Avainsana-arkisto: maito

Vegaaniset munkit + mitä järkeä vegaanisuudessa taas olikaan?

Vuoden klassisin munkkiaika lähestyy kovaa vauhtia. Kirjoittamalla Googleen vegaaniset munkit saa useita osuvia hakutuloksia, ja käytetty reseptikin on niissä kaikissa lähes samanlainen. Se johtunee siitä, että munkit valmistetaan juuri tietyistä aineista, ja jos reseptistä poikkeaa vähänkin enemmän, lopputuloksena ei ole perinteiset munkit.

Munkkeja on ilahduttavan helppo tehdä vegaanisina. Maito vain korvataan halutulla kasvimaidolla. Lisäksi huolehditaan, että käytetty rasva on kasviperäistä, mitä monet aivan tavalliset (leivonta)rasvat ovatkin.

Meillä syötiin vegaanisia munkkeja jo viime vuonna, ja tänä vuonna käytämme aivan samaa reseptiä.

Vegaaniset munkit

  • 5 dl kädenlämpöistä kauramaitoa
  • 50 g hiivaa
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl kardemummaa
  • 13 dl vehnäjauhoja
  • 125 g rasvaa (valitse haluamasi esim. täältä)

Paistamiseen

  • rypsiöljyä

Pinnalle

  • sokeria
  1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen kauramaitoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola, kardemumma ja jauhot. Lisää pehmeä rasva. Alusta taikina ja kohota se kaksinkertaiseksi.
  2. Pyörittele taikinasta pullia ja kohota niitä liinan alla noin 10 minuuttia. Jos haluat rinkeleitä, pyöräytä pulliin reikä sormella.
  3. Kuumenna öljy 170 asteeseen ja paista munkit upporasvassa. Käännä munkki, kun toinen puoli on kauniisti ruskistunut. Nosta kypsät munkit talouspaperin päälle hetkeksi valumaan. Sokeroi munkit kummaltakin puolelta.

***

Jopa kasvissyöjän voi joskus olla helppo ”unohtaa”, miksi onkaan kasvissyöjä. Mieleen voi tulla kysymyksiä, kuten onko tiukassa vegaanisuudessa lopulta mitään järkeä, ja voiko esim. maito mukamas olla niin epäterveellistä ja epäeettistä kuin väitetään. Pakkohan sen on olla hyvästä, kun rakastetut urheilijatkin sitä juovat (ainakin mainoskampanjoiden mukaan). Sekasyöjien se vasta voikin olla vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaa syödä vegaanisesti, se kun kuitenkin väistämättä rajoittaa ”sallittujen” ruokien valikoimaa. Miksi kieltää itseltään yhtään mitään, kun voi saada kaiken? Mukaan lukien osteoporoosin, tukkeutuneet suonet, sydänkohtauksen, paksusuolensyövän ja pahan mielen? Kuka nyt niitä ei haluaisi?

Perinteisen munkkireseptin käytetyin eläinperäinen aine on maito. Alta löytyy hauskasti tehty reilun viiden minuutin pituinen video, jossa maitoteollisuus selitetään pähkinänkuoressa. Suosittelen juuri tätä videota, koska se on kiinnostava, informatiivinen, kuluttajan näkökulmasta tehty, ja siitä on tarkoituksella jätetty pois kaikki liian raaka ja julma materiaali. Tarkoitan kuluttajan näkökulmalla sitä, että vaikka ei välittäisi lainkaan lehmistä, ja ajattelisi vain omaa terveyttään, maidosta voi videon nähtyään silti haluta pysyä kaukana. Onneksi markkinat pursuavat eri kasvimaitoja!

Syötävän suloiset lehmät

Nyt on perjantai-ilta. Vielä jokin aika sitten perjantai-iltojeni aiheellisin kysymys oli, mennäkö pubiin vai lehmiä katsomaan. Valinta oli lopulta hyvinkin selvä, eikä tämä postaus kerro niinkään Irlannista, vaan siellä syntyneistä ajatuksistani lehmistä, noista lauhkeista ja söpöistä jättiläisistä, joita tai joiden maitoa niin moni tahtoo laittaa suuhunsa.

lehmia 4

Lehmät olivat hyvin tuttu näky Corkissa ja koko matkan varrella Dubliniin, ja niitä olikin Irlannissa joka paikassa. Tulen aina muistamaan Irlannin sen lehmistä ja toimistolle asti ulottuvasta lannanhajusta. Joskus omassa makuuhuoneessanikin haisi lanta, kun olin jättänyt huoneen tuulettumaan esim. juoksulenkin ajaksi. Se siitä tuuletuksesta!

