Avainsana-arkisto: harmaantuminen

Hiukseni nykyään

En ole aikoihin kirjoittanut hiuksista, vaikka syytä olisi ollut.

Hiuksiani nimittäin kelpaa esitellä, vai olisiko oikeaoppisempaa sanoa, että nämä eivät esittelyjä kaipaa. Ehkä voisi sanoa, että minulla on nykyään luonnostaan shokkivärit päässä. Hiukseni ovat väriltään melkein kuin 101 dalmatialaista -animaatioelokuvan naispahiksella.

Halusin muutosta ja palasin vastikään kampaajalta hiustenleikkuusta. Näytän lopputuloksen alla, mutta kertaan sitä ennen pikaisesti hiushistoriani ja nykyiset toiveeni hiusten suhteen.

Otin permanentin lokakuussa 2017. Myöhemmin samassa kuussa värjäsin hiukseni viimeisen kerran, eli minulla on melkein 16 kuukauden edestä omaa, luonnollista kasvua päässä. Hiukseni olivat ennen tasaisen keskiruskeat, mutta nykyään minulla on paljon valkoisia hiuksia, koska aloin harmaantua jo teini-ikäisenä noin 15 vuotta sitten.

Tavoitteeni on ollut kasvattaa hiuksista pois viimeisetkin kasvivärien ja permanentin jämät, ja nauttia sitten elämästä entisenä brunettena ja nykyisenä valkohapsena.

(Pidin kovasti permanentatuista hiuksista, ja saatan joskus tulevaisuudessa ottaa taas uuden permanentin, mutta sillä kertaa luonnollisiin, en värjättyihin hiuksiin.)

En suinkaan aina ole ollut sinut valkoisten hiusteni kanssa, kun kerran olen niitä vuosien varrella värjäillyt monet kerrat. Nykyään kuitenkin tykkään niistä jo melkoisesti. Minulla ei ole hiuksissani lainkaan likaisenharmaita hiuksia, vaan vain valkoisia ja eri ruskean sävyjä. Ennen valkoisia hiuksia oli yksittäisiä, sitten laajemmin ja nyt jo tukuittain. Ajattelin, että kun leikkauttaisin latvat pois, pääsisin vihdoin nauttimaan aiemmin kirjoittamastani gray hair -trendistä.

Ennen kampaajalle menoa oli epäselvää, oliko valkoisia hiuksia yhäkään tarpeeksi haluamaani tyyliä varten, sillä niin hurjan valkohapsinen kuin jo olenkin, sitä ei yhäkään välttämättä arvaisi päältä päin. Ruskeita hiuksia on nimittäin eniten juuri päälaella, niin kuin allakin näkyy.

Halusin joka tapauksessa eroon roikkohiuksista, joita siedän sitä vähemmän, mitä vanhemmaksi tulen. Koska en oikeastaan ikinä muotoile tai laita hiuksiani, pitkät hiukset eivät imartele minua mitenkään, vaan vain roikkuvat aina samannäköisinä. Kaipaan sitä, että hiukset kehystävät kasvot. Ei siis muuta kuin kampaajalle!

Tältä uudet hiukset näyttävät:

Peilistä katsoo iloinen nainen. Olen hurjan tyytyväinen lopputulokseen enkä tajua, miksi en luopunut värjäilyistä ja roikkohiuksista jo aikaa sitten. Olen vetänyt hiukset tarkoituksella taakse, jotta valkoiset hiukset pääsevät valloilleen. Niitä onkin reilusti niin kuin toivoinkin, mutta takaa hiukset ovat vielä yllättävänkin ruskeat.

Kampaaja kertoi laittavansa harmaita raitoja yhtenään asiakkailleen, jopa nuorille miehenaluille. Minun ei kuitenkaan tarvitse, kun päästä löytyy omasta takaa oikein kunnolla raitoja. On jännää ja hassua olla hiukset alhaalla ruskeahiuksinen, hiukset ylhäällä puolestaan vaaleahiuksinen! Ties kuinka valkopäiseksi blondiksi tässä onkaan matkalla. Myös matkan pituus on mysteeri, tähän pisteeseen pääseminen kun on tosiaan kestänyt lähes 15 vuotta.

