Avainsana-arkisto: mainostaminen

Blogi uudistuu + Madeiran vaarallisin levada

Olen päättänyt uudistaa blogiani. Sain siihen sysäyksen hirvittävistä jauhelihamainoksista, joilla WordPress rumentaa kaikki tekstini niin aatteellisesti kuin ulkoisestikin.

Valotan alla, millaisia uudistuksia olen hahmotellut tekeväni, kunhan pääsen blogin kimppuun ensi viikolla. Voi olla, että moni ei kiinnitä uudistuksiin lainkaan huomiota, mutta kerron niistä lyhyesti, jotta halukkaat löytävät blogin jatkossakin, mikäli osoitteenmuutoksessa menisi jokin pieleen.

Blogin kehittäminen on aihe, joka on pyörinyt mielessäni kaikkien bloggaajavuosieni ajan, mutta nyt täällä Madeiralla olen kypsytellyt uudistusideoita aktiivisesti koko viikon. Voi kuulostaa ikävältä, että loma kuluu blogipulmia miettiessä, mutta minusta se ollut vain mukavaa. Patikoidessa mieli on sekä levännyt että työstänyt asioita. Kun olemme eksyneet reitiltä polkujen kadottua tyystin ja metsäpalojen tuhottua viimeisetkin maamerkit, vasta silloin blogi on jäänyt mielen perukoille. Selviytyminen on aina mennyt muun edelle.

Curral das Freiras - Nunnienlaakso

Curral das Freiras – Nunnien laakso

Yksi päivävaellus, jonka aikana ei tullut ajateltua liikaa blogia, löytyy Santa Quiterian ja Curral das Freirasin (Nunnien laakson) väliltä. Kyseessä on Madeiran vaarallisin levadakävely Levada do Curral. Pentti Korpelan kirjoittama opas Madeira – patikoitsijan paratiisi: reittejä helpoista vaativiin (2010) kuvaa reittiä näin:

Reitti soveltuu vain varmajalkaisille ja korkeisiin paikkoihin tottuneille. […] Levada kulkee pääosin jyrkillä metsärinteillä, mutta ylittää ajoittain pystysuoria pudotuksia kalliojyrkänteillä. Reitille on viime vuosina lisätty suojakaiteita, mutta silti moni jyrkänne on vielä ilman niitä.

Tämän kirjoituksen kuvituksena on otoksia tuolta jännittävältä vaellukselta.

Mennään sitten blogiuudistuksiin.

Joudun maksamaan siitä, että saan häiritsevät mainokset pois blogista. Koska saan samalla rahalla myös ammattimaisemman, kauniimman ja helpommin muistettavan verkkotunnuksen eli osoitteen blogilleni, minun kannattaa ottaa se, eli poistaa nykyisestä osoitteesta sana wordpress. Niinpä blogin uudesta osoitteesta on näillä näkymin tulossa mielekasmiellekartta.com. Myös vanhan osoitteen pitäisi automaattisesti kääntyä uuteen, mutta näistä ei koskaan tiedä. Yritän tehdä kaiken oikein niillä tietoteknisillä taidoilla, mitä humanistinen koulutus ja itseopiskelu ovat minulle suoneet.

Olen myös vihdoin keksinyt yhden yhtenäisemmän teeman, joka kuvaa isoa osaa luomastani sisällöstä. Se on self improvement, suomeksi useimmiten itsensä kehittäminen. Termi kuvastaa jo nyt monia artikkeleitani, mutta tulevaisuudessa saatan vielä tietoisemmin keskittyä aiheeseen. Itsensä kehittäminen liittyy olennaisesti myös terveyteen, ja terveyspuolella minua kiinnostaakin nykyään enemmän mm. henkinen hyvinvointi kuin se, saako pellavansiemenistä liikaa syanidia ja kadmiumia. En halua olla terveyspoliisi enkä kuunnella ketään muuta sellaista!

Lisäksi saatan tehdä (pieniä) muutoksia blogin ulkoasuun. Mistään valtavista muutoksista ei kuitenkaan ole kyse, sillä arvotan blogin luettavuuden ja ns. klassisen mallin niin korkealle, että en halua alkaa kikkailla millään kauniilla mutta epäkäytännöllisillä blogipohjilla.

Jossain vaiheessa aion kirjoittaa siitä, seurasiko blogiuudistuksesta mitään hyvää tai pahaa, kuten lukijamäärien lisääntymistä tai vähentymistä. Se voi kiinnostaa ainakin muita bloggaajia, jotka ovat joskus harkinneet oman domainin ostamista.

