Avainsana-arkisto: raha

Tilanne on nyt tämä

Kuluneen kesän aikana olen blogannut äärimmäisen vähän, vähiten koskaan koko blogin historiassa.

Kuva: Ian Espinosa

Kuva: Ian Espinosa

Merkittävin syy siihen löytyy töistä – kohta jo neljän kuukauden ajan minulla on tavallaan ollut kaksi työtä, toinen palkallinen ja toinen palkaton mutta sitäkin kuormittavampi täällä tontilla. Kun muuttaa reilusti yli hehtaarin kokoiselle tontille, joka on kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja jota ei ole hoidettu 15 vuoteen, täällä ei selviä ”pihatöistä” lehtiä haravoimalla ja ruohoa leikkaamalla, vaan hommat alkavat kirjaimellisesti ruohonjuuritasolta. Toisinaan jo pelkästään kulkuväylän luominen johonkin paikkaan, esim. kompostoreille, on monen päivän rankka ja hikinen projekti. Yhä olen lohdutellut itseäni sillä, että joka kesä ei tule olemaan samanlainen, koska monia tehtyjä töitä ei tarvitse tehdä uudelleen, mutta olen silti ehtinyt kyllästyä loputtomaan työmäärään monet kerrat tänä kesänä.

Sanon suoraan, että jos omakotitaloelämä isolla tontilla maaseudulla olisi tällaista joka kesä, tämä ei välttämättä olisi minua varten. En kaipaa ikuista työleiriä ympärilleni, vaan haluan ehtiä myös rauhoittumaan ja vain olemaan ja ihmettelemään. En ole ihminen, joka ei osaa olla aloillaan ja jonka on siten aina tehtävä jotain. Jotkut sanovat, että omakotitaloasujan on aina oltava samalla myös remontoija, nikkaroija ja viherpeukalo. Väitteen ei kuitenkaan tarvitse pitää paikkaansa. Meidänkään pikku talo ei vaadi meiltä paljon mitään, ja nykyaikana monet tontitkin ovat niin pieniä, ettei niillä edes ole tarpeeksi hääräämistilaa todelliselle viherpeukalolle. Meidän tontilla asiat ovat toisin. Useita alueita ei saa edes viikatteella siistimmiksi, koska maa heinien alla on niin epätasainen, myllätty ja toisinaan urainen traktorin renkaista. Juuri siksi rakensinkin kompostoreille oikein kunnon tien maanpeittokankaineen ja sepeleineen. Työ sentään nopeutui, kun tuore aviomies oli yhtenä päivänä auttamassa juuri siinä hommassa. Silti sekin oli vain yksi lukuisista projekteista, joita täällä on piisannut.

Syksyn kynnyksellä paljon on onneksi jo tehtynä, ja reissaamista vaativaa palkkatyötäkin on enää jäljellä vain vajaat kolme viikkoa. Koska kirjoitushaluja löytyy, olen jo odottanut varovaisella innolla mahdollisuutta ehtiä bloggaamaan useammin.

Romahdus helmikuussa 2018

Syitä vähään bloggaamiseen on silti ollut muitakin kuin edellä mainitsemani työt.

Helmikuussa kerroin, että löysin blogistani jauhelihamainoksen hyvin näkyvältä paikalta, ja kyllästyin muutenkin WordPressin aggressiivisemmaksi käyneeseen mainontaan. Niinpä ostin oman domainin (tarkoittaa kansankielellä yhtä kuin omaa, siistimpää blogiosoitetta), sillä siten pääsin eroon mainoksista.

Muutokseen sisältyi jännityselementti, sillä WordPressin väitteet oman domainin vaikutuksesta blogin kävijämääriin erosivat villisti monien yksityishenkilöiden väitteistä ja uskomuksista. WordPressin mukaan oma domain toisi ENEMMÄN kävijöitä kuin ennen, koska Google suosii hakutuloksissaan maksullisia domaineja ilmaisten tunnusten sijaan. Toiset kuitenkin arvelivat, että osoitteenmuutoksen myötä blogi ikään kuin katoaa pitkäksi ajaksi netistä ja että Googlella kestää jopa puoli vuotta päivittää blogin tiedot niin, että blogi ja sen postaukset löytyvät yhtä helposti kuin ennenkin.

