Avainsana-arkisto: joulu

Vibraattoreja ja orgasmeja

No niin! Pääsen nyt jakamaan arvioni viimeisimmistä saamistani seksileluista.

Lelujen testaaminen tämän tekstin kirjoittamista varten oli juuri niin hauskaa kuin olin uumoillutkin, ja olenkin täällä osittain vakavasti pohtinut, miksi en koskaan tajunnut ryhtyä esimerkiksi seksilelujen tuote-esittelijäksi. Lukemani ja kuulemani mukaan seksileluista puhuminen saa monet kiusaantuneiksi. Itse en kuulu heihin, vaan leluista puhuminen ja kirjoittaminen tuntuu luontaiselta ja kiinnostavalta.

En kylläkään voi sättiä itseäni liikaa alavalinnoistani, kun en kerran ennen tätä vuotta ollut koskaan kokeillut ensimmäistäkään seksilelua! Parempi onneksi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tuotteen esittely

Mennään sitten suoraan asiaan!

Sain siis arvioitavakseni Sinful-nimisen seksilelunettikaupan oman nimikkotuotteen eli Sinful-joulukalenterin. Siinä on 24 luukkua niin kuin joulukalentereissa perinteisestikin, ja jokaisen luukun takaa löytyy jokin seksilelu tai -tarvike.

Kalenteri on tehty ensisijaisesti pariskunnille, mikä näkyy tiettyjen lelujen tarkoituksessa, kuten alla esittelemässäni penisrenkaassa. Nimensä mukaisesti rengas puetaan miehelle erektiota parantamaan, mutta renkaassa on samalla useampikin klitorista stimuloiva osa, mikä luonnollisestikin palvelee naista.

Kerron alla neljän tietyn luukun sisällöstä, jotta kalenterin yllätyksellisyys ei kärsi. Kalenterin idea vesittyisi, jos paljastaisin kaikkien luukkujen sisällön. Olisin toki itse saanut avata heti kaikki luukut neljän Sinfulin toivoman luukun lisäksi, mutta päätin itsekin avata muut luukut vasta joulukuussa. Niin homma pysyy paljon jännittävämpänä, ja kalenterista saa täyden ilon.

Uskon sitä paitsi, että neljän lelun perusteella pystyy päättelemään paljon koko kalenterista. Tähänastisen kokemukseni mukaan Sinful-lelut ovat tyylikkäitä ja pelkistetyn linjakkaita. Yllättyisin, jos lelujen joukosta löytyisi jotain muuta väriä kuin mattaa mustaa. Laadukkaille leluille on selvästi haluttu yhtenäinen ilme.

Luukkujen sisältö

Siirrytään vihdoin itse leluihin. Mitä kaikkea luukuista toisin sanoen löytyi? Niistä löytyi taskukokoinen vibraattori neljällä vaihtopäällä, höyhenkutitin, penisrengasholkki pupun korvilla ja geishakuulat.

Aloitetaan viimeksi mainituilla eli geishakuulilla.

Minulla oli geishakuulista sellainen ennakkokäsitys, ettei niitä ensisijaisesti käytetä nautintoon, vaan lantionpohjan lihasten treenaamiseen, jolloin kuulat eivät käy lelusta. Käsitykseni osui oikeaan niin laajan googlailun kuin Sinfulin itsensäkin mukaan. Tiedän, että kuka vain nainen voi hyötyä lantionpohjatreenistä, mutta eniten siitä on hyötyä mm. synnyttäneille naisille.

Minut tunnetaan normaalissa elämässä treeninarkkarina, jonka täytyy jopa häämatkallaan saada nimiinsä maratoniakin raskaampi liikuntasuoritus, mutta seksilelujen kohdalla halusin tällä kertaa vain nauttia, en treenata. Lisäksi osaan jännittää lantionpohjan lihakseni niin tehokkaasti missä ja milloin vain ilman geishakuuliakin, että en ehkä tässä vaiheessa elämää hyödy niistä niin kovasti treenivälineenä. Niinpä päätinkin kokeilla niitä eräänlaisena hassunmallisena dildona. Kuulat eivät kuitenkaan liiku edestakaisin minkään varren tai kangen lailla, kun eihän niistä saa samalla lailla otettakaan. Kuulien päässä on tuollainen nyöri juuri siksi, että ne saa treenin päätteeksi vedettyä vaivatta ulos.

