Avainsana-arkisto: elämäntapaliikkuja

Ostin crosstrainerin

Toisinaan isoja päätöksiä ja hankintoja tehdään nopeasti. Kirjaimellisesti isoja. Minun ei huvikseen kannata ostaa mitään vähänkään kookkaampaa pikkukotiini, jonka olen tarkoituksellisesti sisustanut niukahkosti avaran ilmeen säilyttämiseksi, mutta nyt ei olekaan huvista kyse.

Tilasin viikko sitten crosstrainerin, joka saapui tänään. Ähelsimme poikaystävän kanssa tovin saadaksemme sen kasattua, ja nyt minulla on keskellä olohuonetta laite, jollaista en vielä hetki sitten olisi koskaan hankkinut. Priorisoin ulkoliikunnan aina sisäliikunnan edelle, ja koska juoksen pitkiä lenkkejä ja myös kävelen paljon, en ole koskaan tarvinnut tai halunnut kuntolaitteita kotiini. Olen ollut innokas juoksija jo 17 vuotta. Suureksi pettymyksekseni en kuitenkaan enää pysty juoksemaan haluamiani määriä, enkä tiedä, palaako toinen jalkani koskaan entiselleen. Jalkaani vaivaa jalkapohjan jännekalvon kiputila. Terveyskirjasto kertoo siitä seuraavaa:

Nykykäsityksen mukaan jalkapohjan jännekalvon kiputilan syynä ovat toistuvat kalvoon kohdistuneet liiallisen rasituksen aiheuttamat pienet repeämät (mikrotraumat). Niiden seurauksena kalvoon kehittyy isoja vaurioalueita (makrotraumoja) tai rappeutumista.

Jalkapohjan kipu on usein pahinta aamuisin, se voi helpottua hetkellisesti liikkeelle lähdön jälkeen, mutta pahentua taas pitkän istumisen jälkeen liikkeelle lähdettäessä ja rasituksen jatkuessa.

Yleisin oire on syvällä kantapään alla ja pitkin jalkapohjan jännekalvoa tuntuva kipu, joka on pahinta liikkeelle lähdettäessä. Kävely ja juokseminen pahentavat kipua. Kun nilkka koukistetaan ja varpaat ojennetaan, tuntuu kipua jännekalvon sisäreunalla tai kantapään etu–keskiosassa.

Vaivan paranemiseen saattaa kulua ½–1½ vuotta.

Paranemisaika on hirvittävän pitkä! Minua kipu on vaivannut jo melkein kaksi vuotta, mutta olen pärjännyt sen kanssa mm. juoksemalla välillä paljasjalkakengillä kantaiskujen välttämiseksi. Viime viikolla kipu kuitenkin äityi sellaiseksi, että jouduin konttaamaan kotona levättyäni hetken juoksulenkin jälkeen, eikä jalka tunnu enää tokenevan ilman totaalisempaa lepoa. Koska vaiva on ollut minulla niin pitkään ja vain pahentunut, arvaan, ettei se ole katoamassa lähitulevaisuudessa.

Meinaan tulla hulluksi pelkästä ajatuksesta, että en saisi liikkua ja rasittaa kehoani. Liikunta yksinkertaisesti on niin iso ja nautinnollinen osa elämääni, että en pärjäisi ilman sitä. Niinpä minun oli pakko keksiä jotain juoksemisen tilalle. Olen kiusannut jalkaani jo aivan liian pitkään.

Ratkaisu onneksi löytyi lähempää kuin olisin uskonutkaan eli tammikuiselta Tahkon-reissulta! Talvilomallamme Tahkolla en juossut ollenkaan, koska sen tilalla hiihdin ja kävelin paksussa hangessa (lumikengillä). Hiihtäessäni huomasin, että kipeä jalkapohjani ei rasittunut lainkaan. Se johtuu siitä, että hiihtäessä jalkapohjiin ei kohdistu ollenkaan iskuja, joista kävely ja juokseminen puolestaan koostuvat täysin. Jalkapohjani sai siis levätä Tahkolla, vaikka muuten urheilinkin.

Viime viikolla mieleeni sitten yhtäkkiä pälkähti, että ostan crosstrainerin. Olin siinä käsityksessä, että crosstrainerilla saisin hyvää ja monipuolista, juoksua vastaavaa treeniä, mutta hiihdon pehmeydellä eli ilman niitä iskuja, joita toinen kantapääni ei enää kestä. Kun menin lukemaan crosstrainereista, uumoiluni paljastuivat juuri oikeiksi.