Harmaita hiuksia ja jättikaneja

Kyllä minulla oli hauskaa, kun kaksi jättikania hyppäsi omaehtoisesti syliini. Ne ovat niin isoja, ettei syliin olisi enempää mahtunutkaan. Niiden söpöys ja tutustumishalu suorastaan liikuttivat.

Jättikanit ovat Tahko Farmin asukkaita. Farmilla saa kiertää itsekseen ja ruokkia eläimiä sen jälkeen, kun henkilökunta on opastanut, mikä ruoka käy millekin eläimelle ja mitkä eläimet pitävät silittämisestä ja mitkä ei.

Jättikanit ja lampaat olivat suosikkejani. Puput olivat kesyjä ja tekivät innoissaan tuttavuutta. Lampaat menivät raukeiksi ja sulkivat silmänsä, kun niitä silitti ja rapsutti leuan alta. Jos olisinkin vielä lihansyöjä, uskon, ettei lampaanliha enää maistuisi kohtaamisemme jälkeen. Farmilla oli myös pari alpakkaa. Ne tulivat uteliaina kuikuilemaan muonaa, jota syötimme heille ohjeiden mukaan kädestä, mutta ne eivät muuten välittäneet kummemmin ihmiskontaktista. Alpakat liikkuivat Farmin sisätiloissa vapaasti, lampaat puolestaan oleilivat ulkona.

Ollessamme toistamiseen hiihtoladulla sain testata, miltä näyttäisin, jos hiukseni olisivat totaalisemmin harmaat. (Minähän olen harmaantunut 19-vuotiaasta asti, ja vaikka harmaita onkin nykyään reilusti hiusten sisimmissä ja alimmissa kerroksissa, hiukset ovat yhä päältä pitkälti ruskeat. Hiukset myös aina tummenevat talvikaudella ja vaalenevat kesäisin.)

Tuosta jälkimmäisestä kuvasta minulle tulee mieleen joulupukki! Siinä hiukset näyttävät käkkäräisiltä partakarvoilta. En osaa sanoa, miten hyvin näin harmaat ja/tai valkoiset hiukset sopisivat minulle yleisesti, hiusten rakenne kun on melko kaukana omastani, ja seassa on paljon myös ruskeaa. Kuvienottohetkellä pakkasta oli 12 astetta, ja avoimilla paikoilla tuuli tuiversi.

Löysimme muuten aivan ihanan talvisen satumetsän, jollaista en ehkä ole nähnyt koskaan aiemmin. Tykkylumi oli muokannut maisemasta hämmästyttävän kauniin. Jos sille päälle satun, kerron paikasta lisää toisessa kirjoituksessa.

Menimme metsään lumikengät mukanamme, mutta lopulta kulkeminen kävi helpommin ilman niitä. Jos tämä ei käy talvilomasta, niin sitten ei mikään!

Blondasin hiukseni kasvivärillä

Pitkästä aikaa kirjoitan taas kasviväreistä! On nimittäin kulunut yli vuosi siitä, kun värjäsin viimeksi hiukseni kasvivärillä. Sen jälkeen olen kirjoittanut pari hiusaiheista juttua, joista viimeisimmässä pohdin, voivatko harmaantuvat hiukset näyttää hyviltä. Ja nyt sitten ryhdyin blondiksi! Mitä ihmettä?

Tällä kertaa testiin pääsi kasviväri nimeltään Radico Colour Me Organic. Kaikista testaamistani hiusväreistä Radico on ensimmäinen, jota minulle tarjottiin blogin kautta. Tarjoukseen oli helppo vastata kyllä, sillä tuote on vegaaninen ja 100-prosenttista luomua, valtaosa Suomen ekokampaamoista käyttää juuri Radicoa, ja värisävyjä on peräti 23! Siitä päästäänkin tähän blondausasiaan.

