Avainsana-arkisto: Marianne Williamson

Henkisyydellä hoikaksi, osa 2: Kirjoita kirje ei-hoikalle sinälle

Tänään on vuorossa toinen osa Henkisyydellä hoikaksi -postaussarjasta, jonka perustana toimii Marianne Williamsonin kirja A Course in Weight Loss: 21 Spiritual Lessons for Surrendering Your Weight Forever.

Huomenna on muuten Älä laihduta -päivä. Sen tarkoitus on kannustaa ihmisiä hyväksymään itsensä ja oma kehonsa, syömään terveellisesti ja liikkumaan. Juuri noista asioista on kyse myös minun postaussarjoissani. Tämän päivän kirjoitus koskee nimenomaan itsensä hyväksymistä. Itsensä hyväksymisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että ihminen ei saisi tavoitella terveempää elämää ja siinä samassa päästä liikakiloistaan eroon. Williamson selventää, mitä itsensä hyväksymisellä tarkoitetaan, koska ilman sitä ei koskaan pääse eroon ylipainosta/epäterveellisestä syömisestä.

lesson 2

 ”In accepting Not-Thin You, you are not accepting her weight; you are simply accepting her. And in accepting her, you are accepting the totality of yourself.”

2. osan ydinajatus

Ihmisessä on monia puolia. Kukaan ei ole aina esim. ”se hankala tyyppi” jonkun toisen ollessa aina ihana ja lempeä. Ihminen on moniulotteinen olento. Olet taatusti huomannut sen itsessäsi monet kerrat; joskus olet aidosti iloinen ja rakkaudellinen ja sinulla on hyvä itsetunto, minkä johdosta puhut muille ja itsellesi kauniisti etkä kohtele ketään kaltoin (mm. ylensyömällä itsellesi pahan olon). Sitten on niitä hetkiä, kun et pidä itseäsi minään, olet neuroottinen ja teet asioita pakonomaisesti. Juuri tällaisena hetkenä ihminen sortuu helposti ylensyömään, jos on muutenkin taipuvainen siihen. Ihmisen eri puolilla on kuitenkin yksi asia yhteistä: sinä itse. Kaikki puolet elävät sinussa. On sanomattakin selvää, että kaikki syömiseen liittyvät ongelmat kumpuavat pelosta eli siitä epävarmasta puolestasi. Toisen luennon tehtävänanto on oppia rakastamaan sitä puolta sinussa, joka syö liikaa ja/tai epäterveellisesti.

Ihmisen eri puolissa ei ole kyse siitä, että ihminen olisi paha, hänessä olisi jotain vikaa tai hän olisi epätäydellinen. Ihmisellä on huonompi puoli, koska hänellä on traumoja ja haavoja. Sinun itsevarma ja onnellinen puolesi on hoikka. Negatiivinen ja pelokas puolesi on ei-hoikka sinä. Koska ei-hoikka sinä on yhtä kuin pelkoa, alkamalla rakastaa sitä puolta itsessäsi päästät siitä vihdoin irti.

Syömällä viisaasti ihminen ilmaisee rakkautta itseään ja kehoaan kohtaan. Kun puolestaan syö liikaa/epäterveellisesti, rakkaus on unohtunut ja tilalle on tullut pelko. Ainoastaan rakkaudella liikakilot hälvenevät pysyvästi. Jos reagoit ei-hoikkaan sinään halveksivasti, inhoten tai millä vain muulla reaktiolla kuin rakkaudella, se vain varmistaa sen, että kilot eivät koskaan katoa. Jos haluat päästä eroon liikakiloistasi, sinun on opittava rakastamaan kaikkia puolia itsessäsi ja niiden mukana jopa häntä, ei-hoikkaa sinää.

Tässä kohtaa ihminen saattaa kapinoida ja kysyä ”miten voisin rakastaa sitä puolta itsessäni, joka ylensyö, kun inhoan häntä ja haluan hänen painuvan helvettiin?” Nyt vaaditaan ymmärrystä. Ei-hoikka sinä ei pyytänyt päästä matkaasi ja hänellä on yhtä lailla paha olo kuin sinulla. Sinä tavallaan kutsuit hänet elämääsi. Hän ei ole vihollisesi. Ei-hoikka sinä on kuin aave, alitajuntasi luoma kieroutunut ajatus. Vaikka syömiseen/painoon liittyvä ongelma voi olla ihmiselle hänen suurin ongelmansa, henkisestä näkökulmasta se on mitätön asia. Se korjaantuu samalla lailla kuin kaikki muutkin ongelmat, koska rakkaus voittaa aina pelon. Vain rakkaus on aitoa; pelkoa ei ole oikeasti edes olemassa, se on vain illuusio, joka pitää ihmistä otteessaan silloin kun rakkaus on unohtunut.

Ei-hoikassa sinässä on paljon omaa menneisyyttäsi, josta haluaisit päästää irti. Jos tuomitset minkä tahansa puolesi rumaksi ja ällöttäväksi, se on itsesi hyväksikäyttöä. Todennäköisesti reagoit pahaan oloosi hakemalla kaapista syötävää. Kierre ei katkea ennen kuin alat kiinnittää huomiota ei-hoikkaan sinään. Ei-hoikka sinä vaatii tulla nähdyksi ja kuulluksi. Hän kerrytti kaikki kilot, jotta alkaisit vihdoin kuunnella häntä. Pelkäät, että jos kunnioitat häntä, hän ei koskaan lähde. Silti asia on paradoksaalisesti juuri toisin päin. Vihaamalla häntä pidät hänet elämässäsi takuuvarmasti ja rakastamalla päästät hänet lähtemään. Et halua sitä fyysistä olemusta, jonka ei-hoikka sinä on tuonut mukanaan, mutta haluat kuulla sen viestin, mikä hänellä on sinulle. Hyväksymällä ei-hoikan sinän et hyväksy hänen painoaan, vaan yksinkertaisesti hänet. Silloin hyväksyt itsesi kokonaisuudessaan, kaikkine puolinesi.

