Avainsana-arkisto: raakaleivonta

Vegaaniset Snickers-patukat

Sain vihdoin aikaiseksi tehdä jotain, mikä on ollut tehtävälistalla jo pari vuotta. Tein vegaanisia Snickers-patukoita.

Pelkäsin, että patukat edustaisivat täydellisesti tämän päivän ”terveys”herkkua: niiden tekemiseen kuluisi loputtomasti aikaa, raaka-aineet olisivat kalliita (ja mahdollisesti ulkomaisia superfoodeja), ja kun kaikki olisi lopulta valmista, myös maku olisi kökkö eikä vetäisi vertoja alkuperäiselle, tässä tapauksessa siis aidolle Snickers-patukalle. Niinpä olisi paljon helpompaa, järkevämpää ja ajallisesti ja taloudellisesti kannattavampaa mennä kauppaan ostamaan Snickers-patukoita kuin väsätä omatekoisia. Koska kaupan patukat eivät kuitenkaan ole vegaanisia, halusin kokeilla reseptiä.

Onneksi pelkoni osoittautui täysin vääräksi. Patukoista tuli huippuherkullisia kaikkien niitä maistaneiden mielestä! Yhdellä YouTube-videolla sanottiin, että juuri tällä reseptillä tehdyt patukat maistuvat pakastimesta otettuina täsmälleen samalta kuin Snickers-jäätelöpatukat. Ennen patukoiden maistamista pidin väitettä suurimpana valheena, mitä olen kuullut raakaherkuista pitkään aikaan. Maistamisen jälkeen kuitenkin tiesin, että väite on täyttä totta. Minullekin tuli mausta heti ensimmäisenä mieleen Snickers-jäätelöpatukka, jollaista en ole maistanut vuosiin mutta jonka maun selvästi näemmä muistin.

Jouduin soveltamaan reseptiä hieman, koska en löytänyt suurestakaan marketista mantelivoita. Kirjoitan kuitenkin alle alkuperäisen reseptin, joka on Detoxinista-blogista. Desien tilalla on käytetty ”kuppeja”, ja itse käytin mittana muumimukia, johon kuvittelin maitovaran, sillä silloin mitta on juuri oikea. (Olen todennut muumimukin käytön paljon vaivattomammaksi ja toimivammaksi kuin kuppien muuntamisen desilitroiksi, mitoista kun yleensä tulee täysin epämääräisiä, esim. 1 ja 1/6 dl tai 1,77441177 dl jauhoja yms.)

Vegaaniset Snickers-patukat (12 kpl)

nougatkerros:

  • 1/2 kuppia mantelivoita
  • 2 rkl vaahterasiirappia
  • 1 rkl kookosjauhoa

toffeekerros:

  • 12 isohkoa taatelia (noin 3/4 kuppia)
  • 1/3 kuppia vettä
  • ripaus suolaa
  • 1/2 tl vaniljauutetta
  • 1 rkl sulatettua kookosöljyä

toffeen päälle:

  • 1/4 kuppia maapähkinöitä tai muita pähkinöitä
  • mitä vain vegaanista suklaata kuorrutteeksi

  • Sekoita nougatkerroksen aineet keskenään. Painele massa leivinpaperoidun vuoan pohjalle tai muotoile se muutoin leivinpaperia apuna käyttäen sen malliseksi, että saat myöhemmin leikattua siitä 12 patukkaa. Laita massa pakastimeen jähmettymään.
  • Yhdistä toffeekerroksen aineet ja sekoita tasaiseksi tehosekoittimessa.
    Ota nougatkerros pakastimesta ja levitä toffee tasaisesti sen päälle.
  • Painele maapähkinät toffeekerrokseen. Laita tekele pakastimeen ainakin viideksi tunniksi. Pakastamisen jälkeen leikkaa tekele niin, että saat 12 patukkaa.
  • Sulata haluamasi suklaa ja kasta patukat siinä. Patukat voi pyöritellä suklaassa kokonaan tai sitten voi kuorruttaa pelkästään päällisen. Laita patukat pakastimeen jähmettymään ainakin vartiksi.
  • Säilytä patukoita pakastimessa ja tarjoa välittömästi pakastimesta ottamisen jälkeen. Patukat pehmenevät ja sulavat huoneenlämmössä nopeasti.

