Avainsana-arkisto: eläimet

Näin jääkarhun

Kuluneen viikon kohokohta oli hetki, jona katselin uivaa jääkarhua niin läheltä, että ilman välissä olevaa lasiseinää olisin voinut koskettaa sitä.

Se oli niin leikkisä ja söpö! En voinut olla haltioitumatta sen energiasta ja elämänilosta.

Vaikka karhu oli valtavan kokoinen jo sekin, se oli mitä ilmeisimmin silti vasta taaperoikäinen iso pentu. Vanhemmat ja isommat karhut nimittäin vain haukottelivat ja loikoilivat rannalla, mutta tätä pienempää huvitti leikkiä pallolla ja myöhemmin uida.

Se tuli niin lähelle meitä kuin pääsi ja yritti napata reppunikin. Ehkä veden alla ei ihan tarkalleen näe, mitkä esineet ovat altaassa ja mitkä sen ulkopuolella.

Karhu oli koko ajan liikkeessä, mutta silti sain siitä kuvia mitä hauskimmissa liikkeissä.

Päivä oli kalsa ja tuulinen, mutta kaikki kylmässä hytiseminen oli jääkarhun näkemisen arvoista.

Vankeudessa eläminen ei sovi monillekaan eläimille, ehkä kaikista vähiten linnuille, mutta tämä karhu selvästi nautti elostaan. Alla sen voi nähdä jopa hymyilevän, mutta yleisesti sen iloisuus ja elämään tyytyväisyys välittyi meille sen kehonkielen ja uteliaisuuden kautta.

Tämän hellyttävän karvapalleron voi tavata Tallinnan eläintarhassa.

Harmaita hiuksia ja jättikaneja

Kyllä minulla oli hauskaa, kun kaksi jättikania hyppäsi omaehtoisesti syliini. Ne ovat niin isoja, ettei syliin olisi enempää mahtunutkaan. Niiden söpöys ja tutustumishalu suorastaan liikuttivat.

Jättikanit ovat Tahko Farmin asukkaita. Farmilla saa kiertää itsekseen ja ruokkia eläimiä sen jälkeen, kun henkilökunta on opastanut, mikä ruoka käy millekin eläimelle ja mitkä eläimet pitävät silittämisestä ja mitkä ei.

Jättikanit ja lampaat olivat suosikkejani. Puput olivat kesyjä ja tekivät innoissaan tuttavuutta. Lampaat menivät raukeiksi ja sulkivat silmänsä, kun niitä silitti ja rapsutti leuan alta. Jos olisinkin vielä lihansyöjä, uskon, ettei lampaanliha enää maistuisi kohtaamisemme jälkeen. Farmilla oli myös pari alpakkaa. Ne tulivat uteliaina kuikuilemaan muonaa, jota syötimme heille ohjeiden mukaan kädestä, mutta ne eivät muuten välittäneet kummemmin ihmiskontaktista. Alpakat liikkuivat Farmin sisätiloissa vapaasti, lampaat puolestaan oleilivat ulkona.

Ollessamme toistamiseen hiihtoladulla sain testata, miltä näyttäisin, jos hiukseni olisivat totaalisemmin harmaat. (Minähän olen harmaantunut 19-vuotiaasta asti, ja vaikka harmaita onkin nykyään reilusti hiusten sisimmissä ja alimmissa kerroksissa, hiukset ovat yhä päältä pitkälti ruskeat. Hiukset myös aina tummenevat talvikaudella ja vaalenevat kesäisin.)

Tuosta jälkimmäisestä kuvasta minulle tulee mieleen joulupukki! Siinä hiukset näyttävät käkkäräisiltä partakarvoilta. En osaa sanoa, miten hyvin näin harmaat ja/tai valkoiset hiukset sopisivat minulle yleisesti, hiusten rakenne kun on melko kaukana omastani, ja seassa on paljon myös ruskeaa. Kuvienottohetkellä pakkasta oli 12 astetta, ja avoimilla paikoilla tuuli tuiversi.

Löysimme muuten aivan ihanan talvisen satumetsän, jollaista en ehkä ole nähnyt koskaan aiemmin. Tykkylumi oli muokannut maisemasta hämmästyttävän kauniin. Jos sille päälle satun, kerron paikasta lisää toisessa kirjoituksessa.

Menimme metsään lumikengät mukanamme, mutta lopulta kulkeminen kävi helpommin ilman niitä. Jos tämä ei käy talvilomasta, niin sitten ei mikään!

Tänään kohtaamani eläimet

Tänään ikkunasta näkyi näin hauskasti pupu.

En koskaan sano pupuja jäniksiksi. Pupu on pupu. Myös mies saa hellittelynimekseen usein pupu, mutta se edustaa vain noin prosenttia hänelle keksimistäni nimistä.

Mennään sitten pupuista poroihin. Tänään näin nimittäin reilusti niitäkin.

Porot vaikuttavat melko höpsöiltä. Olin kuullut porojen hömelyydestä ennenkin, mutta en ollut itse havainnut sitä. Nyt totuus on kuitenkin valjennut minulle. Porot astelevat kevyesti mutta juoksevat kuin pilapiirroksessa. Välillä ne menevät karkuun, ja tulevat sitten uteliaina takaisin. Toisinaan hölmistynyt ilme kruunaa kokonaisuuden.

Tästä valkokasvoisesta yksilöstä tulee värityksensä puolesta mieleen söpö lehmä.

Olin juuri keksimässä sopivia loppusanoja tähän juttuun, kun ihanan pöhkö porolauma tuli peräti terassille asti ihmettelemään. Mikäpä sen sopivampi lopetus!