Sinulla voi olla tällainen sisäinen ristiriita: tietoinen mielesi on halveksinut ei-hoikkaa sinää, mutta alitajuisesti saatat tuntea olosi miellyttävämmäksi isommassa vartalossa. Saatat erehtyä luulemaan, että ei-hoikka sinä on todellinen sinä. Et ole päästänyt ei-hoikkaa sinää sydämeesi, ja olet siten varmistanut sen, että hän pysyy vartalossasi. Kun hän pääsee sydämeesi, hänellä ei enää ole tarvetta ilmetä sinussa fyysisesti (eli ylimääräisinä kiloina).

Kaikki kaipaavat rakkautta, ja sinä olet luullut osoittavasi itsellesi rakkautta syömällä, vaikka syömisesi olisi ollut liiallista/huonoa. Ruoka on ravinnut sinua emotionaalisesti, vaikka se tunne onkin kestänyt vain pienen hetken. Kun alat rakastaa itseäsi, käy niin, että kun olet laittamassa jotain epäterveellistä/liikaa ruokaa suuhusi, rakastat itseäsi liikaa jatkaaksesi. Sen vuoksi lopetat sen mitä olet tekemässä, hengität syvään ja tunnet rakkauden menevän suuhusi ja kurkusta alas joka solullesi liian ruuan sijaan. Tästä seuraa myös konkreettinen muutos; vatsalaukkusi kutistuu, millä on merkittävä vaikutus ruokahaluusi.

Reflektio ja rukous

Kun olet vihainen jollekulle, on vaikea vain sanoa hänelle ”Rakastan sinua” ja sillä sipuli, kaikki on nyt hyvin ja anteeksi annettu. Joskus sinun on ensin kerrottava jollekin, kuinka vihainen olet ennen kuin pystyt antamaan anteeksi. Miten voisit muuten rakastaa ei-hoikkaa sinää, kun jossain sisimmässäsi kenties vihaat häntä? Kommunikaatio, joka on aidosti molemminpuolista, tekee ihmeitä. Ei ole mitään ideaa teeskennellä, että rakastat ei-hoikkaa sinää. Hän on luultavasti aiheuttanut sinulle paljon tuskaa, häpeää, väsymystä ja itseinhoa. Vaikka ymmärtäisit älyllisesti hänen olevan omien ajatustesi ilmentymä, se ei riitä viemään häntä pois.

Tehtävänäsi on käydä rehellistä ja läpinäkyvää keskustelua ei-hoikan sinän kanssa. Kaikki puolesi kuuluvat sinuun, mutta ne ovat erkaantuneet toisistaan. On aika kirjoittaa pari kirjettä ja käydä rauhanneuvotteluja. Aloita kirjoittamalla ei-hoikalle sinälle kirje, jossa kerrot kaiken oleellisen niin kuin oikeasti tunnet. Kirjeen ei kuulu olla kaunissanainen. Kerro esim. kuinka hän on estänyt sinua olemasta onnellinen ja kuinka paljon vihaat häntä. Kirje on tarkoitettu vain sinun luettavaksesi. Kirje ei ole hyökkäys ei-hoikkaa sinää kohtaan, vaan keskustelunavaus. Ideana ei varsinaisesti ole vihata ei-hoikkaa sinää, mutta rakkauteen ei voi päästä käsittelemättä esteitä sen tiellä.

Niin kuin viimekertaisen tiilimuuriharjoituksen kanssa, kirjoita kirjeet rauhassa ja kerro koko totuus, älä jätä mitään mainitsematta äläkä lisää kirjeisiin omiasi. Alla on kirje, jonka eräs nainen nimeltään Beatrice kirjoitti ei-hoikalle minälleen.

Sitten hänen ei-hoikka minänsä kirjoitti takaisin.

Kirjeissä on ronskia kieltä ja rehellisyyttä. Beatriceä on hyväksikäytetty lapsena ja hän on suojellut itseään kaikilta miehiltä syömällä, koska lihavaa naista ei lähestytä yhtä helposti kuin hoikempaa naista. Jos kirjeen kirjoittaminen tuntuu vaikealta eikä esimerkistä saa kielimuurin takia riittävästi apua, voin eritellä kirjettä tarkemmin kommenttien puolella.

Ei kannata aliarvioida kirjeiden voimaa. Keskustelu hoikan minän ja ei-hoikan minän välillä avaa ymmärryksen ovet ja on tärkeä osa prosessia, jossa rakkaus voittaa ja sulattaa silavan. Minä muuten tein ihan vastaavan kirjoitusharjoituksen jo kerran aikaisemmin jutussani Rakentava tapa käsitellä potutusta, enkä puhunut silloin henkisyydestä mitään. Tunteiden purkaminen kirjoittamalla on yleisesti tunnettu ja hyvä tapa käsitellä asioita ja saada suurta helpotusta, mistä myös oma potutuskirjoitukseni on hyvä esimerkki.

Rakas Luoja,

Anna minulle anteeksi se, etten ole osannut rakastaa jokaista puolta Sinun luomassasi minussa. Avaa silmäni, jotta voisin nähdä, pehmitä sydämeni, jotta voisin rakastaa. Avaa mieleni, jotta voisin ymmärtää jokaista puolta itsessäni. Paranna suhteeni kaikkien puolieni kanssa, jotta minun ei tarvitsisi kärsiä itseeni kohdistamastani väkivallasta. Auta minua, yksin en pysty tätä sotaa voittamaan. Nosta minut taistelutantereen yläpuolelle siihen rauhaan, joka siellä sijaitsee. Kiitos, Luoja.