Kuntoplus kuvaa crosstraineria osuvasti:

Crosstrainer eli ellipsilaite on mainio väline kestävyysharjoitteluun, sillä koko lihaksisto työskentelee. Laite on yhdistelmä juoksumattoa, kuntopyörää ja askelluslaitetta. Sillä harjoitteleminen treenaa myös käsiä ja ylävartalokin saa tehdä töitä, ja selkä vahvistuu samalla.

Energiankulutus kasvaa suureksi, ja keho muokkautuu kauttaaltaan vahvemmaksi ja kiinteämmäksi. Sekä jalkojen että käsien käyttäminen tehostaa kulutusta.

Vatsan ja selän lihakset saavat enemmän treeniä kuin lajeissa, joissa lähinnä jalat tekevät työtä. Crosstrainer on loistava laite niillekin, joiden pitää varoa vammoja. Niveliin ei kohdistu iskuja, sillä jalat ovat koko ajan polkimilla.

Lenkkeilijät voivat täydentää juoksuharjoitteluaan crosstrainerilla, sillä se kehittää juoksukuntoa mutta on juoksua hellävaraisempaa nivelille ja jänteille. Liikeradat muistuttavat eniten murtomaahiihtoa, mutta hiihdosta poiketen jalat tekevät soikionmuotoista liikettä.

Crosstrainer olisi siis juuri sitä, mitä tarvitsen! Enää ei tarvinnut kuin vertailla hintoja. Suoraan sanottuna minulla ei ollut hyvää käsitystä crosstrainereiden hintahaarukasta, mutta selvitin nopeasti, että yhdessä isossa urheiluvälinekaupassa niiden hinnat vaihtelivat 350 euron ja 3 000 euron välillä. Katsoin huvikseni myös käytettyjä crosstrainereita, joista niistäkin saatettiin pyytää 500 euroa. Laitteita vertaillessani huomasin, että kalleimpia ovat kaikista kookkaimmat laitteet. Siinä vaiheessa tajusin haluavani sekä melko edullisen että kevyen laitteen, sillä talooni ei mahdu mitään kovin massiivista, ja lisäksi halusin pystyä siirtämään laitetta helposti yksin. Kevyimmät crosstrainerit vaikuttivat painavan noin 26 – 29 kiloa ja kestävän maksimissaan 100 kiloa painavan henkilön. Siitä päättelin, että kevyimmätkin crosstrainerit ovat tukevia ja kunnollisia ja riittäisivät omiin tarpeisiini mainiosti.

Vertailin tuotteita aikani, ja päädyin lopulta sekä hinnan, koon että värin puolesta U-Style Passion M32 -merkkiseen crosstraineriin. Se maksoi vain 149 euroa! Halvin löytämäni malli maksoi 129 euroa, mutta edullinen hinta oli vain yksi kriteeri, eikä halvin malli puhutellut minua muutoin. U-Stylessa on kaikki herkut mitä muissakin edullisissa malleissa: viiden kilon vauhtipyörä ja kahdeksan eri vastusta, ja näyttö laskee sekä etäisyyden, ajan, kalorinkulutuksen että sykkeen.

Tätä kirjoittaessani olen koko ajan kuumeissani odottanut, että pääsen vihdoin kunnolla testaamaan laitetta! Kokeilin sitä iltapäivällä muutaman minuutin ajan, ja pienimmilläkin vastuksilla meno tuntui yllättävän raskaalta. Isommilla vastuksilla polkimet hädin tuskin liikkuivat! Vastuksen säätö on mekaaninen ja magneettinen, ja säätövaijeri on ainakin nyt alussa hyvin jäykkä. Se kenties löystyy käytössä, mutta jos ei, sittenpähän ei tule koskaan käyttöä isommille vastuksille. Nyt on joka tapauksessa pakko mennä treenaamaan! Toivon, että laitteesta tulee pelastus, jonka avulla voin treenata rankastikin rasittamatta kuitenkaan lisää jalkapohjaani.

