Avainsana-arkisto: Medjool

Synttäriarvonnassa Ekosegon tuotepaketti!

Otsikkoon oli pakko laittaa huutomerkki, sillä kyseessä on blogini ensimmäinen arvonta. Mielekäs miellekartta viettää joulukuussa 1-vuotissynttäreitään, joten nyt on jo korkea aika muistaa lukijoita mm. maailman parhailla taateleilla! Kerron arvonnasta tarkemmin alla, kunhan ensin kirjoitan lyhyesti bloggausmietinnöistäni.

Ekosegon luomuteet

Viime keväisellä blogikurssilla kerrottiin, että vuoden vanhaa, koko ajan aktiivisena ollutta blogia voi jo pitää melko vanhana konkarina. Se johtuu siitä, että blogimaailmassa suuri osa blogeista joko lopettaa hyvin pian aloittamisen jälkeen tai postaustahti harvenee muutamaan kertaan vuodessa. Minunkin blogillani olisi voinut olla niin kurja kohtalo, ellen olisi ollut riittävän motivoitunut ja alkanut kirjoittaa oikeista syistä (olen kertonut niistä täällä). Hölmönä hetkenä vain muistutan itseäni siitä, miksi kirjoitan, ja pian olen taas valmis jatkamaan. Blogin vanhetessa lukijoilla on alkanut olla paljon merkitystä blogikirjoittamisen mielekkyyteen; välillä vain yksikin lämminhenkinen/pohdiskeleva/paneutunut kommentti joltain lukijalta riittää muuttamaan koko oloni ja energiatasoni. Hyvinkin usein olen saanut jostain kommentista niin paljon virtaa, että olen kommenttiin vastaamisen jälkeen laittanut musiikin soimaan, jammaillut ja tanssinut aikani ja lähtenyt lopulta vielä juoksulenkille hymyissä suin. Kommenteilla siis todella on väliä, ja kiitos niistä kuuluu kaikille ihanille lukijoille!

Yleisesti olen huomannut, että minulla on paljonkin kirjoitushaluja enkä ole luonteeltani ollenkaan vitkasteleva, mutta kirjoitusAIHEITA ei aina putkahtele ovista ja ikkunoista. Kaikki bloggaajat eivät vaadi kirjoituksiltaan mahdottomia, mutta itse penään aina merkitysten perään ja toivon, että kirjoituksillani olisi jotain arvoa. Saatan myös olla innoissani jostain aiheesta yhtenä päivänä, kunnes seuraavassa hetkessä aihe tuntuu ihan turhalta. Mutta se on elämää; joskus jaksaa intoilla hyvinkin pienistä (materialistisista) asioista, ja toisinaan taas miettii, mitä väliä yhtään millään on ja miksi ylipäänsä olemme täällä. Kai se on vain hyvä, ettei kirjoita ainoastaan pienistä tai hyvin suurista asioista!

Tähän mennessä olen kirjoittanut 160 tekstiä, keskimäärin 13 – 14 kirjoitusta kuukaudessa. Monet tekstini ovat pitkiä, joten olen tyytyväinen postaustahtiini. Veikkailen sen pysyvän kohtuullisen samana myös tulevaisuudessa, joka toivon mukaan tuo tullessaan vähintään yhtä valoisia asioita kuin ennenkin. 😍

Synttäriarvonta

Otin Ekosegoon yhteyttä ja ehdotin yhteistyötä blogisynttäreiden vuoksi. Se sopi Kaisulle, joka pyörittää kauppaa miehensä kanssa. Ekosego on nimensäkin mukaisesti monia luomutuotteita myyvä ekokauppa, jonka löysin raakakakkuaikoinani. Enää en tilaa kaakaovoita tai kookosöljyä, mutta teet, marjat, taatelit ja muut kuivatut hedelmät maistuvat niin kuin aina ennenkin. Blogissani olen kirjoittanut Ekosegon taateleista, pakuriteestä, granaattiomenan siemenistä ja pakastekuivatuista marjoista, joita on nähty monien kakkujen päällä.

