Avainsana-arkisto: raakaleivonta

Talon ja blogin uudet tuulet

Yli kuukauden jouduin odottamaan tätä näkyä:

Sähkökaapelia ollaan vihdoin kaivamassa maahan, ja muutkin kauan seisoneet hommat ovat jatkuneet tontilla. Tällä viikolla taloon tulee viimeinkin sähköt! Vedenkin kanssa on tapahtunut edistystä; en jaksanut viime kirjoituksessani korostaa, että talosta uupui täydellisesti myös vesiliittymä. Sillä ei ollut niin väliä, koska sähkö on lämmityksen takia tässä vaiheessa niin paljon tärkeämpi keksintö. Vesiputket ja sähkökaapeli tulevat osittain samaan uraan siten, että vesiputket kulkevat paljon syvemmällä maassa sähkökaapelin alla. Niinpä se, että sähkötöissä ollaan pitkällä, tarkoittaa samalla myös sitä, että iso osa vesiputkista on jo asennettu ja peitetty. (Viime kesänä oli vielä epäselvää, saadaanko vesi kaivosta vai putkista. Sittemmin on selvinnyt, ettei kukaan alueen asukas käytä kaivovettä korkeiden radonpitoisuuksien vuoksi, vaan vesi saadaan kunnallistekniikan kautta. Viemäröintiä ei kuitenkaan ole, ja siksi meille tuleekin pakastava vessa.)

Taloprojektille kuuluu siis hyvää, vaikka hukkaan mennyt kuukausi olikin niin tuskaista aikaa. Veikkaan, että pääsen muuttamaan taloon parin kolmen viikon päästä, optimisti kun pohjimmiltani kuitenkin olen!

Huomaa talon putsattu päätyseinä. Se oli kuljetuksen jäljiltä teiltä roiskuneen kuran peitossa, mutta puhdistettuna hohtaa nyt valkoisuuttaan.

Huomaa talon putsattu päätyseinä. Se oli kuljetuksen jäljiltä teiltä roiskuneen kuran peitossa, mutta puhdistettuna hohtaa nyt valkoisuuttaan.

Tällä välin haluan kirjoittaa siitä, mitä olen ajatellut tehdä blogille nyt kun sen semi-lopetuspäätöksestä on kulunut jo yli puolitoista kuukautta.

En ole koskaan aiemmin kirjoittanut blogia näin harvakseltaan kuin viimeisen kuukauden aikana. Tänä aikana olen ehtinyt rauhassa pohtia kaikkea blogiin, kirjoittamiseen ja omaan elämääni liittyvää. Moni asia on selkiytynyt, ja olen tehnyt enimmäkseen positiivisia huomioita.

Ainakin tällaisia huomioita:

  • Blogillani menee paljon paremmin kuin olen antanut itseni ja muiden ymmärtää. Blogin jo olemassa olevaa sisältöä luetaan niin paljon, että lukijamäärät eivät ole viime viikkoina laskeneet juuri ollenkaan, vaikka julkaisin vain kaksi uutta tekstiä.
  • Se, että blogilla menee hyvin, on tässä vaiheessa bloggaajan uraani äärimmäisen tärkeää: en halua tehdä enää tuntiakaan turhaa työtä blogin parissa, ja kun vanhoja(kin) tekstejä luetaan paljon, on varmaa, ettei työni ole ollut turhaa.
  • Kuinka paljon on ”paljon”, sen määrittelee kukin itse. Jos puhutaan numeroista, oman blogini kohdalla se luku on kuusinumeroinen. Olisinko onnellisempi, jos liikuttaisiinkin miljoonissa tai vastaavasti blogi saisi satojatuhansia klikkauksia paljon aiempaa lyhyemmässä ajassa? En. Ottaen huomioon, mitä asioita olen tietoisesti tehnyt ”väärin” blogissani (kerron tästä lisää alla), nykyinen saldo on varsin mittava.
  • Blogi on jo nyt tuonut minulle enemmän mahdollisuuksia kuin olen tajunnut itselleni myöntää. Ne monet mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole tuntuneet mahdollisuuksilta, koska en ole ollut niistä riittävän kiinnostunut.
Kutsuja, kutsuja, kutsuja.

Kutsuja, kutsuja, kutsuja.