Länsi-Skopelos liikkuvan ihmisen silmin

skopelos

Aina kun mies ja minä suunnittelemme lomamatkaa, haemme ensimmäiseksi tietoa kohteen liikkumismahdollisuuksista. Meidän kohdalla se tarkoittaa riittävää patikointi- ja vaelluspolkujen määrää. Tapasimme aikoinaan töissä, jossa kummankaan liikunnallinen elämäntapa ei näkynyt. Siksi oli enemmän kuin mukava yllätys, että mies paljastui käveleväksi, pyöräileväksi ja autottomaksi olioksi (jollainen minäkin olen). Liikumme arjessa paljon ja kaipaamme myös lomilla liikuntaa. Meitä ei kiinnosta löhöloma, ja yhden kaupunkipäivän jälkeen kumpikin kaipaa maastoon. Lomalla metsät ja vuoret menevät kirkkaasti kaiken rakennetun eli arkkitehtuurin ohi. Mies kyllä tykkää historioitsijana kaikenlaisista linnoituksista, raunioista ym., mutta niitä yleensä löytyy luontokohteistakin, joihin matkamme suuntautuvat.

Kreikan lippu

Lomalla huomaamme aina saman; emme näe moniakaan patikoitsijoita itsemme lisäksi emmekä juuri muitakaan kävelijöitä lomakohteiden ja -kylien ulkopuolella. Etenkin täällä Kreikassa ihmiset tulevat vastaan autoin ja mopedein. Kun kysymme joltain paikalliselta kartan avulla, olemmeko oikealla tiellä, saamme usein vastaukseksi ihmettelyä: ”Sinnekö te olette menossa jalan? Sinnehän on 10 kilometriä matkaa!” Niin, juuri sitä me haluamme! Matkoilla kiinnitän huomiota siihen, miten erilaisen kuvan jostain kohteesta saa, jos/kun on halukas liikkumaan. Maastoon ei pääse autolla eikä edes skootterilla, joten autoturisti saa tyytyä paljon vähempään kuin liikkuva ihminen.

skopelos 2

Mitä muuta kuin patikointimaastoa odotamme lomakohteelta? Ilmaston on pakko olla vaeltamiseen miellyttävä, liian kuuma ei siis saa olla. Skopelos kuuluu Sporadeihin, jotka sijaitsevat Egeanmeren pohjoisemmalla puolella. Täällä ei ole liian kuuma nyt heinäkuussakaan. Toinen tärkeä ominaisuus on vehreys. Sitä ei välttämättä tajua ennen kuin on käynyt aavikon keltaisessa lomakohteessa, kuten Maltalla heinäkuussa, ja kaivannut siellä koko ajan vehreyttä, kosteutta ja sitä kautta elämää. Vehreys vaikuttaa merkittävästi myös maisemien näyttävyyteen. Lopuksi vielä korkeuserot ansaitsevat maininnan, koska ne viehättävät tasaiseen Suomeen tottunutta kulkijaa. Vasta näiden odotusten jälkeen tulevat hyvä ruoka ja rannat.

kana   kalkkuna

Se täällä on mukavaa, että eläimet saavat liikkua ja olla vapaasti aamusta iltaan. Joidenkin eläinten kuten isosarvisen sonnin kohdalla huomaa toivovansa, että eläin olisi edes jostain kiinni. Muuten saa todella ottaa jalat alleen!

metsä

Metsäkuvan oksiston välistä näkyy autotie (suurenee klikkaamalla).

hyttysten pistot

Tässä näkyy liikkumisen lähes ainut huono puoli: penteleen hyttyset! Hyttysissä on valtavasti eroja. Suomen hyttyset ovat isoja ja lihaisia eikä niiden pisto tunnu minulla missään. Minua pisti yksi otsaankin tänä kesänä kotimetsässä, eikä minun tehnyt mieli raapia paukamaa yhtään. Seuraavana päivänä otsassa ei näkynyt enää mitään jälkeä pistosta. Mutta nämä Kreikan hyttyset, argh!! Tiesin niiden olemassaolosta, joten minulla on hyttysaineet mukana, ja silti lopputulos on tämä! Paukamat kuumottavat ja kihelmöivät, ne sykkivät yöaikaan ja kutiavat niin perhanasti! Kreikan hyttyset ovat mitättömän laihoja ja hiljaisia, melkein näkymättömiä, ja ne tekevät niin paljon pahempaa jälkeä kuin lihavat suomalaisserkkunsa. Damn those skinny bitches! #sexylegs

 

 

auringonlasku

Onneksi hyttyset ovat tähän mennessä matkan ainoa harmitus ja sitä tulee paikkaamaan tällaiset auringonlaskut!

Kuvien paikkakunnat: Loutraki, Klima, Kastani, Milia ja Panormos.

