Avainsana-arkisto: Kreikka

Kotiinpaluusta, matkakuumeesta ja Kreikan kriisistä

Olemme nyt palanneet kotiin reissultamme, joten kirjoitan viimeisen matka-aiheisen postauksen tällä erää.

Skopelos Town

Skopelos Town

Matkoilla on niin ihanaa, että matkakohteen jättäminen tuntuu usein haikealta. Matkamoodissa oleminen on niin toisenlaista kuin normaali arki kotona. Elän kaikin puolin ihan mukavaa elämää Suomessa, joten minulla ei sinällään ole syitä haluta täältä pois. Mutta sen kerran, kun tulee lähteneeksi, matkat useimmiten loppuvat liian pian, ja uusi reissu häämöttää jossain liian kaukana lievittääkseen matkakuumetta. Mielellä on onneksi mieletön kuvittelu- ja huijauskyky, ja testasin sitä tänään. Olin vanhempieni takapihalla ja haistoin jotain kukkaa, jonka nimeä en tiedä. Laitoin silmät kiinni ja tunsin raikkaan ja viileän kukan tuoksun. Kuvittelin olevani yhä Skopeloksella. Sielläkin pysähdyin haistelemaan kukkia vaellusten lomassa. Vain tuuli ja lämpötila olivat paljon kylmempiä kuin Skopeloksella, mutta huijaus onnistui silti muutaman sekunnin ajan. Tuntui upealta olla edes pieni hetki taas matkalla!

Jotta pääsisin pahimmasta haikeuden tunteesta pian eroon, listaan muutamia asioita, joita en tule matkalta kaipaamaan.

  • Ötökät. Skopeloksella oli hyttysten lisäksi niin paljon erilaisia pörriäisiä, sirkkoja ja muurahaisia, että useimmilla vaelluksilla emme voineet pysähtyä istumaan edes eväiden syömisen ajaksi. Ampiaisia oli tuhansittain, ja ne lensivät naamaan päin ja tulivat aivan korvan juureen pörisemään. Kylmät väreet kulkivat sääriin asti, kun ensin jokin lensi ja kopsahti otsaani ja sitten toinen peukalon kokoinen äänekäs surisija oli hetkessä korvakäytäväni suulla. Koko ötökkäfarssi johti lopulta siihen, että esim. reppua ei kannattanut vain laittaa selkään, vaan varmistaa ensin, ettei selässä ollut ampiaista, joka jäisi pian repun ja selän väliin.
  • Ruoka. On ilmiselvää, että kaipasin matkalla kunnon ruokaa ja ruokakauppoja. Muistelin kaihoisasti Suomen lähikauppojen valikoimia, jotka eivät todellakaan ole mahtavia moniin isompiin kauppoihin verrattuna, mutta silti aivan valtavia Neo Kliman minimarkettiin nähden.
  • Sähköpistokkeiden vähyys. Meillä oli hotellissa vain kaksi pistoketta, joista toisessa oli aina jääkaapin johto. Niinpä kamera, sähköhammasharja, parranajokone, tietokone ja kännykät oli kaikki ladattava samasta pistokkeesta. Myös sähkölevyt vaativat pistokkeen, eli jouduimme toisinaan kisaamaan siitä, kumman vuoro oli käyttää sähköä ja kuinka kauan.
  • Jalkakäytävien olemattomuus. Lähes ainoat reissun ahdistavat hetket koimme saaren päätiellä, jolla oli käveltävä tuhatta ja sataa ajavien autojen välittömässä läheisyydessä.

Niitä asioita, joita kaipaan, on tukusti miinuksia enemmän. Niitä ovat tietysti aurinko ja lämpö, mutta vielä paljon enemmän yleinen tunnelma, kiireettömyys ja sisäinen rauha. Liikkuminen mäkisessä maastossa. Ympärivuorokautinen ajanvietto miehen kanssa. Kelluminen suolaisessa meressä auringonlaskua katsellen. Plussia voisi listata kyllästymiseen asti.

Mamma Mia! -elokuvan kirkko eli Agios Ioannis.

Mamma Mia! -elokuvan kirkko eli Agios Ioannis.

