Avainsana-arkisto: kasvissyöjä

Vegaanista lihansyöjäksi: lihonut 30 kiloa yhdessä vuodessa

Olen seurannut mielenkiinnolla yhtä viihdyttävää mutta samalla surullista ilmiötä, joka voi motivoida monia syömään terveellisemmin ja jopa laihtumaan, jos sille on tarvetta.

Tätä tapausta voi käyttää varoittavana esimerkkinä, joka muistuttaa, miksi ihmisen ei kannata syödä ihan mitä huvittaa ja juuri niin paljon kuin haluaa. Seuraukset ovat niin ikävät, että niiden näkeminen saa salaatin ja kuntosalin yhdistelmän kuulostamaan houkuttelevammalta kuin koskaan aiemmin.

Ennen-kuva marraskuulta 2016, jälkeen-kuva maaliskuulta 2018. Lähteet: https://www.youtube.com/watch?v=1XT1VEoZioo ja https://www.youtube.com/watch?v=X7MbJoDExv8

Tämäkin tarina alkaa YouTubesta, jonka takuuvarmasti kiinnostavin ex-vegaani on amerikkalainen Nikocado Avocado -nimellä videoita julkaiseva 25-vuotias mies. Hänen erikoisalaansa ovat syömisvideot, joissa mennään herkuttelun ja mässäilyn tai joidenkin mielestä selvän ahmimisen puolelle. Nikocado ehti olla viisi vuotta vegaani, kunnes siirtyi takaisin lihansyöjäksi vuoden 2017 alussa. Nyt hän on ollut kaikkiruokainen reilun vuoden ajan, ja on lihonut noin 30 kiloa. Hän on järkyttänyt ja naurattanut monia lihomisvideoillaan, joista paras löytyy alta.

Moni reagoi videoon tekemällä sille vastineen. Alla on niistä loistavin ja ehdottomasti huvittavin. Se osoittaa yksiselitteisesti, mistä Nikocadon hämmästelemä lihominen johtuu.

Sittemmin Nikocado on lihonut näkyvästi lisää. Videoillaan hän syö valtavia määriä roskaruokaa. Hän ei ole makeiden herkkujen ystävä, vaan listaa suosikeikseen nuudelit, pizzat, hampurilaiset, ranskalaiset, juustossa uitetut ruoat ja vastaavat. Hän harrasti syömistä kameran edessä myös vegaanina, mutta pysyi vielä silloin varsin hoikkana.

Kun hän oli vegaani, hän ei pelkästään syönyt vegaanisesti, vaan hän oli myös aktivisti, jonka YouTube-kanava koostui pitkälti opetuksellisista, dokumentaarisista videoista, joissa kerrottiin eläinten arjesta tuotanto-oloissa ja lihansyönnin vaikutuksesta koko maapalloon. Hänellä oli silloin noin 20 000 seuraajaa YouTubessa, mikä ei ole paljon amerikkalaiselle (englanninkielinen sisältö pystyy tavoittamaan tuhannesti enemmän katsojia ja kuulijoita kuin esim. suomenkielinen). Hänen kanavansa ei myöskään juurikaan kasvanut, kukaan ei pitänyt häntä minään eikä varsinkaan mieltänyt häntä kilpailijaksi sisällöntuotannossa.

Nyt hänellä on yli puoli miljoonaa seuraajaa, ja hänen kanavansa kasvaa räjähdysmäisesti koko ajan. Hän on yksi suosituimmista amerikkalaisista mukbang-tubettajista. Termi mukbang tulee Etelä-Koreasta ja tarkoittaa syömisen kuvaamista (netti)yleisölle. Englanniksi mukbang käännetään useimmiten muotoon eating show. Mukbangin alkuperäinen idea on voida syödä ”yhdessä” jonkun kanssa ruudun välityksellä, vaikka todellisuudessa onkin yksin. Ruokaseurana toimii siis videon tekijä, jonka kanssa voi joskus myös chattailla syömisen aikana.

Toiset eivät katso mukbang-videoita ruokaseuran vuoksi, vaan siksi, että ne motivoivat heitä kuntoilemaan ja syömään fiksusti. He eivät halua, että heille käy yhtä kurjasti kuin esim. Nikocado Avocadolle, jonka lihomiselle ei näy loppua. Nikocado saa usein kommentteja, joissa katsoja kertoo laihtuneensa tuntuvasti Nikocadon käänteisen esimerkin innoittamana ja treenaavansa aina katsoessaan hänen videoitaan.

