Avainsana-arkisto: palkka

Freelancerin hohdokas työpäivä

Tänään radiossa puhuttiin töihin paluusta loman jälkeen ja siihen mahdollisesti liittyvästä ahdistuksesta. Samassa yhteydessä haastateltiin eri psykologeja ja kysyttiin neuvoa siihen, miten työelämään saisi palattua vaivattomammin etenkin, jos ei varsinaisesti pidä työstään ja tietää, ettei ole unelma-alallaan. Pohdittiin myös, pitäisikö loma aloittaa ja lopettaa keskellä viikkoa, jotta töihin paluu kävisi kevyemmin, eikä työviikko siten alkaisi viidellä työpäivällä saman tien loman jälkeen.

Kuuntelin juttuja mielenkiinnolla, ja päällimmäisenä mielessäni oli koko ajan vain yksi ajatus: Onneksi mikään tuo ei koske minua! Freelancerina saan valita, kuinka paljon töitä teen ja milloin. Minun ei tarvitse töihin lähteäkseni herätä aikaisin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen, ja miettiä, kuinka paljon vihaan elämääni. Minkäänlaista mahdollisesti ällöttävää töihin paluuta ei tarvitse pelätä mihinkään vuodenaikaan. Ja tietysti tähän kadehdittavaan soppaan lisätään vielä tämä: olen unelma-alallani eli toimin kääntäjänä koulutukseni mukaisesti lempikieliäni väännellen ja niiden loputtomia ulottuvuuksia pähkäillen ja ihaillen.

No, tuo ajatus tosiaan oli se päällimmäisin. Kun pääni ei enää leijaillut pilvissä, aloin miettiä, miltä tyypillinen työpäiväni freelancerina todellisuudessa näyttää. Kun kerran freelancerina oleminen on niin hohdokasta, niin miten se ilmenee juuri minun kohdallani? Päätin jakaa tavanomaisen työpäiväni kulun lukijoiden kanssa, mutta sitä ennen pieni varoituksen sana: alla oleva voi olla liian glamoröösiä joillekin lukijoille.

Freelancerin hohdokas työpäivä

Klo 10: Alan heräillä, mutta en nouse vielä.

klo 11.05: Kello herättää. On aika nousta, enkä kehtaisi muutenkaan nukkua enää yhtään pidempään asuessani nyt tilapäisesti aamuvirkun isäni kanssa. Hän herää ennen viittä ja nousee ennen kuutta.

klo 12.00: Aamutoimien ja pihalla käymisen jälkeen avaan tietokoneen ja menen lukemaan sähköpostit, sillä saan kaikki työtarjoukset sähköpostitse. Sähköpostilaatikossa minua odottaa aina jokin näistä vaihtoehdosta:

tyypillisin vaihtoehto: mitään töitä ei ole tarjottu mistään (vaikka olen kirjoilla useissa firmoissa)

toiseksi tyypillisin vaihtoehto: työtarjouksia on, ja ne näyttävät tältä:

  • mitä: tv-ohjelma Netflixiin
  • lähtökieli: kiina (en osaa kiinaa)
  • kohdekieli: suomi
  • käännös vai oikoluku: oikoluku
  • deadline: 3.8.2017 klo 15 New Yorkin aikaa
  • milloin saan ohjelman oikoluettavakseni: 4.8.2017 klo 15 New Yorkin aikaa (!)

kolmanneksi tyypillisin vaihtoehto: yllä esitettyä realistisempi työtarjous (sekä kielen että deadlinen osalta) on saapunut klo 3.26 Suomen aikaa, ja koska en kuitannut tarjousta 15 minuutin sisällä tarjouksesta eli keskellä yötä, minua odottaa myös klo 3.41 saapunut sähköposti, jossa todetaan, että työ on kiireellisyyden vuoksi annettu jollekulle toiselle

klo 12.05: Olen valmis toteamaan, ettei tälle(kään) päivälle ole toistaiseksi luvassa palkkatöitä. Tarkistan, että olen laskuttanut aiemmin tekemistäni töistä juuri oikean taksan mukaan, ja lähetän laskun hyväksyttäväksi firmaan X.

klo 15.45: Firma X:stä on vastattu, että lasku on hyväksytty ja on matkalla palkkakonttoriin. Katson laskua ja huomaan, että taksa on muutettu sovittua pienemmäksi. Silloin alan aina nähdä punaista. Vastaan viestiin, että taksa ei ole työehtosopimuksen mukainen ja että en hyväksy sitä.

