Avainsana-arkisto: Funchal

Puuttuva palanen vihdoin paikoilleen

Se tunne, kun jokin miellyttävä mutta samalla varsin työläs homma jää roikkumaan ja lopulta kokonaan tekemättä.

Blogiuralleni ei mahdu montaa aihetta, joista olisin luvannut kirjoittaa, mutta joista en sitten koskaan kirjoittanutkaan. Blogin alkuaikoina lupauksia tuli tehtyä enemmän, ja pari juttua jäi kirjoittamatta. Kukaan ei kysellyt luvattujen juttujen perään, enkä itse enää ollut aiheista riittävän innostunut. Mutta yhden kerran on käynyt niin, että vaikka olin enemmän kuin innostunut aiheesta, kirjoittaminen silti jäi. Niin kävi silloin, kun Irlanti tuli Madeiran ja minun väliin.

madeiran-kukkaloistoa

Lähdin Irlantiin viime maaliskuussa, jolloin vielä kirjoittelin tuoreesta ja mitä mahtavimmasta Madeiran-matkastamme. Olin saanut kaiken muun kirjoitettua, mutta patikkaretkistä kertominen jäi kesken. Kaikkiaan kahdeksasta vaelluksesta olin kirjoittanut vasta viidestä (niistä voi lukea teksteissä Viikon liikuntasaldo ja Kännissä kohti kuolemaa ja muuta jännittävää). Nyt kerron vihdoin puuttuvista kolmesta vaelluksesta. Koko ajan synkkenevät ja ankeammaksi käyvät syyspäivät motivoivat minua siihen! Kirjoitus auttaa myös sen miettimisessä, lähtisimmekö miehen kanssa taas Madeiralle tulevana talvikautena, vai suuntaisimmeko jonnekin muualle.

Muistutuksena, että vaellusoppaanamme toimi Pentti Korpelan kirja Madeira – patikoitsijan paratiisi: reittejä helpoista vaativiin (2010), ja Googlen karttakuvat antavat taas hyvän käsityksen siitä, missä päin saarta reitit sijaitsevat.

1. Vuoristopanoraamojen polku

  • Reitti: Boca da Corrida – Boca do Cerro – Encumeada
  • Pituus 14 km, taso keskivaativa, kesto 5 t 45 min

vuoristopanoraama-kartta

Patikoiminen vuoristossa ei tästä enää parane, sillä luvassa oli Korpelan sanojen mukaan ”viiden tähden vuoristokävely”. Ylisanoista ei ollut kyse, vaan maisemat todella olivat huikeat joka suuntaan.

vuoristopanoraamojen-polku

Yllä oikealla näkyy Curral das Freiras eli Nunnien laakso. Aikaisemmilla Madeiran-matkoilla olemme patikoineet myös lähempänä laaksoa ja laskeutuneet sinne.

vuoristopanoraamojen-polku-2

Saimme kulkea hyvinkin lämpimässä ja aurinkoisessa säässä, mitä emme osanneet odottaa helmikuiselta vuoristolta. Muutamat vastaantulevat brittituristit pitivät lämpöä liiankin tukalana, mutta me nautimme ja istahdimme katsomaan yllä näkyvää Pico Grandea (1654 m). Aurinko tuntui paistavan korkealta, ja käsivarsia alkoi jo kuumottaa.

vuoristopanoraamojen-polku-3

Liskoille tarjosimme pikkuriikkisiä omenanpaloja.

vuoristopanoraamojen-polku-4

vuoristopanoraamojen-polku-5

Parissa kohdassa polku oli kadonnut maanvyörymän takia (ks. kuva yllä ja alla). Mitään vaaranpaikkaa ei silti ollut, lähinnä matkanteko vain vähän hidastui.

vuoristopanoraamojen-polku-6

vuoristopanoraamojen-polku-7

Maassa oleva lumi osoitti, että lämmintä ja ihanaa oli vain vuorten tietyillä puolilla. Alemmas ja samalla vuoriston varjopuolelle kuljettaessa ilmakin oli luonnollisesti kylmempää.

vuoristopanoraamojen-polku-8

Vaikka oli vuoristoista, silti oli kovin vehreääkin. Madeira ei koskaan petä vehreyden perässä matkaavaa, kun jopa vuoristossa on vihreää!