lehmia

Yllä oleva kuva on otettu asuintaloni takapihalta. Kävelin työmatkani juuri tuollaisissa näkymissä, ja pääsin lähimmäksi lehmiä samaisilla matkoilla. Täytyy myöntää, että kaupunkilaisena suorastaan ensin pelkäsin lehmiä, kun ne tulivat hyvin lähelle. Se kertoo toki siitä, miten vieraantunut kaupunkilainen on ”maaseutuelämästä”, jota Corkissa vietettiin heti keskustan laitamilla. Helsingissä ei koskaan näe lehmiä, ja vaikka vanhempani ovat alkujaan ”maalta” kotoisin, sielläkään ei näy lehmiä. Corkissa tuli väkisinkin ajatelleeksi sitä, missä Suomen lehmät ovat. Koska maidon ja maitotuotteiden kulutus on Suomessa valtavaa, meidän pitäisi nähdä lehmiä kaikkialla lähes ympärivuotisesti. Lääniähän meillä piisaa. Missä lehmät siis ovat? Meidän kaikkien pitäisi nähdä niitä sadoittain tai tuhansittain työmatkoillamme.

Irlannissa lehmillä oli kriittisen katsojan silmin niin hyvät oltavat kuin mahdollista. Näin usein, kun ne tuotiin aikaisin aamulla ulos, ja vielä useammin sen, kun ne haettiin yöksi navettaan. Sain jopa olla auttamassa niitä ylittämään tien pari kertaa, eli seisoin autotiellä merkiksi autoilijoille, jotta he tajusivat lehmien olevan lähdössä ylitykseen samalla kun karjanpitäjä viittoi lehmiä oikeaan suuntaan. Alla on kuvakin tien ylityksestä. Lehmien piti ylittää tie, koska laidun ja navetta olivat tien eri puolilla. ”Come on, girls”, karjanpitäjä sanoi aina lehmilleen, ja tuntui kohtelevan lypsäviä tyttöjään hyvin. Poikia ei laitumilla koskaan ollut, ei myöskään vasikoita, jotka otetaan äideiltä pois, jotta kaikki maito jää ihmisille.

lehmia 5

Katselin lehmiä ja tarkastelin niitä. Ne olivat niin isokokoisia, että sitä tunsi itsensä kovin heiveröiseksi niiden rinnalla. Yksi niistä olisi ensin voinut tuupata minut kumoon, ja toinen kävellä sitten päältäni, ja se olisi ollut loppuni. Niin helppoa lehmän olisi tappaa ihminen. Jos lehmät olisivat vähänkin aggressiivisia, tai jopa pahansuopia metsästäjiä, ihmisillä ei olisi mitään valtaa niihin, vaan joutuisimme itse ruoaksi. Niinpä lehmien riisto perustuu vain ja yksinomaan siihen, että ne ovat niin kilttejä ja alistuvia. Kun kävelin itselleni vierailla ja uusilla maanteillä mm. uutta kotia etsiessäni, jopa niillä matkoilla monet lehmät luulivat minua kaitsijakseen, ja odottivat minulta aivan selvästi toimintaa ja käskyjä. Ne ihmettelivät, kun minulla ei ollutkaan antaa niille ohjeita, vaan kerroin olevani vain ohikulkumatkalla ja kehotin niitä jatkamaan lepäilyä ja nautiskelua.

Lehmät söivät, söivät ja söivät, ja isoimmat painoivatkin lähemmäs tonnin, mutta herranjestas, miten luisevia ne samalla olivat! Ihmettelin todella lehmien kehonrakennetta ja -koostumusta. Alla näkyy hyvin niiden törröttävät luut. Ajatella, että terveellistä ja hurjan vähäkalorista ruohoa syövän eläimen liha ja sen erittämä maito ovat rasvaisia ja epäterveellisiä kuin mitkäkin. Sanonta ”Olet, mitä syöt” ei siis voisi pitää vähemmän paikkaansa lehmien kohdalla. Lypsylehmätkin päätyvät lopulta lihoiksi, ja punainen liha on epäterveellisintä ja eniten tauteja aiheuttavaa eläinravintoa ihmiselle.

lehmia 6

Lehmät olivat aina kumman suloisia ja puoleensavetäviä, mitä ei välttämättä suurelta karjaeläimeltä odottaisi. Moni olisi tullut tekemään lähempääkin tuttavuutta, kunhan vain itse malttoi katsella ja odotella tarpeeksi kauan. Uteliaita ne olivat selvästi, toiset myös leikkisiä.

lehmia 7

Useimmilla lehmillä oli merkit molemmissa korvissa, hännän juuressa oli teippiä, ja pepussa oli tekstiä. Silti jos olisin irlantilainen Irlannissa, minut olisi varmaan vaikea saada lopettamaan maitotuotteiden käyttö eettisistä syistä; lehmät voivat siellä yksinkertaisesti niin hyvin, että puheet siitä, kuinka ne kärsivät, tuntuisivat naurettavilta, kun kuka tahansa pystyy itse näkemään, miten rauhassa ja vapaasti ne saavat elää. Terveyssyyt ovat kokonaan oma asiansa, ja Irlannissa kannattaisikin ehkä vedota niihin, jos haluaa puhua maidon kulutuksen vähentämisen/lopettamisen puolesta.