klo 16.10: Firma X on vastannut ja kertonut perusteeksi, että palkkio nyt vain sattuu olemaan vähän pienempi. Kirjoitan sinne, että palkkio on juuri se, mikä työehtosopimuksessa lukee ja piste. Kysyn, mitä kirjallinen sopimus merkitsee firmalle ja että tajutaanko siellä, millaisessa asemassa kääntäjät ovat, jos firma alentaa palkkioita mielivaltaisesti milloin haluaa. Jään odottamaan vastausta ja alan jo kaivaa ammattiliiton lakimiehen yhteystietoja. [Kirosanoja, valitusta, mutinaa.] Mietin, miten muotoilen viestini firmalle sitten, kun alan uhkailla lakimiehellä.

klo 17.00: Firma X on vastannut hyväksyneensä alkuperäisen laskun. Tarkastan sen ja totean, että taksa on nyt oikea eli se, mitä olin käyttänyt laskussa, jonka lähetin firmalle aiemmin päivällä. Tiedän saavani firmalta jatkossa entistäkin nihkeämmin työtarjouksia, koska en suostu kusetukseen, eli heidän listoillaan olen hankala tapaus.

klo 17.05: Menen katsomaan verkkopankkiin, onko toinen lafka, firma Y maksanut minulle vihdoin palkkioni, joka on jo monta päivää myöhässä. Palkkiota ei näy tilillä. Osaan jo odottaa, että kuukautiset myöhästyvät tälläkin kierrolla, koska stressaan niin paljon saamattomia palkkioita. Kääntäjien keskustelupalstat ovat täynnä kertomuksia, joissa pahimmissa on tehty tuhansien eurojen edestä työtä saamatta palkkaa.

klo 17.10: Menen kirjoittamaan firmalle Y vihaisen sähköpostin, jossa kerron, että olen muistuttanut palkkiosta jo monta kertaa ja että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun firma Y yrittää jättää palkkiot maksamatta. Kirjoitan, että en enää koskaan käännä firmalle mitään, jos palkkiota ei makseta välittömästi. Mielessäni olen jo päättänyt, että en tee firman kanssa enää töitä, vaikka palkkio nyt maksettaisiinkin. Firman epäluotettavuus on ylittänyt sietokykyni.

Hohdokkaan työpäivän päätös

***

klo 13.15 pari päivää myöhemmin: Firma Y:n maksama palkkio näkyy tililläni, ja summa on oikea. Huh! Menetin joka tapauksessa taas yhden yhteistyöfirman, ja myös firma X on huijausyrityksineen melkoinen vitsi…

Niin että kyllä minä olen onnekas, kun ei tarvitse yököttävää töihin paluuta murehtia!

Kokoaikatyöhön 500 euron palkalla Suomessa?

Etenevä kevät on taas houkutellut selaamaan työpaikkailmoituksia. Se puuha voi olla antoisaa ja jännittävääkin – kunnes muistaa ja uskaltaa myöntää itselleen, ettei se ole kumpaakaan. Blogissa olen esitellyt niin hirveitä pohjanoteerauksia (kuten 3,62 euron tuntipalkan, Viron pelleilyt ja ”rakkaan ehdokkaan” kosiskelun), ettei paljon kamalammaksi voi enää mennä. Niinhän sitä luulisi, mutta Suomen työmarkkinoilla on jo kauan pelattu tämän opin mukaan: Tyhmä ei ole se, joka ehdottaa, vaan se, joka suostuu.

tyopanoksen-arvostus

Joku voisi luulla, että joudun näkemään kovasti vaivaa löytääkseni kaikista mädimmät työpaikkailmoitukset, mutta niin ei suinkaan ole. Yleensä ei tarvitse kuin valita koulutusalaksi esim. kielitieteet tai humanistinen ala (eli oma alani), niin helmiä alkaa puskea ovista ja ikkunoista. Ja voi, millainen helmi nyt löytyikään!

ilmoitus

Hyvältä kuulostaa tähän asti. Mukavaa, että halvat hinnat ovat työnantajalle tärkeitä.

vaatimukset

Jes, täytän kaikki vaatimukset. Minähän voin tehdä oman työhakemukseni firmalle juuri tässä ja nyt! Luetaan kuitenkin ensin ilmoitus loppuun.

palkka-1

Jo on pirullinen firma! Nyt ymmärrän, mihin maininta edullisesta hintalapusta todellisuudessa viittaa. Viisisataa euroa kokoaikatyöstä tarkoittaa 3,125 euron tuntipalkkaa. Suomessa! Ajatelkaa, Suomessa! Trump jauhaa Ruotsista, mutta kyllä nyt asiat ovat sekaisin nimenomaan Suomessa.

Tällä kertaa pidän oikeastikin todennäköisempänä kirjoitusvirhettä kuin mitään muuta. Palkkasumman edestä on ollut pakko jäädä ykkönen pois tai mieluiten nolla perästä. Toisaalta tieto palkasta on yksi merkittävimpiä kohtia koko ilmoituksessa, joten voisiko yritys munata näin pahasti sen kohdalla?

