Avainsana-arkisto: hiukset

Hiukseni nykyään

En ole aikoihin kirjoittanut hiuksista, vaikka syytä olisi ollut.

Hiuksiani nimittäin kelpaa esitellä, vai olisiko oikeaoppisempaa sanoa, että nämä eivät esittelyjä kaipaa. Ehkä voisi sanoa, että minulla on nykyään luonnostaan shokkivärit päässä. Hiukseni ovat väriltään melkein kuin 101 dalmatialaista -animaatioelokuvan naispahiksella.

Halusin muutosta ja palasin vastikään kampaajalta hiustenleikkuusta. Näytän lopputuloksen alla, mutta kertaan sitä ennen pikaisesti hiushistoriani ja nykyiset toiveeni hiusten suhteen.

Otin permanentin lokakuussa 2017. Myöhemmin samassa kuussa värjäsin hiukseni viimeisen kerran, eli minulla on melkein 16 kuukauden edestä omaa, luonnollista kasvua päässä. Hiukseni olivat ennen tasaisen keskiruskeat, mutta nykyään minulla on paljon valkoisia hiuksia, koska aloin harmaantua jo teini-ikäisenä noin 15 vuotta sitten.

Tavoitteeni on ollut kasvattaa hiuksista pois viimeisetkin kasvivärien ja permanentin jämät, ja nauttia sitten elämästä entisenä brunettena ja nykyisenä valkohapsena.

(Pidin kovasti permanentatuista hiuksista, ja saatan joskus tulevaisuudessa ottaa taas uuden permanentin, mutta sillä kertaa luonnollisiin, en värjättyihin hiuksiin.)

En suinkaan aina ole ollut sinut valkoisten hiusteni kanssa, kun kerran olen niitä vuosien varrella värjäillyt monet kerrat. Nykyään kuitenkin tykkään niistä jo melkoisesti. Minulla ei ole hiuksissani lainkaan likaisenharmaita hiuksia, vaan vain valkoisia ja eri ruskean sävyjä. Ennen valkoisia hiuksia oli yksittäisiä, sitten laajemmin ja nyt jo tukuittain. Ajattelin, että kun leikkauttaisin latvat pois, pääsisin vihdoin nauttimaan aiemmin kirjoittamastani gray hair -trendistä.

Ennen kampaajalle menoa oli epäselvää, oliko valkoisia hiuksia yhäkään tarpeeksi haluamaani tyyliä varten, sillä niin hurjan valkohapsinen kuin jo olenkin, sitä ei yhäkään välttämättä arvaisi päältä päin. Ruskeita hiuksia on nimittäin eniten juuri päälaella, niin kuin allakin näkyy.

Halusin joka tapauksessa eroon roikkohiuksista, joita siedän sitä vähemmän, mitä vanhemmaksi tulen. Koska en oikeastaan ikinä muotoile tai laita hiuksiani, pitkät hiukset eivät imartele minua mitenkään, vaan vain roikkuvat aina samannäköisinä. Kaipaan sitä, että hiukset kehystävät kasvot. Ei siis muuta kuin kampaajalle!

Tältä uudet hiukset näyttävät:

Peilistä katsoo iloinen nainen. Olen hurjan tyytyväinen lopputulokseen enkä tajua, miksi en luopunut värjäilyistä ja roikkohiuksista jo aikaa sitten. Olen vetänyt hiukset tarkoituksella taakse, jotta valkoiset hiukset pääsevät valloilleen. Niitä onkin reilusti niin kuin toivoinkin, mutta takaa hiukset ovat vielä yllättävänkin ruskeat.

Kampaaja kertoi laittavansa harmaita raitoja yhtenään asiakkailleen, jopa nuorille miehenaluille. Minun ei kuitenkaan tarvitse, kun päästä löytyy omasta takaa oikein kunnolla raitoja. On jännää ja hassua olla hiukset alhaalla ruskeahiuksinen, hiukset ylhäällä puolestaan vaaleahiuksinen! Ties kuinka valkopäiseksi blondiksi tässä onkaan matkalla. Myös matkan pituus on mysteeri, tähän pisteeseen pääseminen kun on tosiaan kestänyt lähes 15 vuotta.

Tuuheammat kiharat minuutissa

Otettuani permanentin kävin useissa marketeissa etsimässä kiharille hiuksille tarkoitettuja hoitotuotteita. Etsin hoitoainetta, joka ei suoristaisi tai latistaisi kiharoita, ja halusin löytää etenkin hiuksiin jätettävän hoitoaineen, joka nimensä mukaisesti hoitaisi ja toisi samalla volyymiä kiharoihin.

Marketeissa ei tarvinnut pyöriä kauaa tajutakseen, että markkinoilla ei ole kiharille hiuksille oikeastaan minkäänlaisia (hoito)tuotteita juuri nyt. Itse halusin muutenkin suosia ensisijaisesti vegaanisia ja/tai luonnonmukaisia tuotteita, mutta kaupoista ei löytynyt perinteisemmiltäkään linjoilta mitään.

Viime syksynä ottamani permanentti kuivatti hiuksiani paljon enemmän kuin 10 vuotta sitten ottamani, mistä syystä tunsin todella tarvitsevani kosteuttavan hoitotuotteen kiharoilleni. Luettuani permanenteista minulle selvisi, minkälaisen tuotteen tarvitsisin: kiharavoiteen eli curl creamin. Sellaisia ei myydä marketeissa, vaan erikoisliikkeissä ja esim. Sokoksella, joissa ne ovat hinnalla pilattuja, eli pienehkö puteli tai purkki maksaa tavallisimmin 20 – 35 euroa. En ole valmis maksamaan hiustuotteista niin paljon, varsinkin kun vielä 10 vuotta sitten hoidin permanentattuja hiuksiani kotimaisen XZ-merkin hoitoaineella ja hiuksiin jätettävällä kosteuttavalla hiusnaamiolla, joista viimeistä en kuitenkaan enää löytänyt kaupoista.

