Avainsana-arkisto: makeutus

Viikunarakkautta

Tämä kirjoitus on odottanut julkaisua viime syksystä lähtien. Vihdoin blogini suosituin teksti Taatelirakkautta saa arvoisensa kaverin; olen nimittäin kovin mieltynyt myös viikunoihin.

viikuna

Taatelitekstini on pitkälti kertomus täydellisten taateleiden löytämisestä. Minusta on yhä helppo ymmärtää, miksi tein taateleiden kohdalla tuollaisen makumatkan; niissä on niin paljon eroja, että niitä on pakko maistella monia löytääkseen tuoreen toffeemaiset ja supermakeat herkut kuivien känttyjen joukosta. En käsitellyt tekstissä taateleiden ravinnollista puolta, koska ideana oli löytää parhaat taatelit sekä sellaisina syötäviksi että leivontaan kelpaaviksi sokerin tilalle.

Koen, että viikunoissa erot eivät ole yhtä isoja kuin taateleiden kohdalla, ja tekemäni ”testin” kaikkia viikunoita voisikin ostaa uudelleen. Joukosta erottuu kuitenkin omat suosikkini. Kuivattu viikuna on ravinteikkaampi ja vähäkalorisempi kuin kuivattu taateli. Merkittävintä viikunassa on sen korkea kalsiumpitoisuus, mistä etenkin vegaanit voivat hyötyä. Kun rasvattomassa maidossa on 121,0 mg kalsiumia sadassa grammassa, kuivattujen viikunoiden kohdalla vastaava luku on 162,0 mg/100 g (lähde: Fineli). Maitoa on totta kai paljon helpompi ja nopeampi nauttia reiluja määriä kuin viikunoita, mutta kalsiumin määrä viikunoissa on silti huima, mitä ei monilta hedelmiltä osaisi odottaa.

viikunat 2

Vertailen alla muutamia peruskaupoista ostamiani kuivattuja viikunoita.

Rainbow Pehmeät viikunat 200 g

  • 2,49 €/pussi (12,45 €/kg) Prisma
  • Alkuperämaa: Turkki

Rainbow’n viikunat ovat hinta-laatusuhteeltaan oikein hyviä viikunoita, eli makeita ja meheviä. Yllätyin näistä iloisesti, sillä minähän jouduin lyttäämään vastaavan merkin taatelit sekä taatelitekstissäni että vielä erikseen kirjoituksessani S-ryhmän vastaus Rainbow’n taateleiden huonontumiseen. Viikunat ovat onneksi aivan toisesta maailmasta, ja myös pakkausdesign on hurjasti kauniimpi. Pehmeät viikunat sopivat hyvin myös leipomuksiin, koska niistä ei jää jämäköitä kuoria taikinoihin ja vastaaviin.

Urtekram Pieni viikuna 350 g

  • 3,59 €/pussi (10,26 €/kg) Prisma
  • Alkuperämaa: Espanja

Pidin näistä ensin oikeinkin paljon; valkoinen jauhe viikunoiden päällä on kuin tomusokeria, joka tekee ensimausta makean. Todellisuudessa jauhe on riisijauhoa, jota käytetään, jotta viikunat eivät tartu toisiinsa. Jossain vaiheessa pureskelua viikuna ei enää maistu yhtä makealle, ja aivan viimeiseksi suuhun jäävässä massassa ei ole enää makua jäljellä siten kuin kilpailijoissa. Yllättävästi viikunat ovat edullisempia kuin Rainbow’n viikunat, mutta niin kuin sanottu, myös maku jää lopulta toiseksi. Näillä on kuitenkin paikkansa viikunoista tykkäävän elämässä. Yhtenä päivänä söin muutaman pikkuviikunan aamupalaksi; en kelpuuttaisi makeampia viikunoita päivän ensimmäiselle aterialle, koska en halua aloittaa runsasta makean syömistä sentään ihan aamusta.

