Avainsana-arkisto: kieli

Kulli ja pillu

Olen kertonut blogissa massiivisesta raakkausprojektista, jonka aloitin toden teolla vähän aikaa sitten. Viikon ajan olen keskittynyt nimenomaan papereiden läpikäymiseen ja hävittämiseen. Tulostakin on vihdoin syntynyt, mistä kertonen enemmän huomenna, mutta pari paperia ansaitsee oman esittelynsä.

Yläastepapereiden joukosta löytyi biologian tunnilla käytettyä opetusmateriaalia, jota muistan ihmetelleeni kovasti jo 15-vuotiaana, eli 16 vuotta sitten.

Tekstit kullista ja pillusta särähtivät korviini pahasti jo silloin. Ne sanat eivät käytännössä kuulu sanavarastooni tänäkään päivänä. Voin kuvitella käyttäväni niitä ainoastaan halventavassa merkityksessä ollessani vihainen jollekulle, mutta tavallisessa puheessa en koskaan viittaa kenenkään alapäähän kullina tai pilluna. Nuo sanat vain kerrassaan ovat niin käsittämättömän rumia! Tosin monet muut vastaavat ilmaukset, kuten kyrpä ja tussu, eivät puhuttele yhtään kullia ja pillua enempää.

Merkittävintä opetusmateriaalin tekstissä on se, että kullista ja pillusta ennustetaan tulevan yleiskielen sanoja. Yleiskieleen viitattiin ennen kirjakielenä, ja Kotimaisten kielten keskus kertoo siitä seuraavaa:

Yleiskieli on kielimuoto, jota käytetään mm. sanomalehtien, television ja radion uutisissa, oppikirjoissa, tietokirjoissa, asiakirjoissa, käyttöohjeissa ja tiedotteissa. […] Se [yleiskieli] on mm. neutraalin asiatyylin kielimuoto.

Ja kullista ja pillustako pitäisi tulla neutraaleja, asiatyyliin sopivia sanoja? Ainakaan toistaiseksi ennustus ei ole toteutunut.

Kielitoimiston sanakirjan mukaan molemmat sanat ovat alatyylisiä, mistä tiedetään seuraavaa:

Alatyyli on karkeuksia sisältävä kielellinen ilmaisutyyli. Esimerkkejä alatyylisistä sanoista ovat kaikki kirosanat ja muut vulgaareina pidetyt ilmaisut kuten haistattelut. Alatyylin käyttöä sille sopimattomissa paikoissa pidetään loukkaavana. (Lähde: Wikipedia)

Jos pillun kaltaiset sanat olisivat neutraaleja ja asiatyylisiä, googlaamalla sanan pillu ei saisi tällaisia hakutuloksia:

En yhäkään käsitä, miksi meille jaettiin koulussa tuollaista opetusmateriaalia.

Melkein huvittavinta on se, että monisteessa kullin synonyymeiksi tarjotaan pippeliä ja kikkeliä! Noita vain pikkulasten kanssa käytettäviä nimiä!

Kielitoimiston sanakirjankin mukaan sanat pippeli ja kikkeli ovat lastenkielessä tai lapsille puhuttavassa kielessä käytettäviä sanoja.

Opetusmateriaalin viesti: kulli = kikkeli. Alatyyli = lastenkieli. En tiedä, mitä teineille tänä päivänä opetetaan, mutta itse saamani monisteet ovat joka tapauksessa vuodelta 2001.

Lienee tarpeetonta raportoida, että kulli- ja pillumonisteet eivät päässeet säästettävien joukkoon.

Vihdoin hauskaa raportoitavaa olympialaisista

Parhaillaan vielä käynnissä olevat Rion olympialaiset ovat olleet karua katsottavaa monestakin syystä: suomalaisurheilijoiden menestys on ollut ennätyksellisen heikkoa, brasilialaisyleisön buuaukset ovat saaneet aikaan kyyneleitä ja aiheellista kritiikkiä, ja meniväthän hölmöt brassit rakentamaan vielä golfkentänkin – luonnonsuojelualueelle.

Jos ja kun suomalaiset ja brasilialaiset eivät pysty tarjoamaan meille kuin vain harmaita hiuksia, niin keiltä me saamme viihteemme? No keiltäpä muilta kuin irlantilaisilta! Ja vielä tarkemmin sanottuna corkilaisilta! Miten pieni maailma voikaan olla.

Mistä oikein on kyse? Katselin YouTubessa erilaisia yhteenvetovideoita Rion olympialaisista, ja yhdessä videossa vilahti kaksi vihreään pukeutunutta miestä, joista videon luoja teki pilaa. En tiennyt, mikä miesten laji oli tai keitä he ylipäänsä olivat ja mistä. Kuulin vain lyhyen hetken ajan heidän ärsyttävän laiskaa, paikoin tanskalta kuulostavaa kieltään, ja ajattelin, miten rasittavaa haastattelijalla mahtaa olla silloin kun ulkomaalainen kilpailija puhuu englantia vieraana kielenä oman kielensä vahvalla korostuksella.

