Avainsana-arkisto: hinta

Viisi tarpeetonta ja kallista trendiruokaa + kunnolliset vaihtoehdot niille

Elämme trendikkäitä aikoja, varsinkin kun puhutaan syömisestä, erilaisista ruokavalioista ja siitä, mikä on terveellistä syötävää. Trendikäs syöminen on kuitenkin ennen kaikkea kallista, ja siten tuottoisa bisnes monille yrityksille, eikä trendiruoka välttämättä tarjoa mitään terveydellisiä etuja tavalliseen ruokaan verrattuna. Tietyt trendiruoat voikin nähdä lähinnä vain statussymbolina, sillä keskivertokansalaisella ei ole varaa ostaa niitä säännöllisesti. Ja vaikka olisikin, rahan haaskaaminen trendiruokiin on tavattoman typerää. Olen itse mennyt ansaan ja ostanut menneisyydessä älyttömän (pitäisikö kiertelemättä sanoa sairaan) kalliita trendiruokia, mutta tulin lopulta järkiini. Pystyn nyt hiukan viisaampana listaamaan kaikkein pahimmat ja kalleimmat trendiruoat, joita ilman kaikki voivat mielestäni elää.

viisi tarpeetonta ja kallista trendiruokaa

1. vaniljajauhe/vaniljauute vs. vaniljasokeri

Tänä päivänä vaniljaa vaativissa resepteissä lukee useimmiten joko vaniljajauhe tai vaniljauute. Niissä on pelkästään aitoa vaniljaa joko sellaisenaan tai alkoholiin sekoitettuna. Ne ovat suhteessa niin hinnakkaita, että niitä ei taatusti edes saataisi kaupaksi, ellei sokeri olisi trendikkäästi pannassa juuri nyt. 100-prosenttinen aito vanilja kuulostaa kuitenkin todella houkuttelevalta, mutta kun…

  • Vaniljajauhe (Urtekram) 330,00 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Vaniljauute (Steenbergs) 165,00 €/litra, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Vaniljasokeri (Dansukker) 8,18 €/kg, Prisma

eri vaniljat

Kun myös vaniljasokerissa on aitoa vaniljaa, ja se on huomattavasti riittoisampaa ja paremman makuista kuin lähes 322 euroa kalliimpi serkkunsa kilohinnaltaan, en näe vaniljajauheen ostamiselle moniakaan perusteita. Tuolla säästöllähän lähtee jo matkalle! Tai ostaa vuosien kuluessa pikku pirtin maalta.

Omassa keittiössäni vaniljauute ja -jauhe kuluivat todella nopeasti, ja mikä pahinta, en saanut tekeleisiin kaipaamaani vaniljan makua. Käytin uutetta ja jauhetta ensisijaisesti raakaleivonnassa, jossa leipomuksia luonnollisestikaan ei paisteta, eli vaniljan olisi pitänyt maistua erityisen voimakkaasti. Usein en silti maistanut sitä juuri ollenkaan. Vaniljasokeri puolestaan tuoksuu huumaavan hyvälle ja tuo leipomuksiin oikean vaniljan maun.

2. kaneli vs. ceyloninkaneli

Kun lopulta sain suuren hehkutuksen houkuttelemana käsiini ceyloninkanelia, joka on usein loppu nettikaupoista, pettymys oli makutestin jälkeen tuntuva. Ceyloninkaneli on vakiinnuttanut asemansa kumariinittomana (eli siten myrkyttömänä), ja lempeämpänä ja makeampana kuin tavallinen kaneli (kassia- tai burmankaneli), jota väitetään kitkeräksi myrkyllisyyden lisäksi. Kuulostaa ihanteelliselta: ceyloninkanelista saa kaikki kanelin hyvät puolet ilman huonoja. Mutta ei. Ceyloninkaneli on hyvin mautonta kaimaansa nähden. Jos pitää kanelista, ceylonista ei saa sitä makua, aromia ja vahvuutta, mihin on tottunut. Ceylon voi olla ok jonain muuna mausteena, mutta ei käy kanelista. Siitä ei mielellään maksaisi enempää kuin tavallisesta kanelista, koska se on niin aneemista. Hinnaltaan ceyloninkaneli on kuitenkin varsin verevää.