Ekosegon tuotteita kakuissa

Sovimme Kaisun kanssa, että arvomme blogissani tuotepaketin, johon tulee ainakin:

  • ehkä jotain muuta pientä, jos kommentoijat ovat joulun alla kilttejä

Osallistut arvontaan kertomalla kommenttiboksissa, mistä blogini aiheista/teksteistä olet pitänyt eniten TAI mistä aiheista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Muista kirjoittaa sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville, jotta saan sinuun yhteyden arpaonnen suosiessa.

Arvonta päättyy sunnuntaina 13.12. klo 23. Näin tuotepaketti ehtii perille ennen joulua. Paketti toimitetaan mihin tahansa Suomen kolkkaan. Se ei tule minun kauttani, vaan otettuani yhteyttä voittajaan ilmoitan hänen yhteystietonsa Kaisulle, joka lähettää paketin suoraan voittajalle.

Ekosegon taatelit

Ekosegon omasta luomuteestä en ole vielä ehtinyt kirjoittaa, mutta maistoin kahta eri sorttia jo viime keväänä, jolloin kuvasin kymmeniä muitakin teepaketteja suurta teekirjoitusta varten. (Olen lupaillut kirjoitusta vielä täksi vuodeksi, eli sellainen on tulossa piakkoin.) Maistamani teemaut sirpakka sitruuna ja makea mansikka-basilika ovat ihanan vahvoja, mutta silti raikkaita ja lempeitä, niissä ei ollut pienintäkään kitkeryyttä. Ekosegon luomuteet ovat kofeiinittomia aivan niin kuin pakuriteetkin.

Ekosego kertoo joulukuisista tarjouksistaan Facebookissa, eli kannattaa käydä kurkkaamassa, josko omat suosikit löytyisivät alehinnoin!

Taatelirakkautta

Viimeisimmässä sokeriaiheisessa kirjoituksessani pohdin eri makeuttajien terveellisyyttä sokeriin nähden. Tutkimustulokset olivat paljolti ristiriidassa keskenään, mutta siitä kaikki asiantuntijat lienevät samaa mieltä, ettei mikään makeuttaja lopulta ole suoranaisesti terveellinen, vaan lisättyä sokeria kannattaisi syödä mahdollisimman vähän, olkoon se missä muodossa tahansa. (Hunajassa on toki omat hyötynsä, se vaikuttaisi olevan ainut makeuttaja, jolla on antibakteerisia ja anti-inflammatorisia ominaisuuksia.) Mitä sitten kannattaisi syödä, jos ylipäänsä kuitenkin haluaa makeaa? Vastaus on hedelmät. Hedelmissä on luonnostaan paljon makeutta, jota mm. raakaleivonnassa hyödynnetään.

Innostuin aikanaan raakaherkuista juuri siksi, että niitä makeutetaan pitkälti hedelmien avulla, joko tuoreiden tai kuivattujen. Minä haluan syödä makeaa; vaikka joskus onnistuisin jättämään kaiken lisätyn sokerin kokonaan, en tahdo elää ilman makeita herkkuja. En tupakoi, en juo juuri ollenkaan alkoholia, en käytä mitään huumeita enkä syö lihaa. Makea on minun valintani, kävi miten kävi. Koskaan ei tiedä, milloin elämä päättyy, enkä tahdo elää ankeudessa. Voisinhan yhtä hyvin alkaa nunnaksi ja liittyä luostariin, mutta en halua. Haluan nauttia elämän suloista.

Täysin hallitsematon makeansyönti ei kuitenkaan tuo iloa elämään, vaan ahdistusta, harmitusta ja makkaroita vyötärölle. Ahdistuneena on mahdoton voida hyvin ja olla onnellinen. Koska sokerimäärät karkaavat minulla helposti käsistä, minun jos kenen olisi hyvä löytää terveellisiä vaihtoehtoja sokerille makeudesta tinkimättä. Olenkin onnistuneesti tehnyt herkkuja makeuttaen ne vain esim. banaanilla, rusinoilla ja viikunoilla, mutta ehdoton ykkönen makeudeltaan ja muilta ominaisuuksiltaan on taatelit. Niitä voittanutta ei ole.