Olisipa jokin keino matkustella vielä enemmän. Yleisimmät esteet matkustelulle ovat ajan ja/tai rahan puute. Minä voin ottaa kannettavan tietokoneeni (jolla teen kaikki mahdolliset työt) mihin vain maailman kolkkaan, eli en ole sidottu kiinteään työpaikkaan Suomessa. Voi siis sanoa, että aikaa löytyy. Rahaa ei tietenkään ole loputtomiin, mutta matkustelu voi olla aika edullista (ei tällaisena kylmänä kesänä tietenkään) sesonkien ulkopuolella. Jos minulla siis on sekä aikaa että hieman rahaa, enkö voisi tehdä edes yhden tai kaksi reissua lisää vuodessa entiseen nähden? Siinä riittää pohdittavaa pitkäksi aikaa. Kunhan vain ei jäisi toteutus uupumaan.

Kriisistä

Kreikan kriisi ja neuvottelut olivat kuumimmillaan, kun saavuimme Skopelokselle. Siksi meitä kiinnosti kovasti, miten kriisi näkyy Kreikan-lomalla. Oma arvaukseni oli, että kaikesta median pelottelusta huolimatta kriisi ei juurikaan näkyisi. Päätimme silti miehen kanssa, ettemme pidä mölyä suomalaisuudestamme, koska Suomen Kreikka-kanta euroasioissa paljastui niin jyrkäksi. Onneksi melkein kukaan ei kansalaisuuttamme kysynyt. Emme taida näyttää kovin suomalaisilta muutenkaan, koska miestä luullaan usein puolalaiseksi ja minua veikattiin edellisellä Kreikan-matkalla espanjalaiseksi, ranskalaiseksi ja jopa romanialaiseksi. Vainoharhojen maailmassa ajattelisimme tietysti, että meiltä otettiin lämmin vesi pois suomalaisuuden takia, mutta siitä ei varmastikaan ollut kyse; kuulimme muidenkin kiljuvan omissa kylpyhuoneissaan!

loma 2

Yleisesti ottaen voi sanoa, ettei Kreikan kriisi näkynyt ainakaan Skopeloksen kokoisella Kreikan saarella mitenkään. Ihmiset eivät olleet levottomia, kukaan ei jonottanut pankkeihin tai nostoautomaatille. Mielenosoituksiin pystyisi yhdestä kylästä osallistumaan ehkä kolmisen ihmistä, joten sellaisissakaan ei ole järkeä. Ihmiset elivät niin kuin mistään kriisistä ei oltaisi koskaan kuultukaan. Turisteihin suhtauduttiin ystävällisesti ja uteliaastikin. Saarilla eläminen ja oleminen on muutenkin kovin erilaista kuin mannerelämä. Vähän niin kuin Helsinki ei ole koko Suomi, Ateena ei ole koko Kreikka. Saarilla eletään ja työskennellään sesonkien mukaan, ja jotkut muuttavat talvikaudeksi pois lomakohteista. Jos saarille matkustaminen epäilyttää kriisin takia, niin tässä on lohduttava juttu Rodokselta, joka on paljon Skopelosta isompi ja turistisoituneempi saari: Kokenut Rodoksen-matkaaja: Kreikan kriisi näkyy vielä vähän ja kuuluu vain kysyttäessä.

Myös Ulkoasiainministeriön mukaan Kreikka Ja Kreikan saaret ovat turvallinen matkustuskohde. Yleensä kun varautuu pahimpaan, saakin yllättyä iloisesti. Me varauduimme taskuvarkaisiin, mutta Skopeloksella jätettiinkin lompakot, kännykät ja vastaavat lojumaan ravintoloiden pöydille, eikä kukaan kähveltänyt niitä sillä välin, kun lompakon haltija liisi ties missä.

Me jäämme muistelemaan Skopelosta lämmöllä (ja ties vaikka joskus palaisin vielä Glossaankin).

aurinko ja vene

Vegaanista ruokaa matkalla

ruokaa

Vihdoin pystyn esittelemään täällä Kreikassa syömiäni ruokia! Tajusin, että voin kirjoittaa ruoasta vasta loman loppupuolella, jotta jotain esiteltävää ylipäänsä olisi.

