Avainsana-arkisto: muoti

Viisi tarpeetonta ja kallista trendiruokaa + kunnolliset vaihtoehdot niille

Elämme trendikkäitä aikoja, varsinkin kun puhutaan syömisestä, erilaisista ruokavalioista ja siitä, mikä on terveellistä syötävää. Trendikäs syöminen on kuitenkin ennen kaikkea kallista, ja siten tuottoisa bisnes monille yrityksille, eikä trendiruoka välttämättä tarjoa mitään terveydellisiä etuja tavalliseen ruokaan verrattuna. Tietyt trendiruoat voikin nähdä lähinnä vain statussymbolina, sillä keskivertokansalaisella ei ole varaa ostaa niitä säännöllisesti. Ja vaikka olisikin, rahan haaskaaminen trendiruokiin on tavattoman typerää. Olen itse mennyt ansaan ja ostanut menneisyydessä älyttömän (pitäisikö kiertelemättä sanoa sairaan) kalliita trendiruokia, mutta tulin lopulta järkiini. Pystyn nyt hiukan viisaampana listaamaan kaikkein pahimmat ja kalleimmat trendiruoat, joita ilman kaikki voivat mielestäni elää.

viisi tarpeetonta ja kallista trendiruokaa

1. vaniljajauhe/vaniljauute vs. vaniljasokeri

Tänä päivänä vaniljaa vaativissa resepteissä lukee useimmiten joko vaniljajauhe tai vaniljauute. Niissä on pelkästään aitoa vaniljaa joko sellaisenaan tai alkoholiin sekoitettuna. Ne ovat suhteessa niin hinnakkaita, että niitä ei taatusti edes saataisi kaupaksi, ellei sokeri olisi trendikkäästi pannassa juuri nyt. 100-prosenttinen aito vanilja kuulostaa kuitenkin todella houkuttelevalta, mutta kun…

  • Vaniljajauhe (Urtekram) 330,00 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Vaniljauute (Steenbergs) 165,00 €/litra, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Vaniljasokeri (Dansukker) 8,18 €/kg, Prisma

eri vaniljat

Kun myös vaniljasokerissa on aitoa vaniljaa, ja se on huomattavasti riittoisampaa ja paremman makuista kuin lähes 322 euroa kalliimpi serkkunsa kilohinnaltaan, en näe vaniljajauheen ostamiselle moniakaan perusteita. Tuolla säästöllähän lähtee jo matkalle! Tai ostaa vuosien kuluessa pikku pirtin maalta.

Omassa keittiössäni vaniljauute ja -jauhe kuluivat todella nopeasti, ja mikä pahinta, en saanut tekeleisiin kaipaamaani vaniljan makua. Käytin uutetta ja jauhetta ensisijaisesti raakaleivonnassa, jossa leipomuksia luonnollisestikaan ei paisteta, eli vaniljan olisi pitänyt maistua erityisen voimakkaasti. Usein en silti maistanut sitä juuri ollenkaan. Vaniljasokeri puolestaan tuoksuu huumaavan hyvälle ja tuo leipomuksiin oikean vaniljan maun.

2. kaneli vs. ceyloninkaneli

Kun lopulta sain suuren hehkutuksen houkuttelemana käsiini ceyloninkanelia, joka on usein loppu nettikaupoista, pettymys oli makutestin jälkeen tuntuva. Ceyloninkaneli on vakiinnuttanut asemansa kumariinittomana (eli siten myrkyttömänä), ja lempeämpänä ja makeampana kuin tavallinen kaneli (kassia- tai burmankaneli), jota väitetään kitkeräksi myrkyllisyyden lisäksi. Kuulostaa ihanteelliselta: ceyloninkanelista saa kaikki kanelin hyvät puolet ilman huonoja. Mutta ei. Ceyloninkaneli on hyvin mautonta kaimaansa nähden. Jos pitää kanelista, ceylonista ei saa sitä makua, aromia ja vahvuutta, mihin on tottunut. Ceylon voi olla ok jonain muuna mausteena, mutta ei käy kanelista. Siitä ei mielellään maksaisi enempää kuin tavallisesta kanelista, koska se on niin aneemista. Hinnaltaan ceyloninkaneli on kuitenkin varsin verevää.