Vaikka muutos kaiken tiedon valossa huolestutti minua, tiesin silti, että oman domainin ostaminen oli oikea ratkaisu. Lupasin kirjoittaa jossain vaiheessa siitä, mitä uusi domain teki blogilleni, ja useampi bloggaaja ilmoittikin olevansa aiheesta kiinnostunut.

Mitä siis kävi? No tämä:

Osoitteenmuutos astui voimaan yhdessä yössä, ja blogin kävijämäärä puolittui heti seuraavasta päivästä alkaen. Blogillani ei ollut aikoihin ollut yhtä vähän lukijoita. Tilanne jäi pysyväksi, eli ei suinkaan ollut kyse päivästä tai parista. Päätin ottaa WordPressin asiakaspalveluun yhteyttä ja kirjoitin sinne alla näkyvän viestin.

Hi! I recently upgraded to a Personal Plan and also got a new domain (mielekasmiellekartta.com instead of mielekasmiellekartta.wordpress.com). After the change, I now get much less traffic (roughly 50 percent less) through Google. My question is how long does it take to get back to the numbers I was used to getting?

I remember WordPress advertizing Personal Plan by saying something like ’Take your blog to a whole new level and get your site more visibility’. I hope there is a truth to those promises.

Sieltä vastattiin:

It takes about 4-6 weeks for Google to index your new domain.
Also, your previous subdomain links were clicked many times on Google, so they ranked a bit higher before.
However, eventually when Google indexes the domain and site, then your blog posts should rank a bit higher, because of the custom domain.

Sieltä siis lupailtiin, että tilanne normalisoituisi mahdollisesti jo kuukauden kuluttua, ja lopulta blogini alkaisi saada vielä aiempaakin enemmän näkyvyyttä. Oli myös lohdullista, että WordPress tunnisti, miten paljon juttuni olivat aiemmin saaneet klikkauksia Googlen kautta.

Kuudessa viikossa kävijämäärät alkoivat nousta, mutta silti oltiin yhä kaukana siitä tasosta, jolla blogi oli ollut ennen muutosta. On helppo testata, mitä tämä kaikki kertomani tarkoittaa käytännössä. Ei tarvitse kuin valita mikä tahansa suositumpi postaukseni ja tarkastaa, miten se sijoittuu Google-hauissa samoilla hakusanoilla kuin ennen. Esim. taatelitekstini oli niin luettu, että ennen osoitteenmuutosta Google rankkasi sen ensimmäisten hakutulosten joukkoon vaikka minkälaisilla taateleihin liittyvillä hakusanoilla ja jopa niinkin lavealla ja yksinkertaisella hakusanalla kuin pelkkä taateli. Kun nyt kirjoitan Googleen taateli, omaa postaustani ei näy mailla eikä halmeilla.

Otetaan vielä yksi esimerkki tilastojen kera. Viisi tarpeetonta ja kallista trendiruokaa + kunnolliset vaihtoehdot niille on yksi blogini suosituimmista jutuista. Alla olevasta kaaviosta näkyy, miten sitä luettiin reilusti kasvavissa määrin, kunnes tilastot romahtivat helmikuun lopussa osoitteenmuutoksen välittömässä yhteydessä. Kaaviosta näkyy myös se, kuinka kauan kävijämäärien paluu entiselle tasolle on kestänyt. Juuri sen puoli vuotta, niin kuin pelottavimmat arviot ennustivat!

Moni kaiketi ymmärtää sanomattakin, miten hirveää on menettää se asema, jonka on monen vuoden työllä saavuttanut. On melko mahdotonta motivoida itseään kirjoittamaan, kun blogi on lähestulkoon kadonnut netistä, ja pitäisi aloittaa uudelleen lähtöruudusta.