Lopulta tein niin, että annoin kuulien vain olla paikallaan samaan aikaan kun kokeilin taskukokoista vibraattoria. Sain kuulista lisäpotkua, koska sekä sisäisissä että ulkoisissa sukupuolielimissä oli meneillään jotain vipinää. Vaikka itse en käyttänyt geishakuulia treenitarkoituksessa, arvelen niiden olevan juuri optimaaliset niitä kaipaaville: kuulat tuntuvat sopivan painavilta ja kunnollisesti tehdyiltä.

Taskukokoinen vibraattori sen sijaan oli juuri minua varten! En osannut odottaa sitä lainkaan, sillä edellisten seksilelukokeilujen perusteella en kovinkaan pitänyt värinästä, ja vibraattori nimenomaan värisee pariston voimalla. Olin siis syystä skeptinen vibraattorin suhteen, ja ajattelin sen menevän hukkaan juuri minun kohdallani. Kuinka väärässä olinkaan!

Viehätyin eniten tuosta pyöristetystä vaihtopäästä. Ajattelin, että se olisi monikäyttöisin: sillä voisi klitoriksen stimuloinnin lisäksi käydä syvemmälläkin uumenissa. Käytin vibraattorin kanssa liukuvoidetta ohjeiden mukaisesti (kalenterin mukana tulee pari liukuvoidenäytettä). Heti ensisurauksesta tiesin, että olin ollut aivan väärässä värinän suhteen. Se tuntui välittömästi huumaavan ihanalta! Sitä ei halunnut lopettaa ennen finaaliin pääsyä, ja onneksi ei tarvinnutkaan. Ja finaaliin päästyään saattoi heti alkaa uuden pelin.

Tässä vibraattorissa ei ole säätömahdollisuutta. Värinän voimakkuutta pitää siis yrittää säätää omalla tai kumppanin käden painon voimakkuudella. Välillä hellempi kosketus vekottimella tuntui kiihottavimmalta, toisinaan taas kovempikin painaminen tuntui sopivalta.

Minulla oli vibraattorin käytön jälkeen varsin tyydyttynyt olo, mutta paikkoja myös puudutti sen verran, että pariin päivään ei tehnyt mieli laittaa mitään vehkeitä lähellekään alapäätä. En silti usko, että käyttöni olisi ollut liiallista, vaan uskon värinän olevan sen verran voimakasta, että se turrutti tottumattoman käyttäjän. Yritin monta kertaa kääntää värinää pienemmälle siinä tietenkään onnistumatta. Täytyy vain yrittää olla hellempi ja/tai käyttää paristoa, jossa on vähän vähemmän virtaa jäljellä. Muutoin lelu on niin mahtava, että se saa minulta lähes täydet pisteet.

Jokaisen lelun yhteydessä kerrotaan, mikä sen käyttötarkoitus on ja miten tuotteesta saa parhaan hyödyn. Vibraattorin kohdalla kyseinen lappunen näyttää tältä:

Kerrassaan upea lelu!

Arviota vailla ovat enää höyhenkutitin ja penisrengasholkki. Höyhenkutitin on hellää ja aistillista hivelemistä varten pitkin vartalon ihoa. Miehen ja minun mielestä kutitin tuntui melko neutraalilta, miellyttävältä totta kai, mutta ei niin hyvältä kuin sormilla hiveleminen, mikäli omat sormet taipuvat hellään kosketukseen. Kaikki eivät suinkaan osaa hivellä toista sensuellisti, ja voisinkin kuvitella kutittimen olevan ihanteellinen kovakouraiselle rakastajalle, jonka sormilta hiveleminen ei luonnistu.

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä testasimme penisrengasholkkia, jossa on lisäksi pupunkorvat klitorista stimuloimaan. Holkkiin kuuluu laittaa edellisestä luukusta löytyvä bullet-vibraattori, mutta rengasta voi toki käyttää myös ilman sitä. Me teimme juuri niin, koska halusin avata vain minulle määrätyt luukut. En olisi tiennyt holkkiin tulevasta bullet-vibraattorista mitään, ellei kalenterin mukana tuleva vihkonen olisi paljastanut kuudennen luukun kohdalla, että viidennestä luukusta saa renkaaseen sopivan vibraattorin (kuva vihkosesta löytyy alta).

