Avainsana-arkisto: luomisen halu

Miksi mikään ei kiinnosta? Nyt selvisi syy!

Olen huomannut monen kärsivän yhdestä ilmiöstä, joka on itsellenikin harmillisen tuttu: mikään ei kiinnosta.

Kun sanotaan, että ”mikään ei kiinnosta”, useimmiten silloin puhutaan voimakkaasta kiinnostuksesta, jonka ympärille voi halutessaan kehittää ammatin tai harrastuksen. Niitä, jotka eivät löydä intohimoaan ja/tai kiinnostuksen kohteitaan, voidaan rehellisesti pitää kärsijöinä, sillä he joutuvat tekemään koko elämänsä töitä ja asioita, joista eivät kunnolla välitä ja nauti. Töitä, jotka eivät ruoki heidän sisintään. Väärällä alalla heidän potentiaalinsa menee hukkaan, eivätkä työnantajatkaan iloitse tekijöistä, joita työ ei tosissaan kiinnosta. Sama pätee harrastustoimintaan.

Mutta ei hätää! Olen löytänyt mullistavaa intohimoon liittyvää tietoa, jonka jaan nyt kaikille. Kerron alla, miten kuka vain voi löytää omat kiinnostuksen kohteensa, ja ennen kaikkea valotan, mistä kiinnostuksen puute johtuu. Juuri sitä tietoa lähdin itse etsimään, ja voi, miten vakuutuin, kun löysin etsimäni!

Kuva: Kelvyn Ornettte Sol Marte

Kirjoitin vajaa vuosi sitten tekstin Oletko väärällä elämänpolulla?, jonka pääteemana on juurikin oman intohimon löytäminen ja sen seuraaminen rohkeasti. Kirjoituksen kommenteissa käytiin mielenkiintoista keskustelua:

”Minä ainakin olen osittain väärällä polulla. Paljonkin siksi, että ensinnäkään en viitsi ja toisekseen en uskalla. Sitten taas en edes ehkä tiedä, mikä olisi se ”oikea” polku…

”Isoin ongelmani kautta vuosien on ollut se, että en kiinnostu juuri mistään sellaisella intensiteetillä, millä haluaisin.

”Juuri tuo on minunkin pulmani, en kerta kaikkiaan keksi mitä haluaisin tehdä niin suurella palolla että liekki kestäisi. Olen kiinnostunut monista asioista ja opetellut lukuisia taitoja, mutta kun homma on hallussa mielenkiinto lopahtaa.”

Kommentit jäivät hautumaan mieleeni. Mistä kummasta johtuu, että monien on vaikea löytää intohimoaan ja/tai kiinnostua asioista syvästi? Olen miettinyt kauan vastausta, joka löytyi vihdoin, kun kirjoitin yhteen hakukenttään oikeat sanat, ja satuin klikkaamaan juuri oikeaa hakutulosta.

Näin löydät intohimosi ja alat kiinnostua asioista

Moni kuvittelee, että heillä on vain yksi synnynnäinen intohimo ja että heidän pitää vain tajuta, mikä se intohimo on. Homma ei kuitenkaan toimi niin.

Useimmilla ihmisillä on monia intohimoja. Ihminen voi olla samaan aikaan vaikkapa kirjailija, sijoittaja, painija ja tanssija.

Kuva: Ahmad Odeh

Omien intohimojen löytämiseksi tarvitsee tehdä vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on keskiössä. Kakkoskohta ei toimi, jos ykköskohtaa ei ole tehnyt kunnolla.

1) Sinun pitää vaihtaa dopamiinin lähdettäsi

Dopamiini on hormoni, joka toimii yhtenä aivojen välittäjäaineena. Dopamiini motivoi ihmistä tekemään asioita. Ilman dopamiinia ihminen ei viitsisi edes syödä, koska se ei yksinkertaisesti kiinnostaisi. Dopamiinin ansiosta ihminen kokee mielihyvää ja nautintoa.