  • Ceyloninkaneli (Urtekram) 52,31 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Kaneli (Meira) 17,06 €/kg, Prisma

Lue myös: Myrkytön kaneli on mauton kaneli?

kanelit

3. kookosöljy vs. muut öljyt

Kookosöljyä voi hyvin käyttää, jos erityisesti pitää sen mausta, mutta terveellisyyden tai edullisuuden takia sitä ei kannata käyttää. Se on tyydyttynyttä rasvaa, joka on onnistuneesti saanut terveystuotteen leiman.

  • Kookosöljy (CocoVi) 30,00 €/litra, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Paisto- ja friteerausöljy (Rainbow) 2,48 €/litra, Prisma
  • Ekstra-neitsytoliiviöljy (Pons) 8,50 €/litra, Prisma

Lue myös: Hittituote kookosöljy on kasvirasvoista epäterveellisin

4. erilaiset superfoodit, eksoottiset marjat/marjajauheet

Niputan tässä kategoriassa yhteen kaiken maailman lucumat, macat, spirulinat, acait ja baobabit. Jo nimet kertovat, etteivät juuri nuo ruoat välttämättä ole fiksuimpia valintoja suomalaiselle. Suomessa kasvaa paljon hyviä juureksia ja antioksidanttipitoisia marjoja, jolloin ulkomaalaisten superfoodien kova hinta, huikaiseva hiilijalanjälki ja toisinaan mitätön maku panevat miettimään, miksi emme syö lähimaastomme superruokia.

  • Lucumajauhe (CocoVi) 61,67 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Spirulinajauhe (Hyvä olo) 145,00 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Kotimainen mustikka 0,00 €/kg, keruupaikkana koko Suomi. Tiesitkö, että 90 prosenttia Suomen mustikoista, puolukoista ja hilloista jää poimimatta joka vuosi? (Lähde: Kaleva)

superruoat

5. erilaiset ”terveys”patukat

Trendimaailmassa patukoiden hinta on jälleen kerran valtava, mutta maku onneton. Ajatus luonnollisesta patukasta ilman lisättyä sokeria, jauhoja, säilöntäaineita ja vastaavia on sinänsä hieno. Jos kuitenkin haluaa taateleita ja pähkinöitä, joista monet terveyspatukat koostuvat, silloin paljon edullisempi ja maukkaampi vaihtoehto on pakata laukkuun juuri niitä taateleita ja pähkinöitä patukan sijasta. Jos taas haluaa makeamman patukan, joka käy paremmin oikeasta herkusta, kalliita ”terveys”patukoita ei voi silloin harkitakaan.

  • CocoVi Supersnack -patukat 66,67 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Elovena välipalakeksit 9,83 €/kg, Prisma
  • Nestle Fitness Täysjyväpatukka mansikka 16,24 €/kg, Prisma

cocovi-patukat

***

Toivotan lukijoille herkullisempaa, edullisempaa ja epämuodikkaampaa elämää!

Päivitetty 21.2.2018: Superfoodeista puhuttaessa muutettu kohta ”Kotimainen mustikka (Pakkasmarja) 6,45 €/kg, Prisma” muotoon ”Kotimainen mustikka 0,00 €/kg, keruupaikkana koko Suomi” lukijapalautteen innoittamana.

Pöllöä muotia

Olen aina pitänyt pöllöistä.

Jonkintasoisena minimalistina en ole varsinaisesti halunnut kerätä mitään pöllöaiheista, mutta muistan hyvin, kuinka pöllökuosiset laukut ja reput alkoivat houkuttaa minua pari vuotta sitten Kreikassa. Luulin vielä silloin pöllöjen näkyvän vain Kreikassa mytologiasta tutun Minervan pöllön vuoksi. Sittemmin olen kuitenkin törmännyt pöllöaiheisiin tekstiileihin ja esineisiin siellä täällä eri maissa, ja aina ihastellut niitä.

Kuvakaappaus Googlen kuvahausta. Hakusanat: owl bag.

Kuvakaappaus Googlen kuvahausta. Hakusanat: owl bag.

Kööpenhaminassa katsoin pitkään pöllökuosista ja pyörällistä lentolaukkua (en ostanut).