Penisrenkaan perusidea on pidentää ja mahdollisesti voimistaa erektiota. Kalun on siis ihannetilanteessa tarkoitus pysyä normaaliakin kovempana ja kauemmin kuin ilman rengasta. Testasimme lelua onnistuneesti. Se oli helppo asettaa paikalleen ilman, että väliin olisi jäänyt ihoa tai karvoja. Lelu toimi lupausten mukaisesti. Rengas on niin kireä, että se estää veren pois pääsemisen peniksestä, mistä seuraa normaaliakin voimallisempi stondis.

Miehen mukaan rengas ei purista ikävästi, vaikka ehdottoman kireä onkin. Hänkin koki pientä paikallista puutumista jälkikäteen ihan niin kuin minä taskukokoisen vibraattorin kanssa. Miehen kommentti lelusta oli: ”Ilmankin pärjää, mutta ei se ollut hassumpi.” Itse pidin pupunkorvista, ja odotan innolla bullet-vibraattorin lisäämistä holkkiin, värinä kun nykyään onkin minun juttuni.

Kaiken kaikkiaan lelut ovat olleet vakuuttavia, ja koska 20 luukkua on yhä avaamatta, tiedän kalenterin tuovan meille vielä paljon nautintoa.

Onko kalenteri hintansa väärti?

Puhutaan lopuksi vielä rahasta. Blogiani säännöllisesti lukevat tietävät, että se on minulle tärkeä aihe. Oma ”rikkauteni” perustuu yksinomaan viisaaseen rahankäyttöön ja kaiken turhan kulutuksen karsimiseen. Sinful-joulukalenteri maksaa 99 euroa, ja sen arvon sanotaan olevan 320 euroa. Kuulostaa unelmien ostolta seksileluja haluavalle, mutta voiko noin hyvä diili mitenkään pitää paikkaansa?

Löysin kaikkien avaamieni luukkujen lelut Sinfulin nettikaupasta yksittäin ja sain laskettua niiden yhteishinnan. Jo pelkästään näyttämieni neljän luukun (todellisuudessa viiden, sillä kalenterissa on erotettu toisistaan penisrengasholkki ja siihen kuuluva bullet-vibraattori, jotka myydään verkkokaupassa yhtenä leluna yhden hinnan alla) hinnaksi tulee 52,60 euroa! Kun jo muutamasta luukusta paljastuu yli 50 euron arvosta leluja, rahalleen saa taatusti vastinetta, ja väitetty 320 euron arvo on täysin mahdollinen. Sinful-joulukalenterissa on luonnollisesti Sinful-tuotesarjan tuotteita, joihin ja joiden hintoihin voi tutustua täällä. Tuotesarjaan ei kuulu halpisleluja, jolloin 320 euron arvoon on varsin helppo päästä 24 luukun voimin.

Uskallan siis todella suositella kalenteria myös hinnan puolesta, mikäli seksilelut vähänkään houkuttavat. Kalenteri on samalla hyvä tilaisuus tutustua seksilelujen laajaan skaalaan, erityisesti jos ei oikein tiedä, mistä kaikesta saattaisikaan pitää tai jos kaipaa vaihtelua tai uusia ideoita.

Pakomahdollisuus

Tähän mennessä yksi ikävimmistä puolista maalla asumisessa ilman autoa on ollut se, että sieltä ei helpolla pääse pois. Voi tuntua, että on jumissa tai pahimmillaan vankina, koska reipaskaan kulkija ei pääse jalan sellaisia kilometrejä, mitä autolla taittaa tuosta vain. Oikeastaan jumissa olemisen ei tarvitse edes johtua autottomuudesta, sillä enhän ennenkään liikkunut autolla, vaan käytin julkisia pidempiin matkoihin. Siitä päästäänkin avainprobleemiin nimenomaan maalla: julkisen liikenteen verkosto voi olla pääkaupungin vastaavaan tottuneelle erittäin kehno tai lähes olematon.

Mainittakoon, että ensisijaisesti en toki halua paeta talosta ja tontilta, vaan päinvastoin odotan, että saisin pian olla siellä päiväkausia rauhassa ilman pihalla häärääviä työmiehiä ja -koneita. (Talo on niin korkealla, että terassilta on reilu putoamisvaara sekä etelään että itään. Mahdollinen putoaminen on estettävä joko kaitein tai jollain muulla ratkaisulla. En halunnut kaiteita sulkemaan avointa tunnelmaa, joten tontille on nyt roudattu kymmeniä kuormia peltomaata, jolla pihaa muokataan ja muotoillaan sellaiseksi, että terasseilta ei enää voi pudota.) Jos en kuitenkaan käytännössä pääse talolta mihinkään vähän kauemmas talviaikaan, jolloin en pyöräile, olo voi käydä tukalaksi.

