Avainsana-arkisto: kaamosrasitus

Muutin pois talosta

Tämä on aika rankkaa tekstiä minulta, joka asuu tai siis asui unelmiensa kodissa. Ja silti kaikki on täyttä totta.

Tarina alkaa joulukuun alusta. Olin palaamassa kotiin Helsingissä vietetyn viikonlopun jälkeen. Normaalisti minusta on aina ihana palata kotiin, olinpa ollut poissa vain hetken tai useamman päivän. Tuolloin joulukuun alussa ajattelin ensimmäistä kertaa, että jäisin mielelläni mieheni luo hänen asuntoonsa Helsinkiin. Miksi lähtisin yksin maalle pimeään? Mitä sellaista minulla on siellä, mitä minulla ei miehen luona ole? Aiemmin syksyllä en vielä miettinyt moisia, sillä tein erilaisia pihahommia. Jouduin lopettamaan maalauspuuhat ym. vasta kun ilmassa alkoi olla liikaa kosteutta eikä maali siksi enää kuivunut. Kun ruska muuttui ruskeaksi harmaudeksi, ja se pian mustuudeksi, maaseutu ei tarjonnut ainakaan minulle enää mitään muuta kuin pimeitä maanteitä ja sokaisevia autonvaloja.

Vielä lokakuun 11. päivä oli näin kaunista.

Vielä lokakuun 11. päivänä oli näin kaunista.

Kerroin viime kirjoituksessa miehen edesmenneestä Elmo-kissasta. Vaikka rakkaan lemmikin menettäminen on surullista, se avasi myös monia uusia mahdollisuuksia. Minulla ei nimittäin koskaan ennen ollut yhteisen viikonlopun jälkeen mitään muuta vaihtoehtoa kuin mennä omaan kotiini, missä ikinä se olikin. Vaikka kuinka olisin halunnut asua miehen kanssa, sitä mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ollut. Niinpä en turhaan edes unelmoinut sellaisesta. Elmo oli aina hoidossa sukulaisilla sillä aikaa, kun minä olin miehellä kylässä, ja kissa oli toki aina haettava takaisin kotiin silloin kun niin oli sovittu. Elmon kuoltua visiittini miehen luo eivät enää ole vaatineet minkäänlaisia järjestelyjä.

Niinpä löysin tänä syksynä itseni pohtimasta, mikä minulle on tärkeää: asunko ennemmin yksin hienossa ja uudenkarheassa talossa keskellä harvinaisen kaunista maisemaa vai ahtaalla kerrostaloalueella poikamiesboksissa, jota voi murjuksikin nimittää, yhdessä miehen kanssa? Huomasin, että valitsen koska tahansa ennemmin murjun, jos se tarkoittaa sitä, että saan asua miehen kanssa. Muutin siis Helsinkiin, ja asun ensimmäistä kertaa yhdessä mieheni kanssa! Ei siihen tarvittu kuin yhdeksän ja puolen vuoden yhteinen taival.

Kaiken keltaisen keskellä vielä pärjäsi kuvanottohetkellä 15.10.2018.

Kaiken keltaisen keskellä vielä pärjäsi kuvanottohetkellä 15.10.2018.

Tähän mennessä tekstiä joillakuilla on ehkä tullut mieleen muutamia kysymyksiä. Miksi mies ei muuta taloon? Miten talolle nyt käy? Eikö tulevaisuutemme kuitenkin ole talossa maalla eikä kerrostalossa Helsingissä? En osaa sanoa, milloin talossa oleminen alkaa taas tuntua kivalta ja milloin olen valmis jäämään sinne yksin. En taida ylipäänsä enää haluta asua yksin, nyt kun minun ei Elmon takia enää tarvitse. Miehen oma asunto on lähellä hänen työpaikkaansa ja muutenkin hyvien kulkuyhteyksien päässä miltei kaikkialta, talolta puolestaan ei ole minkäänlaisia julkisia yhteyksiä mihinkään suuntaan miehen työpäivinä. Vapaapäivinään hän on pyrkinyt viettämään talolla paljon aikaa, mutta silti olin siellä valtaosan ajasta yksinäni. Autottomuus on ollut meille kautta vuosien tärkeä arvo emmekä missään nimessä tarvitse autoa pääkaupunkiseudulla. Toistaiseksi emme ole halunneet ostaa autoa vain talossa asumisen takia.