Nähdään siis pian uudistuneessa blogissa seksileluarvioineen kaikkineen!

Levadareitti kulkee kalliojyrkänteellä kuvan keskipaikkeilla.

Levadareitti kulkee kalliojyrkänteellä kuvan keskipaikkeilla.

Vaelluksen päätepiste eli Nunnienlaakso, Curral das Freiras

Vaelluksen päätepiste Curral das Freiras eli Nunnien laakso.

Hirveää, apua! Viisaammat, auttakaa!

Minun pitäisi juuri nyt olla ulkona nauttimassa ihanista aurinkopäivän rippeistä Madeiralla (saavuimme tänne tänään), mutta kun avasin äsken tietokoneen, huomioni kiinnittyi johonkin karmeaan: blogini paraatipaikalla mainostetaan HK:n jauhelihaa! Heti mainoksen ja hakukentän alapuolella on kuva minusta ja blogikuvaus, jossa kerron kirjoittavani muiden aiheiden ohella kasvisruoasta. En eläissäni mainostaisi blogissani lihatuotteita, jos se olisi minusta kiinni!

En tosiaan haluaisi käyttää tähän kovasti aikaa juuri nyt, mutta yritän pähkinänkuoressa kertoa, mistä on kyse ja mikä kaikki tässä mättää.

Valitsin blogialustakseni aikoinaan WordPress.comin pitkälti siksi, että sitä suositeltiin käymälläni blogikurssilla ja siksi että alusta on ilmainen. Toisin sanoen en ollut valmis maksamaan siitä, että saan blogata. Minulla oli sellainen periaate, että niin kauan kuin en tienaa blogilla mitään, en myöskään itse sijoita siihen rahaa (en tiennyt, tulisinko koskaan tienaamaan blogilla tai halusinko edes sitä). Päätin joka tapauksessa, että en anna blogille rahojani, mutta sijoitan siihen ajallani ja vaivannäölläni eli työllä. Tuo periaate on toiminut nykyisyyteen asti.

Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että WordPress mainostaa ties mitä tuotteita ja palveluita heti blogini ylälaidassa. Mainostenesto-ohjelma Adblockin ansiosta säästyin näkemästä itse mainoksia, mutta näin niiden paikan. Siksi tiesin, että blogin ylälaidassa on vastikään alettu mainostaa jotain, mutta en tiennyt, minkä kaiken mainostamiseen paikkaa käytetäänkään. Järkyttävä totuus paljastui minulle ensi kertaa tänään ollessani nyt Madeiralla. Tiesin, että WordPress oli ennenkin näyttänyt blogissani mainoksia, mutta kaikki näkemäni mainokset olivat aina olleet kohtuullisen pieniä ja niiden paikka oli vasta kunkin kirjoitukseni perässä. Mainonta ei ennen ollut aggressiivista eikä valloittanut lähes ollenkaan tilaa blogistani.

Mainokset ovat WordPressin rangaistus siitä, että bloggaan ilmaisversiolla. Mainokset eivät siis ole minun valitsemiani tai hyväksymiäni enkä saa niistä senttiäkään, vaan WordPress laittaa niitä blogiini. Niiden on tarkoituskin ärsyttää, jotta bloggaaja saataisiin pakotettua maksamaan omasta bloggaamisestaan; mainokset saa nimittäin pois ostamalla jonkin näistä:

Eihän tuo neljä euroa paha ole, jos sillä pääsee eroon hirvittävistä liha- ja pikavippimainoksista (molemmat ovat arvomaailmani vastaisia). Ällöttää silti tällainen kiristys WordPressin toimesta. Erityisesti jauhelihamainos oli shokki. Suoraa vittuilua päin naamaa. Sama asia kuin AA-kerhon tapahtumissa mainostettaisiin näkyvällä paikalla vodkaa.

WordPressin kiristystaktiikka on näin ollen todellakin purrut, ja olen päättänyt ostaa jonkin yllä mainituista tilausvaihtoehdoista heti matkan jälkeen.