Välimeren ruokavaliolla on erinomainen maine terveellisenä tapana syödä. Kyseisessä ruokavaliossa syödään runsaasti kasviksia, kalaa, oliiviöljyä, pähkinöitä, kokojyväviljaa ja hedelmiä lihan näytellessä sivuosaa. (John McDougallin kanta on, että aito Välimeren ruokavalio on terveellinen oliiviöljystä huolimatta, ei sen vuoksi. Lisätty rasva ei kuulu tärkkelysfilosofiaan, vaan on haitallista terveydelle.) Wikipedian mukaan Italiassa ja Kreikassa ei enää syödä yhtä välimerellisesti kuin ennen, mutta Kreikan saaristossa välimerellinen ruoka on arvossaan ja sitä syödään yleisesti. Kunpa voisin olla samaa mieltä! Loppujen lopuksi täällä on ollut aika rankkaa olla vegaani, ja olen joutunut nälissäni syömään makeita herkkuja (vegaanisia sentään), koska ruoka-annokset ovat olleet nälkääni liian pieniä.

Jouduin tekemään kovasti töitä, että sain edes näin monipuolisia annoksia kuin mitä nyt esittelen, mutta todellisuudessa yritin vielä paljon enemmän. Kun menusta löytyi sopiva ruoka ja vesi oli jo herahtanut kielelle, sain aina saman vastauksen tarjoilijalta: ”We don’t have it.” Näin kävi kolme kertaa riisillä täytettyjen tomaattien ja paprikoiden kanssa. Viime Kreikan-reissulla söin täytettyjä kasviksia useita kertoja, enkä ollut vielä silloin vegaani. Nyt kun olen, en saisi täältä helposti edes (lakto-ovo)kasvisruokaa saati vegaanista ruokaa. Yhdessä paikassa, missä täytettyjä kasviksia olisi ollut, ne oli tehty valmiiksi sekoittamalla täytteeseen juustoa, jolloin sitä ei tietenkään voinut enää jättää ruoasta pois. Niinpä sekin annos jäi tilaamatta.

ruokaa 5

Salaateissa ei tietenkään ole mitään vikaa, mikä näkyy kuvistakin. Pelkällä salaatilla ei kuitenkaan pärjää, ja olen tottunut syömään suuria määriä kunnollista ruokaa tärkkelysfilosofiassa. Tärkkelysfilosofian mukaan tehty ruoka on lähes aina hyvin vähäkalorista, jolloin ihminen saa ja hänen kuuluukin syödä reilusti, usein paljon isompia annoksia kuin vieressä istuvan tyypin, joka syö rasvaista lihaa kermakastikkeessa. Minun on ollut mahdotonta täyttyä useimmista täällä syömistäni ruoista. Pasta on ollut paras ystäväni. Kotona valmistaisin pastan täysjyväpastasta ja heittäisin sekaan paljon kasviksia, mutta täällä olen saanut iloita ylipäänsä siitä, että menusta löytyy spagettia tomaattikastikkeella. Olen vain pyytänyt jättämään kaiken lihan ja juuston pois annoksista.

Kun lomapäiviä oli muutamia takana, olin jo vähän epäuskoinen ruoan suhteen. Olenhan sentään Kreikassa, miksi täältä muka ei saa kasvisruokaa, ajattelin. Vian täytyy olla minussa; olen joko liian mielikuvitukseton tilauksissani tai sitten en vain tajua jotain. Mutta mitä enemmän tutkin menuja ja sain vastaukseksi ei oota, kävi selväksi, ettei vika ollut minussa. Täällä on hyvin vaikea saada mitään muuta vegaanista ruokaa kuin salaattia leivän kanssa tai pastaa tomaattikastikkeella. Kreikkalaiseen salaattiin kuuluu tomaattia, kurkkua, vihreää paprikaa, sipulia, oliiveja ja fetaa. Onneksi joka ravintolassa on tarjolla pelkkä tomaatti-kurkkusalaatti (mukana on usein myös paprikaa), niin jokaisen ruoan tilaamisen ei tarvitse perustua siihen, mitä kaikkea annoksesta tulee jättää pois. Muita yleisimpiä kasviksia täällä ovat ehdottomasti munakoiso ja kesäkurpitsa. Näistä luulisi saavan mitä maittavimpia kasvismuonia. Missä vika?

Mitä kreikkalaiset todellisuudessa syövät?

Seurasin tarkkaan muiden ruokavalintoja, erityisesti paikallisten. Päätin selvittää, minkälainen tämä yksi maailman terveellisimmistä ruokavaliosta on, ja miksi minä en onnistu saamaan upeimpia (lue: oikein minkäänlaisia) kasvisruokia eteeni.