Nykyaikana dopamiinin lähteitä on tarjolla valtavasti, ja niitä saa helposti ja halvalla.

Ennen oli toisin. Dopamiinin lähteet oli keksittävä itse, ja usein se tapahtui luomalla jotain. Joku alkoi rakentaa taloa, toinen teki keramiikkatöitä, kolmas viljeli peltoja. Työskentely sai aikaan dopamiinin erittymisen, ja ihminen nautti kättensä jäljestä ja aivojensa tuotoksista. Eri asioita kokeillessaan ihmiselle kävi selväksi, mistä hän pitää erityisesti, ja siitä asiasta tuli hänen intohimonsa luonnollisesti. Kuulostaa yksinkertaiselta. Eivätkö omat intohimot löydy nykyäänkin samalla menetelmällä? Ne löytyisivät kyllä, mikäli eläisimme yhä noin. Emme kuitenkaan elä.

Nykyaikana dopamiinin saa virtaamaan tekemättä oikeastaan mitään. Voi surffailla netissä, lukea iltapäivälehtiä, katsoa lempisarjojaan Netflixistä monta tuntia peräkanaa, tilata herkullista ruokaa kotiovelle asti, katsoa pornoa. Suurin osa ihmisistä länsimaissa saa dopamiininsa edellä mainituista tai niitä vastaavista lähteistä.

Mikä erottaa entisaikojen ja nykyajan dopamiinin lähteet toisistaan? Entisajan dopamiinin lähteet tulivat luomisesta ja tekemisestä siinä missä tämän päivän lähteet tulevat viihteen kuluttamisesta. Ensimmäinen ja samalla ainut nyrkkisääntö: oma intohimo ei voi koskaan löytyä kuluttamisesta, vaan vain konkreettinen luominen tai tekeminen pystyy ohjaamaan intohimon tielle. Kuvitellaan, että joku saisikin resepti-idean kotiin tilatun ruoan innoittamana; idean edistäminen vaatii silti toimia, kokeilua ja kehittämistä käytännön kautta.

Jos dopamiininsa saa viihteen kuluttamisesta, ja toimintaa on vaikea lopettaa, puhutaan riippuvuudesta.

Jos dopamiininsa saa luomisesta ja tekemisestä, puhutaan intohimosta.

Tärkein asia: vähennä tv:n, muiden ohjelmien ja pornon katsomista, syö vähemmän epäterveellistä ruokaa, pelaa vähemmän videopelejä, vähennä turhaa netissä roikkumista. Niin pakotat itsesi hakemaan dopamiinia luovista lähteistä.

Kuva: Eddy Klaus

2) Altista itsesi eri harrastuksille

Anna itsellesi mahdollisuus saada dopamiinia kunnollisista lähteistä. Ne löytyvät vanhanaikaisella menetelmällä eli kokeilemalla. Minkäänlaisia oikopolkuja ei ole. Muista, että kakkoskohta ei toimi, jos et ole onnistunut ykkösessä! Kun ykkönen on hallinnassa, kakkosta voi lähestyä seuraavasti:

Etsi lista harrastuksista (englanninkieliset ovat huomattavasti kattavampia kuin suomenkieliset). Katso esim. tämä.

Kirjaa ylös kaikki harrastukset, jotka kuulostavat hauskoilta tai vaikuttavat mielenkiintoisilta.

Valitse sitten listasta houkuttelevimmat ja kokeile niitä kaikkia yksi kerrallaan ja riittävän kauan tietääksesi, onko harrastuksesta intohimoksi. En voi tarpeeksi korostaa, miten tärkeää ykkösvaiheen suorittaminen tätä ennen on, sillä jos yhä saat liikaa dopamiinia helposti ja halvalla viihteen kuluttamisen kautta, juuri mikään tekeminen ei jaksa edelleenkään kiinnostaa.