Minkälaisen tekijän firma haluaisi saada maksamallaan palkalla?

millaista-hakijaa-toivotaan

Voi, maininta käsien likaamisesta on täysin turha. Ilmoitus löyhkää tiedoillaan niin kauas, että kaikki hakijat kyllä tietävät, millaiseen soppaan ovat näppinsä työntämässä. Sentään firma myöntää, että sontaisia tilaisuuksia on luvassa PALJON.

Se, että ilmoituksessa haetaan harjoittelijaa, ei oikeuta mitätöntäkin onnettomampaa palkkaa. Harjoittelijapaikat ovat yleensäkin ongelmallisia, koska ne antavat yrityksille vielä normaaliakin enemmän mahdollisuuksia hyväksikäyttää työntekijää, jolla teetetään samat työt kuin kenellä tahansa muulla, mutta vain monta kertaa ala-arvoisemmalla palkalla. Omina opiskeluvuosinani kritisoitiin niitä, jotka lähtivät harjoitteluun tonnin kuukausipalkalla. Muutamassa vuodessa siitä ollaan tultu tähän.

Vai pitäisi valitun henkilön olla tekemässä firmasta suuri menestys. Mielestäni suureksi menestykseksi riittää jo pelkästään se, että firma todennäköisesti onnistuu saamaan jonkun poloisen tarttumaan tarjottuun pökäleeseen.

Toivottavasti tässä tuli riittävästi relevanttia sisältöä Helsingön konseptista firman toiveiden mukaisesti.

Uusi elämä odottaa

Kirjoitin kolme päivää sitten olleeni työhaastattelussa. Noin kymmenen minuuttia sen jälkeen, kun olin painanut torstaisen jutun Julkaise-nappia, minulle soitettiin, että hakemani paikka on minun. Voi sitä onnen, innostuksen, jännityksen ja kauhun määrää! Otin työn vastaan. Työpaikka sijaitsee ulkomailla, sopimus on vuodeksi, ja lähtö on huomenna. Kuulostaa hurjalta ja äkkinäiseltä, ja sitähän se onkin!

Mitä kaikkea osaan kertoa paikasta tässä vaiheessa? Tulen tekemään töitä puheentunnistuksen, koneälyn ja kielen kääntämisen ja muokkaamisen parissa. Todellinen tulevaisuuden ammatti, jollaista en olisi osannut kuvitellakaan! Työnantaja maksaa lentoni ja majoituksen kuukaudeksi. Sen ajan sisällä minun pitäisi löytää vuokra-asunto loppuajaksi. Minulle tyypilliseen tapaan en tietenkään kerro, missä maassa työpaikka sijaitsee ennen kuin olen saapunut perille. Siellä pitäisi olla ihanan vehreää, ja kaikki puhuvat äidinkielenään omaa lempikieltäni, ja mitä herttaisimmalla korostuksella!

jaahyvaiset

Lähdön hyvät puolet / Miksi lähden?

  • Sain koulutusta vastaavaa ja mielenkiintoista työtä
  • minua kiinnostavasta maasta
  • vähintäänkin kohtuullisella ellei peräti hyvällä palkalla.

Tuollaiselle diilille ei vain sanota ei. Vaikka työn mielekkyys on monille kaikkein tärkein kriteeri (aivan niin kuin minullekin), myös palkalla on väliä. Kokemukseni kertoo, että ulkomailta kyllä saa töitä, mutta lähes aina palkka on niin surkea, että sillä ei mitenkään pärjää edes kädestä suuhun -tyylillä. Jos palkka on sen verran kehno, ettei sillä elä eikä sitä kehtaa edes ääneen sanoa, työpaikan ottamista vastaan ei voi harkitakaan.

Lähdön huonot puolet

  • Mies ja muu perhe jäävät Suomeen.

Vaikka huonoja puolia on tavallaan vain yksi, se on totta kai hyvin raskauttava puoli. Silti valinta oli selvä. Yleensä omaan kotimaahan jää valtavasti ihmisiä ja asioita, joita ei saa mukaansa ja joita ikävöi, mutta koska olin muutenkin aikeissa luopua asunnostani, ja ystävät ovat tervetulleita kyläilemään luonani, Suomeen ei tällä erää jää muuta erityisen tärkeää kuin mies ja muu perhe. Onneksi blogin saa mukaan!

Saavuttuani perille joudun ensi töikseni lähtemään nettiostoksille, sillä netti ei kuulu diiliin. Pääsiäisenä kaupat ovat luultavasti kiinni, eli en tiedä tarkalleen, koska pääsen kertomaan ensivaikutelmista, mutta eiköhän se aika pian kuitenkin onnistu. Kirjoittaminen tulee varmasti tarpeeseen muutaman päivän päästä, kun minulle alkaa valjeta, mitä oikein menin tekemään!