Aamen

Henkisyydellä hoikaksi, osa 1: Hajota sinua ympäröivä muuri

Nyt aloitamme Henkisyydellä hoikaksi -postaussarjan, jonka perustana toimii Marianne Williamsonin kirja A Course in Weight Loss: 21 Spiritual Lessons for Surrendering Your Weight Forever.

Sananmukaisesti kyseessä on kurssi, joka käsittää 21 luentoa. Kurssia ei voi läpäistä tai reputtaa. Voi vain tehdä parhaansa ja palata huonon päivän tai pidemmän huonon kauden jälkeen kurssin pariin. On tärkeää, ettei rankaise itseään epäonnistumisista. Ihmiset, joilla on ylipainoa ja/tai syömiseen liittyviä ongelmia, ovat jo tehneet itselleen niin paljon hallaa, että itseen kohdistuvaa väkivaltaa ei tarvita enää yhtään enempää. Siispä lupaa olla kiltti itsellesi. Kurssin ”suorittaminen” vaatii aktiivista osallistumista. Joskus tehtävänä on hankkia jokin esine (esim. lautanen tai hedelmä), mutta useimmiten tehtävä on kirjoittamista. Kirjoittamalla ajatuksista ja tunteista tulee näkyvämpiä itselle, mikä syventää kirjan oppeja.

Joskus tai hyvin useinkin käy niin, että vaikka elämäntapamuutos olisi alkanut hyvin ja lupaavasti, ja ihminen olisi jo saanut tuloksia ja on huippuinnostunut uudesta elämästään, yhtäkkiä omassa kehityksessä tuleekin takapakkia. Williamson sanoo, että tällainen on hyvin tavallista; usein kun etenemme pari askelta, joudumme palaamaan askeleen tai kahdenkin verran. Siksi tuntuu, että sahaamme välillä paikallaan. Takapakit kuuluvat olennaisesti paranemisen prosessiin, eli ei siis kannata ahdistua, vaan jatkaa yrittämistä. Henkinen kasvu on kiehtova matka, ellei ihminen vastusta sitä.

 ”Your unhealthy eating is an act of self-hate. Overeating is a form of violence.”

1. osan ydinajatus

Ylensyöjä on antanut ruualle sellaisen vallan, jota ruualla ei oikeasti ole. Silloin jopa sellainen ruoka tai ruuan määrä, joka on haitallista terveydelle, saatetaan kokea lohtua ja voimaa tuovaksi. Ensimmäiseksi ihmisen on ymmärrettävä, että hän on jossain vaiheessa alkanut uskoa valheeseen. Valhe on se, että epäterveellinen ruoka pystyisi millään keinolla lohduttamaan ja ravitsemaan ihmistä. Tehtävänämme on oikaista tuo valhe. Ruoka on meille elintärkeää. Se vastaa fyysisiin tarpeisiimme, mutta se ei pysty eikä sen kuulukaan pystyä vastaamaan tunneperäisiin tarpeisiimme. Siksi esim. herkkujen syöminen tuntuu ensin mahtavalta, mutta hyvin pian syöpöttelykohtauksen jälkeen on paha olo. Jos ruoka vastaisi tunneperäisiin tarpeisiimme (esim. rakkauden kaipuuseen), olisimme ikionnellisia ahmimisen jälkeen. Näin ei kuitenkaan koskaan ole. Monella ihmisellä tunneperäisiin tarpeisiin vastaa muut ihmiset (oma kumppani, perhe, ystävät) mutta henkisestä näkökulmasta sisäisen tyhjyyden voi täyttää vain se jokin suurempi voima, joka meitä varjelee, nimittipä sitä miksikä tahansa.

Kehon kuuluu olla heijastus tai peilikuva siitä, keitä olemme sisimmässämme, ja kukaan ei ole lihava sisimmässään. Sielumme eivät koskaan ole lihavia. Paino, jonka haluat pudottaa, oli tietoisuudessasi paljon ennen kuin se saapui näkyvästi kehoosi. Kehosi on pelkästään valkokangas, jolle ajatuksesi on heijastettu. Kun paino lähtee mielestäsi/tietoisuudestasi, se lähtee myös fyysisestä olemuksestasi. Kun poistetaan syy, seuraus poistuu automaattisesti. Me siis kannamme painoamme mielessämme. Se paino voi koostua käsittelemättömistä tunteista, negatiivisista ajatuksista tai asenteista ja luonteenpiirteistä, joiden taustalla on pelkoa. Jostain syystä olet padonnut nämä asiat sisääsi, minkä vuoksi ne eivät kulkeudu sinusta pois. Jos esim. tunnet surua, sen sijaan, että vain tuntisit surun ja antaisit sen mennä, se jääkin jumiin mieleesi. Mieli sijaitsee kehossa, minkä vuoksi suru jää jumiin myös kehoon.