Näitä ruokia kreikkalaiset syövät enemmän kuin mitään muuta:

  • Souvlaki

souvlaki

Jos kuvat eivät kerro tarpeeksi, niin souvlaki on pitaleipään käärittyjä ranskalaisia perunoita ja porsaanlihaa muutaman kasviksen kera, jugurttikastikkeella kuorrutettuna. Mikä vegaanin unelma! Näin monien perheiden tilaavan kaikille perheenjäsenille souvlakit ja vielä erikseen ranskalaisia ja gyrosta (ks. alla). Kaiken huippu myös tämän ruoan kohdalla on se, että viime Kreikan-matkalla sain kerran kasvissouvlakin; se olisi varmaan ollut täysin vegaaninen, kun kastikkeen olisi jättänyt pois. Täällä ei kuitenkaan näkynyt juuri mitään kasviksia souvlaki-kojujen ja -tiskien kohdalla, eikä kasvisvaihtoehtoa ollut tarjota.

  • Gyros

gyros

Gyros tarkoittaa lisää lihaa tai juustoa käärittynä leipään.

  • Juustot

Kaikki käy, mutta feta ja halloumi ovat yleisimpiä.

  • Tsatsiki (jugurttikastike)
  • Kala ja liha

Näitä on tarjolla ja paljon.

  • Ranskalaiset perunat ja valkoinen leipä eri muodoissaan, ts. kaikkein epäterveellisintä ja hivenaineköyhintä tärkkelysruokaa
  • Piirakkataikinat (jauhoa, vettä ja PAAAALJON rasvaa)

Kutsutaan edellä mainittua ruokavaliota vaikkapa hieman päivitetyksi Välimeren ruokavalioksi tai luodaan kokonaan uusi termi: Lihaisa, juustolla ja jugurtilla kuorrutettu, lähes kasvikseton Välimeren ruokavalio. Ehkä Kreikan kriisillä ei sittenkään viitata talouteen, vaan ruokaan!

Mitä ruokaa minä söin?

Ensimmäisenä lomapäivänä mies tilasi lihapullat ja sai tällaisen annoksen:

ruokaa 2

Ilahduttavaa oli se, että 3/4 ruoasta oli vegaanista ruokaa. Jo ensimmäinen päivä osoitti, että ranskalaiset ovat iso osa kreikkalaista syömiskulttuuria, sanokoot matka- ja ruokaoppaat mitä tahansa. Niinpä minä tilasin useampana tulevana iltana salaatin kylkeen ranskalaisia, joita en kotioloissa syö oikeastaan koskaan. Näin sain edes jotain syötävää, vaikken kyllä täyty ranskalaisistakaan. Vaikka ranskalaiset tehdään perunasta (ts. mainiosta tärkkelysmuonasta), niissä on niin paljon rasvaa, että keitetyillä perunoilla ja ranskalaisilla ei ole minusta paljonkaan yhteistä. Keitetyt perunat myös täyttävät vatsan pienellä kalorimäärällä. Ranskalaisia syödessä saa kyllä kaloreita, mutta nälkä ei lähde.

ruokaa 3

Yllä oleva pasta oli hyvinkin maistuvaa, mutta annos oli liian pieni. Ja tuo päällä oleva yrtti! Ajatella, että vaikka en itse ole mikään ammattikokki tai -leipuri, vaan erittäin keskinkertainen ruoanlaittaja, silti yksikään blogissa jakamani ruokakuva ei sisällä mitään noin nuhjuista yrttiä tai koristetta. Miten ravintolalla on varaa käyttää noin rupuista persiljaa (mikäli tuo kasa on persiljaa)?

ruokaa 4

Tämä kasviswrap oli yksi reissun parhaita ruokia. Pyysin jättämään juuston ja jugurttikastikkeen pois. Jäljelle jäi paistettua sipulia, paprikaa, munakoisoa, kesäkurpitsaa ja herkkusieniä tortillassa. Pakolliset ranskalaiset kuuluivat ilman muuta ateriaan.

Vaelluseväät koostuivat aina leivästä, jonka päälle laitettiin tomaattia, kurkkua ja sipulia. Löysimme myös etikkakurkkuja yhdellä kauppareissulla. Voin/margariinin tilalla oli maapähkinävoita, jota laitan leivän päälle kotonakin. Aamiaismuroja ja mysliä olen syönyt koko loman ajan veden kera. Voi että, miten kyllästynyt olen Corn flakes -hiutaleihin veden kanssa! t. Kauramaitoa kaipaava