Kysymykseni kaikille asiasta enemmän tietäville kuuluu:

Onko blogin maksullisessa päivittämisessä mitään muuta ideaa kuin mainosten poisto? Tuolla samalla hinnalla saisin nimittäin myös oman verkkotunnuksen (blogini osoite muuttuisi siis muotoon mielekasmiellekartta.com). Oman verkkotunnuksen ja -osoitteen väitetään mullistavan koko blogi ja tuovan enemmän kävijöitä, mutta itse epäilen sitä vahvasti. Lisäksi pelkään, että osoitteenmuutoksen myötä blogini ei enää näy sen tilaajille WordPress Readerissä ja että moni muukaan vanha lukija ei sivustoa syystä tai toisesta enää löydä. Blogiurani aikana olen todistanut useamman ihmisen blogin hävinneen feedistäni sen jälkeen, kun he menivät ”parantelemaan” blogiaan ja joutuivat vieläpä maksamaan siitä.

Tiedän, että tuolla halvimmallakin neljän euron kuukausihinnalla saisin mm. enemmän tallennustilaa kuville ja uusia ulkoasuteemoja, mutta en tarvitse sellaisia. En siis hyötyisi niistä, vaan maksaisin tuon summan vain siksi, että saan mainokset blogista pois. Verkkotunnusasia kuitenkin kiinnostaa ja epäilyttää, joten jos joku osaa aiheesta jotain kertoa, se olisi aivan mahtavaa.

Saakutti, miten tuo lihamainos kismittää! Täältä lomalta käsin en kuitenkaan ala blogia päivittää. Nyt täytyy vain kestää ja malttaa mielensä. Madeira on juuri oikeaa lääkettä. Nappasin alla olevan kuvan tänään hotellihuoneemme parvekkeelta.

Kyllä täällä kelpaa lihayritysten mainoksia pakoilla!

Milloin ei voi ajatella pelkkää ilmaista rahaa?

Sain jokin aika sitten rahallisen tarjouksen blogiini liittyen. Tietty yritys olisi halunnut oman mainoksensa blogini sivupalkkiin, mistä hyvästä olisin saanut tietyn rahasumman joka kuukausi. Rahan saaminen ei olisi ollut kiinni klikkauksista tai mistään muustakaan, enkä olisi saanut mitään prosentuaalista osuutta jostakin isommasta kakusta, vaan kiinteän summan kuukausittain kiinteästä mainoksesta. Tarjous oli tietysti houkutteleva ja imarteleva, koska olen vielä suhteellisen tuore bloggaaja. Yleensäkin on pienoinen ihme, että blogini on saanut senkin verran näkyvyyttä kuin se on, vaikka en ole esim. yhdenkään julkkiksen vaimo (ainakaan avoimesti!). Blogissani ei ole koskaan ollut yhtäkään mainosta tai linkkiä, josta olisin saanut rahaa. Saan tasaisin väliajoin erilaisia yhteistyöehdotuksia blogini sähköpostiin, mikä on mieluista, koska voisin kyllä olla kiinnostunut vaikka mistä. Ehkä kaikkein eniten freelancer-tyyppisestä työstä, jossa kirjoittaisin rahaa vastaan jutun, ihan niin kuin kielialalla olen tottunut.

Blogeilla tienaamisesta keskustellaan välillä, ja joillain on siitä vahvojakin mielipiteitä, jotka eivät ole täysin realistisia. Joidenkin mielestä bloggaajat eivät saisi tienata mitään. Jos bloggaamisesta kuitenkin tulee jonkun työtä, olkoon se osa-aikaista tai täyspäiväisempää, harvalla on varaa tehdä pelkkää vapaaehtoistyötä. Monelle tienaavalle bloggaajalle ansiot muodostuvat pitkälti mainostuotoista, ei niinkään siitä, että konkreettinen työ vaihdettaisiin rahaan. Yleensä hyvää blogia aletaan kritisoida siinä vaiheessa, kun se alkaa pursua mainoksia. Sellaisessa blogissa lähes jokainen linkki saattaa olla mainos. Mainokset itsessään eivät välttämättä riitä, vaan bloggaaja myös kirjoittaa mainostamistaan tuotteista, ja pian koko blogi on yhtä suurta mainosta. Muu sisältö ja laatu kärsivät, ja jotkut lukijat taatusti ärsyyntyvät ja jättävät blogin. Silloin bloggaajan menestyksestä, eli siitä, että yritykset ovat osoittaneet häneen kiinnostusta, tulee tavallaan myös tappiollista, koska lukijat eivät halua uida mainosmeressä. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin ehkä ajatella, että monelle bloggaajalle rahallinen yhteistyötarjous on (kauan) odotettu onnenpotku.

