Avainsana-arkisto: kasvimaito

Vegaaniset munkit + mitä järkeä vegaanisuudessa taas olikaan?

Vuoden klassisin munkkiaika lähestyy kovaa vauhtia. Kirjoittamalla Googleen vegaaniset munkit saa useita osuvia hakutuloksia, ja käytetty reseptikin on niissä kaikissa lähes samanlainen. Se johtunee siitä, että munkit valmistetaan juuri tietyistä aineista, ja jos reseptistä poikkeaa vähänkin enemmän, lopputuloksena ei ole perinteiset munkit.

Munkkeja on ilahduttavan helppo tehdä vegaanisina. Maito vain korvataan halutulla kasvimaidolla. Lisäksi huolehditaan, että käytetty rasva on kasviperäistä, mitä monet aivan tavalliset (leivonta)rasvat ovatkin.

Meillä syötiin vegaanisia munkkeja jo viime vuonna, ja tänä vuonna käytämme aivan samaa reseptiä.

Vegaaniset munkit

  • 5 dl kädenlämpöistä kauramaitoa
  • 50 g hiivaa
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl kardemummaa
  • 13 dl vehnäjauhoja
  • 125 g rasvaa (valitse haluamasi esim. täältä)

Paistamiseen

  • rypsiöljyä

Pinnalle

  • sokeria
  1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen kauramaitoon. Sekoita joukkoon sokeri, suola, kardemumma ja jauhot. Lisää pehmeä rasva. Alusta taikina ja kohota se kaksinkertaiseksi.
  2. Pyörittele taikinasta pullia ja kohota niitä liinan alla noin 10 minuuttia. Jos haluat rinkeleitä, pyöräytä pulliin reikä sormella.
  3. Kuumenna öljy 170 asteeseen ja paista munkit upporasvassa. Käännä munkki, kun toinen puoli on kauniisti ruskistunut. Nosta kypsät munkit talouspaperin päälle hetkeksi valumaan. Sokeroi munkit kummaltakin puolelta.

***

Jopa kasvissyöjän voi joskus olla helppo ”unohtaa”, miksi onkaan kasvissyöjä. Mieleen voi tulla kysymyksiä, kuten onko tiukassa vegaanisuudessa lopulta mitään järkeä, ja voiko esim. maito mukamas olla niin epäterveellistä ja epäeettistä kuin väitetään. Pakkohan sen on olla hyvästä, kun rakastetut urheilijatkin sitä juovat (ainakin mainoskampanjoiden mukaan). Sekasyöjien se vasta voikin olla vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaa syödä vegaanisesti, se kun kuitenkin väistämättä rajoittaa ”sallittujen” ruokien valikoimaa. Miksi kieltää itseltään yhtään mitään, kun voi saada kaiken? Mukaan lukien osteoporoosin, tukkeutuneet suonet, sydänkohtauksen, paksusuolensyövän ja pahan mielen? Kuka nyt niitä ei haluaisi?

Perinteisen munkkireseptin käytetyin eläinperäinen aine on maito. Alta löytyy hauskasti tehty reilun viiden minuutin pituinen video, jossa maitoteollisuus selitetään pähkinänkuoressa. Suosittelen juuri tätä videota, koska se on kiinnostava, informatiivinen, kuluttajan näkökulmasta tehty, ja siitä on tarkoituksella jätetty pois kaikki liian raaka ja julma materiaali. Tarkoitan kuluttajan näkökulmalla sitä, että vaikka ei välittäisi lainkaan lehmistä, ja ajattelisi vain omaa terveyttään, maidosta voi videon nähtyään silti haluta pysyä kaukana. Onneksi markkinat pursuavat eri kasvimaitoja!

Syötävän suloiset lehmät

Nyt on perjantai-ilta. Vielä jokin aika sitten perjantai-iltojeni aiheellisin kysymys oli, mennäkö pubiin vai lehmiä katsomaan. Valinta oli lopulta hyvinkin selvä, eikä tämä postaus kerro niinkään Irlannista, vaan siellä syntyneistä ajatuksistani lehmistä, noista lauhkeista ja söpöistä jättiläisistä, joita tai joiden maitoa niin moni tahtoo laittaa suuhunsa.