Ajatellaan, että valitsit harrastusten listaasi valokuvauksen. Jos olet noudattanut ykköskohdan ohjetta, tiedät aika pian valokuvauksesta luettuasi ja kameralla kuvia räpsittyäsi, onko valokuvaus sinua varten. Koska et saa dopamiinia viihteen kuluttamisesta, alat saada sitä valokuvaamisesta, mikäli se kiinnostaa sinua tarpeeksi. Jos valokuvaus ei tunnu omalta jutulta, siirry seuraavaan harrastukseen listassasi.

Kuva: Joe Ridley ja Beth Martin

Jos mikään listaamasi harrastus ei tunnu riittävän pitkän kokeilun jälkeen kiinnostavalta, on erittäin todennäköistä, että saat yhä liikaa dopamiinia viihteen kuluttamisesta, eikä energiaa ja motivaatiota siksi riitä mihinkään, minkä eteen tarvitsee tehdä jotain ainaisen passiivisuuden sijaan.

*

Kaikki tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, ja onkin sitä, sillä intohimon löytäminen ei todellisuudessa ole niin vaikeaa kuin yleisesti ajatellaan. Halvan viihteen imu on niin vahva ja repivä, että sen piiristä voi tuntua vaikealta päästä pois, mutta se on silti täysin mahdollista. Intohimo löytyy kuin itsestään, kun viihteen kuluttaminen on karsittu minimiin.

Lähde: How To Find Your Passion

Talon ja blogin uudet tuulet

Yli kuukauden jouduin odottamaan tätä näkyä:

Sähkökaapelia ollaan vihdoin kaivamassa maahan, ja muutkin kauan seisoneet hommat ovat jatkuneet tontilla. Tällä viikolla taloon tulee viimeinkin sähköt! Vedenkin kanssa on tapahtunut edistystä; en jaksanut viime kirjoituksessani korostaa, että talosta uupui täydellisesti myös vesiliittymä. Sillä ei ollut niin väliä, koska sähkö on lämmityksen takia tässä vaiheessa niin paljon tärkeämpi keksintö. Vesiputket ja sähkökaapeli tulevat osittain samaan uraan siten, että vesiputket kulkevat paljon syvemmällä maassa sähkökaapelin alla. Niinpä se, että sähkötöissä ollaan pitkällä, tarkoittaa samalla myös sitä, että iso osa vesiputkista on jo asennettu ja peitetty. (Viime kesänä oli vielä epäselvää, saadaanko vesi kaivosta vai putkista. Sittemmin on selvinnyt, ettei kukaan alueen asukas käytä kaivovettä korkeiden radonpitoisuuksien vuoksi, vaan vesi saadaan kunnallistekniikan kautta. Viemäröintiä ei kuitenkaan ole, ja siksi meille tuleekin pakastava vessa.)

Taloprojektille kuuluu siis hyvää, vaikka hukkaan mennyt kuukausi olikin niin tuskaista aikaa. Veikkaan, että pääsen muuttamaan taloon parin kolmen viikon päästä, optimisti kun pohjimmiltani kuitenkin olen!

Huomaa talon putsattu päätyseinä. Se oli kuljetuksen jäljiltä teiltä roiskuneen kuran peitossa, mutta puhdistettuna hohtaa nyt valkoisuuttaan.

Huomaa talon putsattu päätyseinä. Se oli kuljetuksen jäljiltä teiltä roiskuneen kuran peitossa, mutta puhdistettuna hohtaa nyt valkoisuuttaan.

Tällä välin haluan kirjoittaa siitä, mitä olen ajatellut tehdä blogille nyt kun sen semi-lopetuspäätöksestä on kulunut jo yli puolitoista kuukautta.

En ole koskaan aiemmin kirjoittanut blogia näin harvakseltaan kuin viimeisen kuukauden aikana. Tänä aikana olen ehtinyt rauhassa pohtia kaikkea blogiin, kirjoittamiseen ja omaan elämääni liittyvää. Moni asia on selkiytynyt, ja olen tehnyt enimmäkseen positiivisia huomioita.