Niinpä iloni oli suuri, kun aivan vahingossa löysimme lisää bussivuoroja, jotka ajavat uuden kotikuntani läpi! Tuollainen vahinko oli mahdollinen, koska jostain kumman syystä Google Maps näyttää sellaisia Matkahuollon bussivuoroja, joita ei löydy Matkahuollon omilta sivuilta (!), mutta sieltä taas löytyy sellaisia bussivuoroja, joita Google Maps ei listaa eikä tunne ollenkaan. Kaiken tämän seurauksena käytettäväni on ainakin triplasti enemmän busseja kuin olin aiemmin luullut. Ne bussit mahdollistavat lempipaikkaani Porvooseen menemisen ja takaisin tulemisen muulloinkin kuin vain aikaisin aamulla ja iltapäivällä. Asun nyt huomattavasti lähempänä Porvoota kuin ennen, mutta en suinkaan kävelymatkan päässä.

Tartuimme heti mahdollisuuteen, ja kävimme miehen kanssa Porvoossa pari päivää sitten joulumieltä hakemassa. Tarkoitus oli kävellä siellä täällä kaupunkia ihaillen, syödä hyvin ja tehdä muutamia ostoksia.

Yhdessä välissä kävimme Rossossa syömässä vegaanipizzat. Herkkua oli!

Vaikka oma taloni onkin pieni kaksio, Vanhassa Porvoossa myytävät yksiöt olivat houkuttavan kodikkaita.

Mahdollisesti kännipäissään kiipeävästä joulupukista piti toki ottaa kuva.

Illalla jouluvalot pääsivät oikeuksiinsa.

Yritys päästä maaseutua pakoon onnistui, ja päivä vastasi odotuksia mitä miellyttävimmällä tavalla. On helpottavaa tietää, että maalta pääsee jatkossakin pois helpommin kuin vielä hetki sitten luulin. Kotiin on ihana palata, kun käy välillä muualla.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa ja toivottaa kaikille iloista joulua!

Viimeinen joulu monellakin tapaa

Juuri nyt ovella kolkuttava joulu on useallakin tavalla viimeinen. On varmaa, että äitini ei elä enää ensi jouluna. Hänen kuntonsa on heikentynyt entisestään nopeaa tahtia. Äiti saa morfiinia ja muita vahvoja opiaatteja kipuihinsa. Hän on petipotilas, joka pystyy juuri ja juuri hengittämään happilaitteen avulla. Äiti ei pysty enää nielemään helposti edes nestemäisiä ruokia, ja onkin siksi kuihtunut kasaan. Sitä ei tosin moni huomaisi, sillä syövän aiheuttama huomattava nesteturvotus ulottuu tässä vaiheessa joka paikkaan, kaulalta nilkkoihin asti.

joulukortteja

Tänä syksynä olen käynyt läpi monenlaisia psykologisia vaiheita äitiin liittyvässä suruprosessissani. Päällimmäisin tunne on aina ollut juurikin suru, mutta mukaan on mahtunut myös suuttumusta, vihaa ja yksi isompi raivokohtaus, jossa huusin vanhemmilleni yhtä soittoa noin vartin ajan, minkä päätteeksi lähdin ovet paukkuen kotiin. Usein en edes tiedä, mistä kaikki tunteet kumpuavat, mutta se ei haittaa. Kaikkea ei tarvitse tietää. Lopulta minulle jäi hyvä olo siitä, että jaksoin vielä yrittää käydä kunnollista keskustelua äitini ja yleisestikin vanhempieni kanssa, en siis ollut luovuttanut heidän suhteensa. Huutaminen ja raivoaminen ei välttämättä näytä välittämiseltä, mutta vaatii kuitenkin viitseliäisyyttä ja vie hurjasti energiaa. Passiivisena oleminen on aina helpointa, mutta en suostunut siihen.