lehmia 4

Lehmät olivat hyvin tuttu näky Corkissa ja koko matkan varrella Dubliniin, ja niitä olikin Irlannissa joka paikassa. Tulen aina muistamaan Irlannin sen lehmistä ja toimistolle asti ulottuvasta lannanhajusta. Joskus omassa makuuhuoneessanikin haisi lanta, kun olin jättänyt huoneen tuulettumaan esim. juoksulenkin ajaksi. Se siitä tuuletuksesta!

lehmia

Yllä oleva kuva on otettu asuintaloni takapihalta. Kävelin työmatkani juuri tuollaisissa näkymissä, ja pääsin lähimmäksi lehmiä samaisilla matkoilla. Täytyy myöntää, että kaupunkilaisena suorastaan ensin pelkäsin lehmiä, kun ne tulivat hyvin lähelle. Se kertoo toki siitä, miten vieraantunut kaupunkilainen on ”maaseutuelämästä”, jota Corkissa vietettiin heti keskustan laitamilla. Helsingissä ei koskaan näe lehmiä, ja vaikka vanhempani ovat alkujaan ”maalta” kotoisin, sielläkään ei näy lehmiä. Corkissa tuli väkisinkin ajatelleeksi sitä, missä Suomen lehmät ovat. Koska maidon ja maitotuotteiden kulutus on Suomessa valtavaa, meidän pitäisi nähdä lehmiä kaikkialla lähes ympärivuotisesti. Lääniähän meillä piisaa. Missä lehmät siis ovat? Meidän kaikkien pitäisi nähdä niitä sadoittain tai tuhansittain työmatkoillamme.

Irlannissa lehmillä oli kriittisen katsojan silmin niin hyvät oltavat kuin mahdollista. Näin usein, kun ne tuotiin aikaisin aamulla ulos, ja vielä useammin sen, kun ne haettiin yöksi navettaan. Sain jopa olla auttamassa niitä ylittämään tien pari kertaa, eli seisoin autotiellä merkiksi autoilijoille, jotta he tajusivat lehmien olevan lähdössä ylitykseen samalla kun karjanpitäjä viittoi lehmiä oikeaan suuntaan. Alla on kuvakin tien ylityksestä. Lehmien piti ylittää tie, koska laidun ja navetta olivat tien eri puolilla. ”Come on, girls”, karjanpitäjä sanoi aina lehmilleen, ja tuntui kohtelevan lypsäviä tyttöjään hyvin. Poikia ei laitumilla koskaan ollut, ei myöskään vasikoita, jotka otetaan äideiltä pois, jotta kaikki maito jää ihmisille.

lehmia 5

Katselin lehmiä ja tarkastelin niitä. Ne olivat niin isokokoisia, että sitä tunsi itsensä kovin heiveröiseksi niiden rinnalla. Yksi niistä olisi ensin voinut tuupata minut kumoon, ja toinen kävellä sitten päältäni, ja se olisi ollut loppuni. Niin helppoa lehmän olisi tappaa ihminen. Jos lehmät olisivat vähänkin aggressiivisia, tai jopa pahansuopia metsästäjiä, ihmisillä ei olisi mitään valtaa niihin, vaan joutuisimme itse ruoaksi. Niinpä lehmien riisto perustuu vain ja yksinomaan siihen, että ne ovat niin kilttejä ja alistuvia. Kun kävelin itselleni vierailla ja uusilla maanteillä mm. uutta kotia etsiessäni, jopa niillä matkoilla monet lehmät luulivat minua kaitsijakseen, ja odottivat minulta aivan selvästi toimintaa ja käskyjä. Ne ihmettelivät, kun minulla ei ollutkaan antaa niille ohjeita, vaan kerroin olevani vain ohikulkumatkalla ja kehotin niitä jatkamaan lepäilyä ja nautiskelua.

Lehmät söivät, söivät ja söivät, ja isoimmat painoivatkin lähemmäs tonnin, mutta herranjestas, miten luisevia ne samalla olivat! Ihmettelin todella lehmien kehonrakennetta ja -koostumusta. Alla näkyy hyvin niiden törröttävät luut. Ajatella, että terveellistä ja hurjan vähäkalorista ruohoa syövän eläimen liha ja sen erittämä maito ovat rasvaisia ja epäterveellisiä kuin mitkäkin. Sanonta ”Olet, mitä syöt” ei siis voisi pitää vähemmän paikkaansa lehmien kohdalla. Lypsylehmätkin päätyvät lopulta lihoiksi, ja punainen liha on epäterveellisintä ja eniten tauteja aiheuttavaa eläinravintoa ihmiselle.