Taateleissa on hurjasti eroja eri merkkien välillä. Pahimmillaan joku on voinut saada kuvan, ettei pidä taateleista, jos on maistanut kuivia ja pahvisen makuisia taateleita ja jättänyt niiden syönnin siihen. Kunnollinen taateli  on mehevä ja makea, mahdollisesti tahmea ja toffeinen, useimmiten pehmeämpi ennemmin kuin kova.

Taateli on hyvin muuntautuva, eli vaikka ei jostain syystä pitäisi taateleista yksistään, voi kuitenkin pitää erilaisista jälkiruoista, joissa on taatelia. Esim. kakun ei tarvitse maistua erityisen taateliselta, vaikka se olisi makeutettu pelkästään taateleilla. Minua ja monia muita taateleiden maku ei muutenkaan koskaan häiritsisi, koska nehän maistuvat satumaisen hyviltä! Taateleilla on usein paikka raakaleivonnassa joko kakkujen pohjissa, osana täytettä tai erilaisten toffeiden ja karkkien raaka-aineena. Omaan suuhuni parhaat taatelit menevät juurikin toffeesta. Olen testaillut useita eri kauppojen ja merkkien taateleita, ja tehnyt niistä havaintoja. (Alla olevan kuvan saa klikkaamalla isommaksi.)

Aloitin taateleiden reilumman syömisen ja niiden käyttämisen leivonnassa Rainbow’n kuivatuista, pehmeistä taateleista. Pussi oli vielä silloin kirkkaanvihreä (alla vasemmalla):

Taatelit olivat vielä silloin oikein hyviä. Lähes jokainen pussin yksilö oli mehevä ja makea, ja hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Nämä sopivat sekä naposteltaviksi että leivontaan. Kun pussit uudistettiin tuollaisiin liiloihin (yllä oikealla), myös valmistajan tai lajikkeen on täytynyt muuttua, sillä uudet taatelit eivät pärjää edeltäjilleen millään tasolla. Ne ovat kuivia ja mauttomia, häpeäksi taateleille. En ymmärrä, miten niin hyvästä tuotteesta saatettiin siirtyä tähän.

Rainbow’n taatelimuutos on suurimpia ruokapettymyksiä pitkään aikaan, ja uudet taatelit ovat huonoimpia mitä tiedän. Tietenkään asiasta ei edes kerrottu missään, vaan tuotetta myydään samalla nimellä, vaikka pussin sisältö on 100-prosenttisesti erilainen kuin ennen. Mielestäni myöskään pakkausdesign ei mennyt paremmaksi, vaan vihreä pussi kuvansa kanssa on kauniimpi kuin valju liila. Jos joku Rainbow’lta joskus lukee tätä (sieltä luettiin: S-ryhmän vastaus Rainbow’n taateleiden huonontumiseen), pyydän ystävällisesti ilmoittamaan, koska palaatte hyviin taateleihin. Minunlaiseeni kuluttajaan olisi kannattanut satsata, ostin vihreitä pusseja usein kolme tai neljä viikossa. Kokeilin uusia taateleita useamman pussin verran, ja aina ne ovat olleet yhtä mitäänsanomattomia. Uusien taateleiden valmistusmaa on Algeria, joka ei ilmeisesti ole olosuhteiltaan paras taateleiden viljelyyn.

Kun olin todennut, että Rainbow’n taateleiden ja minun suhteeni oli ohi, oli aika keksiä jotain muuta. Silloin kokeilin Pirkan pehmeitä taateleita (valmistusmaa Turkki). Ne eivät olleet ihan yhtä hyviä kuin Rainbow’n vanhat taatelit, mutta ne olivat kuitenkin lähellä niitä. Niinpä jouduin käymään eri kaupassa vain taateleiden takia, eli ostin muut ruuat S-ryhmän kaupoista, ja pelkät taatelit K-ryhmän kaupoista. Olihan se hassua, mutta ne ovat vakavia asioita nämä taatelit.