Ainakin tällaisia huomioita:

  • Blogillani menee paljon paremmin kuin olen antanut itseni ja muiden ymmärtää. Blogin jo olemassa olevaa sisältöä luetaan niin paljon, että lukijamäärät eivät ole viime viikkoina laskeneet juuri ollenkaan, vaikka julkaisin vain kaksi uutta tekstiä.
  • Se, että blogilla menee hyvin, on tässä vaiheessa bloggaajan uraani äärimmäisen tärkeää: en halua tehdä enää tuntiakaan turhaa työtä blogin parissa, ja kun vanhoja(kin) tekstejä luetaan paljon, on varmaa, ettei työni ole ollut turhaa.
  • Kuinka paljon on ”paljon”, sen määrittelee kukin itse. Jos puhutaan numeroista, oman blogini kohdalla se luku on kuusinumeroinen. Olisinko onnellisempi, jos liikuttaisiinkin miljoonissa tai vastaavasti blogi saisi satojatuhansia klikkauksia paljon aiempaa lyhyemmässä ajassa? En. Ottaen huomioon, mitä asioita olen tietoisesti tehnyt ”väärin” blogissani (kerron tästä lisää alla), nykyinen saldo on varsin mittava.
  • Blogi on jo nyt tuonut minulle enemmän mahdollisuuksia kuin olen tajunnut itselleni myöntää. Ne monet mahdollisuudet eivät kuitenkaan ole tuntuneet mahdollisuuksilta, koska en ole ollut niistä riittävän kiinnostunut.
Kutsuja, kutsuja, kutsuja.

Kutsuja, kutsuja, kutsuja.

  • Kerroin aiemmin saavani paljon kutsuja erilaisiin tapahtumiin blogin ansiosta. Monet niistä ovat terveyteen ja liikuntaan liittyviä, ja minut kutsutaan niihin terveystoimittajan asemassa. Jollekulle muulle se voisi olla kunnia ja unelmien täyttymys: päästä terveystoimittajien joukkoon, kun olen jo valmiiksi kielialan ihminen, joka on omasta mielenkiinnostaan kirjoittanut muinoin paljon terveydestä. Kun kävisin useissa terveysalan tapahtumissa ja kirjoittaisin niistä laadukkaasti, ties mitä se poikisi. Onhan blogi poikinut jo tähän mennessä vaikka mitä.
  • Tästä päästäänkin taas uuteen tärkeään huomioon: kuinka kiinnostunut ylipäänsä yhä olen terveydestä ja haluanko enää kirjoittaa siitä? Milloin viimeksi olen kirjoittanut mitään terveyteen liittyvää? Miten taloprojekti liittyy terveyteen? Kerron heti, että minua ei enää kiinnosta tietyt terveyteen liittyvät aiheet, kuten aivan älyttömyyksiin mennyt keskustelu eri ruokavalioista ja niiden paremmuusjärjestyksestä. Hetken ajattelinkin, että minun on karistettava terveysblogin viimeisetkin rippeet blogini kuvauksesta, kategorioista ym., mutta se hetki ei kestänyt kauaa. Terveys tai sen menettäminen kulkee ihmisen matkassa koko elämän. Minua kiinnostaa nykyään etenkin sisäinen terveys eli henkinen hyvinvointi. Uskon vahvasti (ja tiede sanoo samaa), että monet sairaudet lieventyvät/häviävät, kun ihminen hoitaa ennen kaikkea sisintään. Kun hoitaa sisintä, hoitaa samalla myös ulompia kerroksia. Niinpä haluan kirjoittaa vielä paljon terveydestä, ja arvelen, että uudessa kodissa myös oma (mielen)terveyteni tulee kukoistamaan tavalla, jolla se ei aiemmassa elämässäni koskaan pystynyt. Siksi jopa sellainen asia kuin talo, joka itsessään ei liity mitenkään terveyteen, voi vaikuttaa merkittävästi ihmisen terveyteen, vireystilaan ja koko elämään.