Pirkka Luomu Pehmeä viikuna 200 g

  • 3,25 €/pussi (16,25 €/kg) K-supermarket
  • Alkuperämaa: Turkki

Pirkka-merkillä on myös halvempia, ei luomulaatuisia kuivattuja viikunoita, mutta omalla kauppareissullani löysin vain luomuvaihtoehdon. Hinta on odotetusti kalliimpi kuin Rainbow’lla, mutta makukin on vielä aavistuksen mehevämpi. Jos korkeampi hinta ei haittaa, kannattaa valita Pirkka, mutta jos pennosista on pulaa, Rainbow’n viikunat ovat äärimmäisen lähellä Pirkan luomuviikunoita. Voi olla, että sokkotestissä en erottaisi niitä toisistaan, varsinkin kun viikunoissa on eroja myös yksilötasolla yhden pussin sisällä, ts. jokainen viikuna ei ole ihan yhtä makea, samankokoinen tai edes saman kypsyinen, joista viimeisellä on eniten vaikutusta makuun.

Eat&Joyn viikuna.

Eat&Joyn viikuna.

Sallinen viikuna 250 g

  • 1,90 €/paketti (7,60 €/kg) Kärkkäinen
  • Alkuperämaa: ei ilmoiteta

Sallisen viikunat ovat yksiä lemppareitani! En tiedä, mikä niissä on, mutta ne ovat vielä parempia kuin yllä mainitut Rainbow ja Pirkka. Makeus ja mehevyys ovat totta kai ominaisia myös Sallisen viikunoille, mutta niissä on lisäksi erityistä sitkaisuutta, joka tekee niistä muita herkullisempia. Uskomatonta, että ne ovat vieläpä testin halvimpia viikunoita! Pidän myös paketin omaperäisestä patukkamuodosta. Itse en löydä Sallisen viikunoita lainkaan niin usein kuin haluaisin, ja syön siksi muitakin viikunoita. (Ne tuntuvat usein olevan loppu sellaisistakin kaupoista, joissa tiedän niitä yleensä myytävän.)

Urtekram Aurinkokuivattu viikuna 300 g

  • 5,70 €/pussi (19,00 €/kg) Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Alkuperämaa: Turkki

Koska tämä kirjoitus on odottanut kauan julkaisuaan, Urtekramin aurinkokuivattujen viikunoiden syömisestä on minulla jo aikaa, mutta muistan niiden olevan todella hyviä. Aurinkokuivaus tekee viikunoiden pinnasta jämäkän hyvällä tavalla, ja näillä saakin mukavaa vaihtelua perinteisten pehmeiden viikunoiden maailmaan. Myös hinta on ainakin menneisyydessä ollut matalampi S-ryhmän kaupoissa, mutta en ole varma tuotteen nykyisestä saatavuudesta esim. Prismassa.

viikunat 4

Eat&Joy Maatilatorin viikunat

  • Irtotuote (12,90 €/kg) Vantaan Jumbon Prisma
  • Alkuperämaa: ei ilmoiteta

Nämä viikunat ovat aivan kärkikastia, ja myös kovin erilaisia kuin muut: kovia, ihmeen maistuvia ja vaativat purukalustolta voimaa. Pinta on sitkeällä tavalla kova, mikä johtaa väistämättä hitaampaan syömiseen. Hieman kovempi pinta tai jopa kauttaaltaan kovempi viikuna käy paremmin karkista kuin pehmeät viikunat. Pelkästään kovuus ei kuitenkaan ole se, mikä tekee Eat&Joyn viikunoista huippuja, vaan taustalla piilee myös paljon muuta. Yritys kertoo tuovansa ”luomuna ja Reiluna kauppana ne tuotteet, jotka eivät kasva tai joita ei tuoteta Suomessa”. Myös hinta on hyvin kohtuullinen näin erilaisen herkullisille viikunoille. Koska viikunat otetaan pussiin itse, kannattaa välttää tummia yksilöitä; en ole varma, missä vaiheessa niiden kypsyminen on, mutta ne maistuvat suorastaan niin kamalilta, että ne voi joutua sylkäisemään pois. Vaalean toffeen väriset viikunat ovat parhaita Eat&Joylta.