  • Kerroin aiemmin saavani paljon kutsuja erilaisiin tapahtumiin blogin ansiosta. Monet niistä ovat terveyteen ja liikuntaan liittyviä, ja minut kutsutaan niihin terveystoimittajan asemassa. Jollekulle muulle se voisi olla kunnia ja unelmien täyttymys: päästä terveystoimittajien joukkoon, kun olen jo valmiiksi kielialan ihminen, joka on omasta mielenkiinnostaan kirjoittanut muinoin paljon terveydestä. Kun kävisin useissa terveysalan tapahtumissa ja kirjoittaisin niistä laadukkaasti, ties mitä se poikisi. Onhan blogi poikinut jo tähän mennessä vaikka mitä.
  • Tästä päästäänkin taas uuteen tärkeään huomioon: kuinka kiinnostunut ylipäänsä yhä olen terveydestä ja haluanko enää kirjoittaa siitä? Milloin viimeksi olen kirjoittanut mitään terveyteen liittyvää? Miten taloprojekti liittyy terveyteen? Kerron heti, että minua ei enää kiinnosta tietyt terveyteen liittyvät aiheet, kuten aivan älyttömyyksiin mennyt keskustelu eri ruokavalioista ja niiden paremmuusjärjestyksestä. Hetken ajattelinkin, että minun on karistettava terveysblogin viimeisetkin rippeet blogini kuvauksesta, kategorioista ym., mutta se hetki ei kestänyt kauaa. Terveys tai sen menettäminen kulkee ihmisen matkassa koko elämän. Minua kiinnostaa nykyään etenkin sisäinen terveys eli henkinen hyvinvointi. Uskon vahvasti (ja tiede sanoo samaa), että monet sairaudet lieventyvät/häviävät, kun ihminen hoitaa ennen kaikkea sisintään. Kun hoitaa sisintä, hoitaa samalla myös ulompia kerroksia. Niinpä haluan kirjoittaa vielä paljon terveydestä, ja arvelen, että uudessa kodissa myös oma (mielen)terveyteni tulee kukoistamaan tavalla, jolla se ei aiemmassa elämässäni koskaan pystynyt. Siksi jopa sellainen asia kuin talo, joka itsessään ei liity mitenkään terveyteen, voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen terveyteen, vireystilaan ja koko elämään.

Muutamia asioita olen tehnyt tietoisesti ja tahallani ”väärin” blogin kohdalla. Olen rikkonut tiettyjä bloggausohjeita isosti ja alusta alkaen. Kun lukee melkein mitä tahansa blogioppaita (englanniksi), niissä korostetaan varsinkin näitä kahta asiaa:

1. Älä missään nimessä kirjoita kasvottomana ja anonyyminä. Väitetään, että anonyyminä kirjoittajan on miltei mahdotonta vakuuttaa ketään (saati myydä mitään, puhuttiin sitten ajatuksista, tuotteista tai palveluista), koska kirjoittaja voi olla kuka tahansa ja piiloutua tekaistun roolin taakse. Toisaalta myös nimiä ja kasvoja voidaan käyttää väärin kirjoittajan ollessa kokonaan toinen henkilö: moni lienee kuullut tapauksesta, jossa blogia kirjoittava syyrialaislesbonainen paljastui amerikkalaiseksi heteromieheksi. Blogin kuvissa esiintynyt nainen oli kroatialainen, eikä liittynyt Syyriaan tai koko tapaukseen mitenkään. Niinpä nimille ja kasvoille ei tule antaa liikaa arvoa. Suomessa nimet eivät onneksi muutenkaan ole niin tärkeitä, mikä on hyvä asia. Itse esiinnyin blogissa hyvin pitkään kasvottomana, ja tulin esiin pikkuhiljaa neljäsosa kasvoja kerrallaan. Oma nimettömyyteni puolestaan on pitkälti erään käräjäoikeustarinan tulosta.

2. Valitse blogillesi tietty aihealue tai teema, ja kirjoita vain siitä. Jos kirjoittaa mistä sattuu, lukijoiden on vaikea hahmottaa, mistä koko blogissa on kyse. Sellaisessa sekamelskassa blogi menettää lukijoita ja blogin kasvu tyrehtyy. Tämä väite pitää ehdottomasti paikkansa. Niin monta kertaa olen itsekin huomannut, että blogini saa uusia tilaajia välittömästi esim. jonkin laihdutusjutun jälkeen, ja kun en sitten enää kirjoitakaan laihduttamisesta, menetän juuri samat tilaajat, ja toki syystä. Minun blogissani rasvaiset ja viljattomat raakakakut muuttuvat hetkessä päinvastaisiksi, eli rasvattomiksi ja täysjyvävehnäisiksi tärkkelysleipomuksiksi (!), ja laihdutusjuttujen tilalle tulee yhtäkkiä monen kuukauden ajan Irlanti-kuulumisia ja myöhemmin taloprojekti. Mitään näistä asioista en ole osannut ennustaa. Olen aina tiennyt, että ideaalitapauksessa blogia pidetään juuri tietystä aiheesta, mutta tiesin aina myös sen, että omalla kohdallani sellainen ei koskaan olisi toiminut. Jos en olisi vapaa kirjoittamaan mistä tahansa, mitään blogia ei olisi ikinä syntynyt. Jätin siis huomiotta myös tämän bloggausohjeen, vaikka olikin selvää, että blogi kärsii siitä. Kärsimys on kuitenkin pienempi paha kuin se, ettei olisi ollenkaan olemassa!