Kehostamme tulee paljon jätettä, ja se kierto on välttämätön, jotta voimme elää. Yhtä lailla tunteita ja ajatuksia tulee ”tuulettaa”, niitä ei voi vain kerätä ja kasata kehoomme. Kun jotain kamalaa tapahtuu, meidän ei kuulu elää siinä tunteessa kauaakaan. Ikävien kokemusten tarkoitus on opettaa meille se mitä opetettavaa niillä on, ja sen jälkeen niistä kuuluu päästää irti. Moni ei tätä taitoa hallitse; siksi ihmiset huolestuvat ja murehtivat, varautuvat pahimpaan ja ennakoivat pahoja tapahtumia, joita ei olisi olemassakaan, ellemme ajattelisi niitä. Ylensyöjä on yrittänyt käsitellä ajatuksiaan, tunteitaan ja kokemuksiaan syömällä. Eletyt asiat ja koetut tunteet ovat kuin psykologista jätevettä, joka tulisi huuhdella pois aivan samoin kuin fyysinenkin jäte tulee meistä ulos. Käsittelemättömien ajatusten ja tunteiden on mentävä johonkin, eivätkä ne haihdu itsestään. Jos ihminen ei käsittelemällä huuhdo niitä itsestään, ne varastoituvat läskiksi. Läski on materialisoitunutta tiivistä energiaa, jolla ei ollut mitään muuta paikkaa, mihin mennä. Niinpä se taakka, jota kannat, on sekä sisimmässäsi että kehossasi. Kurssi opettaa, kuinka ihminen vapautuu psykologisesta jätteestä ja sen myötä myös liikakiloista.

Kun päästät irti niistä ajatuksista, jotka ajoivat sinut ylensyömään, niiden tilalle tulee ajatuksia, jotka ohjaavat sinua syömään terveellisesti. Jotta voit käsitellä ja siten päästää irti negatiivisista ajatuksistasi ja tunteistasi, sinun on totta kai tunnistettava ne ensin. Pelkkä tunnistaminen ei kuitenkaan riitä. Ihmisen tulee tietoisesti pyytää tai rukoilla, että hänen taakkansa viedään hänen harteiltaan. Tämä vaatii uskoa siihen, että emme ole täällä yksin. Jos tunnistat tunteesi ja sanot esim. ”minua niin nolottaa se tilanne,” paranemisesi ei ala vielä siitä.  Vasta sitten alkaa tapahtua, kun sanot jotain tämän tapaista: ”Rakas Luoja, minua niin nolottaa se tilanne. Luovutan kaiken mitä tapahtui ja omat tunteeni siitä tapahtumasta sinun käsiisi. Auta minua näkemään tilanne toisin.” Rukous paljastaa myös sen, että henkisyydessä ei ole kyse mistään kuvitteellisesta, vaan yksinkertaisimmillaan asennemuutoksesta. ”Auta minua näkemään tilanne toisin” on yhtä kuin ”avarra mieltäni, tee minusta kokonaisempi, auta minua näkemään se, mitä en onnistu näkemään”.

Williamson itse oli vuosien ajan pakonomainen ylensyöjä, ajatteli ruokaa lakkaamatta ja ahmi, sitten näännytti itseään, ahmi ja taas näännytti. Hänellä oli paljon muitakin ongelmia, ja kaipasi henkisyyttä ensisijaisesti muiden ongelmiensa kuin syömisiensä vuoksi. Kun hän aloitti henkisen matkansa, hän ei tietoisesti ajatellut painonpudotusta. Jossain vaiheessa hän vain huomasi laihtuneensa kaikki ylimääräiset kilot ja tajusi myös, mistä se johtui. Ylimääräinen paino oli ollut fyysinen manifestaatio eli ilmentymä Williamsonin tarpeesta pitää muut etäällä. Hän pelkäsi muita ihmisiä ja oli rakentanut muurin suojellakseen itseään heiltä. Hän oppi korvaamaan pelon rakkaudella, jolloin suojamuuria ei enää tarvittu.

Visualisaatio

Kuvittele ylimääräinen painosi tiilimuurina ympärillesi. Joudut kantamaan muuria mukanasi. Muuri on alitajunnan rakentama, ja sen tarkoitus on eristää meidät muista ihmisistä ja itse elämästä. Pelkomme rakensi tuon muurin, mutta rakkaus hajottaa sen. Kun katsoo tarkkaan, voi huomata, että jokaisessa tiilessä lukee jotain:

Kun olet vilkuillut muurin sanat, palaa niihin ja lue ne oikein hitaasti kysyen jokaisen sanan kohdalla, edustaako se sinulle joko ajatustasi, tunne-elämääsi tai luonnevikaa. Jos on itselleen rehellinen, sanoista löytyy varmasti sellaisia, jotka tunnistaa omikseen. Listaan voi lisätä myös muita sanoja. Pysähdy joka sanan kohdalla, tunne se sydämessäsi ja anna itsesi tunnistaa ne tilanteet, joihin kukin sana liittyy (esim. nolostuminen saattaa tuoda mieleen jonkin koulumuiston, joka tuntuu pian myös rinnassa ahdistuksena).

Nyt käytämme samoja käsitteitä lauseissa, jotka sinun on tarkoitus täydentää juuri niillä sanoilla, jotka ovat sinulle tosia. Älä kiirehdi, vaan käytä kunnolla aikaa. Etsi vastauksia sisältäsi, ole yksityiskohtainen. Palaa edellisiin kohtiin ja täydennä niitä, jos siltä tuntuu. Anna itsesi tuntea kaikki, niin lopulta ymmärrät. Kun uskallat katsoa pimeää puoltasi, kutsut valon takaisin elämääsi. Älä vajoa tiedottomuuteen, vaan kirjoita kaikki ylös.

Häpeä: Minua hävettää se, että ____________________________.

Ehkä käyttäydyit hölmösti ja sinua hirvittää ajatellakin, että joku voisi muistaa toilailusi…

Viha: Olen vihainen ___________________________ (kenelle?).

Ehkä sinua on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti tai olet pitänyt vihan sisälläsi, kun joku muu on ollut sinulle ilkeä. Tai ehkä et ole antanut sabotoivaa käytöstäsi itsellesi anteeksi menneisyydessä, mikä vaikuttaa nykyiseen elämääsi…

Pelko: Minua pelottaa, että ___________________________.

Ehkä pelkäät sisimmässäsi jotain menetystä tai tragediaa, etkä ole osannut päästää pelosta irti…

Anteeksiantamattomuus: En ole antanut ___________________ anteeksi sitä että _____________.