Olen muistellut viimetalvista järvenjäällä hiihtämistä, ihanan aurinkoisia kelejä ja joutsenten räpylöiden jälkiä lumessa. Järvi ääntelehti koko lopputalven taianomaisesti. Olin niin onnellinen silloin! Koin suurin piirtein olevani jollakin elämysmatkalla, johon vain harvalla on varaa ja/tai mahdollisuutta. Ehkä siis viimeistään helmikuussa voin harkita taloon jäämistä. Taidan silloinkin matkustaa miehen kanssa, eli sekä tulen että lähden samaan aikaan hänen kanssaan joka ikinen viikko. Olen niin kertakaikkisen traumatisoitunut maaseudun pimeydestä ja sen elämää rajoittavuudesta, että voin vain toivoa oloni hellittävän viimeistään ensi keväänä.

Nopeasti ohikiitävä, kaunis hetki 29.10.2018.

Nopeasti ohikiitävä, kaunis hetki 29.10.2018.

Olin kyllä huomannut kaamoksen normaaliakin ikävämmän vaikutuksen olooni tänä syksynä, ja mm. juuri siksi tajusin aloittaa 5:2-dieetin eli pätkäpaaston. En kuitenkaan ollut tajunnut, kuinka kypsä olinkaan jatkuvaan pimeyteen. Olen iltaihminen, mutta maalla olen pakottanut itseäni enemmän aamuihmisen suuntaan, jotta ehtisin saada päivänvalosta edes jotain irti. Maaseudulla päivää ei kuitenkaan pysty keinotekoisesti pidentämään valoilla niin kuin kaupungeissa, ja niinpä sisälle on vetäydyttävä jo neljän maissa, ellei halua nököttää pimeydessä katsomassa pimeyteen. Helsingissä käydessäni hihkun iltalenkeillä, koska minun on ylipäänsä mahdollista lähteä lenkille vaikka iltayhdeksältä ja nauttia samalla muiden elämänmenosta ja pihoja koristavista jouluvaloista. Maalla iltalenkeillä ei ole mitään nähtävää loppusyksystä. Otsalampun voimin lenkille voi toki lähteä, mutta antoisaa se ei tule olemaan, mikäli mielii nähdä jotain muutakin kuin maantien reunan.

Erittäin harvinainen hetki 18. marraskuuta. Taisi olla koko marraskuun ainoa kirkas päivä.

Erittäin harvinainen hetki 18. marraskuuta 2018. Taisi olla koko marraskuun ainoa kirkas päivä.

Olen nyt asunut Helsingissä vajaat pari viikkoa ja käynyt talossa muutaman kerran vain kasveja kastelemassa ja muutamia tavaroita hakemassa. Käynnit ovat kieltämättä olleet haikeita. Viimeksi tontilla oli jo melkoisesti lunta ja sen tuomaa valoisuutta, mutta minulla ei ollut kameraa mukana. En osaa sanoa, näkevätkö muut näitä maisemia siten kuin minä, mutta minusta näkymät talolta ovat ilmiömäisen upeat. Surettaa, etten niistäkään huolimatta viihdy juuri nyt talossa, mikä tuntuu hieman käsittämättömältä. Toisaalta selitin jo pimeyden, yksinäisyyden ja sen, että murju voittaa ihanan kodin, jos jälkimmäisessä ei saa asua oman rakkaansa kanssa. Siinä on riittävästi syitä nykyiselle asumisjärjestelylle. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä laitan talon myyntiin, kunhan talofirma on tehnyt kaikki tarvittavat korjaukset! Mies on ajatuksesta kauhuissaan, hän kun rakastuu taloon ja sen ympäristöön päivä päivältä enemmän.

Aion kirjoitella säännöllisesti tilanteen etenemisestä tai muuttumisesta. Myös 5:2-dieetin väliaikatuloksista on luvassa kirjoituksia. Tällä erää toivotan kaikille rentouttavaa ja mielekästä joulua sellaisessa seurassa, jossa on hyvä olla, olkoon se omaa tai muiden!

Aloitin 5:2-dieetin yli kuukausi sitten

Vielä jokin aika sitten luulin, etten enää koskaan kirjoittaisi mistään laihdutukseen liittyvästä puhumattakaan siitä, että ryhtyisin itse dieetille. Olin yksinkertaisesti saanut aiheesta tarpeekseni. Menneisyydessä kirjoitin sen verran paljon laihdutuksesta ja painonhallinnasta, että blogissa on aihepiirille kokonaan oma kategoriansa. Jo pitkään olin ajatellut, ettei se kategoria saa enää jatkoa.