  • Ceyloninkaneli (Urtekram) 52,31 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Kaneli (Meira) 17,06 €/kg, Prisma

Lue myös: Myrkytön kaneli on mauton kaneli?

kanelit

3. kookosöljy vs. muut öljyt

Kookosöljyä voi hyvin käyttää, jos erityisesti pitää sen mausta, mutta terveellisyyden tai edullisuuden takia sitä ei kannata käyttää. Se on tyydyttynyttä rasvaa, joka on onnistuneesti saanut terveystuotteen leiman.

  • Kookosöljy (CocoVi) 30,00 €/litra, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Paisto- ja friteerausöljy (Rainbow) 2,48 €/litra, Prisma
  • Ekstra-neitsytoliiviöljy (Pons) 8,50 €/litra, Prisma

Lue myös: Hittituote kookosöljy on kasvirasvoista epäterveellisin

4. erilaiset superfoodit, eksoottiset marjat/marjajauheet

Niputan tässä kategoriassa yhteen kaiken maailman lucumat, macat, spirulinat, acait ja baobabit. Jo nimet kertovat, etteivät juuri nuo ruoat välttämättä ole fiksuimpia valintoja suomalaiselle. Suomessa kasvaa paljon hyviä juureksia ja antioksidanttipitoisia marjoja, jolloin ulkomaalaisten superfoodien kova hinta, huikaiseva hiilijalanjälki ja toisinaan mitätön maku panevat miettimään, miksi emme syö lähimaastomme superruokia.

  • Lucumajauhe (CocoVi) 61,67 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Spirulinajauhe (Hyvä olo) 145,00 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Kotimainen mustikka 0,00 €/kg, keruupaikkana koko Suomi. Tiesitkö, että 90 prosenttia Suomen mustikoista, puolukoista ja hilloista jää poimimatta joka vuosi? (Lähde: Kaleva)

superruoat

5. erilaiset ”terveys”patukat

Trendimaailmassa patukoiden hinta on jälleen kerran valtava, mutta maku onneton. Ajatus luonnollisesta patukasta ilman lisättyä sokeria, jauhoja, säilöntäaineita ja vastaavia on sinänsä hieno. Jos kuitenkin haluaa taateleita ja pähkinöitä, joista monet terveyspatukat koostuvat, silloin paljon edullisempi ja maukkaampi vaihtoehto on pakata laukkuun juuri niitä taateleita ja pähkinöitä patukan sijasta. Jos taas haluaa makeamman patukan, joka käy paremmin oikeasta herkusta, kalliita ”terveys”patukoita ei voi silloin harkitakaan.

  • CocoVi Supersnack -patukat 66,67 €/kg, Hyvinvoinnin tavaratalo
  • Elovena välipalakeksit 9,83 €/kg, Prisma
  • Nestle Fitness Täysjyväpatukka mansikka 16,24 €/kg, Prisma

cocovi-patukat

***

Toivotan lukijoille herkullisempaa, edullisempaa ja epämuodikkaampaa elämää!

Päivitetty 21.2.2018: Superfoodeista puhuttaessa muutettu kohta ”Kotimainen mustikka (Pakkasmarja) 6,45 €/kg, Prisma” muotoon ”Kotimainen mustikka 0,00 €/kg, keruupaikkana koko Suomi” lukijapalautteen innoittamana.

Maksa 47 euroa, niin voit juosta 2 kilometriä!

Vaikka oma juoksuharrastukseni on kestänyt jo 15 vuotta, en ole koskaan juossut missään järjestetyssä juoksutapahtumassa. Ihmettelen välillä niiden suosiota. Minulle suurin syy itsekseni juoksemiseen on se, että nautin eniten yksin juoksemisesta. Niin näkyy nauttivan moni muukin; viimeisimmän Sport-lehden (3/2015) kyselyn mukaan 87 prosenttia ihmisistä juoksee mieluiten yksin. Juoksemiselta toivotaan, että se kohottaa kuntoa, rentouttaa mieltä ja vie kiloja. Mikään noista ei mielestäni toteudu juoksutapahtumissa, joihin tuhannet ihmiset osallistuvat.