Ehkä joku on pettänyt sinut, etkä ole vielä pystynyt antamaan hänelle anteeksi…

Tuomitsevuus: Tuomitsen ___________________ siksi koska _____________________.

Ehkä muut käyttäytyvät tavalla, jolla sinun mielestäsi ei pitäisi, ja ajattelet ja/tai puhut heistä negatiivisesti…

Halveksunta: Tunnen halveksuntaa ___________________ kohtaan.

Ehkä joku ei ole samaa mieltä kanssasi, ja halveksut  heidän uskomuksiaan ja tekojaan…

Liika vastuu: Olen vastuussa siitä, että _________________________.

Ehkä kannat sellaista taakkaa, että luulet olevasi vastuussa asioista, joille et voi mitään…

Painostus: _________________ tuntuu niin painostavalta.

Ehkä sinulla on liikaa paineita joko kotona tai töissä, olet sitten jonkun kumppani, ystävä, työntekijä tai vanhempi…

Uupumus: Olen uupunut, koska _____________________________.

Ehkä olet fyysisesti, henkisesti ja tunnepuolella niin väsynyt, että jaksat hädin tuskin nousta ylös joinain aamuina…

Taakka: Kannan ___________________ taakkaa.

Ehkä kannat surua sydämessäsi, joka saa sinut lyyhistymään maahan…

Stressi: Minua stressaa _______________________.

Ehkä sinua stressaa maksamattomat laskut, kantamasi vastuut, perheesi tarpeet, työn asettamat vaatimukset…

Särkynyt sydän: Tunnen valtavaa surua, koska __________________________.

Ehkä joku rakkaasi on sairas, on jättänyt sinut tai on kuollut…

Epäoikeudenmukaisuus: Ei ole reilua, että minä __________________________.

Ehkä sinut sivuutettiin, sinua haukuttiin tai kohdeltiin epäreilusti. Tai ehkä et siedä muille tapahtuvaa epäoikeudenmukaisuutta…

Turva: Tunnen tarvitsevani turvaa __________________________ (miltä?).

Ehkä sinua pelottaa joku tai jokin, minkä näet uhkana hyvinvoinnillesi…

Ylpeys: Olen ylpeä, kun ______________________________.

Ehkä et suhtaudu nöyrästi muihin ihmisiin, et osaa kuunnella syvästi tai et pysty myöntämään tehneesi virheen…

Itsekkyys: Olen itsekäs, kun ___________________________.

Ehkä kahmit itsellesi asioita etkä mieti muiden tarpeita…

Kateellisuus: Olen kateellinen, kun ___________________________.

Ehkä olet kateellinen muiden menestyksestä, etkä ole ymmärtänyt sitä, että hyväksymällä ja iloitsemalla muista ja heidän menestyksestään kutsut saman runsauden omaan elämääsi…

Ahneus: Muutun ahneeksi, kun ________________________.

Ehkä keräät enemmän kuin tarvitset tai et kunnioita kohtuullisuutta, tasapainoa tai muiden tarpeita…

Laiskuus: Olen laiska, kun __________________________.

Ehkä et jaksa osallistua minkään hyvän, positiivisen ja elinvoimaisen luomiseen…

Erillisyys: Tunnen itseni erilliseksi ________________________ (mistä?).

Ehkä sinulla ei enää ole yhteyttä johonkin ystävään tai perheenjäseneen, yhdistykseen tai yhteisöön, mikä aiheuttaa sinulle surua…

Epärehellisyys: Tunnen, etten voi olla rehellinen ____________________________ (mistä asiasta?).

Ehkä sinulla on jokin salaisuus, jonka kertomista et tunne turvalliseksi. Ehkä salaisuus aiheuttaa syyllisyyttä tai pelkäät, että muut tuomitsisivat sinut…

Ylimielisyys: Olen parempi kuin __________________________.

Ehkä tunnet olevasi parempi, fiksumpi, osaavampi tai arvokkaampi kuin joku muu. Ehkä luulet, että herkkyytesi vuoksi olet muiden yläpuolella…

Alemmuudentunne: En tunne itseäni yhtä hyväksi kuin _________________________.

Ehkä tunnet, että muut ovat parempia, fiksumpia, osaavampia tai arvokkaampia kuin sinä. Ehkä tunnet olevasi muiden alapuolella painosi takia…

Nolostuminen: Minua nolottaa se, että _______________________________.

Ehkä olet epäonnistunut jollain tavalla muiden edessä. Ehkä paino-ongelmasi ovat lisänneet epäonnistumisen tunnetta. Ehkä puolisoasi tai lapsiasi hävettää ulkonäkösi…

Itsensä kieltäminen: Olen rakentanut muurin ympärilleni, jotta muut eivät vihaisi minua siksi, että olen kaunis ja menestynyt ja että minulla näyttää olevan kaikki ____________________________.

Ehkä olet alitajuisesti valinnut ylimääräisen painon saadaksesi säälipisteitä muilta. Ehkä ajattelet, että jos kärsit yhdestä suuresta ongelmasta, et loukkaa muita olemalla liian upea…

Reflektio ja rukous

Sulje silmäsi ja kuvittele seisovasi kultaisessa valossa. Näe kaikki lihasi, jota pidät ylimääräisenä, tiilimuurina jota kannat mukanasi. Kun katsot muuria tarkemmin, huomaat tiilien koostuvan kärsimyksistäsi ja surustasi. Pyydä Luojaa (nimitä häntä/sitä millä sanalla haluat) tulemaan kanssasi muurille. Yhdessä alatte purkaa muuria, yksi tiili kerrallaan, kunnes koko muuri on purettu. Kerro Hänelle, mitä kukin tiili merkitsee sinulle, ja katso, kuinka tiilet murentuvat Hänen käsissään. Älä kiirehdi pois tästä visualisaatiosta, vaan pidä siitä kiinni niin kauan kuin pystyt. Henkisyys valaisee ymmärryksesi ja antaa sinulle luvan tuntea sen surun/kivun, minkä olet kauan kieltänyt. Suru alkaa vihdoin hälvetä.