Vaikka Suomessa väitetään, että eläimillä on täällä upeat olot, en itse näe sitä lainkaan siten kuin Irlannissa, vaan päinvastoin meillä on tuoretta ja dokumentoitua tietoa eläinten kaltoinkohtelusta. Lisäksi jo puhtaasti maantieteellisistä syistä lehmiä ei tuoda ulos kuin vain kesäkuukausina (jos silloinkaan), vaikka totuus Suomessa on tämä:

Tietyt nautarodut soveltuvat ympärivuotisesti ulkona kasvatettaviksi, kun pitoalue on riittävän suuri, eläimillä on jatkuvasti saatavilla rehua ja vettä sekä kuiva makuupaikka, ja niille on tarjolla riittävä sääsuoja. […] Toistaiseksi vain 9 % maidontuottajista päästää eläimet myös talvella ulos jaloittelemaan, vaikka ympärivuotisella jaloittelulla on hyvinvointia edistävä vaikutus. (Lähde: Eläintieto.fi)

Kun Suomessa yli 90 prosenttia lehmistä ei pääse talvisin edes käymään ulkona, siinä on minulle enemmän kuin tarpeeksi syytä kieltäytyä maitotuotteista kokonaan. Kun yhtälöön lisätään vielä maidon terveyshaitat, maidon käyttämiselle ei ole mitään perusteita.

Lue myös:

lehmia 3

Helppo riisipuuro (vegaaninen)

Tämän ohjeen täytyy olla maailman helpoin riisipuuroresepti. Parasta puurossa on se, että kasvimaitoon tehtäessä puuro vaatii vieläkin vähemmän vaivaa kuin lehmänmaitoon tehtäessä! Se johtuu siitä, että kasvimaito ei kuoretu eikä kuohahda yli uunivuoan reunojen. Alkuperäinen ohje on Rainbow’n puuroriisipaketista.

riisipuuro

Vegaaninen riisipuuro (4 annosta)

  • 2 dl puuroriisiä
  • 1 l kasvimaitoa
  • 1/2 tl suolaa
  1. Sekoita aineet keskenään voidellussa tai leivinpaperoidussa uunivuoassa.
  2. Kypsennä uunissa 175 asteessa 1 tunti ja 15 minuuttia.
  3. Nauti esim. kanelin ja sokerin tai mehukeiton kanssa.

Ja siinä se! Tällä älyttömän helpolla ohjeella ei voi mennä vikaan.

Ennen vegaaniksi ryhtymistä tein samalla reseptillä puuroa lehmänmaitoon, joka kuorettui sille ominaiseen tapaan. Puuro kuohui ja kohosi maitokuoren alla, ja jouduin jok’ikinen kerta ottamaan vuoan uunista, poistamaan kuoren ja sekoittamaan kuohuvan puuron tasaiseksi ennen kuin laitoin sen takaisin uuniin. Välillä en ehtinyt, ja puuroa oli jo kuohunut reunojen yli uunin pohjalle. Kaikki tietävät, millaista palaneen maidon hankaus on uunipinnoilta! Samaten itse uunivuoka vaati aina kunnollisen liotuksen ennen pesua, koska kiehunut lehmänmaito on niin jytkähtävää.

Kasvimaitoon tehtäessä puuro ei näytä tekevän oikein mitään; se ei kiehu, ei kohoa, ei kupli, ei rusketu, eikä vaadi mitään toimenpiteitä tai kääntelyä uunissa ollessaan. Kun tunti ja vartti on kulunut, ota puuro uunista, sekoita ja laita vuoan päälle kansi. Puuro tekeytyy ja jämäköityy vielä hetken (esim. 10 min) ja pysyy lämpimänä kannen alla. Itse käytin rasvaa sisältävää riisimaitoa, koska valitsin ennenkin puuroon mieluummin kevytmaidon kuin täysin rasvattoman maidon.

riisipuuro 2

Tämä on sellainen resepti, jolla jopa lihansyöjien/vegetaristien kannattaisi tehdä riisipuuronsa, sillä helppous- ja vaivattomuusero lehmänmaitoon nähden on uskomattoman suuri. Kävin tuttuun tapaan välillä kurkkaamassa puuroa uunin ikkunasta, enkä voinut uskoa, että se vain istui siellä nätisti ja antoi minun tehdä samalla joulukortteja kaikessa rauhassa.

On yleisesti hyväksytty fakta, että lehmänmaitoon tehtäessä uunipuuro vaatii enemmän vaivaa: esim. Valion uuniriisipuuroreseptissä käsketään sekoittamaan puuroa 2 – 3 kertaa kypsennyksen aikana, ja juuri niin jouduin itsekin tekemään vielä silloin kun tein puurot lehmänmaitoon. Ja vegaanisen ruoanlaitonko piti olla hankalaa ja aikaavievää? Nope!