Kreikassa katsoin pitkään pöllökuosisia reppuja (en ostanut).

Sloveniassa katsoin pitkään pöllökuosisia reppuja (en ostanut).

Sotkassa katsoin viime viikolla pöllökuosista mattoa eteisaulaan (en ostanut). Maton harmaa taustaväri olisi ollut sopiva juuri eteiseen pöllöjen tuodessa tilaan väriä ja iloa.

Pöllöt ovat kiistämättä muotia, ja suurisilmäisiä ja viisaita söpöliinejä näkyy toisinaan hyvin yllättävissäkin paikoissa.

Kuvakaappaus Googlen kuvahausta. Hakusanat: owl fashion.

Kuvakaappaus Googlen kuvahausta. Hakusanat: owl fashion.

Jos luulee pöllöjä vain naisten ja lasten suosikeiksi, on erehtynyt. Pöllöillä saadaan asustettua miehetkin – tarvittaessa myös sangen panssarimaiseen tyyliin.

Kuvakaappaus Googlen kuvahausta. Hakusanat: owl backpack.

Kuvakaappaus Googlen kuvahausta. Hakusanat: owl backpack.

Hyvin usein jutellessani jonkun kanssa pöllöistä saan kuulla, että myös keskustelukumppani pitää kaikesta pöllöaiheisesta. Mikä tekee pöllöistä niin suosittuja? Ovathan ne söpöjä, ja symboloivat monissa kulttuureissa viisautta, mutta niin monet muutkin linnut ja eläimet ovat söpöjä ja viisaita. Silti näemme harvoin jos koskaan kenenkään aikuisen päällä esim. ankkalaukkua tai simpanssireppua. Jotenkin pöllöt on onnistuneesti saatu osaksi aikuisten muotia.

Miksi en itse ole hankkinut mitään pöllöaiheista kaikesta ihastelusta huolimatta? Olen kokenut ne lopulta aina joko liian kirjaviksi, värikkäiksi ja/tai lapsellisiksi, ja yhteensopimattomiksi kaikkien jo olemassa olevien vaatteitteni kanssa. Kodintekstiileihin pöllöt onneksi sopivat. Tähän mennessä kaikki omistamani pöllöt jutut ovat muilta saatuja.

pollomatto

Tämä ihana pöllömatto löytyi edesmenneen mummoni komerosta. Hän ei koskaan pukenut sillä oman kotinsa lattioita, eikä kukaan meistä läheisistä tiedä, mistä matto on lähtöisin ja millainen tarina sillä on. Vähän veikkaan, että hän piti mattoa liian hienona ja arkana arkikäyttöön. Matto on onneksi pieni ja helppo pestä.

jotain polloa

En oikeastaan tiedä, mikä on yllä olevan, ilmeisesti riisillä täytetyn pöllön idea. Äitini sai sen aikoinaan japanilaiselta liiketuttavalta. Pöllö mahtuu hyvin käteen, ja on ainoa käyttötarkoitukseton esine, jonka otin Irlantiin mukaan, onnea tuomaan totta kai.

Tänään sain viimeisimmän pöllöaiheisen asian. Äiti siivosi koruvarastoaan, ja muistin heti kysyä, oliko nimenomaan yksi pöllökoru vielä tallessa. Olihan se.

pollokoru

Sillä on kynnet ja kaikki. Ehkä saan nyt levitettyä pöllöilyn myös asusteiden puolelle.

Onko lukijoissa muita pöllömuodin ystäviä?

Huippumuotia Pulin muotipäivillä

Kaikki tietävät huippumuodin, jota nähdään yleensä vain ulkomaisilla catwalkeilla ja muotilehdissä. Onneksi tähän sääntöön on yksi maailmankuulu poikkeus, nimittäin Helsingin Tapulikaupungin eli Pulin muotipäivät! Ne järjestettiin jo 35. kerran, ja juhlavuosi näkyi vaatteissa irrotteluna ja tarkkana viimeistelynä. Pulin muotipäivillä nähdään aina vain kansainvälisesti tunnettujen, suosituimpien muotisuunnittelijoiden luomuksia. Kevään muotisatoa kuvaa parhaiten sanat ilmavuus ja väljyys. Tänä vuonna mukavuudelle oli annettu arvoa tyylikkyydestä tinkimättä. Eniten oli panostettu materiaaleihin ja detaljeihin.

