Avainsana-arkisto: Ekosego

Synttäriarvonnassa Ekosegon tuotepaketti!

Otsikkoon oli pakko laittaa huutomerkki, sillä kyseessä on blogini ensimmäinen arvonta. Mielekäs miellekartta viettää joulukuussa 1-vuotissynttäreitään, joten nyt on jo korkea aika muistaa lukijoita mm. maailman parhailla taateleilla! Kerron arvonnasta tarkemmin alla, kunhan ensin kirjoitan lyhyesti bloggausmietinnöistäni.

Ekosegon luomuteet

Viime keväisellä blogikurssilla kerrottiin, että vuoden vanhaa, koko ajan aktiivisena ollutta blogia voi jo pitää melko vanhana konkarina. Se johtuu siitä, että blogimaailmassa suuri osa blogeista joko lopettaa hyvin pian aloittamisen jälkeen tai postaustahti harvenee muutamaan kertaan vuodessa. Minunkin blogillani olisi voinut olla niin kurja kohtalo, ellen olisi ollut riittävän motivoitunut ja alkanut kirjoittaa oikeista syistä (olen kertonut niistä täällä). Hölmönä hetkenä vain muistutan itseäni siitä, miksi kirjoitan, ja pian olen taas valmis jatkamaan. Blogin vanhetessa lukijoilla on alkanut olla paljon merkitystä blogikirjoittamisen mielekkyyteen; välillä vain yksikin lämminhenkinen/pohdiskeleva/paneutunut kommentti joltain lukijalta riittää muuttamaan koko oloni ja energiatasoni. Hyvinkin usein olen saanut jostain kommentista niin paljon virtaa, että olen kommenttiin vastaamisen jälkeen laittanut musiikin soimaan, jammaillut ja tanssinut aikani ja lähtenyt lopulta vielä juoksulenkille hymyissä suin. Kommenteilla siis todella on väliä, ja kiitos niistä kuuluu kaikille ihanille lukijoille!

Yleisesti olen huomannut, että minulla on paljonkin kirjoitushaluja enkä ole luonteeltani ollenkaan vitkasteleva, mutta kirjoitusAIHEITA ei aina putkahtele ovista ja ikkunoista. Kaikki bloggaajat eivät vaadi kirjoituksiltaan mahdottomia, mutta itse penään aina merkitysten perään ja toivon, että kirjoituksillani olisi jotain arvoa. Saatan myös olla innoissani jostain aiheesta yhtenä päivänä, kunnes seuraavassa hetkessä aihe tuntuu ihan turhalta. Mutta se on elämää; joskus jaksaa intoilla hyvinkin pienistä (materialistisista) asioista, ja toisinaan taas miettii, mitä väliä yhtään millään on ja miksi ylipäänsä olemme täällä. Kai se on vain hyvä, ettei kirjoita ainoastaan pienistä tai hyvin suurista asioista!

Tähän mennessä olen kirjoittanut 160 tekstiä, keskimäärin 13 – 14 kirjoitusta kuukaudessa. Monet tekstini ovat pitkiä, joten olen tyytyväinen postaustahtiini. Veikkailen sen pysyvän kohtuullisen samana myös tulevaisuudessa, joka toivon mukaan tuo tullessaan vähintään yhtä valoisia asioita kuin ennenkin. 😍

Synttäriarvonta

Otin Ekosegoon yhteyttä ja ehdotin yhteistyötä blogisynttäreiden vuoksi. Se sopi Kaisulle, joka pyörittää kauppaa miehensä kanssa. Ekosego on nimensäkin mukaisesti monia luomutuotteita myyvä ekokauppa, jonka löysin raakakakkuaikoinani. Enää en tilaa kaakaovoita tai kookosöljyä, mutta teet, marjat, taatelit ja muut kuivatut hedelmät maistuvat niin kuin aina ennenkin. Blogissani olen kirjoittanut Ekosegon taateleista, pakuriteestä, granaattiomenan siemenistä ja pakastekuivatuista marjoista, joita on nähty monien kakkujen päällä.

Ekosegon tuotteita kakuissa

Sovimme Kaisun kanssa, että arvomme blogissani tuotepaketin, johon tulee ainakin:

  • ehkä jotain muuta pientä, jos kommentoijat ovat joulun alla kilttejä

Osallistut arvontaan kertomalla kommenttiboksissa, mistä blogini aiheista/teksteistä olet pitänyt eniten TAI mistä aiheista haluaisit tulevaisuudessa lukea.