Rakas Luoja,

Poista muuri, jonka olen rakentanut ympärilleni. Olen tehnyt siitä niin vahvan, etten saa sitä purettua. Luovutan sen Sinun käsiisi samoin kuin erillisyyden ja pelon tunteeni ja jokaisen ajatukseni, jota en ole voinut antaa itselleni anteeksi. Vapauta minut tästä taakasta ikuiseksi ajaksi.

Aamen

Henkisyydellä hoikaksi

On yksi sellainen aihe, josta olen hyvin kiinnostunut ja jonka toisinaan onnistun pitämään paremmin osana elämääni, mutta josta en ole koskaan kirjoittanut blogissa. Se on henkisyys. Henkistä kirjallisuutta myydään usein Spirituality- tai New Age -otsikoiden alla. Aloin lukea henkistä kirjallisuutta v. 2008 syksyllä palattuani USA:sta. Kirjoista oli paljon apua, sillä edellinen kesä oli ollut kohtalaisen rankka ja täynnä tapahtumia. Yhdysvalloissa henkisyys on paljon tavallisempaa ja tunnetumpaa kuin Suomessa, jossa henkisyys voi esiintyä ihmeellisenä hömpötyksenä ja siihen saatetaan suhtautua skeptisesti.

Henkisyys ei ole useinkaan sama asia kuin hengellisyys eli uskonnollisuus. Tiedän tämän siksikin, että olen itse eronnut kirkosta, minkä jälkeen vain henkistyin lisää. En kuitenkaan kehota ketään eroamaan kirkosta; uskon asiat ovat aina ihmisen henkilökohtaisia asioita, mutta haluan painottaa, että kirkosta eronneet eivät todellakaan aina ole ateisteja, jotka eivät usko mihinkään. Suomalaiset ovat kuulleet uskonnontunneilla paljon asiaa synneistä, rangaistuksista ja jumalanpelosta, jolloin monella jää varsinainen uskonnon idea pimentoon. Minulle kävi aikoinaan juuri niin. Uskonto ei tuonut minulle lohtua eikä mitään muutakaan hyvää, mitä sen mielestäni nimenomaan pitäisi tuoda, vaan tunsin vahvasti, että hommassa on jotain mätää. Asiaa ei tietenkään auttanut se, että esim. Vanha testamentti on naisen näkökulmasta hyvin karua luettavaa. Siellä kerrotaan mm. siitä, kuinka saastainen nainen on, kuukautisten aikaan vielä saastaisempi ja tyttölapsen saatuaan kaikista saastaisin. Minua huvittavat myös uudemmat Raamatun käännökset, joissa saastainen on korvattu sanalla epäpuhdas. Ja kun kuukautisveressäkään ei ole mitään ongelmaa, mutta eiväthän muinaiset seksistiset äijät tietenkään tienneet siitä mitään. No, joka tapauksessa halusin tässä kappaleessa vain osoittaa sen, että en ole mikään uskovainen hörhö tai hihhuli, vaan päinvastoin olen ajatellut asioita ja tehnyt omat johtopäätökseni.

Henkisyydellä voi parantaa kaikkia osa-alueita elämässään, myös suhdettaan syömisiin ja omaan painoon ja kehoon. Henkistä kirjallisuutta lukiessa tulee aina hyvä olo; sivut ovat täynnä universaaleja totuuksia, jotka jo tiedämme tosiksi, mutta olemme vain ikään kuin unohtaneet ne. Olemme kadottaneet kosketuksen sisimpäämme, siitä kaikessa oikeastaan on kyse.

Alan kirjoittaa Henkisyydellä hoikaksi -postaussarjaa, jonka perustana toimii Marianne Williamsonin kirja A Course in Weight Loss: 21 Spiritual Lessons for Surrendering Your Weight Forever. Williamson on itse juutalainen ja on tunnetuin teoksestaan A Return to Love, joka löytyy suomennettuna. Olen lukenut myös sen kirjan useamman kerran, ja se on aina yhtä hyvä. Kirjoissa on paljon uskonnollista sanastoa, joka avataan lukijoille aivan eri tavalla kuin uskonnontunneilla. Siksi kerroinkin omasta taustastani uskonnon suhteen, jotta kukaan ei luulisi, että henkisiä kirjoja lukeakseen ja ymmärtääkseen täytyy olla uskonnollinen tai uskovainen. Niin ei siis ole, eikä kannata kavahtaa uskonnollista sanastoa, vaikka uskonto ei merkitsisikään itselle mitään.

Vaikka pidin tästä Weight Loss -kirjasta jo vuosia sitten, en tehnyt sen harjoituksia kunnolla enkä lukenut yhtä lukua kerrallaan, vaan ahmin koko kirjan enemmänkin yhdeltä istumalta. Kirjan voikin ensin lukea kannesta kanteen, ja sitten uudestaan luku kerrallaan. Koska en tehnyt sitä vuosia sitten, ja ajatukseni ja fiilikseni syömisistä ovat täsmälleen samanlaisia kuin ennen, päätin nyt lukea kirjan kunnolla luku kerrallaan ja tehdä muistiinpanoja samalla. Kun kirjoitan kirjan luvuista postauksia, tulen jakaneeksi hyvää myös muille, ja lukukokemuksesta tulee paljon syvempi kirjoittamisen kera. Tulen yrittäneeksi enemmän tosissani, kun myös kirjoitan luvuista. Kirjoitan alla kirjan esipuheen ja johdannon herättämistä ajatuksista, ja ensi kerralla pääsemme ensimmäiseen lukuun. Menee varmasti kuukausia, ennen kuin julkaisen postaussarjan viimeisen kirjoituksen, mutta se on vain hyvä, koska se kuvastaa aikaa, minkä mikä tahansa muutos vaatii tapahtuakseen. Kukaan ei syö epäterveellisesti vuosikausia ja muuta käyttäytymistään yhdessä yössä.