Täydellisten taateleiden etsintä jatkui. Suhtauduin aika skeptisesti oranssiin Western Pitted Dates -pakettiin, johon useissa eri maissa viljeltyjä taateleita on puristettu kovaksi möhkäleeksi, siksi massa näyttää niin epämääräiseltä kuvassa yllä. Taatelimassassa ei kuitenkaan ole mitään lisä- tai säilöntäaineita. Kun maistoin massaa, oli pakko tarkistaa paketista, oliko siihen lisätty sokeria, niin makealta se maistui. Ei ollut. Kaiken kaikkiaan ihan kelpo tuote, mutta saattaa maistua jonkun suuhun enemmän pelkältä sokerilta kuin taatelilta.

Kun tuoreet taatelit tulivat kauppojen hedelmäosastoille, ihastuin niihin täysin. Hamstrasin monta laatikkoa tuoreita taateleita jääkaappiin, jossa niille luvataan vuoden säilyvyys. Todellisuudessa laatikoissa myytävät tuoreet taatelit ovat puolituoreita, koska täysin tuore taateli on vielä puhtaasti hedelmän näköinen ja kovuinen. Lähes kaikki tuoreet taatelit, joita minulla on, ovat erilaisista pakkauksistaan huolimatta samalta valmistajalta RM Importilta (Juicy Dates -paketit kuvassa yllä). Ainoa poikkeus on alla näkyvä Fontana, joka on oma merkkinsä. Valmistusmaa jokaisessa on kuitenkin sama, tässä tapauksessa Iran.

Söin tuoreita taateleita niin paljon, että kyllästyin niihin yksistään. Ne ovat hyviä leivonnassa ja käyvät myös pohja- tai taikina-aineksiin, mutta sopivat erityisen hyvin erilaisiin täytteisiin ja tahnoihin, koska niissä ei ole kovia kuoria.

Kun etsin viime syksynä parasta kotimaista nettikauppaa, josta tilata kaakaovoita, löysin Ekosegon luomukaupan. Tilasin samalla kerralla kokeeksi amerikkalaisia luomulaatuisia Medjool-taateleita, ja olin myyty, taatelit olivat niin ihania! Sen jälkeen olen tehnyt useamman tilauksen, ja ostanut kilokaupalla samaisia taateleita. Välillä ne ovat olleet loppu, ja ehdin jo ajatella, että minä varmasti tyhjensin heidän koko varastonsa, mutta sitten taateleita on onneksi tilattu lisää.

Medjool-taatelit ovat isoja, pehmeitä ja meheviä, mutta samalla tahmaisia, ja niissä voi olla hitusen loksahtava kuori, jolloin toffee-elämys on parhaimmillaan. Huomasin pitäväni jopa enemmän loksahtavasta kuin kauttaaltaan pehmeästä taatelista. Siispä jos taatelit ovat liian pehmeitä tuoreudessaan, jätän ne lautaselle, jotta päällinen vähän kuivahtaisi. Sisus on joka tapauksessa tahmea, ja kun vain aavistuksen kovettunut kuori ja tahmea sisus yhdistyvät, parhain taatelinautinto on taattu.

Niinpä oma suosikkini on Ekosegon taatelit. Jo kuva kertoo, millaisesta herkusta on kyse. En ole vielä raaskinut käyttää Ekosegon taateleita leivonnassa, nämä kun ovat taateleiden aatelia minulle. YouTuben raakaleivontavideoissa käytetyt taatelit ovat lähes poikkeuksetta Medjool-taateleita, niiden lyömätön maku ja tahmaisuus sopivat niin hyvin mihin vain karkeista kekseihin, kakkuihin ja brownie-taikinoihin. Kunhan saan muut taatelit loppumaan, siirryn käyttämään leivonnassakin Medjool-taateleita.

Lue myös: Viikunarakkautta