Huhtikuussa olin tympääntynein blogiin pitkään aikaan, ja päätinkin, että tämä oli nyt tässä. Karvatekstistä tulisi viimeiseni. Viittasinkin lopettamiseen niin hienovaraisesti, ettei kukaan sitä voisi tajuta kuin vasta jälkikäteen, minun jo kadottua tyhjyyteen. Sain tyydytystä siitä, että vain lähtisin kertomatta siitä kenellekään. Miksi kertoa lähdöstä, kun ei se ketään kuitenkaan oikeasti kiinnosta? Annoin blogille hirveästi itsestäni, ajastani ja jaksamisestani kolmen ja puolen vuoden ajan, ja minkä ihmeen tähden?

Totesin, että blogi oli koko ajan pohjimmiltaan ollut minulle väärä kanava tehdä yhtään mitään: itseäni ällöttää monien blogien pinnallisuus, kaupallisuus, itsensä myyminen 20 euron tuotetta vastaan, ja ihmeellinen kiiltokuvaelämän esittäminen, jonka suurin ongelma on sen helvetinmoinen tylsyys. En koskaan tule käsittämään, miten niin monet ihmiset jaksavat katsella kauniita kuvia ja lukea niiden välistä tyhjää pälä pälää ja jäkä jäkää. Ymmärtäisin viihteellisyyden, kepeyden ja hauskuuden, mutta kuolettavan tylsyyden imua en todellakaan tajua. Eikö Anna-Leena Härkönenkin kirjoittanut jo Häräntappoaseessa, että suurin piirtein kaiken muun voi antaa anteeksi mutta tylsyyttä ei?

Tuollaisia ajatuksia minulla siis oli huhtikuussa. Sitten Kodin Kuvalehti otti minuun yhteyttä haluten tehdä talosta ja minusta jutun. Haastattelu kiinnosti, ja halusin nähdä, mitä siitä seuraisi.

Siitä seurasi paljon kävijöitä, näkyvyyttä ja keskustelua. Huomasin monen olevan kiinnostunut asioista, joita olen tehnyt ja joista olen blogannut. Minua haluttiin haastatella myös mm. Helsingin Sanomiin ja Osuuspankin asiakaslehteen. Vastasin pyyntöihin kieltävästi. Haastattelut olisivat vieneet energiaani, mutta luultavimmin antaneet minulle hyvin vähän.

Vaikka Kodin Kuvalehden tuoma näkyvyys oli hienoa ja kaivattua, se korosti samalla yhtä blogien ikävää piirrettä. Suuret kävijämäärät eivät tuo ”menestystä” tai ”palkkaa”, jos/kun en myy mitään tuotetta tai palvelua. Sillä ei oikeasti ole mitään väliä, lukeeko jonkin juttuni 10 ihmistä vai 100 000 ihmistä, jos he kaikki lukemisen jälkeen vain poistuvat blogistani, ja siinä se. Jos puolestaan olisin kirjoittanut esim. kaljuuntumisesta ja myisin sivullani kaljuuntumista estävää ja sitä parantavaa eliksiiriä, jota hehkuttaisin suureen ääneen ja jota väittäisin käyttäneeni oman leijonanharjani kasvattamiseen, saisin tuntuvasti myyntituloja, vaikka vain pienikin osa niistä 100 000 kävijästä ostaisi tuotteen. Silloin kävijämäärillä todella on väliä, minun tapauksessani kuitenkaan ei.

Lähtökohtani blogin perustamiselle ei koskaan ollut rikastuminen, mutta niin kuin olen ennenkin kertonut, olen aina toivonut pääseväni blogilla johonkin, saavuttavani sillä jotain. Epätietoisuus siitä, mitä se ”jotain” voisi olla, on mielestäni sallittua ja mukavaakin, sillä emmehän me ihmiset useinkaan tiedä, mitä hienoa elämässä voi joskus tapahtua. Miksi rajoittaa mahdollisuuksiaan omalla rajatulla ajattelullaan, mieli kun ei pysty kuvittelemaan kaikkea sitä upeaa, mitä elämä saattaa tuoda tullessaan.