Esipuhe

Ensiksi täytyy sanoa, että ei tarvitse olla lihava ja siten laihdutuksen tarpeessa hyötyäkseen kirjasta, koska normaalipainoisellakin voi olla ongelmia syömistensä kanssa: syömisistä saattaa tuntea syyllisyyttä, ylensyöminen voi olla säännöllistä ja ihminen saattaa syödä turruttaakseen tunteensa, eli ei oikeaan nälkään (tunnesyöppöys). Minulla ei ole tavoitteena laihtuminen, vaan tasapainoisempi ja terveellisempi syöminen. Haluaisin haluta hyvää terveellistä ruokaa niin paljon, että myös valmistaisin ja söisin sitä. Näin ei kuitenkaan ole, ja minulle tulee liian usein fyysisesti paha olo syömästäni ruuasta. Toisinaan siihen vaikuttaa ruuan laatu, mutta vähintään yhtä usein ruuan määrä. Olen kirjoittanut ennenkin siitä, kuinka esim. ostamani hedelmät ja kasvikset jäävät vain pilaantumaan pöydälle, koska en syökään niitä, vaan mieluummin kaikkea muuta, useimmiten teollista pakattua ruokaa, jolla on pitkä säilyvyys. Onnistun kyllä joskus syömään myös paljon terveellistä ruokaa päivässä, mutta se vaatii aika paljon ponnistelua eikä tule luonnostaan. Juuri siihen asiaan haluaisin muutoksen. Sisimmässäni uskon, että kaikkien kehot huutavat kunnollista ruokaa, ei karkkia eikä kaljaa, mutta olemme vain niin etääntyneitä sisimmästämme, ettemme kuule kehon meille lähettämiä viestejä.

Kirjan kantavia väitteitä on, että ihmiset päihdyttävät itsensä/syövät liikaa turruttaakseen kipunsa/surunsa. Usein ajatellaan, että tällaisen surun on oltava hyvin konkreettista ja lähellä (esim. jonkun läheisen kuolema lähihistoriassa), mutta sillä tarkoitetaan mitä vain surua, mitä ihminen ei ole pystynyt käsittelemään. Miksi ihminen syö itselleen pahan olon, vaikka tietää, ettei se ole hyväksi? Kirja korostaa, että ei todellakaan ole kyse tiedonpuutteesta. Jos olisi, juuri kenelläkään ei olisi ongelmaa ruuan tai päihteiden kanssa. Me siis tiedämme, miten tulisi syödä, mutta emme vain jaksa. Ihminen elää päivän kerrallaan selvitäkseen elämästä, eikä silloin kiinnosta ajatella ravinnon tuomia pitkäaikaisvaikutuksia.

Ihan ensiksi ihmisen on tiedostettava, että hänellä on ongelma. Ehkä on jo kokeillut kaikkia dieettejä, mutta mikään ei ole jäänyt pysyväksi ratkaisuksi hyvään oloon. Täytyy olla valmis tekemään paljon työtä itsensä kanssa. Perimmäisenä ajatuksena on, että kaikki liikakilot ovat seurausta jostakin, eivät syy itsessään. Lääketiedettä usein kritisoidaan siitä, että lääkkeillä lievitetään oireita, ei paranneta itse sairautta. Sama koskee ylipainoa: pitäisi olla tietoinen niistä syistä, miksi turruttaa omat tunteensa syömällä, jotta kierteen saa vihdoin katkaistua. Moni mielestään tasapainoinen ihminen ehkä ajattelee, ettei hänellä ole mitään erityisiä traumoja ja että hän vain syö epäterveellistä ruokaa, koska pitää siitä eikä jaksa panostaa terveellisempään ruokaan. Jos oloaan ei koe tukalaksi, niin sittenhän kaikki on hyvin, eikä ihminen kaipaakaan muutosta. Moni kuitenkin minun laillani tuntee olonsa liian usein tukalaksi syömänsä ruuan vuoksi.

Pelko ei ole hyvä motivaattori laihduttamiseen tai tietyn painon ylläpitämiseen. Kirjan esipuheessa lääkäri Dean Ornish kertoo, kuinka jopa sydänkohtauksen saaneet potilaat usein palaavat vanhoihin elintapoihinsa vain muutaman viikon päästä siitä, kun saivat kohtauksen ja lupasivat muuttaa elintapojaan. Tahdonvoima ja kurinalaisuus eivät myöskään toimi pitemmän päälle, koska niiden takana on itsensä pakottaminen. Pakottamalla voi saada haluttuja tuloksia millä vain elämän osa-alueella, mutta kyse on aina väliaikaisesta tilasta. Kukaan ei pysty koko elämäänsä pakottamaan itseään, vaan motivaation täytyy kummuta rakkaudesta ja ilosta.