Muutamia asioita olen tehnyt tietoisesti ja tahallani ”väärin” blogin kohdalla. Olen rikkonut tiettyjä bloggausohjeita isosti ja alusta alkaen. Kun lukee melkein mitä tahansa blogioppaita (englanniksi), niissä korostetaan varsinkin näitä kahta asiaa:

1. Älä missään nimessä kirjoita kasvottomana ja anonyyminä. Väitetään, että anonyyminä kirjoittajan on miltei mahdotonta vakuuttaa ketään (saati myydä mitään, puhuttiin sitten ajatuksista, tuotteista tai palveluista), koska kirjoittaja voi olla kuka tahansa ja piiloutua tekaistun roolin taakse. Toisaalta myös nimiä ja kasvoja voidaan käyttää väärin kirjoittajan ollessa kokonaan toinen henkilö: moni lienee kuullut tapauksesta, jossa blogia kirjoittava syyrialaislesbonainen paljastui amerikkalaiseksi heteromieheksi. Blogin kuvissa esiintynyt nainen oli kroatialainen, eikä liittynyt Syyriaan tai koko tapaukseen mitenkään. Niinpä nimille ja kasvoille ei tule antaa liikaa arvoa. Suomessa nimet eivät onneksi muutenkaan ole niin tärkeitä, mikä on hyvä asia. Itse esiinnyin blogissa hyvin pitkään kasvottomana, ja tulin esiin pikkuhiljaa neljäsosa kasvoja kerrallaan. Oma nimettömyyteni puolestaan on pitkälti erään käräjäoikeustarinan tulosta.

2. Valitse blogillesi tietty aihealue tai teema, ja kirjoita vain siitä. Jos kirjoittaa mistä sattuu, lukijoiden on vaikea hahmottaa, mistä koko blogissa on kyse. Sellaisessa sekamelskassa blogi menettää lukijoita ja blogin kasvu tyrehtyy. Tämä väite pitää ehdottomasti paikkansa. Niin monta kertaa olen itsekin huomannut, että blogini saa uusia tilaajia välittömästi esim. jonkin laihdutusjutun jälkeen, ja kun en sitten enää kirjoitakaan laihduttamisesta, menetän juuri samat tilaajat, ja toki syystä. Minun blogissani rasvaiset ja viljattomat raakakakut muuttuvat hetkessä päinvastaisiksi, eli rasvattomiksi ja täysjyvävehnäisiksi tärkkelysleipomuksiksi (!), ja laihdutusjuttujen tilalle tulee yhtäkkiä monen kuukauden ajan Irlanti-kuulumisia ja myöhemmin taloprojekti. Mitään näistä asioista en ole osannut ennustaa. Olen aina tiennyt, että ideaalitapauksessa blogia pidetään juuri tietystä aiheesta, mutta tiesin aina myös sen, että omalla kohdallani sellainen ei koskaan olisi toiminut. Jos en olisi vapaa kirjoittamaan mistä tahansa, mitään blogia ei olisi ikinä syntynyt. Jätin siis huomiotta myös tämän bloggausohjeen, vaikka olikin selvää, että blogi kärsii siitä. Kärsimys on kuitenkin pienempi paha kuin se, ettei olisi ollenkaan olemassa!

Johtopäätös

Elämää ja omia mielenkiinnon kohteita ei tule rajoittaa. Itse tartun aina täysillä kaikkeen, mistä innostun, koska en tiedä, kuinka kauan saankaan odottaa seuraavaa innostumista. Olen kertonut huipuista ja laskuista, joista olotilani usein koostuu, enkä välillä innostu kuukausikaupalla mistään (uudesta).

