Avainsana-arkisto: pakonomainen syöminen

Oletko ruokariippuvainen?

Väitin jo syksymmällä epäsuosituissa mielipiteissäni, että ruokariippuvuus on todellinen ja vaikea riippuvuus. Eilen löysin tuoreimmasta Yhteishyvästä (6/2016) jutun otsikolla ”Ruokariippuvuus on uusi ilmiö”. Lähes sama teksti löytyy netistä otsikolla Syötkö vaikkei ole nälkä? Saatat kärsiä ruokariippuvuudesta.

kakkupala

Ensimmäiseksi on iloittava siitä, että asioista vihdoin puhutaan niiden oikeilla nimillä; ehkä emme pian enää törmää suklaata, leivoksia ja sipsejä ahmiviin SOKERIriippuvaisiin yhtä usein kuin ennen nyt kun meillä on kuvaavampi termi. Mistä ruokariippuvuudessa sitten on kyse?

Yhteishyvä kiteyttää ilmiön näin:

Ruokariippuvuudesta on alettu puhua vasta viime aikoina. Ruoasta riippuvainen voi syödä tavallista ruokaa suuria määriä tai olla koukussa johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen, kuten suklaaseen.

Käsi nappaa suklaapatukan kaupan kassajonossa kuin huomaamatta. Vaikka ihminen on kuinka päättänyt, ettei tällä kertaa osta herkkuja, aivot puuttuvat peliin. Jo pelkän patukan näkeminen käynnistää niiden mielihyväkoneiston.

Moni ohittaa suklaan ilman reaktion häivääkään, mutta makeaan koukuttuneen aivot ovat oppineet saamaan suklaasta mielihyvämyrskyn. Riippuvuus ei ole syntynyt ensimmäisestä suklaapalasta vaan pikkuhiljaa. Aivoihin on piirtynyt muistijälkiä, jotka uskottelevat, ettei ihminen pärjää ilman suklaata.

suklaata-hakkaamassa

Ennen kaikkea ruokariippuvainen ei enää hallitse syömisiään, vaikka tietää, miten tulisi syödä ja mitkä ruoat ovat terveellisiä. Ihmisellä voi olla ruokariippuvuus, jos hän

  • tuntee pakkoa syödä silloinkin, kun ei ole nälkä
  • väittää syöneensä vähemmän tai eri ruokia kuin todellisuudessa söi
  • odottaa pääsevänsä syömään tai ahmimaan yksin tai muilta salassa
  • on päättänyt muuttaa ruokailutottumuksiaan, mutta epäonnistunut siinä
  • syö tukahduttaakseen tunteensa ja ongelmansa

Oma näkemykseni on, että mikä tahansa häiriökäyttäytyminen on helpompi muuttaa, jos todella ymmärtää, mistä omassa ongelmassa on kyse. Uskon, että moni ruokariippuvuudesta kärsivä on leimannut itsensä sokeririippuvaiseksi ja tehnyt sitten muutamia toimia ongelman ratkaisemiseksi: hän on jättänyt sokerin niin pitkälti kuin on pystynyt. Ruokavaliosta voi kuitenkin vain harvoin pelkästään poistaa ruokia, ja niinpä poistettujen ruokien tilalle keksitään uusia. Sokeristen herkkujen tilalle on saattanut tulla vaikkapa ”sokerittomia” raakaherkkuja, jotka ovat lähes aina energiatiheitä mm. kuivattujen hedelmien ja kookosöljyn vuoksi. Koska ihmisellä todellisuudessa oli ja on yhä ruokariippuvuus, yksistään sokerin jättäminen ei luonnollisestikaan auta. Pahimmillaan omat lempiherkut saatetaan korvata huomattavasti kaloripitoisemmilla ”terveellisillä” herkuilla, ja välillä erilaisissa lehdissäkin näkyy otsikoita, kuten ”Kyllä, myös terveellisiä herkkuja ja superfoodeja voi syödä liikaa”. No niinpä! Kun ydinongelmana on ylensyönti, ihminen keksii erittäin helposti tapoja syödä liikaa ilman sokeriakin tai mitä tahansa muuta yksittäistä ruoka-ainetta.

sipsit

Yhteishyvä onneksi tarjoaa yllättävänkin lempeitä ohjeita ruokariippuvuuden selättämiseen:

Hae tietoa ja tukea. Kun saa puhua omasta syömisestään, pääsee häpeästä ja syyllisyydestä eroon. Esimerkiksi Ruoka ja riippuvuus -projekti jakaa tietoa, tarjoaa vertaisryhmiä sekä järjestää seminaareja. Lue lisää: ruokariippuvuus.fi.