Mitä sitten on tämä rakkaus, josta henkisessä kirjallisuudessa aina puhutaan? Kaikki hyvä kumpuaa rakkaudesta. Ihmisen on helpompi rakastaa muita kuin itseään. Olen huomannut, että Suomessa itsensä rakastaminen on sekoitettu itserakkauteen, joista jälkimmäinen on huono ominaisuus. Tämä väärinymmärrys yhdistettynä suomalaiseen vaatimattomuuteen, niin lopputuloksena on kasa ihmisiä, jotka eivät pidä itseään minään. Henkisyyden kannalta on vain hyvä, ettei luule itsestään liikoja, mutta suomalaisilla rakkauden pelko on kenties vielä suurempaa kuin joillain muilla kansoilla. Pienestä asti meille on toitotettu, kuinka pieni kansa olemme, miten sotaisa historia pientä maatamme on koetellut, kuinka alakynnessä olemme muihin nähden ja kuinka aina lähdemme asioihin mukaan altavastaajina. Vaatimattomuus on viehättävää, pidetään siis siitä kiinni, mutta ihan överiksi ei kannata vetää. Itseään on pakko oppia rakastamaan, sillä muuten omaa kehoa ei osaa eikä haluakaan auttaa tarjoamalla sille kunnollista ravintoa.

Kun ihminen alkaa tiedostaa omia tunteitaan ongelmiensa takana, hän pääsee kosketuksiin sisäisen rauhansa kanssa, josta seuraa paljon hyvää oloa ja oivalluksia. Laihtuminen on yksi sivutuote tässä prosessissa (mikäli ylipainoa on kertynyt).

Johdanto

Ihminen saattaa olla voimaton pakonomaisen syömisen edessä, vaikka olisi onnistunut treenaamaan mieltään tietoisemmaksi. Se johtuu alitajunnasta, jolla on ihan omat suunnitelmansa ihmisen varalle. Syy ylipainoon on mielessä, ja kilot ovat vain seurausta syystä. Kun ruualla tukahdutetaan tunteita, kaikkien turrutettavien tunteiden taustalla on vain yksi perustila, pelko. Kaikki tunteet kuten viha, ärtymys, suuttuminen, vahingonilo, itsesääli ja itsensä sättiminen ym. juontuvat pelosta. Pelko voitetaan rakkaudella.

Sellaiselle ihmiselle, jolla on ongelmia syömisen kanssa, pelko saattaa näyttäytyä alitajuisina haluina tai tarpeina syödä esim. epäterveellistä ruokaa tai syödä ylipäänsä liikaa ruokaa. Keho on monella tapaa fiksu ja voisi toimia yhteistyössä mielen kanssa, eli ylläpitää kullekin ihmiselle sopivaa painoa. Näin ei kuitenkaan ole läheskään kaikilla ihmisillä käytännössä, mikä johtuu siitä, että mieli ei toimi kunnolla, koska pelko estää rakkaudellisen ajattelun. Roskaruualle pitäisi olla helppo sanoa ei, koska tiedämme sen olevan huonoa ravintoa, mutta rakkauden puutteessa roskaruoka näyttää lohduttajalta ja hyvältä ystävältä, joka on tukenamme vaikeina hetkinä. Mieli lörpöttelee meille usein omiaan, ja itseinhon hetkellä se vakuuttaa, että olomme helpottuu, kun syömme paketillisen keksejä. Uskomme samaan lörpöttelyyn joka kerta, vaikka tiedämme, että kekseistä tulee lopulta paha olo.

Riippuvuus määritellään kirjassa näin: alitajuiset voimat ajavat ihmisen vahingoittamaan itseään millä vain päihteellä, eikä tietoinen ajattelu pysty hillitsemään tätä käyttäytymistä. On kuin jokin noita olisi ottanut ihmisen aivot valtaansa ja ohjailee niitä mielensä mukaan saaden ihmisen tekemään itsetuhoisia asioita, joita ei haluaisi tehdä. Kaikilla pakonomaisesti syövillä ei välttämättä ole riippuvuutta, vaan kukin arvioi itse oman tilanteensa. Kirja on täynnä hyviä virkkeitä, joita voisi lainata, mutta valitsin tällä kertaa tämän kohdan:

Intellectually understanding your body, your mind-body connection, the physiology of exercise, or the realities of food metabolism mean little if you are addicted. In the words of Sigmund Freud, ”Intelligence will be used in the service of the neurosis.”

Tämä kuvastaa hyvin omaa tilannettani. Minulla on paljon tietoa siitä, mitä pitäisi syödä ja miten paljon, mutta niillä asioilla ei ole mitään väliä silloin, kun minua ei yksinkertaisesti kiinnosta terveellinen syöminen. Ei tieto motivoi minua. Tätä olen yrittänyt joskus blogissa selittää ja saanut lukijoilta hyviä kommentteja, joista ei kuitenkaan ole ollut minulle apua, koska todellinen ongelma on jossain syvemmällä. En voi vain tarttua kattilaan ja tehdä hyvää keittoa, koska en jaksa. Tarvitsen jotain enemmän, jotta voisin jaksaa. Yksin ei pysty selättämään riippuvuutta, vaan siihen tarvitsee jonkin suuremman voiman apua. Riippuu itsestä, haluaako sitä suurempaa voimaa sanoa Jumalaksi, Pyhäksi Hengeksi, energiaksi, luontoäidiksi tai miksikä tahansa. Ajatuksena kuitenkin on se, että jos/kun jonkin ongelman kanssa on kamppaillut vuosikausia, tarvitsemme perustavanlaatuisen mullistuksen ongelman voittamiseksi.

Kirja antaa taatusti ajattelun aihetta niille, jotka tietävät, että omin avuin syömisiään ei saa kuntoon. Henkisyys puhuttelee yleisestikin eniten niitä ihmisiä, jotka ovat vajonneet kaikista syvimmälle ja kärsineet eniten. Kun vuosien varrella on yrittänyt kaikkea, eikä mikään muutu (paitsi vyötärönympärys suuremmaksi), on valmis myöntämään, että tarvitsee apua.