Ei rajoja, ei kontrollia, ei tietoa tulevasta, paljon epävarmuutta, avoimia kysymyksiä, heittäytymistä. Sellaista pitkälti haluan elämän olevan, ja se näkyy myös blogissa. En tiedä, mihin blogi on menossa. En ole koskaan tiennyt, ja niin se tulee olemaan vastaisuudessakin. Epätietoisuus on rikkautta.

Oletko väärällä elämänpolulla?

Voidakseen tietää, onko väärällä elämänpolulla, pitää ensin määritellä oikea polku. Mitä siis tarkoittaa olla oikealla polulla? Kun ihminen on oikealla elämänpolulla, hän joko elää unelmaansa tai yrittää tehdä unelmistaan totta. Hän on löytänyt elämänsä tarkoituksen tai itselleen oikean alan, ja hän pyrkii toimillaan saavuttamaan omat tavoitteensa. Miten ikinä oikean elämänpolun määritteleekin, sen tunnistaa siitä, että elää tasapainossa omien unelmien ja halujensa kanssa ja että kehittää ja käyttää taitojaan ja kykyjään. Tekemisessä tuntuu aito intohimo.

Yhteiskunta pyörii pitkälti robotiikkaa ja liukuhihnatoimintaa hyödyntäen. Valtaosa ihmisistä lännessä kuuluu tuohon samaiseen koneistoon. Meistä tulee tajuamattamme koneen osia, ja siksi meidät onkin niin helppo korvata perinteisessä työelämässä. Koska yhteiskunta toimii noin, eksymme oikealta elämänpolulta erittäin todennäköisesti, vaikka sisimmässämme tiedämmekin, mitä meidän oikeasti tulisi tehdä ja mitä haluaisimme tehdä. Oman elämänpolkunsa onkin saattanut löytää osittain jo lapsena, mutta koska nykymaailma ei kannusta ihmisiä löytämään omia teitään, omaa sisintään on helppo jättää kuuntelematta.

On onneksi monia merkkejä, jotka auttavat sinua tunnistamaan, milloin olet eksynyt väärälle elämänpolulle.

Viisi hälyttävää merkkiä siitä, että olet väärällä elämänpolulla + miten korjata tilanne

1. Kateellisuus

Jos huomaat tulevasi kateelliseksi muiden onnesta ja menestyksestä ja siitä, että he ovat tehneet unelmistaan totta, olet väärällä polulla. Kun omat unelmamme ovat meille selviä ja teemme niiden eteen työtä, muiden ihmisten menestyminen vain sytyttää ja inspiroi meitä. Jos toisen onni ja menestys puolestaan aiheuttaa sinussa kateutta, silloin on varmaa, ettet itse elä tavalla, joka toisi sinulle onnea ja menestystä. Omaan itseensä ei aina ole helppo uskoa ja moni puhuukin itselleen epäkannustavasti ja lannistavasti. Kun omien unelmien eteen ei tee mitään, ja näkee jonkun muun menestyvän ja olevan onnellinen, kateus herää ihmisessä miltei automaattisesti. On kuitenkin tajuttava, että tuollainen asetelma on kerrassaan älytön ja hullu.

Miten korjata tilanne? Kun näet muiden menestyvän ja olevan onnellisia, anna heidän olla ja levittää inspiraatiota kaikkialle. Ota itseäsi niskasta kiinni ja tajua, että myös sinä pystyt vaikka mihin, kunhan ryhdyt toimeen. Kaikki menestyvät ihmiset aloittivat jostain. Useimmiten kaikkein menestyvimmillä ihmisillä ei ollut alussa paljon mitään. Etene askel kerrallaan. Mieti, mikä tekee sinut onnelliseksi, ja ala toimia unelmiesi mukaisesti.

