Avainsana-arkisto: kutsumustyö

Miksi mikään ei kiinnosta? Nyt selvisi syy!

Olen huomannut monen kärsivän yhdestä ilmiöstä, joka on itsellenikin harmillisen tuttu: mikään ei kiinnosta.

Kun sanotaan, että ”mikään ei kiinnosta”, useimmiten silloin puhutaan voimakkaasta kiinnostuksesta, jonka ympärille voi halutessaan kehittää ammatin tai harrastuksen. Niitä, jotka eivät löydä intohimoaan ja/tai kiinnostuksen kohteitaan, voidaan rehellisesti pitää kärsijöinä, sillä he joutuvat tekemään koko elämänsä töitä ja asioita, joista eivät kunnolla välitä ja nauti. Töitä, jotka eivät ruoki heidän sisintään. Väärällä alalla heidän potentiaalinsa menee hukkaan, eivätkä työnantajatkaan iloitse tekijöistä, joita työ ei tosissaan kiinnosta. Sama pätee harrastustoimintaan.

Mutta ei hätää! Olen löytänyt mullistavaa intohimoon liittyvää tietoa, jonka jaan nyt kaikille. Kerron alla, miten kuka vain voi löytää omat kiinnostuksen kohteensa, ja ennen kaikkea valotan, mistä kiinnostuksen puute johtuu. Juuri sitä tietoa lähdin itse etsimään, ja voi, miten vakuutuin, kun löysin etsimäni!

Kuva: Kelvyn Ornettte Sol Marte

Kirjoitin vajaa vuosi sitten tekstin Oletko väärällä elämänpolulla?, jonka pääteemana on juurikin oman intohimon löytäminen ja sen seuraaminen rohkeasti. Kirjoituksen kommenteissa käytiin mielenkiintoista keskustelua:

”Minä ainakin olen osittain väärällä polulla. Paljonkin siksi, että ensinnäkään en viitsi ja toisekseen en uskalla. Sitten taas en edes ehkä tiedä, mikä olisi se ”oikea” polku…

”Isoin ongelmani kautta vuosien on ollut se, että en kiinnostu juuri mistään sellaisella intensiteetillä, millä haluaisin.

”Juuri tuo on minunkin pulmani, en kerta kaikkiaan keksi mitä haluaisin tehdä niin suurella palolla että liekki kestäisi. Olen kiinnostunut monista asioista ja opetellut lukuisia taitoja, mutta kun homma on hallussa mielenkiinto lopahtaa.”

Kommentit jäivät hautumaan mieleeni. Mistä kummasta johtuu, että monien on vaikea löytää intohimoaan ja/tai kiinnostua asioista syvästi? Olen miettinyt kauan vastausta, joka löytyi vihdoin, kun kirjoitin yhteen hakukenttään oikeat sanat, ja satuin klikkaamaan juuri oikeaa hakutulosta.

Näin löydät intohimosi ja alat kiinnostua asioista

Moni kuvittelee, että heillä on vain yksi synnynnäinen intohimo ja että heidän pitää vain tajuta, mikä se intohimo on. Homma ei kuitenkaan toimi niin.

Useimmilla ihmisillä on monia intohimoja. Ihminen voi olla samaan aikaan vaikkapa kirjailija, sijoittaja, painija ja tanssija.

Kuva: Ahmad Odeh

Omien intohimojen löytämiseksi tarvitsee tehdä vain kaksi asiaa. Niistä ensimmäinen on keskiössä. Kakkoskohta ei toimi, jos ykköskohtaa ei ole tehnyt kunnolla.

1) Sinun pitää vaihtaa dopamiinin lähdettäsi

Dopamiini on hormoni, joka toimii yhtenä aivojen välittäjäaineena. Dopamiini motivoi ihmistä tekemään asioita. Ilman dopamiinia ihminen ei viitsisi edes syödä, koska se ei yksinkertaisesti kiinnostaisi. Dopamiinin ansiosta ihminen kokee mielihyvää ja nautintoa.

Nykyaikana dopamiinin lähteitä on tarjolla valtavasti, ja niitä saa helposti ja halvalla.