Tarkista ruokarytmisi. Syö riittävän usein ja tarpeeksi. Epäsäännöllinen syöminen laukaisee ahmintaa.

Lopeta laihduttaminen ja pane mieluummin ruokavalion perusasiat kuntoon. Painontarkkailuun liittyy usein syklisyyttä: ensin laihdutetaan tiukasti ja sitten syödään kaksin käsin.

Jätä kokonaan pois tuotteet, joita ahmit. Ruokariippuvaisen voi olla mahdotonta syödä esimerkiksi suklaata kohtuudella.

Mielestäni ohjeet osoittavat, että ruokariippuvuus on kunnolla tunnistettu vaikeaksi ongelmaksi, jolloin älyttömiä neuvoja, kuten ”vastusta herkkuhimoa 15 minuuttia, niin se katoaa itsestään” ei tarvitse antaa. Lempeät ohjeet on helppo ymmärtää, sillä lopulta vain ja ainoastaan sellaiset ohjeet toimivat. Rakkaudella on edettävä tässäkin asiassa.

Jos haluaa testata, onko itsellä ruokariippuvuus, netistä löytyy kaksikin siihen tarkoitettua testiä, joista ensimmäinen on lyhyempi ja toinen kattavampi:

Henkisyydellä hoikaksi, osat 4 ja 5: Rakastatko ruokaa aidosti vai onko se pakkomielle?

Tänään käsittelemme neljännen ja viidennen osan Henkisyydellä hoikaksi -postaussarjasta, jonka perustana toimii Marianne Williamsonin kirja A Course in Weight Loss: 21 Spiritual Lessons for Surrendering Your Weight Forever. Pidän tämän kerran aiheesta erityisesti ja uskon sen puhuttelevan monia.

Sarja on ollut tauolla peräti kolme ja puoli kuukautta. Se ei haittaa Williamsoninkaan mukaan, sillä vauhti ei ole tärkeää, vaan se, että kirjaan/kurssiin ja tehtäviin sitoutuisi mahdollisimman syvästi. Muuten kirjan opit helposti unohtuvat, vaikka ne ensin tekisivätkin vaikutuksen. Haluan aina olla mahdollisimman kiinnostunut siitä, mistä kirjoitan, koska silloin tekstit välittyvät parhaiten myös muille. Olen aina kiinnostunut henkisyydestä, mutta ihan kaikki Williamsonin kirjassa ei pysty tavoittamaan minua, koska se on kirjoitettu ensisijaisesti ylipainoisille ja lihaville ihmisille. Itse haen kirjan avulla rakkaudellisempaa suhdetta syömiseen, ja meinaan juuttua tekstiin silloin kun Williamson kertoo esim. siitä, kuinka sairaalloisen lihavien ihmisten syömisongelmat johtuvat useimmiten heille lapsuudessa tehdystä väkivallasta. (Paljon voimia ja toipumista heille.) Koska omaan taustaani ei kuulu mitään sellaista, kirjan vetovoima on juuri silloin vähentynyt kohdallani, ts. olen tuntenut itseni vääräksi kohdeyleisöksi. Onneksi olen kuitenkin aina jossain vaiheessa jatkanut lukemista, sillä usein jo seuraava luku on ollut yleismaailmallisempi ja täyttä asiaa, ja olen voinut nähdä itseni kirjoittamassa siitä blogiin!

hyvänolon paikka

Kaikki rakastavat ruokaa, sehän on selvä. Mutta onko sittenkään? Pakkomielle ei ole koskaan rakkautta. Ylitsepääsemättömät himot ja kyvyttömyys lopettaa napostelua ja kaapeilla notkumista eivät kuulu rakkaudelliseen syömiseen. Alla voit testata, onko oma suhtautumisesi syömiseen rakkaudellinen vai ei.

Miten käyttäytyy sellainen ihminen, joka rakastaa ruokaa aidosti?