Nyt minusta tuntuu, että suhteeni äitiin on puhtaampi ja lempeämpi. En ole (enää) hänelle vihainen mistään. Hän saa lähteä minun suhteeni hyvin mielin, hänen ei tarvitse huolia minusta tai pelätä puolestani. Minulla on kaikki hyvin. Olen varma, että myös muut perheenjäseneni pärjäävät. Ei ole kyse siitä, ettemmekö pystyisi elämään ilman äitiä, sillä pakon edessä pystyy moneenkin. Emme vain millään haluaisi elää ilman häntä. Siksi tämä kaikki on niin surullista.

joulukollaasi

Viime aikoina olen muutamaan otteeseen kysynyt äidiltä, onko hänellä mitään viimeisiä toiveita tai sanoja. Suhteemme ei kuitenkaan ole dramaattinen ja etäinen niin kuin elokuvissa, joten mitään kovin yllättäviä asioita ei taida olla luvassa. Eniten äiti on halunnut puhua käytännön asioista silloin kun on pystynyt, ja nauttinut esim. siistimmästä olohuoneesta pyyhittyäni sieltä pölyt. Minusta on vain mukavaa, että mitään erityisiä viimeisiä sanoja ei välttämättä tarvita; se kertoo siitä, että olemme kautta elämän olleet niin läheisiä, että monista asioista on ehditty puhua useitakin kertoja. Äiti tietää olevansa meille kaikille rakas, ja me tiedämme, että hän on pohjimmiltaan aina ollut hyvä äiti ja halunnut meille vain parasta.

Siitä oikeastaan pääsenkin seuraavaan aiheeseen, jonka toivon ensi jouluna olevan toisin. Toivon, että tämä joulu on viimeinen, minkä vietän nykyisessä asunnossani (olen kertonut muuttohaaveistani ainakin täällä ja täällä). Minulle on jäänyt äidin kanssa käydyistä keskusteluista se kuva, ettei hän täysin ymmärrä, miksi haluan muuttaa. Se saattaa olla pitkälti omaakin ”syytäni”, sillä olen ehkä onnistunut antamaan nykyisestä kodistani niin hyvän kuvan kaikille, että muuttohaluja siksi ihmetellään. Äidilläni ei välttämättä ole viimeisiä sanoja tai selitettävää minulle, mutta minä haluan kertoa hänelle, miksi aika todellakin on kypsä nykyisestä asunnosta muuttamiseen.

valopukki

Olen asunut pimeässä ja parvekkeellisessa asunnossani lähes 10 vuotta. Olen kesäihminen, joka nauttii auringosta ja erityisesti ilta-auringossa loikoilusta. Omalle parvekkeelleni ei kuitenkaan paista aurinko juuri koskaan. Ihanteellinen ilmansuuntakaan ei auta, sillä täydellisen varjostava metsä pitää huolen siitä, ettei auringonsäteistä tarvitse unelmoidakaan. Niinpä olen ottanut tavaksi mennä kotini lähellä oleville kallioille aurinkoa ottamaan. Julkisilla kallioilla makoilussa on kuitenkin omat riskinsä, mikä tuli yhtenä kesänä varsin selväksi, kun törmäsin siellä itsensäpaljastaja-tumputtajaan. Se oli ällöttävä kokemus, josta ehkä joskus kirjoitan oman juttunsa. Minulle jäi tapahtumasta häväisty olo, ja ensimmäistä kertaa pystyin todella kuvittelemaan, miten hirveältä raiskauksen uhreista mahtaa tuntua. Minuun ei edes koskettu, ja silti siinä hetkessä minua hyväksikäytettiin ja minulta varastettiin jotain omaa ja yksityistä.

En suostunut jäämään kotiin tapahtuman jälkeen, vaan kävin yhä kallioilla. En enää kuitenkaan pystynyt rentoutumaan hetkeksikään, vaan olin varuillani ja vilkuilin minuutin välein joka suuntaan, jotta minua ei pystyttäisi yllättämään siten kuin aiemmin. Tapahtumasta on jo useampi vuosi, ja näinä vuosina toiveeni uudesta kodista on konkretisoitunut. Haluan kodin, jossa olevalle parvekkeelle paistaa aurinko. Se ei voi olla liikaa vaadittu. Haluan kodin, jossa voin nauttia kesästä turvassa ja omassa rauhassa. Lasitettu parveke venyttää kesäkauden pitkäksi, ja aurinkoisella parvekkeella tarkenee helposti huhtikuusta syyskuuhun. Tämän vielä halusin äidilleni kertoa.

Päätän näihin tunnelmiin ja toivotan kaikille mahdollisimman onnellista ja levollista joulua! 🎅🦌👪🎄🎁