Avainsana-arkisto: eläinkuva

Tänään kohtaamani eläimet

Tänään ikkunasta näkyi näin hauskasti pupu.

En koskaan sano pupuja jäniksiksi. Pupu on pupu. Myös mies saa hellittelynimekseen usein pupu, mutta se edustaa vain noin prosenttia hänelle keksimistäni nimistä.

Mennään sitten pupuista poroihin. Tänään näin nimittäin reilusti niitäkin.

Porot vaikuttavat melko höpsöiltä. Olin kuullut porojen hömelyydestä ennenkin, mutta en ollut itse havainnut sitä. Nyt totuus on kuitenkin valjennut minulle. Porot astelevat kevyesti mutta juoksevat kuin pilapiirroksessa. Välillä ne menevät karkuun, ja tulevat sitten uteliaina takaisin. Toisinaan hölmistynyt ilme kruunaa kokonaisuuden.

Tästä valkokasvoisesta yksilöstä tulee värityksensä puolesta mieleen söpö lehmä.

Olin juuri keksimässä sopivia loppusanoja tähän juttuun, kun ihanan pöhkö porolauma tuli peräti terassille asti ihmettelemään. Mikäpä sen sopivampi lopetus!

Kirahveja ja seeproja

Minulla oli ensimmäistä kertaa ystävä käymässä luonani täällä Corkissa. Varoittelin jo etukäteen, että täällä ei ole kamalasti nähtävää ja koettavaa, mutta hän toki sen kuulumisiani seuranneena tiesikin, eikä muutenkaan tullut Irlantiin vain maan takia, vaan minua moikkaamaan. Viikonloppu oli oikein mukava; esittelin ystävälle parhaimpia jo näkemiäni paikkoja, ja lisäksi kävimme Fota-nimisessä villieläinpuistossa, koska sekä kämppikseni että ystävän opaskirja mainitsivat sen kokemisen arvoiseksi.

kirahvi

fota 2

mangustit

Asetelman teki hieman jännäksi se, että olemme molemmat kasvissyöjiä, joten jouduimme pohtimaan, miten eettisiä ja ”vegaanisia” eläintarhojen tyyliset paikat ylipäänsä ovat. Fotaa mainostetaan puistona, jossa monetkaan eläimet eivät ole häkeissä, vaan vapaina, mikä kuulosti ajatuksena mukavalta mutta samalla tietysti mahdottomalta, koska puistossa liikutaan jalan eikä esim. auton suojassa. Käytännössä monilla eläimillä oli niin paljon tilaa, että se vastasi ”vapautta”, ja tietyt lajit, kuten eri kengurut ja linnut, saivat liikkua täysin vapaasti missä vain puiston kolkassa. Ympäristötieteilijäystäväni osasi kertoa, että monissa kunnollisissa eläintarhoissa harjoitettu lajiensuojelu on luonnollisesti mahtava juttu, mutta sen tekee ongelmalliseksi se, että vain muutamat yksilöt pääsevät näyteikkunaan siinä missä muut eivät (ja kärsivät esim. kuivuudesta, nälästä, salametsästyksestä yms.). Toisessa vaakakupissa taasen on se, kuinka ihanaa vankeuteen ”pääseminen” on ja onko puistossa tai vankeudessa lainkaan mahdollista elää kullekin lajille tyypillisellä tavalla.

kengurut

gibboni

kirahvit

fota 3

Näkemämme eläimet voitaisiin karkeasti jakaa niihin, jotka selvästi viihtyvät puistossa ja elävät siellä hyvää ja turvattua elämää (esim. monet valtavat kasvinsyöjät), ja niihin, jotka olivat selvästi stressaantuneita häkeissään (kissapedot). Näkemämme tiikeri kulki häkissään samaa rataa edestakaisin rauhattomana ja keskittymiskyvyttömänä suu ihmeellisesti auki. Kirahvit puolestaan halusivat uteliaisuuksissaan tulla niin lähelle meitä, että meitä alkoi jo melkein pelottaa! Puisto oli kaikkinensa vihreä, avara ja tunnelmallinen, kaiketi hyvä asuinpaikka useimmille siellä oleville eläimille.

sarvikuono

seeprat

fota

kengurut 2

Erityisesti puistosta jäivät mieleen siellä mainiosti viihtyvät mangustit, musta gibboni, jonka sylistä paljastui pentu (ja hännästä porkkana!), sarvikuono ja leikkisät ja itseään rapsuttelevat kengurut. Kirahveja ja seeproja ihastelimme pisimpään. Ainakin yksi kirahvi (ks. ylin kuva) oli ruhjeidensa perusteella kokenut joskus kovia. Kirahveilla on hassun mitäänsanomaton hännänrutku muun vartalon ollessa upeaa suunnittelua. Seeproilla puolestaan on ponimaisen kauniit ja nuoret vartalot, niissä on kiinteää pehmeyttä ja pyöreyttä. Niiden raidoitus on tarkinta sivellintyötä, samoin silmät kuin taidokkaimman meikkaajan aikaansaannos ripsivärineen ja silmänrajauksineen.