  • Hän osaa arvostaa ruokaa ja nauttia siitä. Usein tämä näkyy hitaana syömisenä, koska silloin ruoan pystyy todella maistamaan, ja myös vatsalaukku ehtii rekisteröimään, että sinne on tullut ruokaa.
  • Hänen syömisensä ei koskaan ole neuroottista.
  • Hän syö ilman syyllisyyden tunnetta ja pystyy lopettamaan syömisen helposti.
  • Hän tuntee, kuinka hyvää ruoka tekee hänen terveydelleen ja kropalleen.
  • Hän osaa ihmetellä ruoan herkullisuutta ja kauneutta.
  • Hän viipyy hedelmäosastolla ja ihailee päärynän kurveja.
  • Hän tuntee sen yhteyden, mikä ruoalla on historiaan; ihmiset söivät samoja AITOJA ruokia kuin mekin jo tuhansia vuosia sitten.
  • Ruokaostoksia tehdessään hän ei mieti, mitä muut hänestä ja hänen ostoksistaan ajattelevat.
  • Hän osaa haukata yhden palan jotain herkullista, hengittää sen ihanuutta mielihyvän vallassa ja odottaa nautiskellen ennen toisen palan haukkaamista. Hänelle myös suupalojen väliin jäävä aika on miellyttävää ja osa syömisen elämystä.

Näitä faktoja vasten on helppo ymmärtää, että syömishäiriöinen käytös (olkoon se sitten ahmimista, itsensä näännyttämistä, syyllisyyttä syömistään ruoista jne.) ei ole rakkaudellista.

astiat

Miten tunnistaa syömisongelma ja kehittää rakkaussuhde ruokaan?

Syömisongelmaisen ihmisen suhde ruokaan voi olla kaoottinen, pelokas ja salaileva, eikä enää ole hallinnassa. Siltikään nämä asiat eivät ole ongelman alku ja juuri, vaan ne ovat vain oireita isommasta ongelmasta; siitä hysteerisestä äänestä, joka käskee ihmisen ahtamaan itsensä täyteen.

Ylensyömistä ei ratkaista sillä, että ihminen kieltää itseltään ruokia. Ruokaa ei tarvitse kieltää eikä vältellä. Jos haluaa lopettaa jatkuvan ruoan ajattelemisen, se ei onnistu sanomalla itselleen ”Älä ajattele ruokaa”. Se vain lisää ruokaan kohdistuvia ajatuksia. Kirjan tarkoituksena on kehittää (ehkä joskus jo olemassa ollut) rakkaussuhde ruokaan. Ihmisen tulee voida tuntea, kuinka ruoka rakastaa ja ravitsee häntä. Kuinka se liittää perheitä ja ystäviä yhteen. Kuinka ihmisellä on oikeus nauttia ruoasta aidosti.

Pakkomielle syntyy, kun ihminen osaa antaa mutta ei vastaanottaa. Silloin hamuaa koko ajan lisää, koska ei tunne saaneensa vielä mitään. Vasta siinä vaiheessa, kun ihminen alkaa tuntea saavansa ruoalta jotain, rakkaus alkaa hiljalleen astua pakkomielteen tilalle. Ainut tapa kehittää neutraali rakkaussuhde ruokaan on oppia rakastamaan sitä. Tässä tärkeä huomio: on mahdollista rakastaa vain sellaisia ruokia, joilta saa vastarakkautta.

ihanaa ruokaa

Rakastaako perinteinen jäätelöannos sinua? Ei. Siitä saa väliaikaisen tyydytyksen, mutta niin saa huumeistakin, väliaikainen mielihyvä ei siis käy rakkauden mittariksi. Jäätelössä on paljon rasvaa, sokeria, eläinperäisiä aineita ja prosessoituja kemikaaleja. Niillä ruokitaan syöpiä, kohotetaan kolesterolia, heikennetään näköä, häiritään proteiinien imeytymistä ja saadaan aikaan ruoka-allergioita. Jäätelön ainesosilla on myös yhteys diabetekseen ja sydäntauteihin, ja ne aiheuttavat osteoporoosia, keskittymisvaikeuksia ja alentavat vastustuskykyä. Näistä asioista on rakkaus kaukana.

Tämä ei tarkoita, etteikö ihminen saisi koskaan syödä jäätelöä. On kuitenkin tavallista, että kehittäessään rakkaussuhteen ruokaan ihminen ei useinkaan HALUA syödä jäätelöä, vaan tekee mielellään terveellisempiä valintoja. Ruokia, joilta saa vastarakkautta, ovat mm. kasvikset, hedelmät ja kokojyväviljat (eli tärkkelysmuonaa myös Williamsonin mukaan!). Näillä ruoilla rakennetaan vahva keho, vastustetaan tauteja, saadaan hehkuva iho, ja keho saa juuri niitä ravinteita, mitä tarvitsee toimiakseen ihanteellisesti.

On surullista huomata, että usein ne, jotka ylensyövät, saavat itse asiassa vähiten nautintoa ruoasta muihin verrattuna. Ylensyöjä saattaa mennä ravintolaillalliselle vatsa valmiiksi täynnä, jolloin ravintolaruoka voi ruokkia häntä korkeintaan psykologisesti. Kun puhutaan puhtaasta syömisen ilosta, ylensyöjä ei koe sellaista useinkaan. Onneksi asian voi muuttaa. Apuun ei tule itsekuri vaan itsensä rakastaminen.