       

Otetaan esimerkiksi vaikkapa kuvassa näkyvä 6.6. järjestettävä Likkojen Lenkki Jyväskylässä. (Tuohon sykemittariasiaan en voi kuin huokailla, ilmeisesti ilman mittaria syke ei pysy sopivana eikä juoksukunto sitten kehity? Jessus sentään.) Likkojen Lenkillä pääsee parhaimmillaan juoksemaan/kävelemään kahden kilometrin lenkin 47 eurolla. Sanonta ”suolainen hinta” tuntuu nyt erityisen kuvaavalta. Hinta on onneksi sitä halvempi, mitä aikaisemmin tapahtumaan ilmoittautuu ja samalla summalla voi yhtä hyvin juosta reilun kahdeksan kilometrin matkan. Hintaan kuuluu mm. lenkkipaidan ja -eväiden lisäksi kaikki ohjelma, mitä tapahtuman yhteydessä järjestetään (esim. iskelmämusiikkia). Diilin ei siis tarvitse olla lainkaan paha, jos tykkää sellaisesta. Lisäksi osa tuotoista menee hyväntekeväisyyteen, mikä kuulostaa enemmän kuin hyväksyttävältä. Likkojen Lenkin sivujen mukaan tapahtumaan on koko 2000-luvun ajan osallistunut yli 10 000 ihmistä eli likkaa joka vuosi.

Minua mitkään juoksutapahtumat eivät kuitenkaan innosta. Olen aina pitänyt ilmaisuutta yhtenä juoksemisen suurista eduista ja peruspiirteistä. Juoksemisen luonteeseen kuuluu se, ettei siitä voi tehdä samanlaista rahasyöppöä kuin vaikka golfista, purjehtimisesta ja kaikenlaisista uusista trendilajeista, joiden harrastaminen vaatii suuret puitteet ja paljon välineitä. Silti jopa juoksemisesta yritetään kovaa vauhtia tehdä lajia, josta mahdollisimman moni taho voisi hyötyä rahallisesti. Juoksutapahtumien lisäksi tarjolla on paljon vaatteita ja laitteita, joita aloittelijoidenkin halutaan hankkivan.

Jo viittaamassani Sport-lehdessä on juoksuaiheinen kirjoitus aloittelijalle. Sellaiselle ihmiselle, joka ei ole vielä löytänyt juoksemisen iloa ja flow-tilaa, ja jolla juoksuharrastus on aina tyrehtynyt hyvin pian aloittamisen jälkeen. Jutussa kannustetaan jatkamaan riittävän pitkään, jotta juoksun flow-tilasta voisi alkaa edes unelmoida. Tällaiset ovat aloittelijan vermeet:

    

    

Jos ostaisi kaikki nämä, lasku olisi 577,80 euroa (!), ja mikä pahinta, kaikkein tärkein varuste eli kengät eivät edes ole vielä hinnassa mukana. Kun itse aloitin juoksuharrastuksen, minulla oli halvat Asicsin peruslenkkarit (lasten mallistosta) ja vaatteina sellaisia vermeitä, joita käytin liikkuessa yleensäkin. Mitään erillistä ”juoksu”asua ei varsinkaan aloittelijan tarvitse hankkia, laitteista puhumattakaan. Nykyään käytän lähes aina yhtä ja samaa takkia vuoden ympäri ja laitan vain enemmän vaatetta alle, mitä kylmempi on. Sadekelejä varten hommasin vasta viime vuonna täysin sateenpitävän asun, koska syksyllä satoi jatkuvasti ja kyllästyin olemaan läpimärkä jokaisen lenkin jälkeen. Parin tunnin lenkillä ei millään pysy lämpimänä, kun sadevesi läpäisee alimmankin vaatekerroksen jo lenkin alkupuolella.

Ehkä niin moni yksinkertaisesti vain pitää välineurheilusta. Eihän se kauppojen vika ole, jos he tarjoavat kuluttajille sitä, mitä he haluavat. Varsinkin erilaisia aktiivisuusrannekkeita kaupataan ja kehutaan sillä perusteella, että ne saavat ihmisen liikkumaan ja tekevät liikkumisesta mukavaa. Entä jos jaksaa liikkua ja pitää siitä ilmankin? Mitä tarjottavaa näillä laitteilla on elämäntapaliikkujalle? Minä yhä näen juoksun lajina, joka ei vaadi valtavaa välinevarastoa eikä siten suurta rahallista satsausta, mutta saatan olla muinaisjäänne tässä asiassa.

Kun lopuksi vielä valitaan keskihintaiset kengät (149 euroa) lehden valikoimasta, aloittelija pääsee varovaiselle lenkille huokeaan 726,80 euron yhteishintaan tähtäimessään kevään ja kesän ylihintaiset juoksutapahtumat. Miten on, tuleeko kaupat?