Avainsana-arkisto: bliss point

Lue tämä, jos luulet olevasi sokeriaddikti, sokeririippuvainen, sokerihiiri tai koukussa sokeriin

Mitä tapahtuu, kun jollekin ilmiölle annetaan väärä nimi, ja sitä nimeä aletaan hokea yleisesti ja niin laajasti, ettei kukaan enää hoksaa yksinkertaista totuutta?

Siitä seuraa paljon sekaannusta, väärinymmärryksiä, pahaa oloa, ja jotkin tahot hyötyvät siitä rahallisesti myymällä esim. kirjoja kyseisestä ilmiöstä.

Niin kuin kirjoituksen otsikkokin antaa ymmärtää, kyseessä on ilmiö nimeltään sokeririippuvuus. Se on tänä päivänä kovin tavallisena pidetty ilmiö, josta moni on kuullut, eikä siinä ole mitään ihmeellistä tai uutta. Ilmiö on helppo ”uskoa” todeksi, koska niin moni kokee siitä kärsivänsä. Tuhannen taalan kysymys kuitenkin kuuluu: miksi alkoholista riippuvaisen henkilön on pakko saada alkoholia, ja heroiiniriippuvaisen on pakko saada juuri heroiinia, mutta SOKERIriippuvaisen on saatava esim. suklaata, jäätelöä, keksejä ja kakkua? Sekaannus on niin suuri, että väännän tämän vielä rautalangasta: alkoholi = alkoholi, heroiini = heroiini, ja sokeri = suklaa, jäätelö, keksit ja kakku. Muuten hyvä, mutta viimeinen yhtälö ei toimi.

Onko tämä sokeria?

Onko tämä sokeria?

Sokeri ei ole yhtä kuin suklaa, jäätelö, keksit ja kakku. Sokeri on sokeria. Miksi henkilö, joka kutsuu itseään sokeriaddiktiksi, sokeririippuvaiseksi tai sokerihiireksi, ei mene hakemaan kaapistaan sokeripakettia ja syö 100-prosenttista sokeria? Miksi hän syö suklaata ja leipomuksia, joissa on valtavasti rasvaa, ja sanoo itseään sokeririippuvaiseksi? Mistä hän tietää, että kaiken syypää on sokeri? Ei mistään, koska niin ei ole. Jos ihminen haluaa sokeria, hän myös silloin syö pelkkää sokeria eikä halua sokerinsa kyljessä kaikkea ylimääräistä, kuten rasvaa, jauhoja, kaakaota, mausteita ja lisäaineita.

Palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Luulin jostain kumman syystä, että sokerin demonisoiminen olisi jo hiukan laantunut uudempien terveystrendien myötä, mutta ei, sillä sokerista halutaan yhä syntipukki kaikkeen. Sain idean tähän kirjoitukseen, kun Blogit.fi-sivustolla silmääni osui otsikko Kun sokeri sairastutti minut. Klikkasin otsikkoa, koska halusin arvioida, onko henkilö todellakin koukussa nimenomaan sokeriin, vai syökö hän juurikin niitä suklaita ja jäätelöitä (ts. ruokia, joiden rasvapitoisuus voi olla jopa suurempi kuin sokeripitoisuus) ja diagnosoi itsellensä sitten sokeririippuvuuden. Halusin myös tietää, oliko kirjoittajan kuvaama sairaus lääkärin diagnosoima vai ei. Ja niinhän minulle selvisi, että kirjoittaja ei suinkaan ole koukussa sokeriin, vaan niihin kuuluisiin suklaisiin, jäätelöön ja leipomuksiin.

Ennen kuin kukaan ehtii loukkaantua tai suuttua, niin tuo edellä linkkaamani postaus voisi hyvin olla minun kirjoitukseni parin vuoden takaa. Kyllä, olin itse yhtä hakoteillä kuin kaikki muutkin herkkusuut. Noudatin sokeritonta elämää, ja minäkin diagnosoin itseni sokeririippuvaiseksi. Tiedän siis todellakin sen tunteen, kun herkut ottavat vallan. Se tunne on ehdottoman todellinen ja vaikea käsitellä, mutta se ei ole sokeririippuvuutta, ellei sitten todellakin himoitse ja syö pelkkää 100-prosenttista sokeria.

Entä tämä?

Entä tämä?

Siltä varalta, että joku on ymmärtänyt väärin, makeat herkut ovat yhä suosikkejani, ja pidän niitä itsekin hyvin koukuttavina. En kuitenkaan enää väitä olevani koukussa sokeriin, vaan mm. sokerin, rasvan ja jauhojen liittoon. En välitä mistään niistä yksinään, aivan niin kuin ei juuri kukaan muukaan, vaan niitä pitää olla juuri oikeassa suhteessa. Tällä ilmiöllä on nimikin: bliss point. Sillä tarkoitetaan mahtavinta makunautintoa, joka tietyllä tuotteella voidaan saavuttaa, kun siinä on juuri oikeassa suhteessa esim. sokeria, rasvaa ja suolaa. Erilaiset ruokajätit käyttävät bliss pointia hyväkseen luomalla mahdollisimman koukuttavia tuotteita, jotta asiakas ostaa niitä yhä uudestaan ja uudestaan.

Jos puhutaan yksistään sokerista, ja sen käyttö arveluttaa terveydellisestä näkökulmasta, niin sokeri ei ole lainkaan niin pahasta kuin yleensä väitetään: Tärkkelyksellä terveeksi ja timmiksi, osa 10: Totuus sokerista.

Jos puolestaan insuliinipiikit ja tyypin 2 diabetes huolettavat, niin kannattaa katsoa omaa lihan ja rasvan kulutustaan: Carbs Will Kill You: Response To TED-Ed Video. (Kiinnostavassa ja havainnollistavassa videossa viitataan tieteellisiin tutkimuksiin, jotka löytyvät täältä ja täältä). Toisin sanoen diabetesriski ei pienene sokeria vähentämällä, jos lihan ja rasvan käyttö on säännöllistä saati runsasta ja/tai ihminen on ylipainoinen.

Minulle ei enää ole mysteeri, miksi niin moni meistä haluaa ennemmin syödä kakkua kuin kasviksia. Kaiken tuon tutkimuksen, omien mieltymysten ja evoluution tuloksena hyväksyn nykyään sen, että pidän paljon makeista herkuista. Siis niistä, joissa viimeistään nyt tajuamme olevan paljon kaikkea muutakin kuin sokeria. En ole onnellisempi ilman niitä, enkä voi paremmin fyysisesti enkä varsinkaan psyykkisesti, jos kiellän ne itseltäni. Lenkkikin kulkee aina paremmin, jos olen herkutellut sopivasti. Olen joskus jopa onnistuneesti laihtunut syömällä lähestulkoon pelkkiä herkkuja (enkä paljoakaan mitään muuta), ja ollut onnellisempi kuin tavallisesti.

Vai tämä?

Vai tämä?

Nyt tämä aiemmin valheellisesti itseään sokeririippuvaiseksi kutsunut bliss pointteri lähtee juoksemaan syötyään vegaanisia pullia, lakuja ja mangolastuja.