Kaikkien ongelma ei ole se, ettäkö söisi liikaa tai liian usein; ehkä et vain syö hyvin, eli et syö oikeanlaista ruokaa. Kun ruokaa oppii aidosti rakastamaan, terveellinen syöminen ei tunnu rangaistukselta vaan palkinnolta.

Tehtävät

Kaikki alkaa lautasliinasta. Saattaa kuulostaa naurettavan typerältä, mutta kannattaa silti lukea eteenpäin. Ehkä sinulla on jo valmiiksi kaapit täynnä lautasliinoja ja paperisia servettejä. Ne kuuluvat kuitenkin vanhalle sinälle, ja tarvitset tätä tehtävää varten uuden lautasliinan.

Lautasliina muuttaa ennen kaikkea ruokaan ja syömiseen liittyviä rituaaleja. Moni syö päivän aikana miten sattuu; syödään suoraan paketista, ei kateta pöytää, käytetään muovisia aterimia ja syödään kiireessä lyhyillä ruokatauoilla. Monet syövät telkkarin edessä, eivätkä juurikaan edes huomaa ruoan tuoksuja ja makuja. Syöminen on usein yhtäaikaista jonkin muun toiminnan kanssa. Nämä kaikki ovat rituaaleja, joita lähes kaikki harrastavat. Uusia rituaaleja ei voi luoda käyttämällä vanhoja työkaluja. Siispä hanki uusi, sinulle mieleinen lautasliina. Sen ei tarvitse olla kallis, mutta sen tulee olla kaunis, kankainen ja haluamasi värinen ja tyylinen. Pääasia on, että pidät siitä hyvin paljon.

lautasliina 2

Tehtävään kuuluu hankkia kaikki seuraavat asiat ja viedä ne täällä esiteltyyn hyvänolon paikkaasi.

  • yksi uusi, kaunis lautasliina
  • yksi uusi, kaunis lasi
  • yksi tai kaksi uutta, kaunista lautasta
  • yksi uusi, kaunis veitsi
  • yksi uusi, kaunis haarukka
  • yksi uusi, kaunis lusikka
  • yksi uusi, kaunis tabletti tai muu alusta
  • kaksi kaunista kynttilänjalkaa (ei tarvitse olla uusia)
  • kaksi uutta, kaunista kynttilää
  • yksi musiikkikappale, joka sopii erityisen hyvin illallishetkeen

Paperiset ja muoviset kertakäyttöservetit ja astiat eivät käy, koska ne liittyvät kiireiseen syömiseen ja nopeaan hotkimiseen, joista halutaan päästä eroon. Opettele syömään hitaammin. Nopeasti syöminen voi johtua monesta asiasta; jotkut häpeävät sitä mitä syövät niin paljon, että syövät nopeasti, jotta heidän ei nähtäisi syövän. Jotkut muut taas syövät kuin viimeistä päivää esim. siksi, että lapsena oli syötävä nopeasti tai muuten jäi ilman ruokaa. Ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla ehdollistunut robotti, vaan vanhat tavat voi muuttaa.

Syömiseen liittyvät ongelmat voivat olla niin suuria, monivuotisia, yltyviä ja mahdottoman tuntuisia, että lautasliinan ym. tehoa voi epäillä. On kuitenkin todennäköistä, että olet kokeillut syömisongelmiisi jo kaikkea ”perinteisempää”: dieettejä, liikuntaa, kalorien laskemista ja rajoittamista, oksentamista, itsesi sättimistä jne. Mikään ei ole toiminut ja olet vajonnut vain syvemmälle epätoivoon. Lautasliinasta ja kumppaneista voi silloin olla paljon apua. Ne tavallaan repäisevät sinut irti siitä valetodellisuudesta, missä elät nyt, ja palauttavat sinut rakkaudelliseen maailmaan.

lautasliina

Tee ruokailuista pyhiä hetkiä. Vie hankkimasi lautasliina, astiat, aterimet ja kynttilät hyvänolon paikkaasi. Kun opit tuntemaan niiden lähettämän energian ja tekemään ruokahetkistä terveellisiä, aitoja, hitaita ja nautiskelevia, astiat ja aterimet voi tuoda myös ruokapöytään. Syö hankkimiltasi kauniilta astioilta vain niitä ruokia, joilta saat vastarakkautta. Astioilla on kyky tehdä ruokailuista sellaisia, joihin ei ole koskaan tottunut. Ne rikkovat jumiutuneet ja pinttyneet ruokailutapasi. Uutta tapaa on toistettava niin kauan, että siitä tulee sinulle luontaista. Samalla huomaat, että vanhat ruokailutapasi olivat rakkaudettomia.