Koska Eat&Joy oli minulle täysin vieras tuttavuus ennen viikunoita, ihmetyin nähdessäni yrityksen nettisivut, joissa korostuu heti ensisilmäyksellä eläinperäiset ruoat. Sivuilla mainitaan myös biodynaaminen viljely, mikä ei ainakaan oikein harjoitettuna ole vegaanista. En siis voi olla enää yhtä innoissani viikunoista kuin olin aiemmin, ja joku vegaanipoliisi voisikin sanoa, etteivät Eat&Joyn viikunat ole vegaanisia. En tiedä, ovatko juuri viikunat biodynaamisen viljelyn tulosta vai eivät.

Eat&Joyn viikuna. Ihan kuin piirakkapala, jossa on täytettä.

Eat&Joyn viikuna. Ihan kuin piirakkapala, jossa on täytettä.

Etnisten kauppojen viikunat

  • Hinnat vaihtelevat, eivätkä ole ainakaan paljon kalliimpia kuin peruskaupoissa
  • Alkuperämaa: Useimmiten Turkki

Maultaan yhtä makeita ja meheviä kuin peruskauppojen pehmeät viikunat. Koska maussa ja koostumuksessa ei juurikaan ole eroja muihin pehmeisiin viikunoihin verrattuna, ostoperusteena voisi todennäköisimmin olla jonkin etnisen kaupan läheisyys ja viikunoiden edullisempi hinta. Jos nuo kriteerit eivät täyty, etnisten kauppojen viikunat eivät välttämättä tarjoa yhtään sen upeampia makuelämyksiä kuin tavallisten kauppojen viikunat.

viikunat

Jos viikunoista tykkää, ei voi mennä pahasti vikaan, vaikka valitsisi minkä tahansa kaupasta löytämänsä pussin. Joitain eroja toki on, mutta etenkin pehmeät viikunat ovat merkistä riippumatta hyvin samanlaisia.

Loppuun pieni bonustieto. Opin vastikään yhdestä Avaran luonnon jaksosta, että viikunapuut ovat loiskasveja, jotka tappavat lopulta isäntäkasvit varastamalla niiden ravinnon.

Usein viikunapuun juuret kasvavat toisen puun ympärille ja lopulta tukahduttavat sen. […] Isäntäpuulle loiskasvi on kuitenkin tappava. Siksi se tunnetaan nimellä kuristajaviikuna. (Lähde: Avara luonto: Thaimaan kaunis luonto, jakso 1)

Riistoa siis tapahtuu tehotuotannon ja työelämän lisäksi myös kasvikunnassa.

12 (osin ristiriitaista) väitettä steviasta

Lupasin perehtyä steviaan glukoosi vs. fruktoosi -kirjoituksessani. Sitä perehtymistä on kuitenkin saatu odottaa, koska kaikki keskustelu stevian ympärillä on niin epäselvää. Miksi piitata ollenkaan koko aineesta? Siksi, koska se voisi luonnollisena kasvikunnan makeuttajana kiinnostaa monia, jotka haluavat joko välttää sokeria, laihtua ja/tai elää yleensäkin terveellisemmin. Täysin keinotekoisia kalorittomia makeuttajia on ollut olemassa ja laajassa käytössä jo kauan, mutta niitä ei yleisesti pidetä terveellisinä ja jo hyvin pienet määrät aiheuttavat laksatiivisia vaikutuksia (kiinteissä ruoissa, ei niinkään juomissa). Lisäksi useat lähteet väittävät, että keinotekoiset makeuttajat eivät tyydytä ihmisen makeanhimoa, jolloin makeaa/aitoa sokeria haetaan muualta, eli lopulta syödään enemmän. Steviaa kaupataan vaihtoehdoksi nimenomaan keinotekoisille makeutusaineille ja sokerille.