Muista kirjoittaa sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville, jotta saan sinuun yhteyden arpaonnen suosiessa.

Arvonta päättyy sunnuntaina 13.12. klo 23. Näin tuotepaketti ehtii perille ennen joulua. Paketti toimitetaan mihin tahansa Suomen kolkkaan. Se ei tule minun kauttani, vaan otettuani yhteyttä voittajaan ilmoitan hänen yhteystietonsa Kaisulle, joka lähettää paketin suoraan voittajalle.

Ekosegon taatelit

Ekosegon omasta luomuteestä en ole vielä ehtinyt kirjoittaa, mutta maistoin kahta eri sorttia jo viime keväänä, jolloin kuvasin kymmeniä muitakin teepaketteja suurta teekirjoitusta varten. (Olen lupaillut kirjoitusta vielä täksi vuodeksi, eli sellainen on tulossa piakkoin.) Maistamani teemaut sirpakka sitruuna ja makea mansikka-basilika ovat ihanan vahvoja, mutta silti raikkaita ja lempeitä, niissä ei ollut pienintäkään kitkeryyttä. Ekosegon luomuteet ovat kofeiinittomia aivan niin kuin pakuriteetkin.

Ekosego kertoo joulukuisista tarjouksistaan Facebookissa, eli kannattaa käydä kurkkaamassa, josko omat suosikit löytyisivät alehinnoin!

Mansikkaraakakakku + sopivatko raakakakut tärkkelysruokavalioon?

mansikkaraakakakku

Ehdin jakaa vielä yhden raakakakkuohjeen ennen tärkkelyskokeiluani. Tästä kakusta tuli kesäisen mansikkainen, makea ja kiinteä, eikä yhtään raa’an oloinen siten kuin porkkanaraakakakusta. Yleensäkin kookosöljyllä tai kaakaovoilla kovetetut raakakakut ovat rakenteeltaan niin samanlaisia kuin esim. juustokakut tai mitkä vain liivatteella hyydytetyt kakut, että eroa perinteisempään kakkuun ei sillä lailla huomaa. Ystäväni piti kakusta paljon, ja mies sanoi tätä omaksi lempparikseen kaikista tekemistäni raakakakuista. Muokkasin ohjetta sitruunamehun, makeutuksen ja kookosöljyn osalta Karita Tykän kirjasta Raakaa ja makeaa.

Pohja

  • 3 dl mantelijauhoja
  • 1 dl kookosrouhetta
  • 2 dl rusinoita
  • 1/2 tl vaniljauutetta
  • 2 tl vettä

Täyte

  • 7 1/2 dl cashewpähkinöitä (liotettuina)
  • 1 litra (500 g) mansikoita paloiteltuina
  • 1 dl hunajaa tai muuta juoksevaa makeuttajaa
  • ripaus suolaa
  • vajaa 2 dl kookosöljyä

Koristeluun

  1. Sekoita pohjan aineet keskenään monitoimikoneessa.
  2. Painele taikina leivinpaperoidun irtopohjavuoan pohjalle.
  3. Sekoita keskenään kaikki täytteen aineet kookosöljyä lukuun ottamatta esim. tehosekoittimessa. Kun massa on tasaista, lisää kookosöljy ja sekoita vielä.
  4. Kaada täyte pohjan päälle ja laita jääkaappiin tekeytymään useaksi tunniksi tai yön yli. Koristele haluamallasi tavalla.

Alkuperäisessä ohjeessa on reilusti sitruunamehua, hitusen vähemmän makeutusta ja reilummin öljyä, koska täyte on sitruunamehun takia nestemäisempää ja vaatii siksi vielä enemmän öljyä kiinteytyäkseen. Tykän ohjeessa aineet on laitettu leivosmuotteihin eikä kakkuvuokaan. Tein leivoksia kerran tismalleen ohjeen mukaan, eivätkä ne tehneet vaikutusta oikein kehenkään, makeutta ei ollut kenenkään makuun läheskään tarpeeksi. Leivoksissa oli silti paljon potentiaalia, ja tiesin, että niistä voisi saada aidosti todella hyviä. Koska jätin happaman sitruunamehun pois, minun ei tarvinnut lisätä makeutusta kuin vain 1/4 dl, ja lopputulos oli tällä kertaa ihan erilainen kuin ensimmäisellä kerralla!