taas ruokaa

Tämä on briami eli kasvispaistos. Luulisi, että juuri briamit olisivat tehneet ruokavalikoimasta suotuisamman vegaanille, mutta kappas vain, tätäkään ruokaa ei ollut missään muualla kuin yhdessä ravintolassa. Heilläkin annos oli vieraileva tähti, sain kuulla. Kasvikset olivat niin pehmeitä, että mitään purtavaa ruoassa ei ollut, mutta maku oli hyvä (joskin annos oli taaskin liian pieni). Öljyn liiallinen määrä näkyy hyvin kuvasta. En kuitenkaan ole reissussa urputtanut rasvasta, koska olisin onnellinen mistä vain vegaanisesta ruoasta, jos sellaisia vain saisi. Ne vähät kasvisruoat mitä täältä saa (usein alkupalalistalta), on kuorrutettu juustolla ja tarjotaan jugurttikastikkeen kera. Myös hinta tulee kalliiksi, jos/kun joutuisin tilaamaan monta alkupalaa, mutta kuten sanottu, monia ruokia ei ole valikoimissa ollenkaan, vaikka menu niin väittääkin.

Yksi ravintolakeskustelu kiteyttää kaiken: Tilasin ensin täytettyjä kasviksia. Niitä ei ollut. Sen jälkeen yritin tilata jotain punajuurisalaattia alkupalalistalta. Sitä ei ollut. Lopuksi ehdotin vihreitä papuja tomaattikastikkeella. Niitä ei ollut. Siinä vaiheessa tarjoilija sanoi: ”The question is whether you want meat or fish.” Argh, en kumpaakaan! Bring me some real food, for f*ck’s sake! Viimeistä en sanonut ääneen, vaan tilasin lopulta kiltisti alla olevan salaatin (siinä oli ehkä 20 kaloria) ja ranskalaiset, ja mietin, mitä söisin heti hotellille päästyämme.

taas ruokaa 5

Tällä pitäisi liikkuvan naisen pärjätä.

Tällä pitäisi liikkuvan naisen pärjätä.

Alla olevaan pastaan liittyy miellyttävin ruokatarina. Tarjoilija paljastui mukavaksi homomieheksi Ateenasta. Hän tuntui ymmärtävän kasvisruokavalion periaatteet hyvin, ja hänelle sana ”vegetarian” tarkoitti samaa kuin ”vegan”. Niin sen tulisikin olla, koska maitotuotteet ja kananmunat eivät tietenkään ole kasviksia. Tahdoin kovasti jotain salaattia ruokaisampaa ja hän ehdotti, että tavalliseen tomaattikastikespagettiini lisättäisiin maissia ja herkkusieniä. Sehän sopi, ja tulos oli herkullinen! Maissikin maistui ihan toiselta kuin pakastemaissi. Vihdoin ruoka, joka piti nälän poissa jopa kuusi tuntia.

taas ruokaa 4

Voin kuvitella, että vegaanin unelmalomakohteet löytyvät eri puolilta Aasiaa, kun ruoasta puhutaan. Tällä kertaa ”välimerellisyys” ei tarkoittanut sitä mitä luulisi. Olen varma, että suurin syy hankaluudelle löytää kasvisruokaa on Neo Kliman pienuus. Skopelos Townissa on parempi valikoima niin ravintoloitten kuin markettienkin puolesta. Meillä ei ollut aikaa käydä Townissa jatkuvasti pitkien ja rankkojen vaelluspäivien vuoksi.

Loppuun se aito ”kreikkalainen ruoka”, jota täällä myydään lähes joka kaupassa ja jonka avulla olen elänyt: yhdysvaltalaiset Oreo-keksit, jotka sattuvat olemaan vegaanisia. Oreo-keksit ovat aivan ihana herkku, jollaista vegaani ei useinkaan saa. Suomessa vastaavia ovat Domino-keksit, jotka eivät ole vegaanisia. Vaikka Oreot ovat koukuttavan hyviä, minua harmittaa, että olen syönyt hurjasti makeaa tällä reissulla suureksi osaksi vain siksi, että kunnollisen ruoan löytäminen on tehty niin uskomattoman vaikeaksi.

oreo

Laitan perunakattilan porisemaan heti kotiin päästyäni!