Mitä seuraavaksi?

Niin, se on mielenkiintoinen kysymys, johon ei kuitenkaan ole millintarkkaa vastausta.

Nyt kun blogin kävijämäärät monin osin vaikuttavat palanneen entiselle tasolle ja sen ylikin ottaen huomioon, etten ole kirjoittanut mitään pitkiin aikoihin, saatan innostua kirjoittamaan useammin. Olisihan se sääli ostaa oma domain ja lopettaa bloggaaminen kokonaan pian sen jälkeen. Lisäksi tuntuu, että tietty joukko minulle tuntemattomia ihmisiä jostain syystä tykkää lukea juttujani, mikä on melkoisen liikuttavaa.

Ainakin parit talokirjoitukset aion tänne kyhertää, ja ehkä muutaman sanan voisi häistäkin ynähtää, rouvasihmisiä kun tässä nyt ollaan.

Pihistelijän happy hour

Moni lienee tästä jo kuullutkin, mutta lähes yhtä moni ehkä ei. Minulle tämä selvisi vasta äskettäin, ja otin tämän mainion keksinnön heti osaksi nuukaa arkeani.

Olen rikas köyhä ilmaisun kaikissa merkityksissä: tienaan mitättömästi, ja niitäkin palkkioita saan karhuta työnantajilta lakimiehillä uhaten. Minulla kuitenkin on aina rahaa niinkin ”paljon”, että voin esim. lähteä lomamatkalle ex tempore (matkan täytyy kuitenkin olla minun varaamani, sillä tartun vain hyviin matkadiileihin). Tämän kaiken mahdollistaa viisas rahankäyttö, jonka olen osannut luonnostaan niin kauan kuin muistan. Säästökeinoja on lukemattomia, mutta itse olen säästänyt mm. asumalla edullisella asuinalueella Helsingissä ilman autoa, lyhentämällä asuntovelkaa vuokralla asumisen sijaan, ollen palkkatyössä lähes koko opiskeluaikani ja säästäen palkasta suurimman osan, ja unohtaen miltei aina kaikki ”turhat” rahasyöpöt (esim. bilettämisen, drinkit, taksimatkat jne.).

Nyt olen löytänyt itselleni uuden ja mitä kutkuttavimman säästökeinon, joka todella tuntuu lompakossa: ruokakaupassa voi nykyään helposti tehdä ostoksia 60 prosentin alennuksella! Jos puhuttaisiin mistä tahansa muusta kaupan alasta, suurikaan alennus ei hetkauttaisi minua, sillä en tahdo ostaa mitään turhaa, mutta kun puhutaan ruoasta, jota jokaisen on pakko ostaa, alennus on käsittämättömän suuri ja innostava. Kyseessä on siis S-kauppojen ilta-ale, joka on käynnissä kaupan viimeisenä aukiolotuntina. Alennuksen piirissä on satoja S-kauppoja (esim. S-market, Alepa, Sale ja Prisma) ympäri Suomen, ja alennus annetaan kassalla sellaisista tuotteista, joihin on jo merkitty useimmiten 30 prosentin alennus oranssinpunaisella lapulla. Viimeisenä aukiolotuntina alennus kuitenkin kasvaa 60 prosenttiin. Tästä kattavasta listasta voi tarkastaa, kuuluuko oman asuinalueen S-kauppa alennuksen piiriin, ja listasta näkee myös, onko viimeinen aukiolotunti esim. klo 20 ja 21 välillä vai 21 ja 22 välillä.