vuoristopanoraamojen-polku-9

Tällaisessa kohdassa esitän miehelle aina saman kysymyksen: ”Kuinka kivaa susta olis asua tossa talossa [osoittaa yhtä rinteellä näkyvistä taloista]?” Välimatkat ja etäisyydet voisivat olla pitkiä ja hankalia moneen muuhun saaren kolkkaan, mutta olisihan oma koti tuossa maisemassa muuten kovin kiehtova ajatus!

vuoristopanoraamojen-polku-10

Tietyissä kohdissa polku oli kivetty ja hyvin ylläpidetty. Ja millaisiin maisemiin saimmekaan laskeutua (ks. kuva alla); Madeira joko yksinkertaisesti on maailman upeimpia kohteita, tai sitten se on vienyt jalat alta vain mieheltä ja minulta.

vuoristopanoraamojen-polku-11

2. Rantapromenadia kalastajakylään

  • Reitti: Funchal – Lido – Praia Formosa – Câmara de Lobos + takaisin Funchaliin
  • Pituus 18,5 km, taso keskivaativa, kesto 5 t

camara-de-lobos-kartta

Juuri tällä kävelyllä näimme seksiä harjoittelevan pariskunnan, mistä kirjoitin aikoinaan oman juttunsa. Kirjoitus on Madeira-sarjani luetuin, eli seksi todella myy.

pariskunta rannalla

Kävelyn ideana oli kuitenkin päästä tunnelmalliseen kalastajakylään Câmara de Lobosiin. Siinä missä koko reissumme kaikki muut vaellukset olivat meille uusia, tämä kävely oli meille tuttu, ja olemme kulkeneet sitä edestakaisin lukuisia kertoja. Tein myös kaikki juoksulenkkini Câmaran suuntaan, koska sinne menevä rantapromenadi on niin toimiva. Se on kohtalaisen uusi, ja on siksi hyvässä kunnossa ja lenkkeilijöiden suosiossa.

camara-de-lobos

Ehdimme paikalle juuri sopivasti ennen hämärää, ja todistimme paikan tunnelmaa valojen syttyessä ja illan pimetessä. Koska rantapromenadi on valaistu, sitä pitkin voi kulkea pimeässäkin toisin kuin maastossa, missä pimeys herkästi sotkee kuviot.

camara-de-lobos-2

Yllä näkyvillä pikkupurtiloilla kalastajat lähtevät öisille pyyntireissuilleen. Korpelan mukaan kalastajat pääsevät vesille vain muutamana yönä viikossa kovan merenkäynnin vuoksi. Kalastajat ovat taitavia ja pyytävät varsinkin Madeiran kansalliskalaa espadaa (viralliselta nimeltään mustahuotrakala, joka on varsin häijyn näköinen vonkale!). Valitettavasti kalastajat tuhlaavat tienestinsä liian usein Câmara de Lobosin lukuisissa baareissa, ja alue onkin Madeiran köyhintä. Itsehän kävin ensi kertaa Madeiralla peräti yli 20 vuotta sitten, ja silloin lapset kerjäsivät siellä täällä, myös Funchalissa. Nykyään kerjäläisiä voi tavata lähinnä enää vain Câmara de Lobosissa. Kuvista sitä ei kyllä arvaisi.

camara-de-lobos-3

Turisteille Câmara de Lobosia myydään Winston Churchillin avulla, sillä hän viihtyi ja maalasi siellä 1950-luvun taitteessa.

camara-de-lobos-4

Pimeässä sama maisema näyttää kovin erilaiselta.

camara-de-lobos-5

3. Saniaispuita ja villiä vehreyttä

  • Reitti: Portela – Serra das Funduras – Casa das Funduras (vuoristomaja) – Fajã dos Rolos – Ribeira de Machico
  • Pituus 15,5 km, taso helppo, kesto 4 t

saniaismetsareitti

Google Maps ei tunne tätä Madeiran aluetta juurikaan, joten sattuikin sopivasti, että otin yllä näkyvästä kyltistä kuvan.

saniaismetsareitti-2

Oli viimeinen kokonainen lomapäivämme ja siten viimeisen vaelluksen aika. Tältä kävelyltä odotimme lupausten mukaisesti juuri saniaisia ja nimenomaan puiden muodossa, koska emme olleet koskaan nähneet sellaisia. Yllä näkyy Kotkakallio.