Johtopäätös

Elämää ja omia mielenkiinnon kohteita ei tule rajoittaa. Itse tartun aina täysillä kaikkeen, mistä innostun, koska en tiedä, kuinka kauan saankaan odottaa seuraavaa innostumista. Olen kertonut huipuista ja laskuista, joista olotilani usein koostuu, enkä välillä innostu kuukausikaupalla mistään (uudesta).

Ei rajoja, ei kontrollia, ei tietoa tulevasta, paljon epävarmuutta, avoimia kysymyksiä, heittäytymistä. Sellaista pitkälti haluan elämän olevan, ja se näkyy myös blogissa. En tiedä, mihin blogi on menossa. En ole koskaan tiennyt, ja niin se tulee olemaan vastaisuudessakin. Epätietoisuus on rikkautta.

Suklaata syksyyn

Tämä postaus voisi helposti olla yhtä kuin suklaaresepti, mutta tästä tuli ennemminkin suklaailottelua ja suklaakuvausta.

suklaata-2

Niin ihanaa kuin onkin saada asua metsän keskellä Helsingissä, sen haittapuoli on metsän varjostavuus, ja siten asunnon pimeys. Valon puute onneksi pakottaa olemaan luovempi kuvausasetelmien ja -paikkojen kanssa.

suklaata

Tänään tein pienen taikatempun. Taioin tästä…

suklaata-6

tällaista…

suklaata-4

suklaata-3

Oikeastaan pidän muutosta hyvinkin isona taikatemppuna valokuvauksellisesti, vaikka suklaan valmistus muuten kovin helppoa onkin.

Sain Leaderin raakasuklaan valmistuspakkauksen viime vuonna joululahjaksi isältäni, ja hän kysyikin jokin aika sitten, teinkö suklaata koskaan. Raaka-aineiden parasta ennen -päiväykset olisivat riittäneet vielä pitkälle ensi vuoteen, mutta koska suklaa sopii hyvin syksyyn ja kylmeneviin päiviin, päätin ryhtyä toimeen ”jo” nyt.

Nämä suklaat on tehty neitsytkookosöljystä ja valmiista jauheseoksesta, jossa on lucumaa, raakakaakaota, raakakaakaovoita, carobjauhetta, kookoksen kukintanektarijauhetta (?) ja himalajanruususuolaa (toisin sanoen armeijallinen eksoottisia superfoodeja). Lisäksi paketissa on mantelirouhetta, gojimarjoja ja agavenektaria, jotka lisätään suklaamassaan erikseen. Näistä tuli kyllä hyviä, mutta suklaata voi helposti tehdä myös harvemmista raaka-aineista, ja edullisempaakin siitä tulee, kun aineet ostaa erikseen. Aiemmin jakamassani taatelisuklaareseptissä on hyvä ja yksinkertainen pohja vaikka minkälaisille suklaille, mutta kyllä näistä Leaderinkin suklaista oikein herkullisia saa, eritoten kun panostaa asetteluun, ja syksy toimii taustana!

Porkkanaraakakakku

Vihdoin koitti sopiva aika kokeilla porkkanakakun tekoa – raakana tietenkin. Toisin kuin viime kerran helpot raakaherkut, tämä porkkanakakku on kohtalaisen työläs valmistaa. Tätä maistoi peräti kahdeksan ihmistä, ja arviot olivat hyviä ottaen huomioon kakun erikoisuuden. Monet raakakakut eivät nimestään huolimatta maistu ”raa’alta”, ja joidenkin voi jopa olla vaikea ymmärtää, mikä tekee kakusta raakaa/raa’an. Porkkanaraakakakku on kuitenkin selvästi nimensä mukaisesti hyvin raaka, koska reilusti tuoretta porkkanaa sisältävä kakku on suuri kontrasti perinteisemmälle, paistetulle versiolle, jossa on hurjasti sokeria ja hyvin vähän itse porkkanaa. Nappasin ohjeen yhdestä viimevuotisesta Life-kaupan mainoslehtisestä.