Länsi-Skopelos liikkuvan ihmisen silmin

skopelos

Aina kun mies ja minä suunnittelemme lomamatkaa, haemme ensimmäiseksi tietoa kohteen liikkumismahdollisuuksista. Meidän kohdalla se tarkoittaa riittävää patikointi- ja vaelluspolkujen määrää. Tapasimme aikoinaan töissä, jossa kummankaan liikunnallinen elämäntapa ei näkynyt. Siksi oli enemmän kuin mukava yllätys, että mies paljastui käveleväksi, pyöräileväksi ja autottomaksi olioksi (jollainen minäkin olen). Liikumme arjessa paljon ja kaipaamme myös lomilla liikuntaa. Meitä ei kiinnosta löhöloma, ja yhden kaupunkipäivän jälkeen kumpikin kaipaa maastoon. Lomalla metsät ja vuoret menevät kirkkaasti kaiken rakennetun eli arkkitehtuurin ohi. Mies kyllä tykkää historioitsijana kaikenlaisista linnoituksista, raunioista ym., mutta niitä yleensä löytyy luontokohteistakin, joihin matkamme suuntautuvat.

Kreikan lippu

Lomalla huomaamme aina saman; emme näe moniakaan patikoitsijoita itsemme lisäksi emmekä juuri muitakaan kävelijöitä lomakohteiden ja -kylien ulkopuolella. Etenkin täällä Kreikassa ihmiset tulevat vastaan autoin ja mopedein. Kun kysymme joltain paikalliselta kartan avulla, olemmeko oikealla tiellä, saamme usein vastaukseksi ihmettelyä: ”Sinnekö te olette menossa jalan? Sinnehän on 10 kilometriä matkaa!” Niin, juuri sitä me haluamme! Matkoilla kiinnitän huomiota siihen, miten erilaisen kuvan jostain kohteesta saa, jos/kun on halukas liikkumaan. Maastoon ei pääse autolla eikä edes skootterilla, joten autoturisti saa tyytyä paljon vähempään kuin liikkuva ihminen.

skopelos 2

Mitä muuta kuin patikointimaastoa odotamme lomakohteelta? Ilmaston on pakko olla vaeltamiseen miellyttävä, liian kuuma ei siis saa olla. Skopelos kuuluu Sporadeihin, jotka sijaitsevat Egeanmeren pohjoisemmalla puolella. Täällä ei ole liian kuuma nyt heinäkuussakaan. Toinen tärkeä ominaisuus on vehreys. Sitä ei välttämättä tajua ennen kuin on käynyt aavikon keltaisessa lomakohteessa, kuten Maltalla heinäkuussa, ja kaivannut siellä koko ajan vehreyttä, kosteutta ja sitä kautta elämää. Vehreys vaikuttaa merkittävästi myös maisemien näyttävyyteen. Lopuksi vielä korkeuserot ansaitsevat maininnan, koska ne viehättävät tasaiseen Suomeen tottunutta kulkijaa. Vasta näiden odotusten jälkeen tulevat hyvä ruoka ja rannat.

kana   kalkkuna

Se täällä on mukavaa, että eläimet saavat liikkua ja olla vapaasti aamusta iltaan. Joidenkin eläinten kuten isosarvisen sonnin kohdalla huomaa toivovansa, että eläin olisi edes jostain kiinni. Muuten saa todella ottaa jalat alleen!

metsä

Metsäkuvan oksiston välistä näkyy autotie (suurenee klikkaamalla).

hyttysten pistot

Tässä näkyy liikkumisen lähes ainut huono puoli: penteleen hyttyset! Hyttysissä on valtavasti eroja. Suomen hyttyset ovat isoja ja lihaisia eikä niiden pisto tunnu minulla missään. Minua pisti yksi otsaankin tänä kesänä kotimetsässä, eikä minun tehnyt mieli raapia paukamaa yhtään. Seuraavana päivänä otsassa ei näkynyt enää mitään jälkeä pistosta. Mutta nämä Kreikan hyttyset, argh!! Tiesin niiden olemassaolosta, joten minulla on hyttysaineet mukana, ja silti lopputulos on tämä! Paukamat kuumottavat ja kihelmöivät, ne sykkivät yöaikaan ja kutiavat niin perhanasti! Kreikan hyttyset ovat mitättömän laihoja ja hiljaisia, melkein näkymättömiä, ja ne tekevät niin paljon pahempaa jälkeä kuin lihavat suomalaisserkkunsa. Damn those skinny bitches! #sexylegs

 

 

auringonlasku

Onneksi hyttyset ovat tähän mennessä matkan ainoa harmitus ja sitä tulee paikkaamaan tällaiset auringonlaskut!

Kuvien paikkakunnat: Loutraki, Klima, Kastani, Milia ja Panormos.