Fota oli kieltämättä kiehtova elämys ainakin allekirjoittaneelle Corkin melkein kukistamalle erako(ituva)lle!

Parhaat ottamani eläinkuvat

Voisi olla hai, mutta onkin delfiini. Azoreiden vesissä.

Voisi olla hai, mutta onkin delfiini. Azoreiden vesissä.

Nykyaikana järjestelmäkamerat ja kaikenlaiset studiokuvausvehkeet ovat tavallisia, eivät pelkästään ammattivalokuvaajien välineitä. Itse en ole lähtenyt järjestelmäkameratrendiin mukaan, vaikka kuvia otankin. Tavoitteeni on ottaa niin hyviä kuvia, kuin mitä täydellinen amatööri heikkotehoisilla laitteilla pystyy ottamaan. Joskus hyvä kuva on vain siitä kiinni, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olen myös huomannut, että usein mm. valolla on huomattavasti enemmän merkitystä kuin pikseleillä ja muilla teknisillä seikoilla. Blogissani lähes kaikki kuvat on otettu liikkumattomista kohteista. Disney on Ice -esityksessä näki, miten huonosti monet kuvat onnistuivat, kun oli hämärää ja kuvattavat kohteet liikkuivat nopeasti ja olivat kaukana. Silloin videokuva tuntui tarkkuudeltaan paremmalta.

Olen kuitenkin joskus saanut ihan hyviä kuvia erilaisista eläimistä, ja tänään tekee mieli jakaa niistä muutamia onnistuneimpia. Aloitetaan pienimmistä elukoista.

Neljän tähden hotellin kylpyhuoneessa meitä kerran odotti kuhiseva muurahaisarmeija.

Muurahaiset asuivat pesualtaan sisällä. Kuhina oli melkoinen, kun vesi alkoi valua viemäriin.

Kreikassa on paljon suuria hämähäkkejä, jotka toisinaan ilahduttavat kulkijoita laskeutumalla niskaan. Tai sitten saa seitistä naamaansa, ne kun ovat juuri sopivalla korkeudella.

Myös erilaiset pomppivat sirkat ovat Kreikassa valtavia, ja tykkäävät hypätä suoraan päin ihmistä, useimmiten hyvin yllättäen.

On Kreikassa kaunottariakin, kuten tämä ritariperhonen.

Siirrytään sitten jyrsijöihin.

Ylemmässä kuvassa on siiseli, alemmassa maaorava. Kuvattu Amerikan mailla.

Sitten pari lemmikkiä puuhineen. Kummalla on kissan päivät?

Siirrytään karjaeläimiin. Huomaa lipova kieli.

Tämä innokas ei esittelyjä kaipaa.

Lopuksi vielä muutamia Amerikan eläimiä.

Vapiteja. Vaikka aurinko on laskemassa, pidän paljon kuvan värimaailmasta.

Vapitit halusivat tulla näin lähelle asutusta ja ihmisiä. Meitä varoiteltiin, että ne lähtevät tulemaan kohti, jos menee liian lähelle. Niitä oli kuitenkin toisinaan niin paljon ja joka suunnassa, että niitä oli vaikea väistellä, ja ne lähtivät tosiaan tulemaan kohti. Jos eläin on niin kesy, että haluaa itse tulla ihmisten asuinalueelle, sen luulisi sietävän sen, että ihminen kävelee sen ohi jonkin matkan päässä, mutta niin ei ollut. Eläimiä ei saanut ruokkia, joten ne eivät tulleet pihoille ruokinnan vuoksi. Usein vapiteja oli asuntolan jokaisen ulko-oven edessä; silloin oli vaikea päästä ”turvallisesti” ulos mistään, ja työmatkoihin kannatti varata vapitinvaromislisä.

Uroksilla on komeat sarvet.

Tämä vapiti ei hätkähtänyt, vaikka kuvasin sitä läheltä.

Kuva ei ole ihan tarkka, mutta biisoni on jännän näköinen repaleisella turkillaan. Se on kovin vaalea talviturkiksi. Alemman kuvan turkki on biisonille tavallisempi.

Biisonitkin liikkuivat asuinalueilla. Olin omissa ajatuksissani, kun ne lähestyivät kuvan parkkipaikkaa; onneksi yksi mies sanoi minulle ”Look!”, niin havahduin ja ehdin ottaa kuvankin.

Oliko tämä pelkästään mukava kuvin tehty nostalgiareissu minulle, vai pidittekö tekin kuvista? Lemmikki- ja eläinkuvien (ja varsinkin videoiden) katselusta ja vaikutuksesta ihmisen mielialan kohenemiseen on varmaan tehty väitöskirjojakin.