saniaismetsareitti-3

Saimme taas todisteen Madeiran mikroilmastoista, sillä Funchalissa oli aurinkoista ja nättiä, mutta pitkällä koillisessa satoi, ja oma reittimme löytyi juuri sieltä. Vaikka sade ei ollut rankkaa, vettä oli silti ehtinyt paikoin kertyä.

saniaismetsareitti-4

saniaismetsareitti-5

Välillä oli pakko jäädä ihastelemaan oksien välistä näkyvää Porto da Cruzia. Matkaa oli kuitenkin jatkettava saniaispuiden toivossa. Saniaisia oli kyllä vilahdellut joka puolella, mutta odotimme yhä varsinaisia puita.

saniaismetsareitti-6

saniainen

Kuvassa yllä on saniaisen ”poikanen” tai ”nuppu”. Erikoisen näköinen heppu ja kiva sykerö!

saniaismetsareitti-7

saniaismetsareitti-8

saniaismetsareitti-9

Vau, metsästä löytyi kiistatta saniaispuita! Ne onnistuivat lumoamaan meidät. Ja tuo vihreän sävy, ah!

Reitin loppupuolella näimme taas paloja Machicosta, tuosta Madeiran kaupunkisuosikistamme.

saniaismetsareitti-11

saniaismetsareitti-12

***

Niinpä teimme kahden viikon aikana kahdeksan virallista vaellusta. Kilometrejä niistä kertyi yhteensä yli sata (tarkalleen ottaen 101,5 km). Lisäksi kävimme useilla kaupunkikävelyillä, ja itse tein neljä juoksulenkkiä, joiden pituudet vaihtelivat 10 ja 15 kilometrin välillä. Löhölomasta ei siis selvästi ollut kyse, mutta meille löhöily ei olisikaan lomaa, vaan aina on päästävä maastoon!

Kännissä kohti kuolemaa ja muuta jännittävää

Olemme nyt palanneet matkalta kotiin. Reissu oli yksi parhaista koskaan, mikä tietysti teki lähdöstä haikeaa. Luvattuja sateita ei tullut, vaan saimme nauttia auringontäyteisistä ja usein lämpimistä päivistä. Ihokin ruskettui, mitä ei olisi osannut odottaa alkuloman sateiden ja koleuden perusteella. Aurinkopäiviä ei kannattanut viettää hotellilla bloggaillen (niin mukavaa puuhaa kuin kirjoittaminen yleensä onkin), ja arvelin, että maaliskuisessa Suomessa kelpaa esitellä ja muistella parhaimpia vaellushetkiä.

Teimme Pentti Korpelan kirjasta yhteensä kahdeksan vaellusta, joista olen esitellyt vasta kolme. Niinpä tämän kirjoituksen lisäksi on vielä luvassa ainakin yksi Madeira-aiheinen kirjoitus. Nyt esittelen kaksi uutta vaellusta. Minulla on lähemmäs 1 200 (!) kuvaa tältä Madeiran-matkalta, eli vaikka kirjoitukseni pursuisivat kuvia, ne ovat silti vain pieni murto-osa kaikista ottamistani.

canical - porto da cruz

Esittelen vaellukset samalla tavalla kuin viimeksikin. Ainoana erona on se, että karttakuvissa näkyy sekä aloitus- että päätöspaikka ja niiden välinen etäisyys, jotta reiteistä saisi paremman käsityksen. Kartan antama ehdotus ei kuitenkaan ole meidän kulkemamme reitti, koska Google ei luonnollisestikaan löydä polkuja ja levadoita, vaan pelkät tiet.

1. Viinireitti rantajyrkänteellä

  • Reitti: Caniçal-tunneli – Boca do Risco – Larano – Porto da Cruz
  • Pituus 11 km, taso keskivaativa, kesto 4 t

canical - porta da cruz kartalla

Tältä vaellukselta odotimme paljon, sillä Korpela kirjoittaa vanhasta viininkantajien reitistä näin:

Moni liikaa viiniä nauttinut ei koskaan palannut tältä taipaleelta pudotessaan tuulenpuuskan tai harha-askeleen seurauksena. Tämä on väkevien vaikutelmien kävely. Polku kulkee 350 metriä meren yläpuolella ja se on kapea, huimaava ja toisinaan liukas, joten pitää olla päätä korkeuksille. Polulla ei ole suojakaiteita, mutta tarkasti astuen selviää mainiosti kapeikkojen yli.