Henkisyydellä hoikaksi, osa 1: Hajota sinua ympäröivä muuri

Nyt aloitamme Henkisyydellä hoikaksi -postaussarjan, jonka perustana toimii Marianne Williamsonin kirja A Course in Weight Loss: 21 Spiritual Lessons for Surrendering Your Weight Forever.

Sananmukaisesti kyseessä on kurssi, joka käsittää 21 luentoa. Kurssia ei voi läpäistä tai reputtaa. Voi vain tehdä parhaansa ja palata huonon päivän tai pidemmän huonon kauden jälkeen kurssin pariin. On tärkeää, ettei rankaise itseään epäonnistumisista. Ihmiset, joilla on ylipainoa ja/tai syömiseen liittyviä ongelmia, ovat jo tehneet itselleen niin paljon hallaa, että itseen kohdistuvaa väkivaltaa ei tarvita enää yhtään enempää. Siispä lupaa olla kiltti itsellesi. Kurssin ”suorittaminen” vaatii aktiivista osallistumista. Joskus tehtävänä on hankkia jokin esine (esim. lautanen tai hedelmä), mutta useimmiten tehtävä on kirjoittamista. Kirjoittamalla ajatuksista ja tunteista tulee näkyvämpiä itselle, mikä syventää kirjan oppeja.

Joskus tai hyvin useinkin käy niin, että vaikka elämäntapamuutos olisi alkanut hyvin ja lupaavasti, ja ihminen olisi jo saanut tuloksia ja on huippuinnostunut uudesta elämästään, yhtäkkiä omassa kehityksessä tuleekin takapakkia. Williamson sanoo, että tällainen on hyvin tavallista; usein kun etenemme pari askelta, joudumme palaamaan askeleen tai kahdenkin verran. Siksi tuntuu, että sahaamme välillä paikallaan. Takapakit kuuluvat olennaisesti paranemisen prosessiin, eli ei siis kannata ahdistua, vaan jatkaa yrittämistä. Henkinen kasvu on kiehtova matka, ellei ihminen vastusta sitä.

 ”Your unhealthy eating is an act of self-hate. Overeating is a form of violence.”

1. osan ydinajatus

Ylensyöjä on antanut ruualle sellaisen vallan, jota ruualla ei oikeasti ole. Silloin jopa sellainen ruoka tai ruuan määrä, joka on haitallista terveydelle, saatetaan kokea lohtua ja voimaa tuovaksi. Ensimmäiseksi ihmisen on ymmärrettävä, että hän on jossain vaiheessa alkanut uskoa valheeseen. Valhe on se, että epäterveellinen ruoka pystyisi millään keinolla lohduttamaan ja ravitsemaan ihmistä. Tehtävänämme on oikaista tuo valhe. Ruoka on meille elintärkeää. Se vastaa fyysisiin tarpeisiimme, mutta se ei pysty eikä sen kuulukaan pystyä vastaamaan tunneperäisiin tarpeisiimme. Siksi esim. herkkujen syöminen tuntuu ensin mahtavalta, mutta hyvin pian syöpöttelykohtauksen jälkeen on paha olo. Jos ruoka vastaisi tunneperäisiin tarpeisiimme (esim. rakkauden kaipuuseen), olisimme ikionnellisia ahmimisen jälkeen. Näin ei kuitenkaan koskaan ole. Monella ihmisellä tunneperäisiin tarpeisiin vastaa muut ihmiset (oma kumppani, perhe, ystävät) mutta henkisestä näkökulmasta sisäisen tyhjyyden voi täyttää vain se jokin suurempi voima, joka meitä varjelee, nimittipä sitä miksikä tahansa.