Niin kuin olen kasvivärikirjoituksissani monesti kertonut, pidän omista ruskeista hiuksistani, enkä värjäisi niitä koskaan ollenkaan, ellei minulla olisi niin paljon harmaita (oikeasti valkoisia) hiuksia ruskeiden seassa. Syksyn ja talven pärjää hyvin harmaillakin, mutta kevään runsas valo ei välttämättä imartele harmaantuvaa kuontaloa halutulla tavalla. Niinpä toiveenani oli saada harmaat hiukset häivytettyä ruskeiden sekaan. Tahdoin värin, joka olisi mahdollisimman lähellä omaa ruskeaa väriäni, mutta joka ei taita hitustakaan punaiseen (kuten esim. vaaleanruskea) ja joka ei ole liian tumma kevääseen (esim. tummanruskea). Nuo kriteerit sulkevat pois kaikki ruskeat sävyt (punaisen hennan takia), joten tuli aika tutkia eri värisävyjä huolella.

Sävyistä oli helppo sulkea pois kaikki punaiset, liian tummat ja liian vaaleat sävyt. Niinpä jäljelle jäivät herkullisen näköiset Dark Ash Blonde ja Darkest Ash Blonde. Enpä olisi uskonut, että paras sävy löytyy blondeista sävyistä! Heivasin lopulta tummimman tuhkanvaalean, koska päättelin sen olevan hiukan liian harmaa ja kylmä. Värikseni valikoitui siis Dark Ash Blonde, koska se oli sekä kuvassa että ainesosiltaan lupaavimman oloinen. Siinä ei ole lainkaan punaista hennaa, mikä on hyvä, mutta siinä on kuitenkin sellaista lämpöä ja eloa, mitä Darkest Ash Blonde -sävyssä ei näytä olevan.

Dark Ash Blonde -sävyn ainesosat (INCI) ovat Cassia Obovata (Colorless Henna), Indigofera Tinctoria (Indigo), Phyllanthus Emblica (Amla), Eclipta Prostrata (Bhringraj) ja Bacopa monnieri (Brahmi). Väritön henna, indigo ja amla (tarjoaa viileämpää ruskeaa) ja hennan puuttuminen lupasivat juuri sitä, mitä olen kasviväriltä hakenut.

Tähän väliin on tarpeen muistuttaa, että kasviväreillä ei voi oikeasti blondata eli vaalentaa hiuksia edes aavistuksen vertaa. Vaikka olisin valinnut sävyistä kaikkein vaaleimman ja antanut sen vaikuttaa hiuksissani monta tuntia, hiukseni olisivat olleet käsittelyn päätteeksi aivan saman väriset kuin lähdössä, ehkä vain kiiltävämmät ja hoidetummat. Kaikki tietävät, millaista myrkkyä synteettiset vaalennusaineet ovat, ja kasviväreillä ei ole mitään yhteistä vetyperoksidin kanssa. En olisi valinnut mitään blondia kasvivärin sävyä, jos sellainen riski olisi ollut olemassa, että hiukseni vaalenevat. Mutta koska tiesin, että niin ei voi käydä, uskoin sävyvalinnan osuneen enemmän nappiin kuin koskaan aiemmin. On aina turvallisempaa valita liian vaalea kuin liian tumma väri, koska kasvivärillä hiuksista ei voi tulla liian vaaleat, mutta liian tummat voi.

Kun olin saanut väripaketin, oli aika miettiä, kuinka kauan antaisin tuotteen vaikuttaa hiuksissani. Ihastuin nimittäin juuri tuohon väriin, joka näkyy yllä vasemmalla (nettikaupan kuva), ja juuri sen kuvan (ja ainesosien) perusteella tein valintani. Saamassani paketissa (oikealla oleva kuva) samainen väri näyttää paljon tummemmalta. Noin tummaa ”blondia” sävyä en olekaan ennen nähnyt. En vahingossakaan halunnut liian tummaa lopputulosta, mutta toisaalta paketissa korostettiin, että luonnonväreillä tulos ei koskaan ole yhtä vahva ja intensiivinen kuin kemiallisilla hiusväreillä (minkä pystyin kasvivärikokemuksellani toki itsekin allekirjoittamaan). Niinpä annoin värin vaikuttaa kaksi tuntia ohjeajan ollessa vähintään 45 – 60 minuuttia ja enintään kolme tuntia.