2. Muiden mielipiteet vaikuttavat sinuun liikaa

On tilanteita, joissa muiden mielipiteitä kannattaa kuunnella. On kuitenkin myös sellaisia hetkiä, jolloin tiedämme sisimmässämme, että olemme täysin oikeilla jäljillä esim. jonkin idean, projektin tai luomuksen suhteen, ja silloin muiden mielipiteet eivät pysty horjuttamaan meitä. Jos ihminen puolestaan ei luota itseensä eikä ole alunperinkään käyttänyt taitojaan ja kykyjään, muiden mielipiteet ja neuvot voivat sekoittaa hänen pakkansa täysin ja saada hänet hyvin epävarmaksi omista ajatuksistaan ja tavoitteistaan.

Miten korjata tilanne? Vaikka jonkun ihmisen mielipide tai neuvo olisikin aikomukseltaan hyvä, on silti epätodennäköistä, että hän tietäisi sinua paremmin, mitä sinun tulee elämälläsi tehdä. Luota siis vaistoihisi ja toimi sen mukaan, mikä tuntuu mielestäsi oikealta. Älä huolehdi siitä, mitä muut ajattelevat. Kaikilla neuvojilla ei muutenkaan ole sinun etusi mielessään, minkä vuoksi muiden mielipiteet voivat olla vahingollisia. Usein on niin, että saat latistavimpia mielipiteitä tai neuvoja sellaisilta ihmisiltä, joilla itsellä menee huonosti. Lannistavat neuvot tulevat ihmisiltä, jotka eivät elä sellaista elämää kuin he haluaisivat. He eivät kestä nähdä muiden onnistuvan, vaan tahtovat, että muutkin epäonnistuvat niin kuin he itse. Myöskään sinun ei kannata olla tällainen latistaja muille, vaan katkaista ikävä kierre uskomalla itseesi ja omiin unelmiisi, toimimalla ja levittämällä inspiraatiota muillekin.

3. Olet jo kauan ollut surumielinen tai allapäin ja tunnet tyhjyyttä, toivottomuutta ja merkityksettömyyttä

Saatat jo tietää, että et tee elämälläsi asioita, joita sisimmässäsi kaipaat. Saat tästä muistutuksia yhtenään esim. keskustellessasi jonkun sellaisen kanssa, joka on ottanut elämänsä ohjat käsiinsä. Et käytä kykyjäsi etkä kehitä niitä. Et tee sitä, mitä haluaisit tehdä. Vakavampikin alakulo on lopulta hyvä merkki, sillä se todella osoittaa, että elämässäsi on jotain perustavanlaatuista pielessä. Nykypäivänä ahdistus ja masennus ovat erittäin yleisiä, mikä kertoo paljon. Jos meitä ei harmittaisi se, että elämä vain valuu hukkaan, olisimme onnellisia. Näin ei kuitenkaan koskaan ole. Mitä kauemmin oikeaa elämänpolkua ja todellista tarkoitustaan lykkää, sitä suuremmaksi tyhjiö ihmisen sisällä kasvaa. Moni täyttää sitä tyhjiötä erilaisilla riippuvuuksilla, esim. huumeilla, ruoalla, uhkapelejä pelaamalla tai irtosuhteilla, mikä lopulta kasvattaa entisestään ihmisen kokemaa tyhjyyden ja merkityksettömyyden tunnetta.

Miten korjata tilanne? Älä peitä tunteitasi tai jätä niitä huomaamatta. Älä ”hoida” pahaa oloasi erilaisilla riippuvuuksilla. Myöskään keinotekoiset positiiviset ajatukset eivät auta. Suru on kohdattava ja ahdistus elettävä. Mieti, miksi olet allapäin. Oletko käyttänyt kaikkea potentiaaliasi? Oletko rakastanut itseäsi tarpeeksi, jotta jaksat yrittää kehittyä? Oletko tullut mukavuusalueesi ulkopuolelle, jotta voisit tehdä, mitä haluat, ja saavuttaa unelmasi? Pidätkö taitojasi ja kykyjäsi yllä? Miksi olet luovuttanut? Anna itsesi tuntea kaikki tyhjyys ja kurjuus ja tutki, miksi tunnet niin. Pikkuhiljaa tuntemasi tyhjyyden tilalle alkaa tulla uutta merkitystä, motivaatiota ja luovuutta.