Ei mennyt kauaa, kun löysin varsinaisen videon, jossa miehiä haastatellaan. Vasta kuullessani miesten puheen kunnolla tajusin, että hehän ovat irlantilaisia. Seuraavaksi mietin, mistäköhän päin Irlantia, koska epäilykseni osuivat vahvasti… Corkiin. Ja kyllä, nämä vihreät miehet ovat Paul O’Donovan ja Gary O’Donovan alkujaan West Corkista, ja he voittivat olympiahopeaa soudussa.

Kolmen minuutin haastatteluvideo kulkee nimellä Irish Rowers Gave The Funniest TV Interview At Rio Olympics 2016. Katsoin videon, kuuntelin kieltä ja yritin keksiä, mikä teki haastattelusta hauskan. Vaikka kieli kuulostaa ensin kamalalta ja päättymättömältä sotkulta, erotan siitä kuitenkin niin paljon sanoja, että tiesin videon lopussa, ettei haastattelussa itsessään ole mitään hauskaa. Hauskaksi sen tekee miesten puhetapa, minkä lukuisat katsojien jättämät kommentitkin paljastavat (valitsin niistä alle muutamia):

  • Could we please have some subtitles.
  • im irish but I cant understand some of my fellow corkonians accents
  • from malaysia here. barely understand what the lads were saying but loved the sound of it. huge congrats.
  • I’m Irish but these guys are so Irish it’s actually mad like a bag or rotten potatoes
  • is there an english version?
  • Wanted to laugh, but didn’t get a word they said…. I’ll just laugh at that maybe? XD
  • I’m an english speaker but thank goodness for CC… [CC = tekstitys]
  • The dudes are exhausted cut them some slack, we all know the Irish are already hard to understand, much less after winning a silver medal in rowing.
  • stop it these guy arent irish i bet their on loan from jamaica the accent is a dead give away
  • Silvers not bad considering how drunk they were

Jotkut katsojat ihmettelevät kommenteissa, miksi soutajien murretta pilkataan. Pilkasta ei kuitenkaan ole omasta mielestäni kyse, vaan corkin murretta yksinkertaisesti pidetään maailmanlaajuisesti hyvin käsittämättömänä, vaikka monet tykkäävätkin sen soundista. (Itse suorastaan ensin kavahdin miesten puhetta, mutta keskittyessäni siihen minulle tuli kämppikset mieleen, ja aloin lämmetä murteelle pikkuhiljaa. Sillä onhan minulla nykyään suhde tuohon hepreaan, josta en tiennyt vielä alkukeväästä mitään.)

Toiset katsojat tajusivat, että haastattelusta tulee vielä hauskempi, kun laittaa YouTuben tarjoaman englanninkielisen tekstityksen päälle. Se ei ole ihmisen tekemä, vaan tekstit ovat automaattisen puheentunnistuksen tulosta, eikä koneäly mitenkään pysty poimimaan corkia. Niinpä mm. lause ”our goal was to win the Olympics” on kääntynyt muotoon ”our goal soon darling pics”. Hetken päästä puheentunnistus kertoo internetlääkäristä ja hänen touhuistaan.

kuvakaappaus videosta

Voin siis lämpimästi suositella videon katsomista ja varsinkin sen kuuntelemista; minulle tämä oli puhtaasti parhainta olympia-antia tänä vuonna!

Tähän englannin osaamiseni huipentui

Vaihtoehtoinen otsikko tälle jutulle: Testaa irkkuenglannin taitosi (todellisuudessa corkin taitosi)!

Irlannissa ollessani mainitsin pari kertaa turhautumisestani irlanninenglantia kohtaan blogini kommenteissa. Turhautuminen oli suurinta kämppisteni kanssa, ja koin ymmärtäväni kaikkia muita heitä paremmin. Kaikkiin muihin lukeutui kämppisten tyttöystävät, paikalliset lapset, eri myyjät ja radiossa juttelevat ihmiset. Päättelin ymmärrysvaikeuksien johtuvan siitä, että mitään yleistä irkkuaksenttia ei tietenkään ole aivan niin kuin ei ole mitään yhteistä suomimurrettakaan, vaan yhden maan sisälle mahtuu todella monia eri murteita, ja Corkissa puhutaan hyvin omalaatuisella tavalla (vuokraisäntäni oli syntyperäinen corkilainen, ja myös toinen kämppikseni oli Irlannin eteläosista).