Radico-värijauhe sekoitetaan itse veteen niin kuin useimmat kasvivärit. Paketin mukana tulee perinteisten muovihanskojen ja suihkuhatun lisäksi levityssuti, jollaista ei ole ollut missään muussa testaamassani värissä. Tukeva suti teki värin levittämisestä siistimpää. Paketissa on myös värijauheen annosteluohje, ja yhden paketin (100 g) on tarkoitus riittää kahteen värjäyskertaan, mikäli hiukset ovat puolipitkät eli olkapäille ulottuvat. Minulla on juuri sen pituiset hiukset, mutta 50 grammaa jauhetta ei olisi riittänyt hiuksiini alkuunkaan. Minullahan on paksut hiukset, mutta silti vähän ihmettelen annostusta, koska koko paketillisen sanotaan riittävän vyötärölle asti ulottuviin hiuksiin! Minun olisi pitänyt käyttää koko paketillinen näillä lyhyemmilläkin hiuksillani, jos olisin halunnut saada väriä joka puolelle päätä. Päättelin, että koska en halua liian vahvaa lopputulosta, on ehkä hyväkin käyttää vähemmän väriä. Niinpä levitin väriä tasaisesti kaikkialle hiuksiin raidoitusperiaatteella tietäen, että tietyt hiuskerrokset jäävät kokonaan ilman väriä. Kasviväreillä se ei onneksi haittaa ollenkaan, koska ne sulautuvat niin hyvin hiusten omaan väriin, varsinkin jos omien hiusten sävy on jo valmiiksi lähellä valittua värisävyä.

Sävystä tuli omaan makuuni oikein kaunis ja superluonnollinen. Minulla ei ole kuvassa lainkaan silmämeikkiä, ja silti kulmakarvat ja ripset ovat sävy sävyyn hiusten kanssa. Harmaista ei ole tietoakaan. Tosin minullahan ei juuri olekaan harmaita hiusten päällimmäisissä kerroksissa, vaan sisemmissä. Niitä Radico ei puolikkaalla värimäärällä ja kahden tunnin vaikutusajalla täysin peittänyt, mutta en odottanutkaan sitä, koska tiesin väriä olevan liian vähän. Nyt kun tiedän, ettei lopputuloksesta vahingossakaan tule liian vahva tummalta näyttävällä ”blondilla” värillä, voin ensi kerralla levittää väriä reilummin harmaisiin hiuksiin ja antaa sen vaikuttaa kauemmin. Radico-värin ohjeissa sanotaankin, että käsittelyn voi joutua toistamaan kerran tai kaksikin hiuslaadusta ja/tai halutusta värin voimakkuudesta riippuen, sillä luonnon omat yrtit eivät värjää samoin kuin synteettiset kemikaalivärit.

Hiukseni näyttävät juuri tuon värisiltä kuin paketin kuvissa: välillä vähän vaaleammilta niin kuin nettikaupan kuvassa ja välillä tummemmilta niin kuin saamani paketin ”kansi”kuvassa. Tuhkaa ja blondia värissä ei ole piiruakaan, mutta minun kohdallani ei toki kuulunutkaan olla. Valitsin värin nimensäkin mukaisesti sen värin ja ainesosien takia, en nimen. Odotin silti, että minusta voisi keksiä leikillään jonkin blondivitsin, mutta Radico korostaakin brunettea puoltani. Juuri niin kuin pitikin!

Radico Colour Me Organic kasvivärien maahantuoja on Waku Oy, ja värejä voi ostaa ainakin suoraan firmalta tai Aubrey Organics -nettikaupasta:

https://www.waku-organics.fi

https://www.aubrey-organics.fi