lehmia 6

Lehmät olivat aina kumman suloisia ja puoleensavetäviä, mitä ei välttämättä suurelta karjaeläimeltä odottaisi. Moni olisi tullut tekemään lähempääkin tuttavuutta, kunhan vain itse malttoi katsella ja odotella tarpeeksi kauan. Uteliaita ne olivat selvästi, toiset myös leikkisiä.

lehmia 7

Useimmilla lehmillä oli merkit molemmissa korvissa, hännän juuressa oli teippiä, ja pepussa oli tekstiä. Silti jos olisin irlantilainen Irlannissa, minut olisi varmaan vaikea saada lopettamaan maitotuotteiden käyttö eettisistä syistä; lehmät voivat siellä yksinkertaisesti niin hyvin, että puheet siitä, kuinka ne kärsivät, tuntuisivat naurettavilta, kun kuka tahansa pystyy itse näkemään, miten rauhassa ja vapaasti ne saavat elää. Terveyssyyt ovat kokonaan oma asiansa, ja Irlannissa kannattaisikin ehkä vedota niihin, jos haluaa puhua maidon kulutuksen vähentämisen/lopettamisen puolesta.

Vaikka Suomessa väitetään, että eläimillä on täällä upeat olot, en itse näe sitä lainkaan siten kuin Irlannissa, vaan päinvastoin meillä on tuoretta ja dokumentoitua tietoa eläinten kaltoinkohtelusta. Lisäksi jo puhtaasti maantieteellisistä syistä lehmiä ei tuoda ulos kuin vain kesäkuukausina (jos silloinkaan), vaikka totuus Suomessa on tämä:

Tietyt nautarodut soveltuvat ympärivuotisesti ulkona kasvatettaviksi, kun pitoalue on riittävän suuri, eläimillä on jatkuvasti saatavilla rehua ja vettä sekä kuiva makuupaikka, ja niille on tarjolla riittävä sääsuoja. […] Toistaiseksi vain 9 % maidontuottajista päästää eläimet myös talvella ulos jaloittelemaan, vaikka ympärivuotisella jaloittelulla on hyvinvointia edistävä vaikutus. (Lähde: Eläintieto.fi)

Kun Suomessa yli 90 prosenttia lehmistä ei pääse talvisin edes käymään ulkona, siinä on minulle enemmän kuin tarpeeksi syytä kieltäytyä maitotuotteista kokonaan. Kun yhtälöön lisätään vielä maidon terveyshaitat, maidon käyttämiselle ei ole mitään perusteita.

Lue myös:

lehmia 3

Vegaanista ruokaa matkalla (Madeira edition)

Kirjoitin aikoinaan Vegaanista ruokaa matkalla -postauksen Kreikasta, ja sehän on hyvin karua luettavaa. Erityisen ikäväksi Kreikan-kokemuksen teki se, että maan ruokaa mainostetaan niin kasvisvoittoiseksi ja terveelliseksi, vaikka todellisuudessa siellä syötiin eniten roskaruokaa, eikä ravintoiloilla siksi ollut tarjota paljoakaan muuta. Myöskään kioskin kokoisista kaupoista ei löytynyt lähinnä muuta kuin kurkkua ja tomaattia. Mutta nyt asiat ovat toisin!

evasleipa

Madeiralla (tai tarkemmin ottaen Funchalissa) vegaani löytää yhtä sun toista syötävää jo pelkästään ruokakaupan antimista. Itse kokkaamalla toki saa tehtyä vaikka mitä, mutta matkalainen ei välttämättä halua viettää aikaa keittiössä. Silloin valmisruoat, kuten vegaaniset siemenpohjaiset kasvispihvit ja soijapohjaiset samosat (mausteiset ”jauheliha”taskut), ovat käteviä ja ilahduttavia löytöjä.

Aamupalaruokia löytyy kaikkein helpoiten. Itse olen syönyt täällä kaikenlaisia leipiä maapähkinävoilla ja kasviksilla, erilaisia vegaanisia jogurtteja ja muroja ja myslejä riisimaidolla (myös kaura- ja mantelimaitoa löytyy useita laatuja vähänkin suuremmista marketeista) banaanipalojen kera.