Toisten mielestä Nikocado tekee hallaa veganismille, kannustaa muitakin jättämään veganismin ja levittää siitä väärää tietoa mm. pelottelemalla terveysriskeillä, vaikka itse syö erittäin epäterveellisesti ja kärsii erilaisista terveysongelmista nykyisen ruokavalionsa takia.

Toisten mielestä hän taas toimii upeana mainoksena vegaaniselle ruokavaliolle, koska hänen ennen ja jälkeen -kuvansa ovat niin paljonpuhuvia. Hoikkana vegaanina hän oli paljon paremman ja terveemmän näköinen kuin nykyään. Henkisesti hän tuntui tasapainoisemmalta ja kypsältä ikäisekseen, ja äänikin oli miehekkäämpi. Nykyään hän on usein niin pöhöttynyt, että silmätkin tuntuvat toisinaan jäävän osittain turvotuksen alle piiloon. Moni pitää häntä lapsellisena, koska hän valittaa ja vollottaa milloin mistäkin draamalliseen sävyyn. Se kaikki voi tosin olla show’ta, sillä hän todella on havainnut, millainen sisältö netissä myy. Hän on ennen kaikkea taitava esiintyjä, joka tienaa elantonsa ruokkimalla omaa syömishäiriötään.

Menestyksen varjopuolia ovat nopea lihominen ja roskaruoan tuomat terveysongelmat, niin psyykkiset kuin fyysisetkin. Ne ovat monelle juuri niitä syitä, miksi hänen videoitaan katsotaan. Se, että hän ahmii itsensä muodottomaksi, motivoi muita lisäämällä heidän itsekurin määrää.

Jos veikkaa, että mukbang-videot voisivat motivoida itseä tsemppaamaan, Nikocado todennäköisesti onnistuu muiden innostamisessa parhaiten. Hän on mässäilyssään ja videoiden toteutuksessa aivan omaa luokkaansa.

Lopuksi kerron lyhyesti parista huomiosta, joita olen tehnyt veganismista osittain Nikocadon herättämänä.

Veganismi on monelle, etenkin eettisistä ja/tai ekologisista syistä vegaaniksi ryhtyvälle ideologia ja identiteetin osa. On kiehtovaa ja pelottavaa, että ihminen voi siirtyä yhdestä ääripäästä toiseen yhdessä yössä. Varsinkaan nuorena tuollainen käytös ei kuitenkaan ole epätavallisia.

Vegaaninen syöminen on erittäin marginaalista nykyäänkin, vaikka kaupoista saatavan vegemuonan perusteella voisi päätellä aivan muuta. Monet syövät vegaanista ruokaa enemmän kuin ennen, mutta vain harvat ovat täysvegaaneja. Valtaosa vegaaneiksi ryhtyvistä lopettaa ennemmin tai myöhemmin ja palaa kaikkiruokaisuuteen. Suomessa arvellaan olevan yksi prosentti kasvissyöjiä, ja myös maailmanlaajuisesti vegaanien kohdalla puhutaan usein prosentista tai maksimissaan kahdesta.

Vegaanisella sisällöllä ei pärjää bisnesmaailmassa lainkaan siten kuin perinteisemmällä sisällöllä, olkoon sitten kyse ruoasta, kasviperäisistä tuotteista puhumattakaan valistusvideoista, joita on raastavaa katsoa. Nikocadosta(kin) tuli suosittu vasta kun hän alkoi syödä lähes kaikkien rakastamaa ei-vegaanista roskaruokaa.

Harmi, ettei rahallinen menestys kuitenkaan aina tarkoita samaa kuin henkilökohtainen menestys. Ollako ennemmin rikas, ylipainoinen ja sairas matkalla lihavuuteen vai köyhä, hoikka ja terve matkalla tuntemattomaan?

Hirveää, apua! Viisaammat, auttakaa!