Kehon kuuluu olla heijastus tai peilikuva siitä, keitä olemme sisimmässämme, ja kukaan ei ole lihava sisimmässään. Sielumme eivät koskaan ole lihavia. Paino, jonka haluat pudottaa, oli tietoisuudessasi paljon ennen kuin se saapui näkyvästi kehoosi. Kehosi on pelkästään valkokangas, jolle ajatuksesi on heijastettu. Kun paino lähtee mielestäsi/tietoisuudestasi, se lähtee myös fyysisestä olemuksestasi. Kun poistetaan syy, seuraus poistuu automaattisesti. Me siis kannamme painoamme mielessämme. Se paino voi koostua käsittelemättömistä tunteista, negatiivisista ajatuksista tai asenteista ja luonteenpiirteistä, joiden taustalla on pelkoa. Jostain syystä olet padonnut nämä asiat sisääsi, minkä vuoksi ne eivät kulkeudu sinusta pois. Jos esim. tunnet surua, sen sijaan, että vain tuntisit surun ja antaisit sen mennä, se jääkin jumiin mieleesi. Mieli sijaitsee kehossa, minkä vuoksi suru jää jumiin myös kehoon.

Kehostamme tulee paljon jätettä, ja se kierto on välttämätön, jotta voimme elää. Yhtä lailla tunteita ja ajatuksia tulee ”tuulettaa”, niitä ei voi vain kerätä ja kasata kehoomme. Kun jotain kamalaa tapahtuu, meidän ei kuulu elää siinä tunteessa kauaakaan. Ikävien kokemusten tarkoitus on opettaa meille se mitä opetettavaa niillä on, ja sen jälkeen niistä kuuluu päästää irti. Moni ei tätä taitoa hallitse; siksi ihmiset huolestuvat ja murehtivat, varautuvat pahimpaan ja ennakoivat pahoja tapahtumia, joita ei olisi olemassakaan, ellemme ajattelisi niitä. Ylensyöjä on yrittänyt käsitellä ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan syömällä. Eletyt asiat ja koetut tunteet ovat kuin psykologista jätevettä, joka tulisi huuhdella pois aivan samoin kuin fyysinenkin jäte tulee meistä ulos. Käsittelemättömien ajatusten ja tunteiden on mentävä johonkin, eivätkä ne haihdu itsestään. Jos ihminen ei käsittelemällä huuhdo niitä itsestään, ne varastoituvat läskiksi. Läski on materialisoitunutta tiivistä energiaa, jolla ei ollut mitään muuta paikkaa, mihin mennä. Niinpä se taakka, jota kannat, on sekä sisimmässäsi että kehossasi. Kurssi opettaa, kuinka ihminen vapautuu psykologisesta jätteestä ja sen myötä myös liikakiloista.

Kun päästät irti niistä ajatuksista, jotka ajoivat sinut ylensyömään, niiden tilalle tulee ajatuksia, jotka ohjaavat sinua syömään terveellisesti. Jotta voit käsitellä ja siten päästää irti negatiivisista ajatuksistasi ja tunteistasi, sinun on totta kai tunnistettava ne ensin. Pelkkä tunnistaminen ei kuitenkaan riitä. Ihmisen tulee tietoisesti pyytää tai rukoilla, että hänen taakkansa viedään hänen harteiltaan. Tämä vaatii uskoa siihen, että emme ole täällä yksin. Jos tunnistat tunteesi ja sanot esim. ”minua niin nolottaa se tilanne,” paranemisesi ei ala vielä siitä.  Vasta sitten alkaa tapahtua, kun sanot jotain tämän tapaista: ”Rakas Luoja, minua niin nolottaa se tilanne. Luovutan kaiken mitä tapahtui ja omat tunteeni siitä tapahtumasta sinun käsiisi. Auta minua näkemään tilanne toisin.” Rukous paljastaa myös sen, että henkisyydessä ei ole kyse mistään kuvitteellisesta, vaan yksinkertaisimmillaan asennemuutoksesta. ”Auta minua näkemään tilanne toisin” on yhtä kuin ”avarra mieltäni, tee minusta kokonaisempi, auta minua näkemään se, mitä en onnistu näkemään”.

Williamson itse oli vuosien ajan pakonomainen ylensyöjä, ajatteli ruokaa lakkaamatta ja ahmi, sitten näännytti itseään, ahmi ja taas näännytti. Hänellä oli paljon muitakin ongelmia, ja kaipasi henkisyyttä ensisijaisesti muiden ongelmiensa kuin syömisiensä vuoksi. Kun hän aloitti henkisen matkansa, hän ei tietoisesti ajatellut painonpudotusta. Jossain vaiheessa hän vain huomasi laihtuneensa kaikki ylimääräiset kilot ja tajusi myös, mistä se johtui. Ylimääräinen paino oli ollut fyysinen manifestaatio eli ilmentymä Williamsonin tarpeesta pitää muut etäällä. Hän pelkäsi muita ihmisiä ja oli rakentanut muurin suojellakseen itseään heiltä. Hän oppi korvaamaan pelon rakkaudella, jolloin suojamuuria ei enää tarvittu.