Mutta sitten kuin ihmeen kaupalla innostuin 5:2-dieetistä. Muistaako kukaan vielä sitä? Se leimattiin nopeasti trendidieetiksi, kun se ”saapui” Suomeen syksyllä 2013, ja monet naistenlehdet kuin myös jotkin virallisemmat tahot kirjoittivat siitä.

Lue esim.

Minä totta puhuen kokeilin dieettiä jo silloin kuuden viikon ajan. Blogia minulla ei vielä silloin ollut, joten en raportoinut mitään kokeilustani. Merkille pantavaa oli kuitenkin se, että kiinnostuin kokeilemaan dieettiä, vaikka mikään valmis dieetti ei koskaan aiemmin ollut kiinnostanut minua piirun vertaa. Jo siis syksyllä 2013 tiesin, että 5:2-dieetti eroaa merkittävästi monista muista dieeteistä. Juuri sen merkittävän eron takia halusin kokeilla dieettiä ja myös onnistuin kokeilussani. Marraskuussa 2018 ryhdyin taas 5:2-dieetille, ja nyt minulla on kuudes viikko menossa.

Mikä kumman 5:2-dieetti?

5:2-dieetillä syödään viitenä päivänä viikossa normaalisti ja osittain paastotaan kahtena päivänä: naiset saavat paastopäivinä syödä 500 kalorin edestä, miehet puolestaan 600 kalorin edestä. Näin ollen 5:2-dieetti on yksi variaatio pätkäpaastosta eli jaksoittaisesta paastosta (intermittent fasting), jota voi harjoittaa lukuisin tavoin. Tänä päivänä suositumpi on 16:8-malli, jossa paastotaan joka päivä 16 tuntia ja syödään kaikki päivän ateriat kahdeksan tunnin sisällä. Minuun se malli ei ole koskaan vedonnut enkä halua muutenkaan kikkailla ruoan kanssa joka ikinen päivä. Itse en olisi millään dieetillä, elleivät syömistottumukseni toisinaan lähtisi pysyvästi käsistä, mikä puolestaan johtaa moneen ei-toivottuun seuraukseen, kuten väsähtäneeseen oloon ja liian kireiksi käyviin vaatteisiin. 5:2-dieetti onneksi katkaisi tälläkin kertaa ikävän herkuttelukierteen, jonka vankina olin ollut jo kuukausia.

5:2-dieetti ei määrää sitä, mitä saa syödä, eli dieettiä voi soveltaa omaan ruokavalioon täydellisesti. Käytännössä paastopäivän kalorit voi halutessaan nauttia pienen suklaalevyn muodossa, joskaan sellaiseen ei missään nimessä kannusteta. Suosituksena on syödä paljon kasviksia, kuitua ja yleensäkin täyttäviä mutta vähäkalorisia ruokia. Kalorit voi syödä joko esim. kahdessa osassa tai vain yhdessä riippuen siitä, haluaako syödä kaksi pienempää ateriaa vai yhden suuremman. Kalorit voi syödä mihin tahansa vuorokauden aikaan. Jos aamiainen on itselle päivän tärkeimpiä aterioita, paastopäivinäkin voi olla viisasta syödä pieni aamiainen, toiset taas pärjäävät paremmin säästäessään kalorit iltaan.

Viikon kaksi paastopäivää voi pitää silloin kun ne itselle parhaiten sopivat, mutta ei peräkkäisinä päivinä. Olo pysyy parempana ja dieetti tuntuu helpommalta, kun yhden paastopäivän jälkeen saa taas syödä normaalisti parina päivänä ennen seuraavaa paastopäivää.

Paastodieettejä on jo vuosien ajan yritetty myydä laihtumislupausten lisäksi erilaisilla terveysväitteillä. Oleellista niille väitteille on se, että paastoaminen esitetään terveellisempänä ja tehokkaampana tapana pudottaa painoa kuin ”tavallinen” laihduttaminen, jossa kalorien saantia rajoitetaan joka päivä esim. 2 000 kalorista 1 500 kaloriin. Viimeisimmän tutkimustiedon mukaan ne väitteet eivät kuitenkaan pidä paikkaansa: 5:2-dieetti muiden paastodieettien ohella ei ole ylivoimainen tavalliseen laihdutuskuuriin verrattuna, vaan ne kaikki toimivat yhtä hyvin, jos niitä vain pystyy noudattamaan. 5:2-dieetin juju on kuitenkin siinä, että joidenkin on paljon helpompaa sitoutua kahteen dieettipäivään viikossa kuin jokapäiväiseen laihduttamiseen. Jos ja kun paastopäivänä tulee kamala nälkä, on helpottavaa tietää, että jo seuraavana päivänä saa syödä, mitä haluaa.