Itse käytin mantelivoin tilalla maapähkinävoita, vaahterasiirapin tilalla agavesiirappia ja vaniljauutteen tilalla vaniljasokeria. Suklaaksi valikoitui Pandan tumma suklaa (lista vegaanisista suklaista). Käytin tuoreita taateleita toffeekerroksessa lähinnä siksi, että muut taatelit olisivat liotettuinakin olleet liian jämäköitä kodinkoneilleni.

Käyttämässäni reseptissä nämä patukat markkinoidaan perinteisten Snickers-patukoiden terveellisenä versiona. Minusta se osoittaa, miten väkisin väännetty terveellisyyden määritelmä tänä päivänä herkästi on. Tuleeko mistä tahansa terveellistä vain siksi, ettei siinä ole valkoista sokeria ja valkoista jauhoa eli vehnää? Näissä patukoissa kun kuitenkin on taateleita (joiden sokeripitoisuus on luonnostaan hyvin korkea), juoksevaa makeuttajaa (siis lisää sokeria) ja roppakaupalla rasvaa pähkinöiden ja kookoksen muodossa.

Kunpa ihmiset luottaisivat oman suunsa tekemään arvioon ennemmin kuin aivopesuun. Kun jokin ruoka maistuu makealta ja rasvaiselta, silloin siinä todennäköisesti myös on sokeria ja rasvaa muodossa tai toisessa. Moni tietää, ettei sokerinen ja rasvainen herkku ole kovinkaan terveellinen. Miksi kuviteltua terveellisyyttä pitää ylipäänsäkään lähteä hakemaan jälkiruoista? Itse luokittelisin terveellisiksi jälkiruoiksi esim. hedelmäsalaatin ja marjakiisselin, joissa ei ole lainkaan rasvaa eikä lisättyä sokeria. Tällaiset jälkiruoat voivat myös olla vähän tylsiä juuri siksi, että ne ovat niin terveellisiä.

Toivoin, että Snickers-patukoista tulisi aidosti maistuvia, niiden tekemiseenkin kun menee odotusaikoineen monen monta tuntia. Olisin ollut pettynyt, jos tuloksena olisi ollut mauton terveyspatukka. Oma tavoitteeni oli tehdä vegaanisia patukoita, jotka ovat maultaan ja koostumukseltaan mahdollisimman lähellä aitoja Snickers-patukoita. Juuri siihen lopputulokseen tällä reseptillä onneksi pääsee, eivätkä mitkään valheelliset väitteet terveellisyydestä muuta sitä ilahduttavaa tosiasiaa.

Talon ja blogin uudet tuulet

Yli kuukauden jouduin odottamaan tätä näkyä:

Sähkökaapelia ollaan vihdoin kaivamassa maahan, ja muutkin kauan seisoneet hommat ovat jatkuneet tontilla. Tällä viikolla taloon tulee viimeinkin sähköt! Vedenkin kanssa on tapahtunut edistystä; en jaksanut viime kirjoituksessani korostaa, että talosta uupui täydellisesti myös vesiliittymä. Sillä ei ollut niin väliä, koska sähkö on lämmityksen takia tässä vaiheessa niin paljon tärkeämpi keksintö. Vesiputket ja sähkökaapeli tulevat osittain samaan uraan siten, että vesiputket kulkevat paljon syvemmällä maassa sähkökaapelin alla. Niinpä se, että sähkötöissä ollaan pitkällä, tarkoittaa samalla myös sitä, että iso osa vesiputkista on jo asennettu ja peitetty. (Viime kesänä oli vielä epäselvää, saadaanko vesi kaivosta vai putkista. Sittemmin on selvinnyt, ettei kukaan alueen asukas käytä kaivovettä korkeiden radonpitoisuuksien vuoksi, vaan vesi saadaan kunnallistekniikan kautta. Viemäröintiä ei kuitenkaan ole, ja siksi meille tuleekin pakastava vessa.)