Yllä irlantilainen koomikko imitoi Corkin murretta ja sanoo siitä mm. ”Just join in whenever you recognise a word”.

Turhautumistani lisäsi merkittävästi se, että oma koulutukseni on nimenomaan englannin kielessä. Opiskelin runsaasti kielitiedettä ja eri ”englanteja”, valtaosa opettajistani oli englannin natiivipuhujia eri puolilta maailmaa, ja kävin myös sellaisilla kursseilla, joilla keskityttiin yksinomaan aksentteihin ja murteisiin. Luonnollisesti englanti ei osaltani jäänyt opiskeluihin, vaan se on ollut myös työtäni sen lisäksi, että olen tarvinnut sitä maailmalla. Minähän käänsin ennen elokuvia ja tv-ohjelmia, ja jo pelkästään siinä genressä sain kääntää mm. amerikan-, kanadan- ja australianenglantia brittienglannin lisäksi. Ei siis ihme, että ymmärtämättömyys potutti minua Irlannissa, missä en myöskään kokenut kielitaitoni juurikaan kehittyvän. Nyt tiedän, mistä se johtuu! Ei voida puhua kielitaidon kehittymisestä silloin kun toiset puhuvat kieltä, joka on itselle täysin vieras.

Corkin kieli ei nimittäin ole englantia, ja alla puhuva corkilainen kuvaakin sitä osuvasti näin: corkilaiset puhuvat liian nopeasti, corkin kieli on täynnä keksittyjä sanoja, ja corkia voi puhua englantia osaavien keskuudessa niin, että he eivät ymmärrä siitä mitään. Videossa mies kertoo englanninkieliset käännökset muutamille corkilaisille ilmaisuille. Parhaat viisi ja puoli minuuttia ikinä! :-DDDD Niille, jotka eivät jaksa katsoa videota, mutta haluavat saada käsityksen siitä, miltä corkin murre kuulostaa, suosittelen hyppäämistä kohtaan 3:51. Hatunnosto sille, joka ymmärtää virkkeen!

Itse olin analysoinut corkia mielessäni näin: hyvin sotkuista ja laiskaa, sanat katkaistaan kesken, ne räjähtävät suuhun puhumisen puolivälissä, jossa loputkin imaistaan takaisin kurkkuun. Corkilaisten kanssa ei voi puhua ULOSannista, kun sanat hädin tuskin näkevät päivänvaloa. Se vähä, mikä pääsee suusta ulos, kuulostaa paikoitellen kollikissan maukumiselta. Ilokseni lukuisat irlantilaiset kuvaavat murretta yllättävän samalla tavalla, joskin eri sanankääntein; mm. kissan maukuminen on kauniimmin sanottuna melodista tai laulullista puhetta.

Kaikista vaikeuksista huolimatta satuin siltikin saamaan juhlallisen lopun, ja englannin osaamiseni Corkissa huipentui näin:

Ystäväni ja minä kävelimme kadulla. Meitä vastaan käveli isokokoinen mies, joka katsoi maahan, eikä siksi nähnyt meitä. Mies ei myöskään kuullut tuloamme, minkä vuoksi hän säikähti, kun olimme jo kohdalla ja aloimme väistää häntä. Pysähdyimme hetkeksi miehen eteen hänen selittäessä jotain aivan käsittämätöntä, ja hetken luulimmekin hänen olevan humalassa. Kysyin ystävältäni, tajusiko hän mitään, johon hän vastasi kieltävästi. Niinpä vain sanoin miehelle sorry pari kertaa ja käytin ilmeitä ja elekieltä ilmaistakseni, että tarkoituksemme ei ollut pelästyttää ja että en valitettavasti ymmärrä enkä osaa auttaa häntä. Jatkoimme matkaa. Aloin heti kelata tilannetta. Olin erottanut puheesta tasan kolme sanaa: bill, feet ja please. Mitä vain kolmesta sanasta voi päätellä? Jostain kummasta sen keksin. Mies oli sanonut: ”Could you wear bells in your feet, please?” Se oli siis vitsi! Mies viittasi hiljaiseen kävelyymme ja toivoi, että meillä olisi kellot jaloissamme, jotta hän olisi voinut kuulla tulomme. (Corkissa i- ja e-kirjaimet usein sekoitetaan, eli bell tosiaan voidaan lausua bill ja mm. sanalla meddle (suom. sekaantua) tarkoitetaankin sanaa middle.) Voi että, mitkä henkiset seläntaputukset annoin tuosta oivalluksesta itselleni; koodin murtaminen ja vitsin tajuaminen – vain noin sata metriä liian myöhään.

Mainiona loppukevennyksenä yllä on kunnon pikaopas eri irlanninenglannin murteisiin. Cork kuulostaa hyvin todenmukaiselta, heti tuli muistot mieleen!