Minun pitäisi juuri nyt olla ulkona nauttimassa ihanista aurinkopäivän rippeistä Madeiralla (saavuimme tänne tänään), mutta kun avasin äsken tietokoneen, huomioni kiinnittyi johonkin karmeaan: blogini paraatipaikalla mainostetaan HK:n jauhelihaa! Heti mainoksen ja hakukentän alapuolella on kuva minusta ja blogikuvaus, jossa kerron kirjoittavani muiden aiheiden ohella kasvisruoasta. En eläissäni mainostaisi blogissani lihatuotteita, jos se olisi minusta kiinni!

En tosiaan haluaisi käyttää tähän kovasti aikaa juuri nyt, mutta yritän pähkinänkuoressa kertoa, mistä on kyse ja mikä kaikki tässä mättää.

Valitsin blogialustakseni aikoinaan WordPress.comin pitkälti siksi, että sitä suositeltiin käymälläni blogikurssilla ja siksi että alusta on ilmainen. Toisin sanoen en ollut valmis maksamaan siitä, että saan blogata. Minulla oli sellainen periaate, että niin kauan kuin en tienaa blogilla mitään, en myöskään itse sijoita siihen rahaa (en tiennyt, tulisinko koskaan tienaamaan blogilla tai halusinko edes sitä). Päätin joka tapauksessa, että en anna blogille rahojani, mutta sijoitan siihen ajallani ja vaivannäölläni eli työllä. Tuo periaate on toiminut nykyisyyteen asti.

Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että WordPress mainostaa ties mitä tuotteita ja palveluita heti blogini ylälaidassa. Mainostenesto-ohjelma Adblockin ansiosta säästyin näkemästä itse mainoksia, mutta näin niiden paikan. Siksi tiesin, että blogin ylälaidassa on vastikään alettu mainostaa jotain, mutta en tiennyt, minkä kaiken mainostamiseen paikkaa käytetäänkään. Järkyttävä totuus paljastui minulle ensi kertaa tänään ollessani nyt Madeiralla. Tiesin, että WordPress oli ennenkin näyttänyt blogissani mainoksia, mutta kaikki näkemäni mainokset olivat aina olleet kohtuullisen pieniä ja niiden paikka oli vasta kunkin kirjoitukseni perässä. Mainonta ei ennen ollut aggressiivista eikä valloittanut lähes ollenkaan tilaa blogistani.

Mainokset ovat WordPressin rangaistus siitä, että bloggaan ilmaisversiolla. Mainokset eivät siis ole minun valitsemiani tai hyväksymiäni enkä saa niistä senttiäkään, vaan WordPress laittaa niitä blogiini. Niiden on tarkoituskin ärsyttää, jotta bloggaaja saataisiin pakotettua maksamaan omasta bloggaamisestaan; mainokset saa nimittäin pois ostamalla jonkin näistä:

Eihän tuo neljä euroa paha ole, jos sillä pääsee eroon hirvittävistä liha- ja pikavippimainoksista (molemmat ovat arvomaailmani vastaisia). Ällöttää silti tällainen kiristys WordPressin toimesta. Erityisesti jauhelihamainos oli shokki. Suoraa vittuilua päin naamaa. Sama asia kuin AA-kerhon tapahtumissa mainostettaisiin näkyvällä paikalla vodkaa.

WordPressin kiristystaktiikka on näin ollen todellakin purrut, ja olen päättänyt ostaa jonkin yllä mainituista tilausvaihtoehdoista heti matkan jälkeen.

Kysymykseni kaikille asiasta enemmän tietäville kuuluu:

Onko blogin maksullisessa päivittämisessä mitään muuta ideaa kuin mainosten poisto? Tuolla samalla hinnalla saisin nimittäin myös oman verkkotunnuksen (blogini osoite muuttuisi siis muotoon mielekasmiellekartta.com). Oman verkkotunnuksen ja -osoitteen väitetään mullistavan koko blogi ja tuovan enemmän kävijöitä, mutta itse epäilen sitä vahvasti. Lisäksi pelkään, että osoitteenmuutoksen myötä blogini ei enää näy sen tilaajille WordPress Readerissä ja että moni muukaan vanha lukija ei sivustoa syystä tai toisesta enää löydä. Blogiurani aikana olen todistanut useamman ihmisen blogin hävinneen feedistäni sen jälkeen, kun he menivät ”parantelemaan” blogiaan ja joutuivat vieläpä maksamaan siitä.