Johtaako 5:2-dieetti ahmimiseen muina päivinä?

Jotkut epäilevät, että osittainen paastoaminen kahtena päivänä viikossa johtaa hallitsemattomaan ahmimiseen muina päivinä. Joillain voi toki niin käydäkin, eikä yksikään dieetti sovi kaikille. 5:2-dieettiä ei suositella mm. syömishäiriöisille juuri siksi, että dieetti voi sotkea lisää jo valmiiksi häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Toisaalta jotkut syömishäiriöiset ovat raportoineet 5:2-dieetin tasapainottavan heidän syömisiään ja vähentävän ahmimiskohtauksia.

Itse olen entinen syömishäiriöinen, ja 5:2-dieetti tuli minulle kuin lahjana taivaasta. Ennen dieetille ryhtymistä minua ei ollut kiinnostanut terveellinen syöminen miesmuistiin. Kaamosrasitus iskee minuun pahemmin vuosi vuodelta, ja olin vajonnut sohvan pohjalle ilman kiinnostusta juuri mihinkään. Minulla ei ollut tippaakaan motivaatiota katsoa syömisiäni tai hitustakaan tahdonvoimaa tai kurinalaisuutta sanoa millekään mieliteolle ei. Sitä paitsi söin herkkuja silloinkin, kun minulla ei edes ollut mielitekoja. En keksinyt muuta tapaa selviytyä vuoden pahimmasta ajasta kuin syömällä mitä vain milloin vain, vaikka siitä seurasikin aina paha olo. Menin joka ilta nukkumaan vatsa turvonneena ja pullottavana. Olin jo hyväksynyt sen, etten pysty löytämään ratkaisua mistään, kunnes yhtenä iltana marraskuun alkupuolella 5:2-dieetti vain pälkähti mieleeni vanhasta muistista. En yhtään tiedä, miksen ollut ”keksinyt” sitä jo aiemmin. Pidin ensimmäisen paastopäivän heti seuraavana päivänä, ja sillä tiellä olen yhä.

Millaisia tuloksia 5:2-dieetillä voi saavuttaa?

Laihtuminen lienee selvin seuraus, mutta moni kertoo myös mielen kirkastuvan paastopäivinä. Jotkut pystyvät keskittymään asioihin paremmin ja saamaan enemmän aikaan, koska verensokeri ei koko ajan pompahtele napostelun takia. Itse olen esimerkki juuri heistä: paastopäivinä olen tuotteliaampi ja skarpimpi kuin muulloin, ja suorastaan aina odotan paastopäiviä, ne kun ovat antaneet minulle niin paljon.

Itse en punninnut itseäni ennen dieetille ryhtymistä, koska en enää käytä vaakaa. Otin kuitenkin mittani ylös. Monet asiantuntijat sanovat mittojen kertovan enemmän kuin vaaka, joka ei pysty erottamaan, kuinka paljon kehossa on esim. sulamatonta ruokaa. Omalta vyötäröltäni on tähän mennessä lähtenyt kolme senttiä, ja käsivarret ovat selvästi linjakkaamman näköiset kuin ennen. Rasvaa on siis palanut.

Aion olla dieetillä niin kauan, kunnes mahdun taas mukavasti kaikkiin vaatteisiini. En tavoittele mitään tiettyä painoa, vaan hyvää oloa. En ole innokas shoppailija, ja olisikin ikävää joutua ostamaan uusia vaatteita vain siksi, etten mahdu edellisiin.

Dieetti vai elämäntapa?

Olen niin ihastunut 5:2-dieettiin, etten unelmoi ollenkaan sen päättymisestä. Dieetin tuoma viikoittainen kalorivaje on kuitenkin sen verran suuri, ettei dieetillä voi olla ikuisesti. Siksi 5:2-dieetti muuttuukin 6:1-malliseksi ylläpidoksi, kunhan liikakilot on pudotettu. Kun tarvetta laihtua ei enää ole, silloin vain yksi viikoittainen paastopäivä riittää ylläpitämään saavutetut tulokset. Kuutena päivänä syödään normaalisti. Mallia voi myös soveltaa itselleen sopivammaksi: jos yhä haluaa osittain paastota parina päivänä, voi syödä esim. reilut 1000 kaloria kahtena päivänä viikossa, jolloin vaikutus on melko sama kuin 6:1-mallissa.