Korpela viittaa taipaleella vaelluksen vuoriosuuteen. Ennen vuoriosuudelle pääsemistä kävelimme Machicon, Madeiran vanhan pääkaupungin, yllä. Näkymät olivat sanoinkuvaamattoman upeat! Olemme ennenkin ihailleet Machicoa ja joskus puhuneet siitä, kuinka ehkä asettuisimme asumaan sinne ennemmin kuin Funchaliin, jos asuisimme Madeiralla.

canical - porto da cruz 2

canical - porto da cruz 3

Myös uudempia teitä tunneleineen löytyy niin kuin alla oleva kuva osoittaa. Miten mukavaa olikaan katsella kaikkea tuota lehvästön raosta!

canical - porto da cruz 4

Tiet alkoivat pikkuhiljaa jäädä taakse yhdessä talojen kanssa maiseman muuttuessa vehreämmäksi ennen vuoriosuutta (ks. kuvat alla).

canical - porto da cruz 5

canical - porto da cruz 6

Kuvakollaasissa yllä näkyy, kuinka levada vaihtuu poluksi asutuksen loppuessa. Vuoret ovat jo lähellä.

canical - porto da cruz 7

Madeiralla on monia mikroilmastoja, mikä näkyy mm. siten, että vuoristossa on herkemmin sumuista, sateista ja tuulista kuin esim. Funchalissa ja varsinkin saaren lounaisrannikolla. Niinpä nytkin auringonpaiste jäi Machicoon, ja päästessämme varsinaiselle vuoriosuudelle koillisrannikon puolelle tuuli oli aluksi melkoinen. Mutta näkymät olivat sitäkin vaikuttavammat!

canical - porto da cruz 8

canical - porto da cruz 9

Kuvassa yllä näkyy kulkemamme kapea ja kaiteeton polku, jolta jotkut viininkantajat aikoinaan putosivat ja kuolivat. Mikä on tuo valkoinen katos? Se on työmiesten pystyttämä (ehdin juuri ottaa siitä kuvan ennen kuin he alkoivat purkaa sitä ja lopettivat työt siltä päivältä), ja heidän työtään on vihdoin kiinnittää kaiteet tälle reitille. Mies toivoi, että työntekijöille maksetaan vaarallisen työn lisää. Jo pelkästään työmatka on haasteellinen, sillä tänne ei todellakaan ajeta autolla!

canical - porto da cruz 11

canical - porto da cruz 10

Näyttävä Kotkakallio kuvassa yllä oli vilkkunut vuorille jo aiemminkin, ja vaellus päättyi sen juurelle Porto da Cruziin. Siellä aurinkokin taas paistoi! (Myös itse Kotkakallion huipulle on vaellusreitti, ja kuljimme sen syksyllä vuonna 2012.)

2. Vanhan ajan eristynyt rantakylä

  • Reitti: Santanan keskusta – Levada do Cantinho – köysiradan näköalapaikka – Fajã da Rocha do Navio – Santanan keskusta
  • Pituus 6,5 km, taso keskivaativa, kesto 4 t

santana kartalla

Tämän vaelluksen kohdalla lankesimme Korpelan näihin mainossanoihin:

Fajã da Rocha do Navio on yksi Madeiran kätketyistä helmistä. Se on suojeltu kapea rantatasanne missä on tusinan verran vanhoja taloja. Jännittävä lasku vie sinut kuin sata vuotta ajassa taaksepäin. Ainoat nykyajasta kielivät asiat täällä ovat sähkövalot ja köysiradan vaijerit, muuten kaikki on kuin menneisyydessä. Huolimatta vaikeasta sijainnistaan nämä terassit ovat keskiajalta saakka olleet viljeltyjä. […] Kallioon kairattu huimaava polku portaineen on noin 1,2 km pitkä ja laskeutumiseen menee noin puoli tuntia. Jyrkimmät kohdat on suojattu vaijerikaitein.