Tiedän, että tuolla halvimmallakin neljän euron kuukausihinnalla saisin mm. enemmän tallennustilaa kuville ja uusia ulkoasuteemoja, mutta en tarvitse sellaisia. En siis hyötyisi niistä, vaan maksaisin tuon summan vain siksi, että saan mainokset blogista pois. Verkkotunnusasia kuitenkin kiinnostaa ja epäilyttää, joten jos joku osaa aiheesta jotain kertoa, se olisi aivan mahtavaa.

Saakutti, miten tuo lihamainos kismittää! Täältä lomalta käsin en kuitenkaan ala blogia päivittää. Nyt täytyy vain kestää ja malttaa mielensä. Madeira on juuri oikeaa lääkettä. Nappasin alla olevan kuvan tänään hotellihuoneemme parvekkeelta.

Kyllä täällä kelpaa lihayritysten mainoksia pakoilla!

Pihistelijän happy hour

Moni lienee tästä jo kuullutkin, mutta lähes yhtä moni ehkä ei. Minulle tämä selvisi vasta äskettäin, ja otin tämän mainion keksinnön heti osaksi nuukaa arkeani.

Olen rikas köyhä ilmaisun kaikissa merkityksissä: tienaan mitättömästi, ja niitäkin palkkioita saan karhuta työnantajilta lakimiehillä uhaten. Minulla kuitenkin on aina rahaa niinkin ”paljon”, että voin esim. lähteä lomamatkalle ex tempore (matkan täytyy kuitenkin olla minun varaamani, sillä tartun vain hyviin matkadiileihin). Tämän kaiken mahdollistaa viisas rahankäyttö, jonka olen osannut luonnostaan niin kauan kuin muistan. Säästökeinoja on lukemattomia, mutta itse olen säästänyt mm. asumalla edullisella asuinalueella Helsingissä ilman autoa, lyhentämällä asuntovelkaa vuokralla asumisen sijaan, ollen palkkatyössä lähes koko opiskeluaikani ja säästäen palkasta suurimman osan, ja unohtaen miltei aina kaikki ”turhat” rahasyöpöt (esim. bilettämisen, drinkit, taksimatkat jne.).

Nyt olen löytänyt itselleni uuden ja mitä kutkuttavimman säästökeinon, joka todella tuntuu lompakossa: ruokakaupassa voi nykyään helposti tehdä ostoksia 60 prosentin alennuksella! Jos puhuttaisiin mistä tahansa muusta kaupan alasta, suurikaan alennus ei hetkauttaisi minua, sillä en tahdo ostaa mitään turhaa, mutta kun puhutaan ruoasta, jota jokaisen on pakko ostaa, alennus on käsittämättömän suuri ja innostava. Kyseessä on siis S-kauppojen ilta-ale, joka on käynnissä kaupan viimeisenä aukiolotuntina. Alennuksen piirissä on satoja S-kauppoja (esim. S-market, Alepa, Sale ja Prisma) ympäri Suomen, ja alennus annetaan kassalla sellaisista tuotteista, joihin on jo merkitty useimmiten 30 prosentin alennus oranssinpunaisella lapulla. Viimeisenä aukiolotuntina alennus kuitenkin kasvaa 60 prosenttiin. Tästä kattavasta listasta voi tarkastaa, kuuluuko oman asuinalueen S-kauppa alennuksen piiriin, ja listasta näkee myös, onko viimeinen aukiolotunti esim. klo 20 ja 21 välillä vai 21 ja 22 välillä.

Saan 60 prosentin alennuksella ruokaa jopa täältä korvesta, missä nykyään asun! Ja en suinkaan mitä tahansa ruokaa, vaan härkistä, nyhtistä, falafeleja ja mustapapupihvejä! Mikä kasvissyöjän paratiisi! Jos kasvissyöjä löytää S-kaupasta näin paljon aleruokaa, niin sekasyöjä luonnollisesti vielä enemmän.

Alennukset hyödyttävät myös ympäristöä, koska S-kauppojen ruokahävikki on niiden myötä entisestään vähentynyt. Eniten kiittää kuitenkin kuluttajan kukkaro, josta löytyy jo muutaman kauppareissun jälkeen rahaa ties mihin harrastuksiin tai menoihin pelkästään ruokalaskusäästöjen johdosta!

Juuri tällaisten ihanuuksien ansiosta olen oman elämäni miljonääri.