4. Keskityt enemmän muihin ihmisiin ja heistä juoruiluun kuin omaan elämääsi

Kun omat tavoitteemme ja unelmamme eivät ole meille selviä, on helppo keskittyä muiden ihmisten elämään. Se on ajanhukkaa, koska mitä ikinä muiden ihmisten elämässä tapahtuukaan, sillä ei ole vaikutusta sinun elämääsi. Sinun tulisi keskittää energiasi sen pohtimiseen, miten saat oman elämäsi kuntoon tai paremmaksi sen sijaan, että töllötät muiden elämää. Erilaiset somekanavat, kuten Facebook ja Instagram, ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten passivoivaa ja masentavaa muiden elämän tuijottaminen voi olla. Lue esim.

Miten korjata tilanne? Jos käytät energiasi muiden ihmisten elämän pohtimiseen, et pääse kosketuksiin luovuutesi kanssa eikä uusia ideoita synny. Älä haahuile muissa maailmoissa, vaan keskity itsesi kehittämiseen. Muiden ihmisten sotkut vievät sinulta paljon voimia, ja siksi niistä kannattaakin pysyä erossa. Anna muiden olla, missä ovat, ja kulje itsevarmasti kohti omia unelmiasi. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta suurin osa meistä ei silti toimi niin.

5. Keksit jatkuvasti tekosyitä sille, miksi et pysty johonkin

Tekosyiden keksiminen on äärimmäisen tavallista ja helppoa, ja kaikki sortuvat siihen aika ajoin. Kun keksii tekosyitä, ihminen alkaa velloa itsesäälissä, ja hänen tuotteliaisuutensa ja luovuutensa laskee. Tilalle tulee tyhjyyden tunne. Keksimme tekosyitä ohjataksemme itsemme pois syvimmistä haluistamme ja unelmistamme.

Miten korjata tilanne? Onko elämässäsi jokin asia, mitä olet jo kauan halunnut tehdä tai saavuttaa? Mikä sai sinut luovuttamaan? Useimmiten tämä tekosyy: en voi/en pysty. Lakkaa keksimästä tekosyitä ja keskity potentiaaliisi. Sanomalla ”en pysty” ihminen estää tehokkaasti niiden asioiden toteutumisen, mitä hän haluaisi saavuttaa. Yritä huomata, milloin mielesi täyttyy tekosyistä ja korvaa ne rakentavammilla ajatuksilla. Tekosyissä ei ole realismia eikä logiikkaa, niitä ei kannata kuunnella. Vaikeutamme elämää entisestään tekemällä yksinkertaisista asioista vaikeita. ”En ole tarpeeksi hyvä” tai ”on jo liian myöhäistä” ovat tekosyitä. Epäileminen kuuluu asiaan, mutta tekosyitä keksimällä ei kannata antaa koko elämän valua viemäriin. Kuuntele sydäntäsi ja vaistojasi.

Et ole paha tai tyhmä ihminen, vaikka et olisikaan oikealla elämänpolulla. Monet meistä ovat väärällä polulla vain siksi, koska nykyinen maailmanmeno on niin kaukana todellisesta luonnostamme. Meidän tulisi olla vapaita luomaan. Meidän pitää murtaa kahleet, joissa olemme eläneet. Muutoin elämme yhteiskunnassa, jossa riippuvuudet, masennus, itsemurhat ja tyytymättömyys elämään ovat arkipäivää. Niin ei ole pakko olla. Länsimaissa monilla on kaikki välineet parempaan ja tyydyttävämpään elämään, mutta he eivät toimi. Ala siis uskoa itseesi enemmän ja ryhdy toimeen.

Lähde: 5 Signs You’re Not On The Right Path (And What To Do About It)

Jutun kuvitus: näkymiä polkujen varrelta mammuttivaellukseltamme Mallorcalla