Tyypillinen treeniviikkoni

Olen kertonut liikkuvani paljon, mutta en ole sen tarkemmin eritellyt, kuinka paljon harrastan mitäkin liikuntaa. Tiedän kyllä, mistä se johtuu. Kun liikkumisesta on tullut elämäntapa, ja liikun siksi joka viikko suunnilleen samat määrät, niiden merkitsemisessä ylös ei ole mitään ideaa. En ole kuitenkaan oikeastaan koskaan merkinnyt ylös kaikkea viikon aikana harrastamaani liikuntaa, joten teen sen nyt.

Maanantai

  • 1 tunnin leppoisa metsäkävely
  • 2 tunnin reipas juoksulenkki
  • 52 punnerrusta
  • 34 jalkojen nostoa (käsillä tangossa roikkuen)

Tiistai

  • 2 tunnin reipas kävelylenkki
  • käsitreeni 5 kilon painoilla (6-7 eri liikettä, toistoja 20-30 tai niin monta toistoa kuin yhtä liikettä ehtii 2 minuutissa tekemään, teen koko liikkeiden sarjan 3 kertaa)
  • tanssia käsitreenin lomassa (vetreyttämässä lihaksia spagaattiharjoitteluun)
  • spagaattivenytykset
  • vatsatreeni (10 lankkuliikettä 5 minuutissa)

Keskiviikko

2-4 tunnin kävelylenkki (riippuu siitä, kuinka kaukana kodista asioin, minähän kuljen valtaosan kaikista matkoistani jalan)

Torstai

sama ohjelma kuin maanantaina eli

  • 1 tunnin leppoisa metsäkävely
  • 2 tunnin reipas juoksulenkki
  • 52 punnerrusta
  • 34 jalkojen nostoa (käsillä tangossa roikkuen)

Perjantai

sama ohjelma kuin tiistaina eli

  • 2 tunnin reipas kävelylenkki
  • käsitreeni 5 kilon painoilla (6-7 eri liikettä, toistoja 20-30 tai niin monta toistoa kuin yhtä liikettä ehtii 2 minuutissa tekemään, teen koko liikkeiden sarjan 3 kertaa)
  • tanssia käsitreenin lomassa (vetreyttämässä lihaksia spagaattiharjoitteluun)
  • spagaattivenytykset
  • vatsatreeni (10 lankkuliikettä 5 minuutissa)

Lauantai

  • 2 tunnin reipas juoksulenkki
  • 52 punnerrusta
  • 34 jalkojen nostoa (käsillä tangossa roikkuen)

Sunnuntai

  • 1 tunnin kävely
  • käsitreeni 5 kilon painoilla (6-7 eri liikettä, toistoja 20-30 tai niin monta toistoa kuin yhtä liikettä ehtii 2 minuutissa tekemään, teen koko liikkeiden sarjan 3 kertaa)
  • tanssia käsitreenin lomassa (vetreyttämässä lihaksia spagaattiharjoitteluun)
  • spagaattivenytykset
  • (vatsatreeni, 10 lankkuliikettä 5 minuutissa)

Joka päivä

  • monta tuntia seisomista (olen ottanut tavakseni työskennellä seisten, ja usein koneella tulee oltua monta tuntia putkeen)
  • kaikki arkiliikunta (valitsen aina portaat hissin sijaan jne.)

   

Huh! Määrät vaikuttavat aika suurilta ylös merkittyinä. Liikuntaa ei niin ajattele, kun sitä harrastaa paljon. Mitä kaikkea huomaan liikuntamääristäni?