   

Ensimmäisenä lavalla nähtiin Kalle Laakerifiltin suunnittelemat pyjamahousut. Kerman värisellä pohjalla on lämpimän ruskean sävyisiä kuluneita omenoita. Huomio kiinnittyy kuitenkin etupäässä vaatteen koristeluun; hallittuun riekaleisuuteen. Paljasta pintaa näkyy, mutta paljon jää myös arvailujen varaan, mikä onkin Laakerifiltin tavaramerkki. Materiaalina kestävä puuvilla.

   

Seuraavaksi nähtiin klassisia ruutuja à la Mikke Korsi. Mikke on tunnettu kasuaaleista mutta samalla aina eleganteista vaatteistaan. Tässä on hillittyä nukkaisuutta. Pulin henki on läsnä reikäisissä yksityiskohdissa, jotka toimivat varmoina katseenvangitsijoina. Etumuksen punaisessa ruudussa oleva olio muistuttaa erehdyttävästi Edvard Munchin Huutoa. Pelkkää sattumaako? Tuskin, kun on Mikke Korren tasoisesta konkarista kyse.

      

Vaaleanharmaan takin on suunnitellut Pierre Balmainin oppipoika Pirre Palmén. Nykytrendien mukaisesti takki on jo valmiiksi hyvin kulunut. Sen näkee parhaiten takin lukuisista taskuista, joista jokainen on rikki. Palménin motto on, että muodikkuus kulkee aina käytännöllisyyden edellä, vaikka se tarkoittaisikin sitä, että kotiavaimet ja lompakko putoavat. Vetoketjusta puuttuu pää ja tarrakiinnityksessä on reilusti karvoja, ei kuulemma kuitenkaan Palménin omia.

   

Taskut reikineen ovat taiteellisuuden huipentuma: kuin pellavaa ja pumpulia yhdessä. Palmén kertoo, että jokaisen takin taskut ovat uniikit. Ne revitään käsin auki Ruotsissa sen jälkeen, kun indonesialaiset tytöt ovat ommelleet takit parin sentin tuntipalkalla.

      

Sitten päästään Oskari Rentun tämän kauden näyttävimpään luomukseen, tuulihousuihin. Renttu suhtautuu Pulin muotipäiviin hyvin vakavasti ja listaakin sen koko vuoden tärkeimpiin muotitapahtumiin. Suunnitellessaan housuja hän otti suomalaisen ilmaston huomioon ja ajatteli erityisesti pulilaisten tarpeita; missä asussa olisi mukavinta sujahtaa kapakkaan, vaikka porttikielto on jo annettu. Melkoisen onnistunut lopputulos, eikö?

      

   

St. Etienne on yksi Ranskan parhaista muotitaloista. Heille tämän paidan suunnitteli Suomen oma Jean-Paul Gaultier eli  Joni-Pauli Kalteri. Hän on panostanut detaljeihin muuallakin kuin paidan etupuolella. Kalteri on halunnut korostaa niskan ja kainaloiden yksityiskohtia. Hän on mennyt astetta pidemmälle kuin esim. Mikke Korsi reijittämällä vaatetta vieläkin runsaammin ja kirjoittamalla kainalon reikien viereen ”Paradise”. Miten nerokkaan monimerkityksinen sana tässä yhteydessä! Onko henkilö kuin paratiisissa paita päällään vai viittaako paratiisi vilvoittuneeseen oloon, kun kainalot pääsevät reikien ansiosta paremmin tuulettumaan?

Pulin muotipäivät myös televisioitiin. Tässä muutamia valittuja kuvakaappauksia suoraan tv:stä, mallien näkökulmasta. Niin kuin kaikissa kansainvälisissä muotinäytöksissä, myös Pulin muotipäivien virallinen kieli on englanti. Suomessa ohjelman esitti tekstitettynä TV86.

Satuitko sinäkin piipahtamaan Pulin muotipäivillä? Pidätkö huippumuodista vai meneekö se mielestäsi yli hilseen?