Mitä paastopäivinä kannattaa syödä?

Vain taivas on rajana, kun miettii syötäviä, ja valmiitakin reseptejä on netti pullollaan.

Itse paastoan aina koko päivän ja syön vasta illalla. Lempiruokani paastopäivinä on kukkakaali. Rainbow’n 450 gramman pakastepussillinen kukkakaalia sisältää vain 90 kaloria. Siis lähes puoli kiloa kasviksia ja alle sata kaloria! Se on hyvä pohja aterialle kuin aterialle, ja yleensä kaadan kukkakaalien päälle jonkin valmiin kuppimuonan, jossa on esim. riisiä tai pastaa. Käyttämissäni valmisruoissa on yleensä noin 240-330 kaloria. Kukkakaalin, muiden kasvisten ja kuppimuonan lisäksi voi usein vielä syödä 500 kalorin rajoissa vaikka omenan, mikäli haluaa. Myös monet puurot ja marjat sopivat erinomaisesti paastopäiviin. Oma esimerkkini osoittaa, että laiskakin ruoanlaittaja keksii keinot, 5:2-dieetillä ei siis tarvitse jaksaa taikka osata kokata.

Loppusanat

Tämän kirjoituksen tarkoitus oli jakaa tietoa keinosta, joka pelasti oman syksyni niin fyysisesti kuin henkisesti. Kaikki eivät kuitenkaan ole minun tilanteessani eivätkä muutenkaan hyödy minkäänlaisista dieeteistä. Niinpä en kehotakaan ketään ryhtymään dieetille, ellei siihen ole tarvetta ja kiinnostusta. 5:2-dieetti ei sovi alaikäisille, raskaana oleville, puutoksista kärsiville vanhuksille eikä jo ennestään laihoille ihmisille.

Ylipainoisille, lihaville ja niille normaalipainoisille, joiden syömiset ovat sekaisin ja paino koko ajan nousussa, 5:2-dieetti muiden paastodieettien ohella voi kuitenkin tutkimustiedonkin mukaan olla varteenotettava tapa pudottaa painoa ja palauttaa tasapaino syömisiin.

Itse aion ensi keväänä julkaista blogissa lopulliset tulokset ennen ja jälkeen -kuvineen. Tuntuu ihanalta olla kerrankin hyvissä ajoin liikkeellä: kun media taas heti uudenvuoden jälkeen täyttyy laihdutusartikkeleista ja kuntosalit hikoilijoista, minä olen siinä vaiheessa paastonnut jo lähes kaksi kuukautta. Uutta vuotta ei tarvitse aloittaa omasta olosta ja ulkonäöstä murehtien. Veikkaan, että olen haluamissani mitoissa viimeistään maalis-huhtikuussa!

Sänkyjumpasta apua kaamosrasitukseen

Valitessani tälle jutulle otsikkoa tuli mieleen, että sänkyjumppahan voisi tarkoittaa myös sitä perinteisempää, usein nautinnollisempaa sängyssä jumppaamista. Kaikenlaisista sänkyjumpista on varmasti apua kaamosrasitukseen, mutta harvallapa on joka aamu mahdollisuutta siihen kivoimpaan sorttiin. Niinpä pitää ottaa (kevyt) treeni avuksi!

sankyjumppaa

Kaamos ei ole koskaan iskenyt minuun samalla tavalla kuin tänä syksynä. Ainahan kaamosaika jossain tuntuu, mutta tällä kertaa se on vienyt kaikki mehut. On ollut monia hetkiä, kun ei jaksaisi eikä huvittaisi tehdä oikein mitään. Henkisesti en koe olevani erityisen uupunut, mutta fyysisesti hyvinkin, varsinkin kun ottaa huomioon, miten paljon olen tottunut liikkumaan arkielämässäni. Duodecim kertoo kaamosrasituksesta seuraavaa:

Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista kaamosmasennusjaksoista. Tämän lisäksi 10–30 % väestöstä kärsii talvikuukausien aikana lievemmästä kaamosoireilusta ilman varsinaista masennustilaa. Tätä talvikuukausina ilmenevää lievempää tilaa kutsutaan kaamosrasitukseksi. Esimerkkinä tällaisesta kaamosrasituksesta on talvikuukausina ilmenevä makeannälkä, lihominen, väsymys ja liikaunisuus.