***

Miten raakakakkujen käy nyt, kun alan noudattaa vegaanista tärkkelysruokavaliota? Raakakakut ovat useimmiten/aina vegaanisia, jos hunajan tilalla käyttää mitä vain muuta juoksevaa makeuttajaa. Kakkuja voi siis siltä kantilta syödä muuntelematta reseptejä mitenkään. Makeutus ja yleisestikin sokeri eivät myöskään ole ongelma sinällään, jos kakkuja osaa syödä maltillisesti. Isoin ongelma on suuri rasvan määrä etenkin niissä kakuissa, joissa on pähkinöiden lisäksi paljon öljyä. (Kerron pian lisää rasvojen haitallisuudesta, kunhan pääsemme McDougallin kirjassa siihen kohtaan.) Lisäksi raakakakuissa ei ole tärkkelystä ollenkaan, eli ne ovat siinä suhteessa kaukana ykkösherkuista (vrt. mihin tahansa viljaa sisältävään leipomukseen, jossa on siksi luonnostaan paljon tärkkelystä).

Onneksi omia suosikkejani raakakakuista ovat juuri ne öljyttömät kakut, joita olen blogiinkin kuvannut. Lisäksi täytyy muistaa, että jos ylipäänsä haluaa syödä kakkuja, moniin tavallisiin kakkuihin tulee sekä maitoa/maitotuotteita että kananmunaa, jolloin raakakakku on oikein varteenotettava vaihtoehto. Jos ajatellaan, että valtaosa (70 prosenttia) päivän ruoista koostuisi tärkkelyksestä, ja on normaalipainoinen/vähänkään aktiivinen, voisi varmasti syödä yhden raakakakkupalan vaikka joka päivä.

Minun ei siis tarvitse lopettaa raakakakkujen tekoa, mutta uskon, että tulen kokeilemaan jatkossa erilaisia, tärkkelyspitoisia reseptejä myös herkkujen puolella. Jos tekisin esim. jonkin omena-kauraherkun omenasta, kaurasta, kanelista ja jostain makeuttajasta, tärkkelysfilosofian mukaan sitä voisi kiistatta pitää parempana kuin viljattomia raakakakkuja. (Kiitos lukijalleni miinalle tärkkelysfilosofia-käsitteen keksimisestä, se on mahtavan kuvaava sana, ja nappaan sen nyt käyttööni!)

Hyvää vappua kaikille!

Porkkanaraakakakku

Vihdoin koitti sopiva aika kokeilla porkkanakakun tekoa – raakana tietenkin. Toisin kuin viime kerran helpot raakaherkut, tämä porkkanakakku on kohtalaisen työläs valmistaa. Tätä maistoi peräti kahdeksan ihmistä, ja arviot olivat hyviä ottaen huomioon kakun erikoisuuden. Monet raakakakut eivät nimestään huolimatta maistu ”raa’alta”, ja joidenkin voi jopa olla vaikea ymmärtää, mikä tekee kakusta raakaa/raa’an. Porkkanaraakakakku on kuitenkin selvästi nimensä mukaisesti hyvin raaka, koska reilusti tuoretta porkkanaa sisältävä kakku on suuri kontrasti perinteisemmälle, paistetulle versiolle, jossa on hurjasti sokeria ja hyvin vähän itse porkkanaa. Nappasin ohjeen yhdestä viimevuotisesta Life-kaupan mainoslehtisestä.

Olin varautunut siihen, että lapset eivät välittäisi kakusta lainkaan, ja muutkin ihmettelisivät. Lapset ovat myös hyvin rehellisiä kommenteissaan, eli ”Tää on pahaa, en tykkää” -kommentit ovat lapsiperheissä tavallisia. Lapset kuitenkin söivät kakkua, ja toinen otti vähän lisääkin. He söivät hiljaisina ja tutkailivat makua, mutta eivät pitäneet kakkua pahana, koska olisivat muuten taatusti jättäneet sen syömättä. Isäni lempisanonta on ”Kyllähän sitä syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa”, ja myös tämä kakku sai häneltä sen tuomion/kehun. Kaikki muut pitivät kakkua joko raikkaana, terveellisenä ja mehevänä tai suorastaan tosi onnistuneena. Koska tiesin tarjoavani kakkua vieraille, näin heti reseptistä, että makeutuksen määrä oli aivan liian vähäinen. Niinpä lisäsin makeutusta mielestäni paljon, ja maistellessani mm. täytettä pelkäsin pilanneeni sen liian äiteläksi, ja silti kommentit olivat ”raikas ja terveellinen” ja ”ei ollenkaan niin makea”. Siitä huomaa, millaisiin sokerimääriin niin moni on tottunut.