Ennen oli toisin. Dopamiinin lähteet oli keksittävä itse, ja usein se tapahtui luomalla jotain. Joku alkoi rakentaa taloa, toinen teki keramiikkatöitä, kolmas viljeli peltoja. Työskentely sai aikaan dopamiinin erittymisen, ja ihminen nautti kättensä jäljestä ja aivojensa tuotoksista. Eri asioita kokeillessaan ihmiselle kävi selväksi, mistä hän pitää erityisesti, ja siitä asiasta tuli hänen intohimonsa luonnollisesti. Kuulostaa yksinkertaiselta. Eivätkö omat intohimot löydy nykyäänkin samalla menetelmällä? Ne löytyisivät kyllä, mikäli eläisimme yhä noin. Emme kuitenkaan elä.

Nykyaikana dopamiinin saa virtaamaan tekemättä oikeastaan mitään. Voi surffailla netissä, lukea iltapäivälehtiä, katsoa lempisarjojaan Netflixistä monta tuntia peräkanaa, tilata herkullista ruokaa kotiovelle asti, katsoa pornoa. Suurin osa ihmisistä länsimaissa saa dopamiininsa edellä mainituista tai niitä vastaavista lähteistä.

Mikä erottaa entisaikojen ja nykyajan dopamiinin lähteet toisistaan? Entisajan dopamiinin lähteet tulivat luomisesta ja tekemisestä siinä missä tämän päivän lähteet tulevat viihteen kuluttamisesta. Ensimmäinen ja samalla ainut nyrkkisääntö: oma intohimo ei voi koskaan löytyä kuluttamisesta, vaan vain konkreettinen luominen tai tekeminen pystyy ohjaamaan intohimon tielle. Kuvitellaan, että joku saisikin resepti-idean kotiin tilatun ruoan innoittamana; idean edistäminen vaatii silti toimia, kokeilua ja kehittämistä käytännön kautta.

Jos dopamiininsa saa viihteen kuluttamisesta, ja toimintaa on vaikea lopettaa, puhutaan riippuvuudesta.

Jos dopamiininsa saa luomisesta ja tekemisestä, puhutaan intohimosta.

Tärkein asia: vähennä tv:n, muiden ohjelmien ja pornon katsomista, syö vähemmän epäterveellistä ruokaa, pelaa vähemmän videopelejä, vähennä turhaa netissä roikkumista. Niin pakotat itsesi hakemaan dopamiinia luovista lähteistä.

Kuva: Eddy Klaus

2) Altista itsesi eri harrastuksille

Anna itsellesi mahdollisuus saada dopamiinia kunnollisista lähteistä. Ne löytyvät vanhanaikaisella menetelmällä eli kokeilemalla. Minkäänlaisia oikopolkuja ei ole. Muista, että kakkoskohta ei toimi, jos et ole onnistunut ykkösessä! Kun ykkönen on hallinnassa, kakkosta voi lähestyä seuraavasti:

Etsi lista harrastuksista (englanninkieliset ovat huomattavasti kattavampia kuin suomenkieliset). Katso esim. tämä.

Kirjaa ylös kaikki harrastukset, jotka kuulostavat hauskoilta tai vaikuttavat mielenkiintoisilta.

Valitse sitten listasta houkuttelevimmat ja kokeile niitä kaikkia yksi kerrallaan ja riittävän kauan tietääksesi, onko harrastuksesta intohimoksi. En voi tarpeeksi korostaa, miten tärkeää ykkösvaiheen suorittaminen tätä ennen on, sillä jos yhä saat liikaa dopamiinia helposti ja halvalla viihteen kuluttamisen kautta, juuri mikään tekeminen ei jaksa edelleenkään kiinnostaa.

Ajatellaan, että valitsit harrastusten listaasi valokuvauksen. Jos olet noudattanut ykköskohdan ohjetta, tiedät aika pian valokuvauksesta luettuasi ja kameralla kuvia räpsittyäsi, onko valokuvaus sinua varten. Koska et saa dopamiinia viihteen kuluttamisesta, alat saada sitä valokuvaamisesta, mikäli se kiinnostaa sinua tarpeeksi. Jos valokuvaus ei tunnu omalta jutulta, siirry seuraavaan harrastukseen listassasi.

Kuva: Joe Ridley ja Beth Martin

Jos mikään listaamasi harrastus ei tunnu riittävän pitkän kokeilun jälkeen kiinnostavalta, on erittäin todennäköistä, että saat yhä liikaa dopamiinia viihteen kuluttamisesta, eikä energiaa ja motivaatiota siksi riitä mihinkään, minkä eteen tarvitsee tehdä jotain ainaisen passiivisuuden sijaan.

