Menneen kesän kohokohdat

Menneenä kesänä Täytin 34 vuotta. Suhtauduin siihen hyvin neutraalisti ja rennosti. Hetkeä myöhemmin iloitsin siitä, että tunnen itseni yhä nuoreksi ja ettei ikääntyminen muutenkaan tunnu missään. Sitten mieleeni kumpusi jostain ajatus, että täytän ensi vuonna 35. Se on jo lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä. Tajuttuani sen olo ei enää ollut yhtä neutraali. Vietimme päivän Porvoossa ja … Jatka artikkeliin Menneen kesän kohokohdat

On aika lähteä

Vähän aikaa sitten mies sanoi, että aina ruokakaupassa käydessään hän näkee jonkun työkaverin. Hänen toiveensa oli, että hän voisi edes joskus käydä kaupassa törmäämättä johonkuhun tuttuun. Kuuntelin kyllä häntä, mutta en välttämättä jakanut samaa turhautumista. Autottomana on kuitenkin mukava asua kohtuullisen lähellä työpaikkaa ja voida siten pyöräillä tai kävellä töihin. Kauempana asuminen ja sitä kautta … Jatka artikkeliin On aika lähteä

Nyt se karmeus sitten tapahtui

Ai mikä niin? No tämä. Tällä kertaa oikeasti. Ilokseni ei ollutkaan niin kamalaa täyttää 30, kuin olin kuvitellut. Ehkä vain olin miettinyt 20-kymppisyyden jättämistä jo niin kauan, että kun se vihdoin tapahtui, siinä ei ollutkaan mitään haikeaa tai kummaa. Ehkä jopa tuo kuukausia etuajassa saatu synttärikortti auttoi minua valmistautumaan tulevaan, olin jo elänyt sen mielessäni. Jo … Jatka artikkeliin Nyt se karmeus sitten tapahtui

Postiluukusta tipahtanut karmeus

Postiluukusta tipahti tällainen: Hämmennyin. Miten nyt jo? Eihän tämä karmeus toteudu vielä pitkään aikaan, yli neljään kuukauteen. Paremmin sanottuna yli kolmannesvuoteen (jes, niin aika kuulostaa vielä pitemmältä!). Vein kirjekuoren miehelle katsottavaksi. Hän otti kortin kuoresta ja tutkailtuaan sitä hetken sanoi "Miten ne hävyttömät kehtaa". Hän oli heti leikissä mukana. Ikäkriisit ovat mielestäni tavallaan hyvinkin typeriä ja turhia. … Jatka artikkeliin Postiluukusta tipahtanut karmeus