Onneksi lopulta keksin aivan mainion tavan hoitaa hiuksiani vieläpä niin, että saan samalla reilusti runsaammat ja tuuheammat kiharat niin kuin alla näkyy.

Eikö olekin tuntuva ero? Mitä jos sanoisin, että tuon tuloksen saa aikaan minuutissa ja muutaman euron maksaneella tuotteella ilmaan minkäänlaisia lämpölaitteita, kihartimia tai föönejä? Totta se on!

Mitä ihmeainetta sitten käytin? Ihan tavallista (naamalle ja vartalolle tarkoitettua) kosteusvoidetta. Olen saanut lähes yhtä vakuuttavan lopputuloksen millä vain minun jo omistamallani kosteusvoiteella, mutta kuvan tulos on saavutettu Urtekramin miehille tarkoitetulla Aloe Vera Baobab Face & Body Lotionilla, jonka ostin Prismasta muutamalla eurolla.

En olisi välttämättä keksinyt laittaa hiuksiini minkäänlaisia voiteita, ellei lukemissani permanenttiteksteissä olisi kirjoitettu nimenomaan kiharavoiteista. Mikä erottaa kiharavoiteen ja muut kosmetiikkavoiteet toisistaan? Päättelin niiden olevan hyvin pitkälti samaa tavaraa, minkä jälkeen olin valmis kokeiluun. Urtekramilla tulos on aina ollut yhtä hyvä.

Yllä olevassa kuvavertailussa hiukseni ovat vastapestyt ja huoneenlämmössä kuivatut. Ainoa ero kuvien välillä on se, että minulla on jälkeen-kuvassa kaksi teelusikallista kostein käsin levitettyä Urtekramin voidetta hiuksissani.

Harvoin olen ollut yhtä tyytyväinen yhteenkään hiuskeksintöön! Elämäntehtäväni voisi olla tällaisten (säästö)vinkkien jakaminen: kuka haluaa ostaa 30 euron hiustuotteen täynnä kemikaaleja, kun marketista voi ostaa muutamalla eurolla vähintään yhtä toimivan tuotteen, joka on kaiken lisäksi luomua ja vegaaninen eikä sitä ole testattu eläinkokein? Pisteet Urtekramille! Siellä pitäisi tajuta markkinoida voiteita täsmätuotteina myös kiharapäille.

Harmaita hiuksia ja jättikaneja

Kyllä minulla oli hauskaa, kun kaksi jättikania hyppäsi omaehtoisesti syliini. Ne ovat niin isoja, ettei syliin olisi enempää mahtunutkaan. Niiden söpöys ja tutustumishalu suorastaan liikuttivat.

Jättikanit ovat Tahko Farmin asukkaita. Farmilla saa kiertää itsekseen ja ruokkia eläimiä sen jälkeen, kun henkilökunta on opastanut, mikä ruoka käy millekin eläimelle ja mitkä eläimet pitävät silittämisestä ja mitkä ei.

Jättikanit ja lampaat olivat suosikkejani. Puput olivat kesyjä ja tekivät innoissaan tuttavuutta. Lampaat menivät raukeiksi ja sulkivat silmänsä, kun niitä silitti ja rapsutti leuan alta. Jos olisinkin vielä lihansyöjä, uskon, ettei lampaanliha enää maistuisi kohtaamisemme jälkeen. Farmilla oli myös pari alpakkaa. Ne tulivat uteliaina kuikuilemaan muonaa, jota syötimme heille ohjeiden mukaan kädestä, mutta ne eivät muuten välittäneet kummemmin ihmiskontaktista. Alpakat liikkuivat Farmin sisätiloissa vapaasti, lampaat puolestaan oleilivat ulkona.

Ollessamme toistamiseen hiihtoladulla sain testata, miltä näyttäisin, jos hiukseni olisivat totaalisemmin harmaat. (Minähän olen harmaantunut 19-vuotiaasta asti, ja vaikka harmaita onkin nykyään reilusti hiusten sisimmissä ja alimmissa kerroksissa, hiukset ovat yhä päältä pitkälti ruskeat. Hiukset myös aina tummenevat talvikaudella ja vaalenevat kesäisin.)

Tuosta jälkimmäisestä kuvasta minulle tulee mieleen joulupukki! Siinä hiukset näyttävät käkkäräisiltä partakarvoilta. En osaa sanoa, miten hyvin näin harmaat ja/tai valkoiset hiukset sopisivat minulle yleisesti, hiusten rakenne kun on melko kaukana omastani, ja seassa on paljon myös ruskeaa. Kuvienottohetkellä pakkasta oli 12 astetta, ja avoimilla paikoilla tuuli tuiversi.

Löysimme muuten aivan ihanan talvisen satumetsän, jollaista en ehkä ole nähnyt koskaan aiemmin. Tykkylumi oli muokannut maisemasta hämmästyttävän kauniin. Jos sille päälle satun, kerron paikasta lisää toisessa kirjoituksessa.

Menimme metsään lumikengät mukanamme, mutta lopulta kulkeminen kävi helpommin ilman niitä. Jos tämä ei käy talvilomasta, niin sitten ei mikään!