkin sama, tässä tapauksessa Iran.

Söin tuoreita taateleita niin paljon, että kyllästyin niihin yksistään. Ne ovat hyviä leivonnassa ja käyvät myös pohja- tai taikina-aineksiin, mutta sopivat erityisen hyvin erilaisiin täytteisiin ja tahnoihin, koska niissä ei ole kovia kuoria.

Kun etsin viime syksynä parasta kotimaista nettikauppaa, josta tilata kaakaovoita, löysin Ekosegon luomukaupan. Tilasin samalla kerralla kokeeksi amerikkalaisia luomulaatuisia Medjool-taateleita, ja olin myyty, taatelit olivat niin ihania! Sen jälkeen olen tehnyt useamman tilauksen, ja ostanut kilokaupalla samaisia taateleita. Välillä ne ovat olleet loppu, ja ehdin jo ajatella, että minä varmasti tyhjensin heidän koko varastonsa, mutta sitten taateleita on onneksi tilattu lisää.

Medjool-taatelit ovat isoja, pehmeitä ja meheviä, mutta samalla tahmaisia, ja niissä voi olla hitusen loksahtava kuori, jolloin toffee-elämys on parhaimmillaan. Huomasin pitäväni jopa enemmän loksahtavasta kuin kauttaaltaan pehmeästä taatelista. Siispä jos taatelit ovat liian pehmeitä tuoreudessaan, jätän ne lautaselle, jotta päällinen vähän kuivahtaisi. Sisus on joka tapauksessa tahmea, ja kun vain aavistuksen kovettunut kuori ja tahmea sisus yhdistyvät, parhain taatelinautinto on taattu.

Niinpä oma suosikkini on Ekosegon taatelit. Jo kuva kertoo, millaisesta herkusta on kyse. En ole vielä raaskinut käyttää Ekosegon taateleita leivonnassa, nämä kun ovat taateleiden aatelia minulle. YouTuben raakaleivontavideoissa käytetyt taatelit ovat lähes poikkeuksetta Medjool-taateleita, niiden lyömätön maku ja tahmaisuus sopivat niin hyvin mihin vain karkeista kekseihin, kakkuihin ja brownie-taikinoihin. Kunhan saan muut taatelit loppumaan, siirryn käyttämään leivonnassakin Medjool-taateleita.

Lue myös: Viikunarakkautta