Mikä on oma lähtötilanteeni stevian kanssa ennen tekemääni selvitystä? Tämän jutun kuvituksena on sellaisia steviapaketteja, joita itse olen käyttänyt. Ne on hankittu kauan sitten, enkä ole enää aikoihin käyttänyt niitä. Lähinnä ne jäivät raakaleivonnan takia, koska siinä tarvitaan useimmiten juoksevia makeuttajia, mutta en myöskään koskaan pitänyt stevian kitkerästä jälkimausta. Se ei siis ajanut asiaansa makeuden tuojana. Olen kuitenkin valmis antamaan stevialle uuden mahdollisuuden, jos se tutkimuksen valossa vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta sokerille.

stevia   stevia 2

12 (osin ristiriitaista) väitettä steviasta

1. Stevioiden sukuun kuuluu lukuisia kasveja. Makeutusaineena tunnettu stevia (stevioliglykosidit) tulee makeasteviasta eli Stevia rebaudiana -nimisestä kasvista. Steviaa viljellään mm. Paraguayssa, Brasiliassa, Kiinassa, Japanissa ja Thaimaassa.

2. Stevia on 200 – 300 kertaa makeampaa kuin sokeri, eli sitä tarvitaan huomattavasti vähemmän kuin sokeria tietyn makeuden saavuttamiseksi.

3. Euroopan komissio hyväksyi stevian käytön makeutusaineena vasta v. 2011. Myös USA:ssa stevia on välillä kielletty makeutusaineena, välillä sallittu. Lisäksi on kiistelty siitä, onko stevia lisäaine vai makeutusaine.

4. Stevian ”virallinen” käyttöhistoria on varsin lyhyt; Japanissa steviaa on käytetty v. 1970 alkaen. Eri lähteiden mukaan se on kuitenkin ollut yleisessä käytössä jo satojen vuosien ajan niissä maissa, joissa sitä kasvaa.

5. Steviaa ei suositella syötäväksi paljonkaan, minkä vuoksi siihen sekoitetaan muita makeutusaineita. Joidenkin lähteiden mukaan stevian joukkoon sekoitetaan muita aineita tasoittamaan sen kitkeryyttä (joka johtuu steviosideista). Myöskään saantisuosituksista ei tarvitse silloin välittää, kun stevian sekaan sotketaan muita aineita, eli yhtiöt saavat vapaat kädet sekoittaa tuotteisiinsa mitä haluavat.

6. Stevia ei aiheuta laksatiivisia vaikutuksia.

7. Stevia ei olekaan millään lailla luonnollinen makeutusaine, vaan sisältää kemikaaleja, ja aineen luonnollisuudesta on tapeltu oikeudessa asti.

8. Stevia ei nosta verensokeria ja onkin siksi hyvä vaihtoehto diabeetikoille.

9. Stevia ei reikiinnytä hampaita (mutta ei myöskään estä reikiintymistä ksylitolin lailla).

10. Mitään varsinaisia terveysvaikutuksia kasvilla ei väitetä olevan, vaan sitä markkinoidaan vähäkalorisena/kalorittomana ja glukoosittomana vaihtoehtona sokerille. Täällä sanotaan tosin, että ”tehdyissä tutkimuksissa on saatu alustavia viitteitä stevioliglykosidien myönteisistä vaikutuksista kohonneeseen verenpaineeseen”.

11. Steviaa on tavallaan tutkittu paljonkin, mutta pitkäkestoisia ja laajoja tutkimuksia ei ole tehty tarpeeksi. Tutkimustulokset ovat myös olleet ristiriitaisia, mutta kaikki tutkimukset eivät ole olleet yhtä luotettavia. Luotettavimpina pidetyissä tutkimuksissa stevian ei ole havaittu aiheuttavan ihmiselle mitään haittaa.