Ohje (n. 12 palaa)

Kakkupohja

  • 600 g porkkanoita kuorittuna ja pilkottuna
  • 5 dl pekaanipähkinöitä

Mulperitahna

  • 3 1/2 dl mulperinmarjoja ja taateleita
  • 2 dl appelsiinimehua

Mausteet

  • 1/2 dl gojimarjoja hieman pilkottuna
  • 1/2 dl chiansiemeniä
  • 2 tl kanelia
  • 2 tl muskottipähkinäjauhetta
  • 2 tl tuoretta inkivääriraastetta
  • 2 tl maca-jauhetta
  • 1/2 tl vuorisuolaa

Vaniljakuorrute

  • 3 1/2 dl cashewpähkinöitä
  • 1 1/2 dl vettä
  • 1/2 dl kookosöljyä
  • 2 rkl hunajaa
  • ripaus vuorisuolaa
  • 1-2 tl sitruunan kuorta
  • 1 tl vaniljajauhetta
  1. Laita (irtopohja)vuoan pohjalle leivinpaperia.
  2. Siisti ja pilko porkkanat ja soseuta ne yhdessä pekaanipähkinöiden kanssa tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa. Laita seos leivontakulhoon.
  3. Soseuta mulperitahnan ainekset sileäksi seokseksi. Lisää seos peruspohjan joukkoon.
  4. Lisää joukkoon mausteet ja sekoita taikina huolellisesti. Levitä porkkanakakkuseos tasaisesti (irtopohja)vuokaan.
  5. Aja kuorrutteen ainekset tehosekoittimessa sileäksi ja kaada kuorrute porkkanakakun päälle (ja reunoille).
  6. Vie kakkuvuoka noin 20 minuutiksi pakastimeen tiivistymään. Kakku on valmis, kun kuorrute on jähmettynyt.

Laitoin mulperitahnaan suhteessa enemmän taateleita kuin mulpereita, koska taatelit ovat suurta herkkuani ja ne ovat myös paljon makeampia kuin mulperit. Tiesin taikinan kaipaavan makeutta, koska se on iso ja reseptissä on aivan liian niukasti makeutusta minun ja vieraiden makuun. Mausteiden kohdalla korvasin tuoreen inkiväärin inkiväärijauheella, ja maca-jauheen lucumalla. Minulla ei ole koskaan ollut maca-jauhetta käytössäni, ja pyrin hankkimaan ainoastaan sellaisia perusraaka-aineita, joita raakaleivonnassa kuluu paljon. Halusin pitää raaka-aineiden suhteen samana, joten korvasin macan lucuma-jauheella, joka toi myös aavistuksen lisää makeutta taikinaan.

Kuorrutetta varten liotin cashewpähkinöitä, vaikka ohjeessa ei niin käsketäkään, sillä tiesin laitteideni toimivan paremmin pehmenneiden pähkinöiden kanssa. Tuplasin hunajan määrän kuorrutteeseen ja lisäsin hunajaa myös kakkupohjaan (vajaan puolen desin verran). Kun kakku ei tälläkään hunajamäärällä ollut kenenkään mielestä kovinkaan makea, voi vain kuvitella, miltä kakku olisi maistunut tehtynä tismalleen ohjeen mukaan.

Koristeluun käytin porkkanan lisäksi granaattiomenan kuivattuja luomusiemeniä Ekosegosta. Ne paljastuivat oikein marjaisiksi ja aromikkaiksi. En laittanut kakkua pakastimeen missään vaiheessa, se säilyi ja pysyi hyvin koossa jääkaapissa. Sanoisin, että kaiken kaikkiaan vaivan arvoinen kakku kokeiltavaksi; mausteinen, porkkanainen, vahvasti tuoksuva ja mehevä kakku. Makea kuorrute tasapainottaa terveysleiman saanutta sisusta!