  • En muuten elämässä pidä kovasti rutiineista, mutta liikunnassa rutiini tuo säännöllisyyttä ja toimii minulla.
  • Teen aina kolme juoksulenkkiä viikossa, ja ne ovat keskenään hyvin saman pituisia ja kestoisia. Pientä heittelyä voi olla, mutta en ole tyytyväinen lyhyempään lenkkiin, enkä toisaalta halua säännöllisesti juosta kahta tuntia enempää kerrallaan. (Maratonit ovat asia erikseen, mutta nyt esittelyssä on minulle tavallinen treeniviikko.)
  • Venyttelen spagaattia varten kolme tai neljä kertaa viikossa. Se on tuntunut sopivan tiuhalta tahdilta, ei liian riuhtovalta, niin että paikat venähtäisivät.
  • Kävelen niin paljon, että joinain päivinä kävelyä tulee reilusti asioita hoitaessa eli kulkemalla paikasta A paikkaan B (ja takaisin). Jos minulla on sellainen päivä, että ”pakollista” kävelyä ei ole luvassa, lähden varta vasten kävelemään. Minulla on ehdottomana sääntönä mennä joka päivä ulos liikkumaan, vaikka sää olisi millainen.
  • Valitsemani esimerkkiviikko on minulle tavallinen, mutta siinä ei näy vielä pyöräilyä. Kuljen pyörällä mielelläni pitempiä matkoja, sellaisia, jotka veisivät kävellen hurjasti aikaa (esim. yli 30 km). Jos päivälle on luvassa n. 20-30 kilometrin pyörälenkki, pyrin menemään juoksulenkille eri päivänä. Kävelylenkki puolestaan sopii hyvin pyöräilypäivään.
  • Minulla ei ole varsinaisia lepopäiviä koskaan niin kuin listasta näkyy, mutta jopa pitkät kävelylenkit ovat niin kevyitä juoksulenkkeihin verrattuna, että kroppani ei ylikuormitu tällaisilla liikuntamäärillä.
  • Tein vuosien ajan vatsalihasliikkeitä joka päivä, mutta jossain vaiheessa kyllästyin ja halusin vähemmällä vaivalla tehokkaampaa treeniä. Löytämäni lankkutreeni on täydellinen vastaus toiveisiini. Liikkeisiin ei totu, vaan oikein tehtyinä ne tuntuvat yhtä rankoilta joka kerta. Pyrin tekemään liikkeet kolmesti viikossa, joskus onnistun neljäkin, joskus vain kaksi.
  • Käsitreenin aloitin vuosia sitten puolentoista litran limupulloilla, vähän myöhemmin sain ystävältä kahden kilon painon. Sekin tuntui silloin merkittävästi painavammalta kuin pullo, johon olin tottunut. Kun harkitsin painavampien painojen ostoa, luin jostain, että alle neljän kilon painoja ei kannata ostaa, jos satsaa vain yhteen pariin painoja. Niinpä ostin viiden kilon painot. Ne tuntuivat silloin liian painavilta oikeastaan kaikkiin liikkeisiin (en pystynyt tekemään monia toistoja) mutta niin vain kädet tottuivat niihinkin. Nyt voin vain tehdä useampia toistoja tai kehitellä uusia liikkeitä, koska en halua paksumpia käsivarsia eli painavammat painot eivät tule kyseeseen. (Ylellä on muuten aivan mainio ja hauska kirjoitus ranskalaisten tavoista kuntoilla ja nostaa painoja.)
  • Kaikkien ”lajieni” harrastaminen on ilmaista (toki mm. lankkuvideota katsellakseen täytyy omata nettiyhteys ja juoksemisessa kunnon kengät jne. mutta lajit itsessään ovat ilmaisia).
  • Istumisen haittapuolista on kirjoitettu jo kauan. Tein itselleni sellaisen tietokonepöytä-hyllykkörakennelman, että voin helposti venytellä seisomisen lomassa. (Lue myös Istuminen tappaa – kaikkia haittoja ei vielä edes tiedetä.)

Uskon, että tapani liikkua on esim. naistenlehtien mukaan tylsä ja epäseksikäs (niin irvokasta, että liikkuminen ylipäänsä voi olla epäseksikästä!). En käy ohjatuilla tunneilla, en salilla, en kokeile mitään uusia trendilajeja. Minunlaiseni liikkuja on kuntosalibisneksen ja personal trainereiden painajainen. Teen joitakin asioita oikein (liikunnan säännöllisyys, vuoropäivin aerobista ja voimaharjoittelua ym.) mutta teen vähintään yhtä monta asiaa toisin kuin nykyään neuvotaan. Mm. juoksulenkkien pitäisi olla vaihtelevia sekä kestoltaan että intensiteetiltään (lyhyempiä lenkkejä kovemmilla sykkeillä, pitempiä lenkkejä matalammalla sykkeellä), mutta minusta taas se on tylsää ja keinotekoista. Haluan vain juosta! Sen tulee olla kivaa ja sellaista, minkä koen itselleni mieleisimmäksi. Miksi tekisin liikunnasta väkisin ikävää, kun se on niitä asioita elämässäni, joista aidosti pidän ja joita tarvitsen selvitäkseni?

Mikä määrä on mielestäsi ”paljon liikuntaa”? Entä millaisista lajeista innostut?