Saan 60 prosentin alennuksella ruokaa jopa täältä korvesta, missä nykyään asun! Ja en suinkaan mitä tahansa ruokaa, vaan härkistä, nyhtistä, falafeleja ja mustapapupihvejä! Mikä kasvissyöjän paratiisi! Jos kasvissyöjä löytää S-kaupasta näin paljon aleruokaa, niin sekasyöjä luonnollisesti vielä enemmän.

Alennukset hyödyttävät myös ympäristöä, koska S-kauppojen ruokahävikki on niiden myötä entisestään vähentynyt. Eniten kiittää kuitenkin kuluttajan kukkaro, josta löytyy jo muutaman kauppareissun jälkeen rahaa ties mihin harrastuksiin tai menoihin pelkästään ruokalaskusäästöjen johdosta!

Juuri tällaisten ihanuuksien ansiosta olen oman elämäni miljonääri.

Laskuja, laskuja… Kuinka paljon rahaa talon rakentamiseen pitää varata?

Muutama viikko sitten taloprojektin kustannukset alkoivat hirvittää, kun satuin saamaan useampana peräkkäisenä päivänä reilun 500 euron laskuja. Pieniä summiahan sataset ovat, kun puhutaan talon rakentamisesta, mutta en siltikään ole tottunut maksamaan tonnien edestä laskuja parin päivän sisällä, vaan muutaman kympin puhelin- ja nettilaskut ovat minulle tutumpia.

Pari päivää sitten sain taas taloprojektiin liittyvän laskun, mutta summan perään oli vielä lisätty yksi nolla. Laskun summa oli 6 100 euroa! Ei sekään sinällään ole summa eikä mikään talon kohdalla, mutta summat ovat silti suuria ottaen huomioon, että rakennuslupa on yhä saamatta, ja koko lupa-asia on nyt jäissä kesälomien takia. Luonnollisestikaan mitään maatöitä tai rakentamisia ei ole tehty, koska lupaakaan ei vielä ole.

Tähän mennessä taloprojekti on tullut maksamaan minulle yli 8 000 euroa. Suuri osa tuosta summasta koostuu varsinaisista talokustannuksista, sillä talo maksetaan osissa. Jotta pystyin ryhtymään koko taloprojektiin, minulla täytyi totta kai olla koossa kaikki tarvittava raha, sillä muutenhan olisin pahastikin kusessa. Siitä kuitenkin päästään sangen tärkeään ja mielenkiintoiseen kysymykseen: kuinka paljon rahaa talon rakentamiseen pitää varata? Kysymykseen ei ole oikeaa vastausta, sillä kukaan ei tiedä talonsa lopullista hintaa ennen kuin se on pihatöitä myöten muuttovalmis. Hinta-arvioita voidaan kuitenkin antaa, ja niitähän on pakkokin saada, sillä muuten hommaan ei uskaltaisi ryhtyä.

Talonrakennuskulujen laskemisesta ei tee hankalaa itse talon hinta, vaan kaikki muu työ. Niinpä tiedänkin tarkalleen, kuinka paljon muuttovalmistaloni maksaa ja mitä kaikkea siihen kuuluu. Tiedän myös, että samaan hintaan sisältyy mm. talon perustukset ja kuljetus tontille (talohan on jo valmis). Minun kohdallani myöskään tontti ei maksa mitään, koska se oli jo sukumme omistuksessa. Sitten päästäänkin taloprojektin harmaaseen alueeseen eli kaikkiin muihin kuluihin. Rakentamiskulut vaihtelevat niin suuresti taloittain, tonteittain, kunnittain ja alueittain, että listaan alla vain sellaisia töitä, joista tiedän itse joutuvani maksamaan ja kerron lopummassa, kuinka paljon rahaa olen varannut näitä töitä varten.