Visualisaatio

Kuvittele ylimääräinen painosi tiilimuurina ympärillesi. Joudut kantamaan muuria mukanasi. Muuri on alitajunnan rakentama, ja sen tarkoitus on eristää meidät muista ihmisistä ja itse elämästä. Pelkomme rakensi tuon muurin, mutta rakkaus hajottaa sen. Kun katsoo tarkkaan, voi huomata, että jokaisessa tiilessä lukee jotain:

Kun olet vilkuillut muurin sanat, palaa niihin ja lue ne oikein hitaasti kysyen jokaisen sanan kohdalla, edustaako se sinulle joko ajatustasi, tunne-elämääsi tai luonnevikaa. Jos on itselleen rehellinen, sanoista löytyy varmasti sellaisia, jotka tunnistaa omikseen. Listaan voi lisätä myös muita sanoja. Pysähdy joka sanan kohdalla, tunne se sydämessäsi ja anna itsesi tunnistaa ne tilanteet, joihin kukin sana liittyy (esim. nolostuminen saattaa tuoda mieleen jonkin koulumuiston, joka tuntuu pian myös rinnassa ahdistuksena).

Nyt käytämme samoja käsitteitä lauseissa, jotka sinun on tarkoitus täydentää juuri niillä sanoilla, jotka ovat sinulle tosia. Älä kiirehdi, vaan käytä kunnolla aikaa. Etsi vastauksia sisältäsi, ole yksityiskohtainen. Palaa edellisiin kohtiin ja täydennä niitä, jos siltä tuntuu. Anna itsesi tuntea kaikki, niin lopulta ymmärrät. Kun uskallat katsoa pimeää puoltasi, kutsut valon takaisin elämääsi. Älä vajoa tiedottomuuteen, vaan kirjoita kaikki ylös.

Häpeä: Minua hävettää se, että ____________________________.

Ehkä käyttäydyit hölmösti ja sinua hirvittää ajatellakin, että joku voisi muistaa toilailusi…

Viha: Olen vihainen ___________________________ (kenelle?).

Ehkä sinua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti tai olet pitänyt vihan sisälläsi, kun joku muu on ollut sinulle ilkeä. Tai ehkä et ole antanut sabotoivaa käytöstäsi itsellesi anteeksi menneisyydessä, mikä vaikuttaa nykyiseen elämääsi…

Pelko: Minua pelottaa, että ___________________________.

Ehkä pelkäät sisimmässäsi jotain menetystä tai tragediaa, etkä ole osannut päästää pelosta irti…

Anteeksiantamattomuus: En ole antanut ___________________ anteeksi sitä että _____________.

Ehkä joku on pettänyt sinut, etkä ole vielä pystynyt antamaan hänelle anteeksi…

Tuomitsevuus: Tuomitsen ___________________ siksi koska _____________________.

Ehkä muut käyttäytyvät tavalla, jolla sinun mielestäsi ei pitäisi, ja ajattelet ja/tai puhut heistä negatiivisesti…

Halveksunta: Tunnen halveksuntaa ___________________ kohtaan.

Ehkä joku ei ole samaa mieltä kanssasi, ja halveksut  heidän uskomuksiaan ja tekojaan…

Liika vastuu: Olen vastuussa siitä, että _________________________.

Ehkä kannat sellaista taakkaa, että luulet olevasi vastuussa asioista, joille et voi mitään…

Painostus: _________________ tuntuu niin painostavalta.

Ehkä sinulla on liikaa paineita joko kotona tai töissä, olet sitten jonkun kumppani, ystävä, työntekijä tai vanhempi…

Uupumus: Olen uupunut, koska _____________________________.

Ehkä olet fyysisesti, henkisesti ja tunnepuolella niin väsynyt, että jaksat hädin tuskin nousta ylös joinain aamuina…

Taakka: Kannan ___________________ taakkaa.

Ehkä kannat surua sydämessäsi, joka saa sinut lyyhistymään maahan…

Stressi: Minua stressaa _______________________.

Ehkä sinua stressaa maksamattomat laskut, kantamasi vastuut, perheesi tarpeet, työn asettamat vaatimukset…

Särkynyt sydän: Tunnen valtavaa surua, koska __________________________.

Ehkä joku rakkaasi on sairas, on jättänyt sinut tai on kuollut…

Epäoikeudenmukaisuus: Ei ole reilua, että minä __________________________.

Ehkä sinut sivuutettiin, sinua haukuttiin tai kohdeltiin epäreilusti. Tai ehkä et siedä muille tapahtuvaa epäoikeudenmukaisuutta…

Turva: Tunnen tarvitsevani turvaa __________________________ (miltä?).