Olin varautunut siihen, että lapset eivät välittäisi kakusta lainkaan, ja muutkin ihmettelisivät. Lapset ovat myös hyvin rehellisiä kommenteissaan, eli ”Tää on pahaa, en tykkää” -kommentit ovat lapsiperheissä tavallisia. Lapset kuitenkin söivät kakkua, ja toinen otti vähän lisääkin. He söivät hiljaisina ja tutkailivat makua, mutta eivät pitäneet kakkua pahana, koska olisivat muuten taatusti jättäneet sen syömättä. Isäni lempisanonta on ”Kyllähän sitä syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa”, ja myös tämä kakku sai häneltä sen tuomion/kehun. Kaikki muut pitivät kakkua joko raikkaana, terveellisenä ja mehevänä tai suorastaan tosi onnistuneena. Koska tiesin tarjoavani kakkua vieraille, näin heti reseptistä, että makeutuksen määrä oli aivan liian vähäinen. Niinpä lisäsin makeutusta mielestäni paljon, ja maistellessani mm. täytettä pelkäsin pilanneeni sen liian äiteläksi, ja silti kommentit olivat ”raikas ja terveellinen” ja ”ei ollenkaan niin makea”. Siitä huomaa, millaisiin sokerimääriin niin moni on tottunut.

Ohje (n. 12 palaa)

Kakkupohja

  • 600 g porkkanoita kuorittuna ja pilkottuna
  • 5 dl pekaanipähkinöitä

Mulperitahna

  • 3 1/2 dl mulperinmarjoja ja taateleita
  • 2 dl appelsiinimehua

Mausteet

  • 1/2 dl gojimarjoja hieman pilkottuna
  • 1/2 dl chiansiemeniä
  • 2 tl kanelia
  • 2 tl muskottipähkinäjauhetta
  • 2 tl tuoretta inkivääriraastetta
  • 2 tl maca-jauhetta
  • 1/2 tl vuorisuolaa

Vaniljakuorrute

  • 3 1/2 dl cashewpähkinöitä
  • 1 1/2 dl vettä
  • 1/2 dl kookosöljyä
  • 2 rkl hunajaa
  • ripaus vuorisuolaa
  • 1-2 tl sitruunan kuorta
  • 1 tl vaniljajauhetta
  1. Laita (irtopohja)vuoan pohjalle leivinpaperia.
  2. Siisti ja pilko porkkanat ja soseuta ne yhdessä pekaanipähkinöiden kanssa tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa. Laita seos leivontakulhoon.
  3. Soseuta mulperitahnan ainekset sileäksi seokseksi. Lisää seos peruspohjan joukkoon.
  4. Lisää joukkoon mausteet ja sekoita taikina huolellisesti. Levitä porkkanakakkuseos tasaisesti (irtopohja)vuokaan.
  5. Aja kuorrutteen ainekset tehosekoittimessa sileäksi ja kaada kuorrute porkkanakakun päälle (ja reunoille).
  6. Vie kakkuvuoka noin 20 minuutiksi pakastimeen tiivistymään. Kakku on valmis, kun kuorrute on jähmettynyt.

Laitoin mulperitahnaan suhteessa enemmän taateleita kuin mulpereita, koska taatelit ovat suurta herkkuani ja ne ovat myös paljon makeampia kuin mulperit. Tiesin taikinan kaipaavan makeutta, koska se on iso ja reseptissä on aivan liian niukasti makeutusta minun ja vieraiden makuun. Mausteiden kohdalla korvasin tuoreen inkiväärin inkiväärijauheella, ja maca-jauheen lucumalla. Minulla ei ole koskaan ollut maca-jauhetta käytössäni, ja pyrin hankkimaan ainoastaan sellaisia perusraaka-aineita, joita raakaleivonnassa kuluu paljon. Halusin pitää raaka-aineiden suhteen samana, joten korvasin macan lucuma-jauheella, joka toi myös aavistuksen lisää makeutta taikinaan.

Kuorrutetta varten liotin cashewpähkinöitä, vaikka ohjeessa ei niin käsketäkään, sillä tiesin laitteideni toimivan paremmin pehmenneiden pähkinöiden kanssa. Tuplasin hunajan määrän kuorrutteeseen ja lisäsin hunajaa myös kakkupohjaan (vajaan puolen desin verran). Kun kakku ei tälläkään hunajamäärällä ollut kenenkään mielestä kovinkaan makea, voi vain kuvitella, miltä kakku olisi maistunut tehtynä tismalleen ohjeen mukaan.

Koristeluun käytin porkkanan lisäksi granaattiomenan kuivattuja luomusiemeniä Ekosegosta. Ne paljastuivat oikein marjaisiksi ja aromikkaiksi. En laittanut kakkua pakastimeen missään vaiheessa, se säilyi ja pysyi hyvin koossa jääkaapissa. Sanoisin, että kaiken kaikkiaan vaivan arvoinen kakku kokeiltavaksi; mausteinen, porkkanainen, vahvasti tuoksuva ja mehevä kakku. Makea kuorrute tasapainottaa terveysleiman saanutta sisusta!