Madeira tunnetaan omasta banaanilajikkeestaan, joka on liian lyhyt päästäkseen EU:n markkinoille (miten hölmöä!). Niinpä 80 – 95 prosenttia Madeiran banaaneista viedään Manner-Portugaliin madeiralaisten itse syödessä loput. (Jos ravintolan menussa lukee jonkin ruoan kohdalla ”Madeira style” tai jotain vastaavaa, se tarkoittaa hyvin todennäköisesti sitä, että ruoassa on banaania.)

iltaruokia

Kuvakollaasissa yllä on joitakin iltaruokiani. Paahdetut kastanjat ovat ihana paikallinen herkku ja käyvät naposteltaviksi tai jonkin muun ruoan kylkeen. Myös ananas on mehukasta ja makeaa, mutta sen hedelmähapot ovat niin vahvat, että suuni on ”palanut” jo kahdesti. Kielen pinta meni tulipunaiseksi ja nousi täyteen pienenpieniä rakkuloita, ja huulet turposivat kunnon pusuhuuliksi. Suussa kihelmöi vielä seuraavanakin päivänä. Ananasta on vielä jäljellä jääkaapissa, mutta en ehkä halua syövyttää kieltäni enää kolmatta kertaa!

Entä ravintolasyöminen? Emme ole syöneet tällä reissulla paljonkaan ravintoloissa, koska asumme niin lähellä hyvin varustettua ruokakauppaa, mutta jo yksi ravintolakäynti riitti muistuttamaan, miten haastavaa vegaaninen syöminen ravintoloissa on. Menussa riitti valinnanvaraa, ja silti sieltä ei löytynyt yhtäkään ruokaa valmiiksi vegaanisena. Esimerkiksi kaikki keitot, jotka ovat alkuruokina tavallisia, oli pilattu kermalla. (Löysin samaisia sosekeittoja vegaanisina omasta ruokakaupastamme.) Samaten kaikissa pastaruoissa oli joko lihaa tai katkarapuja, aina kermakastikkeessa. Pastan saaminen ilman kermaa, muita maitotuotteita ja juustoa oli silti helppoa, kun selitin toiveeni tarjoilijalle.

sienipastaa

Pasta olikin todella maistuvaa! Tilasin pastan sienien, oreganon ja tomaatin kera (yksi oliivirinkula on keskellä koristeena!) ja pyysin jättämään kerman pois. Olin pohtinut ennen ruoan saamista, käyttääkö kokki mielikuvitustaan vai tuodaanko pastani kuivana. Luovuutta oli onneksi käytetty, sillä kastike oli herkullista ja siinä oli ainakin tomaattia, oliiviöljyä ja jokin kieltä kutkuttava maustesekoitus. Karamellisoitu sipuli toi ruokaan syvyyttä ja sielukkuutta.

Olin siis hyvin tyytyväinen omaan ateriaani, mutta ympärille katsominen paljasti, millaista vegaaninen syöminen ravintoloissa on yleisesti. Vieressämme istuneille pariskunnille tuotiin kermaista parsakeittoa, liha- ja kala-aterioita, omenapiirakkaa, suklaavaahtoa ja jonkinlaisia lättyjä jäätelön kanssa. Itse olisin voinut saada ainokaisen pastan sijaan lisukkeiksi tarkoitettuja perunoita, riisiä, vihreitä papuja ja porkkanoita. Jälkiruokalistalta olisin saanut hedelmäsalaatin 3,50 eurolla.

Kun kävelimme ravintolasta kämpille, aloin kuitenkin miettiä, että vegaaninen syöminen ei oikeasti ole lainkaan niin rajoittavaa, kuin mitä ravintolaillallisen perusteella voisi päätellä. Kun kerma kerran sattui olemaan illan pääongelma, niin kermahan olisi voinut olla esim. soija-, kaura- tai kookoskermaa (joita jopa täällä kaupoissa myydään). Todellisuudessa kasvisravinto siis tarjoaa ENEMMÄN vaihtoehtoja kuin sekasyömärin eläinperäinen kermaruokavalio, mutta tämä ei tietenkään näy perusravintoloissa.

tofua marinoitumassa

Nyt lähdemme kävellen Câmara de Lobosiin, ja minulla on jo tofu marinoitumassa iltaa varten. Marinadista tuli onnistunutta ottaen huomioon, että emme enää osta uusia ruokia, vaan syömme kaappeja tyhjiksi. Marinadissa on ketsuppia, vedellä ohennettua aprikoosimarmeladia ja pippuria. Ei hassumpaa!