Mainoksia New Yorkin Times Squarella. (Sivuhuomio: Miksi Adam Sandler osaa tehdä spagaatin, minä en? Epäreilua!)

Mainoksia New Yorkin Times Squarella. (Miksi Adam Sandler osaa tehdä spagaatin, minä en?)

Saamaani tarjousta voi siksi kutsua ilmaiseksi rahaksi, koska minun ei olisi tarvinnut tehdä sen eteen mitään. Minun ei olisi tarvinnut kirjoittaa yrityksen tuotteista tai palveluista, minun ei olisi tarvinnut edes mainita koko paikkaa tai mainosta. Kun asiaa tarkastelee pintaa syvemmältä, käsite ilmainen raha saa kuitenkin uusia ulottuvuuksia. Suostumalla diiliin olisin myynyt monta asiaa, jolloin raha ei enää olisi ollut ilmaista. Miksi? Koska yritys ja sen palvelut olivat kaukana arvomaailmastani ja moraalikäsityksestäni. Sama asia kuin jos kirjoittaisin luonnollisuudesta ja silikoni-implanttien terveysriskeistä, ja kirjoituksen vieressä komeilisi plastiikkakirurgiaa harjoittavan sairaalan mainos. Tai kannustaisin ihmisiä syömään terveellisesti, mutta sivupalkissa olisi roskaruokaravintoloiden mainoksia. Uskottavuuteni olisi tipotiessään, enkä tietenkään halua mainostaa yrityksiä, joita toivoisin olevan Suomessa vähemmän tai ei ollenkaan. Lopulta ehdotettua diiliä ei tarvinnut kauaa miettiä, koska mainos ei arvojen ja etiikan lisäksi olisi sopinut lainkaan blogini tyyliin ja estetiikkaan. Se on sinällään harmi, koska en täysin vastusta mainoksia. En pidä mainoksia pursuvista blogeista aivan niin kuin harva muukaan, mutta varmasti on myös monia hyviä yrityksiä ja tuotteita, joita voisin mainostaa, jos tuotteet ja firman ideologia vetoaisivat minuun.

Itse olen tavallaan aika mainosvastainen, mm. ulko-ovessani lukee ”Ei mainoksia, kiitos!” (tuo kiitos tuossa yhteydessä on niin tärkeä, harmittelin sen puuttumista ovista aina teininä, kun jaoin lehtiä). Koska mainoksia on niin paljon ja monissa yhteyksissä jo liikaa (esim. tv-ohjelmien mainoskatkot), niihin saattaa suhtautua hyvinkin negatiivisesti. Olen silti huomannut, että mainokset eivät aina luo pelkkää halua ostaa tuotteita, joita ei oikeasti tarvitse, vaan mainoksen avulla saattaa saada tiedon tuotteesta, jota on ihan etsimällä etsinyt ja josta tulee oma suosikki. Muistan, kun nuorena aikuisena halusin lopettaa e-pillereiden syönnin ja mietin, mitä muita hormonittomia ehkäisymenetelmiä oli kuin kondomit. Suomihan on maa, jossa 11-vuotiaalle on tuiki tavallista tarjota e-pillerit, eikä siten missään mainosteta muita ehkäisymenetelmiä. Nykynuoriso ei ehkä ole kuullutkaan esim. pessaareista, joita ei minunkaan teini-iässäni enää myyty Suomessa. Kun e-pillerit lopetettuani satuin näkemään jossain lehdessä Patentex Ovalin mainoksen, se tuntui kuin jonkin suuremman voiman väliintulolta. (Googlattuani tuotteen huomasin, ettei sitäkään enää saa Suomesta! Voi tätä hormonien luvattua maata.)

Piccadilly Circus. Mainoksia Lontoon Times Squarella.

Piccadilly Circus, eli mainoksia Lontoon Times Squarella.

Tällä erää blogiini ei ole tulossa mainosta/mainoksia, mutta jos joskus tulisi, niin lukijat voivat luottaa siihen, että mainokset ovat tarkoin valittuja ja uskon niiden takana oleviin tuotteisiin ja palveluihin. Blogini on minulle kuitenkin sillä tavalla pyhä paikka, etten voisi ”saastuttaa” tätä asioilla, joita vastustan tai joista en muuten vain piittaa. Myöskään neutraali suhtautuminen ei riitä minulle, vaan tuotteiden on oltava mainostamisen arvoisia.