12. Tiedoksi tärkkelyssarjaa seuraaville: John McDougallin mukaan stevia on hyvä vaihtoehto sokerille. Muistutuksena vielä, että hän ei aseta sokeriakaan pannaan monista syistä, joita käsitellään tärkkelyssarjassa myöhemmin.

stevia 3

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että steviaa voi käyttää ihan niin kuin mitä vain makeuttajaa: niitä kun ei yleensäkään suositella syötäväksi paljon. Käytännössä ”stevia” ei kuitenkaan välttämättä ole steviaa eli stevioliglykosideja, vaan useissa ”stevialla” makeutetuissa tuotteissa on hämmästyttävän vähän steviaa lopun ollessa ties mitä. Yllä olevasta kuvasta näkyy, että steviana myytävässä tuotteessa on huikeat 99,15 prosenttia erytritolia (sokerialkoholi) ja vaivaiset 0,7 prosenttia stevioliglykosideja! (Harhaanjohtavaa mainontaa pahimmillaan.) Tällöin myös väite laksatiivisen vaikutuksen puuttumisesta kumoutuu, ja moni saakin stevialla makeutetuista tuotteista hurjat vatsanväänteet johtuen siitä, että tuote on oikeasti makeutettu pääosin esim. maltitolilla tai muilla sokerialkoholeilla. Erilaiset ekokaupat myyvät 100-prosenttisia steviajauheita (lisäksi on steviatippoja ja -uutteita, joissa on makeutuksena ainoastaan stevioliglykosideja), eli niitä ostamalla pitäisi saada sitä mitä haluaa ja välttyä laksatiivisilta vaikutuksilta, mutta pelkän stevian maku on monen suuhun liian kitkerä.

Millainen suhde sinulla on steviaan? Tiesitkö kaiken esittämäni tiedon steviasta vai opitko jotain uutta? Kiinnostuitko steviasta vai aiotko päinvastoin vähentää sen käyttöä?

Lähteet: Makeutusaine Stevia on mainettaan pahempi – aspartaamiakin voi annostella huolettomammin

The Truth About Stevia—The So-called ”Healthy” Alternative Sweetener

Sugar: Adding Pleasure to the Satisfaction of Starches

Questions & Answers about Stevia

Ravitsemusterapeutin näkemys

Stevia – Wikipedia

Ekolo

Porkkanaraakakakku

Vihdoin koitti sopiva aika kokeilla porkkanakakun tekoa – raakana tietenkin. Toisin kuin viime kerran helpot raakaherkut, tämä porkkanakakku on kohtalaisen työläs valmistaa. Tätä maistoi peräti kahdeksan ihmistä, ja arviot olivat hyviä ottaen huomioon kakun erikoisuuden. Monet raakakakut eivät nimestään huolimatta maistu ”raa’alta”, ja joidenkin voi jopa olla vaikea ymmärtää, mikä tekee kakusta raakaa/raa’an. Porkkanaraakakakku on kuitenkin selvästi nimensä mukaisesti hyvin raaka, koska reilusti tuoretta porkkanaa sisältävä kakku on suuri kontrasti perinteisemmälle, paistetulle versiolle, jossa on hurjasti sokeria ja hyvin vähän itse porkkanaa. Nappasin ohjeen yhdestä viimevuotisesta Life-kaupan mainoslehtisestä.

Olin varautunut siihen, että lapset eivät välittäisi kakusta lainkaan, ja muutkin ihmettelisivät. Lapset ovat myös hyvin rehellisiä kommenteissaan, eli ”Tää on pahaa, en tykkää” -kommentit ovat lapsiperheissä tavallisia. Lapset kuitenkin söivät kakkua, ja toinen otti vähän lisääkin. He söivät hiljaisina ja tutkailivat makua, mutta eivät pitäneet kakkua pahana, koska olisivat muuten taatusti jättäneet sen syömättä. Isäni lempisanonta on ”Kyllähän sitä syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa”, ja myös tämä kakku sai häneltä sen tuomion/kehun. Kaikki muut pitivät kakkua joko raikkaana, terveellisenä ja mehevänä tai suorastaan tosi onnistuneena. Koska tiesin tarjoavani kakkua vieraille, näin heti reseptistä, että makeutuksen määrä oli aivan liian vähäinen. Niinpä lisäsin makeutusta mielestäni paljon, ja maistellessani mm. täytettä pelkäsin pilanneeni sen liian äiteläksi, ja silti kommentit olivat ”raikas ja terveellinen” ja ”ei ollenkaan niin makea”. Siitä huomaa, millaisiin sokerimääriin niin moni on tottunut.