Minulle selvin merkki kaamosrasituksesta on se, että en meinaa jaksaa harrastaa liikuntaa lainkaan siten kuin yleensä. Se innostus, mikä minulla aina liittyy esim. juoksemiseen, on tiessään, ja lähden kyllä silti lenkille, mutta juokseminen ei tunnu samalta. Normaalisti juoksulenkit ovat kuin palkinto minulle; en joudu patistamaan itseäni lenkille, koska rakastan juoksemista. Voi miten odotankaan sitä tyypillistä innostuksen tunnetta (luotan siihen, että se tulee takaisin), sillä jo muutamassa viikossa olen sen unohtanut, vaikka minulla on 15 vuoden juoksuhistoria. Koska vain makoilu huvittaisi, päätin alkaa jumppailla sängyssä saadakseni vireystilaani paremmaksi.

Olen kokeillut YouTuben laajasta treenitarjonnasta monia jumppia (suosikkini on äärettömän raskas viiden minuutin lankkutreeni). Kaamosaika on kuitenkin nyt niin rankkaa, että itsensä liikkeelle saaminen saattaa vaatia erityisen paljon ponnistelua. Itse ajattelen tällä hetkellä, että jos mieli on maassa ja/tai on fyysisesti aivan poikki, treenaaminen ei voisi silloin vähempää kiinnostaa. Se ei tunnu silloin tärkeältä; kaikki puheet kaloreiden ja rasvan polttamisesta ovat turhia, koska sellaisilla asioilla ei yksinkertaisesti ole mitään väliä maailmankaikkeudessa. Niinpä kaamosaikaan pyrinkin liikkumaan vain virkistyäkseni ja saadakseni energiatason nousemaan. Näissä tavoitteissa minua ovat auttaneet alla olevat jumpat, jotka ovat helppoja ja (erittäin) lyhyitä mutta tehokkaita. Mitään välineitä ei tarvita, vaan pelkkä oma kroppa riittää. Kaksi ensimmäistä jumppaa tehdään sängyssä ja/tai sängystä tukea ottaen, kolmas puolestaan on pimeää syksyä piristävä tanssitreeni.

Tämä viiden minuutin jumppa on lyhyt, kevyt ja helppo toteuttaa. Kaikilla on viisi minuuttia aikaa, mutta onko jaksamista? Ainakaan minulla ei kaamosaikaan meinaisi olla, mutta tämän tekee vaikka väkisin, jos/kun sen avulla herää ja virkistyy. Olennaista on se, että jumppaamalla päivä alkaa (ja siten myös jatkuu) parempana kuin ilman jumppaa. Lyhyt treeni kohdistuu erityisesti vatsan alueelle, mutta sopii herättämään kaikki muutkin raajat.

Vain kolme minuuttia edellistä pitempi, hiestyttävämpi rasvanpolttotreeni koko vartalolle. Tehokas ja taaskin hyvin helppo toteuttaa. Antaa hyvän startin päivälle ja tekee olon paljon aiempaa energisemmäksi.

Tämä ei ole sänkyjumppa, mutta on tanssillisuuden vuoksi piristävämpi kuin mitkään staattisemmat treenit, jotka eivät taatusti innosta kaamosaikaan, jos ne eivät innosta muulloinkaan. 20 minuutin treeni on yllättävän tehokas ja kiva tehdä, ja rehkiminen myös tuntuu seuraavana päivänä jaloissa.

Miksi kaikki videot ovat Joanna Soh’lta? Pidän hänen tyylistään paljon, hänen treeninsä ovat toimivia ja tehokkaita, ja olen ennenkin jakanut hänen materiaaliaan blogissa (hänellä on mm. monia vegaanisia reseptejä). Olen aika tarkka fitness- ja aerobic-ohjaajien kanssa, sillä en pidä teennäisestä yli-innokkuudesta (eri asia on, jos on aidosti superinnokas) enkä liioimmin ”Jaksaa, jaksaa!” -karjunnasta, joka aina menettää liian aikaisin tehonsa. Joanna Soh’n tapa innostaa toimii ainakin minun kaltaiselleni suomalaiselle. YouTubesta löytyy myös monia tehottomia treeniohjeita, eli oman suosikkivetäjän löytymiseen vaikuttaa toki moni muukin asia kuin hänen tyylinsä ja persoonansa.

***

Onko kaamos kolhinut ketään muuta siten kuin minua? Jaksaako liikkuminen innostaa vai olisiko sänkyyn jääminen kiinnostavinta?