Taloprojektille kuuluu siis hyvää, vaikka hukkaan mennyt kuukausi olikin niin tuskaista aikaa. Veikkaan, että pääsen muuttamaan taloon parin kolmen viikon päästä, optimisti kun pohjimmiltani kuitenkin olen!

Huomaa talon putsattu päätyseinä. Se oli kuljetuksen jäljiltä teiltä roiskuneen kuran peitossa, mutta puhdistettuna hohtaa nyt valkoisuuttaan.

Huomaa talon putsattu päätyseinä. Se oli kuljetuksen jäljiltä teiltä roiskuneen kuran peitossa, mutta puhdistettuna hohtaa nyt valkoisuuttaan.

Tällä välin haluan kirjoittaa siitä, mitä olen ajatellut tehdä blogille nyt kun sen semi-lopetuspäätöksestä on kulunut jo yli puolitoista kuukautta.

En ole koskaan aiemmin kirjoittanut blogia näin harvakseltaan kuin viimeisen kuukauden aikana. Tänä aikana olen ehtinyt rauhassa pohtia kaikkea blogiin, kirjoittamiseen ja omaan elämääni liittyvää. Moni asia on selkiytynyt, ja olen tehnyt enimmäkseen positiivisia huomioita.

Ainakin tällaisia huomioita:

  • Blogillani menee paljon paremmin kuin olen antanut itseni ja muiden ymmärtää. Blogin jo olemassa olevaa sisältöä luetaan niin paljon, että lukijamäärät eivät ole viime viikkoina laskeneet juuri ollenkaan, vaikka julkaisin vain kaksi uutta tekstiä.
  • Se, että blogilla menee hyvin, on tässä vaiheessa bloggaajan uraani äärimmäisen tärkeää: en halua tehdä enää tuntiakaan turhaa työtä blogin parissa, ja kun vanhoja(kin) tekstejä luetaan paljon, on varmaa, ettei työni ole ollut turhaa.
  • Kuinka paljon on ”paljon”, sen määrittelee kukin itse. Jos puhutaan numeroista, oman blogini kohdalla se luku on kuusinumeroinen. Olisinko onnellisempi, jos liikuttaisiinkin miljoonissa tai vastaavasti blogi saisi satojatuhansia klikkauksia paljon aiempaa lyhyemmässä ajassa? En. Ottaen huomioon, mitä asioita olen tietoisesti tehnyt ”väärin” blogissani (kerron tästä lisää alla), nykyinen saldo on varsin mittava.
  • Blogi on jo nyt tuonut minulle enemmän mahdollisuuksia kuin olen tajunnut itselleni myöntää. Ne monet mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole tuntuneet mahdollisuuksilta, koska en ole ollut niistä riittävän kiinnostunut.
Kutsuja, kutsuja, kutsuja.

Kutsuja, kutsuja, kutsuja.