Ohje (n. 12 palaa)

Kakkupohja

  • 600 g porkkanoita kuorittuna ja pilkottuna
  • 5 dl pekaanipähkinöitä

Mulperitahna

  • 3 1/2 dl mulperinmarjoja ja taateleita
  • 2 dl appelsiinimehua

Mausteet

  • 1/2 dl gojimarjoja hieman pilkottuna
  • 1/2 dl chiansiemeniä
  • 2 tl kanelia
  • 2 tl muskottipähkinäjauhetta
  • 2 tl tuoretta inkivääriraastetta
  • 2 tl maca-jauhetta
  • 1/2 tl vuorisuolaa

Vaniljakuorrute

  • 3 1/2 dl cashewpähkinöitä
  • 1 1/2 dl vettä
  • 1/2 dl kookosöljyä
  • 2 rkl hunajaa
  • ripaus vuorisuolaa
  • 1-2 tl sitruunan kuorta
  • 1 tl vaniljajauhetta
  1. Laita (irtopohja)vuoan pohjalle leivinpaperia.
  2. Siisti ja pilko porkkanat ja soseuta ne yhdessä pekaanipähkinöiden kanssa tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa. Laita seos leivontakulhoon.
  3. Soseuta mulperitahnan ainekset sileäksi seokseksi. Lisää seos peruspohjan joukkoon.
  4. Lisää joukkoon mausteet ja sekoita taikina huolellisesti. Levitä porkkanakakkuseos tasaisesti (irtopohja)vuokaan.
  5. Aja kuorrutteen ainekset tehosekoittimessa sileäksi ja kaada kuorrute porkkanakakun päälle (ja reunoille).
  6. Vie kakkuvuoka noin 20 minuutiksi pakastimeen tiivistymään. Kakku on valmis, kun kuorrute on jähmettynyt.

Laitoin mulperitahnaan suhteessa enemmän taateleita kuin mulpereita, koska taatelit ovat suurta herkkuani ja ne ovat myös paljon makeampia kuin mulperit. Tiesin taikinan kaipaavan makeutta, koska se on iso ja reseptissä on aivan liian niukasti makeutusta minun ja vieraiden makuun. Mausteiden kohdalla korvasin tuoreen inkiväärin inkiväärijauheella, ja maca-jauheen lucumalla. Minulla ei ole koskaan ollut maca-jauhetta käytössäni, ja pyrin hankkimaan ainoastaan sellaisia perusraaka-aineita, joita raakaleivonnassa kuluu paljon. Halusin pitää raaka-aineiden suhteen samana, joten korvasin macan lucuma-jauheella, joka toi myös aavistuksen lisää makeutta taikinaan.

Kuorrutetta varten liotin cashewpähkinöitä, vaikka ohjeessa ei niin käsketäkään, sillä tiesin laitteideni toimivan paremmin pehmenneiden pähkinöiden kanssa. Tuplasin hunajan määrän kuorrutteeseen ja lisäsin hunajaa myös kakkupohjaan (vajaan puolen desin verran). Kun kakku ei tälläkään hunajamäärällä ollut kenenkään mielestä kovinkaan makea, voi vain kuvitella, miltä kakku olisi maistunut tehtynä tismalleen ohjeen mukaan.

Koristeluun käytin porkkanan lisäksi granaattiomenan kuivattuja luomusiemeniä Ekosegosta. Ne paljastuivat oikein marjaisiksi ja aromikkaiksi. En laittanut kakkua pakastimeen missään vaiheessa, se säilyi ja pysyi hyvin koossa jääkaapissa. Sanoisin, että kaiken kaikkiaan vaivan arvoinen kakku kokeiltavaksi; mausteinen, porkkanainen, vahvasti tuoksuva ja mehevä kakku. Makea kuorrute tasapainottaa terveysleiman saanutta sisusta!