Ehkä sinua pelottaa joku tai jokin, minkä näet uhkana hyvinvoinnillesi…

Ylpeys: Olen ylpeä, kun ______________________________.

Ehkä et suhtaudu nöyrästi muihin ihmisiin, et osaa kuunnella syvästi tai et pysty myöntämään tehneesi virheen…

Itsekkyys: Olen itsekäs, kun ___________________________.

Ehkä kahmit itsellesi asioita etkä mieti muiden tarpeita…

Kateellisuus: Olen kateellinen, kun ___________________________.

Ehkä olet kateellinen muiden menestyksestä, etkä ole ymmärtänyt sitä, että hyväksymällä ja iloitsemalla muista ja heidän menestyksestään kutsut saman runsauden omaan elämääsi…

Ahneus: Muutun ahneeksi, kun ________________________.

Ehkä keräät enemmän kuin tarvitset tai et kunnioita kohtuullisuutta, tasapainoa tai muiden tarpeita…

Laiskuus: Olen laiska, kun __________________________.

Ehkä et jaksa osallistua minkään hyvän, positiivisen ja elinvoimaisen luomiseen…

Erillisyys: Tunnen itseni erilliseksi ________________________ (mistä?).

Ehkä sinulla ei enää ole yhteyttä johonkin ystävään tai perheenjäseneen, yhdistykseen tai yhteisöön, mikä aiheuttaa sinulle surua…

Epärehellisyys: Tunnen, etten voi olla rehellinen ____________________________ (mistä asiasta?).

Ehkä sinulla on jokin salaisuus, jonka kertomista et tunne turvalliseksi. Ehkä salaisuus aiheuttaa syyllisyyttä tai pelkäät, että muut tuomitsisivat sinut…

Ylimielisyys: Olen parempi kuin __________________________.

Ehkä tunnet olevasi parempi, fiksumpi, osaavampi tai arvokkaampi kuin joku muu. Ehkä luulet, että herkkyytesi vuoksi olet muiden yläpuolella…

Alemmuudentunne: En tunne itseäni yhtä hyväksi kuin _________________________.

Ehkä tunnet, että muut ovat parempia, fiksumpia, osaavampia tai arvokkaampia kuin sinä. Ehkä tunnet olevasi muiden alapuolella painosi takia…

Nolostuminen: Minua nolottaa se, että _______________________________.

Ehkä olet epäonnistunut jollain tavalla muiden edessä. Ehkä paino-ongelmasi ovat lisänneet epäonnistumisen tunnetta. Ehkä puolisoasi tai lapsiasi hävettää ulkonäkösi…

Itsensä kieltäminen: Olen rakentanut muurin ympärilleni, jotta muut eivät vihaisi minua siksi, että olen kaunis ja menestynyt ja että minulla näyttää olevan kaikki ____________________________.

Ehkä olet alitajuisesti valinnut ylimääräisen painon saadaksesi säälipisteitä muilta. Ehkä ajattelet, että jos kärsit yhdestä suuresta ongelmasta, et loukkaa muita olemalla liian upea…

Reflektio ja rukous

Sulje silmäsi ja kuvittele seisovasi kultaisessa valossa. Näe kaikki lihasi, jota pidät ylimääräisenä, tiilimuurina jota kannat mukanasi. Kun katsot muuria tarkemmin, huomaat tiilien koostuvan kärsimyksistäsi ja surustasi. Pyydä Luojaa (nimitä häntä/sitä millä sanalla haluat) tulemaan kanssasi muurille. Yhdessä alatte purkaa muuria, yksi tiili kerrallaan, kunnes koko muuri on purettu. Kerro Hänelle, mitä kukin tiili merkitsee sinulle, ja katso, kuinka tiilet murentuvat Hänen käsissään. Älä kiirehdi pois tästä visualisaatiosta, vaan pidä siitä kiinni niin kauan kuin pystyt. Henkisyys valaisee ymmärryksesi ja antaa sinulle luvan tuntea sen surun/kivun, minkä olet kauan kieltänyt. Suru alkaa vihdoin hälvetä.

Rakas Luoja,

Poista muuri, jonka olen rakentanut ympärilleni. Olen tehnyt siitä niin vahvan, etten saa sitä purettua. Luovutan sen Sinun käsiisi samoin kuin erillisyyden ja pelon tunteeni ja jokaisen ajatukseni, jota en ole voinut antaa itselleni anteeksi. Vapauta minut tästä taakasta ikuiseksi ajaksi.

Aamen