  • Kerroin aiemmin saavani paljon kutsuja erilaisiin tapahtumiin blogin ansiosta. Monet niistä ovat terveyteen ja liikuntaan liittyviä, ja minut kutsutaan niihin terveystoimittajan asemassa. Jollekulle muulle se voisi olla kunnia ja unelmien täyttymys: päästä terveystoimittajien joukkoon, kun olen jo valmiiksi kielialan ihminen, joka on omasta mielenkiinnostaan kirjoittanut muinoin paljon terveydestä. Kun kävisin useissa terveysalan tapahtumissa ja kirjoittaisin niistä laadukkaasti, ties mitä se poikisi. Onhan blogi poikinut jo tähän mennessä vaikka mitä.
  • Tästä päästäänkin taas uuteen tärkeään huomioon: kuinka kiinnostunut ylipäänsä yhä olen terveydestä ja haluanko enää kirjoittaa siitä? Milloin viimeksi olen kirjoittanut mitään terveyteen liittyvää? Miten taloprojekti liittyy terveyteen? Kerron heti, että minua ei enää kiinnosta tietyt terveyteen liittyvät aiheet, kuten aivan älyttömyyksiin mennyt keskustelu eri ruokavalioista ja niiden paremmuusjärjestyksestä. Hetken ajattelinkin, että minun on karistettava terveysblogin viimeisetkin rippeet blogini kuvauksesta, kategorioista ym., mutta se hetki ei kestänyt kauaa. Terveys tai sen menettäminen kulkee ihmisen matkassa koko elämän. Minua kiinnostaa nykyään etenkin sisäinen terveys eli henkinen hyvinvointi. Uskon vahvasti (ja tiede sanoo samaa), että monet sairaudet lieventyvät/häviävät, kun ihminen hoitaa ennen kaikkea sisintään. Kun hoitaa sisintä, hoitaa samalla myös ulompia kerroksia. Niinpä haluan kirjoittaa vielä paljon terveydestä, ja arvelen, että uudessa kodissa myös oma (mielen)terveyteni tulee kukoistamaan tavalla, jolla se ei aiemmassa elämässäni koskaan pystynyt. Siksi jopa sellainen asia kuin talo, joka itsessään ei liity mitenkään terveyteen, voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen terveyteen, vireystilaan ja koko elämään.

Muutamia asioita olen tehnyt tietoisesti ja tahallani ”väärin” blogin kohdalla. Olen rikkonut tiettyjä bloggausohjeita isosti ja alusta alkaen. Kun lukee melkein mitä tahansa blogioppaita (englanniksi), niissä korostetaan varsinkin näitä kahta asiaa:

1. Älä missään nimessä kirjoita kasvottomana ja anonyyminä. Väitetään, että anonyyminä kirjoittajan on miltei mahdotonta vakuuttaa ketään (saati myydä mitään, puhuttiin sitten ajatuksista, tuotteista tai palveluista), koska kirjoittaja voi olla kuka tahansa ja piiloutua tekaistun roolin taakse. Toisaalta myös nimiä ja kasvoja voidaan käyttää väärin kirjoittajan ollessa kokonaan toinen henkilö: moni lienee kuullut tapauksesta, jossa blogia kirjoittava syyrialaislesbonainen paljastui amerikkalaiseksi heteromieheksi. Blogin kuvissa esiintynyt nainen oli kroatialainen, eikä liittynyt Syyriaan tai koko tapaukseen mitenkään. Niinpä nimille ja kasvoille ei tule antaa liikaa arvoa. Suomessa nimet eivät onneksi muutenkaan ole niin tärkeitä, mikä on hyvä asia. Itse esiinnyin blogissa hyvin pitkään kasvottomana, ja tulin esiin pikkuhiljaa neljäsosa kasvoja kerrallaan. Oma nimettömyyteni puolestaan on pitkälti erään käräjäoikeustarinan tulosta.