*

Kaikki tämä voi kuulostaa yksinkertaiselta, ja onkin sitä, sillä intohimon löytäminen ei todellisuudessa ole niin vaikeaa kuin yleisesti ajatellaan. Halvan viihteen imu on niin vahva ja repivä, että sen piiristä voi tuntua vaikealta päästä pois, mutta se on silti täysin mahdollista. Intohimo löytyy kuin itsestään, kun viihteen kuluttaminen on karsittu minimiin.

Lähde: How To Find Your Passion

Freelancerin hohdokas työpäivä

Tänään radiossa puhuttiin töihin paluusta loman jälkeen ja siihen mahdollisesti liittyvästä ahdistuksesta. Samassa yhteydessä haastateltiin eri psykologeja ja kysyttiin neuvoa siihen, miten työelämään saisi palattua vaivattomammin etenkin, jos ei varsinaisesti pidä työstään ja tietää, ettei ole unelma-alallaan. Pohdittiin myös, pitäisikö loma aloittaa ja lopettaa keskellä viikkoa, jotta töihin paluu kävisi kevyemmin, eikä työviikko siten alkaisi viidellä työpäivällä saman tien loman jälkeen.

Kuuntelin juttuja mielenkiinnolla, ja päällimmäisenä mielessäni oli koko ajan vain yksi ajatus: Onneksi mikään tuo ei koske minua! Freelancerina saan valita, kuinka paljon töitä teen ja milloin. Minun ei tarvitse töihin lähteäkseni herätä aikaisin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen, ja miettiä, kuinka paljon vihaan elämääni. Minkäänlaista mahdollisesti ällöttävää töihin paluuta ei tarvitse pelätä mihinkään vuodenaikaan. Ja tietysti tähän kadehdittavaan soppaan lisätään vielä tämä: olen unelma-alallani eli toimin kääntäjänä koulutukseni mukaisesti lempikieliäni väännellen ja niiden loputtomia ulottuvuuksia pähkäillen ja ihaillen.

No, tuo ajatus tosiaan oli se päällimmäisin. Kun pääni ei enää leijaillut pilvissä, aloin miettiä, miltä tyypillinen työpäiväni freelancerina todellisuudessa näyttää. Kun kerran freelancerina oleminen on niin hohdokasta, niin miten se ilmenee juuri minun kohdallani? Päätin jakaa tavanomaisen työpäiväni kulun lukijoiden kanssa, mutta sitä ennen pieni varoituksen sana: alla oleva voi olla liian glamoröösiä joillekin lukijoille.

Freelancerin hohdokas työpäivä

Klo 10: Alan heräillä, mutta en nouse vielä.

klo 11.05: Kello herättää. On aika nousta, enkä kehtaisi muutenkaan nukkua enää yhtään pidempään asuessani nyt tilapäisesti aamuvirkun isäni kanssa. Hän herää ennen viittä ja nousee ennen kuutta.

klo 12.00: Aamutoimien ja pihalla käymisen jälkeen avaan tietokoneen ja menen lukemaan sähköpostit, sillä saan kaikki työtarjoukset sähköpostitse. Sähköpostilaatikossa minua odottaa aina jokin näistä vaihtoehdosta:

tyypillisin vaihtoehto: mitään töitä ei ole tarjottu mistään (vaikka olen kirjoilla useissa firmoissa)

toiseksi tyypillisin vaihtoehto: työtarjouksia on, ja ne näyttävät tältä:

  • mitä: tv-ohjelma Netflixiin
  • lähtökieli: kiina (en osaa kiinaa)
  • kohdekieli: suomi
  • käännös vai oikoluku: oikoluku
  • deadline: 3.8.2017 klo 15 New Yorkin aikaa
  • milloin saan ohjelman oikoluettavakseni: 4.8.2017 klo 15 New Yorkin aikaa (!)