Nämä kaikki talon rakentamisessa maksavat:

  • pääsuunnittelijan ja vastaavan mestarin palkkio
  • perustamistapalausunto (tai maaperätutkimus)
  • asemapiirros (tontin tyypin takia jouduin maksamaan tästä erikseen)
  • palkkio jätevesisuunnitelman laatimisesta (minähän tein sen itse, piru vieköön!)
  • rakennuslupa
  • työsuojelukoordinaattorin palkkio (jonkun on pakko valvoa työntekijöiden turvallisuutta)
  • maatyöt (sisältävät talon pohjatyöt, salaojitukset ja harmaavesipuhdistamoa ja sähkö- ja vesiputkia varten tarvittavat kaivuutyöt)
  • tontin pihatien leventäminen ja vahvistaminen pitkältä matkalta + materiaalit (ainakin tonneittain soraa)
  • sähköliittymä (itse työ + materiaalit)
  • vesiliittymä (itse työ + materiaalit)
  • LVI-asentajan palkkio
  • harmaavesipuhdistamo
  • takka tai kamiina ja hormi asennuksineen
  • pakastava käymälä
  • monta kompostoria

Huh, siinähän noita jo olikin, ja lista kasvaa aina vain! Lisäkustannuksia voisi tulla esim. maa-aineksen kuljettamisesta pois tontilta, mutta koska meille tulee pieni talo isolle tontille, mitään ei välttämättä tarvitse roudata pois.

Tähän mennessä saadun kokemuksen mukaan laskuja tulee paljon luultua enemmän. Esim. pääsuunnittelijan palkkio on juuri se, mikä sopimuksessa lukee, mutta silti monista hänen toimittamistaan rakennuslupaa varten tarvittavista papereista joutuu maksamaan erikseen.

Netin keskustelupalstoilta saa osviittaa siitä, kuinka paljon talon rakentaminen tulee maksamaan, mutta arviot heittelevät suuresti. Toisten mukaan talopaketin ja tontin hintaan lisätään esim. vain 25 000 euroa, ja koko hommasta selvitään sillä. Toisten mukaan talopaketin hinta pitää kertoa kolmella tai jopa neljällä, jotta saadaan selville talon lopullinen hinta (arvioon vaikuttaa toki se, ostaako muuttovalmiin talon vai vain talomateriaalit ja rakentaa itse). Sain kuulla, että juuri minulla tulisi olla talorahojen lisäksi ainakin puolet lisää koko talon hinnasta. Näin ollen esim. 100 000 euroa maksava muuttovalmis talo tulisi kaikkine töineen maksamaan 150 000 euroa. Toisen saamani arvion mukaan minulla tulisi olla kaksi kertaa talon hinta, esimerkkitapauksessa siis 200 000. Kokeilin myös OP:n omakotitalon kustannuslaskuria ja Rakentaja.fi-sivuston pikalaskuria, ja sain molemmista melko vastaavat arviot, joiden mukaan minulla tulisi olla kaksi kertaa talon hinta. Laskurit ovat kohdallani kuitenkin melko epätarkkoja, koska tein hyvän talodiilin, jota ei saa merkittyä laskuriin, ja lisäksi jouduin laittamaan talon koon yläkanttiin, koska laskurit eivät tunnista 50-neliöistä pienempää taloa.

Minulla joka tapauksessa on varaa taloprojektiin, vaikka se maksaisi tuplasti talon verran. Jos budjetti siitä vielä ylittyisi, sitten minulla olisi tukalat paikat. En tosin usko, että se millään perusteella saa nousta tuosta. Talo on kuitenkin jo valmis ja tontti olemassa, eli pääosin tontilla tehdään kaivuu-, vahvistus- ja liittymistöitä. Kunhan lupa vain ensin saadaan. Maaperäkään ei voi olla erityisen vaativaa, koska tontilla on jo olemassa olevia taloja, ja meidän talomme tulee niiden läheisyyteen. Vahvistustyöt koskevat vain tontille tulevaa tietä, eli itse talon ei pitäisi vaatia allensa mitään normaalista poikkeavaa.

Kerron joka tapauksessa blogissa, mitä kulut tulivat lopulta olemaan ja listaan kaikki sellaisetkin kulut, joita en vielä tässä kirjoituksessa osannut ennustaa!