2. Valitse blogillesi tietty aihealue tai teema, ja kirjoita vain siitä. Jos kirjoittaa mistä sattuu, lukijoiden on vaikea hahmottaa, mistä koko blogissa on kyse. Sellaisessa sekamelskassa blogi menettää lukijoita ja blogin kasvu tyrehtyy. Tämä väite pitää ehdottomasti paikkansa. Niin monta kertaa olen itsekin huomannut, että blogini saa uusia tilaajia välittömästi esim. jonkin laihdutusjutun jälkeen, ja kun en sitten enää kirjoitakaan laihduttamisesta, menetän juuri samat tilaajat, ja toki syystä. Minun blogissani rasvaiset ja viljattomat raakakakut muuttuvat hetkessä päinvastaisiksi, eli rasvattomiksi ja täysjyvävehnäisiksi tärkkelysleipomuksiksi (!), ja laihdutusjuttujen tilalle tulee yhtäkkiä monen kuukauden ajan Irlanti-kuulumisia ja myöhemmin taloprojekti. Mitään näistä asioista en ole osannut ennustaa. Olen aina tiennyt, että ideaalitapauksessa blogia pidetään juuri tietystä aiheesta, mutta tiesin aina myös sen, että omalla kohdallani sellainen ei koskaan olisi toiminut. Jos en olisi vapaa kirjoittamaan mistä tahansa, mitään blogia ei olisi ikinä syntynyt. Jätin siis huomiotta myös tämän bloggausohjeen, vaikka olikin selvää, että blogi kärsii siitä. Kärsimys on kuitenkin pienempi paha kuin se, ettei olisi ollenkaan olemassa!

Johtopäätös

Elämää ja omia mielenkiinnon kohteita ei tule rajoittaa. Itse tartun aina täysillä kaikkeen, mistä innostun, koska en tiedä, kuinka kauan saankaan odottaa seuraavaa innostumista. Olen kertonut huipuista ja laskuista, joista olotilani usein koostuu, enkä välillä innostu kuukausikaupalla mistään (uudesta).

Ei rajoja, ei kontrollia, ei tietoa tulevasta, paljon epävarmuutta, avoimia kysymyksiä, heittäytymistä. Sellaista pitkälti haluan elämän olevan, ja se näkyy myös blogissa. En tiedä, mihin blogi on menossa. En ole koskaan tiennyt, ja niin se tulee olemaan vastaisuudessakin. Epätietoisuus on rikkautta.

Suklaata syksyyn

Tämä postaus voisi helposti olla yhtä kuin suklaaresepti, mutta tästä tuli ennemminkin suklaailottelua ja suklaakuvausta.

suklaata-2

Niin ihanaa kuin onkin saada asua metsän keskellä Helsingissä, sen haittapuoli on metsän varjostavuus, ja siten asunnon pimeys. Valon puute onneksi pakottaa olemaan luovempi kuvausasetelmien ja -paikkojen kanssa.

suklaata

Tänään tein pienen taikatempun. Taioin tästä…

suklaata-6

tällaista…

suklaata-4

suklaata-3

Oikeastaan pidän muutosta hyvinkin isona taikatemppuna valokuvauksellisesti, vaikka suklaan valmistus muuten kovin helppoa onkin.

Sain Leaderin raakasuklaan valmistuspakkauksen viime vuonna joululahjaksi isältäni, ja hän kysyikin jokin aika sitten, teinkö suklaata koskaan. Raaka-aineiden parasta ennen -päiväykset olisivat riittäneet vielä pitkälle ensi vuoteen, mutta koska suklaa sopii hyvin syksyyn ja kylmeneviin päiviin, päätin ryhtyä toimeen ”jo” nyt.

Nämä suklaat on tehty neitsytkookosöljystä ja valmiista jauheseoksesta, jossa on lucumaa, raakakaakaota, raakakaakaovoita, carobjauhetta, kookoksen kukintanektarijauhetta (?) ja himalajanruususuolaa (toisin sanoen armeijallinen eksoottisia superfoodeja). Lisäksi paketissa on mantelirouhetta, gojimarjoja ja agavenektaria, jotka lisätään suklaamassaan erikseen. Näistä tuli kyllä hyviä, mutta suklaata voi helposti tehdä myös harvemmista raaka-aineista, ja edullisempaakin siitä tulee, kun aineet ostaa erikseen. Aiemmin jakamassani taatelisuklaareseptissä on hyvä ja yksinkertainen pohja vaikka minkälaisille suklaille, mutta kyllä näistä Leaderinkin suklaista oikein herkullisia saa, eritoten kun panostaa asetteluun, ja syksy toimii taustana!