kolmanneksi tyypillisin vaihtoehto: yllä esitettyä realistisempi työtarjous (sekä kielen että deadlinen osalta) on saapunut klo 3.26 Suomen aikaa, ja koska en kuitannut tarjousta 15 minuutin sisällä tarjouksesta eli keskellä yötä, minua odottaa myös klo 3.41 saapunut sähköposti, jossa todetaan, että työ on kiireellisyyden vuoksi annettu jollekulle toiselle

klo 12.05: Olen valmis toteamaan, ettei tälle(kään) päivälle ole toistaiseksi luvassa palkkatöitä. Tarkistan, että olen laskuttanut aiemmin tekemistäni töistä juuri oikean taksan mukaan, ja lähetän laskun hyväksyttäväksi firmaan X.

klo 15.45: Firma X:stä on vastattu, että lasku on hyväksytty ja on matkalla palkkakonttoriin. Katson laskua ja huomaan, että taksa on muutettu sovittua pienemmäksi. Silloin alan aina nähdä punaista. Vastaan viestiin, että taksa ei ole työehtosopimuksen mukainen ja että en hyväksy sitä.

klo 16.10: Firma X on vastannut ja kertonut perusteeksi, että palkkio nyt vain sattuu olemaan vähän pienempi. Kirjoitan sinne, että palkkio on juuri se, mikä työehtosopimuksessa lukee ja piste. Kysyn, mitä kirjallinen sopimus merkitsee firmalle ja että tajutaanko siellä, millaisessa asemassa kääntäjät ovat, jos firma alentaa palkkioita mielivaltaisesti milloin haluaa. Jään odottamaan vastausta ja alan jo kaivaa ammattiliiton lakimiehen yhteystietoja. [Kirosanoja, valitusta, mutinaa.] Mietin, miten muotoilen viestini firmalle sitten, kun alan uhkailla lakimiehellä.

klo 17.00: Firma X on vastannut hyväksyneensä alkuperäisen laskun. Tarkastan sen ja totean, että taksa on nyt oikea eli se, mitä olin käyttänyt laskussa, jonka lähetin firmalle aiemmin päivällä. Tiedän saavani firmalta jatkossa entistäkin nihkeämmin työtarjouksia, koska en suostu kusetukseen, eli heidän listoillaan olen hankala tapaus.

klo 17.05: Menen katsomaan verkkopankkiin, onko toinen lafka, firma Y maksanut minulle vihdoin palkkioni, joka on jo monta päivää myöhässä. Palkkiota ei näy tilillä. Osaan jo odottaa, että kuukautiset myöhästyvät tälläkin kierrolla, koska stressaan niin paljon saamattomia palkkioita. Kääntäjien keskustelupalstat ovat täynnä kertomuksia, joissa pahimmissa on tehty tuhansien eurojen edestä työtä saamatta palkkaa.

klo 17.10: Menen kirjoittamaan firmalle Y vihaisen sähköpostin, jossa kerron, että olen muistuttanut palkkiosta jo monta kertaa ja että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun firma Y yrittää jättää palkkiot maksamatta. Kirjoitan, että en enää koskaan käännä firmalle mitään, jos palkkiota ei makseta välittömästi. Mielessäni olen jo päättänyt, että en tee firman kanssa enää töitä, vaikka palkkio nyt maksettaisiinkin. Firman epäluotettavuus on ylittänyt sietokykyni.

Hohdokkaan työpäivän päätös

***

klo 13.15 pari päivää myöhemmin: Firma Y:n maksama palkkio näkyy tililläni, ja summa on oikea. Huh! Menetin joka tapauksessa taas yhden yhteistyöfirman, ja myös firma X on huijausyrityksineen melkoinen vitsi…

Niin että kyllä minä olen onnekas, kun ei tarvitse yököttävää töihin paluuta murehtia!

Hedelmällistä työnhakua

Nyt on keksitty oiva keino työllistää laiskimmatkin työttömät. Ja tämähän keino tepsii! Tässä kirjoituksessa aion toimia esimerkkinä ja näyttää, miten ihanteellisesti hallituksen ehdottamat muutokset työllistäisivät kaltaiseni hakijan.

Helsingin Sanomista löytyi 4.5.2017 alla näkyvä artikkeli, jossa kerrotaan uudesta, työllisyyttä lisäävästä lakiesityksestä.