Ja kyllä kelpasikin langeta kuvaukseen, sillä luvassa oli valloittavia näkymiä ja hikoilua.

santana

Vaellus alkoi Santanan keskustasta, joka tunnetaan etenkin olkikattoisista taloistaan. Olki on hyvä materiaali, koska se pitää kodin viileänä kesällä ja lämpimänä talvella, mutta olkikattoa on työlästä ylläpitää, sillä katto pitää uusia kuuden vuoden välein. Monissa alueen kolmiotaloissa onkin nykyään esim. peltikatto, joka on helppo mutta melko ruma ratkaisu eikä sillä ole oljen hyviä ominaisuuksia.

santana 2

Tältä Fajã da Rocha do Navio näyttää köysiradan näköalapaikalta. Kylän keskiössä on kalliosaari, jolle hollantilainen laiva haaksirikkoutui jouluaattona vuonna 1860. Laiva hajosi myrskyssä täysin, mutta miehistö pelastui ja sai kyläläisiltä apua. Tapahtumasta saakka kallioon on viitattu Rocha do Navio -laivakalliona. Yksi vesiputous näkyy jo täältä, ja alhaalla niitä näkyy kaksi lisää.

santana 3

Kylään laskeudutaan yllä näkyviä portaita pitkin. Hikinen ja rankka matka on edessä kahdesti, sillä samat portaat on noustava takaisin ylös, mutta rehkiminen on kaiken vaivan arvoista. Pieni kylä näin vaikeassa paikassa ja lähellä myrskyävää merta on hätkähdyttävä näky.

santana 4

santana 5

Voi vain kuvitella, minkälaista täällä on myrskypäivänä, kun aurinkopäivänäkin aallot tyrskysivät.

santana 6

Näissä maisemissa söimme eväitä ja vietimme miehen synttäreitä. Illan kuohuviinipullo siinsi jo silmissä (olin juonut edellisen kerran uutenavuotena). Meri kohisi, muuten oli hiljaista.

santana 7

Oli aika jättää kylä, nousta portaat ylös ja palata Santanaan. Ylhäällä Santanassa näkymä on hyvin maaseutumainen, vaikka ollaan ”keskustan” kupeessa. Santanalaisten stadi on hieman erilainen kuin vaikka Funchal tai Helsinki!

santana 8

***

Näiden työläiden postausten luominen on mitä hoitavinta salvaa minunlaiselleni Madeira-fanille. Miten haikeaa onkaan olla poissa näistä maisemista! Vasta juoksin tuulispäänä Funchalista lähtevällä rantapromenadilla, ja nyt olen neljän neuleen suojissa vetoisassa kodissani, josta aukeaa näkymä koruttomien puiden metsään. Kyllä tämä tästä niin kuin aina ennenkin. Täytyy silti mennä googlaamaan Madeiran avoimet työpaikat.

Synttäriyllätys

Minulla on pari postausta luonnosteltuna mahdollisia sadepäiviä varten, ja kirjoitan pian taas patikkaretkistämme ja ruoasta. Tänään haluan jakaa kivan yllätyksen, jota emme ollenkaan osanneet odottaa kahden tähden hotellilta, jota myös pensionaatiksi kutsutaan.

kuohuviini

Aamulla siivooja koputti oveen vain hetkeä ennen kuin olimme kiiruhtamassa bussiasemalle. Hän antoi miehelle kuohuviinipullon, joka lepäsi ison jääpalakeon päällä, suklaakakun ja kortin. Mies oli tapansa mukaan hassu ja ihmeissään, ja siivoja kertoi yllätyksen johtuvan miehen syntymäpäivästä. Mies oli niin kiitollinen ja iloinen, että kiitteli siivoojaa eri kielillä ja halasi tätä. Mitä palvelua ja huomaavaisuutta kahden tähden hotellilta! Yllätyksestä tuli hurjan hyvä mieli, ja vielä vaelluksellakin mietimme, miten mahtava ele lahjan tuominen oli. Palatessamme pari tuntia sitten vaellukselta hieno jääkasa pullon alta oli toki sulanut, mutta onneksi mies ehti laittaa pullon jääkaappiin jo aamulla. Meillä on pullo vielä korkkaamatta, eli täytyy pitää tämä kirjoitus lyhyenä!

Tässä vielä vertailukuva neljän tähden hotellista Madeiralla:

muurahaiset lavuaarissa

Näin aktiivista muurahaispesää lavuaarissa ei odottaisi neljän tähden hotellilta, kun puolestaan kuohuviiniyllätystä ei osaisi odottaa kahden tähden hotellilta. Moni kakku päältä kaunis, don’t judge a book by its cover ja mitä näitä on. On tämä Madeira jännä paikka!