Muutokset ja ehdotukset pähkinänkuoressa:

  • työnhakijan pitää tehdä keskimäärin yksi työhakemus viikossa eli 12 työhakemusta kolmessa kuukaudessa
  • työnhakijan on ilmoitettava itsestään ja raportoitava edistymisestään sähköisesti vähintään kerran viikossa

Ongelmat:

  • työnhakija saa nykyistäkin vähemmän palvelua työvoimaviranomaisilta
  • työnhausta tulee entistä byrokraattisempaa
  • näennäishakemuksia tulee pakostakin paljon, koska vähänkään sopivia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole riittävästi haettavana kaikille
  • työnantajat eivät välttämättä halua valtaisaa määrää hakemuksia, mikä voi vähentää heidän haluaan rekrytoida työvoimaviranomaisten kautta
  • mahdollinen lopputulos: hirviömäisen suuri määrä työttömiä hakee työpaikkoja, joita on tarjolla aiempaakin vähemmän

Leikitään, että lakiesitys hyväksyttäisiin ja ehdotuksista tulisi siten todellisuutta. Miltä oma tilanteeni näyttäisi, jos olisin työtön? Koska olen nyt kielialan freelancer, jolla on toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän töitä, työpaikkojen hakeminen ja työ- ja elinkeinopalvelut (TE) ovat minulle kovin tuttuja. TE-palveluiden piiriin kuuluu mm. EURES, jonka kautta hain ja sain työpaikan Irlannista. Sopivien työpaikkailmoitusten löytäminen on kuitenkin valitettavan harvinaista. Hyvänä esimerkkinä siitä toimii TE-palveluiden Työpaikkavahti, joka tarjoaa minulle järjestäen töitä, joihin minulla tai juuri kenelläkään muulla suomalaisella ei ole pätevyyttä.

Voi, miten voisin osata valita näin monesta hyvästä vaihtoehdosta! Miten päättää, hakisinko soranin, lingalan vai georgian tulkiksi? Ai niin, eihän minun tarvitse päättää mitään, vaan haen pakosta soranin tulkiksi tällä viikolla, lingalan tulkiksi ensi viikolla ja niin edelleen. Huolimatta siitä, että minulla ei ole lainkaan osaamista noissa kielissä. Työnhaku ei ole koskaan ollut yhtä hedelmällistä.

Lakiesityksessä ei selvästi haluta hyväksyä sitä tosiasiaa, että tietyillä aloilla mitään työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole juuri koskaan edes haettavana saati saatavana. Jos työllisyyttä oikeasti haluttaisiin parantaa, tietyt koulutusohjelmat esim. yliopistoissa olisi lopetettava kokonaan, jotta valmistuvien määrä ei olisi niin valtava haettaviin työpaikkoihin nähden. Muuten en näe mitään ongelmaa siinä, että työttömiä yritetään aktivoida ja että heidän halutaan ottavan enemmän vastuuta työnhausta ja omasta työllistymisestä. Itse kirjoittaisin mielelläni yhden hakemuksen viikossa, ja joskus enemmänkin, mikäli haettavia työpaikkoja löytyisi.

Mitä Työpaikkavahtiin tulee, olen yrittänyt ruksia tulkkien työt kokonaan pois omalta listaltani, mutta se ei ole onnistunut. Lisäksi olen toki hakenut töitä oman alani ulkopuolelta, kuten myyjäksi suklaakauppaan (minulla kun on kokemusta suklaan tekemisestä), mutta työnantajilla ei tunnu olevan mitään kiinnostusta palkata maistereita myyjiksi, siivoojiksi tms., mikä on täysin ymmärrettävää, koska paljon sopivampiakin hakijoita löytyy – ja heitäkin usein liiaksi.

Miltä pakosta tehtävä näennäishakemus näyttää? Oma vastaukseni yllä näkyvään työpaikkailmoitukseen voisi näyttää seuraavanlaiselta:

Inarinsaamen kääntäjänä toimiminen on kutsumukseni. Koen, että juuri minulla voisi olla paljon annettavaa yhdistyksellenne: olen käynyt pohjoisessa tasan kerran 17 vuotta sitten yläasteen leirikoulun yhteydessä, enkä osaa sanaakaan inarinsaamea. Olen kuitenkin nopea oppimaan! Tunnen vahvasti, että käännöskokemukseni ja -koulutukseni (ks. CV) voisi kompensoida inarinsaamen osaamiseni täydellistä puutetta. Poroista en tiedä mitään muuta kuin sen, etten syö niitä. Työvälineet löytyvät, etätyö kiinnostaa kovasti, ja voisin aloittaa hetimmiten.

Vastausta innolla odottaen

X X